Mayatar
24.12.2002, 11:08:24
Tarina on faktaan pohjautuvaa fiktiota. Todellisuus on tarua ihmeellisempää.
MAITOHAMPAAT
Miehen otsalta valuu muutamia hikipisaroita. Ilme on tyyni ja keskittynyt. Valtavat käsipainot nousevat tasaisin väliajoin suorille käsivarsille. Eerik harjoittelee jokapäiväiseen tapaansa, asuntonsa lähellä sijaitsevalla yksityisellä kuntosalilla. Paikan pelkistelyt valkoiset kiviseinät ja säntillisesti asetetut kuntoilulaitteet hohtavat uutuuttaan. Nimeksi yritykselle on annettu trendikkäästi Fit & Feel. Joka toinen tunti hipstereihin ja urheilutoppiin pukeutunut siivoja puhdistaa harjoittelutilan lattian ja pyyhkii kuntoilulaitteet tahmeasta hiestä.
Eerikillä on edessään enää viimeinen osa, hänen henkilökohtaisesti suunnitellusta kunto-ohjelmastaan. Mies on kuntosalin vakioasiakkaita ja luultavasti vanhin ja uskollisin heistä. Heti kun Eerik näki ensimmäisen ilmoituksen Fit & Feel:stä ja huomasi salin otollisen sijainnin, hän alkoi säästämään rahaa kausikorttiaan varten. Eerik muistaa vieläkin tunteen, joka valtasi hänet kuntosalin mainosta lukiessa. Silloin tällöin vieläkin mies hokee näitä itselleen legendaariseksi muuttuneita lauseita. ”Oletko väsynyt naismaisuuteesi?” ”Inhoatko kuntosaleja, jossa brutaalit jättiläiset likaavat paikan rahvaalla hiellään?” ”Tunnetko että juuri sinä olet se henkilö, joka haluaa kehittää vartaloaan ja omaa hyvinvointiaan sivistyneesti?”
Fit & Feel poikkeaa tavallisista kuntosaleista siinä, että tarjolla oli hyvin intellektuellia ohjelmaa fyysisen rasituksen lomassa. Taustalla soi niin tavanomaisten radiokanavien sijasta, Sibeliuksen sinfonioita tai Bachin leikkisiä valsseja. Joskus paikalla oli boheemeja hörhöjä lausumassa omia tai lainattuja runojaan. Silloin tällöin kokonainen improvisaatioryhmä esittää tuotoksiaan, laitteissa hikoileville nykyihmisille. Lisäksi paikka on hyvin sovinnainen. Saunoja ja suihkuja oli suuri määrä, sillä samanaikainen peseytyminen ja puhdistautuminen, toisen kuntoilijan kanssa, oli tilan säännöissä kielletty. Kaiken hyvän lisäksi, tiloihin sisällytetyssä Gourmet nimisessä kahvilassa, saa kaikki annokset henkilökohtaista dieettiä kunnioittaen.
Eerik söi Gourmetissa joka toinen päivä vitaminoidusta soijasta kokattuja pihvejä, ituja ja luonnonmukaisesti kasvatettuja bataatteja ; Joka toinen päivä Eerik huolehti itse proteiinipitoisesta ateriastaan. Mies ajatteli salaa muistuttavansa päivä päivältä yhä enemmän suurta idoliaan Jaquiw Hornia. Tämä ajatus auttoi häntä, niin ylitsepääsemättömien työkriisien, kuin vapaa-ajan ihmissuhdeongelmienkin ylitse. Kaikkia Eerikin muuttunut ulkonäkö ei kuitenkaan miellyttänyt. Yhä kasvava osa hänen vanhoista tuttavistaan ei enää edes tervehtinyt miestä kadulla.
Tämä ei kuitenkaan haitannut Eerikkiä. Hän ei kaivannut, tai ainakaan halunnut kaivata elämää, jota hän oli elänyt ennen treenejä. Joskus erikoistapauksissa, kun motivaatio kuntoiluun oli hukassa, Eerik muisteli vanhaa olemustaan ja elämäänsä. Jos edellinenkään keino ei poistanut vetelyyttä, mies meni makuhuoneeseen ja veti sängyn alta esiin raskaan laatikon. Laatikko sisälsi konkreettisia muistoja Eerikin menneisyydestä. Kun laatikon kansi otettiin pois avautui eteen: kymmeniä lehtileikkeitä, useita videokasetteja sekä satoja valkoisia kansioita. Yksi ainut asia yhdisti näitä materiaaleja - eläimellinen väkivalta -.
Selatessaan lehtileikkeitä, Eerikin silmien edessä vilahtelee, mitä sairaampia kuvia turmeltuneista ihmisruumiista. Eräässä Ilta Lehden artikkelissa kerrotaan, miten yksi mies on pahoinpidellyt, suuren joukkion viikonloppua viettäviä nuoria. Uhreina oli kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Kaikkia yhdisti kaveruus, hyvä koulumenestys sekä yleinen yhteiskunnallinen aktiivisuus. Jokainen heistä hakattiin raa-asti sairaalakuntoon. Lisäksi molemmilta tytöiltä leikattiin hiukset ja yhden pojan vasemman jalan skottiruutuinen sukka varastettiin. Lopussa kerrottiin miten poliisi ei koskaan saanut kiinni syyllistä. Tämän onnettomuuden päivämäärä oli viime joulukuulta.
Toinen sadoista artikkeleista poimittu, lähes yhtä fiktisiiviseltä tuntuva, kesäkuun lehteen sijoitettu lehtiartikkeli, kertoo tapauksesta, missä vankkarakenteinen mies törmäili tahallaan vastaantuleviin ihmisiin, eräällä vilkkaalla kadulla Turussa. Mielipuolinen kulkija ei kiinnittänyt huomiota vastaantulevien ikään, sukupuoleen, ulkonäköön, ammattiin tai yhteiskunnalliseen asemaan. Täysin tasa-arvoisesti hän työnsi, jokaisen lähellä kävelevän henkilön, joko autotielle, kovaan kiviseen seinään tai retkottamaan kävelytielle toisten tallattavaksi. Poliisin yrittäessä saada syyllistä kiikkiin, he huomasivat kaikkien jälkien olevan täysin olemattomat. Heistä tuntui kirjaimellisesti, että mies vankan rakenteensa kera, olisi yhtäkkiä muuttunut energiaolennoksi tai muuten täysin näkymättömäksi.
Eerikissä nämä lehtileikkeet herättivät monia muistoja. Erityisesti mies ajatteli hetkeä, kun Sade sai luettavakseen joulukuun pahoinpitelyn. Sade, tyttönen jonka kasvoja Eerik ei enää edes surukseen osannut kuvitella eteensä. Oli vain jotain erillisiä muistiin painuneita kohtia, jotka hän oli havainnut jo ensitapaamisella. Suunnattoman pitkät leiskuvanpunaiset hiukset ja niiden kanssa kilpaa loistavat siniset silmät. Punainen suu josta sai niin usein kuulla mitä ihmeellisempiä asioita. Pienikokoinen siro vartalo, joka kuitenkin oli aina valmis suojelemaan kaikkia, joilla oli asiat huonosti. Sulokkaat töpsyttelevät askeleet jotka kaikuivat hassusti koskiessaan maata. Erityisesti muistellessaan, Eerikin aivot, toivat hänen mieleensä ryppyisen ruuhkassa ojennetun paperilappusen, jonka sanat yhä kirvelivät hänen mieltään."Tiedätkö rakkaani..Sinun katseesi se on ollut aina.Sinun kosketuksesi muiden välityksellä.Sinun kuiskauksesi unissani.Sinä se olet aina ollut vierelläni.Sinua minä olen rakastanut koko elämäni."
Niin Sade todella oli rakastanut häntä ja olisi mitä luultavammin rakastanut aina. Siltä Eerikistä ainakin tuntui aina kun hän katseli tytön herkkiä kasvoja ja kurottautui koskettamaan niitä. Kuitenkin hän oli ollut niin turhamainen, ettei laittaoi ylpeytensä rakkauden edelle. Eerik ei halunnut paljastaa noloa totuutta edes kaikkein rakkaimmalle. Hänen piti osoittaa olevansa mies. Mies ilman yhtäkään heikkoutta. Mies joka lyö, kun siltä tuntuu.
Eerik ei voinut koskaan unohtaa miten kesäkuun lehtileike oli muuttanut Sateen kasvot jääksi. Miten hänen silmissään ei enää näkynyt muuta kuin vihan ja surun sekoittamia kyyneliä. Miten tytön kädet muuttuivat koviksi ja puhe sanoinkuvaamattoman hyiseksi. Miten hänen huuliltaan ei tippunut enää koskaan yhtäkään naurunhelähdystä. ”Miten sinä saatoit.”, sanoi ihminen jonka kasvot olivat Eerikin elämä, kohtalo ja ikuisuus. ”Miten sinä saatoit.”, ne sanoivat eivätkä enää koskaan palanneet.
Eerik ei vastannut geeneiltään normaalia ihmistä. Miestä vaivasi heikkous, jonka peittämisen takia hän oli menettänyt elämässään kertaalleen kaiken. Tämä murheentuoja oli sairaus. Sairaus joka oli vaarallinen yhdistelmä järjettömään miehuuden tavoittelun kanssa. Eerikillä on geneettinen kehityshäiriö nimeltään: kleidokraniaalinen dysplasia, jonka oireena geenivirheen takia, ihmiselle kehittyy kolmannet jopa neljännet maitohampaat. Miten Eerik häpesikään tuota sairauttaan, enemmän kuin saattaa edes kuvitella. Häpeäntunne ohjasi Eerikkiä kaikkein väkevimmin, jopa väkevämmin kuin rakkaus.
Eerik ei koskaan ollut mikään kovin miehinen mies. Tämän seurauksena hän keksi loistoidean sairautensa peittelyyn ja itsetuntonsa pönkittämiseen. Eräänä päivänä mies aloitti selvittämättömien väkivaltatekojen keräilyn lehdistä, teeveestä ja ideoiden poimimisen sepitteellisistä romaaneista. Eerik valehteli, todellisen hyväsydämisen luonteensa, sekä naismaisten harrastuksiensa, olevan vain pintaa. Pintaa joka peitti kovan miehen. Miehen joka löi, pahoinpiteli sekä miltei murhasi ilman mitään syytä.
Kukaan ei tiennyt Eerikin lisäksi hänen sairaudestaan. Ei edes hänen hammaslääkärinsä. Ajan ja aina uusien maitohampaiden myötä, miehelle oli koostunut satoja peitetarinoita ja selityksiä äkkiä suusta kadonneiden etuhampaiden kohtalosta. Aivan sattumalta Eerik itsekin löysi selityksen kummalliseen hammaskatoonsa, joka vaivasi häntä silloin ensimmäisen kerran. Tavallisena ankeana työpäivänä, hän nimittäin eksyi lounastauolla kirjastoon ja löysi sattumalla lääkärilehdestä oireilleensa nimen sekä syntymä syyn.
Kun Eerik ymmärsi, että kaikkein tärkein ihminen, Sade, ei perustanut hänen valheestaan, vai vain katosi miehen elämästä. Kun Eerik ymmärsi menettäneensä jotakin, minkä veroista hän ei enää koskaan uskonut saavansa. Vasta silloin Eerik katsoi itseään kriittisesti ulkopuolisen näkökulmasta ja huomasi itse miten lapsellisesti hän käyttäytyi. Surtuaan tarpeekseen mies ymmärsi vain yhden vaihtoehdon olevan mahdollinen. Hänen täytyi kääntää elämässään uusi lehti, rehellisyydelle perustuva aukeama.
Samoihin aikoihin kun rakennettiin kuntosali Fit & Feel., eräs melankoliaan vajonnut mies etsi jotakin tarkoitusta jatkaa merkityksetöntä elämäänsä. Kuntosalin onneksi se saavutti mainoksellaan jotakin kaivattua ja näin varmisti saman miehen pennosten kilahtelun kassaansa.
MAITOHAMPAAT
Miehen otsalta valuu muutamia hikipisaroita. Ilme on tyyni ja keskittynyt. Valtavat käsipainot nousevat tasaisin väliajoin suorille käsivarsille. Eerik harjoittelee jokapäiväiseen tapaansa, asuntonsa lähellä sijaitsevalla yksityisellä kuntosalilla. Paikan pelkistelyt valkoiset kiviseinät ja säntillisesti asetetut kuntoilulaitteet hohtavat uutuuttaan. Nimeksi yritykselle on annettu trendikkäästi Fit & Feel. Joka toinen tunti hipstereihin ja urheilutoppiin pukeutunut siivoja puhdistaa harjoittelutilan lattian ja pyyhkii kuntoilulaitteet tahmeasta hiestä.
Eerikillä on edessään enää viimeinen osa, hänen henkilökohtaisesti suunnitellusta kunto-ohjelmastaan. Mies on kuntosalin vakioasiakkaita ja luultavasti vanhin ja uskollisin heistä. Heti kun Eerik näki ensimmäisen ilmoituksen Fit & Feel:stä ja huomasi salin otollisen sijainnin, hän alkoi säästämään rahaa kausikorttiaan varten. Eerik muistaa vieläkin tunteen, joka valtasi hänet kuntosalin mainosta lukiessa. Silloin tällöin vieläkin mies hokee näitä itselleen legendaariseksi muuttuneita lauseita. ”Oletko väsynyt naismaisuuteesi?” ”Inhoatko kuntosaleja, jossa brutaalit jättiläiset likaavat paikan rahvaalla hiellään?” ”Tunnetko että juuri sinä olet se henkilö, joka haluaa kehittää vartaloaan ja omaa hyvinvointiaan sivistyneesti?”
Fit & Feel poikkeaa tavallisista kuntosaleista siinä, että tarjolla oli hyvin intellektuellia ohjelmaa fyysisen rasituksen lomassa. Taustalla soi niin tavanomaisten radiokanavien sijasta, Sibeliuksen sinfonioita tai Bachin leikkisiä valsseja. Joskus paikalla oli boheemeja hörhöjä lausumassa omia tai lainattuja runojaan. Silloin tällöin kokonainen improvisaatioryhmä esittää tuotoksiaan, laitteissa hikoileville nykyihmisille. Lisäksi paikka on hyvin sovinnainen. Saunoja ja suihkuja oli suuri määrä, sillä samanaikainen peseytyminen ja puhdistautuminen, toisen kuntoilijan kanssa, oli tilan säännöissä kielletty. Kaiken hyvän lisäksi, tiloihin sisällytetyssä Gourmet nimisessä kahvilassa, saa kaikki annokset henkilökohtaista dieettiä kunnioittaen.
Eerik söi Gourmetissa joka toinen päivä vitaminoidusta soijasta kokattuja pihvejä, ituja ja luonnonmukaisesti kasvatettuja bataatteja ; Joka toinen päivä Eerik huolehti itse proteiinipitoisesta ateriastaan. Mies ajatteli salaa muistuttavansa päivä päivältä yhä enemmän suurta idoliaan Jaquiw Hornia. Tämä ajatus auttoi häntä, niin ylitsepääsemättömien työkriisien, kuin vapaa-ajan ihmissuhdeongelmienkin ylitse. Kaikkia Eerikin muuttunut ulkonäkö ei kuitenkaan miellyttänyt. Yhä kasvava osa hänen vanhoista tuttavistaan ei enää edes tervehtinyt miestä kadulla.
Tämä ei kuitenkaan haitannut Eerikkiä. Hän ei kaivannut, tai ainakaan halunnut kaivata elämää, jota hän oli elänyt ennen treenejä. Joskus erikoistapauksissa, kun motivaatio kuntoiluun oli hukassa, Eerik muisteli vanhaa olemustaan ja elämäänsä. Jos edellinenkään keino ei poistanut vetelyyttä, mies meni makuhuoneeseen ja veti sängyn alta esiin raskaan laatikon. Laatikko sisälsi konkreettisia muistoja Eerikin menneisyydestä. Kun laatikon kansi otettiin pois avautui eteen: kymmeniä lehtileikkeitä, useita videokasetteja sekä satoja valkoisia kansioita. Yksi ainut asia yhdisti näitä materiaaleja - eläimellinen väkivalta -.
Selatessaan lehtileikkeitä, Eerikin silmien edessä vilahtelee, mitä sairaampia kuvia turmeltuneista ihmisruumiista. Eräässä Ilta Lehden artikkelissa kerrotaan, miten yksi mies on pahoinpidellyt, suuren joukkion viikonloppua viettäviä nuoria. Uhreina oli kolme poikaa ja kaksi tyttöä. Kaikkia yhdisti kaveruus, hyvä koulumenestys sekä yleinen yhteiskunnallinen aktiivisuus. Jokainen heistä hakattiin raa-asti sairaalakuntoon. Lisäksi molemmilta tytöiltä leikattiin hiukset ja yhden pojan vasemman jalan skottiruutuinen sukka varastettiin. Lopussa kerrottiin miten poliisi ei koskaan saanut kiinni syyllistä. Tämän onnettomuuden päivämäärä oli viime joulukuulta.
Toinen sadoista artikkeleista poimittu, lähes yhtä fiktisiiviseltä tuntuva, kesäkuun lehteen sijoitettu lehtiartikkeli, kertoo tapauksesta, missä vankkarakenteinen mies törmäili tahallaan vastaantuleviin ihmisiin, eräällä vilkkaalla kadulla Turussa. Mielipuolinen kulkija ei kiinnittänyt huomiota vastaantulevien ikään, sukupuoleen, ulkonäköön, ammattiin tai yhteiskunnalliseen asemaan. Täysin tasa-arvoisesti hän työnsi, jokaisen lähellä kävelevän henkilön, joko autotielle, kovaan kiviseen seinään tai retkottamaan kävelytielle toisten tallattavaksi. Poliisin yrittäessä saada syyllistä kiikkiin, he huomasivat kaikkien jälkien olevan täysin olemattomat. Heistä tuntui kirjaimellisesti, että mies vankan rakenteensa kera, olisi yhtäkkiä muuttunut energiaolennoksi tai muuten täysin näkymättömäksi.
Eerikissä nämä lehtileikkeet herättivät monia muistoja. Erityisesti mies ajatteli hetkeä, kun Sade sai luettavakseen joulukuun pahoinpitelyn. Sade, tyttönen jonka kasvoja Eerik ei enää edes surukseen osannut kuvitella eteensä. Oli vain jotain erillisiä muistiin painuneita kohtia, jotka hän oli havainnut jo ensitapaamisella. Suunnattoman pitkät leiskuvanpunaiset hiukset ja niiden kanssa kilpaa loistavat siniset silmät. Punainen suu josta sai niin usein kuulla mitä ihmeellisempiä asioita. Pienikokoinen siro vartalo, joka kuitenkin oli aina valmis suojelemaan kaikkia, joilla oli asiat huonosti. Sulokkaat töpsyttelevät askeleet jotka kaikuivat hassusti koskiessaan maata. Erityisesti muistellessaan, Eerikin aivot, toivat hänen mieleensä ryppyisen ruuhkassa ojennetun paperilappusen, jonka sanat yhä kirvelivät hänen mieltään."Tiedätkö rakkaani..Sinun katseesi se on ollut aina.Sinun kosketuksesi muiden välityksellä.Sinun kuiskauksesi unissani.Sinä se olet aina ollut vierelläni.Sinua minä olen rakastanut koko elämäni."
Niin Sade todella oli rakastanut häntä ja olisi mitä luultavammin rakastanut aina. Siltä Eerikistä ainakin tuntui aina kun hän katseli tytön herkkiä kasvoja ja kurottautui koskettamaan niitä. Kuitenkin hän oli ollut niin turhamainen, ettei laittaoi ylpeytensä rakkauden edelle. Eerik ei halunnut paljastaa noloa totuutta edes kaikkein rakkaimmalle. Hänen piti osoittaa olevansa mies. Mies ilman yhtäkään heikkoutta. Mies joka lyö, kun siltä tuntuu.
Eerik ei voinut koskaan unohtaa miten kesäkuun lehtileike oli muuttanut Sateen kasvot jääksi. Miten hänen silmissään ei enää näkynyt muuta kuin vihan ja surun sekoittamia kyyneliä. Miten tytön kädet muuttuivat koviksi ja puhe sanoinkuvaamattoman hyiseksi. Miten hänen huuliltaan ei tippunut enää koskaan yhtäkään naurunhelähdystä. ”Miten sinä saatoit.”, sanoi ihminen jonka kasvot olivat Eerikin elämä, kohtalo ja ikuisuus. ”Miten sinä saatoit.”, ne sanoivat eivätkä enää koskaan palanneet.
Eerik ei vastannut geeneiltään normaalia ihmistä. Miestä vaivasi heikkous, jonka peittämisen takia hän oli menettänyt elämässään kertaalleen kaiken. Tämä murheentuoja oli sairaus. Sairaus joka oli vaarallinen yhdistelmä järjettömään miehuuden tavoittelun kanssa. Eerikillä on geneettinen kehityshäiriö nimeltään: kleidokraniaalinen dysplasia, jonka oireena geenivirheen takia, ihmiselle kehittyy kolmannet jopa neljännet maitohampaat. Miten Eerik häpesikään tuota sairauttaan, enemmän kuin saattaa edes kuvitella. Häpeäntunne ohjasi Eerikkiä kaikkein väkevimmin, jopa väkevämmin kuin rakkaus.
Eerik ei koskaan ollut mikään kovin miehinen mies. Tämän seurauksena hän keksi loistoidean sairautensa peittelyyn ja itsetuntonsa pönkittämiseen. Eräänä päivänä mies aloitti selvittämättömien väkivaltatekojen keräilyn lehdistä, teeveestä ja ideoiden poimimisen sepitteellisistä romaaneista. Eerik valehteli, todellisen hyväsydämisen luonteensa, sekä naismaisten harrastuksiensa, olevan vain pintaa. Pintaa joka peitti kovan miehen. Miehen joka löi, pahoinpiteli sekä miltei murhasi ilman mitään syytä.
Kukaan ei tiennyt Eerikin lisäksi hänen sairaudestaan. Ei edes hänen hammaslääkärinsä. Ajan ja aina uusien maitohampaiden myötä, miehelle oli koostunut satoja peitetarinoita ja selityksiä äkkiä suusta kadonneiden etuhampaiden kohtalosta. Aivan sattumalta Eerik itsekin löysi selityksen kummalliseen hammaskatoonsa, joka vaivasi häntä silloin ensimmäisen kerran. Tavallisena ankeana työpäivänä, hän nimittäin eksyi lounastauolla kirjastoon ja löysi sattumalla lääkärilehdestä oireilleensa nimen sekä syntymä syyn.
Kun Eerik ymmärsi, että kaikkein tärkein ihminen, Sade, ei perustanut hänen valheestaan, vai vain katosi miehen elämästä. Kun Eerik ymmärsi menettäneensä jotakin, minkä veroista hän ei enää koskaan uskonut saavansa. Vasta silloin Eerik katsoi itseään kriittisesti ulkopuolisen näkökulmasta ja huomasi itse miten lapsellisesti hän käyttäytyi. Surtuaan tarpeekseen mies ymmärsi vain yhden vaihtoehdon olevan mahdollinen. Hänen täytyi kääntää elämässään uusi lehti, rehellisyydelle perustuva aukeama.
Samoihin aikoihin kun rakennettiin kuntosali Fit & Feel., eräs melankoliaan vajonnut mies etsi jotakin tarkoitusta jatkaa merkityksetöntä elämäänsä. Kuntosalin onneksi se saavutti mainoksellaan jotakin kaivattua ja näin varmisti saman miehen pennosten kilahtelun kassaansa.