Paras kirjasarja

[PT2]

Mikä on paras lukemanne kirjasarja?
Minä pidin Taru Kolmesta Miekasta ja Redwallin taruista, joka on vielä kesken koska kaikki kirjat ei ole ilmestyneet...

[Secret]

En itse lue kirjoja niin voin sanoa että varmaan hyviä, ei siis ole parhaita uskon että kaikki on hyviä jossain määrin.
Kerran poltin kirjallisuutta ja sen jälkeen on aina ollut hyvä mieli, kuitenkin itse kirjoitan niin silloin ei ole merkitystä mitä lukee jos on mielikuvitusta.

[Redmage]

Minä olen pitänyt eniten Drago Lance kirjasarjoista... Niissä on hyvin toteutetut ja kirjoitetut juonet, ne ovat jännittäviä ja mukaansa tempaavia, sekä niiden päähenkilöt ovat kuvailtu ja suunniteltu erittäin hyvin ja ne sopivat mainiosti kirjojen juoniin. =)

[LizzieFox]

Minä tykkään tosi paljon kirja sarjoista :
kalman väreitä, kauhu juttu, replica, mystery-club, seitsämän tassua ja penny, sweet walley high, remantats (tai jotaki sinne suuntaan), ever worl, animorphs

että niitä tykkään lukea mutta paras kirjailia on silti Robin Cook

[Shai]

Hmm..... Dragonlancet on kyllä aivan loistavia. Ja kyllähän nuo Forgotten Realmssit jota olen lukenut on hyviä. Harmi vaan kun niitä on niin vähän suomennettu.

Harry Potterit on hyviä nopea lukuisia kirjoja.

[Isthan]

Minun mielestäni paras kirjasarja on Robert Jordanin kirjoittama Ajan Pyörä. (http://personal.inet.fi/koti/klaus.sjoholm/jordan.htm) Kirjoja on nyt ilmestynyt yhteensä 12 (minun tietääkseni) ja lisää on kuulemma tulossa... Kirjat ovat hyvin sujuvasti kirjoitettuja ja olemukseltaan hyvin tyypillisiä fantasiakirjoja. (mitätön, nuori poika löytää jumalan kyvyt itsestään, etc...) Kirjat ovat suurinpiirtein Harry Pottereiden paksuisia, paitsi vähän pienemmällä tekstillä. (minulta menee yksi päivä per kirja)

Toinen hyvä sarja on Kuoleman Portti (Margaret Weis & Tracy Hickman) Hieman lyhempi sarja (7 - osainen) mutta sujuvaa luettavaa sekin. Eriomainen juoni ja hyvin kuvaillut henkilöt. Tapahtumaakin riittää joka väliin, eikä sen kirjan kanssa taatusti pääse pitkästymään.[/mainos]

...outoa...

...voisin vaikka vannoa jo vastanneeni tälläiseen topicciin...

//edit: Anteeksi virheellinen tieto, Kuolemanportti on siis 7 - osainen. Lisäsin myös muutamia kehuja lisää, etette aliarvioisi sitä tuon Robert Jordan ylistyksen jälkeen.

[Chastity Rowan]

Tähän mennessä ainut kirjasarja jonka olen lukenut on :eh: ikävä kyllä Harry Potterit. Mutta jos taru sormusten herra on kirjasarja. Niin se on työnalla ja olen ollut tyytyväinen ainakin tähän asti. =D

[yksisiipi]

En muista erityisesti pitäväni mistään tietystä kirjasarjasta. Osa kirjoista on hyviä,mutten tähän hätään muista kokonaan mahtavaa kirjasarjaa. Paras voisi olla Dragonlace, joita olen muutaman lukenut.

[Roakel]

Niitä on monia, Dragon lancet ovat mielestäni ihan mukavia ja niissä hieno tunnelma. Forgotten realms kuuluu myös suosikkeihini, Harry Potterit menettelevät.

[Safir]

Nojoo, niitähän on sitten paljon ^^ (enkä suinkaan kaikkia tähän laita)

Elisiis. Eka. Dragon Lancet. Aivan loistavia kirjoja. Jännittäviä, eikä juoni ole koskaan mitenkään tylsän tuntuinen.
Hahmot ovat mielenkiintoisia ja hauskoja. Erilaisia luonteiltaan ja kaikilla on omat vikansa ja sellaiset. ^^

Toka. (ja enempää eij tule :)) Hmm... meipii.. David Eddingsin kaikki kirjoittamat kirjat. Aivan. Minä rakastan niitä kaikkia. Mikään niistä ei ole huono. Eddingsin on loistava kirjailija. Pitää lukijan jännityksessä, ei mielenkiinto herpaannu. Hänen kirjojoensa hahmot ovat rakastettavia, upeita. Voiko parempia kirjoja löytyä kuin hänen kirjoittamansa. Ei.

Hmm, pakko tähän on nyt lisätä Jean M. Untinen-Auelin (tjsp) kirjat. Kun lainasin ensimmäisen osan kirjastosta, niin olin aivan..myyty ^^. Alku oli ehkä hieman kankea, mutta kyllä se siitä sitten.
Hyvin mielenkiintoista luettavaa, suorastaan ahmin niitä kirjoja. Tällä hetkellä luen kolmatta osaa, jonka nimi on Mammutin metsästäjät.

[Mizakki]

Dragonlance on kyllä mahtava ( luen vasta kronikoita ... )
Sitten oli Harry Potterit... mutta ei Potterit niitä ykköskirjoja ole... olihan niissä toimintaa, ja sai naurahtaakin pari kertaa, mutta ei ne kuitenkaa "iskeny".

Ja perusteluja?? -Pene

[Vodoun]

näkijän taru.. (paitsi jos lasketaan taru, silma ja hobitti yhteensä kirjasarjaksi niin sitten ne :P )
näkijän taru on yksinkertaisesti loistava! jos ette oo lukenu, niin antaa heittää kirjastoon lainaamaan! hus, menkää jo! ;)

[Adl2000]

Jos viisiosainen Linnunrata (eli 5 kirjaa) lasketaan mukaan. Erittäin humoristin, paitsi kirjassa ei ole mitään muuta järkeä. Lukekaa ihmeessä. Pirun hyvä.

[Riku-]

Nyt tulee luultavasti sellainen, jota kovin moni ei ole lukenut; The Dark Tower -saaga. Aivan uskomattoman kaunis kirjasarja, by Stephen King. Täyttä fantasiaa siis, eikä herra Kingille tyypillistä kauhua. Osia on tällä hetkellä neljä, ja vielä kolme tulossa. Suosittelen kaikille fantasian ja filosofian ystäville lämpimästi.

Möh, käytät mun tavallista fonttiväriä, joten vaihdoin tähän viestiin... No eisemitn. Aattelin vaan kertoa, että ainakin minä ja Gab (mikä-lie-nykään-onkaan-sori-en-muista) olemme Mustan Tornin ystäviä. Itse en ole kyllä lukenut kuin 3½ Mustaa Tornia, mutta kiinnostava sarja silti. Eläköön Oi!!!1 -Pene

[Senshi]

MInäkin kannatan Dragon Lancea ja Eddigsin Ensimmäistä viiden kirjan Belgarion sarjaa ( seuraavat jatko osat on vain itsensä toistamistä)
yleensä hirmu monissa kirjoissa on semmonen juoni että joku köyhä maalaistolvana huomaakin olevansa joku mahtavia voimia omaava kuningas... ( ei kuulunut aiheeseen)
sitten minusta on hyvä sarja Tad Willianmmsin taru kolmesta miekasta, sekä jonkun kirjottama Ajan pyörä. kaikki fantasiaa :D

[Mirandos]

Hmm.. Belgarionin- ja Mallorean tarut ansaitsee minulta ainakin iiiiiisot rispektit. Sitten Harry Potterit ovat hyvää päännollaus viihdettä. niissä on hienoja yksityiskohtia jne.
Prydainin kronikka-sarja on myöskin hieno.
Nämä sarjat ovat ainakin kärjessä minun listoillani.

[Sfigi]

Minä pidän ehkä Forgotten realmseista eniten koska niissä on taistelut toteutettu todella hyvin ja koko ajan siin tapahtuu jotain ja juoni on kohdallaan.

Ja sitten tietenkin David Eddingsin kirjat niissäkin on juoni kohdallaan ainoa miinus piste on taistelujen toteutus

[Hikari]

Lempikirjasarjani on Eläinten arkki. Siinä on kivoja kirjoja, ja kaikki perustuvat johonkin eläimeen! Eläimet ovat ihunia. Tästä kirjasarjasta suosikkini on Lammaskoira lumessa. Siinä on bordercollie! Nekin ovat ihunia, ja samoin huskyt, akitat...

[Seyana]

Näkijän taru on uskomattoman hyvä trilogia. Hahmot ovat uskottavia ja samaistuttavia, kerronta taitavaa ja tapahtumat kiinnostavia. Hauskojakin kohtia löytyy^^.

Sitten on Maan lapset. Todella hyvä sarja jääkauden Euroopasta reilusti fantasioituna. Kirjoissa on uusia näkökantoja jääkauden tapahtumiin ja ne ovat kaiken kaikkiaan hyvää luettavaa.

Harry Pottereita fanitin ennen suuresti, mutta nyttemmin olen lukenut ne ehkä liiankin monta keetaa. Rowling on kuitenkin saanut niihin aivan uuden laista fantasiaa. Juoni on pitkäkestoinen ja jännittäväkin, hahmoista löytyy suosikkeja ja kerronta jälleen loistavaa.
Huispaus, jästit, Tylypahka ja kumppanit ovat jotain sellaista, mitä muut fantasiakirjailijat eivät ole vielä keksineet, joten niissä on sitä uutuuden viehätystä ja persoonallisuutta.

[Enkuli]

Linnunradan käsikirja liftareille jne sarja, eli se maailman ainoa viisiosainen trilogia. Herra Adams oli ehdottomasti paras kirjailija mitä olen koskaan lukenut. Teksti on... outoa. Kirjoissa tehdään parhaillaan monen sivun pituisia syrjähyppyjä aiheesta johonkin täysin irrelevanttiin, joka on kuitenkin aivan järjettömän hauskaa. Oikeastaan näistä kirjoista puuttuu normaalin ihmisen logiikka lähes kokonaan ja sen tilalle on laitettu jotain... jotain... sanoinkuvaamattoman sekopäistä ja silti omalla tavallaan loogista. Myöskin asioiden kuvailu sujuu herra Adamsilta varsin hyvin, omalla tavallaan tietenkin. Suosikkikuvaukseni löytyy trilogian ainakin ensimmäisestä osasta (englanninkielisestä versiosta) ja se menee "A liquid that was almost, but not quite entirely unlike tea". Suosittelen kaikille, kevyttä luettavaa ja pistää nauramaan ääneen takuuvarmasti. Jos kieli taipuu niin kannattaa ehdottomasti lukea englanniksi, kuten tälläiset nyt yleensäkin.

Fantasiapuolelta mainitsen suosikikseni Margaret Weisin Kuolemanportti sarjan. Valitettavasti en ole tuota vielä alkukielellä lukenut. Sujuvaa tekstiä ja ihan mielenkiintoinen juoni. Tyylikkäintä on kuitenkin tässä sarjassa se maailma, mutta enpä ala spoilaamaan jos joku kyseisen sarjan joskus lukaisee. Btw. siinä sarjassa on kylläkin tietääkseni seitsemän osaa, ei kuusi kuten joku ehti tässä ketjussa tokaista.
Ja viimeisenä vielä saman kirjoittajan vähemmän tunnettu sarja, eli The Darksword Trilogy sekä (erityisesti) sen jatko-osa. Kyseinen sarja taisi viimein suomeenkin saapua Mustamiekka nimellä, mutta tällä alallahan pitää kaikki lukea alkuperäisellä kielellä. Ikävä kyllä sarjan ensimmäistä osaa ei tahdo saada englanniksi enää mistään ja omasta kokoelmastanikin se puuttuu.

Ja nyt kun vauhtiin päästiin niin pitäähän se Terry Pratchettin Discworld mainita myös. Juuri sopivan aivotonta fantasiaa (Necrotelecomnicon!), melkein yhtä nerokasta huumoria kuin Adamsilla. Melkein, mutta ei ihan. Fantasian jokaiselle kliseelle naureskellaan ihan varmasti jossain kirjassa, joita onkin aika hyvä määrä ilmaantunut. Itse olen vasta aika alussa sarjan lukemisessa tosin, mutta tähän asti näyttää lupaavalta...

-Enkuli, musta siivekäs

"If others had not been foolish, we should be so"

[Mysticus]

Harry Potter!!1

Ei mutta, oikeasti. Tunnustan pitäväni kyseisestä kirjasarjasta kamalasti. Olen lukenut kaikki ilmestyneet neljä osaa useaan otteeseen, ja ne jaksavat jokaisella kerralla tempaista mukaansa, niissä vain on sitä jotain, joka pitää mielenkiintoa yllä koko tarinan ajan. Ne ovat juuri sopivan kevyttä lukemista, toisin kuten suurin osa niistä fantasiatarinoista, joihin olen tutustunut. Mitä useammin Pottereita luen, sitä enemmän huomaan piilotettuja yksityiskohtia ja yhtäläisyyksiä kirjojen välillä. Esimerkiksi, jo Viisasten Kivestäkin löytyy viittauksia Liekehtivään Pikariin, ja huomaa, että J. K. Rowling todellakin panostaa tähän tarinaan. Viidettä kirjaa odottelen jo innolla. Ja elokuvia en sitten kommentoi, minen pidä niistä ja ne ovat asia erikseen.

Sormusten Herra on kuitenkin kaikesta huolimatta minun suosikkini, mutta en luokittelisi sitä varsinaisesti kirjasarjaksi, vaikka eepos sisältääkin kolme kirjaa. Se vain... Äh. Tarvitseeko tätä edes perustella? :)

//Juu, ja Ajan Pyörä taitaa myöskin olla ihan mainitsemisen arvoinen sarja. En tosin ole ehtinyt tutustua siihen vielä kovinkaan paljoa, vain kolme ensimmäistä kirjaa olen lukenut, mutta ainakin niiden perusteella tarina vaikuttaa oikein kiehtovalta, voisinkin oikeastaan jokin päivä marssia kirjastoon ja lainata kaikki loputkin osat sarjasta. :)

[Archux]

Lohipeitsi taitaa kyllä olla paras. Perustelut löydätte sitten edellisistä viesteistä.
Potteritkin tullut jo luettua, ne on oikein hyviä. Kevyttä menoa ja tarkkaavainen lukija löytää paljon yksityiskohtia. Älkää vain lukeko sitä suomeksi. Koko homma menee vähintäänkin naurettavaksi noiden kaikkien nimikäännösten takia, jotka tuntuvat olevan pakkomielteenä kaikilla suomalaisilla kääntäjillä.
Aloin tässä ihan eilen lukemaan myös tuota R.A Salvatoren Musta Haltia trilogiaa. Toistaiseksi ollut hyvä, mutta kun ei ole kirja vielä oikein alkuun päässyt, joten hiukan vaikea sanoa vielä mitään.

Kaikki yllämainitut sitten päihittävät Tolkienin kirjat. Imekää sitä! :P

[Gabriel]

Tähän ketjuun ei pidä vastata vaan se on täysin vapaaehtoista. Vaaditaan kuitenkin perusteluja mukaan keskustelun syntymiseksi, sillä tämä ei ole mikään väestötutkimus.

Muistakaa perustella vastauksenne.

Deletoin täältä äsken kuusi viestiä. Moderaattorit saisivat olla hieman ankarampia.

Tämäkin on aika turha posti, jos ssaan huomauttaa...?
~Noirre

[Usagi]

Universumien Tomu-trilogian olen lukenut kahteen kertaan, ja se on kyllä paras kirjasarja, mitä olen lukenut. Juoni on mielikuvituksekas ja mukaansatempaava, etenkin kolmas kirja on todella nautinnollista luettavaa. Kirjailijan tyyliä on verrattu myös Tolkieniin, ja kyllä minä enemmin tykkään tästä kuin Tolkienin kirjoista. Aluksi kun luin ensimmäistä kirjaa, en millään meinannut saada sitä alkuun. Vein kirjan takaisin kirjastoon, mutta sitten lainasin kirjan myöhemmin ja aloitin lukemisen alusta. Äkkiä pääsinkin vain jyvälle kirjasta, ja ihastuin siihen täysin. Hmm, pitäisi varmaan aloittaa pian kolmas lukukerta...

[Noirre]

Alkujaan kirjoittanut Vodoun
näkijän taru.. (paitsi jos lasketaan taru, silma ja hobitti yhteensä kirjasarjaksi niin sitten ne :P )
näkijän taru on yksinkertaisesti loistava! jos ette oo lukenu, niin antaa heittää kirjastoon lainaamaan! hus, menkää jo! ;)
Sonappa muuta.

Kyllä harry Potter täytyy tunnustaa myös erittäin hyväksi tuotelmaksi. Vähän tuppaa ärsyttämään kun sitä viidettä kirjaa ei näy eikä kuulu :( Harryt on hauskoja ja hyvin kirjoitettuja, eikä niiden juonta varmasti sekota mihinkään muuhun ;)

[Lord Angsaar]

Mä pidän Dragon Lancen ja Forgotten Realmssin kirjoista. Niitä on vaan niin pirun vähän suomennettuina. Mutta näissä kirjoissa juoni on aivan mahtava ja pidän henkilökohtaisesti myös hahmoista.

[Razorblade]

Kärjessä on Näkijän taru, jonka maailma on hyvin mielenkiintoinen ja se muutenkin vie mukanaan(Hobilta tullut muistaakseni kaksi muutakin sarjaa, mutta niitä ei ole suomennettu.). Sitten Näkijän tarun kanssa samalla sijalla on Discworld sarja, joka loistaa huumorillansa. Tietenkin sitten on nämä DragonLancet ja Forgotten Realmsit, mutta eivät ne yllä niin korkealle kuin nuo kaksi sarjaa. Tietenkin Weisin ja Hickmanin Kuolemanportti-sarja sekä Kaikkeuden kivi-trilogia ovat kumpikin hyviä.

[The_Sipi]

Originally posted by Riku
Nyt tulee luultavasti sellainen, jota kovin moni ei ole lukenut; The Dark Tower -saaga. Aivan uskomattoman kaunis kirjasarja, by Stephen King. Täyttä fantasiaa siis, eikä herra Kingille tyypillistä kauhua. Osia on tällä hetkellä neljä, ja vielä kolme tulossa. Suosittelen kaikille fantasian ja filosofian ystäville lämpimästi.


Mitkä kirjat tohon kuuluu? Stephen King kun on mun lempikirjailija, niin mielellään lukisin, mut en oo varma, olenko lukenu yhtään niistä vielä. Joka tapauksessa aloitan toivottavasti tässä joululoman aikana lukemaan Tukikohtaa englanniksi (suomeksihan mä sen oon jo lukenut).

Kyllä toi maailman ainoa viisiosainen trilogia Linnunrata on ihan huippu. Parempaa en oo lukenut. Sitäkin oon suunnitellu lukevani jossain vaiheessa alkuperäiskielellä, on se sen verran hyvä. Se on niin hauska, ku se on niin tyhmä vai mikä ois paras tapa kuvata tota. Ihan käsittämättömii juttuja. Vapaasti muokattuna esitän seuraavan kohtauksen, joka on ihan hyvä esimerkki:
"Arthur Dent, sinä pelastit meidät kaikki."
"Eihän tuo ollut mitään."
"Ai ei vai, unohda koko juttu sitten"
"Mut..."
"Sanoin jo, että unohda koko juttu" :D

[Melkor]

Enpä ole paljon kirjasarjoja lukenut...Muistakin vain kaksi: Enid Blytonin Viisikko ja R.A. Salvatoren Jäätuulen laakso-trilogia.
Elikkäs tuo Jäätuulen laakso on huomattavasti parempi.

[ara]

Universumien Tomu-trilogia. Ehdottomasti. Olin n. 11 kun luin ensimmäisen osan, ja rakastuin heti. Hieman myöhemmin näin seuraavan osan kirja kaupassa ja ostin sen heti viimeisillä rahoillani. Olin armottoman rakastunut.
Odotin. Odotin. Vuosia. Ja vihdoin hieman yli vuosi sitten odotukseni palkittiin. Viimeinen osa ilmestyi. Imin kaikki viisi ja puoli sataa sivua itseeni kolmessa päivässä. Tähän mennessä olen lukenut koko trilogian läpi kahdesti, mutta ensimmäisen ja toisen osan ainakin viisi kertaa.
Mikään muu kirjasarja ei ole tehnyt tuollaista minulle.

Muita hyviä mainitakseni sanon kirjahyllyssäni lepäävän Margaret Weisin ja Tracy Hickmanin Kuolemanportti-sarjan kokonaisuudessaan. Sieltä löytyy myös monta Dragon Lancen osaa. Orson Scott Cardin Alvin sarja (kaikki [Suomeksi] ilmestyneet osat) ja vielä Harry Potterin kaikki (ilmestyneet) osat.

[Darruel]

Se on kuulkaas R.A Salvatoren Neverwinter Nights-kirjasarja, eikä mikään muu! Lainasin javerilta Äänettömän Veitsen ja oli se kyllä parasta mitä olen koskaan lukenut TSH:n jälkeen. Että sillälailla.

[silent_deadly]

Tykkään tosta Redwallin taru-kirjasarjasta. Se on iha super hyvä kirjasarja.
En oo kyllä kaikkia vielä lukenu...1½ :)

[Garthemus]

No joo, kyllä mäki tykkään eniten Dragonlance kirjoista. Ensimmäinen fantasiakirja, jonka satuin lukemaan oli Hengen miekka. Oon lukenu suomennetuista teoksista kaikki paitsi kolme. Lempihahmoni on epäilemättä Raistlin Majere, mutta kyllä Dalamarkin on aika "jännä" hahmo. Pidän kaikissa kirjoissa velhoista yleensäkkin. Nyt juuri sain jouluna lahjaksi Sielujen sota- trilogian. Se on kyllä aika loistava sarja.
Forgotten Realmseja en oo lukenut YHTÄKÄÄN, vaikka suunnitelmissa on. Taru Sormusten Herrasta taas on aivan oma lukunsa, sillä sen on niin legendaarinen teos että toista ei ole, eikä myöskään tule. Eddingssin kirjoja oon lukeni Belfarionin, Mallorean, Tamulin, Althaluksen, Rivan Aikakirjan, ja sitten sen toisen Sparhawk trilogian jonka nimeä :huh: . Elikä vain Polgaran ja Belgarathin tarut on käsittääkseni lukematta. Althalus oli aika moinen pettymys, ja Eddings on muutenkin aika "tylsä" kirjoittaja. Eli kyllä nuo Dragonlancet vetää kaikille (Paitsi TSH) vertoja. Kannattaa lukea.

+ Tietysti Harry Potterit! Luin tossa joululomalla Liekehtivää pikaria, enkä ees huomannu ajan kulua. Mutsi katto vähä tyhmänä ku se 8 aikoihin heräs että "Mitä helvettiä sä näin aikasin ylhäällä teet?" vastasin että "Pikemminki mitä helvettiä sä vielä näin myöhään ylhäällä teet?" :D Oon lukenu kaikki sarjan kirjat 2 kertaa.

[Eduardo]

No Taru Sormusten Herrasta tietenkin, en enää niin paljon muista siitä mutta luen sen uudelleen heti Tolkienin maailma kirjan jälkeen, jota suosittelen kaikille tolkien faneille ainakin kuvien takia, jos ei muuten. Artemis Fowl on myös sellaista josta tykkään, vaikka luen paljpon myös tietokirjoja ((hikke!!) ja koulukirjoaja pakosta)

Potterithan on hyviä, mutta niitä tulee niin hissukseen. Eihän se paha ole, hyviä ne on ja kirjailijan työ on rankkaa ja ne on niin paksujakin, Tolkienillakin meni todella monta vuotta Sormusten Herran tekemiseen (ja Sirmarillioniin ja Hobittiin ja Tom Bombadil runoihin joita ei suomeksi ole, sitten oli ne keskeneräiset tarutkin.)

Redwallin tarut mainittiin muutaman kerran ja olen niitäkin lukenut muttei se oikein kolahtanut.

[IgotWorms]

Mielestäni fantasia-sarjoista yksi parhaista on Ursula Le Guinin maameren trilogia. Se on niitä harvoja sarjoja, jotka eivät ole täynnä kaikkien fantasiakirjojen kliseitä. Eikä sen sivumäärää ole venytetty tähtitieteelliseksi tekijänoikeusrahojen takia.

Tad Williamsin taru kolmesta miekasta ja Robert Jordanin ajan pyörä ovat kammottavimpia tekeleitä joita olen lukenut. Mikäli joku aivan välttämättä haluaa lukea ajan pyörä-sarjan niin riittää, että hän lukee vain joka kolmannen kirjan. Sillä tavalla pysyy aivan yhtä hyvin tapahtumista perillä eikä tarvitse tuhlata aikaansa mokomaan. :)

Taru kolmesta miekasta on todella ahdistava ja sitä lukiessa odottaa, että minkä ihmeen takia kukaan ei voi tappaa sitä idioottia sankaria. "Ihanaa! Meidän lutunen Simon taas pelasti maailman" Grrrr! :mad: Minkä takia lukijoiden älynlahjoja on pakko pilkata tällaisella?

Ilmeisesti Eddingsien jälkeen kustantajat huomasivat, että fantasiakirjoilla on lukijoita ja he perustivat tehtaita, joissa nämä kustantajahirviöt ruoskivat kirjailija-parkoja vaatien heiltä kirjan vuodessa samalla tylsällä kaavalla. Toivottavasti joku heistä rupeaa kapinoimaan ja alkaa vaihteeksi kirjoittamaan jotain luovaakin fantasiaa.

[Darruel]

Alkujaan kirjoittanut anttoonius
älkää hakatko, mutta.. Harry Potterit ovat vähintäänkin nerokkaita. :)

Niissä viehättää kaikki!

No en minä ainakaan sinua hakkaisi, sillä omastakin mielestäni ne ovat todella hyviä kirjoja. Alussa varmaan jokaikinen piti niistä, mutta suosio hiipui tämän viidennen kirjan viipymisen takia.

[Kurko]

Nimi on Douglas Adams ja hänen loistava skifiparodia Linnunrata -trilogia. Siinä on viisi kirjaa ja tiettävästi kuudes on löytynyt osittain jo valitettavasti pois menneen Adamsin macin kovalevyltä ja julkaistaan joskus, ellei ole jo julkaistu.

Kirjasarja on uskomattoman nautinnollinen lukuelämys ja sen huumorille nauraa väkisin. Suosittelen edes kokeilemaan ensimmäistä osaa, Linnunradan käsikirja liftareille (The hichhikers guide to the galaxy). Sen perusteella voi sanoa pitääkö skifiparodiasta vai ei.

[Fiend]

paras kirjasarja -> Dragonlance ja Forgotten Realms :D sais tosin, niinku joku tais jo sanoa, niin suomentaa niitä lisää siinä on kirjasarja joka nappaa niin mukaansa että siinä unohtuu kaikki muu, ite en ennen niitä ees jaksanu avata mitään kirjaa ajattelin että se nyt jos joku on turhaa touhua, kunnes sitten kerran satuin avaamaan Forgotten Realmssin Kotimaan ja siitä lähtien oonkin sitten lukenut noita kahta kirjasarjaa :D

Dragonlancesta löytyy kaikkea lohikäärmeistä kentteihin eikä siinä sitten paljoa muuta tarvitakkaan, paremmaks on paha pistää :) tarinat on mahtavia, hahmot aivan loistavia ja maailma on vähintäänkin loistava :D

Forgotten Realms myöskin on aivan mahtava sarja, Drizzt Do´Urdenista ei voi paljoa kovemmaksi mennä ;D lukenu melkein kaikki Drizztin seikkailut mitä nyt on suomennettu, ja on ollu mahtavaa luettavaa :) suosittelen lukemaan jos ei oo vielä lukenu ;)

[Eliza Liv]

Paras kirjasarja on ehdottomasti Sparhawkin taru. Mielestäni Eddings osaa kirjoittaa vakuuttavia ja humoristisia kertomuksia, ja Sparhawk kuvaa fantasiaa parhaiten. Taistelutilanteissa ei säästelty, ympäristön kuvaamiseen ei vierähtänyt liikaa (kuten joillakin kirjailijoilla on tapana) ja jatkuva nälviminen hahmojen kesken piti mielen vireänä. Suositellaan kaikille... :)

[Necroth]

Siis täh! En ole tänne kirjottanu vaik niin montakertaa olen tämän ohittanut, no voi herran jee, ja mäku luulin. Ja itse topikkii: Taru sormusten herrasta ja sen kaikki jatkot kuten, Silmarillion, Hobbitti jne. Dragonlance sarjan kaikki. Ainankin 3 ensimmäistä, eli ne Lohikäärme trilogia niin sanotusti, en ole vieläkään löytänyt sitä neljättä osaa joka ottaa niin suunnattomasti päähän. Ursula K. Leguin:in kirjoittamat Maameren tarinat on aivan mahtava kirjasarja myös. Se ei ole kokoajan hirmuista sotimista ja käy ehkä paikka paikoin tylsistyttämään mutta loppujen lopuksi se on aivan mahtava. Suosittelen. Seuraavaksi olisi tarkoitus aloittaa uusi sarja, saas nyt nähhä minkä Fantasia sarjan lukasis.

[Garthemus]

Luen ihmeessä eddingsiä. Sitä kannattaa aina kokeilla. Ja se Kesätulen lohikäärmeet löytyy melkeen mistä kirjastosta vaan. Meidänki kirjastossa on kaks kappaletta. Mutta yleisesti ottaen muuten (aiheesta sivuten) mun mielestä kirjastoissa on aivan liian vähä fantasia-aiheisia kirjoja. Ootteko samaa mieltä?

[Lunete*Almasy]

Noh. Suosikkisarjoistani ei ole mistään ilmeisesti vielä kaikki osat ilmestyneet, mutta pidän hyvin paljon mm. seuraavista: Deverryn tarut (by Katherine Kerr), Pernin Lohikäärmeritarit (by Anne McCaffrey, ilmestynyt vasta 3 osaa suomeksi vaikka kirjoitettu jo 70-luvulla...) sekä kaikki Robert Holdstockin aikaansaannokset (paitsi Näkevä Sokea, jota en ole lukenut). Ne eivät kyllä varsinaisesti ole sarja, mutta teema useissa kirjoissa samantapainen (Alkumetsä, Merlinin metsä, Holvi metsään :D ). Ja rakastan myös Neil Gaimanin kirjoja, etenkin Neverwhere - maanalainen Lontoo on oma all time favourit -kirjani.

Tarkoituksena on muuten aloittaa kohta puoliin Maan lapset -sarja, ensimmäinen osa Luolakarhun klaani odottelee kiltisti hyllyssä.

[Kiko]

Itse pidän Harry Potter-kirjasarjasta erittäin paljon. Minä en ole ollut ikinä kova lukemaan mitään kirjoja, mutta HP:eet saivat minut innostumaan lukemaan muitakin kirjoja. Pidän HP:eista siksi, että J.K Rowling on luonut kirjoihin upean maailman, mahtavat hahmot ja vähän jännitystä, että minäkin uskallan lukea.:D

Muihin sarjoihin en ole vielä tutustunut, mutta kirjoittelen sitten lisää kun olen!

[LuZu]

Dragonlance, tähän asti paras ja eniten minua liikuttanut.
Porasin kovasti monen kirjan kohdalla.
Kerrankin hahmot olivat inhimillisiä ja aidon tuntuisia.
Sitäpaitsi kerrankin ah kerrankin loppu oli muutakin kuin että sankari selviytyy (niin ja mikä sankari, sellaista ei niissä kirjoissa ainakaan suoraan ole).
Kaverini vihaa surullisia loppuja, minä taas rakastan.
Sairasta sanon minä mutta minkäs teen.
Kirja joka kerrankin on täynnä kaikkea sitä mitä minä näen tai kuulen joka päivä.

[Pikku Myy]

Minusta Harry Potterit on parhaita!
Koska niissä on hyvä tarina ja hyvät hahmot!

:up: Pakko sanoa, että oikeassa olet!! :rispekti:

Muita sarjoja ovat Replica, Animorphs, Belgarionin ja Mallorean tarut, joku Tamulin taru -vai mikä sen Sparhawckin eka seikkailu olikaan-, Taru Sormusten Herrasta (kai se lasketaan sarjaks kun siinä kerran on kolme osaa? :huh:), Universumien tomu, Perillinen, Neiti Etsivä (välillä) yms. yms.

Joo, kuten ehkä huomaa, olen ''lukutoukka''...:yay:

Lisään myöhemmin jos tulee mieleen... :D

//
Niin nyt vähän päivitystä. :D

Lisää kirjasarjoja: Yönsiiven velhot, Ritva Toivosen trilogia Mustista meteoreista (En tiedä trilogialle yhteistä nimeä. Kirjat: Turmankukka, Rautalintu, Ruosteusva), Ingo, yms. (Ei muista kaikkia, joita on lukenu...)

[Nelva]

Hmm... Varmaankin paras sarja, joka on tullut luettua, on Robin Hobbin Näkijän Taru trilogia. Hobb on loistava kuvailemaan ja saamaan syvyyttä hahmoihinsa jo heti alussa. Maailma on toimiva ja siellä elävät ihmiset tarpeeksi erilaisia ja monipuolisia, varsinkin Narri on loistava tuttavuus, johon ihastuin välittömästi. Häntä vain ei voi kuin joko rakastaa tai vihata. Hobb kirjoittaa alkuperäiskielellä hyvin hienoa tekstiä, eli hän käyttää paljon sivistyssanoja. Siksi en olekaan ottanut ensisijaiseksi tavoitteekseni lukea kääntämätöntä Liveship Tradersia. Sitä kun ei kai aiota ainakaan näillä näkymin kääntää ja jos tätä ei tule tapahtumaan, minun ei auta kuin ottaa itseäni niskasta kiinni, ottaa sanakirja varmuuden vuoksi viereen ja alkaa lukea. Fitzin seikkailuja jatketaan myös trilogiassa Lordi Kultainen, joista kaksi ensimmäistä osaa ovat vakuuttaneet ja Hobb on samalla helposti pitänyt asemansa suosikkikirjailijanani. Nyt pitää vain odottaa viimeistä osaa, jonka olisi tarkoitus ilmestyä syksyllä.

[Luni]

No esimerkiksi fantasiakirjallisuuden saralla jotkut Dragonlancet ovat ihan legendaarisia jo ja Ajan pyörät ovat toki hyviä mutta eikö kukaan, KUKAAN, täältä seiso Stephen Kingin Musta torni (The Dark Tower) -sarjan takana? Olen pettynyt.
Sain käsiini ensimmäisen osan (Revolverimies) sarjasta oikeastaan vasta viimekesänä. Mutta sen jälkeen jokin minua korkeampi taho on raa'asti pakottanut minut ostamaan itselleni jokaisen sarjasta jo ilmestyneen (ja suomeksi käännetyn) osan. Olen ihan koukutettu näihin kirjoihin. Täytyy sanoa, että harvoin ihastun näin totaalisesti mihinkään kirjasarjaan.

Jokaisessa henkilössä on ulottuvuuksia ja suurimpaan osaan pystyy jollain tavalla samaistumaan. Kirjassa on useita loistavia oivalluksia (miljöö etunenässä), sci-fiä ja fantasiaa on sekoitettu niin taitavasti, että ei sitä voi muuta kuin ylistää Stephen Kingin taituruutta.

//: Hahaa, löytyihän täältä joku. :D

Oletko siis päässyt käsiksi sarjan jokaiseen osaan ja myös lukenut ne kaikki? Minulla on omistuksessa vain suomennokset, eli Revolverimiehestä Callan susiin, kahta viimeistä osaa ei ole vielä suomeksi ilmestynyt ja niitä en ole vielä lukenut.
Periaatteessa voisin hommata nuo viimeiset osat ihan enkuksikin (alkuperäisellä kielellä kun kaikki kuulostaa kuitenkin paremmalta) mutkun olen aika arka lukemaan mitään vieraalla kielellä, vaikka englannin luetun ymmärtäminen onkin ihan hyvässä kunnossa. Mielelläni luen suomeksi aina, jos tiedän että suomennoksen olevan tulossa enkä lue vierallaa kielellä mitään Harry Potteria haastavampaa kuin pakon edestä (pakko = äärimmäisen kökkö ja/tai vaikeasti saatavilla oleva suomennos á la Sandman tai kirja jota ei luultavasti suomenkielisenä koskaan tule ilmestymäänkään).


Kovasti rispektiä sinulle äärimmäisen hyvästä kirjamausta!Kiitoksia-sai. :)

[Gabriel]

No esimerkiksi fantasiakirjallisuuden saralla jotkut Dragonlancet ovat ihan legendaarisia jo ja Ajan pyörät ovat toki hyviä mutta eikö kukaan, KUKAAN, täältä seiso Stephen Kingin Musta torni (The Dark Tower) -sarjan takana? Olen pettynyt.
Minä? :D Hehkutin aikoinani paljonkin sitä, miten Musta torni on paras kirjasarja ikinä, mutta se laantui alkuinnostuksen jälkeen (joka kesti aika pitkään, kun tutustuin sarjaan 14-vuotiaana) ja sen myötä, miten vähän täältä tuli vastakaikua. Pidän Mustassa tornissa aivan kaikesta. Maailma on ehkä mielenkiintoisin fantasiakirjoissa ikinä ja jos pitää puhua hahmoista, niin. Noh, Roland.

Oletko siis päässyt käsiksi sarjan jokaiseen osaan ja myös lukenut ne kaikki? Velhoa lukuunottamatta omistan kaikki kirjat, joskin kolme viimeisintä englanninkielisinä painoksina. Oli nimittäin sen verran kova juttu nähdä ne Akateemisessa myynnissä. :cool: Englanninkielisyys on sitä paitsi oikeastaan plussaa.

Kovasti rispektiä sinulle äärimmäisen hyvästä kirjamausta! :up:

[Hukka]

Itse ihastuin LeGuinin Maameren taruihin. Olen lukenut sarjasta neljä osaa ja jokainen niistä on ollut vähintäänkin yhtä hyvä kuin edellinen.
Jos Tolkienin Sormusten herra lasketaan kirjasarjaksi on sekin yksi parhaista. Mahtava tarina ja henkeäsalpaava maailma ovat aina iso plussa kirjoissa ja näitä elementtejähän Tolkienin kirjoista löytyy aina.

Harry Potteritkin toimivat kirjoina ihan hyvin, vaikka leffat olivatkin mielestäni aikamoisia pohjanoteerauksia.

[spiralcut]

No. Itse tykkään kaikenlaisista fantasia kirjasarjoista. Luen esim: Christopher Paolinin kirjoittamaa Perillinen trilogiaa. Määritelläänkö trilogiat kirjasarjoiksi? No kaitpa. Ja Harry Pottereita. :D . Myös Jonathan Stroudin, Bartemius Trilogiaa olen lukenut.

Ja pienempänä Pikku vampyyri kirjoja :shy: . :up:
Olen lukenut maameren tarinoista muutaman mutta en oikein pitänyt.
no lohikäärmeet on aina kiinnostaneet joten kai sen takia luen esim Paolinin Perillinen sarjaa. Muita vähemmän luettuja sarjoja on Redwallin tarut joihin en ole päässyt kunnolla tutustumaan. :D
Siinäpä ne kai olikin.

[Eternium]

Mielestäni paras kirjasarja on ehdoitta Forgotten Realms. Pari vuotta sitten lainasin kirjastosta Hopeavirrat, koska kuva oli todella hieno, ja olin kuullut Salvatoren kirjoista hyvää. Olinhan lukenut miehen SW: Episodi 2 ja Tarzanin voittoisa paluu-kirjat. Hopeavirrat-kirjan kannessahan Bruenor Sotavasara seisoo kirves ojossa, kilpi koholla, Drizzt, Regis ja Wulfgar takanaan. Kansi toi mieleeni lempikirjani Tarun sormusten herrasta. Niinpä luin kirjan, ja rakastuin siihen. Eniten kirjassa minua innosti Do' Urdenin taistelutaidot, ja Artemis Entreri.

Janosin lisää, ja ostin ja lainasin kirjoja. Tähän mennessä olen lukenut: Musta haltia, Jäätuulen laakso, Drowin perintö, Pimeyden polut, Metsästäjän miekat ja Palkkasoturit sarjojen kaikki kirjat. Olen luikenut myös Drowin tyttären, joka ei minua kamalasti innostanut.

Paras kirjoista on varmaankin Pahan perintö, Kristallisauvan käskyläinen, Noitakuninkaan Lupaus tai kaikki ne kirjat, jossa Entreri on mukana.

Muita hyviä kirjasarjoja ovat Dragonlance ja Stephen Kingin kirjat. Lukekaa ystävät hyvät, kirjoja!

[The_Sipi]

Aikoinaan sanoin täällä päin, että Linnunradan käsikirja on ehdottomasti se paras kirjasarja, mutta enää en ole täysin varma. Douglas Adamsin varsin nerokasta skifiparodiaa on nimittäin tullut uhkaamaan vielä nerokkaampi ja fantastisempi fantasiasaaga, jonka nimi on... "Maestro, saanko rummunpäristystä kiitos"... Musta torni, kirjoittajana itse herra ja hidalgo Stephen King. Ekalla kerralla Revolverimiestä lukiessani en saanut siitä paljoakaan irti (toisella kerralla pysyin paremmin mukana ja miellyttikin enemmän), mutta jatkoin sarjan lukemista; olenhan King-fani. Kolme korttia pakasta -kirjaan pääsin sitten huomattavasti helpommin sisälle ja Keskimaailman salat (samoin kuin Rolandin oma tausta) aukenivat ilman sorkkarautaa. Kaikkea ei tietenkään paljastettu, mikä vain sopi hyvin tähän. Joutomaata lukiessa olinkin jo ihan koukussa ja kirjan päättyessä tuskin maltoin odottaa, että pääsen lukemaan Velhoa, jonka luettuani olinkin ehdottomasti sitä mieltä, että kyseessä siihen asti ehdottomasti paras osa. Se flashback-tarina Rhea-noitineen kaikkineen oli vain niin huikea, että oikein teki mieli huutaa ilosta; varsinkin kun hyvän mielikuvituksen omaavana pystyn kuvittelemaan ne tapahtumapaikat.
Velhon jälkeen aloitin lukemaan alusta sitten englanniksi, joskin jostain kumman syystä olen vasta kolmannessa osassa (pääsykoehelvetti ja kaikki sotkenut lukemista, nytkin on kaiken lisäksi vielä jaliksen MM-kisat). Viimeistä kirjaa lukuun ottamatta minulla on nyt kaikki englanniksi. Pokkareina tosin, mutta kyllä mä ne kovakantisina joskus hankin englanniksi. Jotain sarjan suosiosta minun osaltani kertonee sekin, että niitä muita King-kirjoja, joita yritän ensisijaisesti hommata englanniksi, on vain kaksi: The Stand (Tukikohta) ja It (Se).

Koko Keskimaailma on niin fantastisesti kuvattu ja Rolandin historiaa käydään kivalla tavalla läpi. Ja se, ettei kyseessä ole todellakaan mikään tavallinen (lue: mitä minä fantasiakirjoihin perehtymättömän miellän tavalliseksi) fantasiatarina, käy ilmi viimeistään siinä vaiheessa, kun Roland tapaa Jaken. Myös nämä Rolandin mielenterveysongelmat ja sen taustalla olevat tekijät on mitä parasta Kingiä: "This is my punishment for letting a boy, who never existed, fall to his death." Tämäkin lause täysin järkevä, mutta sen ymmärtääkseen pitää lukea nämä kirjat. Ihan fantastinen kohta. Kyllä se King osaa. :)

Täytyy tosissaan panostaa taas kirjasarjan lukuun. Jotain suhtautumisesta Mustaan torniin kertoo sekin, etten todellakaan halua tästä sarjasta tehtävän elokuvaa/elokuvia. Ei ne kuitenkaan sais tehtyä sellaista, joka miellyttäisi fanittajan silmiä. Näin minä uskon.

[Fimzy]

Minä olen tykännyt ainankin Haryr Potter kirjoista, koska tykkään paljon fantasiasta. Kirjoissa on hyvät juonet, sekä hauskoja ja surullisia kohtia. Rowling on loistava kirjailija. Hän saa kirjojen hahmot ja paikat vaikuttamaan todellisilta. Tai no.. ainankin minun mielestä.. Eläydyn kyllä kirjoihin ehkä "hieman" liikaa.. Hahmot ovat kaikki erilaisia. Vaikka olen lukenut moneen kertaan, en ole kyllästynyt.

Toinen on Anu Holopaisen Syysmaa- kirjasarja. Kirjat ovat jännittäviä ja taitavasti kirjoitettuja! Sain juuri luettua sarjan 3. osan Viinikauppias ja kirja oli todella hyvä. Hieman pelottava ja surullinen, mutta hyvä.
Lainasin kirjastosta Holopaisen muita teoksia ja aloitan lukemisen, kunhan saan toisen kirjan luettua ensin..

Sitten, Taru ja Tarmo Väyrysen Vuorileijonan varjo- trilogia ja niiden itsenäiset jatko-osat. Löysin ne sattumalta kirjastosta ja ajattelin lukea ajankuluksi ja nyt olen joka kirjastokäynnin aikana etsinyt itselleni ainankin yhden kirjan! Tällä hetkellä luen Tuulen tavoittelua kirjaa ja hyvältä vaikuttaa. :) Joissakin kohdissa kirja on tylsähkö, mutta toimintaakin löytyy. Kirjojen juonet, ovat hyvät ja kirjat ovat kirjoitettu mahtavasti.

Löysin nämä kaikki kirjat fantasia kirjahyllyltä.. En oikeastaan lue muuta kuin fantasiaa. Vielä pari vuotta sitten luin vain koirista kertovia kirjoja ja Harry Potter kirjoja, mutta enää eivät koirakirjat kiinnosta.. :D Fantasia kirjat ovat minusta kiehtovampia.. Kyllä minä silti luen muitakin kirjoja, kuin noita ylhäällä mainittuja, mutta nuo ovat lempparini niistä muista. :)

[Stormheart]

David Eddingsin Belgarionin Taru on ehdottomasti yksi lempisarjoistani. Teksti on helppolukuista ja kätkee huumorista huolimatta alleen upean tarinan. Tästä joku tulee taas varmasti valittamaan, kun tiedetään Eddingsin maine kirjailijana, joka tekee saman kirjan kymmenen kertaa...
No, joka tapauksessa voin lämpimästi suositella sarjaa kaikille niille, jotka vasta aloittelevat fantasiakirjallisuuden lukemista.

Toinen suosikkini on amerikkalaisen George R.R. Martinin Tulen ja Jään Laulu-sarja, fantasiaa ( erittäin realistista ) sekin. Olen lukenut suomennetut 3 osaa ( oikeastaan 2 ja puoli ( Valtaistuinpeli, Kuninkaitten Koitos ja Miekkamyrsky ykkönen )) Tämä sarja on sen verran monimutkainen, ettei se oikein sovi aloitteleville fantasian lukijoille. Minulle se on ainakin antanut huomattavasti enemmän kuin vaikkapa Taru Sormusten Herrasta, eli suosittelelen lämpimästi!

[freya™]

Ketjun otsikkoa on omasta puolestani vaikea noudattaa, koska en pysty lokeroimaan kirjallisuutta tai ylipäätänsä muitakaan asioita noin ehdottomasti, mutta parhaimmistoa voin hehkuttaa.

---

Yhdyn yläpuoliseen postiin näin heti aluksi, eli Belgarionin taruun ja David Eddingsin tuotantoon yleensäkin, sillä monia eri fantasia sarjoja luettuani voin edelleen nostaa hänen tuotantonsa hyvinkin korkealle arvoasteikossa. Tälläkin hetkellä luen uudelleen juuri Belgarionin tarua jonka jälkeen luen vielä Mallorean tarun ja sen jälkeen Polgaran ja Belgarathin.

Eddingsin tuotannossa minua viehättää ehkäpä eniten se seikka, että lukiessani tunnen olevani erittäin yhtenäisessä ja hyvin suunnitellussa maailmassa, siis aivan kuin se olisi totta. Välimatkat täsmäävät vartavasten tehtyjen karttojen ja itse kirjan sisällön kanssa ja niissä matkoissa menee oikeasti aikaa, joka on kuvattu myös kirjoissa. Tämä tarkoittaa sitä ettei 1000km:n matkaa kuljeta yhden sivun aikana tyyliin: "Lähdimme Turusta ja matkalla kohtasimme kiertelevän trubaduurin laulamassa Rehupiiklesin, Metristä Pajuu -biisiä. Yön matkattuamme olimmekin jo Trondheimissä". Hieman kärjistettyä ehkä, mutta tajuatte varmaan pointtini. Suunnitelmallisuus paistaa läpi monestakin kohtaa ja voin vaikka veikata, että herra Eddings on ennen kirjoittamistaan käyttänyt aikaa maailmansa luomiseen vuosia.

Toisena pointtina voisin mainita loistavat henkilöhahmot, joita kirjat suorastaan pursuavat. Monet hahmot ovat monitasoisia, joilta voi löytää monta eri persoonaa, mutta kuitenkin niin ettei mitään skitso fiilistä tule. ;] Eddingsin hahmot ovat myös sopivia sellaisille ihmisille jotka eivät juurikaan välitä mistään yliampuvasta fantasiasta, jossa todellisuudelle ei ole sijaa, sillä niissä, kuten koko paketissa todellisuus ja fantasia sekoittuvat juuri sopivasti luoden sille sen ainutlaatuisen tunnelman.

---

R.A. Salvatoren Jäätuulen Laakso -trilogia on ensimmäinen fantasia sarja johon tutustuin aikoinani. Sen jälkeen ahmein lähes kaiken kyseisen kirjailijan tuotannosta ja jatkan ahmimista edelleen, sitä mukaan kun uutta tuotantoa ilmestyy. Parhaiten mieleen on kuitenkin jäänyt juuri Jäätuulen laakso-, sitä ennen ilmestynyt Musta haltia- ja Puolituisen kivi-trilogiat. Nämä kaikki kirjat kuuluvat suosittuun Forgotten Realms sarjaan johon kuuluu myös monia pelejä. Näitä kaikkia yhdistää sama fantasiamaailma.

Jottei nyt mitään romaania tule kirjoitettua niin kerron Salvatoren tuotannosta vain tuon Musta Haltia -trilogian näkökulmasta. Tai paremminkin ihan omia mietteitä vain. Ensinnäkin Mustat haltiat, tai niin kutsutut Drow haltiat, ovat aina olleet lähellä sydäntäni ihan tuolta roolipelienkin puolelta. Salvatoren ja Forgotten Realms maailmassa Drow haltiat ovat ehkäpä mielenkiintoisimmillaan, sillä ovathan he synnynnäisesti pahoja olentoja. Juuri tämä seikka tekee koko trilogian erittäin mielenkiintoiseksi, koska ne kertovat juuri ajoista jolloin kirjasarjan päähenkilö Drizzt Do´Urden, vielä asustaa Drow haltioiden kaupungissa.

Drow haltioiden kaupunki Menzoberranzan on yksi mielenkiintoisimmista paikoista joihin olen kirjoja lukemalla matkannut ja vaikka se sijaitseekin maan alla, ei kyseessä ole mikään tylsä kääpiö paja. (Sori kaikille dorf-faneille) Menzoberranzan on synkkä paikka, jossa naispuolisilla haltioilla on valta ja se on täynnä juonittelua ja murhia, ehkäpä vielä pahempaakin. Sen hallinto jakautuu eri huoneilla tai killoille, jotka taistelevat siitä alituiseen, eikä ole mitenkään ihmeellistä, että yön aikana jokin huoneista teurastetaan viimeistä haltiaa myöten. Koko kaupunki luo mukavan kontrastin kirjan päähenkilön sairaalloisen oikeudenmukaisuuden/hyvyyden välille.

---

Tietenkin on myös must mainita fantasiakirjallisuuden isän JRR Tolkienin Hobitti: Sinne ja takaisin ja Taru sormusten herrasta -teokset, jotka ovat viitoittaneet tietä aikoinaan muille kirjailijoille. Esimerkiksi Silmarillionia en ole vielä ehtinyt lukemaan, mutta sen aika koittaa myös.

Tämä sarja tosiaan on melkein kaikille tullut tutuksi viime vuosina ilmestyneiden elokuvien ansiosta, mutta ne eivät vedä vertoja kirjojen tapahtumille, jotka monesti ovat rikkaampia sisällöltään. Lisäksi liian monta loistavaa ja kerronnallisestikin tärkeää kohtaa on elokuvista hävinnyt, sillä niissähän oli kyse Peter Jacksonin näkemyksestä, ei JRR Tolkienin. Lisäksi Hobitti kirja kertoo vielä oman jännittävän tarinansa siitä miten mahtisormus lopulta päätyi Bilbolle. Sanomattakin selvää on, että jos Tolkienin fantasiamaailmaan sattuu joskus uppoutumaan, ei sieltä koskaan pääse, saatikkaan halua pois.

---

Margareth Weisin tuotannosta voin ilolla mainita ensimmäiset hänen kirjoittamansa kirjat. Näitä ovat Syyshämärän Lohikäärmeet, Talviyön Lohikäärmeet ja Kevätaamun Lohikäärmeet sekä Kaksosten aika, Kaksosten Sota ja Kaksosten Koetus. Ehdotonta eliittiä ovat myös Raistlin-kronikoina tunnetut Hengen Miekka ja Soturiveljet. Toki kirjailijan myöhäisempikin tuotanto on hyvää luettavaa, mutta nuo mainitut nyt ovat itselleni tärkeitä. Ja nämä kirjathan kuuluvat tuohon Dragonlance sarjaan, joka pitää sisällään myös roolipelejä.

Mielestäni heikoimman taustatyön luettelemistani kirjasarjoista omaa juuri Margaret Weisin, Dragonlance-sarjaan kirjoittamat kirjat. Itse asiassa nyt kun muistelen niin ainoat asiat, jotka ovat koko sarjasta jääneet mieleen ovat tarinat Raistlin-velhosta. Tutustuttuani kyseiseen hahmoon en voinut olla ahmimatta hänen seikkailuitaan, sillä niin mahtavasta henkilöhahmosta on kyse. Raistlin velhon matka nuorukaisesta velhoksi, velhosta arkkivelhoksi ja arkkivelhosta melkein jumalaksi oli jotain henkeäsalpaavan jännittävää. Lisäksi kirjassa veljes -suhde saa ylleen suurennuslasin ja ihmiset jotka eivät veljiä "omista", voisivat jopa päästä jonkinlaiseen käsitykseen siitä minkälaista eloa se on. Vaikka kertomus onkin paikoitellen melko raju, on ilmassa silti aina se häilyvä toivo paremmasta, jota kohti kirjan sankarit ja anti-sankarit jaksavat puuskuttaa.

EDIT: Örf! Editoin vaikka jotakin sisältöä tossa ens viikon alussa. Nyt lähden Juhannuksen viettoon. :D

EDIT: Kyllä se nyt vieläkin vähän myyntipuheelta kuulostaa, mutta yritimpäs ainakin. :]

[Ze Shoopuf]

Tässä vaiheessa voisin mainita, että muistakaa perustella vastauksenne. Eli kertokaa miksi kirjasarja on hyvä/paras, mikä siinä viehätti jne. Etenkin yllä olevan Freyan viesti on pitkä ja hyvin kirjoitettu, mutta pelkkä tyhjä luettelo. Turhat nimet eivät kerro mitään. Missään vaiheessa ei mainita, miksi nämä sarjat ovat hyviä. Jätin viestin poistamatta, koska se oli kuitenkin hyvin kirjoitettu ja kaikkea, mutta toivon Freyan lisäävän perusteluita.
Ja muutkin: muistakaa perustelut. Ja lyhyt sarjan esittely, mistä se kertoo jne, ei ole koskaan pahaksi.

Ja minä voin omalta osaltani painita jo aiemmin mainitun George R. R. Martinin "Tulen ja jään laulu"- sarjan, minulle tutumpi nimellä "Song of Ice and Fire". Olen tällä hetkellä vasta sarjan toisessa osassa (A Clash of Kings), mutta luettavaa on kyllä ollut. Sarja kertoo suhteellisen monipuolisesti erään fantasiamaailman valtajuonitteluista. Kirjassa jokainen kappale on kirjoitettu eri henkilön näkökulmasta.
Eniten pidän kirjassa siitä, että se on realistinen. Siis oikeasti, realistinen. (Tässä vaiheessa joku voisi sanoa, että hetkinen, fantasia realistista? Mutta kyllä, se on sitä.) Sarjassa henkilöt tekevät suunnitelmia, jotka onnistuvat tai epäonnistuvat ja pienet tekijät vaikuttavat paljon. Hahmoja kuolee ja jotkut huomaavat yhtäkkiä olevansa aivan uudessa tilanteessa. Se on siis, niin kuin oikea maailmakin menee - yhteensattumia, yllätyksiä ja kaikkea. Asiat eivät mene sileästi ja saumattomasti ilman suurempia vaikeuksia, vaan pienet asiat oikeasti vaikuttavat. Kirjoja on kiehtovaa lukea, kun ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Ja niitä pahiksia oikeasti oppii vihaamaan.
Eli, sellaista. Suosittelen. =P

[Cuomi]

Sven Hasselin 'sotamuistelmat'. Ei nämäkään millään realismilla juhli mutta se 'siellä olon tuntu' on vain niin vahva. Ja huumori pikimustaa mutta niin prkl:een hauskaa. Rikkaampaa hahmokavalkaadia saa hakea.
Suosittleen kyllä jokaista lukemaan vähintään yhden Hasselin kirjan. Ihan vain yleissivistyksen vuoksi.

Douglas Adamsin Linnunrata trilogia on kanssa kova. Äärimmäisen pimeää mutta ei voi olla repeämättä.
Vasta vähän aikaa sitten tajusin mitä se Fallout kakkosen hajonnut valas oikein meinasi,khhehe. Nii ja toki kukkaruukku.
Leffaa en ole vielä kerinnä kattoa mutta eipä vaikuta kovin lupaavalta. Kattoo ny...

[Dorianthem]

Liikun kahden vaiheilla. Toinen on Harry Potter ja toinen Näkijän taru. Molemmat olen lukenut, tai no Harry Potterit olen lukenut niin pitkälle, kuin niitä on ilmestynyt. Kuitenkin olen pitänyt tuosta Näkijän tarusta aikamoisen paljon ja HP-fanitus ei iske tällä hetkellä kovastikaan päälle, joten vastaan, että Näkijän taru.

Näkijän taru on tosiaan fantasiaa ja siinä seikkaillaan ihanassa maassa, nimeltä 6 herttuakuntaa. Aww... Min pidän siitä todella paljon. Se ei ole liian ufo, muttei nyt liian tavallinenkaan. Siitä löytyy taikuutta ja lohikäärmeitä ja kaikkea muuta kivaa. Juoni on todella mielenkiintoinen ja kuvaus osuvaa. Pidän.

[Delirium]

Kuten jo aiemmin on mainittu, Kingin Musta Torni on aivan loistava sarja. Post apokalyptis-tyylinen (hirmuisen hankala sana :P ) fantasia toimii ainakin allekirjoittaneen kohdalla.

Thomas Harrisin Hannibal-trilogia on aivan omaa luokkaansa. Upeasti kirjoitetut (sekä astetta verran sekopäisemmät) henkilöhahmot ovat kirjojen parasta antia. Tyyli on aivan ihana ja "likainen kuin halpa motellihuone moottoritien varressa", erästä ystävääni lainatakseni. Tämä tietynlainen "likaisuus" tekee näistä kirjoista suosikkejani (samoin kuin herra Lecter itsessään). Olen tosin lukenut "likaisempiakin" kirjoja (ja pitänyt niistäkin, olenko siis "likainen" ihminen?).

Chuck Palahniukin kirjat (näitä ei oikeastaan voi laskea minkäänlaiseksi sarjaksi mutta menköön tämän kerran) ovat myös lempparilistallani. Rationaaliset ratkaisut ja tapahtumat ovat nössöille ja nihilismi on kirjoitustyyli. Epä siihen juuri muuta voi sanoa. Mm. Fight Club ja Eloonjäänyt ovat kyseisen herran teoksia. Tämän kirjailijan teoksissa minua viehättää nimenomaan uskomaton irrationaalisuus. Teksti on periaatteessa realistista, mutta eipä sittenkään. Tätä on hankala selittää henkilöille jotka eivät ole lukeneet herran tuotantoa.

Mutta kaikkien aikojen paras kirjasarja jota olen ikinä lukenut (ja luen) on ehdottomasti Terry Pratchettin kirjat. Kiekkomaailma on ehdoton lempparini, mutta mm. Hyviä enteitä on myös loistava. "..ei niinkään langennut kuin hiljaa hipsutteli alemmas taivaan hierarkiassa." Tai sinnepäin.
Pratchettin kirjat tekee parhaimmiksi niiden uskomaton satiiri ja sarkastisuus. Vaikka nämä ovat periaatteessa fantasiaa, ne ovat myös loistavia yhteiskunta- ja ihmiskuvauksia. Mm. Pienet jumalat on parhaimpia esimerkkejä Pratchettin mustan huumorin sävyttämästä kirjallisuudesta.