Oma tarinani (YAOI)

[Darruel]

Joo, olen kirjoitellut tätä jo jonkin aikaa wordissa ja huomasin, että ainesta on. Päähahmona on oma foorumihenkilöni. Sitten aloitetaan.

Poika heräsi kylmänä ja hikisenä. Hän oli nähnyt pelottavan unen. Niin pelottavan, etten sitä uskalla kuvailla. Poika nousi ylös sängystään, otti hiukan liian isot housunsa ja veti ne jalkoihinsa.
Keittiössä poika havahtui isosiskonsa ääneen. "Besaid?" sisko kysyi. "Mitä sinä täällä?"
Poika katsahti portaisiin, mietti hetken mitä sanoisi, ja sanoi sitten:
"En saanut unta. Ajattelin tulla juomaan hiukan maitoa."
Sisko katsoi epäillen. Hetken poika epäili, että sisko ei uskonut häntä, mutta sitten tämä sanoi:
"Hyvä on sitten. Juo lasillinen."
Poika oli helpottunut. Sisko ei tiennyt.
Siskon häivyttyä Besaid pisti lasin takaisin kaappiin ja hiippaili eteiseen. Siellä hän otti mustan takkinsa naulakosta ja heitti sen päälleen.
Ulkona oli melkoisen kylmä. Tottakai oli. Oli viileä yö kesäyöksi. Besaid hieroi käsiään yhteen pysyäkseen lämpimänä. Yhtäkkiä hän havahtui huputetun hahmon ilmestyessä kulman takaa. "Kuka olet?" Besaid sähähti. Hahmo kääntyi katsomaan tuota poikaa. Se alkoi kävellä Besaidia kohti. "Mene pois!" tämä huusi. Hahmo ei kuítenkaan lähtenyt. Se alkoi tavoitella jotain taskustaan. "Veitsi!" Besaid ajatteli. Taskusta ei kumminkaan veistä tullut. Sieltä ilmestyi kivi. Pyöreä kivi. Besaid tunnisti tuon kiven. Se oli hänen ystävänsä, Belin omistama kivi.

[Endless II]

Hei, tuossa on tosiaan ainesta. Lyhythän se oli, mutta en itse ainakaan huomioinut mitään suurempaa vikaa. Pistähän lisää, olisi mukava tietää miten tämä kehittyy...

[Darruel]

No tässä sitä nyt Endless II:n pyydöstä on.

Besaid aikoi jo juosta ovelle, mutta sitten hahmo laski huppunsa. "Bel?" Besaid sanoi hämmästyneenä. Hahmo todellakin oli Bel. "Hei Besaid!" hän sanoi. "Mitä teet täällä?" Besaid kysyi. "Tulin katsomaan oletko hereillä. Näin kammottavaa unta, enkä saanut enää nukuttua", Bel vastasi. "Sama täällä", Besaid sanoi nyökäten. "Kerrohan siitä unesta."
He kulkivat pitkään mäkeä alas. Bel kertoi unestaan ja Besaid omastaan. He huomasivat unet samoiksi. "Mistä tämä voi johtua?" Bel ihmetteli. "Emme me voineet sattumalta samaa unta nähdä", Besaid sanoi. "Tästä on otettava selko."
Bel nyökkäsi. "Niin. Ehdotan, että tavataan huomenna. Tule meille kahdeltatoista."
"Selvä", Besaid sanoi.

Besaidin palatessa kotiin sisko ei enää ollut hereillä. Hän hiippaili omaan huoneeseensa. Unen päästä hän ei vieläkään saanut kiinni, joten hän jäi istumaan pöytänsä ääreen. "Mitä se voi olla?" hän ajatteli. Ei sattumaa ainakaan. Siitä hän oli varma. "Niin oli tarkoitus tapahtua, mutta mikä tuo tarkoitus voi olla?"
Besaid ei jäänyt miettimään asiaa unenpöpperössä, vaan otti esiin lappusen, johon hän oli kirjoittanut kaiken, mitä hän oli Belin kanssa tehnyt. Oli aika kirjoittaa uusi luku kohdan "Uintireissu merellä" alle.

Aamulla Besaid heräsi tuttuun tapaan siskon ravisteluun. "Herää siitä!" sisko karjui. "Sinulla on viisi sekuntia!"
Besaid oli salamana ylhäällä. Hän tiesi minkälaisia siskon raivokohtaukset olivat. Hän kiskaisi nopeasti housunsa jalkaan ja heitti paidan päälleen. Keittiössä oli äiti tekemässä ruokaa. "Huomenta kulta!" hän sanoi. "Huomenta", Besaid vastasi väsyneesti. Hänen piti olla tunnin päästä Belin luona. "Lähden kohta Belille", hän sanoi kyllästyneesti. "Selvä on."
Besaid hotkaisi nopeasti aamupalansa. "Viivyn tänään pidempään!" hän hihkaisi ovensuusta. Ulkona oli tuttuun tapaan markkinat käynnissä. Vanha mies nimeltään Glol kaupitteli kankaitaan ja hedelmäkauppias karjui tarjouksiaan. Besaid ei pysähtynyt ostamaan mitään. Hän jatkoi matkaansa ylös mäkeä. Kohti Belin taloa. Hän koputti oveen.

[-Rixu-]

Hmm.. ihan hyvä alku. Kerronta saisi kuitenkin olla hieman syvällisempää. Lukijan pitäisi jollain tapaan päästä sisään tarinan maailmaan. Tästä on kuitenkin hyvä kehittyä paremmaksi. Ihan hyvä pohja kuitenkin.

[Endless II]

Tarina menee vähän... vaikeaksi, jos kuvailisit pikuisen enemmän... (Paikkoja, ilmisiä... jne) voisi tarinastasi saada vähän enemmän irti...
Mutta, jos jaksat, laita lisää... tämähän saattaa olla hyväkin tarina, sitten kun se etenee hiukan...

[silent_deadly]

No ihan hyvää kirjotusta oli. Ei Endless II tasoa mutta ok.
Kuvailuja tahtoisin lisää kun jäi vähän epäselväksi oliko tuo jotain nykyaikaa vai keskiaikaa vai mitä???

Pistäpä lisää.

[Darruel]

Ovi avautui ja Besaid näki tutut kasvot. Belin veli Carlo. "Hei!", Carlo sanoi. "Kuinka sinulla pyyhkii?"
"Hyvin", Besaid vastasi. "Ostin uudet housut viimeviikolla", hän jatkoi ja ravisteli isoja housujaan. "Vanhukseltako?", Carlo kysyi. "Niin", Besaid vastasi. "Onko Bel kotona?"
"Joo", Carlo sanoi.
Besaid tuli sisään. Eteinen oli täynnä puuesineitä. Sen oli koristellut Belin isä, joka oli arkkitehti. Usein olivat hänen työnsä menneet pieleen juuri suunnittelun hetkellä tulleella örkkihyökkäyksellä. Jopa monet teoksetkin olivat örkkien runtelemia. Vieläkin niitä vaelsi kukkuloilla. Joskus ne jopa hyökkäsivät kyliin ja pelottivat ihmiset tiehensä vihreällä nahallaan ja katapulteillaan.

Belin huone oli täynnä erilaisia taide-esineitä. Ainoa puusta poikkeava oli hänen punainen tukkansa. Nyt hänellä oli kädessään jokin, mikä näytti epäilyttävästi miekalta. "Mitä sinä tuolla?", Besaid kysyi. "Eikö olekin hieno?", Bel vastasi ja huiskautti ilmaa miekalla. "Sain sen isältä."

Tosi lyhythän tuo, mutta en halunnut antaa teidän odottaa. ;)

[Seyana]

Vähän lyhyttä on. Kirjoita vain pidempiä kappaleita, sillä ei tekstissä kannata kiirehtiä vain, jotta saisi sitä nopeasti foorumeille.

Tekstissä on äksöniä heti alkumetreillä, mikä on varsin hyvä. Kannattaa pitää sitä yllä, sillä ei tästä tarinasta tuskin mitään luonto-opasta, eli todella hyvin kuvailtua tekstiä tule. Voisit vähän syventää tekstiä ja miettiä lauseita enemmän. Teksti jäi vielä vähän etäiseksi, mutta sitä on mahdollista kehittää. Kuka tahansa pystyy tekemään hyvää tekstiä kun vain miettii ja yrittää.
Jatka ihmeessä, harjoittelun kautta sitä kehittyy. :)

[Darruel]

Besaid huomasi miekassa kuvioita. Se oli jotain kummaa kirjoitusta, josta hän ei ottanut selvää. "Mitä tuo on?", hän kysyi Beliltä hipoen sormillaan vaaleita hiuksiaan. "Isä sanoo, että se on haltiakirjoitusta", Bel sanoi. "Uskon häntä."
"No en minäkään häntä epäile", Besaid vastasi. "Hän on rehellinen mies."
"No", Bel aloitti. "Meidän on varmaankin lähdettävä."
He kävelivät portaat alas eteiseen. "Isä!", Bel huusi. "Me lähdemme!"
Belin isä kiiruhti paikalle. Hän oli pitkä ja laiha. Hänellä oli tummat, lyhyet hiukset. "Ovatko nämä hyvästit?", hän kysyi surullisesti. "Eivät tietenkään!", Bel vastasi. "Tulemme kyllä takaisin."
Bel avasi oven ja auringonvalo tulvahti sisään. "Pilvet ovat väistyneet!", hän ilostui. "Jumalat suosivat meitä, Besaid!"
Besaid nyökkäsi. "Etenkin Sunburst."
Sunburst oli Besaidin kansan uskonnossa sään jumala. "Meidän on matkattava rannalle. Eiköhän siellä ole joku vene menossa mantereelle", Bel sanoi. He aloittivat matkansa kylän läpi. Ihmiset olivat kadonneet torilta rannalle uimaan, vaikka se olikin vaarallista merihirviöiden takia. Meressä saattoi törmätä jopa jonkinlaiseen lohikäärmeeseen. Lohikäärmeet olivat kummallisia siitä, että ne eivät vastanneet lainkaan tarujen otuksia. Ne eivät osanneet lentää, eivätkä sylkeä tulta. Ne kulkivat maalla ja vedessä. Niiden ainoa puolustuskyky oli piikikäs pyrstö. Ne olivat sinisiä, jonka ansiosta ne soluttautuivat hyvin mereen. Suurimillaan ne olivat lähinnä kolmemetriä korkeita.

"Siellä se on!", Bel huudahti. "S.S Colent!"
S.S Colent oli suurin laiva, joka matkasi saarelle ja sieltä mantereelle. "Unelmakyyti!", Besaid ilostui. He saivat parhaan laivan, joka kulki mantereelle. Iloisempia eivät olisi voineet olla. He juoksivat laivalle. "Hypätkää kyytiin, lapset!", huusi kapteeni. "Ilmaista teille!"
Colentissa oli kaikkea. Korttipelejä ja miekkailuharjoittelua. "Paremmin ei olisi voinut käydä", Besaid sanoi laivan lähtiessä matkaan.