Kiitos

[Gabriel]

Yksin tähtien katsominen alla hetken hiljaisen,
se yksinäisyydellään kyyneleet silmiin saa.
Muistan vielä ne ankeat hetket,
surulliset hetket ennen sinua.

Olin silloin surullinen - elämä oli hyvin vaikeaa,
ei ollut yhtään ketään joka myös minua lohduttaa.
Ei se ole helppoa kyllä nytkään,
mutta se on helpompaa kiitos sinun.
En tiedä kuinka pärjäsin silloin,
en tiedä kuinka siitä selviydyin.

Mutta tässä minä silti olen
ja siitä olen nyt hyvin kiitollinen.

Olen myös kiitollinen sinulle parhaani mukaan,
kiitollinen siitä että elämääni tulit.
Sanat ovat liian kapeita teitä tunteille kulkemaan.
en osaa kiittää sinua tarpeeksi.

Olen sinulle silti todella kiitollinen,
kiitollinen siitä että olet.
Sinä kykenet tekemään minut onnelliseksi,
tahdon sinua siitä kiittää.

Sanat eivät kuitenkaan riitä,
olen siitä pahoillani.

Rakkautesi minulle tärkeintä on,
tärkeintä aivan kaikesta.
En kykene kiittämään sinua sanoilla,
en muilla sanoilla kuin näillä riveillä.

Minä rakastan sinua.
Parempiin sanoihin en pysty, sillä parempia ei ole.

Kiitos, rakkaani.

[Kreifi]

Rakkausrunot eivät oikein ole minun suosikkejani, kuten olen täälläkin jo maininnut, mutta tässä runossa yksi tietty asia kiinnitti huomioni. Runo oli suoraan osoitettu jollekkin. (Minulle tuli kyllä aika sairas fiilis, kun luin sitä. Tuntui silti kuin se olisi osoitettu minulle.) Yleensä runot on sellaista yleistä höpinää, mutta tämä oli selvästi kirjoitettu niin, että runo on osoitettu tietylle ihmiselle. Runo on muutenkin sellainen, että sitä on tavallaan vaikea ajatella runona. Aivan kuin se olisi henkilökohtainen viesti. (Toisaalta sain tirkistelyfiiliksiä.)
Runo huipentui hienosti viimeiseen lauseeseen. Jotenkin viimeinen lause sanoo, että se oli tässä. (Itse teen myös joskus noin.)

Muuten tuo onkin sitten ihan tuttua kaappilaatua, eli luotettavan hyvää.

Loppuun sopiikin tälläinen pieni huumoripläjäys: Kissa se kiitoksella elää.