PDA

View Full Version : Syitä elää



Gabriel
30.12.2002, 22:38:07
Monen monta syvällistä aihetta tuli Mogun kanssa yhdessä mietittyä ja tämä on mielestäni sen verran mielenkiintoinen että sen voisi laittaa ihan tännekin. En nyt puhu mistään ultimaattisesta syystä elää, enkä suvun jatkamisesta enkä myöskään mistään varsinaisesta elämäntehtävästä (paitsi jos nimenomaan sellainen onkin syy elää) vaan ihan vain sitä minkä takia ylipäätänsä elätte.

Minulle oli sangen suuri yllätys kun en keksinytkään mitään erikoista syytä elää. Minua ei aja eteenpäin uteliaisuus, sillä vaikka jos tietäisinkin elämäni etukäteen eikä sitä voisi mitenkään muuttaa niin tahtoisin kuitenkin kokea sen. Lisäksi - kaiken tietäminen etukäteen avaisi sen verran uusia mahdollisuuksia että mielenkiinto kuitenkin pysyisi yllä. Kun tietää millaista sen pitäisi olla voi tehdä toisin ja katsoa mitä tulee tapahtumaan. Ja relatiivinen ennaltatietäminen on aivan mahdotonta (kuten on tosin myös muunlainenkaan).
Minulla ei myöskään ole varsinaista elämäntehtävää eikä mikään syy pakota minua piiskan lailla elämään tehdääkseni jotain. Kuten olen todennutkin, elän mitä ilmeisemmin vain siitä syystä että minä elän. Ja että olen minä itse. Perusoikeuksien (loukkaamattomuus) tasolla olen melko voimakas egoisti ja jääräpäinenkin. Sen saattaa pukea sanoiksi näin: "Mikä ei kuulu minulle ei ole minun ongelmani." Tuo filosofia on omastakin mielestäni melko mielenkiintoinen. Absoluuttinen loukkaamattomuus sekä taipumattomuus tasavertaisten edessä. Hyvä esimerkki voisi olla että jos joku tulisi vaatimaan minulta jotain (tässä tapauksessa elämääni) niin vastaus olisi tyyliin: "Show me then that you're better than I am."

Melko kieroutuneen egoistisesta ajattelutavasta huolimatta voisin antaa henkeni muutamien ihmisten puolesta tarvittaessa suuremmitta epäröimättä. Tietenkin varmuus siitä että se on viimeinen tarvittava keino on toki edellytys.

Mutta omapa on elämäni ja teen sillä joko mitä itse haluan tai mitä muut haluavat.

Prometheus
30.12.2002, 23:01:24
En minäkään keksi mitään täydellistä syytä elää, en mitään hienoja totuuksia tai elämän tarkoitusta. Mutta niistähän ei ollutkaan kyse. Oho.

En keksi ketään ihmistäkään, jonka vuoksi eläisin. Minä voisin ehkä käyttää osittain tuota uteliaisuutta syynä elää. Haluan tietää miten tämä kaikki loksahtaa kohdalleen, vai loksahtaako. Haluan tietää mitä elämä eteeni tuo. Haluan myös kokea asioita, mitä en ole vielä kokenut, suorittaa tutkinto, saada ammatti, perustaa perhe ja elää vanhaksi. (en halua tietenkään mitään etukäteen tietää)

Eläminen on vain yksinkertaisesti kivaa. Ylämäet ja alamäet kuuluvat asiaan.


Originally posted by Yog-Sothoth
Minua ei aja eteenpäin uteliaisuus, sillä vaikka jos tietäisinkin elämäni etukäteen eikä sitä voisi mitenkään muuttaa niin tahtoisin kuitenkin kokea sen.
Ei tarvitse tietää asioita etukäteen ollakseen utelias. Vai mitä sinä nyt tuolla tarkoititkaan. :)

Kreifi
30.12.2002, 23:25:02
En nyt ala leikkimään viisasta miestä, vaan vastaan yksinkertaisesti. Minulla ei ole oikeastaan yhtään todella vakavaa syytä elää (pieniä asioita toki on), mutta ei minulla ole kyllä kovin vakavia syitä kuollakaan. Miksi siis näkisin vaivaa, jotta saisin itseni hengiltä? ei minun tarvitse juuri mitään tehdä elämisenkään eteen. Mitä siitä jos minulla ei ole syytä elää?

Potri
31.12.2002, 0:17:13
Tähän on helppo vastata (siis jos tätä haettiin): Koska haluan nähdä tämän maailman. Haluan nähdä mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan itselleni ja koko muulle maailmalle.

Teknologia kehittyy, maailma muuttuu, saapuu uudenlaista juttua, viihdemediaa. Tulee olemaan vielä satoja must play pelejä joita ei voi jättää pelaamatta sellaisten huonojen syiden takia, kuin että on esim. kuollut. :)

Joskus kakkamaisina päivinä tuntuu että ei ole mitään syytä elää, kaikki on vain rasittavaa ja on ihan sama olenko täällä vai en. Sitten taas kun ajattelee mitä kaikkea tulevaisuudessa (oli se sitten viikko tai 70 vuotta) tulee tapahtumaan, niin ei enää angstatuta niin paljon.

Eli vähän sama kuin miksi ostat uuden pelin: koska haluat kokea sen. (Tosin jos se on huono peli... njoo se on sitten asia erikseen. :) )

Scalio
31.12.2002, 1:09:17
Tänään kun katselin The End of Evangelionin aloin miettimään tätä samaista kysymystä itsekin. En tiedä pitäisikö minun olla peloissani vai huojentunut: En löytänyt vastausta.

Elämän Tarkoitukseen kukaan ei tiedä vastausta, mutta ehkä minun kohdallani lähimpänä syytä elää voisi olla tahto nähdä miten tämä kaikki päättyy, ja mitä sen jälkeen. Jos en olisi syntynyt ollenkaan, en haluaisi elää ja siten en haluaisi tietää mitä elämän jälkeen on. Muokkaan kuolemani jälkeistä kysymystä elämällä, ja siten teen elämästä, kuolemasta ja sen jälkeisestä - kaikesta - miellyttävämpää. Ehkä se on elämän tarkoitus, ehkä ei. Sillä ei ole merkitystä.

Siinä pieni syy elää.

LizzieFox
31.12.2002, 3:34:10
Yksi syy on Ystävät. Jos nyt vaikapa kuolisin niin vähänö niistä saattaisi tulla surullisia.kai..ainakin niin epäilen.Tällä hetkllä elän netillä. Minusta on ukavaa elää.
Ihan tosi. En kylä kuulu niihin "Elämä on ihanaa!" tyyppeihin mutta silti olen ennemmin tässä kun että minua ei olisikaan.
Elämä on (suurimmalla osalla) elämisen arvoista.
En nyt ala listaamaan tähän monia(vaikka syötä on miljoonia)
ysävät, perhe, karkki :)), netti, ircci, koirat, naiminen..:)
siis eihän nuo lopu kesken. Miettikääpä mitä kaikkea menettäisi jos ei eläisi. En kyllä ehkä tiedä mitä varten elän. Varmaan elän vaan koska haluan elää. Liian outoa kyllä minulle.

nox
31.12.2002, 7:37:11
Syitä miksi en eläisi? Aika tyhmä kysymys mielestäni tämä että miksi elää, mutta varmasti ihan hyvä asia läpi ajateltavaksi. Minulla olisi varmasti miljoona ja yksi syytä elää jos asiaa ajattelisin. Vaikka ei olisikaan niin ei varmaan olisi montaa syytä miksi en eläisi.

Mayatar
31.12.2002, 10:16:40
Pitää elää ihan sen takia että elävällä on mahdollisuus tehdä jotakin todella merkittävää, jotakin mikä mullistaa maailman. Prosentit että niin käy ovat n. 0,0000000001. Kuitenkaan ilman elämää niitä ei olisi laisinkaan.Samoilla linjoilla kuin Prometheus ollaan uteliaisuuden kanssa, (tosin olen utelias kuolemallekkin.) Maailmassa on niin paljon mistä en tiedä ja mitä en ole kokenut. Lisäksi täällä on paljon kaunista josta en haluaisi luopua kuoleman takia. Tosin kuolema kuittaa kaiken. Kraah loppujen lopuksi, heikkoina hetkinä, syitä elää ovat unelmat, jotka tuskin koskaan toteutuvat.


Edit://Kuulostampas minä pessimistiseltä. Pitää varmaan lisätä, että enimmäkseen pidän elämästäni. Mitään kirkkaana hohtavaa, kaiken yläpuolelelle kohonnutta merkitystä en kuitenkaan ole löytänyt ja tuskin löydänkään. Tosin kuten Kreifikin sanoi pitääkö sellainen sitten olla. Onko sellaisen hakeminen, missään mielessä realistista?

nox
31.12.2002, 10:32:28
Kuolemalle ei mielestäni edes tarvitse syitä koska kukaan ei siltä säästy. Tietysti voi sanoa että hän kuoli tupakkaan, mutta lopulta se on elämä joka tappaa, ja se tappaa varmasti. Sitä siis tarkoitan että kuolemalle ei tarvitse syitä. Elämälleen on mielestäni sangen hyvä kuitenkin keksiä edes joku syy, koska sille VOI keksiä syyn. Ja eikö se jo riitä syyksi että on kerran ylipäätänsä elämän saanut? Joku voisi ajatella että on ihmisiä, jotka eivät koskaan ole saaneet syntyä tai elää. Kuolema tulloo kyllä joskus. Ehkä se merkittävät teot ovat monille se syy elää. Minusta se on ainakin aika hyvä syy. Itse määrittelen merkittäväksi teoksi esimerkiksi ilahduttaa tyttöystäväni tai ostaa kaupasta ruokaa. Merkittävyyden voi helposti rajata itselleen sopivaksi. Sen ei tarvitse tarkoittaa mitään suurta uraa tai mahtavia keksintöjä.

Crimson
31.12.2002, 11:01:53
Tahdon auttaa ihmisiä, sen takia elää. Eikö siinä ole tarpeeksi syytä elää?
Olen tuota kysymystä miettinyt jo kauan ja tuo oli ainut syy, joka mieleen tuli.
Tahdon auttaa niitä, jotka ovat auttanut minua, ja niitä, joilla on joskus mahdollisuus auttaa minua.

Muuten miulla ei ole syytä elää.

yksisiipi
31.12.2002, 11:33:20
Kyllä minulla on varmasti enemmän syitä elää kuin olla elämättä. Enpä minä ihan turhaankaan syntynyt ole. Vaikka joskus tuntuisi, ettei kukaan minua tarvitsekaan, niin ei se niin ole. Joskus tärkeimmät asiat huomaa vasta menetettyään niitä. Ja olen myös utelias, että mitähän huomenna tapahtuu. Niin kauan eletään kun henki pihisee.

Elämästä ei hengissä selvitä, mutta kunniaton kuolee luovuttaen. Minä taistelen niin kauan kunnes kuolo korjaa.

Von Wiensburgh
31.12.2002, 13:34:13
Joo no, syitä elää voi olla monia, kuten se että pääsee syömään jotain lempiruokaa, pääsee katsomaan hyviä elokuvia, pelamaan pelejä jne.

Kuolla ehtii myöhemminkin ja sen jälkenn tuskin tulee uutta elämää (MINUN HENK. KOHT. MIELIPIDE / USKOMUS), joten katsotaan mitä täällä on minulle annettavaa ...

On minulla ollut hetkiä, jolloin olisin halunnut kuolla, jolloin olin täysin valmis täältä pois lähtemään, mutta se oli silloin, nyt on nyt ...

Pienet asiat tekevät elämästä elämisen arvosen, joten sitä ei kannata haaskata murehtimalla, miksei saa jotain suurta, miksi ei keksi lääkettä syöpään tai kauemmin kestävää lamppua.

Myöskin voi sanoa asian näin: Elän koska synnyin enkä ole vielä kuollut

mindless
31.12.2002, 13:47:54
Syitä elää?
Minulla on muutama syy.
Ystävät, musiikki... ja varmaan myös perhe.
Ja minulla ei ole kyllä ainakaan tällä hetkellä mitään syytä kuollakaan.

Gabriel
31.12.2002, 15:12:34
Originally posted by Prometheus
Ei tarvitse tietää asioita etukäteen ollakseen utelias. Vai mitä sinä nyt tuolla tarkoititkaan. :)
Tarkoitin nyt lähinnä odottamattomuutta. Eihän se peli-ilokaan kaikilta spoilaannu vaikka sitä tietäisikin mitä lopussa tulee tapahtumaan. Ei kaikilta, mutta joiltakin kyllä.

Onneksi ihmisillä on myös eri asioita joilla voi tulla onnelliseksi.


Edit://Kuulostampas minä pessimistiseltä. Pitää varmaan lisätä, että enimmäkseen pidän elämästäni. Mitään kirkkaana hohtavaa, kaiken yläpuolelelle kohonnutta merkitystä en kuitenkaan ole löytänyt ja tuskin löydänkään. Tosin kuten Kreifikin sanoi pitääkö sellainen sitten olla. Onko sellaisen hakeminen, missään mielessä realistista?
Aivan, elämästä pitäminen. Minulla yksi syistäni on se yksinkertaisimpia - elämän nautinnot. Mihinkäs se syy on kadonnut? Vai jääkö se teini-iän angstin peittoon vai eikö muilla ole sitä syytä oikeastaan lainkaan?

Ja onhan yksi syy elää yksinkertaisesti se että elää. Miksi ei eläisi?

Dagger
31.12.2002, 16:04:26
Originally posted by Yog-Sothoth
Ja onhan yksi syy elää yksinkertaisesti se että elää. Miksi ei eläisi?
Elää ja olla erossa eivät ole kyllä sama. Jotkut ihmiset hengittävät yhä, mutteivät tavallaan elä sitä elämäänsä. Elämä on minusta lahja minkä joku on saanut -kaikki eivät elä pitkään ja jotkut elävät sen vähän sairaina. Minusta niitten joille on lahja elämiseen suotu kannattaisi yrittää elää se elämänsä mahdollisimman hyvin. Siihen ainakin minä pyrin, ei elämiä ihmisellä ole kuin kissalla eikä niitä tipu lisää postiluukusta.

Minulla on loppujen lopuksi asiat varsin hyvin. On perhe, koti, ruokaa, rauha maassa, kaksi kättä joilla kirjoittaa ja piirtää, silmät millä nähdä, jalat joilla kulkea ja suu mitä voi soitattaa. Lisäksi olen varsin terve joten miksi en nauttisi elämästäni kun minulla on siihen mahdollisuus? Loppujen lopuksi siis myös sen kaiken kivun ja surun keskellä minä pidän tästä elämästäni. Pahemmin voisi aina mennä. Minusta kaikkien pitäisi ainakin yrittää elää omalla tavallaan elämänsä mahdollisemman hyvin. Minkä tien nyt sitten ikinä elämässään valitseekaan. Älkää siis vain tyytykö siihen pelkkään hengittämiseen ja siihen, että räpsyttelette silmiänne jos teillä on mahdollisuus todella ja hyvin nauttia elämästänne ja vielä parempaa - tuottakaa myös iloa ja onnea toistenne elämään.

Ultimate3
31.12.2002, 16:08:23
No minä en oikein keksi itselleni syytä elää... En tunne olevani hyödytön enkä mitenkään tärkeä tälle mailmalle. Haluisin vaan kokea miltä tuntuu kasvaa saada (jos saan) niin töitä ja elää itsekseen ilman että toiset auttaisivat. Elämän kumppanikin olisi mukava saada että pitäisi seuraa synkkinä hetkinä. Se on minun haluni elää. Haluisin samalla auttaa muita ihmisiä... Läheisiä ja ystäviä. Eipä kai siinä muutakaan ole...

Rowena
31.12.2002, 21:44:20
En nyt äkkiä keksinyt itselleni mitään kunnon syytä elää. Tietysti on rakkaat ystäväni, joita ilman tuskin jaksaisin elää. Kissat ovat myös tärkeä osa elämässäni, ne päivittäin piristävät olemassa olollaan. Perheen takia myös yritän elää, vaikka joka päivä tuntuu että he pärjäisivät paremmin ilman minua. Kumminkin he surisivat ja en halua että he kärsisivät takiani. Haluan tietää että mitä tapahtuu kuoleman jälkeen ja olen siinä uskossa että synnyn tälle maapallolle uudestaan ^^.

Seyana
1.1.2003, 17:52:00
No kun se nyt vain on niin pirun kivaa.
En minä koskaan ole etsinyt elämälleni mitään suurta tarkoitusta. Elän vain päivästä toiseen, ja katson mitä tapahtuu.
Joskus menee kyllä huonosti, mutta ei sillä kuitenkaan ole mitään suurta vaikutusta elänhaluuni.

Minulla on ystäviä, on koti, on koulutusmahdollisuudet. Pidän itsestäni ja elämästäni ihan tarpeeksi, vaikka joitain muutoksia aina kaipaakin. Ei minusta ehkä koskaan mitään maailman parantajaa tule, mutta en edes pyri siihen.
Toki kuitenkin yritän auttaa ihmisiä parhaani mukaan, sillä se on hinta, mikä elämisestä pitää maksaa. Ei minulla vielä mikään kiire täältä pois ole.

Sitä en tiedä, miksi sitten ylipäätänsä olen olemassa. En siis tarkoita fyysisiä syitä, vaan ylipäätänsä koko elämän mahdollisuutta. Jos minulle nyt tarjottaisiin vastausta, niin kieltäytyisin kuulemasta sitä. En halua selvittää elämän salaisuuksia, kunhan nyt vaan saan elettyä täällä edes jotenkin ihmisiksi.

zerox
2.1.2003, 13:42:50
Syitä elämiseeni olen miettinyt vaikka kuinka kauan jo ja (yllätys, yllätys) mitään en keksinyt. No, eipä sillä. En kuitenkaan kuollakaan tahtoisi, mutta oikein syitä elämiseenkään ei ole.
En kylläkään kiistä, etteikö hauskaa olisi tai olisi onnellinen. Se nyt vaan kuitenkin on niin, että vaikka tietäisin kuolevani kohta, niin tuskinpa se minua sen kummemmín haittaisi. Ei ole mitään mikä minua täällä pidättelisi. Ainakaan juuri nyt.

nox
2.1.2003, 13:50:02
Originally posted by zerox
Syitä elämiseeni olen miettinyt vaikka kuinka kauan jo ja (yllätys, yllätys) mitään en keksinyt. No, eipä sillä. En kuitenkaan kuollakaan tahtoisi, mutta oikein syitä elämiseenkään ei ole.

Onko siinä tapauksessa mitään estettä sille että tappaisit itsesi tällä sekunnilla. Itse uskon että jos nyt päättäisit tehdä niin, et kuitenkaan tekisi niin. Eli joku pidättelisi kuitenkin ja se joku mahdollisesti oli se syy miksi haluat elää. Jos olen väärässä niin puolilla teillä ei kyllä tosiaankaan mene hyvin. Hankkikaa elämä etten paremmin sanoisi...

zerox
2.1.2003, 14:04:22
Originally posted by nox


Onko siinä tapauksessa mitään estettä sille että tappaisit itsesi tällä sekunnilla. Itse uskon että jos nyt päättäisit tehdä niin, et kuitenkaan tekisi niin. Eli joku pidättelisi kuitenkin ja se joku mahdollisesti oli se syy miksi haluat elää. Jos olen väärässä niin puolilla teillä ei kyllä tosiaankaan mene hyvin. Hankkikaa elämä etten paremmin sanoisi...

Hmm.. Hyvin mahdollista. Joskus hiukkasen nuorempana murrosikäisenä depiksestä (erittäin pahasta sellaisesta) kärsivänä olisin kovasti halunnut kuolla, mutta ainakin silloin minua pidätteli se, että uskoin siihen, että elämä muuttuu vielä paremmaksi jos vain jaksan vielä vähän aikaa. Nyt kun oikein rupesin miettimään niin todennäköisesti tällä hetkellä minua pidättelisi se, että haluaisin vielä kokea kaikenlaisia asioita.

Kiitos, nox. Ilman sinua en olisi edes tullut miettineeksi. Nyt ainakin voin sanoa, että on joku syy elää. :D

Mysticus
2.1.2003, 14:24:28
Mielipiteeni aiheesta yhteen lauseeseen kiteytettynä: Elämä on lahja, ja jo sen ainutlaatuisuuden ja mukanaan tuomien mahdollisuuksien takia siitä pitäisi olla kiitollinen, ja se itsessään on jo tarpeeksi hyvä syy elää.

Itselläni ei oikeastaan ole mitään erityistä syytä elää, mutta en kuitenkaan missään tapauksessa menisi tappamaan itseäni, sillä haluan nähdä mitä kohtalo on minun varalleni suunnitellut ja mitä tulevaisuus tuo minulle tullessaan. Minen luovuta näin helpolla. :)

nox
2.1.2003, 14:25:18
Originally posted by zerox
Nyt kun oikein rupesin miettimään niin todennäköisesti tällä hetkellä minua pidättelisi se, että haluaisin vielä kokea kaikenlaisia asioita.


Minua pidättelisi jo ajatus hymyilevistä vanhemmistani. Tai ajatus tyttöystävästäni, joka itkisi haudallani. Ei kiitos!!! Itse kammoksun ajatusta seistä jonkun rakkaan haudallani. En todellakaan haluaisi että kenenkään tarvitsisi minun haudalleni tuoda kukkia. Niin kuitenkin käy joskus, joten kannattaisi ehkä yrittää vaan ottaa tästä elämästä kaikki irti.

Crow
2.1.2003, 14:47:35
Ainut epämiellyttävä asia kuolemassa olisi ajatus siitä, kuinka perheenjäsenet ja tyttöystävä joutuisivat suremaan. En kuitenkaan haluaisi kuolla, en. En myöskään osaa sanoa, että miksi haluan elää. Luultavasti siksi, että paljon on vielä kokematta.

Kuulostaa ehkä oudolta, mutta haluaisin kokea äärimmäistä surua, koska sitä en ole koskaan vielä kokenut. Minulle ei ole tapahtunut oikeastaan mitään kauheata elämässäni. Siinä en näe mitään hyvää, koska nyt melkein kaikki mukavat asiat ovat menettäneet arvonsa silmissäni. :( En osaa enää nauttia tavallisista arkipäivistä.

Vodoun
2.1.2003, 16:52:32
Elämisen takia. (tyhmä vastaus..) Haluan tietää mikä miusta tulee ja mitä tulee tapahtumaan elämän varrella. Haluan kokemuksia eri kulttuureista ja pelkästään ihan arjestakin. Minä haluan tietää monia asioita, joista pitää ottaa vielä selvä. Itseni takia elän, ja haluan rikastuttaa tietämystäni vielä vaikka millä.

Kurko
2.1.2003, 17:15:53
Minä keksin paljon enemmän syitä olla kuolematta kuin tehdä itsemurha. Ensinnäkin tämä ylpeys. Koen elämän haasteena ja itsemurha olisi luovuttamista. Olen tosissani vakuuttanut itselleni, että minä kyllä pärjään niin pitkälle kuin vain pääsen luonnollisesti. Kuolenko sitten onnettomuuteen vai vanhuuteen ja sairauksiin, samapa tuo, kunhan kuolema ei tule oman käteni kautta.

Sitten tämmöisenä hassuna filantroopin ja misantroopin risteytyksenä, minä en haluaisi aiheuttaa surua lähimmäisilleni kuolemalla. Varmasti joku ymmärtäisi keksiä oman mahdollisen osuutensa minun päätökseeni ja aiheuttaisi tälle ehkä henkisiä tuskia. En minä tuollaista haluaisi kenellekkään, saati sitten täysin turhaan kuolemastani kärsivien itkevän minun takiani. On kiva jos minusta on joillekkin harvoille edes vähän iloa elossa oloni aikana.

Jos ikinä edes keksin ajatuksen itsemurhasta, niin sen pienen syyn jatkaa elämää löytää kyllä ympäristöstään hetkessä. Miksi tappaa itsensä nyt kun voi katsella jotain niin kaunista kuin auringonlasku, tai kävellä kauppaan ja hemmotella makuhermoja suklaapatukalla ja limsalla? Pitää vain osata arvostaa pieniä asioita tässä surkeassa maailmassa niin hyvin menee.

Miksi sitten yleensäkkään kuolla? No yksinkertaisesti, yksilötasolla voi mennä niin huonosti että haluaa kuolla, mutta eipä se loppujen lopuksi mitään hyödytä. Mielummin sitä nousee suosta kuin antaa itsensä vajota (tai odottaa että suo kuivuu, ei tässä mikään kiire ole). Ihmisestä en pidä eläinlajina, mutta ei minun oma kuolemani mitään hyödytä, varsinkin kun minusta on ihan kiva elää. Kaikki tai ei mitään, joten porskutanpa eteenpäin kun kerran siihen on vielä mahdollisuus.

Moppi
2.1.2003, 17:21:25
Olen myös joskus ajatellut pidempäänkin, ja juuri niiden pienten ja suurten nautintojen takia haluan elää. Harrastukset, ystävät, musiikki jne. Jos sattuu niin että on hieman allapäin niin uskon että aina löytyy jotain nautintoa, jos ei muuta niin toivo paremmasta. Aina on ollut hyvät ja huonot kaudet, tällä hetkellä olen kai sillä hyvällä kaudella.

Huomenna on taas hyvä päivä tiedossa, niinkuin myös muutama seuraavakin päivä. Siinä ainakin monta hyvää syytä elää.

Ja miksi en eläisi? Jokin ihmisen geeneissä luultavasti estää lopettamasta elämäänsä kevyin perustein. Vaikken tiedä mikä se itseasiassa on, se riittää minulle, vaikka tällä hetkellä niitä syitä löytyy vaikka muille jakaa.

Kurko
2.1.2003, 18:32:37
Alkujaan kirjoittanut Moppi
Jokin ihmisen geeneissä luultavasti estää lopettamasta elämäänsä kevyin perustein. Vaikken tiedä mikä se itseasiassa on, se riittää minulle, vaikka tällä hetkellä niitä syitä löytyy vaikka muille jakaa. Alkeellinen, kaikille maapallon eliöille tuttu selviytymis- ja hengissäpysymisvietti. Ei kärpänenkään tarkoituksella lätkän alle mene. Joskus ajatellut että kenties ihmisille kehittyi kyky ajatella ihan vain sen takia että tajuaisimme tuhota itsemme, mutta eipä ole mokomaa tapahtunut. Loistavia tekosyitä olemassaolollemme ollaan ainakin keksitty. :)

Snabii
6.1.2003, 9:06:49
Minä en suostu kuolemaan ainakaan ennen kun olen antanut eräälle nimeltämainitsemattomalle nyypälle selkään :mad:

Ja nyt on nälkä. Siinä syy elää edes pieni hetki vielä. Kuka sitä nyt nälkäisenä kuolla haluaa. Ja todennäköisesti hetken päästä minulla on taas jokin syy elää. Kaikki jotka ovat tällä hetkellä elossa on varmasti jokin syy elää.

Ja kuka nyt kuolla haluaisi ennen kuin on jotain ehtinyt elämänsä aikana saavuttamaan. En minä ainakaan.

Mickey
6.1.2003, 10:05:43
Syitä elää. Minun mielestäni ainoa syy elää on juuri tuo että elää. Minä ainakin haluan mieluummin pysyä tässä kärsimyksessä ja oudossa maailmassa, kuin että ottaisin hengen itseltäni vailla mitään tietoa tulevasta. Ja kuitenkin, kyllä sitä aina kuolemaan ehtii, harmittavan monet vain eivät ikinä ehdi elää.

Heldy
6.1.2003, 11:20:10
Nojaa.

Elämisen syitä voi olla monia, mutta niitä ei vain keksi heti, siihen voi mennä vuosia tai sitten kymmenen minuuttia. Itse en keksi mitään muita syitä elämiseen kuin hyvät ystävät, täällä & IRL, sekä kokemus. Ystävien kanssa voi kaikenlaista puuhailla ja puhella. On hyviä ja huonoja hetkiä, joita sitten muistelee naurusuin myöhemmin, kaaren lopussa. Kokemusta on minulla tuon 13 elinvuotta, mutta sitähän karttuu vuosi vuodelta ja sitä kannattaa odotella ja elää sen takia. Kokemus koittuu hyödylliseksi jossain vaiheessa, joskus se on täysin... typerää tietoa, mutta kuitenkin.
Kuitenkin on todella vahva sana, jeh.

Celeb
6.1.2003, 12:20:24
Alkujaan kirjoittanut Potri
Tähän on helppo vastata (siis jos tätä haettiin): Koska haluan nähdä tämän maailman. Haluan nähdä mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan itselleni ja koko muulle maailmalle.

Teknologia kehittyy, maailma muuttuu, saapuu uudenlaista juttua, viihdemediaa. Tulee olemaan vielä satoja must play pelejä joita ei voi jättää pelaamatta sellaisten huonojen syiden takia, kuin että on esim. kuollut. :)
Tulevaisuus kiinnostaa paljonkin. Olisi kiinnostavaa tietää jo nyt, millaista 10 vuoden, tai vaikka 15 vuoden päästä on. Omistammeko 10 gigahertsin tietokoneita, ja näytöistä on luovuttu ja käytämme vain 3D-laseja tietokoneen kanssa.

Haluan nähdä tulevaisuuden, ja millaista siellä on. Odotan innolla niitä Konamin pelejä, ja naureskelen kaikille Splinter Cellin tapaisille peleille, jotka koittavat järkyttää MGS:n mahtia. Ei ole mitään merkittävää syytä miksi elää, on vain pieniä.

The_Sipi
8.1.2003, 15:13:00
"Miksi elää, jos ei tunne elävänsä?"

Minä en tunne eläväni täysipainoista elämää, enkä tiedä tulenko koskaan tuntemaan sillä tavalla. Syitä en teille tässä paljasta. Minä ajattelen ja toivon kuolemaani joka ikinen päivä, mutta siitä huolimatta en niin pitkälle mee, että toden teolla harkitsisin itsemurhaa... enää. Pari vuotta mulla oli, jolloin harkitsin moneen kertaan tappaa itseni, mutta koskaan en tappanut itseäni, sillä en löytänyt kivutonta enkä (tosi)nopeaa tapaa toteuttaa tätä. Mikäli tilanne menisi uudestaan noin pahaksi, niin kyllä mä hoitoon hakeutuisin.

Minulla ei ole mitään syytä elää, mutta ei kyllä mitään kovin isoa tarvetta kuolla edellä mainitusta tekstistä huolimatta. En nyt niin kauheasti murehdi tulevasta, vaan elän päivän kerrallaan ja hyväksyn ne tosiasiat, jotka haittaavat henk.koht elämää tulevaisuudessa. Mutta en silti pistäisi pahitteeksi, mikäli kohtaisin loppuni "ennen aikojani", sillä tuli se huomenna taikka vuonna 2055, niin sitä tosiasiaa ei voi muuttaa, että elämä päättyy kuolemaan.

Tordragon
8.1.2003, 15:30:06
Minun syyni elää on yksinkertaisesti se, että tarvitsen tätä maailmaa elääkseni muissa maailmoissa. Jos kuolen kuolevat myös ne maailmat ajattelun ja kaiken muun ohella pois. En ole nähnyt muiden syiden keksimistä tarpeelliseksi.

Tämän syvällisemmäksi ei mennä, jos nyt yleensä edes mentiin.

nox
8.1.2003, 15:42:03
Originally posted by The_Sipi
"Miksi elää, jos ei tunne elävänsä?"


Miksi ei tunne elävänsä, jos elää?

ara
8.1.2003, 15:58:18
Minun syyni elää... Uteliaisuus... Ja se että haluan nähdä tätä maailmaa enemmän, haluan rakastua, haluan... Paljon.
En voisi millään sanoa haluavani kuolla kuusitoistavuotiaana.

Roakel
10.1.2003, 18:18:42
Kysymys tuntuu helpolta, mutta siihen ei sinäänsä ole mitään vastausta. Minulla ei ole mitään syitä elää, ystävä(t) ja läheisimmät ovat tietenkin yksi asia, mutta onko se syy miksi elää? Pitäisi elää iloista ja rauhallista elämää ja se olisi sitten se syy elää.

Arwie
10.1.2003, 18:43:18
Minulla on syitä elää, mutta nyt kun noin kysytään, niin on todellakin vaikea sanoa. Yksi syy on tietysti se, että vaikka minulla ei olisi syytä elää, minulla ei ole mitään syytä kuollakaan.

Jos minulla ei ole syytä elää, miksi Jumala antoi minulle merkityksettömän elämän? Minulla on varmasti elämälleni syy, en vain tiedä sitä. "Mikä on elämän tarkoitus?" jne. Vaikka lopultakaan, en minä tuota tietoisesti yleensä tällä tavalla pohdi, joten tuskin elän senkään takia.

Ehkä minulle syy elää on se, että olen asettanut elämälleni tavoitteita. Haluan joskus pukeutua valkoiseen häämekkoon, ostaa jonkun soman omakotitalon lähiöstä, valkoisen autotallin ja kuusi lasta. Kunnianhimoisena ihmisenä haluan saavuttaa mainetta ja kunniaa, mieluiten kirjoittamisen muodossa, eikä ura näyttelijänä tai laulajanakaan olisi kovin epämiellyttävä ajatus. Ikävää on, ettei minulla ole juurikaan lahjakkuutta ainakaan kahdella viimeisellä saralla. Vaikka minulla ei _oikein_todella_hyvää_syytä_ olisikaan elää, haluan kuitenkin kuolla vanhana vuoteessa, nukkuessani, tai kuitenkin tuskattomasti sanoen viimeisiksi sanoikseni sukulaisilleni 'viva la anti-elitism'.

Ehkä minua todellakin ajaa se eteenpäin- uteliaisuus. Se, pystyisinkö hankkimaan ihmisen lyhyessä elinkaaressa kaiken, mitä tuossa ylhäällä luettelin.

Necroth
10.1.2003, 19:22:59
Niinpä! Miks hitossa me eletään?!?
Tehhään suomen historiaa! Tapetaan kaikki ittemme yhdessä!
Ja kun sen teemme huudamme: ''FFFin:nin puolesta''!
Heil la recistance of FFFin! <---newer mind...(tossa huudahduksessa oli ties kuinka monta virhettä mut älkää alkako nyyppää siitä, ok?)
No joo joo...ei ku mulla ainankin on ties kuinka monta syytä elää ja miks tappaa itteensä? Onks se muka jotenkin hauskaa?
Ja miks kuolisin enne ku oon ees saavuttanu ''täyttä ikää'' koska vasta sillo tapahtuu kaikkee hauskaa!

Otus
10.1.2003, 22:44:19
Ystävät. Muuten olisin jo kuollut. (Eikös se ole tarpeeksi hyvä perustelu?)

P-orvari
17.10.2003, 17:37:12
Paha kysymys... Tähän ei ole selkeää vastausta...
Itse haluaisin kuolla, mutta en voi tappaa itseäni, koska loogisesti joutuisin helvettiin. Oma syyni elää on siis parantaa tapani ennen kuolemaa, että minua ei helvetin liekkeihin syöstäisi.

nox
17.10.2003, 17:39:28
Originally posted by P-orvari

Itse haluaisin kuolla, mutta en voi tappaa itseäni, koska loogisesti joutuisin helvettiin.

No jos yhtään lohduttaa niin voit odottaa aina luonnollista kuolemaa. Ihan hyvä uutinen sinulle jos kerran haluat kuolla. "Hurraa! Minun ei tarvitsekaan tappaa itse itseäni, jotta kuolisin! Jee!"

Medic44
17.10.2003, 17:53:50
Alkujaan kirjoittanut Tordragon
Minun syyni elää on yksinkertaisesti se, että tarvitsen tätä maailmaa elääkseni muissa maailmoissa. Jos kuolen kuolevat myös ne maailmat ajattelun ja kaiken muun ohella pois. En ole nähnyt muiden syiden keksimistä tarpeelliseksi.

Tämän syvällisemmäksi ei mennä, jos nyt yleensä edes mentiin.

Samat sanat sanoisin. Mutta elän myös nauttiakseni ja kokeakseni uutta (tällä hetkellä WILD-unen saanti kokeena ja tavoitteena). Tai no nehän juuri ovatkin yleensä toisissa maailmossa elämisen ituja.

Candice
17.10.2003, 18:00:56
Minä oikeasti kauhistuin kun jonkin aikaa mietittyäni en ollut keksinyt ainuttakaan hyvää syytä elää. Kaveripiirini on kutistumassa, enkä edes ole niin ihmisriippuvainen, että tahtoisin elää jonkun ihmisen takia. En myöskään ole utelias tulevaisuuden suhteen, nykyhetki on olennainen ja muulla ei ole väliä. Minulla ei siis ole mitään suurta elämänhalua, mutta kun ajattelee asiaa en myöskään hingu kuolemaa. Liikun tyhjällä harmaalla alueella elämässäni eteen päin. Näin on hyvä. Paras.

:)

lyra
17.10.2003, 18:23:19
Syy elää..Se että haluan elää ja saada muistoja. Haluan kokea erilaisia asioita, tuntea erilaisia asioita ja oppia erilaisia asioita. Haluan kehittyä ja kasvaa niin fyysisesti kuin henkisestikin. En voisi kuvitellakkaan että haluaisin kuolla jossain vaiheessaa. Siinähän menettäisi kaiken, perheen, kaverit, kaikki ihanat muistot! Joten taidan elää tämän hyvän olon tunteet takia, joka on kun elän tällähetkellä. Juuh..nyt tuli kumma vastaus..

Mayatar
17.10.2003, 18:37:34
Alkujaan kirjoittanut Maya
Pitää elää ihan sen takia että elävällä on mahdollisuus tehdä jotakin todella merkittävää, jotakin mikä mullistaa maailman.
Herran jestas minulla on joskus ollut tarve päteä. Enää en allekirjoita moista lausetta. En koe, että merkittävät tekoni olisivat minulle syy elää.



Kraah loppujen lopuksi, heikkoina hetkinä, syitä elää ovat unelmat, jotka tuskin koskaan toteutuvat.
o.o Mitä ihmettä?

Ei minulla ole mitään syytä elää. Ei minulla ole mitään syytä kuolla.

Guha
17.10.2003, 19:37:38
Minä itse(ainakin minulla). En keksi mitään erikoista syytä elää mutta kun alkaa miettiä niin ajattelen ainakin että minkälaista ystävilläni ja perheelläni olisi ilman minua. Aika tylsää kai.(i hope)

Usagi
18.10.2003, 11:36:04
No, minä pidän elämästä. Tylsäähän tämä minun elämäni nykyään on, mutta yritän koko ajan parantaa sitä. Kauheinta on se, että joskus on todella neutraali olo, ei tunne oikeastaan mitään. Haluan koko ajan tuntea jotain, ja siinä onkin yksi syy elää. Ei sillä väliä, olenko iloinen vai surullinen, kumpikin on yhtä kivaa. Sellainen "normaali" eli tylsä tunnetila ei ole yhtään mukavaa.

Ei minulla ole mitään syytä kuolla, joten elän.

Evander Hiljainen
18.10.2003, 21:59:45
Minä en ole ollut elämässäni koskaan onnellinen. Tietysti hyviä hetkiä on ollut, mutta en voisi sanoa olevani onnellinen. Minulla ei ole ollut hyviä ja luotettavia ystäviä. Syy on se, että kukaan ei yksinkertaisesti pidä minusta. Tuo ei ole mitään teinien ihmeluuloja, vaan koko asia johtuu siitä, että minä en osaa olla ihmisten kanssa. Minulla voi olla hyviä ja syvällisiä ajatuksia ja voin tietää paljon ja osata asioita, mitkä saavat muut kiinnostumaan minusta, mutta kun he saavat selville, kuka minä olen, huomaavat he, että en olekaan kiva. Käyttäydyn niin älyttömän oudosti, ettei kukaan ymmärrä minua, en edes minä itse.

Mielestäni elämän tarkoitus on rakkaus. Ainoa todellinen syy elämään on se, että saat elää rakkaan ihmisen kanssa elämäsi loppuun saakka. Seurustelu ei ole minua varten. En tule koskaan saavuttamaan tuota onnea.

Minulla ei ole yhtään mitään syitä elää. En tule toimeen ihmisten kanssa, mutta en kaipaa mitään niin paljon kuin ihmisiä lähelleni. En tykkää nyky-yhteiskunnasta, vaan haluaisin asua metsän keskellä metsästäen. Sielläpä sitten yksin möllötän. En tykkää nykyajan ihanteistakaan.

Ennen minua ajoi eteenpäin uteliaisuus. Halusin tietää sellaisia asioita, kuten onko henkiä olemassa. Halusin nähdä maailman. Mutta enää minä en jaksa kiinnostua. Täysin yhdentekevää, menetänkö jotain.

Mutta minä en voisi päättää päiviäni. Minulla on älyttömän voimakas halu elää, vaikka mielessä on koko ajan todella kirkkaasti ajatus, että kaikki on turhaa.

Purity
18.10.2003, 22:39:27
Ihmiset elävät saavoittaakseen tavoitteensa.

Ei sen tarvitse olla mikään suuri tavoite, se tavoite voi olla lähes mitä vaan. Maailman valtaus, uuden sähkökitaran hankkiminen, onnellisen elämän eläminen, FFX:n läpipelaaminen, uusien asioiden selvittäminen. Ne tavoitteet voivat olla yhtä hyvin realistisia kuin epärealististisiakin, jotkut niistä voivat kadota, ja niitä tulee hyvin usein lisää. Kun ei ole enää tavoitteita, uskoisin että voi kuolla onnellisena.

Minä? Elän unelmilleni.

David A. Mage
18.10.2003, 23:37:50
Olen harvinaisen onnellinen etten ole muinoin angstannut topiccia piloille... Sanoisinko, että elämiselle en löydä suurta syytä, enkä sitten käsitä miksi minun pitäisi jatkaa sitä. Tietysti voisin hakea vastauksen jostain kaukaa, kuten esimerkiksi jos vaikkapa äitäytyisin piirtämään sarjakuvaa (idea on jo) ja saisin sen julkaistua, kunhan nyt GTS:n (Graafinen ja tilasuunnittelu) sarjakuvakurssi tulee vedettyä sitten joskus läpi, tai sanotaan vaikka koko lukio. Tavoitteet korkealle -periaate on siis minullakin käytössä. Mutta kiteytettynä elämä on vain niin ikävä tapa, josta on hankala luopua.. Jos joku ei kuolemanpelkoa väitä potevansa lainkaan, hän on joko suuri valepukki tai harvinaisen kadehdittavassa asemassa.

Seuraava Final Fantasy?

Velvet
20.10.2003, 8:46:43
Miksi pitäisi elää? No juuri siksi,että tietäisi, mitä elämä oikein on.
Minun syyni jatkaa eteenpäin ovat pesiytyneet jonnekin aivokerrostumieni alimpiin osiin, joten en oikein osaa nimetä niitä, mutta luulen, että sitä voisi kutsua elämänjanoksi. On liian paljon hyviä asioita joiden takia haluan jatkaa (kuten rakkaus).
Toisaalta elämä ei ole helppoa, se masentaa ja satuttaa- mutta onneksi minä olen masokisti. Mitä haastetta olisi helpossa elämässä? Mielestäni elämässä pitää saavuttaa asioita,vaikka sitten ihan pieniä juttuja, mutta kuitenkin pyrkiä johonkin.
Elämä, jolla ei ole merkitystä on ....tyhjä.

Jubei
20.10.2003, 19:46:47
Minä elän vain ja ainoastaan ystävyydelle ja rakkaudelle. Elän antaaksen rakkautta lähimmäisilleni aivan niinkuin elän ottaakseni rakkautta vastaan. Mielestäni ihminen joka väittää ettei ole mitään syytä elää, joko valehtelee tai on epätoivoinen ihminen. Kaikki elävät jonkun vuoksi. Joko rakkaidensa, kavereidensa, tai vaikkapa vain maallisen materian vuoksi.
Minussa on vahva elämänhalu, mutta kun kuolema vihdoin tulee, otan sen iloiten vastaan.
Life.....is only going to death....or is it?

Zarght
21.10.2003, 0:39:32
Originally posted by Evander Hiljainen
Minä en ole ollut elämässäni koskaan onnellinen. Tietysti hyviä hetkiä on ollut, mutta en voisi sanoa olevani onnellinen. Minulla ei ole ollut hyviä ja luotettavia ystäviä. Syy on se, että kukaan ei yksinkertaisesti pidä minusta. Tuo ei ole mitään teinien ihmeluuloja, vaan koko asia johtuu siitä, että minä en osaa olla ihmisten kanssa. Minulla voi olla hyviä ja syvällisiä ajatuksia ja voin tietää paljon ja osata asioita, mitkä saavat muut kiinnostumaan minusta, mutta kun he saavat selville, kuka minä olen, huomaavat he, että en olekaan kiva. Käyttäydyn niin älyttömän oudosti, ettei kukaan ymmärrä minua, en edes minä itse.

Mielestäni elämän tarkoitus on rakkaus. Ainoa todellinen syy elämään on se, että saat elää rakkaan ihmisen kanssa elämäsi loppuun saakka. Seurustelu ei ole minua varten. En tule koskaan saavuttamaan tuota onnea.

Minulla ei ole yhtään mitään syitä elää. En tule toimeen ihmisten kanssa, mutta en kaipaa mitään niin paljon kuin ihmisiä lähelleni. En tykkää nyky-yhteiskunnasta, vaan haluaisin asua metsän keskellä metsästäen. Sielläpä sitten yksin möllötän. En tykkää nykyajan ihanteistakaan.

Ennen minua ajoi eteenpäin uteliaisuus. Halusin tietää sellaisia asioita, kuten onko henkiä olemassa. Halusin nähdä maailman. Mutta enää minä en jaksa kiinnostua. Täysin yhdentekevää, menetänkö jotain.

Mutta minä en voisi päättää päiviäni. Minulla on älyttömän voimakas halu elää, vaikka mielessä on koko ajan todella kirkkaasti ajatus, että kaikki on turhaa.

Arvaas, minulla on melkeen samanlainen tilanne.
On minullakin tietysti ollut hyviä hetkiä, mutta todella harvoin olen onnellinen.
Tietysti minulla on kavereita, mutta monetkaan heistä eivät ole todellisia.

IRL elämäs minulla on on hmm... *Laskee 1+1*
1, ehkä 2 kaveria, jolle voin todellakin puhua.
(Nämä yksi/ kaksi ovat kyllä hyviä ystäviäni ) :P
Koulussa kun koittaa puhua jotain " syvällistä" niin vastaus on se ikuinen " ROFL"

Jos juttelen heidän kanssaan, niin täytyy todella olla "Tekopyhä."
Enpä siis kutsuisi heitä kavereiksi.

Ainut syy, miksi joudun "kestämään" heita, on koulu.

En tietenkään sano, että inhoan heitä, mutta useimmiten haluaisin vain olla rauhassa, ja keskittyä johonkin toiseen asiaan, kuin siihen että, " Eilen ostin tuon hieman käytetyn Honda V-1000XR:än, ja tuun sillä kylälle perjantaina, ja tuon viinaa monta pussillista. Ja sitten ryypätään oikeen kunnolla!1111

Nyt hieman harhaudun aiheesta, jos en ole sitä jo tehnyt,
mutta ------>
Mitä järkeä on "ryypätä" jo 10-14 vuoden iässa.
Ymmärrän tietysti, että nuoriso "kehittyy" ja kaikki on vain saatava aikaisemmin ja aikaisemmin.

Mutta miksi? Miksi minun pitaisi mennä 'ryyppäämään' nyt jo?
Kyllä minulla on aikaa vielä loppuikä.
Tottakai "maistelen silloin tällöin, ja joskus olen hieman kännissä, mutta ENITEN, ottaa päähän se, että tullaan johonkin discoon, ja "esitetään" että "Hei, olenpas kännissä"
TODELLA lapsellista.

Takaisin aiheeseen :D

Usein haluaisin vain täydellisesti keskittyä pelaamaan pelejä, mIrc:issä olemiseen, ja rentoutumiseen.
Mutta harvoin saan vaan sen tilaisuuden.

Toiset viettävä aikaa kavereiden kanssa, tottakai minäkin vietän, mutta ennemmin haluaisin vain olla yksin.

Olenko yksinäinen?
Vastaus on varmaan kyllä.
Mutta miksi? Voisin saada kavereita, JOS haluaisin.
Mutta, olisivatko nämä kaverit todellisia(?)
jos itse, joudun esittämään.
Vastaus on ei.


En siksi, että olisin liian "hyvä" tai "huono" ihminen toisille, vaan vain siksi, että todellakin viihdyn omassa seurassani parhaiten.



Päätelmät:


Elämäni on pääasiassa netissä, missä voin olla oma itseni, eikä tarvitse olla, mitä en ole. " Ole, mitä olet. Älä ole, mitä et ole."

Rakkaus:
Ilman rakkautta, ei elämää. Totta? En tiedä.
Elämän tarkoitus? Antaa, ja saada rakkautta?
En usko, että koskaan saavutan tuota.

Jos niin, niin silloin minun elämälläni ei ole tarkoitusta.
Miksi siis elää?

En tiedä. Varmaan perheenjäsenten takia.

Muuta syytä ei taida todellakaan minulla olla.
Itselleni on melko sama, elänkö, vai kuolenko. Jos ihminen "Syntyy" uudelleen, niin ei se ole uudelleen syntymistä, jos et muista aikasempaa elämääsi.
Mutta se on vain minun mielipiteeni.

Olenko surullinen?
En ole. Minulla ei ole syytä olla surullinen.
Minulta on useita läheisiä kuollut, mutta en ole surullinen.

Miksi? En tiedä.

Kuolema on luonnollista, miksi siis surra sitä?
Joka tapauksessa joskus kuolema tulee ovellesi.

Kun kuolema tulee, ja hymyilee minulle, hymyilen vain takaisin.
Minulla ei ole mitään menetettävää.

Olen tyytyväinen elämääni, mutta ei todellakaan ole syytä jatkaa sitä.

Kunpa vain pääsisin keskella metsää, ehkä johkin esikaupunki alueelle, jossa olisi DSL, 2,4Ghz kone, ja TV, yms. Perusmukavuuksia, niin olisin tyytyväinen.
Olen aina selviytynyt yksin, ja tulen jatkossakin selvitymään.
En tarvitse ihmisiä.

Mutta toisaalta, Ehkä tarvitsenkin, In the end, Siellä langankin päässä on vain ihminen.
Ehkäpä siis todellakin tarvitsen toisia ihmisiä..?

En tiedä.

On paljon asioita, jotain en tiedä.
Mitä enemmän tietoa, sitä enemmän kysymyksiä.

Siispä, vetäydyn jälleen takaisin hiljaiseen elämääni, ja annan sen edetä omalla painollaan, hankkien tietoa KAIKESTA mahdollisesta, ja mahdottomasta.

//EDIT//

Huh, tulipas sitä tekstiä taas :D
Tapoin pari typoa, ja korjasin väri seikat.

Purity
21.10.2003, 1:10:22
Silloin kun on tylsää on hyvä oikeus vetää off-topikkia, eikös?


Zarght

Mutta miksi? Miksi minun pitaisi mennä 'ryyppäämään' nyt jo?
Kyllä minulla on aikaa vielä loppuikä.
Tottakai "maistelen silloin tällöin, ja joskus olen hieman kännissä, mutta ENITEN, ottaa päähän se, että tullaan johonkin discoon, ja "esitetään" että "Hei, olenpas kännissä"
TODELLA lapsellista.Ei sinun pitäisikään. Ja se on muuten tyhmää juoda itsensä huonoon kuntoon, vaikka ikääkin olisi jo kertynyt. Minä itseasiassa antaisin mieluummin noille nuorille ihmisille anteeksi sen tyhmyyden, koska kukaan ei tiedä kaikkea valmiiksi.

Jokainen etsii sitä omaa minäänsä omalla tavallaan, sitä pitäisi oppia ymmärtämään ettei oma tapa ole välttämättä kaikille se oikea.


Mutta, olisivatko nämä kaverit todellisia(?)Niitä on muuten olemassa muitakin ihmisiä, kuin ne jotka ovat esillä eniten. Älä tuomitse ihmisiä ennen kuin opit tuntemaan heidät, hyvin monet ihmiset voivat jakaa ajatusmaailmasi paremmin kuin uskotkaan.


En siksi, että olisin liian "hyvä" tai "huono" ihminen toisille, vaan vain siksi, että todellakin viihdyn omassa seurassani parhaiten.Yksin oleminen on kyllä oikeastikin ihan mukavaa, mutta sitä ei kannata tehdä siitä syystä, ettei usko että muut ihmiset olisivat kaikki kovin erilaisia kuin itse on. En tiedä onko näin kohdallasi, mutta sellaisen kuvan viestistäsi sain.


Rakkaus:
Ilman rakkautta, ei elämää. Totta? En tiedä.
Elämän tarkoitus? Antaa, ja saada rakkautta?
En usko, että koskaan saavutan tuota.Rakkaus elämän tarkoituksena on ihan puppua. Tottakai rakastaminen ja rakkauden kohteena oleminen on ihanaa, ja antaa puhtia elämään, mutta ei se oikeasti muuta mitään. Rakkaus on ihanaa, muttei sentään elämän tarkoitus. Monille se saattaa hyvinkin olla oman elämän merkitys, mutta nämä ovat kaksi eri asiaa.


Ehkäpä siis todellakin tarvitsen toisia ihmisiä..?

En tiedä.Kokeileminen kannattaa yleensä aina. Jos sitten lopulta huomaa, ettei tykkääkään ihmisistä niin ainahan ne voi taas jättää omiin oloihinsa.

btw. ne värijutut toimivat [color=väri*]teksti[/color*] ilman noita *-merkkejä

Hitot, kun kerta kirjoittamaan aloin, niin quotetaans nyt sitten muitakin.


Jubei

Mielestäni ihminen joka väittää ettei ole mitään syytä elää, joko valehtelee tai on epätoivoinen ihminen.Taas pitäisi yrittää muistaa se, että kaikki eivät jaa samaa ajatusmaailmaa kuin itse.

On sellainenkin mahdollisuus, että joku ihminen sanoo ettei hänellä ole mitään syytä elää, ja on onnellinen tämän asian johdosta. Tämän syyn puuttuminen ei siis välttämättä tarkoita, että ihminen olisi kovin angstinen. Joku voi olla sitä mieltä, että on jo kokenut ja tehnyt kaiken haluamansa, jolloin tällä ihmisellä ei enää olisi syytä elää.

Kreifi
21.10.2003, 1:31:07
Sain juuri roboteilta turpaan. Game Over, mutta päätin kokeilla toisen kerran. Ikävä kyllä, sain uudestaan turpiini. Tallensin pelin ja toivon, että se tosiaan jatkuu siitä kohdasta.

Jep. Jos oikein polkee, miettii ja kaivelee, tuossa oli yksinkertaisuudessaan minun syyni elää. Elämässä on monia pieniä asioita, jotka antavat minulle nautintoa. Jos niitä ei olisi, tuskin tappaisin itseäni, mutta nuo asiat antavat minulle tunteen, että elän ja minulla on joskus jopa (vahingossa) kivaakin.

On myös kammottava ajatus, että missaisin jotakin. Eihän sitä tiedä jos vaikka voittaisin lotossa kymmenen vuoden kuluttua ja pääsisin vihdoin toteuttamaan sisäistä sadistiani. Minusta on kammottava ajatus, että voisin missata jotakin mistä unelmoin. Unelmat toki unelmina, mutta ei sitä koskaan tiedä...

Edelleen syyni elää on liian huono syy kuolla (ja se, että minulla tosiaan joskus vahingossa on hauskaa).

Jubei
21.10.2003, 7:01:40
On sellainenkin mahdollisuus, että joku ihminen sanoo ettei hänellä ole mitään syytä elää, ja on onnellinen tämän asian johdosta.

Hmm.... Mielenkiintoinen ajatus. Tätäpä täytyy pohtia.

Edit: itsemurhan tekeminen on epäitsekästä, sukulaiset ja kaikki surevat

Tuo on myös mielestäni totta.

gosu
21.10.2003, 8:41:21
Minun syyni elää on se, kun olen jo tänne syntynyt, joka on jo helvetinmoinen tuuri, niin miksi pilata lotto voitto typerästi, veikkaan että aina on hauskempaa kun kuoleminen(jos ei lasketa jotain 4raajahalvauksista ym..), itsemurhan tekeminen on epäitsekästä, sukulaiset ja kaikki surevat ja esim minulle elämiseen riittää asiat, kuten irc, cs, anime ja kaverit.

Zarght
21.10.2003, 16:55:25
uuh, En minä sentään itsaria ole hautomassa :P

Olen onnellinen elämääni ja aion tietysti jatkaa sitä,
Mutta sanoin vain, että ei ole kumminkana varsinaista syytä jatkaa sitä.

Haluan nähdä itseni vielä 10 vuoden kuluttua ja nauraa, miltä näytin silloin lapsena :D

Uber Weapon
22.10.2003, 16:31:02
-Kukkaset
-Sammakonpoikaset
-Pienet pörröiset pilvet
-Ujo pusu poskelle
-Käden kosketus
-FFFin
-Final Fantasy
-Aamukahvi
-Sauna
-Piirtäminen
-Musiikki
-Tytöt
-Pojat
-Palkkapäivä
-Mallasviski
-Kipu
-Adrenaliini
-Who needs reasons when you got heroin?
-Kävely syysaamuna
-Finnien puristelu
-Haliminen
-Matrix
-Pähkinävoi
-Masturbaatio

Shuichi
22.10.2003, 17:28:01
Nyo. Minulla ei oikeastaan pahemmin ole syitä elää.. Paitsi ystävät. Ensisijaisesti Mikoto ja pari muuta ystävääni taitavat olla se syy, miksi olen yhä hengissä. Ilman heitä olisin kuollut viime keväänä, olin kamalan masentunut..

Two winged angel
22.10.2003, 19:41:58
Uteliaisuus ajaa eteenpäin.
Ihan vain halu nähdä mitä seuraavaksi tapahtuu.
Miksi tehdä itsemurha kun ei tiedä mitä tapahtuu vaikkapa seuraavan tunnin kuluttua? Moni ajattelee, että tuskimpa muuta kuin samaa vanhaa, mutta mistä sen voi tietää, muutenkuin elämällä se seuraava tunti ja taas seuraava jne...loppumaton kierrehän se.

Ei voi olla koskaan varma mitä seuraavaksi tapahtuu tai jääkö jostain paitsi. Itsemurha on aina itsekeskeinen juttu, sitä ehkä (kuka tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu?) pääsee pois omistä "tuskista" ja tuskallisista tuntemuksista mutta jättää taas muille valtavan taakan.

Kaipa se rakkaus ja ystävyys ovat myös tärkeitä syitä kuten kaikki toitottavat mutta tuskin tuntee tuollaita jos itsemurhaa hautoo. Nuo kummatkaan eivät voi mitenkään olla elämän tarkoitus, ne ovat pikemminkin vain kylkiäislahja kuten "tilaa nyt niin saat upo uuden hetkessä hajoavan rannekellon" jutut.
On totta ettei kukaan voi elää täysin onnellisena ilman rakkautta mutta ilman sitä eläminen on mahdollista. Kaikilla on kuitenkin joku joka välittää ja kantaa huolta, kenenkään on turha väittää ettei olisi. Joku kuitenkin rakastaa.

Kun on saanut niinkin suuren ja uusiutumattomana tunnetun luonnonvaran kuin nyt elämä tai violetti valkoraitaiset villasukat miksi heittää se menemään käyttämättömänä?!

Ferithem
23.10.2003, 15:00:14
Olen masentunut ja väsynyt, ja jokainen päivä tuntuu vähän kurjalta. En jaksaisi edes miettiä tulevaa, kun kaikki on nyt jo pilalla.
Mutta toisaalta... miksi kaiken pitäisi olla jo menetetty? Ikääkin minulla on vasta puolet kolmestakymmenestä, enkä ole nähnyt maailmaa pas--- lainkaan. Kyllä minussa elää pienen pieni optimisti, joka tolkuttaa minulle, että kyllä elämä tästä paranee ja löydän sen oikean vielä jonakin päivänä. Kaikki on mahdollista, tuohon minä uskoin joskus, ja toivon että uskoisin yhä. Ehkä minä uskonkin... ehkä.

Pieniä syitä, joiden takia minä silti hengitän ja katson eteenpäin:

*Lapissa viikko sitten näkemäni ensilumi ja revontulet
*kuun ja tähtien valaisemat illat
*tieto siitä, että maailmassa on miljardeja miehiä, ja miljoonia vapaita miehiä
*ystävät, jotka jaksavat kuunnella valitustani ja lohduttaa
*TET -paikan saaminen kirjastosta (no, se on minulle iso asia)
*herkullinen ruoka
*musiikki
*hyvät kirjat
*ihana perhe ja onnellinen koti
*sänky johon käpertyä

Niin. Kyllä minulla vielä on syitä elää... halusin tai en.

Geric
23.10.2003, 15:18:40
EI OLE MITÄÄN SYYTÄ ELÄÄ(kädessä puukko)Hetki...mietitääns... :huh: joo ei oo syytä elää.

Darruel
23.10.2003, 15:22:13
Syitä elää... hmm...

- kaverit, perhe
- hauskanpito
- tytöt
- seurustelu tyttöjen kanssa
- nukkuminen
- syöminen
- kaikenlaista muuta hauskaa

Eliza Liv
24.10.2003, 7:54:22
Elämä on lahja. Minä ainakin haluan käyttää sen lahjan niin perinpohjaisesti puhki, ettei siitä ole enää mitään jäljellä. Minulla on perhe ja ystävät. Heidän avullaan teen elämästäni vieläkin paremman.

**

Rakastan elämää ja elämä rakastaa minua.

Siinä on syyni elää. Luonnollisesti.

Aiona
24.10.2003, 8:22:01
Minulla olisi tuhansia syitä, jonka vuoksi en haluaisi elää. Mutta on vain yksi syy, minkä vuoksi haluan elää.
Ja se on ystävyys. Rakkaus toiseen ihmiseen. Itselleni läheiseen henkilöön.

Ja minun elämäni on minulle tärkeä. Eikä sekään ole huono syy olla elämättä.
Minulla on oma elämäni. En halua ottaa sitä itseltäni pois. Mutta se ainut syy, jonka vuoksi haluan elää, on elämä.
Ihminen elää vain kerran, mutta muistoissa hän elää ikuisesti.

Tommi
24.10.2003, 9:24:46
Valitettavasti en voi luetella mitään syitä miksi haluan elää tai minkä takia elää, koska en ole koskaan edes ajatellut niin etten haluisi elää.

Tietenkin murrosikäisenä saattoi tulla jotain pikkusia masentumisia eri syistä, mutta ei ne koskaan johtanut niin pitkälle, että olisin oikeasti alkanut luetteloimaan syitä minkä takia minun kannattaisi tai ei kannattaisi elää.

Minusta on surullista jos joku joutuu etsimällä etsimään ja vielä luetteloimaan syitä minkä takia elää.

Rose *Valkea Neito*
24.10.2003, 10:03:12
Minä ainakin elän sen takia koska ei huvita kuolla, koska sitten kaverit ja vanhemmat sun muut surisivat. Elän myös senkin takia että minulla menee hyvin, koskaan mitään ei ole pahemmin kaatunut niskaan. Mutta en kyllä voisi sanoa olevani onnellinen, mutta en myöskään ole surullinen, tosin joskus kyllä kaipaan itselleni poikaystävää, ja sitten kun kaipaan sitä Herra Oikeata(jota ei ole vieläkään tullut kadulla vastaan), niin sitten olen kateellinen kaikille muille joilla on kumppani :P.

Mutta en minä kyllä elämääni lopettaisi :).

Uber Weapon
24.10.2003, 10:09:05
Alkujaan kirjoittanut Tommi

Minusta on surullista jos joku joutuu etsimällä etsimään ja vielä luetteloimaan syitä minkä takia elää.

Totuushan on ettei ole mitään syytä elää. Jos siis asiaa tarkastelee loogisesti. Tietenkin asiaan vaikuttaa että mitkä otetaan oletuksiksi. Jos oletus on että elämällä olisi jokin itseisarvo niin silloin elämisen syyksi riittäisi vain olemassa olo. Ja siitä voisi johtaa että elämän tarkoitus olisi elämän ylläpito, eli yksilöllisellä tasolla pitää huoli elämän jatkumisesta -> lisääntyminen.

Minun listani oli vitsi ja pointtina siinä oli se että pienet asiat tekevät elämisestä elämisen arvoista.


Rousku
Herra Oikeata(jota ei ole vieläkään tullut kadulla vastaan)

Eikä tulekaan. Ei ole olemassa kuin Herra Välttäviä tai Herra No-Kun-Ei-Parempaakaan-Löytynyt. :P

Roakel
24.10.2003, 10:43:04
Originally posted by Uber Weapon
Totuushan on ettei ole mitään syytä elää. Jos siis asiaa tarkastelee loogisesti. Tietenkin asiaan vaikuttaa että mitkä otetaan oletuksiksi. Jos oletus on että elämällä olisi jokin itseisarvo niin silloin elämisen syyksi riittäisi vain olemassa olo. Ja siitä voisi johtaa että elämän tarkoitus olisi elämän ylläpito, eli yksilöllisellä tasolla pitää huoli elämän jatkumisesta -> lisääntyminen.
Täysin samaa mieltä, on naurettavaa kuinka monet ihmiset ajattelevat sillä puolella että elämällä olisi jokin tarkoitus joka toimisi jonkinlaisena kohokohtana elämässä. Sitä etsitään, etsitään ja etsitään tuloksetta vaikka edelleenkin uskoo sen olevan siellä jossain, me ollaan tultu maailmaan elääksemme eikä tavoittamaan mitään päämäärä.

sukka
25.10.2003, 10:32:58
Tärkein syy elää on kaikki ihanat ihmiset omassa elämässään.
En voisi kuvitellakaan elämää ilman kaikkia ihania ystäviäni,perhettäni,koiraani...musiikkia...per he ja ystävät ovat minulle kaikki kaikessa. Ilman niitä en jaksaisi nousta aamuisin.

Jos elämässä ei olisi ketään tärkeää ihmistä, mikä siitä teksi elämisen arvoisen?
No itse en kyllä silloinkaan ranteita auki vetäisi.

Elämästä voi repiä kaiken irti jos haluaa. Kaikki mikä on mahdollista tapahtuu jos siihen uskoo tarpeeksi ja tekee asialle jotain.

Mutta jokainen tietää itse omat syynsä elämiseen, kaikilla ne on erilaisia. Mielipiteet,kokemuket....

Tommi
25.10.2003, 14:07:28
Alkujaan kirjoittanut Uber Weapon
Totuushan on ettei ole mitään syytä elää. Jos siis asiaa tarkastelee loogisesti. Tietenkin asiaan vaikuttaa että mitkä otetaan oletuksiksi.

Totuushan on se, että ymmärsit minut väärin. Minun ei ole koskaan tarvinut miettiä syitä elämiselle, koska olen aina pitänyt jokaista päivää ns. lahjana. Rakastan elämää.

Purity
25.10.2003, 14:13:48
Roakel

Sitä etsitään, etsitään ja etsitään tuloksetta vaikka edelleenkin uskoo sen olevan siellä jossain, me ollaan tultu maailmaan elääksemme eikä tavoittamaan mitään päämäärä.Tuossa tapauksessa se elämän merkitys on sen tarkoituksen etsiminen - päämäärän saavuttamisen yrittäminen. Ei se sitä päämäärää poista, vaikkei sitä ikinä saavuttaisikaan.

Jokaisella ihmisellä on omat päämääränsä, jotka toimivat sitten sen oman elämän merkityksenä. Ilman näitä päämääriä ihmiset tuskin eläisivät.

Meya
29.10.2003, 9:13:46
Syitä elää on äärettömän paljon! :) En ole koskaan edes miettinyt,että miksei olisi syitä...

Syyt elämään koostuvat hyvin pienistä asioista,jotka nivoutuvat isoksi kokonaisuudeksi. Jokaisessa päivässä on jotakin, jonka vuoksi on onnellinen elämästä. (^-^)

Pyro
29.10.2003, 10:25:02
Minulla ei ole lainkaan syitä, miksi enää jatkaa tällä naurettavalla pallolla tallustamista. Olen menettänyt elämässä miltei kaiken, mitä rakastan, ja elämä muutenkin tuntuu vain kiroukselta, jonka itse herra nyöreistä vetäjä (Jumala) on meidän kiusaksemme langettanut.
Elämä on merkityksetöntä. Piste. Täällä vain odotellaan, että herra viikatemies hakisi ja lopettaisi kaikki kärsimykset.

No, on minulla yksi pikkuriikkinen syy elää: ystävät.
En tiedä mitä tekisin ilman heitä. :murjotus:

MPT
29.10.2003, 19:26:32
Noh eipä tule mitään mieleen. Ainoa syy voisi olla uteliaisuus. Tahtoo tietää mitä tulevaisuus tuotullessaan ja voiko tulevaisuus olla onnellinen. Luovuttaminen on raukkamaista ja et voi tietää mitä tuleman pitää ellet yritä. Vaikka vanhana huomaisi että kaikki meni pieleen niin ainakin on yrittänyt parhaansa. Mitään yhteisölle tai muille hyödyllistä ei ole sillä että minä elän.

Meya
30.10.2003, 9:41:17
Hiukan pelottavaa, että noin nuoret ihmiset ajattelevat noin negatiivisesti... Tähän väliin extreme-ärsyttävä kommentti: Kyllä se olo siitä paranee muutaman vuoden päästä... (^-^)

ceeb
30.10.2003, 13:19:16
Alkujaan kirjoittanut Uber Weapon

Alkujaan kirjoittanut Rousku
Herra Oikeata(jota ei ole vieläkään tullut kadulla vastaan)
Eikä tulekaan. Ei ole olemassa kuin Herra Välttäviä tai Herra No-Kun-Ei-Parempaakaan-Löytynyt. :P

En tiennytkään että Rousku olisi miehiin päin. O_o Ehkä minulla olisi mahdollisuuksia sitten. ^^

Syitä elää.. pitäisikö olla? Itseasiassa kyllä. Ainakin muutama, kun tarkkaan nyt miettii.
Minä voisin vapaasti ottaa ja kuolla jollakin paratiisi saarella, kunhan olen päässyt Dir en greyn ja Baroquen konserteissa käymään ensiksi.

Ei elämä minulle merkitse juurikaan mitään. Eikä varsinkaan tulevaisuus ja näin olen elänyt koko elämäni ajan. En tietenkään missään itsetuhoisuuden partaalla, päinvastoin. Elämässä on vain muutamisen mielenkiintoinen asia.

Minun elämäni on ollut aina mallillaan eikä koskaan mitään suurempia vastoinkäymisiä ole ollut mutta ei sekään mielestäni riitä hyväksi syyksi täällä olemiseen. Vähättelen hyvinkin omaa olemustani täällä olemisestani ja en osaa arvostaa minkään elämän arvoa niin, että näkisin heidät tai minkään täällä elämäni arvoiseksi. Joku voi tosin tämänkin tekstin takia valittaa omasta huonosta elämästään ja miten minä olisin niin tekopyhä kun ei oma hyvä elämäni kelpaa. Tätäkin on kuultu. Tehkää jotain asialle hyvät ihmiset jos ei elämänne miellytä tarpeeksi.

Onko se itsekästä jos tappaa itsensä? Näin sukulaisia, ystäviä ja heitä kohtaan jotka välittävät? Jokaisella on oikeus elää ja olla elämättä oman kätensä kautta. Minua ei velvoita mikään olemaan täällä niinkuin ei ketään muutakaan.

Tykkään nukkumisesta. Haluan nukkua.


Alkujaan kirjoittanut Geric
EI OLE MITÄÄN SYYTÄ ELÄÄ(kädessä puukko)Hetki...mietitääns... :huh: joo ei oo syytä elää.

Vieläkö olet täällä?


Alkujaan kirjoittanut Uber Weapon

-Tytöt
-Pojat


=)


-Masturbaatio

:up:


Ja ei. Tämä ei missään nimessä ollut mikään angstipostaus.

Clawlynna
31.10.2003, 20:13:43
Voi kuinka tekisikin mieli taas synkistellä oikein kunnolla, mutta taidankin tällä kertaa ihan vaihtelun vuoksi kokeilla..jotain muuta.

Hmm..ei ole olemassa vain yhtä syytä siihen miksi haluan elää, vaikka kieltämättä välillä päässäni liikkuukin ihan päinvastaisia ajatuksia. Luulisin, että yksi syy on ainakin uteliaisuus. Haluan tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu omalla kohdallani ja ylipäänsä mihinkä suuntaan maailma tästä kehittyy.
Toinen syy (ja ehkä tärkein) on se, että on tiettyjä asioita joiden tekemiseen en ole vielä saanut mahdollisuutta (syystä tai toisesta) vaan olen aina ajatellut, että " Sitten, kun muutan pois kotoa. Sitten, kun on enemmän rahaa jne.. En yksinkertaisesti ole valmis kuolemaan ennenkuin olen tehnyt niitä kaikkia asioita josta tälläkin hetkellä pystyn vain haaveilemaan.
Kolmantena syynä voisin mainita oman typerän käsitykseni siitä miksi jokaisella on ainakin yksi syy elää. Uskon, että jokaisella ihmisellä on jonkunlainen kyky tai "lahja", joka jollakin tavalla vaikuttaa maailmaan. Ei ehkä mitenkään hirveän mullistavasti, mutta kuitenkin. Enkä todellakaan aio häippästä täältä ennen kuin olen varmistanut etten kuole ihan ”tuntemattomana”
Tuntuu vähän epäreilulta, että toisilla on ns. mahdollisuus päättää oma elämänsä milloin tahansa, kun jotkut joutuvat joka päivä taistelemaan selviytyäkseen. :(

Diamond
17.1.2005, 22:59:54
Onkohan niitä olleskaan on muutama jotkut kaverit jotka ei ole hyljeksinyt mua tai alkanut vihaa, niitä on vain muutama tosi frendi.

Tässä on niitä syitä miksi jaksan jatkaa.

*oma perhe
*viina ja kirkkaat aineet

Eipä oikein ole enemmän syitä koska elämä ei ole kohdellut minua mitenkään avokätisesti. Eipä kukaan välittäisi jos katoaisin maan päältä.

Zufa
18.1.2005, 0:30:53
Minulla ei ole lainkaan syitä, miksi enää jatkaa tällä naurettavalla pallolla tallustamista. Olen menettänyt elämässä miltei kaiken, mitä rakastan, ja elämä muutenkin tuntuu vain kiroukselta...

Pyro

Itse olen samalla kannella kuin sinä, minullekin tää elämä on pelkää helvettiä. Mutta onhan toki minulla vielä muutama syy elää tässä maailmassa. Ne syyt ovat erittäin vaikeaa toteuttaa...

Juste
18.1.2005, 6:46:39
Syitä elää on muutamia minun kohdallani. Videopelit ovat niistä yksi, nimittäin jos niitä ei olisi en pysyisi elossa viikkoa pitempään.

Naiset on toinen syy. Samalla tavalla pitää naisiakin olla tai elämä valuu hukkaan kuin murentunut hiekkakivi sormien välistä. Elämä maapallolla muutenkin valuisi hukkaan jos miehillä ei olisi naisia.

Alkomahooli on vielä yksi asia jonka takia kannattaa elää. Kyllä sitä alkomahoolia aina silloin tällöin tarvitaan jotta jaksaa pysyä hengissä. Alkomahooli sitä paitsi pidentää elämää, kannattaa juoda.

Riku
18.1.2005, 10:46:58
Haluan elää mahdollisimman pitkään, ja kokea kaiken mahdollisen ennenkuin kuolen. Minun motivaationi elää ovat ne perinteiset, elikkä perhe ja hyvät ystävät. Toki niitä pienen pieniä asioitakin löytyy, paljonkin, joten en halua kuolla vielä pitkään. Myönnän että itsemurha on käynyt mielessä kerran pari aikoinaan. Silloin tunsin itseni täydeksi luuseriksi, jonka kuolema vain parantaisi muuta maailmaa. Itsemurha on loppujen lopuksi vain keino paeta maailman karuja tosiasioita. En näe suuria syitä, miksi minun kannattaisi olla kuollut.

Necrofobia
18.1.2005, 12:26:40
Hyvä kysymys. En varsinaisesti keksi mitään syytä miksi pitäisi jatkaa elämää mutta elämääni kuuluu sellaisia tekijöitä, jotka auttavat minua elämään mutta ne eivät varsinaisesti ole mitään erityisiä syitä. Elämäni valopilkut ovat ainakin musiikki, niin soittamisen kuin kuuntelemisen muodossa, ollut jo tärkeä monta vuotta. Niin säälittävältä kuin kuulostaakin, satunnaiset pelit ja niiden jatko-osien odottaminen on yksi syy. Tavallaan eräs pitkäainen projektini kaipaa viimeistelyä, jossa kestää ties kuinka monta vuotta, joten sekin pitää saada valmiiksi. Ketään varsinaista tärkeää ihmistä en voi sanoa, mutta perhe yleisesti, kissat ja jotkut sukulaiset.

Tällä hetkellä elämässä on tavallaan joku määränpää. Käyn koulua ja määränpäänä on käydä se loppuun, sillä pelkkä oleskelu siellä ilman päämäärää olisi ahdistavaa ja turhauttavaa. Voinkin kuvitella tulevaisuudessa, on oma perhe ja vaimo, käyn töissä päivästä toiseen ilman mitään päämäärää. Sellainen meininki tuntuu niin tyhjältä että siinä tilanteessa voisi oikeasti miettiä miksi jatkan elämää. Taidan kuulua siihen ihmisryhmään että haluan vaihtelua elämään ja käydä kaikkialla maapallolla, toisaalta, tuollainen ajatus on myös pelottava. Jos päättäisin nyt ampua itseltäni aivot pihalle, niin voisin ensin miettiä mistä jäisin paitsi. Niin, hyvin monesta mielenkiintoisesta asiasta joten itsemurhaa en tee. Siltikin haasteita ja muuta paskaa on edessä lukemattomia määriä mutta aion kohdata ne, olen melkoinen pässi. =)

Pelkkää rutiinia silti tämä elämä on jos ei lasketa vähäisiä käännekohtia, aika turhauttavaa mutta olen päättänyt elää ja niin teen. Kuolemakaan ei pelota, sillä minulla on omat henkilö kohtaiset näkemykseni siitä, jolloin se ei tunnu hirveältä.

Pelagia
18.1.2005, 12:56:43
Kaikille on jokin syy. Myös elämälle. Ehkä elämä on testi.

Ei Elämiseen voi antaa oikeaa syytä, se ei ole meidän ihmisten asia tietää. Onhan minullakin syyni: Ystävät, perhe, eläimet, maailmanvalloitus (eiku...)

Minä haluan nähdä ja kokea kaikenlaista: Haluan nähdä koko tämän maailman ja kokea kaiken hauskan, mitä se voi antaa. Miksi haluaisin luovuttaa? Maailma on kaunis, vaikka minulla se onkin vielä rajoittunut.

Maailma on täynnä iloja, mutta myös liikaa suruja.
Ehkä kaikkien yhteinen syy tässä maailmassa olisi antaa suoja ja rauha.
Ehkä meidän kaikkien syy elää on rakentaa parempi tulevaisuus ja etsiä itselleen oikea paikka.

Mutta mitä jos saamme turvattua tulevaisuuden? Ei se onnistu. Ei ole paikkaa täällä, missä ei olisi edes puhetta sodista ja vastaavista.

Oikean paikan jokainen tarvitsee.
Tässä maailmassa ei enää etsitä, vaan otetaan mitä vastaan tulee.
Mutta minä ainakin haluaisin löytää turvan ja oman, oikean, onnellisen paikkani.(voiko lauseessa olla noin paljon adjektiiveja? :D )

Mistä ihmeestä minä tämän sain päähäni? Hmm... No, lukekaa huumorimielellä. Ei mitään hajua, miksi halusin nyt hieman filosofoida.

Minun syyni on, että haluan kokea paljon.

WonderAndy
18.1.2005, 14:23:00
Hyvä syy elää on kunnianhimo. En ole mielestäni vielä tehnyt mitään kunnioitettavaa, joten semmoista pitää tehdä ennen kuin täältä poistun. Ei sitä kukaan viitsi täytenä nollana pysytellä kaiken aikaa.

Toinen on muistot. Ihan oikeesti, en minä ainakaan haluaisi elää jotain ikuisuutta näiden muistojen kanssa mitä minulla on. Niitä vain ei voi unohtaa ja täällä voi käydä niissä paikoissa ja tavata niitä ihmisiä, jotka ovat nämä muistot synnyttäneet.

Messiahcoin
18.1.2005, 14:40:03
Itse kun aloin tätä ajattelemaan, niin en yksinkertaisesti keksi mitään syytä elää. Onko elämäni sitten niin huonosti, vai elänkö muuten vain? En todellakaan keksi mitään niin tärkeää, että se olisi elämäni arvoista. Kärsimys? Viha? Itsekkyys? Enpä usko. Ehkäpä syy elää on nimenomaan elämä. Onhan tämä sen verran ainutlaatuinen mahdollisuus katsoa millaista täällä on. Jos täällä on vain kärsimystä, niin onpahan senkin sitten nähnyt. Eli tämän ilmeisesti valitsen syyksi elää.

Omenarosvo
18.1.2005, 16:04:13
Kuolemanpelko. Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta se on suurin syy siihen että haluan pysyä hengissä ja terveenä. Pelkään kuolemaa koko ajan, ajattelen kolaria auton kyydissä, satunnaisia hulluja pimeillä metsäteillä, syöpää, sydänsairauksia, salamaniskuja.. kaikkia yllättäviäkin sattumia.

En ole puhunut tästä oikeastaan kenellekään, mutta muutaman kerran äitini on tulkinnut sen jostain muusta puheesta. Hänpä sanoi siihen, että pilaat vain elämäsi ajattelemalla noita asioita. Se tulee sitten kun se on tullakseen.

No joo, typerältä kuulostaa, mutta en minä voi muutakaan väittää =/

Luni
18.1.2005, 17:19:20
Minulla on muutamia pikkusyitä elää. Ei mitään sen suurempaa. Minä en pelkää varsinaista kuolemaa. Pelkään vaan sitä, että kuollessaan menettää kaiken ymmärryksen. Sitä, että ei ole mitään. Vaan tyhjyys, jos sitäkään. Siihen uskon ja sitä pelkään, mutta ei se ole oikeastaan syyni elää.
Suurin syyni elää on se, että ei minulla ole mitään syytä kuollakkaan. Samanlaisia pikkusyitä, kun elämiseenkin. Eivät ne syyt kumminkaan saa minua haluamaan kuolemaa.

Joskus ajattelin, että haluan elää kunnes teen jotain, mistä maailma minut aina muistaa. Sitten tajusin, että sillä ei ole mitään väliä. Elän toteuttaakseni unelmaani. Elän, jotta minulla olisi hauskaa. Ei minulla siihen muutakaan syytä ole.

Leya
18.1.2005, 17:31:02
Noin niinkuin pikaisesti kun käyn ajatuksiani läpi sen kummemmin pohtimatta, löydän ainaski yhden kunnollisen syyn elää. Ei niitä oikeasti huolimattomasti "etsittynä" löydy kuin yksi ja sitäkään en taida kehdata paljastaa. Ei sillä, että se olisi mitenkään kovinkaan noloa, mutta kun en halua sanoa, niin en sano. Murgh.

Nyt kun alan miettimään oikein kunnolla, mitä syitä minulla on elää, niin kyllähän niitä oikeastaan löytyy. Ainakin se, etten oikein tajua, mitä hyötyisin kuolemasta. Kaikki jotka minusta välittävät tulisivat vain surulliseksi ja aiheuttaisin heille turhaan murhetta. Kyllä, tiedän että joku minusta ihan oikeasti välittää, enkä oikein turhaan haluaisi heille pahaa mieltä aiheuttaa. Niin ja ne jotka minua vihaavat täydestä sydämestään, heille en halua antaa tyytyväisyyden tunnetta poistumalla elävien kirjoista. :P

Sitten yksi syy on äiti. Tarvinneeko enempää sanoa?


Elämä maapallolla muutenkin valuisi hukkaan jos miehillä ei olisi naisia. Tai naisilla miehiä. ^.^ Joo, se olisi myös ihan hyvä syy elää. Minä ainakin haluan kokea ensisuudelmani ennen kuin poistun elävien keskuudesta. Lisäksi olisi joskus ihan kiva kokea, miltä tuntuu kun joku vastaa tunteisiini, niin ja se eka kerta vois olla kans ihan kokemisen arvoinen juttu, lisäksi olis kiva kokea, miltä vakava seurustelu tuntuu ja haluaisin tietää, perustanko koskaan perhettä jaaaaaa....

Joo, ehkä uteliaisuus tulevaisuutta kohtaan on ihan pienenä osasyynä eteenpäin jatkamiseen. Tahtoisin tietää, miltä maailma ja minun elämäni näyttää vaikkapa kymmenen vuoden päästä. Älkää väittäkö, etteikö olisi mielenkiintoista tietää, miten itsellä on mennyt ja mitä kaikkea kivaa maailmaan on tullut kymmenen vuoden kuluessa. Tai mitä kaikkea maailmasta on lähtenyt kymmenessä vuodessa, eli siis mitä siellä on tapahtunut. Mielenkiintoista tietää, monennessa FF:ssä mennään (joo) ja mitä kaikkea teknistä härveliä on tullut. Niitä kun varmasti tulee kaikennäköistä kummallista viritystä ja minusta olisi ihan hauska päästä naureskelemaan kaikille järjettömimmille ja tarpeettomimmille hökötyksille.

Shounen-ai <3

Koulussa järkätään ystävänpäivänä halipäivä, <3

Lisääkin varmasti löytyy, mutta en vaan jaksa miettiä tarkemmin. Minusta siis ei ihan vielä pääse eroon. Sorry, everyone, olen vielä muutaman kymmenen vuoden teidän riesananne. Ellen sitten joudu johonkin onnettomuuteen tjsp. ja kuole sitten siinä saamiini vammoihin. :/

Hyuga
18.1.2005, 18:06:00
Syitä elää:

Naiset, seksi, viina, HK:n sininen lenkkimakkara ja jalkapallo.
Eiköhän siinä ollut tärkeimmät? :lovetus:

Ei vaan.
Sitä elää koska on utelias sen suhteen mitä elämä tuo tullessaan, koskaan ei tiedä mitä sieltä nurkantakaa saattaa eteen tupsahtaa.
Kuka tietää vaikka täydellinen nainen minulle? Säihkysääret ja Adrianmeren siniset silmät. Tai syvän vihreät silmät kuin kaksi smargdia kiiltelemässä auringon sarastuksessa.
Ei sitä koskaan tiedä. Olen toivekas.
Eikä sitä kuolemaan voi mennä ennen kuin on joku joka surisi meikä pojan poistumista elävienkirjoista. Se olisi todellinen harmi. =)
Elämässä on niin paljon koettavaa ja nähtävää ettei sitä voi mennä jalat edellä ennen kuin on kokenut vähän kaikenlaista.

Gabriel
18.1.2005, 18:12:32
Ketjun aloittaja on ilmeisesti missannut sen oleellisen tosiseikan, että elämä itsessään on riittävä syy elää. Jo ihan pelkästään sen vuoksi, että syyt elämiseen löytyvät elämästä. Mutta eiköhän kukin oivalla tämän aikanaan.

Vaikka näin 17-vuotiaana angstaankin välillä ihan perkeleen paljon (joskin vähemmän kuin 15-vuotiaana), on eläminen silti niin mukavaa. Vaikka mitään ultimaattista elämäntehtävää, johon on valmistellut syntymästä saakka, ei olekaan.

Pissis
18.1.2005, 18:18:42
Syitähän elämiseen voisi periaatteessa olla pilvin pimein, tosin minä en niitä kovin montaa keksi tähän hätään.

Noh "kuoleman pelko" on ainakin yksi syy elää tai itseasiassa sen pelko että mitä sen jälkeen tapahtuu(jos mitään). Onko sen jälkeen mitään vai muutunko pelkästään maan mudaksi takaisin, josta kerran muodostuin. Itsessään kuolemaan suhtaudun neutraalisti, it's a part of our life.

Enkä vain voi kuolla ennen kuin pystyn vastaamaan kysymykseen: What's the meaning of life? mikä on elämän tarkoitus? niin että se todella pitää paikkaansa ihmisen kuin ihmisen kohdalla(pitää jotain tavoitteita olla).


Lisääkin varmasti löytyy, mutta en vaan jaksa miettiä tarkemmin. Minusta siis ei ihan vielä pääse eroon. Sorry, everyone, olen vielä muutaman kymmenen vuoden teidän riesananne. Ellen sitten joudu johonkin onnettomuuteen tjsp. ja kuole sitten siinä saamiini vammoihin. :/

Ihmiset ovat eläman suola, enkä toivo kenenkään kuolevan. Tietenkin on ihmisiä joita pidän enemmän tai vähennän ongelmina, mutta se ei anna syytä heidän kuoleman toivomiseen. Miksi vihata kun voi välittää?

Niin tietenkin vielä se fakta, että ihminen elää vaan kerran. Joten mitä järkeä olisi kuolla ennen aikojaan, kun se tulee vastaan aikanaan eikä paluuta ole.


Ketjun aloittaja on ilmeisesti missannut sen oleellisen tosiseikan, että elämä itsessään on riittävä syy elää. Jo ihan pelkästään sen vuoksi, että syyt elämiseen löytyvät elämästä. Mutta eiköhän kukin oivalla tämän aikanaan.
erittäin hyvä huomio. Oivallan sen ja levitän ilosanomaa :henkeli:.

Sunnu
18.1.2005, 19:20:35
Pahoittelen. En jaksanut lukea kuin alkupostin ja viimeisimmät viestit, joten jos täällä jo joku viisas on puhunut, niin pistetään paremmaksi. Siinä vaiheessa, kun sitä todella joutuu sen kysymyksen eteen, että miettii mitä syitä minulla on elää, asiat tuppaavat menemään todella persiilleen. Ja jos sitä vastausta ei satu keksimään tai se vastaus ei miellytä, niin sitä saattaa pian ajatella, että sama nakata lusikka nurkkaan.

Tuollaisista kysymyksistä kannattaa siis pysytellä kaukana. Ei niistä saa kuin pahan mielen. Miksi kaikelle pitäisi löytää joku perusteleva vastaus? Onko asiat sillä tavoin helpompi hahmottaa tai käsitellä? Kun ne saa lokeroida omiin laatikoihinsa. Todellisen vastauksen tuohonkin kyssäriin varmaankin keksii sitten kuolinvuoteella. Paha vaan, että harvoin kukaan on enää sitä vastausta kuulemassa. =) Tällä hetkellä minulla ei ole hajuakaan siitä, mitä syitä minulla on elää. Muuta kuin se, että elän. Sen pitää riittää, koska enempää ei ole tarjolla.

Ivril
18.1.2005, 19:39:50
Niin tietenkin vielä se fakta, että ihminen elää vaan kerran.Ei se kaikille ehdoton fakta ole. Minä en tiedä uskoako enemmän johonkin sielunvaelluksen tapaiseen vai siihen, ettei kuoleman jälkeen ole enää mitään. Tuskinpa saan koskaan tietää, osuinko kummassakaan oikeaan.

Syitä elää? Muut ihmiset. Välitän jollain asteella jokaisesta ihmisestä ja elävästä asiasta, ja rakastan niitä, jotka päästän lähelleni (rakkaiksi ystäviksi tai rakkaaksi). Mitä paremmin joku minut tuntee ja mitä paremmin minä jonkun tunnen, sitä enemmän hänestä välitän.

Minä olen ihmisholisti. En usko, että kykenisin nauttimaan elämästäni ilman rakkaita ympärilläni. Kaipaan läheisyyttä ja yhteistä aikaa. Erityinen heikko kohtani läheisimpieni lisäksi ovat foorumeiden miitit - jäin koukkuun miltei kaksi vuotta sitten ja nykyään kaikki sosiaaliset suhteeni koostuvat kanssakoululaisistani, perheestäni ja miittien kautta saaduista ystävistä. Läheisimmät ihmissuhteeni ovat lähtöisin niiltä nettifoorumeilta, joilla vietän aikaani.

Minä en voi sanoa olevani erityisen valoisa ihminen. Mitä läheisempi joku minulle on, sitä enemmän epäröin ja epäilen asioita. Läheisyys tuottaa minulle kipua samassa suhteessa kuin onnea.

Tietysti pienen ajattelun jälkeen löytäisin monen monta syytä elää. Jos kuitenkin kuolen joskus, miksen nyt ottaisi kaikkea irti ja eläisi niin kauan kuin voin? Kuolleena kuitenkin aika todennäköisesti ollaan koko loppuaika. Eläminen itse on minulle tärkeimpiä syitä elää, mutta muut ihmiset parantavat sitä elämänlaatua kaikkein eniten.

Jubei
18.1.2005, 20:01:23
Aika hieman päivittää mielipidettä: Eli oikeastaan itselläni on aika hiton monta syytä elää. Ensimmäinen on varmaa itse elämä. Jos valitaan elämän ja kuoleman väliltä, niin mieluummin elämä. Varsinaista kuolemanpelkoa minulla ei ole, mutta olen elämä aktivisti. :P Toinen tärkeä syy on, se että haluan nähdä vielä paljon asioita. Tulevaisuus voi tuoda tullessaan niin hyviä kuin huonojakin asioita, ja minä tahdon kokea ne kaikki. Sitten on vielä kaikki ystävät ja sukulaiset, joille en tahtoisi tuottaa surua. (tämä tosin on sivuseikka: Oma elämä, omat päätökset.) Siltikin kaikki kuolevat joskus, joten eiköhän eletä tämä elämä alta pois. :)

Davidson
18.1.2005, 20:22:14
Tiedättekö te muuten mikä on elämän tarkoitus? Se on se ikävän karkoitus! :D No heh…mutta vakavasti puhuttuna:

Joskus tuntuu siltä, että en elä täällä kuin muita varten. Yritän vain miellyttää muita ihmisiä niin kauan ja sen verran, että kunhan minusta ei puhuta liiemmin paskaa. Yritän olla, mitä en ole. Tuollaista ei jaksa kovinkaan paljoa kerralla, ja välillä sitä alkaa sitten ajattelemaan, että onko se sen arvoista? Miksi elää, jos on tuomittu epäonnistumaan ja tanssimaan muiden pillin mukaan koko elämänsä? Kaikilla on tietenkin heikot hetkensä elämässään, ja niitä on myös minulla ollut. Elämässäni kohtaamistani vastoinkäymisistä huolimatta uskon silti, että jopa minulla on mahdollisuuksia elämässä ja myös syitä elää, siksi jaksan jatkaa joka päivä eteenpäin. Katsotaan, mitä tästä ilmiöstä aka life muotoutuu minun kohdalla.

Mutta mikä motivoi minua sitten päivästä toiseen elämässä? Sellaiset pienet asiat kuten musiikki, urheilu ja muut kivat, itseäni kiinnostavat jutut. Totta kai myös perheellä ja kaverikunnalla on myös oma vaikutuksensa. Yksi syy elää minulle on myös se, että haluan kokea vielä monta erilaista asiaa eli ikään kuin ”valaistua” siihen mennessä, kun kohtaan viimeiset hetkeni. Mutta miksi tämä sitten on niin tärkeää minulle? Siksi, koska haluan, että ei jäisi sellaista fiilistä, että jotain jäi tekemättä tai kokematta, ja voisin vielä ylpeänä huikata lopussa, että ”I have no regrets”. Happy end.

Leviathan
18.1.2005, 22:02:27
Syitä elää. Niin no itse en näe mitään yhtä tiettyä syytä elää. Tällä hetkellä pidän elämästäni ja en tahtoisi luopua siitä. Tahdon elää täällä nähdäkseni huomisen, tahdon elää nähdäkseni aina uudelleen poikaystäväni ja tahdon elää että kokisin paljon kaikkea uutta. Olen odottanut koko ikäni että pääsisin muutamaan omaan asuntoon, tahdon elää ainakin siihen asti.
Sitten kuitenkin kun elämme vain kerran, niin tahdon elää niin pitkään kuin vain suinkin voin.
En kuitenkaan kuulu näihin "Jes elämä on mahtava asia" hehkuttajiin, minä vain en näe syytä olla pitämättä elämästä tällähetkellä.

David A. Mage
19.1.2005, 4:01:58
Ei ole.

Kreifi
19.1.2005, 9:03:37
Jos mahdollista, niin syitä on jopa vähemmän kuin kahdessa edellisessä viestissäni tähän ketjuun. Suurin syy nykyään on kuitenkin tyttöystäväni, hän on niin upea, että siinä on syytä elää moneksi päiväksi. Jopa hiukan pelottavaa kuinka paljon yksi ihminen voi merkitä.
Sit on tietty Laharl. <3

Ozó
19.1.2005, 9:10:09
Minulla on muutamia syitä elää. Ensimmäisenä tulevat perhe. Pilaisin kaikkien heidän elämänsä jos menisin kuolemaan. Toisena ystävät, en voisi kuvitella miten lapsuuden ystävät, jotka ovat vieläkin hyviä ystäviä, reagoisivat kun 'kaveri lähtee pois'...Vaikka välillä tuntuu että koulu menee päin persettä, ei oo tietoo tulevaisuudesta, rohkaisen itseäni jatkamaan eteenpäin, jos en itseni niin muiden vuoksi.

masu
19.1.2005, 9:17:36
Voi niitähän on monia!

Minä itse ajattelen niin, että ihmisen tulee olla onnellinen ja kokea kaikkea uutta ja kiehtovaa koko elämänsä ajan. Täytyy ottaa ilo ja hyöty irti jokaisesta tilaisuudesta ja mahdollisuudesta, toteuttaa itseään ja unelmansa.

Elämä jo itsessään on hyvä syy elää: oppia tuntemaan ihmisiä ja nähdä maailmaa. Kokea syntymisen ilon ja kuolemisen surun, kokea hauskoja asioita kavereiden kanssa ja viettää yhteistä aikaa perheen kanssa.

Jos ruvetaan puhumaan mitä syitä minulla on elää niin tässä pieni luettelo...

- Ihana poikaystävä
- Ystävät
- Rakastava perhe
- Opiskelu
- Harrastukseni
- Halu elää ja kokea, tutustua ja tutkia
- Unelmat
* Käydä Japanissa
* Saada hyvä ja mielenkiintoinen, vaihteleva työpaikka
* Matkustella mahd. paljon niin kauan kuin terveyttä riittää
* Kirjoittaa kirja ja julkaista se
* Elää onnellisena ihana mies rinnallani
* Saada oma koira ja kissa
* jne. jne.

Jokaisella on joku syy elää. Elämäntarkoitus on mielestäni olla onnellinen ja elää hyvä elämä. Lisääntyminen kai olisi se oikea tarkoitus, mutta minä en siihen kantaan yhdy.. Itse kun en aio jälkikasvua koskaan tehdä.

Mutta kullakin omat mielipiteensä ja ajatuksensa asioista.

nevena
19.1.2005, 12:42:34
Mietittyäni hetken en saanut mitään syytä miksi en eläisi, mutta en kuitenkaan sellaista minkä takia eläisin. Mikä nyt lasketaan elämään tämä maan päällinen taivallus vaiko jotain muutakin. Tänne olen kumminkin syntynyt (ainakin tietääkseni :D) ja täältä minä sitten joskus (toivottavasti) kaukaa tulevaisuudessa lähden. Syitä elää voi olla monia, minulle tulee vain mieleen että tarvitaanko niitä syitä elämiseen? :huh: Mennyt on eilistä, nyt eletään tässä päivässä, tulevaisuus on huomisessa. MItä sitä muita syitä pohtimaan kun on elämä elettävänä ;D

Real Emotion
19.1.2005, 13:12:29
Syitä kuolla. Syitä elää. Elämiseen löytää paljon kaikenlaisia syitä, mutta ei taas kuolemiseen. Ehkä kaikkein tärkein syy, miksi en haluaisi kuolla on se, että rakastan joitakin ihmisiä. Minua jäätäisiin ikävöimään varmasti. Kun ei tiedä mitä sitten joskus tapahtuu on parempi nauttia siitä mitä nyt on. Mitäs jos joskus ei voi enää tuntea mitään? Minä ainakin haluan edelleen vihata, murehtia, rakastaa ja iloita. Joka päivä tulee paljon huomaamattomia, mutta niin mukavia asioita esille. Syöminen ja nauraminen on kivaa. Minulla on vielä niin paljon näkemättäkin. Haluan nähdä millaista on olla töissä ja olla äitinä. En voi tietää tuleeko minusta koskaan äiti, mutta odotan mitä tapahtuu. Miksi siis kuolla, kun eläminen on vasta alussa? Maailmalla on paljon näytettävää.

Aiona
19.1.2005, 13:41:18
Syitä elää..
Jos minulla olisi mahdollisuus nähdä tulevaisuuteen, en välttämättä haluaisi enää elää. En tiedä, miten pystyisin kertomaan syitä, joiden vuoksi eläisin. Minä vain elän tätä elämää päivän kerrallaan katsoen, mitä se tuo tullessaan, ja oppien samalla asioita, joita voin myöhemmin käyttää hyödyksi. En voi tehdä mitään listaa syistä, joiden vuoksi eläisin..
Tuo on kysymys, johon ei pysty vastaamaan suoraan.

Pectus
5.2.2005, 11:15:32
Tuo on kysymys, johon ei pysty vastaamaan suoraan.

Minäpäs voin. On pari syytä miksi elän, mutta tärkein on tyttöystäväni. Olen luvannut hänelle pysyä hengissä kun hän pyysi luvata, enkä muutenkaan halua kuolla nyt kun olen hänet löytänyt. Siinä on jo aivan tarpeeksi syytä elää, vaikkei laskisi ystäviä, perhettä ja uteliaisuutta. Sitä paitsi, kuten jotkut ovat maininneet, miksi EN eläisi? Olisiko syitä olla elämättä? Ei, liikakansoitus ei saa minua lopettamaan elämistä. Kuolen kun kuolen, pistän vastaan kynsin ja hampain, en suostu siihen ja roikun elämäsä. Niin se vain käy.
Vähän aikaa sitten olin aivan kauhuissani, katsoin Menolippu Mombasaan-elokuvan, ja huomasin sinä yönä kello kaksi reikäleipä, että hengitykseni pihisi, ja aloin heti panikoida että minulla on keuhkosyöpä. Yskäksi se sitten paljastui... =) Pitäisi ehkä olla pohtimatta asioita liikaa tuohon aikaan yöstä, mutta palatakseni aiheeseen, syitä elää on vaikka millä mitalla eikä yhtään syytä olla elämättä.

Maryam
5.2.2005, 14:48:21
Yksi. Ihanainen kultani, siihen kiteytyy kaikki. Itseni takia en jaksa enää vaivautua. Tiedän, että on varsin typerää perustaa kaikkea yhden ihmisen takia, varsinkaan kun se en ole minä itse, mutta pohdin aihetta kauan. Olen kyllä pohtinut sitä monesti ennenkin.

Miehet ovat vaihtuneet, eri syistä, mutta miksi nyt perustan kaiken yhden ihmisen "varaan"? Koska ei ole mitään muuta. Käyn koulua, käyn töissä, syön ja pyrin jopa nukkumaan riittävästi, että olisin parhaimmillani kullalleni. Tosin, mitä ennemmän yritän saada itseäni voimaan paremmin ja saada elämäni jotenkin järjestykseen, sitä vähemmän minulla on aikaa nauttia poikaystävästäni.

Mutta toisaalta, ei ole elämässäni yhtään asiaa, josta voisin luopua säästääkseni aikaa. Harmi, että sitäkään ei myydä missään. Ja vaikka viikossa olisi 8päivää, olisin ainakin yhtä paljon töissä. Elämiseen tarvitaan rahaakin.

Elämääni kuuluu myös perhe, mutta se on äärimmäisen kaukainen minulle. Tai,en tiedä voinko loukata "perhe" -käsitystä vertaamalla sitä kulissiavioliitossa elävään äitiini, sekä veljiini, joita kumpaakaan en ole nähnyt aikoihin, vaikka samassa kaupungissa asummekin. =)

Ystäviäkin on, tai pikemminkin kavereita, joille en halua soittaa.

Kovin pitkä lista ei ole yksi syy,tiedä siitä sitten, että onko se lista lainkaan.

Ja kun ryhdyn miettimään syitä, miksen haluaisi elää, alkaa päässä orava hakata lihanuijalla. Sitten tuleekin taas valkotakkiset ja sanoo, mitkä lääkkeet jäi ottamatta. Ei ole mitään tiettyä syytä, miksen haluaisi elää. Hädin tuskin pidän yhtään mistään, mutta haluan nauttia siitä yhdestä mitä minulla on, koska nautin siitä todella ja paljon.

Niin kauan kuin tuntuu hyvältä, minulla ei ole syytä kuolla. Ja välillä, vaikka tuntuu huonolta, helvetin huonolta, tahdon vielä yrittää, koittaa ja sovittaa, pyöritellä palasia yhteen, ihan vain, koska tahdon nauttia. En minä ihan ensimmäisestä riidasta ranteita ole auki repimässä, mutta saas nähdä miten käy, kun toinen - isompi - riitaa puhkeaa.

Ja jos tästä kaikesta elämäninnosta vielä riemu repeää, saattaa olla, että saan elmäni kuntoon, enkä halua ikinä kuollakaan. Pelottava ajatus sekin. Pitäisi oppia hyväksymään asioita, mutten osaa, enkä halua. Ristiriidat omanitseni ja muunmaailman kanssa, kaikessa, tuottavat puhdasta tuskaa, jota ei vie pois kun uni rakkaan kainalossa.

Tulipas löpistyä, pitkään ja vähän ohikin. Mutta niin, yksi. Se on jo jotain, siihen yli vuodentakaiseen nollaan.

lutti
5.2.2005, 21:03:01
ei kenelläkään ole syytä elää ...syyt elää ovat yleensä vaan esimerkiksi muiden hyysäys ...esim. perhe (vaimo/mies ja lapset). Mutta miten ne siihen ovat ilmaantuneet ...olet siis jostain syystä nähnyt mieltä tässä elämässä sen verran että olet ne kaveriksesi hommannut. Eli siis eläminen ei ole valinnaista ...sen lopettaminen on valinnaista ...kaikki me jotka elämme vaan elämme ...jos päätämme tehdä asialle jotain voimme tehdä mutta syytä elämiseen voi lähinnä miettiä vaikka näin "miksi syön?" tai "miksi teen asioita jotka auttavat minua syömään?" ...elämiseen ei siis syitä tarvita :)

Unski
7.2.2005, 16:23:59
Koska en voi ikinä tietää mitä huominen tuo tullessaan.
Perus tallaajan on melkolailla mahdotonta tuosta vain päättää lopettaa hengittäminen (ja onnistua siinä pitkään), joten tämä eläminen sujuu vähän kuin rutiinina.
Kun pumppu on kerran pumpauttanut verta suoniin, syntyy sellainen pieni himo toistakin pumpautusta kohden.
Tämän lisäksi uskon myös sanontaan: "Kun on elämää, on myös toivoa" mikä on mielestäni aivan oikeassa, koska aika hoitaa haavat sekä ongelmat monesti paljon tehokkaammin, kuin ihminen itse.

Lumi
15.2.2005, 10:35:03
Kaakao, Aurinkoiset kesäpäivät, päivänkakkarat, piirtäminen, hiekkaranta :3

Siinä muutama maallinen syy esimerkiksi.

Kaverit, perhe, sukulaiset, vielä tuntemattomat, ehkä tulevat kaverit ja ihmissuhteet :3

Elämä on ihanaa <3

gysahlgreen
16.2.2005, 14:53:24
Elän, koska itsemurha luultavasti liikuttaisi läheisiäni negatiivisella tavalla (ainakin tässä vaiheessa) ja niin en haluaisi tapahtuvan. Hautajaiset ja hautapaikkakin maksavat.

shadowalker
17.2.2005, 7:26:37
Syitä elää...?

No, jos ei oteta huomioon sitä, että on hauska katsella miten huonosti elämä muita kohtelee, syitä löytyy muutama. Ensimmäinen asia on se, että minulla on (muutama) ystävä, jonka kanssa elämänhaluni oikein tulvii yli äyräiden. Toisena seikkana on katsominen kun toiset epäonnistuvat (se tuottaa minulle jollakin tuntemattomalla, kieroutuneella tavalla mielihyvää). Kolmanneksi on vielä itse elämä. Miksi olisi elämää, jos ei voisi elää? Minä ainakin haluan nähdä mitä edessä päin on, vaikka se ei aina olekaan mitään mukavaa ja usein se on yleensä raskasta ja turhauttavaa, mutta niin elämä kuitenkin toimii...

redshinobi
17.2.2005, 7:48:57
nauraminen, jos ei olisi naura minä luultavasti rupeaisin tiedemieheksi ja keksisin sen!! nauru pidentää ikää ja se on tieteellisesti todistettu! ja, muita syitä on perhe, kaverit, tyttöystävä jne... nii, ja englannin ja saksan tunnit, ja japani, tietokoneet!

Qure
19.2.2005, 14:22:28
Syitä elää voisin itselleni mainita ainakin että on hienoa nähdy miten kaikki ympärillä menee suuntaan jos toiseen, Ja miten porukka muuttuu vuosien varrella ja miten mailma muuttuu, Pääsekö Suomi ikinä jalkapallon EM- tai MM-Kisoihin A-miehissä. Sitten yksi hyvä syy on elää on myös mitä nähdy kun heittää veivit, Eli kuolee. Mutta tämä posti ei käsittele sitä joten ei siitä mitään. Mikä on sitten syy elää? Varmaankin suvun jatkaminen ja hyvin sääntöjen vaaliminen? Ei varmaankaan vaikka joissain uskonnoissa hyvällä elämällä saa iänkaikkisen rauhan vai pääsyn paratiisiin? Kumpi nyt olikaan kummiskin AINA on syy elää.

Zero
21.2.2005, 9:58:37
Syitä elää?

Niitä en ole nähnyt jokuseen vuoteen. Silti kidun elämässä ja rullaan eteenpäin - tosin pysyn paikoillani. En elä ystävien vuoksi, ei minulla ole niin läheisiä. En elä rakkaan vuoksi, sellaista ei ole. Terveet ihmissuhteet miinuksen puolella ja tulevaisuudella ei ole minulle mitään tarjottavaa. 20 vuoden sisällä olen mitä luultavammin kuollut työttömänä ojaan kun auto on minua tönäissyt. Ellen saa vihdoinkin itseäni sitä ennen hengiltä.

Mutta annan kuitenkin jokusen vaihtoehdon "Miksi ei ole syytä elää" sivuavaan aiheeseen.

- Ei ainakaan lisääntyminen. Ihmisiä on maailma pullollaan, kuolkoot puolet pois ja sitten ruvetaan vasta tekemään lisää.
- Tyttö-/poikaystävä, ei hän kuitenkaan ole sen arvoinen. Eroatte kuitenkin parin kuukauden päästä sen takia, että hän pettää sinua.
- Kaverit/ystävät, kieroja ja omaa etuaan ajattelevia
- Maailma on tylsä, siellä ei ole mitään mielenkiintoista.
- Olet loppujen lopuksi kuitenkin ennemmin tai myöhemmin haudassa. Miksei siis ennemmin?

Rakkain terveisin Optimistinen Pessimisti.

ps. väitellääx?

huru-ukko
1.3.2005, 8:39:01
Syy miksi haluan elää, on haluni nähdä maailmaa.
Ja toinen syy on tietenkin se, että saa syödä..... =)
Kolmanneksi haluaisin matkia vanhoja kunnon mainareita.
Neljänneksi haluan nähdä tulevaisuuden.
Viidenneksi on kiva kun peruskoulu loppuu puolentoista vuden kuluttua.
Kuudenneksi haluan käydä Linnanmäellä.(taas)
Siinähän niitä syitä elää oli jo jopa kuusi asiaa. :ohhoh:

Irvy
6.3.2005, 10:48:02
Mää en oo lukenu tätä topikkia kokonaan joten joku on voinut sanoo tän.
Elämme tämän takia:FINAL FANTASY.Tuo on yksi hyvä syy elää :D .Ja kyllä mää muutenkin uskon että elämällä on jokin tarkoitus.

Granite
11.3.2005, 21:27:07
Minäkään en jaksa heittäytyä kovin syvälliseksi joten otan tämän nyt iisimmän kautta:

- Vaaleaa täysjyväleipää salamisulatejuustolla, kinkulla, kurkulla, meetwurstilla ja juustolla.
- Sauna
- Olutta (Karhua, Perkele!)
- Slayer: War At The Warfield ja Judas Priest: Electric Eye-DVD:t

Ja tämä kaikki viimeisen 5 tunnin sisällä. Sanokaa vaan pinnalliseksi, mutta tuokin jo riittäisi. Puhumattakaan siitä kaikesta muusta sen viiden tunnin ulkopuolella. Elämä on vitun siistiä.

Lord JF
8.7.2005, 23:00:34
Itselläni tärkein syy elää on se, etten halua kuolla (vielä). Jos taas mietitään syitä joiden takia en halua kuolla (vielä) niin tärkein on varmaankin uteliaisuus. Jos kuolisin nyt en saisi tietää mitä huomenna ja sen jälkeen tapahtui. Eli haluan tietää miten asiat menevä, kuolemaan ehdin tutustumaan kunnolla sitten myöhemminkin.

Toinen syy ovat nämä elämän pikkunautinnot (tee, Star Wars, Hopeanuoli, Final Fantasyt ym.) Näihin elämän nautintoihin olen tykästynyt vaikka välillä koitankin kitkeä kaiken nautinnonhaluni spartalaisella itsekurilla. Kuitenkaan en vielä ole valmis näistä luopumaan.

Kolmas syy on sitten se, etten keksi mitään kovin järkevää syytä lopettaakkaan elämistä. Tiedän kulutan planeettamme kallisarvoisia luonnonvaroja samalla kun afrikassa nähdään nälkää, mutta en oikeasti välitä asiasta hittojakaan. En keksi yhtään minua hyödyttävää syytä lopettaa eläminen, joten itsekkäästi sitten jatkan sitä.

Eli siis lyhyesti syyt ovat uteliaisuus, elämän nautinnot ja en keksi parempaakaan tekemistä.

pensu
8.7.2005, 23:31:34
Minun syyni elää on vain haluni yksinkertaisesti elää kunnes kuolen. Sekavaa?
Toinen hyvä syy voi tietenkin olla se, että uskon, että minä synnyin jonkinlaiseksi luokkamme ryhmähengen hajottajaksi. Minulla ei oikeastaan ole mitään muita syitä. Itseasiassa voisin vaikka kuolla tähän paikkaan, tuskin minua kukaan kovin paljoa tarvitsee. :P Tai no oikeastaan en, en ennen kuin olen siivonnut huoneeni, ja kasvattanut pitkät Inuyasha-kynnet. Ehkä syntyisin seuraavassa elämässäni johonkin merkittävämpään hahmoon, ja minulla olisi enemmän syitä elää?

Harmonica
8.7.2005, 23:32:24
Syy elää..? Miksi haluan elää?

Pelkään kuolemaa. En tiedä miksi. Tiedän, että jokainen kuolee joskus, ja että en voi kuolemaani estää. Jotenkin ajatus, etten ole enää olemassa, en tunne, en tiedosta mitään, tuntuu vain hirveän ahdistavalta. Tietyllä tavalla hassua, näin nuori kaveri pelkää kuolemaa.

Haluan elää. Haluan nähdä, kokea ja tuntea. Haluan oppia, haluan tietää, haluan olla ja katsoa maailmaa. Haluaisin olla ikuisesti nuori, kiertää maailmaa, nähdä kauneutta, kokea asioita. Kuitenkin joka päivä hiekkaa tippuu tiimalasiin, ja tuntuu että aika loppuu kesken. En tahdo aikuistua. En tahdo murehtia asioita, en pohtia tulevaa, tahdon elää tätä päivää.

Tahdon elää.

Jónsì
9.7.2005, 0:32:54
Kuinkas sattuikaan tämä ketju juuri nyt silmien eteen? Parempaa aikaa saa etsiä.

Lupasin juuri että aivoni pysyvät pääni sisällä kunnes saan halauksen yhdeltä tietyltä ihmiseltä. Ainakin niin kauan. (: Suklaa on syy elää, Kylie on syy elää. Vaan tällä naamalla pitää jättää suklaa väliin ja Kylie ei tee uutta musiikkia hetkeen. Sitten on ihanat kaverini. On siinäkin, kun puolustaa minua on siinä samalla menettää itsekin välinsä kaveriinsa/exääni. Euroviisut on syy elää, minä haluan nähdä kun Suomi voittaa euroviisut. Vaikka se nyt onkin hieman epätoivoista.

aeris-92
9.7.2005, 1:11:52
Hmm, jokaisella on varmasti omat syynsä. Miullakin on on monia. Varmaan elämän kauneus, luonnon kauneus on yksi. Meille suomalaisilla on tuttu yötön yö kesäisin jo sen taika saa uskomaan elämään. Ja sitten on myös itse päämäärä. Se jotain mitä tavoittelemme elämältä. On se sitten se, että pystyisi lentämään tai yksinkertaiesti se, että oppisi soittamaan kitaraa. Joillakin on jopa lista niistä kaikista asioista mitä he haluavat tehdä ennen kuolemaa. Minun unelma on...Että ennen kuin kuolisin, vaikuttaisin. Edes vähän. Että tekisin jotain hyvää tässä maailmassa. Monet haluavat rikkaaksi ja kuuluisaksi, mutta elämäniloa voi löytää lähempääkin. Katso jotain rakasta silmiin ja hymyile. (Älä sillai hullun näkösenä tai se alkaa kattoo sua niinku jotai sekopäätä. ;D )
Entä jos ei ole ole ketää, jota rakastaa tai ketään kuka rakastaisi sinua? Mitä jos olet joku pummi kadulta, joka menetti elämänsä kauan sitten. (Ja jotenkin ihmeen kautta sait käsiisi tämän tietokoneen... =) ) Joten sinulla ei ole mitään. Se ei ole aivan totta. Jokaisella on jotain. Jokaisella on vapaus. Vapaus valita. Sinä voit valita juuri nyt, että nouset persukseltasi ja teet jotain. Ei ole pakko hankkia työpaikkaa tai edes hankkia asuntoa. Mieti tarkkaan mitä olet aina halunnut tehdä ja tee se. Silloin ainakin teit ennen kuin oli liian myöhäistä. (Huomioikaa ettei tämä tarkota, että te kaikki menet tappamaan ja varastelemaan kauppoja.xD)
Elämä on kaunis monin tavoin. Joskus vaan sitä menee ihailemaan kuuta. Ja ajattelee mitä se symboloi, että pystymme valloittamaan jotain niin kaukaa. (Paitsi jos se dokumennti on totta, mis ne näytti et ihminen ei oikeesti käyny kuussa. :huh: ) Mutta myös ihmiset innostavat elämään, sellaiset,jotka ensitapaamisella ovat todella kilttejä ja mukavia. (No, niinkuin esim.~Fera~, joka heti alkoi puhua mulle ku tuli tänne. :) ) Kiltteys ja mukavuus ja myötätunto ihmisiltä ovat yksiä tärkeimpiä syitä elää.
Syy elää on elämä itse.:)

Koope
9.7.2005, 1:55:49
Voi pojat, että niitä riittää. Haluan tietenkin nähdä, minkälainen mies minustakin kasvaa ja minkälaisen työpaikan, asunnon, auton jne. tulen omistamaan. Kuoleminen aiheuttaisi (luultavasti) paljon surua suvulleni, enkä halua sellaista levittää ilman mitään syytä. Ainahan eläminen ei ole todellakaan kivaa, mutta ei se kuoleminen houkuttele yhtään enempää. En ole alkoholisti tai huumehörhö ja muutenkin ihan fiksu, eikä minulla ole mitään hätänä tai vinossa (jos ei mitään pieniä asioita lasketa) joten miksi siis kuolla??
Olen myös kiinnostunut maailmanmenosta esmes Bushin "demokratian" vienti muualle maailmaan, terroristit ja niiden edesottamukset, suomen tulevaisuus, urheilumenestys. Tykkään myös luonnosta (joskus) ja haluaisin nähdä kaikkia kummallisuuksia. Tytöt.... tietty. Kaikkee sitä keksis, mutta tuossa pintaraapaisua. Sitäpaitsi, kuulostaa syntyä, että kuolisi jo nyt? Minun mielestä yksi elämän tarkoitus on lisääntyä. Enkä siis aio sitä tehdä nytten. Mitä tehdä kuoleman jälkeen? Ainahan on parempi elää kuin kuolla, on edes joitain mahkuja saada taas onnellinen hymy kasvoille jos sen on jostain syystä menettänyt ja hautoisi ikkunasta hyppäämistä.

Amira
9.7.2005, 7:48:29
Aika mielenkiintoinen vanha keskustelu nostettu tuolta viestien syövereistä. Minun mielestäni elämällä on liian paljon tarjottavaa, että sen voisi vain heittää menemään. Onhan jokaisella hiukan erilainen elämä enkä voi sanoa, että jokaisen olisi otettava vahvana kaikki vastaantuleva vastaan, mutta niin aion itse tehdä. Tahdon vielä kokea sen kaiken ja päästä huipulle. Jos en pääsekkään tälle huipulle yritän uudestaan tai vaihdan huippua, jos taas huippu ei miellytä etsin uuden. On vielä paljon asioita, joita tahdon kokeilla ja tehdä. Tahdon rakastua ja tahdon ihmisten särkevän sydämeni. Tahdon matkustaa, opiskella ja oppia uutta. Joka päivä poikkeaa viime päivästä eikä koskaan tiedä mitä tapahtuu, mutta se juuri elämässä on kiinnostavaa. Et tiedä tulevaisuutta, voit vain yrittää johonkin suuntaan, muttet siltikkään tiedä kuinka siinä käy. Minulle on tapahtunut aika paljonkin pahaa tämän elämäni aikana ja voin sanoa ettei silloin elämä tunnu kovinkaan hääviltä, mutta se on kasvattanut minua ihmisenä ja tiedän nyt kuinka hauras elämä on ja sen takia sitä pitäisi vaalia.

kuppikakku
9.7.2005, 12:50:09
Pelkään kuolemaa. En tiedä miksi. Tiedän, että jokainen kuolee joskus, ja että en voi kuolemaani estää. Jotenkin ajatus, etten ole enää olemassa, en tunne, en tiedosta mitään, tuntuu vain hirveän ahdistavalta. Tietyllä tavalla hassua, näin nuori kaveri pelkää kuolemaa.Et ole ainut, samat fiilikset tässäkin päässä.


Minulla on yksi pääsyy elää. Haluan muuttaa pois kotoa, tarkemmin Lontooseen, kun olen kirjoittanut ylioppilaaksi. Myös psykologiksi opiskelu ja toivottava valmistuminen on yksi syy. Haluan auttaa ihmisiä, joilla ei ole enää syytä elää tai jonkinlaisia muita ongelmia. Haluan myös nähdä maailmaa, mennä naimisiin, saada kaksi lasta ja asua kivassa kodissa parin lemmikin kanssa.

Hollow
9.7.2005, 13:56:59
Olen usein miettinyt, miltä tuntuu olla kuollut. Onko se vain jossain mustassa paikassa seisomista? On vaikea kuvitella, miltä tuntuu, kun ei olemassa. Mitäs sitten?

Minä pelkään myös kuolemaa. Aina sanovat että poisnukkuminen on hellä kuolema, mutta mistä ne sen tietävät, entä jos kuoleminen, missä tahansa tilanteessa, sattuu suunnattomasti? Minä olen joko hullu tai en omaa elämää. ;D

Minulla yksi syy elää, ja se on, että minä haluan elää. Haluan olla tässä maailmassa vielä joksikin kahdeksankymppiseksi ja sitten haihtua pois.

Davidson
9.7.2005, 15:17:07
Saavuttamattomat tavoitteet, läheiset ihmiset ja materialistiset seikat. Syitä elää. Ensiksi mainitulla syyllä haen takaa sitä, että koen itseni kokemattomaksi vielä niin monella osa-alueella, minkä vuoksi ottaisi varmasti pattiin, jos vaikka huomenna kupsahtaisin (tai no ei ehkä enää sitten kun taju olisi lopullisesti taivaan laitumilla =) ). Paljon on vielä näkemättä, kuulematta ja kokematta, joten kaiken itselleni tarpeellisen ja vähemmän tarpeellisen saavuttamisessa löytyy todellakin vielä haastetta. Ja tuleehan se olemaan aikaa vievää, mutta onhan minulla aikaa koko ihmisikä, ellei sattuma satu vain puuttumaan peliin. Mikään ei tapahdu kuitenkaan itsestään, se on tullut todellakin huomattua tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana, joten kehittyminen ihmisenä tulee olemaan yksi tulevaisuuden tärkeimmistä tavoitteistani. Kutsuttakoon sitä sitten vaikkapa aikuistumiseksi (hyh, kauhea sana). Paljon pitää joka tapauksessa tapahtua, jotta voisin edes uneksia tavoitteideni saavuttamisesta joskus ura-, ihmissuhde- tai muilla vastaavilla rintamilla päivittäisessä elämässäni.

Ja tietysti läheisillä ihmisillä on oma tärkeä roolinsa, sillä ihmiskontaktithan pitävät minut ylipäätänsä jotenkuten järjissään. Tämän vuoksi en tekisi myöskään koskaan itsemurhaa, sillä en haluaisi aiheuttaa ylimääräistä surua ja murhetta minusta vähän enemmän välittäville, ja saattaisihan se käydä kukkaronkin päälle kalliiksi, jos aiheuttaisin tällaisen ylimääräisen menoerän kuin hautajaiset oman käden kautta. :P

Ja sitten päästäänkin niihin materialistisiin seikkoihin. Kuten monet sattuvat jo tietämään, olen perin innokas musiikin kuluttaja ja minulla on tapana kasvattaa levykokoelmaani vähintään kolmen levyn kuukausitahtia. Levykokoelmani on harrastukseni ja ylivoimaisesti suurin rahareikäni, joten on sanomattakin selvää, että tuolla helkkarin levykasalla alkaa olla jo sen verran tunnearvoa, että suorastaan järkyttyisin, jos joutuisin ryöstön uhriksi tai menettäisin kaikki levyt vaikkapa tulipalossa. Minussa on ilmiselvästi materialistin vikaa, mutta ette kuule uskokaan kuinka paljon rahaa tuon kaiken haalimiseen on palanut rahaa. Joku sanoisi varmaan, että ”liikaa”, mutta minä sanon, että ”paljon, mutta ei vieläkään tarpeeksi”. Musiikki on erittäin olennainen osa elämääni, joten pyrin omalta osaltani kiittämään vaivaa nähneitä artistejä siitä, että he tarjoavat tällaista nannaa korvilleni, ostamalla heidän tuotoksiaan rehellisesti levyliikkeestä.

Varmasti muitakin syitä elää löytyisi ja materialistisia puolia ilmenisi, mutta nämä nyt pulpahtivat mieleen ainakin ensimmäisenä.

Amira
9.7.2005, 15:23:20
Olen usein miettinyt, miltä tuntuu olla kuollut. Onko se vain jossain mustassa paikassa seisomista? On vaikea kuvitella, miltä tuntuu, kun ei olemassa. Mitäs sitten?
Sama kysymys varmasti pyörii monien muidenkin mielessä. On todella inhottavaa olla tietämättä mitä tulee tapahtumaan tai mihin joutuu. Epätietoisuus on pahinta pelkoa mitä maan päältä voi löytää. Minulla on aina vain ollut kuva, että kun kuolee vain haihtuu pois. Aivan kuten ennen syntymää, et ole olemassa enää ja kaikki on ollut turhaa. Ihminen, joka kuolee unohdetaan. Minua on aina eniten pelottanut se, mutta minkä asialle voit. Isänikin kun kuoli, en olisi uskonut kuinka hyvin kaikki täällä vain jatkuu ja hän vähitellen unohtuu. Uusi mies tulee perheeseen ja elämä jatkuu. Ei tietenkään pidä tuollaista jäädä murehtimaan, mutta on se silti surullista.


Minä pelkään myös kuolemaa. Aina sanovat että poisnukkuminen on hellä kuolema, mutta mistä ne sen tietävät, entä jos kuoleminen, missä tahansa tilanteessa, sattuu suunnattomasti? Minä olen joko hullu tai en omaa elämää. ;D
Uskon, että pois nukkuminen ei oikeastaan tunnu miltään, sitä et edes huomaa. Eihän nukkuessaan oikeastaan tiedosta mistään ympärillä tapahtuvasta, ainoastaan jos saat nukkuessasi mahdollisen kohtauksen tms. Mutta muuten uskon sen vain tuntuvan siltä, että nukahdat mutta et herääkkään siitä enää. Muuten, kuolema varmasti tuntuu uskomattoman kivuliaalta. Ensin tunnet sen iskun oli se sitten auto, joka ajaa päällesi tai sydänkohtaus. Ensin tunnet kamalaa kipua ja kramppaamista, jonka jälkeen joudut taistelemaan jotta saat henkeä, oikeastaan tunne on kuin hukkuisi. Sitten kipu alkaa haihtua ja tunne mennä. Lopulta lähtee taju. Minulla kävi näin pienenä, kaveri tippui niskaan, jolloin keuhkoni menivät kirjaimellisesti kasaan. Sattui uskomattomasti ja yritin raskaasti saada henkeä, jota en vain millään saanut. Luhistuin maahan ja näkö alkoi mennä, kipu ei tuntunutkaan enää niin pahalta. Sitten yhtäkkiä alkoi henki kulkea ja tunsin kivun taas. Oli hyvin outoa, kun ei tiedostanut panikoivia ystäviä ympärillään.

Archetype
9.7.2005, 23:22:04
Syitä elää? Lähinnä samat motiivit, joista tuli keskustelua jo toisaalla. Ensinnäkin, jos etsii syitä siihen miksi täällä tulisi jatkaa elämäänsä, on todenäköisesti hukannut jo jotain elämästään. Jokin osa puuttuu ja tällöin sen poissaolo pistää miettimään, miksi haluaisi jatkaa. Tämä viittaa lähinnä juuri siihen itsemurhan potemiseen ja näin tämän topikin otsikon ymmärsinkin. Eli mietitään lähinnä negatiiviselta kannalta sitä miksi elää vai oliko tarkoitus enemmänkin keskittyä siihen, että mitä elämällä voi saavuttaa? Toisinsanoen, mikä on elämän tarkoitus.

Vaikka kysymystä miettisi pitkäänkin, on siihen suh' koht vaikeaa löytää mitään vastausta heittämättä jotain nokkelaa toteamusta. Ehkäpä olennaisinta on elää siksi, että kun tilaisuus on kerran suotu, niin käyttää sen hyväkseen. Periaatteessa pyrin itsekin ottamaan mahdollisimman paljon irti elämästä parhaaksi kokemillani tavoin. Se tarkoittaa, että kokemusta on hankittava lähestulkoon kaikkialta ja oltava valmis ottamaan aina lisää. Tämän kun suorittaa tiettyjen rajojen puitteissa, on tämän "lahjakortin" käyttänyt hyväkseen ja kuoleman tullen haalinut mukaan täältä niin paljon kuin mahdollista, lähinnä kokemusta. Se, että tekeekö sillä kokemuksella kuoleman jälkeen mitään, on minulle henkilökohtaisesti vielä auki, mutta toisaalta mitä kokemattomuudella tekisi?

Kuolemanjälkeinen elämä on myös yksi suurimmista kysymyksistä ja sen miettiminen herättääkin usein joko helkkarinmoista vastenmielisyyden tunnetta tai turhautumista ihmisten keskuudessa. Silti se on ainakin minun mielestäni erittäin mielenkiintoinen pohtimisenaihe ja erilaisten näkemysten kuuleminen avartaa aina. Henkilökohtaisesti minulla on sellainen kutina, että kuoleman jälkeen on jotain odottamassa jossain toisaalla. Tapahtuipa se sitten sielunvaelluksena tai jollain muulla tapaa, kuitenkin uskon siihen, että elämä on vain puolet siitä mitä ihminen tulee kokemaan.

Jesh
9.7.2005, 23:54:17
LW']Kuolemanjälkeinen elämä on myös yksi suurimmista kysymyksistä ja sen miettiminen herättääkin usein joko helkkarinmoista vastenmielisyyden tunnetta tai turhautumista ihmisten keskuudessa. Silti se on ainakin minun mielestäni erittäin mielenkiintoinen pohtimisenaihe ja erilaisten näkemysten kuuleminen avartaa aina. Henkilökohtaisesti minulla on sellainen kutina, että kuoleman jälkeen on jotain odottamassa jossain toisaalla. Tapahtuipa se sitten sielunvaelluksena tai jollain muulla tapaa, kuitenkin uskon siihen, että elämä on vain puolet siitä mitä ihminen tulee kokemaan.

Tiivisti minun ajatukseni aiheesta aivan täydellisesti. Itse siis ajattelen juurikin noin.

Aika vaikea kysymys itse asiassa. Luulisi olevan aika yksinkertainen, mutta nyt mietittynä kaikkea muuta.
Siis minulla ei ole mitään suurta päämäärää elämässä, ei mitään kohdetta jonka tavoittamiseksi kurottaisin käsiäni ja ponnistelisin, saatikka sitten uhraisin.
Rakastan toki perhettäni todella paljon, mutta en kuitenkaan niin syvästi, kun luulisin rakastavani tulevaisuudessa jotain kivaa tyttöä, joka täydentää puuttuvan osan sielustani, näin sanoakseni. Ehkä joskus tulevaisuudessa kyseinen neiti on syy elää ja hengittää ilmaa, mutta olisipa edes se kyseinen leidi ;).

Kai se suurin syy on vain se, että en näe syytä kuolemiseen? Miksi näkisin vaivaa johonkin sellaiseen, mikä voi johtaa joko toiseen elämään, tai olemattomuuteen, kun voin nauttia edes elämän pieniä iloja nyt? Hyvän musiikin kuuntelu, foorumeilla kirjoittelu, kavereiden kanssa nauraminen ja ulkona olo, pienet rakkauden hetket. Kaikki nuo ovat jo jotain mikä antaa minulle enemmän kuin tarpeeksi syitä elää.
Olen myös sen verran positiivinen, että uskon vielä tuntevani tosi rakkauden joskus. Ja uskon sen olevan jotain hienoa. Uskon, että tulen tuplaavani vielä nautinnon määrän elämässäni tässä vuosien varrella. Ja eikös siinä ole tarpeeksi syytä :)?

Archetype
10.7.2005, 0:39:02
Olen myös sen verran positiivinen, että uskon vielä tuntevani tosi rakkauden joskus. Ja uskon sen olevan jotain hienoa. Uskon, että tulen tuplaavani vielä nautinnon määrän elämässäni tässä vuosien varrella. Ja eikös siinä ole tarpeeksi syytä :)?Tuossahan on periaatteessa uusi pointti, joka koskee varmasti monia. Eli yksinkertaisesti tulevaisuus. Syy elää siksi hetken pidempään, että näkisi mitä seuraavana päivänä tapahtuu. Uteliaisuus.

kimeeri
10.7.2005, 11:27:02
Oho, ensinnäkin kummastelen kuinka monta syytä elää tässä ketjussa on jo mainittu. Aika yksinkertaiset asiat tekevät minun(kin) elämästäni ns. elämisen arvoista. Eniten itseäni kuitenkin ajaa eteenpäin kuolematon uteliaisuus, tahdon tietää mitä tapahtuu huomenna. Mielelläni eläisin monta sataa vuotta, koska olen utelias näkemään ja kokemaan teknologian kehityksen ja kaikki ihmiskunnan uudet kepposet (olen nimittäin varma, ettei kehitys koskaan pysähdy, pääasiassa siksi että olisi liian kammoa ajatella tilaa, josta ei enää voi kehittyä). Olen myös utelias näkemään, mitä Minusta tulee vielä. Olen elänyt vasta niin vähän, enkä ole mielestäni ehtinyt kokea tarpeeksi.
Joskus toki tekisi mieli kuollakin, kuuluuhan tietynlainen kuolemankaipuu monen muunkin tunnekirjoon, mutta koska uskon, ettei kuoleman jälkeen ole Yhtään Mitään, en ihan vielä (tai koskaan) halua mennä sinne.

Elän kokemisesta ja elämisestä. Huonotkin jutut ja tuntemukset kasvattavat minua ihmisenä, ja muutokset pakottavat minut kestämään kaikki niskaan valuva paskakin.

Sisko ja sen Sisar
10.7.2005, 14:12:44
Sisar: Elämä on elämisen arvoinen. Kyllä ainakin minä haluan tietää mitä huominen tuo tullessaan. (ja miten FF 8 loppuu...) Ja jos minä nyt kuolla kupsahtaisin niin kyllä harmittaisi ne kaikki jutut mitkä jäi tekemättä. Elämän ilo riittää elämisen syyksi. Minä ainakin haluan elää mahdollisimman vanhaksi.

Firion
10.7.2005, 14:59:47
Miksi haluan elää? Kenties siksi, että en tiedä mitä tekisin jos en eläisi. Se pelottaa ja hämmentää minua. Onko ihmisen elämän tarkoitus todella vain syntyä ja kävellä elämänsä läpi kohti väistämätöntä tyhjyyttä. Toivon todella että näin ei ole, mutta jos toivettani ei kuulla tai muuten vain noteerata, haluan ainakin elää sen verran rikkaan elämän, että voin kuolinvuoteellani lausua:"Hei, olen ihan kohtuullisen tyytyväinen elämääni." Tämä ei tarkoita sitä että juoksen ympäriinsä hullun lailla tekemässä kiireesti asioita jotka pitäisi tehdä ennen kuolemaa,vaan yritän vain olla jämähtämättä tietyille "kiskoille" ja olla valmiina tarraamaan tilaisuuten kun sellainen tarjoutuu. Siinä on minulle tarpeeksi syytä elää.

HeavyLord
17.7.2005, 20:03:33
Hmm, vai että syy elää?
Miulla on niitä ainakin kolme:

1. Tyttöystävä
Mikäs muukaan ois parempi syy elää?
On mukavaa olla lähellä ihmistä jota rakastaa ja joka rakastaa takaisin.
Elämä kyllä jatkuu vaikka suhde menisikin pilalla, se pitää kumminkin muistaa!

2. Kaverit
Kaverit ovat tärkeä osa elämistä, on aina mukava jutella, pelailla ja muuta hyvien ystävien kanssa.

3. Hyvä musiikki!
Kuullostakoon joidenkin mielestä oudolta, mutta hevin kuuntele on minulle melkein kuin elämäntehtävä!
Musiikki on aina piristävää, ja silloin kun masentaa niin musiikkia pitäisi kuunnella entistä enemmän!
Joskus minuakin otti elämä päähän, kaikki kaverit oli suorastaan idiootteja ja muutenkaan elämä ei jaksanut maistua (Se oli ennen lukiota, tyttöystävää ja nykyisiä mahtavia kavereita)
Silloin musiikki aina piristi, erityisesti Sentenced! (Synkkä musiikki piristää minnuu aina, en tiedä mistä se johtuu)

Siinä pari syytä elää!

*Want to taste my knife?*

T.Rasa
17.7.2005, 20:37:52
Onhan niitä varmasti paljonkin syitä elää, mutta minäkin haluan nähdä, että mitä tuleman pitää, ja saan olla rakkaani kanssa. Minulla on vielä paljon näkemättä, ja haluaisin matkustaakin johonkin muuallekin kuin Ruotsiin, :eh: kun en ole muualla käynytkään.
Ja tietenkin minulla on Perhe ja ihania sisaruksia! Kyllä 7v. pikkuveljenikin on aika kamala luonteeltaan, ja häntä silti rakastan. Asun kotona äidin ja isäpuolen kanssa, mutta käyn myös paljon biologisen isäni luona. Ja hän on hyvin ihana ihminen, se on myös yksi syy, miksi haluan elää.
Olen myös ajatellut sitäkin, että jos nyt tässä johonkin yhtäkkiä kuolisin, niin en voisi rakkaani kanssa olla enää koskaan. :(

Eli siis vielä minulta jotenkuten kannustava kommentti; Vaikka et löytäisi isoja "rikkauksia" elämästäsi, niin etsi niitä pieniä..pieniä rikkauksia on jokaisella ihmisellä ja paljon, ja kun ajattelet kaikkia niitä yhteensä, niin siitä tulee oikein "arkullinen kultaa", eikö vain? :)
Iloitse elämän pienistäkin asioista, niin sinulla menee oikein hyvin ^^

Diabolos
18.7.2005, 1:08:20
En anna teille lahjaksi sitä, että kuolisin pois. En koskaan, kaltaiseni ihmiset elävät ikuisesti. Toisaalta minua kiinnostaa nähdä kun ihmiset tekevät tulevaa historiaa. Haluan myös nähdä tuleeko minusta tai veljistäni yhtään mitään. Lisäksi elämä on ainutlaatuinen mahdollisuus nähdä tuskaa ja ahdinkoa, sillä helvettiinhän minä en tule kuoltuani joutumaan. Toisaalta olen myös ihmisrakastaja ja haluan auttaa ihmisiä, jos siihen kykenen. Maailmalla on paljon tarjottavaa, joten ennen kuolemaa haluan nähdä mitä siitä liikenee minulle.

Haluan oppia tuntemaan ihmisiä, haluan täyttää pääni kulttuurilla ja tärkeimpänä, Haluan nähdä onko minusta mihinkään (ei varmaan).

Kartz
18.7.2005, 2:11:43
Elämisenihän on samanlainen välttämättömyys kuin kuolemani. Se että elän ja kuolen ovat ne ainoat varmat asiat elämässäni. Elämäni aikana haluan kuitenkin kokea monia asioita, ennen täältä poistumista. Kuka tietää mitä sitten tapahtuu. Näitä asioita on esimerkiksi muutama ihminen, tulevaisuuteni ja unelmani. Kaikki nuo haluan nähdä ;)

Sini-san
18.7.2005, 11:35:56
Perhe, kaverit ja eläimet!!
En ikinä tekisi itsemurhaa (toivottavasti)

Berrycake
18.7.2005, 11:45:53
Maailma voi olla välillä varsin paska paikka, mutta toisaalta sitten jokaisessa asiassa on kääntöpuoli. Vaikka se ei aina siltä tuntuisikaan, niin tässä maailmassa on myös niin paljon hyvää ja kaunista joiden vuoksi elää ja jatkaa matkaansa. Tässäpä siis pelkästään sitä kolikon kiiltävää puolta tällä kertaa. :] Minusta kaikista tärkeintä ja ihaninta mitä elämä voi ihmiselle antaa, on toinen ihminen. Ei tarvitse olle yksin, maailma on ihmisiä täynnä. Ystävät, perhe, uudet ja ihanat ihmiset joita elämä eteesi antaa ja joihin sinun on kunnia ja ilo tutustua. Mikään ei ole sen ihanampaa kuin saada jakaa kokemuksiaan ja elämänsä hetkiä toisen ihmisen kanssa, ilo on vähintäänkin kaksinkertainen tuolloin. Sama matematiikka toimii myös toisinpäin - oma taakka on puolta keveämpi kantaa kun sen jakaa toisen kanssa, joka ymmärtää sinua. Jotenka syytä elää on ehdottomasti tavata ja elää toisten ihmisten kanssa, ilahduttaa heitä jos tarpeen on ja myöskin muistaa ojentaa sitä auttavaa kättä. Tekee samalla maailmastakin vähän helpomman paikan elää. :]

Minä henkilökohtaisesti tahtoisin kuljeksia ja nähdä maailmaa, tutustua erilaisiin ihmisiin ja niinpoispäin. Nähdä se hyvä mikä ihmisessä on, sen ainaisen pahan sijaan. Että sinä hetkenä kun kuolee ja elämä pyyhkäisee silmiesi edestä, siellä olisi upeaa nähdä välähdyksiä mahdollisimman monista rakkaista ja hymyilevistä kasvoista sekä kauniista paikoista joissa on elämänsä aikana käynyt.

Tokihan on muitakin kivoja kokemisen ja näkemisen arvoisia juttuja useampi repullinen, mutta tässä kai se tärkein. ;]

Yeudah
18.7.2005, 11:57:08
En tiedä oishan taivaassa ja helvetissä varmaan paljo kivempaa voihan maailmaa katsoa niistäkin käsin muttakun ei tiedä että minne sitten kuoltuaan joutuu elämän tarkotus on kai selvittää sitä hupsua!

black_hawk
29.7.2005, 2:14:03
Minulla ei tule yhtään asiaa mieleen miksi en haluaisi elää.Haluan elää sillä jokainen on täälä vain kerran ja tän kerran vedän täysillä.Haluan elää myös siks että latan itteni koetukselle ja katon että mihin tän pojan "muna riittää tässä elämässä" tavotteita on joista osa täytetty osa jäänyt täyttämättä osa edessä. Sekä haluun näyttää isä papalle mikä musta sit loppujen lopuks tuli. Eli elämä on täynä hyviä syitä elää

Fallout
30.7.2005, 14:33:40
Minulla on melko monia syitä elää. Vaikka välillä kaikki menisi päin persettä, niin pidän aina mielessä, että elämä hymyilee vielä jonain päivänä. Ja niin se yleensä meneekin, yhtenä päivänä kaikki menee huonosti ja taas välistä hyvin. Itselleni yksi hyvä syy elää on se, että näkee näitä kauniita päiviä.

Myös tyttöystäväni on yksi hyvin tärkeä syy, miksi halua elää. Hän on minulle tärkeä ihminen, enkä halua menettää häntä. Olen myös suunnittelut hänen kanssaan tulevaisuutta ja haluaisin todella, että niistä suunnitelmista tulee totta. Myös hyviä syitä elää on tavoitteet joita olen itselleni luonut. Hyvä koulutus, työpaikka, vaimo ja lapsia, vankka talous ja muutenkin hyvä elämä. Noiden eteen täytyy tehdä töitä ja juuri siksi haluan elää. On mahtavaa ajatella, kuinka ongelmien ja vaivan kautta saa sen mitä haluaa.

Ja yksi todella todella suuri syy, miksi haluan elää, on se, että voin näyttää isäpuolelleni, että minusta tulee jotain. Aion raataa otsa hiessä että saan tienattua rahaa ja sitten voin haistattaa äijälle paskat. Siitäs saisi.

Kyllä noita syitä löytyy. Nuo olivat tuollaisia "tärkeitä" syitä, mutta löytyy niitä vähemmänkin tärkeitä. Ensinnäkin haluan lukea kaikki Ajan Pyörä- kirjat ennen kuin noutaja tulee. Myös Kotor olisi mukava pelata läpi. Ja haluaisin pelata ainakin kerran elämässäni FF VII- maratonin kavereiden kanssa! No siinähän noita on, syitä elää! ^^

Shilu
30.7.2005, 22:25:23
Hmm... Tätä on tullut itsekin pohdittua, mutta omasta mielestäni on jokin tietty vetovoima pysyä elävien kirjoissa. Näin ensimmäisenä mieleen tulee tietenkin perhe ja ystävät. Mitä sitten, jos tästä nyt kuolisin? En välttämättä haluaisi aiheuttaa niin paljon surua, mitä mahdollinen kuolemiseni saattaisi aiheuttaa. Jos se ei aiheuttaisi surua, niin sitten on yksi syy vähemmän pysyä täällä, mutta herranjestas, ehkä oma isä ja äiti+sisrukset surisivat kuolemaani.

Uteliaisuus. Mitä elämässäni tulee tapahtumaan. Tai mitä sitte ei tapahdukkaan. Tai mitä tapahtuu sinä aikana, jona elän täällä. Tuleeko maailmanloppu sinä aikana, kun olen täällä, vai tuleeko kenties maailmanrauha. Ku ei sitä oikein koskaan tiedä. Eli siis siitä saa selvän vain elämällä päivän kerrallaan. (Oi, nyt tuli jo filosofista kamaa)

Enkä välttämättä halua vielä tietää, että mitä kuolema toisi tullessaan. Pääsisinkö Paratiisiin, joutuisinko helvettiin vai syntyisinkö uudestaan eri henkilönä ihan eri aikakauteen muistamatta kuitenkaan edellisestä elämästäni mitään? En halua tietää sitä vielä muutamaan toviin. Kuolema ei välttämättä tuokkaan mitään näistä vaihtoehdoista. Ehkä sitä vaan mätänee haudassaan siihen asti, kun sitten maailmanloppu tulee. Mutta sitä on vaikea kuvitella, sillä omat aivoni eivät näin filosofiseen pysty.

Vaikka tässä on joitakin syitä, minkä takia itse eläisin, en epäröisi uhrata omaa henkeäni pelastaakseni toisen. Toivottavasti en kuitenkaan ainakaan vielä joudu tällaiseen tilanteeseen. Antaa elämän lipua päivä kerrallaan, ja katsotaan sitten myöhemmin.

-Cloud91-
31.7.2005, 12:27:05
Olen miettinyt tätä muutamia kertoja, syitä on ystävät, perhe , sukulaiset ja tuleva tyttöystävä sitten joskus (haluaisin kokea sen ainakin kerran) . Kerran mummini luona mummi sanoi, että älä mene marjoja poimimaan kun siellä saattaa olla karhu, sanoin siihen että ei mahtaisi ketään haitata vaikka se minut tappaisi. Mummini rupesi itkemään, ehkä joku minusta vielä välittää?

Lady Kiha
9.8.2005, 23:16:50
Minun syyni elää, on se, että yleensäkin saan elää ja nauttia elämästä. Rajojeni kohtaaminen ja paikkani tässä maailmassa etsiminen. Yrittää parantaa maailmaa omalla tavallaan. Nämä ovat kenties ne "syvällisimmät."

Mutta kaikista tärkein: Lupauksen täyttäminen, jonka annoin kaksi ja puoli vuotta sitten. Lupauksen, joka sitoo minut parhaaseen ystävääni ja jos jätän sen toteuttamatta, en saa sielulleni kuolemani jälkeenkään rauhaa. Lupaus, jonka annoin vain hevoselle. Hevoselle, josta tuli tärkein ystäväni ja tukeni. Hevoselle, joka katosi elämästäni ja sai minut sen jälkeen aloittamaan etsinnät. Olen jo puolitoista vuotta etsinyt tätä hevosta, ja iltaisin ennen nukkumaan menoa mietin; entä jos huomenna onnistaa? Entä jos huomenna jo löydänkin ystäväni? Mutta aamulla herään vain tavalliseen päivään, enkä ole lähempänä ystävääni vaikka kuinka toivoisinkin. Voidaankohan jo puhua elämäntehtävästä?

Minkäkö lupauksen tälle vain hevoselle annoin? Lupasin ostavani sen, pitäväni siitä huolta ja kun aika koittaisi, päästäisin sen tuskistaan. Sillä hevoselta ajettiin "jalat alta", eivätkä ne varmaan koskaan täysin parannu. Mutta silti se juoksee kilpaa, mutta myyntikiertoon se on juuttunut. Tosin nykyiset omistajat ovat pitäneet sitä jo ennätysajan. Sillä kukapa puolirampaa hevosta haluaa? Minä. Koska se on ystäväni. Ei ystävää voi myydä ja kohdella kaltoin. Ei ystävää voi hylätä, kun tulee vastoinkäymisiä.

Ja tämän takia haluan elää: Löytää ystäväni ja antaa sille kunnollisen kodin, eikä enää minun tarvitsisi nähdä painajaisia ja ystäväni ei tarvitsisi muuttaa paikasta paikkaan, vailla tulevaisuutta.

Webziz
10.8.2005, 6:57:51
Kaippa se on se integroitu halu ihmisessä pitää viimeiseen asti kiinni hengestään, joka minuakin täällä pitää. Haluan kokea vielä juttuja. Kerätä sen sadon, jota olen elämäni viljellyt. Vanheta. Dementoitua ja ruveta riesaksi, vieläkin suuremmaksi kuin nyt olen.

"Minä en tiedä mitään."

Dimish
10.8.2005, 7:25:30
nooh, yritän parhaani mukaan laittaa näitä syitä tähän

YSTÄVÄT
heitähän alkaa suunnattomasti itkettämään jos minä teen heille pahan teon ja menen ja kehtaan kuolla! Ja onhan mukava nähdä, minkä laisia heistä tulee, joistain lääkäreitä, joistain köyhiä kadun paheita.
SPRITE!
on mukava nähdä, minkä makuinen se sitten 60 vuoden päästä on. Onhan muistakin tehty paranneltuja makuja, miksei tästäkin.
KUUSIKYMMENTÄ LEVELI WOWISSA!
Haluan olla iso 60 levelinen ja haukkua pieni levelisiä ja tappaa heitä :D se on sitten varmasti mukavaa... *huokaus*
ÄITI JA ISÄ!
Haluan nähdä heidän hautajaisensa muhahahaa!

eli lyhennettynä Y.S.K.Ä (ystävät, sprite, kuusikymmentä leveli, äiti) :D varta vasten teitä varten laitoin ne tuohon järjestykseen :D nauttikaa...

Astril
10.8.2005, 7:33:18
Olen tyytyväinen elämääni, minulla on perhe, ystävät, vettä ja ruokaa, saan myöskin käydä koulua, joten asiani ovat hyvällä mallilla, siinä on syitä elää.

Yksi syy elää on tietenkin FFfin. =)

Tessy
23.8.2005, 15:57:27
Syitä elää.. On montakin syytä elää. Yhdessä elämänvaiheessa olin niin masentunut, että halusin vain kuolla. Oli niin paha olla, mutta koskaan en itseäni kuitenkaan mennyt tappamaan, koska minulla ei ollut rohkeutta siihen (:P), enkä halunnut jättää perhettäni. Rupesin ajattelemaan että millaista se minun perheeni elämä olisi jos minua ei olisi. Äidilläni oli hiukan rankka vaihe kun hänellä oli uusi firma pyöritettävänä. Hän olisi luultavasti romahtanut. Veljeni ovat olleet aina minulle hyvin läheisiä, joten en heitäkään raaskinut jättää, koska tiedän että heillä olisi tullut minua ikävä. Miten heidän koulunkin kanssa olisi käynyt jos he olisivat surreet minua? Ja jotenkin minullakin olisi tullut ikävä heitä kaikkia ja toisaalta minua kiinnostaa tulevaisuus, mitä se tulevaisuus tuo minulle tullessaan. Niin hyviä ystäviä minulla ei ole koskaan ollut että olisin heidän takia päättänyt elää. Toisaalta sekin asia voi vielä muuttua (nii-in, tulevaisuus). Voi olla että ystävistäkin saattaa tulla taas yksi syy minulle elää. Ja tottahan minä en omaa kissaani raaski jättää. :/ En voi olla päivääkään ettenkö vähääkään silittäisi sitä tai näkisi sitä. Minä ja minun kissa ollaan erottamattomat. Haluan että se tulee minun viereeni aina joka yö, koska tiedän että se tykkää nukkua minun lämpimässä kyljessäni. :} Siinä on syitä minulle elää. Elän koska moni välittää minusta. :)

Reiksu
23.8.2005, 17:52:32
Minusta elämä on jo sinänsä elämisen arvoista. Jos minulta olisi kysytty haluanko syntyä vai en, olisin silti tässä. Noh, ei meikäläisellä sen suurempia syitä ole elää, mutta eipähän niitä niin tarvitsekaan olla. Jos nyt sitten listaan tänne muutaman asian, jotka ovat ihan mukavia asioita.

Musiikki
No mitä sitä odottaisi, jos on melkein koko elämänsä harrastanut musiikkia. Nyt tosin omat soitot ovat vähentyneet ja on tullut seurattua muidenkin musisointia, tietysti mahdollisimman laajalla genreskaalalla.

Ruoka
Tietysti hyvä ruoka, huonosti valmistettu tekee ärtyisäksi. 8) Tähän tietysti liitän juomat, en tarkoita alkoholijuomia. Teehetki rauhoittaa mukavasti ennen nukkumaan menoa ja kahvikupponen aamulla starttaa unisen yön jälkeen.

Tutut ja muut ihmiset
Tottakai kanssaeläjät pitää mainita. Kaikilta ihmisiltä oppii jotain. Ja kerran eletään modernissa yhteiskunnassa niin toisiin ihmisiin tulee väkisinkin kontakteja. Ihmiset taitaakin olla ainoa omasta mielestäni merkittävä syy elää, eihän sitä koskaan tiedä mitä joku keksii. Ja kukapa nyt yksin haluaisi elää tällä maapallolla.

Tavoitteet
Viimeisenä omat tavoitteeni, joita ilman voisin elää, mutta näin voin nähdä onko minusta mihinkään. Jos onnistun tavoitteissani niin olen onnellinen, jos epäonnistun niin olen onnellinen, että edes yritin.

WKoA
23.8.2005, 17:59:01
Syitä elää on monia... syyt ovat monesti elämän pieniä, mutta hienoja asioita, jonka takia jaksaa tahkota eteenpäin. Myös suurempia syitä elää on, kuten: perheeni, tyttöystäväni, kaverit, sekä hieman pienempiä syitä: pelaaminen, musiikki, elokuvat.

Jashu_
24.8.2005, 18:03:12
''miks ihmeessä mä synnyin ja mikä on mun tarkotus? Miks mä oon olemassa jos mua vaa käsketään olla tekemättä mitään? Miks mä en oo tehny viel itsaria?'' noi kysymykset tulee mulle sillo jos mulle on huudettu tai mä oon suuttunu jolle kulle tärkeelle ihmiselle. Ne purkautuu pintaan ja sit mä mietin itsaria. Ja sit mä meen jonneki yksin istumaan ja itken. Ja sitte mä nukahan ja ku mä herään mä oon taas pirtee koska oon nähny ihanaa unta. ja se uni kertoo AINA Mun rakkaasta perheestä, kavereista, mun ihastuksista ja miusta ittestäni. Elämässä on tärkeitä henkilöitä ja asioita miinkä takia me kaiki ollaa synnytty ja eletään nyt parasta aikaa. Toivottavasti kaikki ajattelee samoin tavoin ku mä et elämästä pitää nauttia ja elää se täytillä ku elämä on ihmisen parasta aikaa!!! :D

Feenix
25.8.2005, 20:04:51
Minua on viime vuosina mietityttänyt paljonkin tämä kysymys pyöriessäni masennuksessani. Kaikki ponnisteluni tuntuu valuneen hukkaan, yksi askel eteenpäin jonka jälkeen liusun kaksi askelta taaksepäin kivikon repiessä ihon rikki. Kaikki tuntuu niin turhalta ja väyttävältä, ei jaksaisi yrittää taistella tuulimyllyjä vastaan.

Muista, kuinka vielä kolme-neljä vuotta sitten, saatoi rakastaa elämää kuunnellessani kissani kehräystä sylissäni, silloin tunsin pienimmänkin syyn elämiseen, tuulen, sateen, ystävät. Se, että kuulin jonkun kappaleen radiosta, sai onnen kyyneleet valumaan silmistäni ja vannoin, etten kuole.

Entä nyt? Kaikki ilo, onni, rakkaus on tuntunut kadonneet huolien, murheiden ja ongelmien rypytessä niskaani. Olen elänyt puolitoista vuotta peläten, että ensi kuussa lähtee kämppä alta. Kun olen maksanut vuokran, olen kyennyt hetken aikaa unohtamaan asian, mitä väliä etten saa syödäkseni, taikka että lämmin vesi menee poikki, kunhan vain saan vuokran maksettua. En kykene ostamaan koulukirjoja, en maksamaan puhelinlaskuja, enkä sähkö/vesilaskuja. Toimeentulo sekä opintoraha menee täysin vuokraan. Minun pitäisi asua halvemmin, mutten saa halvempaa kämppää, minulla on merkintä tiedoissani. Kaiken murheen ja mustuuden keskellä, on vaikea löytää syitä elämään. Olisi niin paljon helmpompi tappaa itsensä ja aloittaa puhtaalta pöydältä.

Mutta silti, on asioita jotka tuovat hetkellisen onnen tunteen; treenit. Haluan treenata, haluan unohtaa maailman, sen murheet, maksamattomat laskut, itketyt yöt. Treenaaminen auttaa minua kestämään, se on lähes ainoa syy miksi jaksan elää. Lähes narkoottisesti hankin elämääni uusia lajeja, jotten minulla olisi aikaa miettiä tilannettani.

Se on minun syyni elää. Eivät ystävät, eivät perhe. He selviäisivät ilman minua, ja minä olen jo pitkään laittanut treenit ihmissuhteiden edelle. Ainoa, jonka voisin kenties laittaa treenien edelle, on kissani. Rakastan sitä enemmän kuin koskaan ole ketään rakastanut, ainakin kuvittelen niin. Mutta se asuu vanhempieni luona, eli 90km päässä.

Maailmalla ei ole minulle mitään muuta annettavaa kuin kamppailulajit, enkä halua siltä muuta.

Kyllä olen dramaattinen, mut hey, that's what I am.

marjaherttua
26.8.2005, 20:28:25
nyt kun olette näin kauan mietiskellyt elämisen syytä niin tiedättekö mikä merkitys tällä on? mikä merkitys elämällä on? elätte elämänne ja 2 sukupolvea sen jälkeen teistä ei ole mitään tietoa, ainoastaan se mitä haudassanne lukee... mitä yksittäiset ihmiset merkitsevät? tätä ajatusta pohtiessamme pääsemme ajatukseen, mitä sadoilla ihmisillä on merkitystä? tätä ajatusta pohtiessamme saattaa tulla mieli kuvia pommi iskuista yms. en puhu nyt heistä kenestäkään pahaa, säälin heitä omalla tavallani, mutta EN missään nimessä vihaa! kuitenkin, ne ihmiset joita kuolee, mitä merkitystä niillä on? ei mitään! nyt pääsemme jopa suurempaan ajatukseen, mitä merkitystä tuhansilla on? entäpä miljoonilla? entäpä tällä maailmalla? ei meitä kukaan muista ja vaikka olisikin jotain tuolla avaruudessa jotka ottavat yhteyden ja muistavat meidät, kuka heidät muistaa? mikä merkitys tällä kaikella? toiset sanovat taiva... mutta mitä merkitystä taivaalla? en tiedä ymmärsittekö mitä tarkoitin mutta... tämä on ensimmäinen kerta kun julkistan tämän... mitä olen miettinyt mielstäni se on omalla tapaa aika masentava ajatus...

Johnny
26.8.2005, 20:40:45
Syitä elää..onhan minulla niitä..mutta joskus ihan pakosta tuntuu että ei ole syytä elää.Esim.Jos olen vaikka saanut railakkaat huudot,ja siihen viellä jotain kaupan päällistä itseäni loukkaavaa,mieli muuttuu synkäksi ja silmät etsiskelee paikkaa itsemurhalle.Mutta koskaan en ole ollut vakavissani tästä itsemurhasta.Se nyt vaan on hetkellinen mielenhuuma,että tuntisi olonsa mahdollisimman masentuneeksi.Luin tuolla ylempänä että joku nukahtaa,ja kun herää kaikki on taas hyvin. Minulla oli joskus sama juttu mutta nykyään tapa tulla iloiseksi on varsin outo.Tulen ns.masentuineisuuden jälkeen iloiseksi siten että jätän koko asian taakse..sanon iloisesti ( jostain syystä ) Moikka! Menen ulos kaverin tai kavereiden kanssa ja sitten unohdan koko jutun,kunnes saavun kotiin sieläkin taas hymyillään :) Minulle on syitä elää: Perhe,kaverit,itse elämä,tulevaisuuden tarkastelu ja kahvi..:P Oli pakko laittaa tuo kahvi.

cRaZy Al BhEd
27.8.2005, 12:11:05
Onpas negatiivisia posteja. Syitä elää on monia, yhtenä ellei jopa merkittävimpänä itse elämä. Kun se on kerran meille suotu, miksi tuhlata se marmattamalla kuinka kamalaa elämän on? Yltiöoptimistisen maailmankatsomukseni kautta olen oppinut ajattelemaan, että aina löytää jonkun, jolla menee tuplasti huonommin. Ja sateen jälkeen paistaa aina aurinko, kesti se sade sitten tunnin tai kaksi tai jopa kokonaisen iukisuuden.

Deux
27.8.2005, 21:28:29
Minun syyt elää ei ole mitään hirmu syvällisiä, mutta syitä kumminkin.

Minusta hyvä syy elää on nähdä suosikkibändinsä/artistinsa livenä (ja vielä monta kertaa!). Se on upea kokemus. Tulin juuri kotiin Live'05 tapahtumasta ja viimeinen bändi jonka näin oli Within Temptation. Aivan mahtavaa! En oikeasti pysty hehkuttamaan sitä liikaa. En edes huomannut jatkuvaa sadetta (minulla ei ollut sateenvarjoa eikä edes huppua), huusin vaan täysiä biisin sanoja Sharonin mukana. Efektitkin oli parhaat kaikista bändeistä: liekkejä lavan edessä. Oli kivaa myös katsoa kuinka he pomppivat lavalla (Sharonkin, vaikka hänellä oli valkoinen mekko päällä) ja hymyilivät koko ajan. Selvästi heilläkin oli hauskaa. Minä olen aina tälläinen yliangstaava tyyppi, mutta silloin unohdin kaikki murheeni. Oli upeaa vain olla ja katsoa & kuunnella hyvää bändiä. Olin iloinen että menin vaikka jalkani ovat vieläkin ihan puutuneet ja on hirveä nälkä :] Meitsi on ihan happyhappyhappy! :3

||



Perheeni.

Sepäs kiva. Mutta voisitteko mitenkään laittaa jotain muita syitä? Kuten ekassa postissa sanotaan tässä ei etsitä mitään absoluuttisia totuuksia ja persoonalliset mielipiteet on sallittuja. Mukavaa että pidätte perheistänne (minä en) ja tahdotte oikein elää niiden takia. Mutta minä en ainakaan elä muille. Minusta jokainen elää itselleen. Joten pliis, hehkuttakaa nyt vähän jotain muutakin kuin sitä rakasta perhettänne/poikaystäväänne.

~Huom! The kappalejako!~

Sitä paitsi on rasittavaa lukea teidän masentavia posteja. Topic on "Syitä elää" ei "syitä kuolla". Teidän postit ei paljoa itsaria aikovia auttaisi. Kamoon, kyllä te nyt keksitte jotain persoonallisempia ja positiivisempia vastauksia, ne?

|| lissööö~


Voisikohan parahin Tiffany selittää vielä tarkemmin, miten tämä minun postini muka masensi? Itse kylläkin kirjoitin postini täysin postiivisin mielin. Ehkäpä syy onkin siinä, että sinä yksinkertaisesti luit postini ajatellen koko ajan, että itseään viiltelevä teiniangstaaja se taas on päässyt itkemään perheensä tärkeydestä.
Jei, onnistuin provoamaan. Hoh hoh. Ei sinun viesti masentanut (paitsi ehkä siinä mielessä kunka samanlainen se oli muiden joukossa, joka on taas masentavaa koska ihmiset eivät tunnu keksivän kuin ilmiselviä syitä elää). Kukaan ei taida nauttia elämän pikku iloista. Huomasitko minkä osan sinun tekstistäsi quottasin? Aivan, puhuin tuosta perhe-osuudestasi viestissäsi. Ja vikassa tekstissäni oli kappalejako siitä syystä että se oli minun lisähuomio koko topiikista yleensä, ei jostain tietystä postista. Ja on täällä jonkun verran iloisia posteja, ei siinä mitään. Mutta suurin osa on niin angstangst ettei oikein jaksaisi lukea. En osittanut viestiä kenellekkään tarkemmin, mutta tämän osoitan sinulle niin saat taas quotata jos tahdot.

Hukka
30.8.2005, 8:43:24
Minulla on muutamia syitä, miksi elää ja kaikki niistä on hyvin tärkeitä. Ensinnäkin perhe. Sen ainakin pitäisi olla lähes jokaiselle hyvin tärkeä asia. En osaa sen suuremmin selittää, mikä perheestä tekee tärkeän, ehkäpä jokainen voi miettiä asiaa omalla kohdallaan.

Sama asia on ystävien kohdalla. Ilman niitä en olisi jaksanut kun on ollut vaikeaa. Ystävät tuovat tukea ja turvaa ja heidän kanssaan on aina hauskaa ja mukava viettää aikaa.


Sitä paitsi on rasittavaa lukea teidän masentavia posteja. Topic on "Syitä elää" ei "syitä kuolla". Teidän postit ei paljoa itsaria aikovia auttaisi. Kamoon, kyllä te nyt keksitte jotain persoonallisempia ja positiivisempia vastauksia, ne? Voisikohan parahin Tiffany selittää vielä tarkemmin, miten tämä minun postini muka masensi? Itse kylläkin kirjoitin postini täysin postiivisin mielin. Ehkäpä syy onkin siinä, että sinä yksinkertaisesti luit postini ajatellen koko ajan, että itseään viiltelevä teiniangstaaja se taas on päässyt itkemään perheensä tärkeydestä. :D

Victim
30.8.2005, 9:06:53
Aina on syitä elää, ainakin mulla. Mun elämä on vielä niin alussa et en haluasi tehä itsarii. ja kun perhehän se on tärkein. Siitä ei tahtois erota. Vaikka joskus tuntuukin siltä. Toinen on kaverit. Ne on niitä jotka pitää mut elossa. Ilman kavereita mä olisin jo puolikuollut. Ja kun nyt alotin uudessa koulussa niin en ees aattele kuolemaan kun kerran on maailmaan syntyny niin eletään tääl sit, ja täysil. Mua raivostuttaa kun jotkut kirjottaa jossain foorumeissa et "Joo en pysty enää elää,kun kavereita ei oo eikä perhe välitä mitä täs enää voi tehä". Ja just. Ei tohon kannata koskaan vajota. Kannattaa mennä aina eteenpäin Ainakin yrittää mennä. Niin mä teen jos kaveri suuttuu mulle niin mä sanon vaa et "ok mun vika" ja se on siinä. Se on toiminu aina. Perheestä sanon vaan sen verran et itelläni on just sellanen ärsyttävä perhe joka ei välitä paljoo musta. Mut so what. Mä sanoin isälleni et "ok mä muutan ja alotan uuden elämän". Ja niin mä tein.
Siis eläkää täysillä.

Karppis
30.8.2005, 14:29:13
Syyni elää... Varmaankin se että odotan syytä elää. Eli uskon että vaikka elämäni tuntuu nyt täysin merkityksettömältä ja turhalta niin uskon että minäkin löydän jonkun asian/ihmisen jonka vuoksi jaksaisin päivästä toiseen.
Eli syyni on että odotan.
(ota nyt tuostakin selvää...)

Toshi
13.9.2005, 13:35:12
Kaikki mitä maailmassa on... Tai tulee olemaan. Sen takia. En usko, että se kaikki on ihan vain huvikseen täällä. Siitä kaikesta mitä itsellä on, täytyy pitää huolta ja arvostaa niitä asioita. Silloin voi joka päivä iloita jostakin ja olla kiitollinen että saa elää ja kokea erilaisia asioita tässä maailmassa. Eikä elämä niin vakavaa ole... tai onhan se tavallaan, mutta siitä ei tarvitse tehdä niin vakavaa.

Kapteeni Kunimura
13.9.2005, 19:41:31
Haluan pelata mättöpelejä ihmisiä vastaan, hkuunnella musiikkia, katsoa leffoja, lukea sarjiksia, syödä hyvää ruokaa, häröillä kaverien kanssa jne. Tiivistettynä, haluan tehdä asioita jotka ovat mielestäni hauskoja tai muuten mukavia. Se on mun mielestä harvinaisen hyvä syy elää! Sitten on tietty kaikenlaisia tavoitteita, unelmia ja muita joiden tavoittelu ja toteuttaminen tekee elämästä mielekästä.

Miksipä ei elää? Kun on ei-uskovainen, kuten allekirjoittanut, elämisen lisäksi ei ole vaihtoehtoja, koska en usko taivaaseen, Nirvanaan ja muihin vastaaviin mestoihin. Miksi siis lopettaa eläminen ennen kuin on pakko? Ellei sitten ole aivan hitonmoiset tuskat tai muuta, mutta se on poikkeustilanne, eikä minulla ainakaan ole sellaisia ongelmia vielä.

Dawn_of_blood
17.9.2005, 19:21:04
Onko kellään mitään syytä elää ?

Rakkaus, kemiallinen reaktio aivoissa ?
Kiintymys, mielen heikkous siinä missä muutkin tunteet.
V*ttu kaikki vaan yhdessä kaulakiikkuun

Olenpas taas vaihteeksi suatanan positiivinen ja elämäniloinen :D

Astrall
4.10.2005, 20:39:30
No niitä positiivisia syitä on aika vähän mutta ne ovat sentään pointillisia.
1. Vastakkainen sukupuoli. Se on jo aika iso juttu.
2. Savusauna. Se on ihanaa olla savusaunassa ja pulahtaa järvehen.
3. Hyvä ruoka, parempi mieli.
4. Final Fantasyt.
5. FFfin
6. KAVERIT JA PERHE
Siinä oli nyt ne keskeisimmät jotka tulivat ekana päähän.
Edittaan sit lisää jos tulee mieleen jotain muuta.

pensu
4.10.2005, 21:25:44
Oikeastaan minulla ei taida enää olla syytä elää. Onneni luisui pulkassa mäkeä pitkin alas - ja minä itse työnsin sen vauhtiin. Enkä minä mihinkään tästä elämästäni pääse, itsemurhaakaan ei saa tehdä, sillä se on kamalan itsekäs teko. Aiheuttaa vaan muille lisää kipua, surua ja tuskaa. Parempi vaikka vaan esittää onnellista. Ja ehkä se menee ohi. Ehkä löydän uuden syyn.

Hmm. FFfinhän on varsin järkevä syy elää.

Lumi
5.10.2005, 1:06:35
Minulla on hyvä syy elää:

Vanhempani ovat tarjonneet minulle ainutlaatuisen mahdollisuuden joka ei tule ikinä enää toistumaan. Jos tappaisin itseni, lopettaisin ihan kaiken mitä ikinä voin kuvitella ja minua ei enää olisi, ollenkaan. Miksi pitäisi lähteä pois kun ei todellakaan tiedä mitä seuraava päivä tuo tullessaan? Jos jostakin tuntuu enää siltä että ei enää jaksa vaan pitää lähteä pois, epäilen tämän ihmisen ajatusmaailmaa. Mikään, siis ei mikään voi ajaa ihmistä siihen jamaan että pitäisi riistää oma henki. Periaatteessa Itsemurhan tekijät ovat itsekkäitä paskiaisia, koska he eivät ajattele kuinka paljon tuskaa he tuottavat heidän lähimmäisilleen. Varsinkin minun mielestäni on todella ihmeellistä kuinka tämän päivän hyvinvointivaltion nuoret voivat niin pahoin että täytyisi riistää se uniikki lahja minkä he ovat saaneet? Ei ne ensimmäiset kakskytä vuotta ole mitään muuta kuin pelkkää hätäistä räpiköintiä elämän virrassa, ihmetellen silmät pyöreinä kuinka kaunis kokonaisuus se loppupeleissä onkaan. En ala nyt enempää paasaamaan kummiskaan tuosta, halusin vaan tuolla ilmaista että tuon ajatteleminen saa minutkin jatkamaan elämääni entistä vahvemmin. Vaikeuksista on kyettävä oppimaan ja vahvistumaan, ei korruptoitumaan ja hajoamaan kunnes kuilun reuna on ylitetty.

Minulla ei ole olemassa minkäänsortin kiinteitä syitä miksi haluan elää vaan ainoastaan tämä yksi suuri, vahva käsite. Elämäni on lahja vanhemmilleni jotka rakastavat minua, oli tilanne mikä hyvänsä. Hirvein asia mitä heille voisin tehdä on luopua siitä. Ottakaapa tuosta opiksi

MKUP
5.10.2005, 7:23:21
Onhan minullakin muutamasyy elää.

Kaverit, Perhe ja Serkut

En voisi ajatellakkaan mitään itseni satuttamista, kun tiedän, miten heille se sattuisi. He ovat sentään minulle läheisiä ihmisiä ja heidän takiaan kannattaa jo elääkkin. Olisihan se aika tympeää, jos ei olisi ketään heistä. Silloin voisin jopa harkita jo kuolemaani.

Sitten onkin Final Fantasyt ja pari tiettyä kirjaa

En voisi kuvitellakkaan kuolevani ennen, kuin olen pelannut Final Fantasyt sataan. Ja se olisi kauheaa kuolla ennen, kun olen lukenut seitsämännen Harry Potterin ja Narrin kohtalon. Mutta jos niin kävisi, että kuolisin(vasten omaa tahtoani tietenkin), juoksisin aika hopusti taivaalliseen kirjastoon ja sen jälkeen pilvien supermarkettiin.

i<3yaoi
5.10.2005, 12:48:37
tämä ei nyt jotenkin luonnistu kun tuntuu ettei kukaan kuitenkaan lue näitä. :eh: niin mistä olikaan kyse...? aa. syyt elää. :huh: minu syyni elää ovat ystäväni. joista toinen on masentunut ja minun täytyy yrittää pelastaa se... ja toinen paskiainen ei halua syödä. prkl.... mutta minä rakastan minun ystäviä. ihq! saatte minusta ihan vammasen kuvan, oikeasti olen fiksu... uskokaa pois.:shy: en voisi elää ilman heitä...olen guardian angel. toinen syy elää on lukio. tämä on hauska paikka. toisinaa. :lovetus: ja final fantasyt! ...mokoma plaikkari hajosi... ja.... ;) tietysti piirtäminen. toinen näistä kyseisistä ystävistäni tulostelee juuri tuossa vieressä ja laulaa... ihana tyyppi :)

Sharkbisquit
12.10.2005, 7:39:21
Suurin syy, miksi haluan elää on koirani Milo :lovetus: . Sekä tietysti myös äitini, olemme puhuneet hänen kanssa kuolemasta ja hän sanoi, ettei kestäisi minun tai siskojeni menettämistä. Luonnollisena osana elämisenhaluani ovat myös ystäväni sekä suloinen parempi puoliskoni, joka myös Thunderheart -nimellä tunnetaan :love:

Akzu
12.10.2005, 13:59:22
No mun pari syytä joiden takia jaksan puuskuttaa eteen päin enkä laita itseäni narun jatkoksi:

-Ystävät
-Perhe
-Kauniimpi sukupuoli
-FFfin
-Final Fantasyt

Siinä ne jotkat näin äkkiä tuli mieleen.
En ymmärrä miksi pitäis tapattaa ittensä kun aina on joku kenen puoleen kääntyä.

Fenriswolf
16.10.2005, 21:58:11
Eiköhän minulla ole montakin syytä elää, pitääpäs keksiä muutama.
Ainakin oma rakkaani on tosi hyvä syy elää, en tahdo kuolla ennen häntä. Muutenkin onhan tämä elämä melko arvokas, kun ei ole kuin yksi elämä elettävänä. Perhe ja ystävätkin on hyvä syy elää.

Jampe
16.10.2005, 22:08:21
Minulla on erittäin hyvä syy elää (ja toivon ,että se on jonkun muunkin syy elää) nimittäin minä. Vaikka ei ole helppoa olla minä, niin silti haluan elää, koska on niin monta asiaa jota minä voisin tehdä, tai jolle minä voisin nauraa tai itkeä. On olemassa myöskin monta kaveria joiden kanssa minä voisin viettää aikaa. On vielä monta paikkaa missä minä haluaisin käydä ja monta foorumia, jossa minä haluan keskustella ja kommentoida.

Ps.Ette te minusta ihan helpolla pääse.

blind
18.10.2005, 6:49:34
Minulla ei ole ensimmäistäkään sen kummempaa syytä elää, mutta mitäs tuosta, kun ei ole ensimmäistäkään syytä olla elämättä :P Aika tasoissa siis mennään.
Että jotta näin on närhen munat.
Ps. onko tällä ketjulla piilotarkoituksena pelastaa itsemurhan partaalle ajautuneita?

Sananium
24.10.2005, 12:16:18
Minun syyni elää ovat hieman outoja (ainakin minun mielestäni). Perhe on aina asia, jonka vuoksi _pitää_ elää, sillä en halua tuottaa surua perheelleni ja lisäksi perhe on hauska. Manga ja Anime ovat myös tärkeitä syitä. Vain hieman perheen alapuolella keikkuu Final Fantasyt. Hullua, ehkä. Elän suurinpiirtein Finalien mukaan ja joskus otan pitkille matkoille mukaan jonkin Final Fantasyn ohjekirjan, sillä niisä on joskus rutosti kuvia. Aina on syitä elää.

Hayzel
24.10.2005, 13:32:42
Min tahon elää, vaikka se joskus olisi vaikka kuinka vaikeaa. En vajoa niin alas ja säälittäviin tekoihin kuin viiltely/itsemurha.

Olettepahan sitten ylpeitä minusta kun ensimmäisenä tyttönä maailmassa olen hallitseva eläinlääkäri, kiertänyt Ranskan ympäri lumikengissä, polkenut pyörällä Mount Everestin huipulle, ja hankkinut torakkapesueen.

Ihmiset; Nyt ulos ja hyppimään kuralätäköihin, rakkaat lapset!

~ Hannalogiikkaa

PhazonBlaxor
24.10.2005, 17:11:37
mulla ei oikeastaan ole mitään pätevää syytä jatkaa elämää, en tiedä miksi edes elää, ihanko vain uteliaisuudesta nähdä mitä seuraava päivä tuo tullessaan vai mistä lie, mutta eletäänpä vain, tuli tässä yksi päivä mieleeni kysymyksiä "miksi kukaan ylipäänsä jatkaa elämää, mitä merkitystä sillä on että lisäännymme, ja sillä että maksamma valtiolle veroja, yhteisen hyvän vuoksi vai? mitä hyötyä on elää, kun voisi levätä kuolleena, miksi ihmiskunta edes kehittyy eteenpäin, mitä odotamme löytävän tuolta jostain tulevaisuudesta?" juuri noin mietin, ja samalla mietin että miksi avaruus, tai ylipäänsä maailmankaikkeus on edes syntynyt? kai juuri kysymysten vuoksi ihminen jatkaa elämistä, me haluamme vastauksia kysymyksiimme, ihan uteliasuus vie eteenpäin... ainakin minua... en muista tiedä... eli kai mullakin on yksi syy elää, haluan saada kysymyksiin vastauksia, mutta tiedän että ei tuollaista ratkota minun elin aikanani, tuskin edes koko ihmiskunnan elin aikana, eli miksi sitten elää jos en saa vastauksia kuitenkaan? kysymyksiä on loputtomiin, vastauksia ei... ja nyt lopetankin tämän minun pohdiskelun ja alan pelaamaan... juups.... ;D

Lord Bahamut
24.10.2005, 17:52:51
Syitä elää.. Hmh.. No sanotaanko etten ilman näitä voisi elää: Perhe, Kaverit, Final Fantasyt, Vastakkaisen sukupuolen edustajat ja hauskanpito.

En tiedä onko erityisempää syytä elää, kerran synnytään, sen jälkeen kuollaan. Samahan se että miten sen elää. Ja tulevaisuus voisi olla yksi jonka kannalla voisi elää. Kuvittelee itselleen paremman tulevaisuuden, ja sitten lähtee rakentamaan sitä.. Emt? =)

Saruwatari
24.10.2005, 17:55:08
Elän ehkä siksi, koska olen utelias ja tahdon tietää mitä huominen tuo tullessaan.

Olen ollut jossain välissä sellainen säälittävä teiniangstaaja joka on vajonnut parikin kertaa viiltelyn tasolle ja näille itsetuhoisille suunnitelmille.
>:b Ja kerran kauniina päivänä olin niin typerä, että meinasin jo päättää päiväni siihen.
Mutta immeisillä tulee joskus niitä ahaa-elämyksiä tms. jotka voivat joskus pelastaa. :3
Ei, kyllä se näin on, että itsemurha on itsekäs teko.
Ja jos minua vieläkin oikein masentaa, niin päästän tunteeni valloilleen piirtämällä. Se helpottaa kummasti. n_n

Vaikka tässä päivässä ei ole mitään hyvää, niin saattaa jo huomenna tulla se valo tuolta nurkan takaa. :>
Ajatelkaa, hei positiivisesti.

Ja tämä on selvää itsemurhaa olla täällä huoneessani kun täällä on ihan helkutin kylmä. Istun täällä talvitakki päällä. Muuten jäätyisin kuoliaaksi. :3

Eternium
24.10.2005, 19:47:53
Syyt elää: kaverit ja läheiset ihmiset,sekä tietenkin kauniit naiset,ho ho ho.Mitäpä tälläiseltä voisikaan odottaa. Mottoni on "Kehdosta hautaan."eikös siinä ole jo tarpeeksi syytä elää,hä?

Kyuuketsuki
24.10.2005, 20:00:33
Jos Japania, FF7:aa sun muita mitkä minua nyt ikinä kiinnostaakaan ei olisi, en tiedä mitä varten eläisin. Eli sanon että ilman FF7:aa, Sephirothia, Vincenttiä (sun muita näiden näkösiä henkilöitä :evilgrin: ), mustaa väriä, tietsaa ja Japania ym. ei olisi, en voisi elää. Olisin itsekin aivan erilainen jos noita asioita ei olisi. =/

fireboy
25.10.2005, 12:13:34
Syitä, miksi haluan elää:

Pelit: Ne on osa sitä ajanvietettä, jota minä käytän joka päivä. Se on jotenkin kiinnostavaa aina pelata tylsimpinä hetkinä.

Sarjikset (mangat erityisesti): Mitä uutta me muka voitaisiin tehdä, jos tätä ei olisi koskaan tullut? Oltaisiinko vain tyydytty siinä yhdessä, samassa länsimaalaisessa piirrostyylissä. Tämä ehkä mullisti maailmamme, joten ilman sitä, menisimme jokainen takaisin tylsyyteen.

Kauniit maisemat: Tähtitaivas yössä, auringonnousu aamulla ja auringonlasku illalla. Tai horisonttia silminnäkemättömiin tai metsä, joka peittää meidän silmämme kaikesta muusta. Me näemme näitä vaikka kuinka paljon, mutta joudumme toteamaan (tai ainakin minä), että on kaunista nähdä nämä kauniit luonnonilmiöt. Jollei näitä olisi, me emme koskaan olisi keksinyt mitään kaunista esim. sarjakuviin.

Minulla on monia muitakin syitä elää, mutta en halua kertoa niitä kaikkia. Minulla alkoi nyt syysloma, ja aion viettää sitä todella paljon. (Ilman lomia, räytyisimme kokonaan ja emmekä haluaisi elää ilman niitä.)

WalkingIdiot
25.10.2005, 14:11:14
Minulla on hyvin yksinkertainen syy elää:en tahdo kuolla.Olen ateisti henkeen ja vereen enkä usko mihinkään kuoleman jälkeiseen muuta kuin mädäntymisprosessiin.Kuolema edustaa minulle kaikkein pahinta asiaa:täydellistä loppua.Mielummin kärsin mitä vaan kun heitän veivini.On kamalaa lukea juttuja itsemurhan tehneistä:eivätkö he tajua että he heittävät hukkaan ainoan mahdollisuutensa?

lyra
31.10.2005, 13:28:39
Elämisen syy miun kohdalla on, että haluan oppia,tuntea ja kokea asioita.

Haluan nähdä tätä pallonpyörylää, kohdata eri kulttuureja, tavata erilaisia ihmisiä ja nähdä erilaisen maailman missä itse elelen. Tahdon myös tuntea auringon, tuulen, sateen, lumen myllerryksen ympärilläni ja nauttia siitä koko pikkuruisen syrämmeni pohjasta, vaikka kengät ja letti olisivatkin likomärät ja kurassa sen jälkeen. Lisäksi haluan pitää sen tunteen, joka tulee kun viilettää tukka putkella rinnettä alas vauhdin kiihtyessä yhä hurjemmaksi. Haluan myös koetella rajojani, jolloin tiedän mihin pystyn ja mihin taas en.

Elämääni elän itseni takia, jonka tekee taas mahdolliseksi perhe, ystävät, kengät, musiikki, listaa voisin jatkaa loputtomiin, mutta sanotaan näin nätisti, että ympäröivät asiat, jotka ovat tehneet minusta juuri semmoisen kuin olen.

Kuolema tulee sitten kohdalleni, kun on sen aika. Milloin se aika sitten on, niin sitä en ala murehtimaan, sillä tälle päivällekkin on vielä paljon nähtävää.

Kalypso
31.10.2005, 15:11:49
Haluan elää koska elämässä voi tehdä niin paljon kaikkea hauskaa. Vielä en ole päässyt ottamaan omastani kaikkea irti, mutta tulevaisuudessa sitten varmasti.

Jotenkin minulle on tullut läheiseksi sana "elämää suurempi". On hetkiä joita voisi kuvailla noin, ja niitä hetkiä pidän sellaisina joiden takia kannattaa olla elossa ja kokea se kaikki. Minulle tuollaisia sydämenpysäyttäviä, tajuttoman hauskoja ja eläviä hetkiä ovat noin yleensä ottaen sellaiset jännittävät tilanteet joissa on paljon meininkiä ja tunnetta. Silloin saattaa nauraa aivan vääränä kyyneleet silmistä valuen, ihmisten ja sen hetken ikään kuin pysähtyessä vähäksi aikaa. Ne jäävät muistoihin ikiajoiksi aivan mahtavana tilanteena. Se jännittävyys ja elämän riemullisuus, älyttömyyskin, ne ovat niitä asioita jotka tekevät elämästä elämisen arvoisia! :)

Tunteet ovat myös tärkeitä. Oikein voimallinen rakkaus (varsinkin sukupuolinen) ja yhteenkuuluvuus on kaikkein ihanin tunne, tietenkin... Mutta hyvänä kakkosena tulee juuri mainitsemani riemullisuus. Vähän voimakkaampi sanani hauskuudelle. Se onkin sitten ihanaa kun saa tuntea nämä tunteet yhtäaikaa. Viihde, kuten elokuvat ja musiikki, saavat myös aikaan voimakkaita elämän tunteita ja ainutkertaisia tilaisuuksia kuten Kuninkaan Paluun leffanäytökseen yötäpäivää jonottaminen.

Lisäksi voisin selittää sitä älyttömyyttä vähän paremmin: sellaista jolle saa nauraa ja joka saa ihmisen tajuamaan että meiltä ei yllätykset lopu. Kaikki on mahdollista vaikka tottumukset ja normit toisin saisivatkin luulemaan. Esimerkiksi Jackass sekä Extreme Duudsonit-ohjelma, niissä on mielestäni juuri tuota älyttömyyttä ja todellista taitoa ottaa elämästä kaikki irti nimenomaan älyttömässä ja hulvattomassa muodossa. Vaikka niillä tyypeillä on kehot ruhjeilla, he elävät taatusti vaikka kuinka pitkään koska ovat saaneet nauraa niin uskomattoman paljon niitä temppuja tehdessään.
Tällaista on sekin, kun eräs mummeli oli tatuoinut Harry Potter-maailmasta tutun siepin rintaansa. Mummeli oli ollut Lontoon ensi-illassa aivan kuin kuka tahansa nuori fani ja vielä tuo tatuointikin, heh.
Esimerkkejä olisi lisääkin mutta ei nyt juuri tule mieleen. :D

Selitän nyt varmaan vähän sekavia mutta näin olen asian ajatellut. Tietenkin voisin sanoa elämiseen syyksi myös poikaystävän, perheen ja kaikki tärkeät ihmiset. Juuri heidän kanssaanhan elämää on parasta toteuttaa.

Ja minähän en kuole ennenkuin olen nähnyt Blind Guardianin livenä ja Hobitin valkokankaalla!

Aki
31.10.2005, 16:13:25
Kaapin kolme vuotta vanhan viestin tavoin(ja monen muunkin) en löytänyt kysymykseen vastausta. Joku ihminen sanoisi, että voisin elää koska minulla on ystävinä. Ei, näin ei ole. "Sinulla on varmasti erityisen hyvä perhe, kun*höpö höpö*"(sensuroidaan tylsien olettamuksien takia). Ehei, tämä on mielipide kysymys, jossa minä vastaisin negatiivisesti. Ulkopuolinen kun väittäisi, että minulla on vallan mahtava perhe. Koirastamme minä välitän kaikkein eniten.

"Ei perhe eikä ystävät kelpaa vai? No entäpä vaikka rakkautesi?" Mikä vitsi, tälle nauroin itsekin kun keksin sen. Näin nuorena ei rakastuta, eikä tätä minulle varmaan tapahdu vielä hyvin moneen vuoteen. Sitä paitsi minulla ei ole tunteita(en kuulkaas selitä, Sariallekin jouduin selittämään asiaa kauan. Minä kun luulin etten olisi ainoa tapaus, mutta en varmaan itse asiassa olekaan, vaikka joku ei ymmärtäisikään heti)

Pelit ovat vain viihdettä. Ei niiden takia erkkikään elä, vaikka joskus otankin pelaamisen liian totisesti. Minkähän takia minä tosiaan elän? Toisaalta taas, minkä takia minä en eläisi? Ilman minkäänlaista käsitystä ihmisen luontaisesta itsesuojelu vaistosta olisin kuollut jo vuosi sitten. En siis osaa vastata kysymykseen.

Olen ollut jossain välissä sellainen säälittävä teiniangstaaja joka on vajonnut parikin kertaa viiltelyn tasolle ja näille itsetuhoisille suunnitelmille.
>:b Ja kerran kauniina päivänä olin niin typerä, että meinasin jo päättää päiväni siihen.
En ole villellyt itseäni, mutta itsetuhoisia suunnitelmia minullakin löytyi montakin kappaletta vielä vuosi sitten. Et ole ainoa teiniangstaaja varmaan sitten, joka on suunnitellut kuolevansa siihen paikkaan. Enää en juurikaan teiniangstaa, mutta silti joskus huomaan surkuttelevani kuinka surkeasti menee.

Demonityttö
1.11.2005, 23:52:39
(Huomaatte selvästi ettei minulla ole parempaakaan tekemistä näin yöaikaan kuin kirjoitella tänne...)

No kumminkin... Syitä elää. Minulla on monta syytä elää. Yksi on ainakin se, etten löydä ainuttakaan syytä miksi haluaisin KUOLLA. Toiseksi varmasti se, että minusta eläminen on hauskaa, varmasti paljon hauskempaa kuin vain lojua jonkun tunkkaisen arkun pohjalla tiedostamatta mitään ;)

Jos pitäisi nimetä ihminen, jonka puolesta kuolisin, en voisi vastata tarkasti. Periaatteessa kuolisin kenen tahansa minulle rakkaan ja läheisen ihmisen takia. Olen aina ollut niin tunteellinen persoona. Heh, just joo :eh:

Muita syitä elää, olisi varmasti se, että haluan tehdä ja kokea paljon asioita. Minusta on sääli, kun niin monet nuoret tekevät nykyään itsemurhan joskus turhan pienenkin asian takia. Tai no, mistäs minä määrittelen asian, miksi joku haluaisi kuolla...

Tuohon edelliseen lisäisin varmaan sen, että haluaisin tehdä jotakin MERKITTÄVÄÄ ja todistaa maailmalle, että vaikeuksista huolimatta, omaan elämäänsä voi vaikuttaa ja tehdä siitä siedettävää. Ei minullakaan aina ole helppoa ollut, mutta siitä huolimatta en koskaan ole halunnut kuolla näin nuorena. Järkytyn, jos edes kuulen jonkun ajattelevan jotain sellaista. Mitä iloa syntyä ylipäätään jos tekee itsemurhan jo 12-20-vuotiaana?

Ei sillä, olen minäkin ajatellut eläväni vain noin neljäkymppiseksi, vaikka voihan niitä elämisen syitä silloinkin löytyä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että minä kuolen silloin, ellen aikaisemmin. Lapsia tuskin koskaan hommaan, joten niitä en voisi käyttää tekosyynä elää vielä muutaman kymmenen vuoden ajan...

Periaatteessa voisin vain mennä nukkumaan ja jatkaa elämistä taas aamulla. Ketään tuskin kiinnostaa "syvälliset" puheeni ;)

Physe
2.11.2005, 18:46:50
Eläminen on suhteellisen hauskaa. Eläminen on kivaa. Siksi haluan elää. Haluan aikuistua, nähdä elämää, nähdä maailmaa. Ja jos kuolisin niin pelkään että melkeinpä paras ystäväni tekisi itsemurhan. Olen hänen "terapeuttinsa" ja jos olisin poissa, pelkäisin että hän ei jaksaisi enää, sen verran epätoivoinen jo hän on. Ja minusta kuoleminen olisi todella itsekästä. Minulla on ystäviä ja sukulaisia. He pitävät minusta, edes vähän. Jos kuolisin, heille voisi tulla masennusta tai jotain, ja sehän olisi vallan ikävää.
Haluan elää koska se on todennäköisesti hauskempaa kuin kuoleminen. Ja antaa mennä vaan, kerran sitä eletään!

DarkKnight
5.11.2005, 22:31:01
Elämä vaikuttaa omalta osaltani ainakin tällä hetkellä kovin tylsältä ja merkityksettömältä. En tunne että vaikuttaisin merkittävästi kenenkään elämään, ja tunnen olevani aika turha kapine yhteiskunnallekin.

Mutta kun näin emotionaalinen henkilö satun olemaan, sanoisin että elän vain löytääkseni jonkun erityisen henkilön minulle. Toisin (laimeasti :D ) sanoen, rakkaus on se ainoa asia, jota tältä elämältä todella haluan. Rahasta viis. Kunhan joku on vierelläni, johon luottaa.

Anteeksi jos sain jonkun oksentamaan tuon äsköisen tekstnrippeen takia... =/

Muuten, kuka perkele sitä pelien puolesta eläisi?! XD On se kumma juttu. Minun kohdallani pelit vain auttavat viihtymään ja antavat miettimisen aihetta, jos itseltään se olennainen (elämä) puuttuu.
Totta, en olisi aivan sama immeinen, jos en olisi ikänä koskenutkaan Final Fantasyihin,Crescendoihin taikka Private Nurseihin, mutta ei niiden takia kukaan elä. Ja nekin vaikuttavat vain, jos pelaa oikeita pelejä oikealla asenteella.

Fae
5.11.2005, 23:09:09
Itse asiassa minä kyllä löytäisin varmaan monta hyvää syytä kuollakin. Tuota olen kyllä joskus miettinytkin. En nyt siis itsemurhaa vakavissani, vaan lähinnä ollut sellainen fiilinki, että jos nyt sattuisi kuolemaan, niin eipä olisi hirveä menetys. Tuossa allonpohjassa olin siis vuosi tai pari takaperin. Surullista siinä oli se, että kukaan ei oikeastaan huomannut pahaa oloani, eikä tullut juttelemaan kanssani siitä. Minulla vain taitaa olla semmoinen tapa, etten halua langettaa omia murheitani muitten niskaan. Tuo olisi tietysti voinut johtaa pahempaankin, mutta onneksi sain nostettua itseni ylös. Vieläkin tulee tosin ajoittain semmoinen fiilis, ettei millään ole oikein mitään väliä, mutta nykyään se on jo onneksi ohimenevä mielentila.

Mutta se, miksi haluan kuitenkin vielä elää, on halu kokea jotain suurempaa. Esimerkiksi rakkautta. En ole koskaan rakastanut ketään, mutta sen haluaisin kuitenkin vielä kokea. Pientä esimakua tosin on jo ehkä sellaisten ihastusten myötä tullut koettua, mutta se tunne kun ei saa yöllä unta, kun ei voi ajatella muuta kuin häntä, sen haluaisin vielä joskus saada. Tai voida tarjota kainaloa toiselle ja tuntea tarjoavansa suojaa maailmalta ja olevansa tärkeä. Kokea itseään suurempaa iloa voidessan uskoutua toiselle ja luottaa tähän täysin sieluin.

Toinen tunne minkä haluaisin kokea vastapainoksi on murskaava suru. En tiedä miksi, taidan olla vain hieman omituinen, mutta tuokin tunne vain kiehtoo minua. Kokea menettävänsä jotain elämää suurempaa niin, että voisi itkeä itsensä kuiviin, repiä sisukalunsa kappaleiksi ja karjua keuhkonsa pihalle maailmalle vihaavansa sitä.

Materiaalisesta maailmasta en löydä tällä hetkellä mitään, mitä en voisi uhrata itseni edestä. Toki minulta kunnian- ja rahanhimoa löytyy, mutta en anna niiden mennä tunteitteni edelle.


(ohhoh, tulipas niin sokerista tekstiä, että ihmetten jos joku ei saa diabetestä sitä lukiessaan...)

Sepeh
7.11.2005, 19:24:27
"I want to live, because I have dream"

Oma syyni elää, on että on unelmia ja tavotteita, joita yritän saavuttaa. Jokaisella on tietysti omat syynsä elämiseen, mutta itselläni se on yksinkertaisesti unelmieni ja tavotteideni saavuttelu.

Haluan myös tietää, mitä tulevaisuudelta on tulossa. Uusia keksintöjä, uusia löytöjä, vastoinkäymisiä valtioiden välillä jne. On mukava olla osa tätä maailmaa ja elää sitä niin hyvin kuin mahdollista.

jade~
9.11.2005, 17:33:01
Syitä elää:
-perhe, ystävät
-haluan nähdä maailmaa, luontoa ja eläimiä
-rakkaus

Siinä ne minun syyni. Joskus on päiviä, kun tuntuu, ettei mikään mene niin kuin pitäisi ja voisi kuolla pois. Mutta kyllä ne sanat olen monesti joutunut perumaan, elämässä on paljonkin syitä elää.

Haphazy
11.11.2005, 21:46:13
Huomatkaan mottoni (tai, Hap'n jos tarkkoja ollaan..): 'Huvikseenhan eletään'. Minulle se ainoa syy elää on sen hauskuus, ilo, hupi. En näe mitään muutakaan syytä. Miksikäs muuten? Tässä opetusta heille jotka stressaavat elämästään liikaa eivätkä pidä tarpeeksi usein työssään taukoja joiden aikana ottaa elämästään kaikki irti. ...Minä kai pidän liikaakin taukoja. ;D

Ps. Älkää välittäkö Hazy'n motosta. Hän... Siis.. Minä ei tiedä mitä hän sanoo. Hazy on ihan kreisi. Hänellä on aina huono päivä.

Faust
12.11.2005, 14:07:44
"I want my own part in history, Jack."

Kaitpa se on minulla sama juttu Soliduksella (vaikka fiktiivinen hahmo onkin :)), eli haluan että minusta jää muisto. En halua että elän tätä elämää vain sen takia että se unohdetaan heti kun en ole enää tässä maailmassa. Omalla kohdallani juttu on niin että turha elää jos siitä ei ole mitään hyötyä. Näin karkeasti sanottuna. (ei kuitenkaan sillä että kuula kalloon vaan jos ei saavuta ikinä mitään)

Tietenkin uteliaisuus ajaa myös eteenpäin, mutta muiston jättäminen taitanee olla se suurin syy.

Tähän mielipiteeseen on suuresti vaikuttanut herra nimeltä Hideo Kojima. Eli tää on niiq ommattu hänelle. =)

Messiahcoin
12.11.2005, 21:16:19
Tänään olen valaistunut. =)

Olen nimittäin huomannut, että elämä saattaa hyvinkin olla elämisen arvoista. Olen huomannut, että tämä maapallo on loppujen lopuksi hyvin kaunis paikka. Täällä on paljon kauniita asioita ja paikkoja, eikä tämä ole täysin turmeltunut tai paha.

Elämä on vielä edessä, ja vaikka nyt viime aikoina en ole tuntenut itseäni onnelliseksi..niin uskon, että minulla on vielä aikaa nähdä/kuulla/haistaa/havaita monta hienoa asiaa täällä.

Tulevaisuuden hienot ja kauniit asiat ovat siis tämänhetkinen syy.

PS. Hippiavautuminen.

Sitron
4.1.2006, 22:18:59
Näitä löytyy, koska näitä on tässä vuoden aikana tullut mietittyä.

Listasta tulisi liian pitkä jotenka tiivistän parii sanaan, maailma ja elämä. Khyyllä, kaikki mitä on maailmassa antaa syyn elää, tai jos ei anna niin oma elämä antaa ja toisinpäin, tai jotain :huh: .
Siis miksi ei elää, kai kaikilla on joku syy miksi me ollaan täällä ja jos nyt kävis silleen että ei enää haluis elää ja tekis itsarin niin siinä kyllä pitäis ajatella muitakin ihmisiä. Joskus tullu vaan huvikseen ajateltua että kukakohan mua jäis kaipaamaan mikäli kuolisin ja miten se vaikuttaisi muihin. Äh, se olis muutenki livistämistä.

Mutta omia syitäni elää on että eläminen on M-A-H-T-A-V-A-A ja maailma on U-P-E-A! Ach kuinka upean mahtavaa, eiks je?

Julppa
4.1.2006, 22:31:57
Jonkun verran takaperin minulla ei olisi ollut pienintäkään syytä elää. Sitten kuin taikaiskusta huomasin että wau, jokuhan tulisi ihan surulliseksi jos täältä häviäisin. Siinä oli minulle tarpeeksi syytä niin pitkäksi aikaa kun joku sellainen olemassa on.

Jottei aivan angstiksi menisi niin enään asia ei ole niin. Olen jostain adoptoinut aika annoksen optimismia ja olen täten päättänyt että en suostu täältä lähtemään ennen kuin olen kokenut kaikki asiat jotka tahdon kokea. On niin paljon kaikkea mitä kokea, tuntea ja oppia. Niitähän siis en ala luettelemaan, siinä menisi koko loppuilta. Eli aivan kuten Messiahcoinilla, "Elämä edessä ja tukka takana". Historiaan sentään en nimeäni tahdo, niin suuruudenhullu en ole.

Pyhyyden julistaja
11.1.2006, 14:46:02
:shy: Hahhahhaaa, jos ajattelen "ihmisen tasolla" en näe itselläni yhtään syytä elää. Rakkaus on minulle saavuttamattomissa. Ystäviä omaan muutaman, mutta olen heistä erittäin paljon erossa, enkä välttämättä edes välittäisi heidän surustaan jos kulleena pääsisin sitä katselemaan. Kulttuuriakin harrastan vain todellisuutta paetakseni. Ainoat konkreettiset asiat joista nautin ovat hyvä ruoka ja seksuaalinen mielihyvä. Ne eivät kuitenkaan riitä saamaan elämää elämisen arvoiseksi. Jos olisin kuka tahansa muu, olisin todennäköisesti päättänyt päiväni.
Ajattelin kuitenkin joskus yläasteella että yhtä hyvin kuin tappaa itseni, voin pilata elämäni täysin tekemällä siitä täysin arvottoman. Tästä alkoi suuri aikakauteni jona lakkasin välittämästä yleisestä mielipiteestä ja jopa aloin kääntymään tietoisesti kaikessa sitä vastaan. Nauran ihmisille, nauran elämälle ja nauran lähes kaikelle, koska näen todellisuuden irvokkaana parodiana jostakin paremmasta. Ainoa asia jolle enää annan arvoa on eläimet, jotka ihmisistä poiketen ovat vilpittömiä ja omalla tavallaan puhtaita.

Kirjoittelen lehtiin kuin jokin älykkö konsanaan, kasvatan rumaakin rumempia ja törkeääkin törkeämpiä viiksiä, Hiukseni ovat epäsiistit ja sotkuiset, pukeudun halpoihin ryysyihin, nuolen opettajien perseitä vaikka selkiensä takana julkisesti halveksin heitä, suurentelen pieniä asioita (kuten tunteita) ja päin vastoin. Kapinani elämää vastaan on siis erittäin outo: olen samaan aikaan oikea mallikansalainen, mutta mielipiteitäni ja tekemisiäni halveksitaan niiden anarkisuuden ja radikaaliuden vuoksi.

Minulla ei todellakaan olisi mitään syytä elää............ paitsi että ulkopuolisuuteni muihin ihmisiin ja äpärällinen asenteeni ovat saneet minut nauttimaan elämästä, ja angstaan nykyään vain harvoin. Aina välillä palaan omista maailmoistani takaisin ihmisen tasolle, masennun ja alan hautomaan itsemurhaa. Sitten taas muistan ettei minun tarvitse olla mitä en halua/mihin en kykene ja olen onnellinen. =/

Eli tiivistettynä, ainoa asia joka saa elämän elämisen arvoiseksi on vihani elämää kohtaan. Paha koskettaa elämää suuremmin kuin hyvä. En välitä kummastakaan, en stressaa, en koe angstia, en välitä.

Elämä on ihan V:stä jos itsensä ottaa vakavasti.

Gettostara
11.1.2006, 16:53:41
Syitä elää...? Itselläni ei kyllä ole oikein mitään sen tähdellisempää. Kai ne on vasta tulossa muttei vaan jaksa odottaa. En tiä oikein pitäskö siihen juttuun että elämä on ihmisen parasta aikaa uskoa. Miksei se vois olla kuolema tai syntymättömyys. Maailmassa on jo niin paljon muutenkin kaikkee tuskaa ja kipua...siis liikaa ihmisiä. Hyvin olisin voinut jättää elämättä tänkin ajan jolloin joku muu olis saanu mahdollisuuden parempaan. Ei tää mullakaan niin erityisen hienoa ole ollut ja siinä on vaan otettu turhaan pois aikaa jota on ihmisillä vähän mutta kuitenkin liikaa. Tääkin aika mitä maa on nyt ollu olemassa niin eikö olis jo aika uudistua. Alottaa kaikki alusta.

verimakkara
11.1.2006, 22:32:38
pääsyy siinä kai on se että jos kuolisin niin moni ihminen tulisi surulliseksi (ainakin toivin että tulisi) kai sitä on myös semmoinen tunne että oikeasti hyödyllistä pitäisi tässä ihmisenraiskaamassa maailmassa tehdä.Lisäksi en ole vielä kokenut kaikkea mitä elämältä haluan ja todella pelkään että mitä jos ei ole mitään kuoleman jälkeen.Se vain tuntuu jotenkin niin kaamivalta ajatukselta että enää eikinä ei olisi mitään.

The_Sipi
13.1.2006, 21:47:14
En ole lukenut näitä viestejä putkeen sitten sen, kun itse tänne viimeksi kirjoitin. Mutta näissä viesteissä monesti paistaa läpi aikamoinen negatiivisuus tyyliin "Ei minulla ole oikein mitään syytä elää...". Joskus ammoisina aikoina minäkin ajattelin näin. Mutta eikös se riitä syyksi elämiseen, että elää? Ja oikeastaan, vaikkei näe varsinaista syytä sille, niin pitäisikö olla jokin syy ylipäätään? Minusta itsemurhan tekemiseen tarvitaan huomattavasti enemmän syytä kuin elämiseen, mutta vaikken muista sitä sivistyssanaa sellaisenaan kuin se pitäisi kai esittää, niin minä pyrin ottamaan elämän vastaan sellaisena kuin se "tulee vastaan". Toisin sanoen, en enää pyri siihen, että yrittäisin selittää kaikki itselleni sattuneet vastoinkäymiset (ja niitä on enemmän kuin keskiverto kulkijalle sattuneita) jollain. Se, mitä minulle aikoinaan tapahtui, tapahtui ja sillä selvä. Ei elämä pääty yhteen pieneen tai vähän isompaankaan vastoinkäymiseen, vaikka elämää hivenen ovatkin saattaneet hankaloittaakin.

Tämän kun saisi taottua vielä mutsinkin kalloon, niin hyvä tulisi. Se kun kännissä takertuu niin valtavaan itsesääliin (ja nimenomaan sen vuoksi, mitä mulle tapahtui puoli vuotiaana, ja jota hän ei voinut ennalta mitenkään ehkäistä), ettei sen seura tee hyvää, mutta se taas kuuluu kokonaan toiseen ketjuun. :)

Leon
13.1.2006, 22:40:17
Syitähän on ihan tarpeeksi! Minähän perhana haluaisin olla kuolematon!

No syitä siis. Jos minä en eläisi, en voisi pelastaa rokkia omilta osiltani. En myöskään voisi tehdä ihmisiä iloisiksi, mitä teen todella mielelläni. En myöskään pystyisi olemaan joskus jopa vakavakin jutteluystäväkin. Teen tätä kaikkea todella mielelläni. Niin ja olen yleisestikkin todella positiivinen ihminen. En masennu oikeastaan mitenkään. Surullinen voin tietenkin olla, mutta se ei johda masennukseen. Niin ja tietysti kaikki ihanat ihmiset ja asiat kuuluvat näihin syihin.
En rupea niitä kyllä listaamaan, saisin kirjoitella niitä vielä huomennakin.

Pitäkää ihmiset hauskaa ja älkää ottako asioita liian vakavasti. Sillä kaavalla selvitään pitkälle.

TeuK
2.2.2006, 11:33:47
Haluan nähdä mitä tällä maailmalla on näytettävää ja annettavaa. Haluan myös kokea sen. Ja kun kerran minulle on annettu elämä, miksi en eläisi sitä? Vaikka minusta ei tulisikaan maailmalle mitään tärkeää, ei se haittaa. Minulla on rakastava perhe. Äiti, isä, sisko ja veli. Eikö siinä ole jo hyvä syy elää?

Ja jos hyvin käy, tulen saamaan lapsen tai useamman. Haluan antaa heille rakkautta ja auttaa heitä vaikeina aikoina. Jos onnistuisin kasvattamaan lapseni hyvin, saattaisi heistä tulla jotain hyvää. Sitähän nyt ei voi ennalta tietää, mutta jo siinäkin on elämisen aihetta. Ja vaikka lapsistani ei tulisi mitään maailmaa auttavaa, on silti mahdollista, että haidän lapsensa voivat olla avuksi maailmalle. Lapsien onnellisuus on niin tärkeää, että haluan auttaa heitä selviytymään ja ymmärtämään asioita. Näiden seikkojan takia minä elän. Ja kun lopulta kuolen, voin kuolla tyytyväisenä, ettei täällä vietetty aikani mennyt täysin hukkaan. Ainakin parhaani yritin.

Sansan
29.3.2008, 23:31:54
Syyni elää on eläminen. Niin simppeliä se on. Elän, koska tekee mieli kokea kaikenlaista. Jopa synnyttäminen voisi olla kiinnostavaa...
Jos minule tulisi esim. syöpä, lähtisin koulusta, pakkaisin laukut ja lähtisin sinne minne haluan, ja tekisin, mitä lystäisi. Vaikka joku lääkäri kieltäisi, niin silti menisin. Että saisin loppujen lopuksi vain elää.

amraK
30.3.2008, 0:04:46
Minen oikeestaan ole ihan varma mikä on minun syyni elää. :o Ehkä kenties se että olen liian itsepäinen luovuttaakseni. Useita kertoja olen ajatellut itsemurhaa ja kaikkea muuta yhtä kivaa, mutta en aio antaa maailman päästä niin helpolla minusta eroon. :]

Sininenkissa
30.3.2008, 0:17:04
Olen vähän samalla kannalla edellisen kanssa. Jos luettelesin asioita, ei minulla olisi oikeastaan montaa syytä loppujen lopuksi jäädä eloon kuitenkaan. Miksi sitten jatkan? Siksi, että olen liian hyvä uskoinen ja itsepäinen - haluan vielä kokea monenlaisia asioita, mitä en ole vielä päässyt kokemaan/näkemään ja uskon, että tulevaisuudessa on jotain parempaa aina.

Vituttaisiko jos tekisi itsemurhan ja saisikin tietää, että seuraavana päivänä voittaisi arvonnassa vaikka muutaman miljoonan tai unelmiesi nainen/mies tulisi luoksesi ja elämäsi olisikin muuttunut seuraavasta päivästä paremmaksi, jos vain olisi jaksanut odottaa, edes hetken.

Jep. Olen vain pässi eikä maailma minustakaan tule helpolla pääsemään eroon.

Sagu
30.3.2008, 9:24:55
En mä ole oikeastaan edes ikinä miettinyt kovin tarkasti mitään tällaista, syitä elää. :I Kai minä ajattelen, että tässä maailmassa on niin paljon näettävää ja opittavaa ja koettavaa, että mitäs sitä elämistä lopettamaankaan, kun ympärillä on niin kovasti mielenkiintoisia juttuja. Lisäksi omalle tulevaisuudelle on tullut tehneeksi jonkun verran suunnitelmia, ja mukavahan se olisi nähdä niiden toteutuvan (tai jäävän toteutumatta, whatever).

Varmaan tähän on myös joku osansa mun elämänkatsomuksellani, en juurikaan usko kuolemanjälkeiseen elämään. Minä elän vaan yhden kerran, enkä halua heittää sitä tilaisuutta hukkaan. Ja elämä on aika suurilta osin tasan niin paskaa kuin siitä itse tekee, minä tahdon elää elämäni hyvin, eivätkä siihen satunnaiset vastoinkäymiset vaikuta. :)

Hukka
30.3.2008, 10:12:26
Oikeastaan edellinen postini tähän ketjuun oli ihan kaga. Nykyään ääni kellossa on vähän eri.

Ystävät ja tyttöystävä ovat edelleen maailman tärkein juttu, ja niiden taki eläminen on kyllä yksi suurimmista syistä. Toinen taas on se, että eläminen on päällisin puolin aika mukavaa. Ei aina tietenkään, mutta jos osaa ajatella asioita tyyliin "voisipa tämä mennä huonomminkin" niin heti pelittää.
Perheenikin tietysti on tärkeä, mutta ei nykyään niin tärkeä kuin ennen. En siis laske sitä poppoota syyksi elää.

Myös oppimisen takia on kiva elää. Tykkään oppia uutta ja se onkin yksi asia joka ajaa joka päivä eteen päin.

Elpy
30.3.2008, 12:47:58
Ömmm. Optimismi. Vaikka asiat olisikin huonosti niin aina jaksan ajatella että ne paranee ennemmin tai myöhemmin. (en nyt tiedä kyllä että onko tämä edes oikea "syy")

Sitten sen lisäksi kaikki läheiset ihmiset kuten vanhemmat jotka ovat koko elämän ajan tai lyhyemmänkin ajan tukeneet ja auttaneet, tosiaan varsinkin vanhemmat jotka ovat koko elämän ajan kasvattaneet ja kustantaneet ihan kaiken.

Ja eipä minulla muutenkaan ole mitään syytä miksi en haluaisi elää. Ja toivottavasti ei tulekaan sellaista syytä.

kusimutteri
30.3.2008, 14:05:18
No enpä minäkään löytänyt mitään ihmeellistä syytä, kun asiaa tarkastelin pienessä mielessäni. Oma elämäni on mennyt aika lailla pitkin reisiä ja oli hyvinkin vaikea miettiä, että löytyisikö mitään merkittävää. Sisältöä on harvakseltaan. Olemattomina täytteinä ovat harrastukset, jotka ovatkin sitten ajan tappamiseen tarkoitettuja aktiviteetteja.

Onhan noita monia syitä elää. Esim. rakkaus voi olla jollekkin tärkeää. Ajatus tuntuu joksenkin hölmöltä, mutta vikahan on minussa. Itselle kyseinen käsite on sen verran abstrakti, etten pysty sitä käsittää. Mistälie johtuu. Jotenkin kyllä voin pohtia, että asia saattaa kohdallani olla jotain elämää suurempaa, mitä en luultavasti koskaan tule saavuttamaan, tunteen ollessa yksi suureista myyteistä elämässäni.

Eräille ihmisolennoille syy voi olla elämän tarkoituksen etsiminen. En ole kyllä henkilökohtaisesti tavannut ketään, joka olisi moista väittänyt. Tai sitten en ole ollut tekemisissä riittävästi ihmisten kanssa. Elokuvissa olen kyllä tuollaista nähnyt.

Joillain on sitten taas käynyt niinkin onnellisesti, että yksinkertaisesti ystävät riittävät elämisen syyksi. Tämä on tullut todistettua esim. seuratessa kyylätessä joskus tuttujeni keskustelua internetissä erilaisissa yhteisöissä.

Mutta en kaadu epätoivoon, vaan eikö tässä tätä aikaa ole nähdä sattuisiko jotain mukavaa tähän elämäni eteen tulla. :)

Para5ite
30.3.2008, 15:58:35
Itse elän ensinnäki vaan tyttöystävän takia... ja sen että saan kuunnella hyvää musiikkia ja piinata ihmisiä.

olen itse ajatellut kavereitten kanssa monesti tätä aihetta ja kun elämälle ei varsinaisesti ole mitään ihmeellisen suurempa merkitystä..

Leiki, opiskele, raada työpaikalla ja olet silti persaukinen ja raada lisää kunnes selkä on kipeä ja joudut eläkkeelle huonon eläkkeen kera.. ja sitten kuollaan.

tuossa on elämän "tarkoitus" lyhyesti ilman yksityis kohtia.
Mutta ne yksityis kohdat tekee elämisestä siedettävää.

kyllä elämä on sen verran mukavaa vaikka ajattelee että kokonaisuutena pelkkänä paskana mutta huonot/pahat asiat muistetaan paremmin entä hyvät

Kosmetiikkamies
30.3.2008, 16:17:04
Leiki, opiskele, raada työpaikalla ja olet silti persaukinen ja raada lisää kunnes selkä on kipeä ja joudut eläkkeelle huonon eläkkeen kera.. ja sitten kuollaan.

Leikkiminen on kivaa, sitä harrastan vielä nykyäänkin. Opiskeluakin harrastin oman aikani, opiskelen toki vieläkin. Töissä käyn, joskus raadan.

Mutta. Itse saan työstäni korvauksen joka riittää vuokraan, ruokaan, vaatteisiin, laskuihin ja vapaa-aikaan. Säästöönkin jää rahaa. Mihin sitä tarvitsee enempää jos kaikki tuollaiset perustarpeet on tyydytetty ja ylikin jää? Kivaahan se olisi olla rikas mutta aina ei mene nallekarkit tasan. Ja ei tässä maailmassa tavallisella työnteolla rikastu, varsinkin jos tekee töitä renkinä.

Mutta joo. Itse en osaa eritellä syitä elää. Niitä vain on, mieluummin täällä potkin kiviä ja räpistelen eteenpäin kuin makaan pienessä yksiössä six feet under.

The Sorrow
7.6.2008, 21:11:06
Omalla kohdallani syy on melko selkeä; toinen vaihtoehto on kuolema, eikä se ole läheskään yhtä houkutteleva ajatus kuin eläminen.

Yoona
7.6.2008, 23:56:35
Minusta tuntuu jotenkin hassulta kun ihmiset kertovat, että joku toinen henkilö on ainut syy elää. Henkilökohtaisesti uskon että voidakseen aidosti rakastaa toista ja elää terveessä suhteessa, täytyy ensin oppia rakastamaan ja huolehtimaan itsestään. Tarkoitan siis parisuhdetta. Toisesta ihmisestä ei voi koskaan mennä täysin takuusen. Pettyminen tai jätetyksi tuleminen voivat romahduttaa maailman helposti, jos lähtee ajattelemaan että oma elämä on täysin riippuvainen kumppanista. Just my 2 cents.

Joskus on käyty aika lähellä pohjaa, mutta sieltä on noustu. Vaikeuksien yli pääseminen avasi silmät, ja nykyisin pystyn katselemaan maailmaa täysin eri tavalla. Toisinsanoen pienet hyvät asiat, jotka harmillisen usein tuppaa häviämään kaiken kurjuuden keskellä, ovat oikeasti todella tärkeitä. Ainakin minulle. Tällä hetkellä elän itseäni varten. Haluan opiskella ja yrittää rakentaa elämästä nautittavan. Yritän myös nähdä kaikissa vastoinkäymisissäkin jotain positiivasta. Vaikka kokemus itsessään olisi traumaattinen, niin siitäkin varmasti oppi jotain. Ei nyt ihan heti pysty noin ajattelemaan, mutta kuukauden tai ehkä parin viikon päästä asiaa pystyy jo ajattelemaan eri tavalla. Kai se riippuu siitä miten vastoinkäymisiin suhtautuu.

Vuosien mittaan on kasvanut sellainen "en koskaan luovuta" asenne. Vitutuksenkin voi kääntää voimavaraksi. Jos ei muulla niin kiukulla eteenpäin.

�RuHo�
8.6.2008, 2:43:33
No lyhyesti, eipä sitä taida muutakaan olla tekemistä, tai tiedossa.


...


Niin. Samahan se tällä periaattella on kuinka päin vittua menee, parempi vaihtoehto se jollain tasolla on kuin se, että ei mene mitään, ollenkaan. ;)

Sami E
8.6.2008, 3:49:42
Hehheh, tässäpä aihe. Oletteko koskaan tavannut itseänne selvästi vanhempaa ihmistä, joka tuntuu suorastaan hehkuvan elämänintoa? Opettajan, pomon, sukulaisen? Se ei ole mitään synnynnäistä optimismia, vaan se syntyy iän tuomasta kokemuksesta ja ymmärryksestä. Ehkä jonain päivänä niille ajatuksille keksitään sopivat sanat, mutta tällä hetkellä se vaatisi lukemattomia sanoja, niin monia että ne ajatukset ja kokemukset on käytännössä mahdotonta ilmaista ilman valtavaa panostusta. Ehkä jonain päivänä kulttuurimme kykenee ilmaisemaan sentapaiset kokemukset jotenkin, ja kenties viittaa niihin "valaistumisena" tai viisautena. Sitä ennen on kuitenkin hyvä tietää, että jokainen eletty hetki voi viedä meidät lähemmäksi sitä ymmärrystä, ja siten tuottaa itselleen arvon. Elämän monimutkaiset salaisuudet voivat ikuisesti olla liian monimutkaisia painettavaksi kirjoihin tai kirjoitettavaksi nettiin, mutta se ei tarkoita että ne olisivat tavoittamattomissa nykyajankaan ihmiselle.

Defiler
27.8.2008, 11:35:44
Aaah, tätä on tullut joinakin hetkinä pohdittua aika lailla.

Loppujen lopuksi minulla(kaan) ei ole ihan hirveästi painavia syitä elää.
Yksi on, että vaikka elämä ei olekaan ruusuilla tanssimista ja mansikkojen ahmimista, niin elämässä on silti riittävästi mukaviakin asioita. Minulla on tyttöystävä ketä rakastan, erittäin hyviä ystäviä, viihdyttäviä ja mielenkiintoisia harrastuksia, suklaata, kävelyretket sateella ja niin pois päin.
Ja eräs hyvin vaikuttava tekijä on pelko kuolla. Kuoleman mukanaan tuoma tuntemattomuus ei liene kovin harvinainen pelko, joten en halua kuolla, en vielä.. Haluan sitten vanhana harmaapartaisena ukkona oppia hyväksymään tulevan kuoleman, vielä en siihen kykene.

Tiivistettynä syyni elää ovat elämän hyvät puolet ja kuolemanpelko.

Ted
27.8.2008, 12:31:42
Syitä elää. Niitä on vaikka miten paljon, pitää lähteä liikkeelle yksinkertaisista asioista, jokapäiväisistä ja nähdä ne mystisemmin ja sitä kautta kauniimmin. Pelkkä pilvinen taivas ja tuulessa huojuvat puut on jo niin suuri ponnistus, että on mahdollistunut, joten tulisi olla onnellinen että on annettu lahjaksi kyky nähdä ne ja aistia.

Olen itse ollut aika maassa vuosituhannen alussa ja monesti tuntui, että olisi parempi päästä pois täältä. Onneksi olen alkanut nähdä toisin, vaikka heikkoja hetkiä tuleekin. Ne kuuluu osana elämää. Mitenkään en väheksy vaikeaa masennusta, mutta uskon, että jokainen voi siitä parantua.

Mielestäni syy elää on elämä itse kaikessa yksinkertaisuudessaan. Tämä on ehkäpä ainutkertainen kokemus meidän persoonallemme ja sitä ei soisi hukata pois. Minua usein kadulla kävellessäni kutkuttaa se näky kun ohi kulkee erinäköisiä ihmisiä matkalla eri paikkoihin, erilaiset ajatukset risteilevät mielessään ja kokevat erilaisia tunnetiloja ja aistivat ympäristöään. Joskus se ajatus suorastaan aiheuttaa kuohahduksen, miten upeaa se onkaan. Käsittämätöntä.

Koko tämä kehityskaari tähän saakka on hulvatonta ja ainutkertaista. Mielestäni meistä jokainen on etuoikeutettu, koska meille on annettu mahdollisuus kokea tämä.

Heebo
27.8.2008, 18:58:05
Syitä elää? Koska kuolema on perseestä, kun ei oikein tuo uskovaisuus vielä tässä vaiheessa natsaa oman pääkopan ajatusten kanssa! Siellä kumminkaan mitään ole ..

Niin, ja syynä elää on nähdä mahdollisimman monen ihmisen elämä, ja tietenkin täydellisyyden tavoittelu kilpailuhenkisesti :P!

Frelial
27.8.2008, 18:59:47
Syitä elää ei ilmeisesti löydy Grönlannista. (http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200808278176830_ul.shtml)
Voisin kuvitella että tuo paikka on tosi ankee...

Minulla on syy elää. Minulla on kaksi maailman ihaninta Kissin missiä. Muuten varmaan olisin jo hypännyt hirteen tai jonnekki muualle jo kauan sitten. Elän koska tahdon joskus olla onnellinen ja haalia niin paljon kokemuksia elämästä kuin mahdollista. Kaikki uusi on aina ihanaa, oli se sitten paita tai Kiinan matka.

Pyhyyden julistaja
27.8.2008, 19:12:08
Eilen kirjoitin suomi24:ään seuraavan viestin, joka sitten sensuroitiin. ANgstasin rajusti, joten toi ei kuvaa oikeaa tämänhetkistä kantaani:


Talvella minulla oli paha masennus, sellainen ettei saanut paskattua, kustua, nukuttua tai syötyä, maailma ei ollut enää todellinen. Minulla on aina ollut masennusta, mutta tuossa nousi huippuunsa. Ajattelin itsemurhaa, mutta ajauduin hakemaan apua, jos kuitenkin pieni valon pilkahdus näkyisi. Kävin tsekkaan menoa mielisairaalassa, joka oli suurinta skeidaa koskaan. Lääkeannoksiani suurennettiin ja sain bentseenin korvikkeita. ALkoi näyttämään paremmalta. Olin tuossa vaiheessa ollut pitkään sairaslomalla. Seuraava askel oli kurssi, jossa oli muita samassa pinteessä olevia. Kurssilla totuttauduin uudelleen ihmisten seuraan, siellä juteltiin jne muiden kanssa. Pääsin myös hakemaani AMK:hon. Tässä vaiheessa olo oli jo hyvä. Itsemurha ei ollut lainkaan enää mielessä, olin pirteä ja sosiaalinen. Tuntui kuin olisin saanut apua ja apu olisi auttanut....

Väärin. Lääkkeet eivät vaikuta lainkaan, olen ajatellut niitä placepoina. Bentseenin korvikkeesta pidän sillä se nukuttaa hyvin. Toi kurssi, sain rahaa hyvien jätkien kanssa pelailusta, tietysti siinä tuli hyvä olo. Mutta vitun järkeä, toi kurssihan on ihan poissa arjesta. Nyt kun olen taas elämässä kiinni niin vittu ainoa ajatus on vetää puolivilaisesti kun kuitenkin nirhaan itseni jossain vaiheessa. Lääkärit voivat auttaa viemällä vähäksi aikaa arjesta pois, ihan kuin se poistaisi ongelman. Jos tosiasiat ja reaalinen todellisuus kannustavat itsemurhaan tietynlaisia ihmisiä, niin ei sitä voi mitkään psykiatrit muuttaa muuksi paskan jauhamisella.

Vivkkini oikeasti masentuneille ja itsemurha ajatusten kanssa painiville on että älkää hankkiko perheitä, silloin ette voi tappaa itseänne vaikka se on hyvä ratkaisu. Kannattaa harjoitella itsemurhaa viiltelyllä ja holtittomalla päihteiden käytöllä. Sitten kannattaa poistaa itsensä elävien kirjoista, ei se meno parane joillekin ihmisille koskaan. Kuollessa ei menetä mitään, eläessä ainoa asia mitä haluaa on rauha, olotila ilman vihaa omaa itseään ja elämäänsä kohtaan, jonka voi pysyvästi saavuttaa vain kuolemalla.

Top 5 syyt elää:

1: paska huumori
2: laukeaminen mitä erinäisimpiin paikkoihin
3: päihteet
4: hyvä musa
5: uutuuden viehätys

Ei vaan syitä elää, top 5 oikeasti eikä angsti näkökulmasta:

1: Luonto
2: Vapaus
3: Rauha
4: Uteliaisuus ja sen tyydyttäminen
5: Hyvät ihmiset ja näiden auttaminen tässä elämäksi kutsutussa suossa.

Snabii
28.8.2008, 11:19:46
Olen ollut lähes koko elämäni masentunut ja ajoittain erittäin vakavasti, joten itsensä päiviltä päästäminen on ainakin aikoinaan ollut paljonkin mielessä. Ainoa mikä on koskaan saanut jatkamaan tätä paskaa on ollut jokin omituinen usko siihen, että paistaa se aurinko joskus risukasaankin. Pelkäsin niin paljon, mitä menettäisin jos itsemurhan suoritettuani olisikin kaikki asiat juuri muuttuneet paremmaksi, enkä olisikaan saanut ikinä kokea mitään hyvää, kokea miltä tuntuu olla onnellinen. Siinä oli tarpeeksi hyvä motivaatio elämän jatkamiselle.

FF-Fan
28.8.2008, 21:45:44
Nuorempana en tätä asiaa tullut lainkaan ajatelleeksi, elin vain ilman sen kummempia syitä. Sittemmin niitä on ollut jo useampikin, ja kaikki ovat olleet suoraan sanoen varsin materialistisia.

Ensimmäisen kerran se muotoutui päähäni reilut kuusi vuotta sitten; ihan konkreettinen syy elää - syy, jonka vuoksi tahdoin ehdottomasti säilyä hengissä, mitä ikinä sitten joutuisinkin kokemaan. Tämä varsin erikoinen syy oli Tähtien sota -elokuvien III episodi. Edellisen osan näkeminen oli niin vaikuttava kokemus, että halusin ehdottomasti nähdä, miten tarina tulisi päättymään. Sen vuoksi päätin, että haluan elää siihen asti, että näen trilogian päätösosan. Kolme vuotta myöhemmin sitten sen lopulta näin, ja sen jälkeen minulla ei hetkeen oikein ollut mitään erityistä syytä elää. Sitten aloin miettiä asiaa kunnolla, ja tajusin, että oli eräs toisenlainen tarina, jonka myös halusin nähdä loppuun. Se oli surullisenkuuluisaa mainetta niittänyt Dragon Ball -manga, johon olin tuolloin pahasti koukussa. Siinä minulle oli uusi, konkreettinen syy elää taas jonkin aikaa eteenpäin; halusin tietää, kuinka tarina päättyy. Jo hieman ennen kuin se päättyi, keksin taas, mikä olisi sen jälkeen itselleni seuraava syy elää: Final Fantasy -sarja. Olen todella suuresti mieltynyt siihen ja osa osalta nähnyt, kuinka samaa perusteemaa on joka pelissä kehitetty. Siksi haluan tälläkin hetkellä elää siihen asti, että olen pelannut pääsarjan 12. osaan asti.

Toki muitakin hyviä ja henkisempiä syitä elämiselle on ollut, jotka ovat olleet eräänlaisia "kannustimia" ja "virikkeitä" ja liittyneet myös ihmisiin ympärilläni. Edellä nimeämäni syyt ovat kuitenkin olleet ainoita adioita, jotka koskaan olen ihan tietoisesti ja harkitusti päättänyt omalla kohdallani syiksi elää - siihen asti, kun olen niihin liittyvän tavoitteen saavuttanut.