Close Combatit

[Polar]

Elikkä, pelaileeko (tai onko pelaillut) kukaan täällä enää noita suht vanhoja (tehty varmaan joskus vuonna naula ja vasara) Close Combat pelejä (1-5), ja mitä mieltä olette/olitte niistä?

Ite diggaan ihan kybällä, vaikka onkin suht vanhoja pelejä. Missään pelaamassani (genren) pelissä ei ole parempaa fiilistä ja pelissä saa mahtavasti harjoitettua niitä "Small Unit Tacktiks" taitoja...äh nyt löpisen taas liikaa, mutta kertokaas niitä mielipiteitä.

[miikka]

Olen itse kokeillut Close Combat 1, 2 ja 3:sta. Ykkönen oli aika ankean näköinen mutta siitä näki, mitä oltiin etsimässä.

Kakkonen räjäytti tämän pojan pään -> yksiköt pystyi tunnistamaan paremmin, pelin tempo ei ollut niin kiivas ja hatunnosto varsinkin sille, kun hampaat irvessä yritti epätoivoisesti vallata saksalaisten hallussa pitämää siltaa pelkällä AB Rifle tiimillä, joka oli jäännyt jäljelle muiden hyökkäysten epäonnistuttua -> tällä tarkoitan sitä fiilistä ja todentuntua, minkä peli antoi Liittoutuneiden etenemisestä Ranskan maaperällä. Kranaatinheittimet olivat mielestäni ehkä hivenen liian epätarkkoja, mutta muuten loistava saavutus.

Kolmonen oli vielä hienompi peli, mutta ainoa miinus ovat tankit ja tykit. Ne näkevät kaiken ja ovat aivan liian tehokkaita yksiköitä -> pystyy pieksemään vihollisen liian helposti tai tekoäly pieksee minut. Varsinkin tykit nosti minun agressiotasoa, kun yhden Panther- ja kolme Tiger-vaunua tuhoaa yksi panssarintorjuntatykki, jota ei voi nähdä edes jalkaväellä, kun vasta ollaan ihan metrin päässä vaikka tykki olisi pienen puskan takana tasasella maalla. Kyllä Igor ja Vladimir osaa naamioida tykin erittäin hyvin tai minun joukot ovat kaikki sokeita.

Mutta on pakko myöntää, että kakkonen ja kolmonen ovat molemmat erittäin hyviä ja mielestäni niihin jää koukkuun pahasti. Pieniä miinuksia toki löytyy, mutta mikään ei ole täydellistä vai onko?