Purity
25.1.2003, 20:42:56
Höyhen ja seitsemän moderaattoria
Olipa kerran kuningatar Narbeleth, jonka suurin toive oli saada tyttölapsi, jonka hiukset olisivat yhtä pitkät kuin foorumeiden elitistien postitusluvut yhteenlaskettuina, huulet ruusun punaa ja iho vaalea kuin kyyhkysen höyhen. Ja niin, pitkän odotuksen jälkeen, siunautui kuninkaalle ja tämän vaimolle heidän kauan kaipaamansa tyttölapsi. Prinsessa ristittiin Höyheneksi, ulkoisten piirteittensä johdosta. Mutta suru oli ylläpidon päämajassa suuri, sillä prinsessan isä kuoli. Mutta pian löysi kuningatar Narbeleth uuden rakkauden - kuningas Renin. Vaan parin onni ei kauaa kestänyt, sillä pian kuoli myös Narbeleth, ja Höyhen jäi ilkeän isäpuolensa vallan alle.
Kuningas Ren pelkäsi Höyhenen hiusten pituuden joskus ylittävän omien hiustensa pituuden, ja niin hän puki tytön rääsyihin, ja laittoi tämän raatamaan siivoten. Ja joka päivä astui kuningas maagisen peilinsä eteen ja kysyi saman kysymyksen:
”Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa pitkähiuksisin?”
Ja aina oli peilin vastaus sama: ”Te, herrani, olette maassa pitkähiuksisin.”
Vaan eräänä päivänä, Höyhenen juuri siivotessa Recycle Bin Ladenia, kysyi kuningas tapansa mukaisesti peililtänsä
”Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa pitkähiuksisin?”
Ja peili vastasi: ”Eivät halvat huivit pään ympärillä peitä totuutta - nyt eräs on teitä pitkähiuksisempi.”
Tämän kuullessaan kuningas suuttui suuresti ja kysyi peililtänsä: ”Kuka? Hän saa kärsiä!”
”Hiukset kuin elitistien postitusluvut yhteenlaskettuina, huulet ruusun punaa ja iho vaalea kuin kyyhkysen höyhen.”
”HÖYHEN!”, kuningas huusi raivoissaan.
----
Mitään pahaa aavistamaton Höyhen lauleli iloisesti alkaessaan siistiä toivomus- ketjua.
”Pienen salaisuuden,
voithan säílyttää?
Toivomukset täyttää ketju tää (http://foorumit.fffin.com/showthread.php?threadid=3598),
kunhan toiveen postaat vain,
nyt kun ei ketään näy,
jos kuulet kaiun vastaavan,
niin toivees toteen käy”
Recycle Bin Ladenin ulkopuolella oleva prinssi Welc kuuli höyhenen kauniin laulun, ja päätti selvittää mistä ääni tuli. Höyhenen jatkaessa lauluaan ketjuun, jonka kaiku kauniisti toisti hänen äänensä, kiipesi prinssi muurin yli.
”Ain irkkaan (ain irkkaan)
Ootan rakkaintan
Sen nickin (sen nickin)
kun nään (kun nään)
Ja idlaan (ja idlaan)
sekä unelmoin
Kun joinaa (kun joinaa)
hän jää (hän jää)
Ain irkkaan (ain irkkaan)
Ootan rakkaintain
Sen nickin (sen nickin)
kun nään”
”Kun nään”, kuuli hän miesäänen vastaavan, kaiun sijasta.
”Hei. En kai säikyttänyt?”, kysyi Welc kauniisti laulaneelta tytöltä. Höyhen juoksi äkkiä sisään yhteen lukuisista Recycle Bin Ladenin ketjuista, säikähdettyään vierasta miestä. Mutta prinssi lauloi Höyhenelle, saaden tytön uskaltautumaan parvekkeelle. Tyttö lähetti postauksen välityksellä prinssille lentosuukon.
-----
Samaan aikaan ylläpidon päämajassa keskusteli Ren uskollisen metsästäjänsä, Gabrielin, kanssa.
”Vie Höyhen metsään. Ja siellä, uskollinen Gabriel, bannaat hänet!”, kuningas sanoi raivoissaan. ”Tiedät rangaistuksen jos epäonnistut”.
”Kyllä”, vastasi Gabriel, kylmien väreiden juostessa pitkin hänen selkäänsä. Gabriel tiesi rangaistuksen hyvin - hänen post countinsa laskettaisiin nollaan.
”Mutta varmistaakseni, ettet unohda, tuo hänen hiuksensa tässä”, kuningas sanoi ojentaessaan metsästäjälleen punaisen rasian.
Ja niin Gabriel vei Höyhenen metsään. Höyhen lauleli iloisesti, sekä poimi kukkia maassa, kunnes yhtäkkiä huomasi maassa eksyneen nyypän.
”Hei pikkuinen. Mikä hätänä?”, kysyi prinsessa lempeästi nyypältä. Höyhenen neuvottua nyypän apuva- foorumille, kääntyi hän ympäri ja näki takanaan Gabrielin osoittamassa häntä leethaxor- leimalla.
”Apua, apua”, tyttö huudahti, perääntyen taaksepäin.
Vaan Höyhenen kauniit, pitkät hiukset olivat hellyttäneet Gabrielin sydämen.
”Ei, en voi tehdä sitä”, hän sanoi, laskien leethaxor- leiman alas. ”Juokse, juokse kauas, lapsi, äläkä palaa enää takaisin”, metsästäjä varoitti prinsessaa, hätyyttäen tätä kohti metsää.
”E-en ymmärrä”, Höyhen sanoi peloissaan.
”Hän on hullu, kateellinen, tekee mitä tahansa!”
”Mutta kuka?”
”Kuningas!”
Ja niin Höyhen lähti juoksemaan, vailla varsinaista päämäärää. Tytön mielikuvitus laukkasi ylikierroksilla, ja jokapuolella hän näki peeloja, nollapostaajia ja paljon muuta yhtä karmaisevaa. Viimein, lopen uupuneena, Höyhen kaatui maahan metsän pehmeälle sammalpeitteelle, nyyhkyttäen raskaasti. Metsän eri eläimet kerääntyivät itkevän tytön ympärille, mutta prinsessan nostaessa päätään pelästyivät eläimet, juosten piiloon pensaiden taakse.
”Älkää logatko ulos, en satuta teitä”, Höyhen sanoi lempeästi, ”olin vain niin peloissani. Ette uskokaan mitä jouduin kokemaan, vain koska pelkäsin. Nolostuttaa oikein, kun säikähdin aivan turhista”, prinsessa selitti antaen katseensa kiertää kaikissa häntä ympäröivissä eläimissä. Ja eläimet tulivatkin takaisin hänen luokseen, ilmeisesti vaistoten tytön kiltteyden ja lempeyden.
”Mitä te teette, kun olette surullisia?”, Höyhen kysyi eläimiltä.
Eläimet vastasivat osoittaen päätään irkkiin päin.
”Valtaatte irc-kanavan?”
Eläimet nyökkäilivät, ja prinsessa päätti kokeilla itsekin.
”Aina vain hymiöilen,
ruutu loistaa ja nään #fffinin
Siellä käynnissä on
floodaus melkoinen
Aina vain hymiöilen
mirkki kanssani riemuiten käy
ei huolia näy
tunnet floodauksen
kun kaikki bannaa
ja ruutu kun loistaa
niin muistat ainiaan
minä vain voin bannit poistaa
siis, vain hymiöilen
bannien poisto, sinut luokseni saa
ja ruutu myös sen
luokse käy hymiöillen”
”Ja nyt olen taas iloinen!”, Höyhen sanoi iloisesti.
”Tietäisittekö, missä voisin yöpyä?”, tyttö kysyi. Ja eläimet johdattivat hänet läpi metsän pienen mökin luo.
”Oi, kun söpö pieni mökki”, huudahti Höyhen nähdessään talon, jonne eläimet hänet johdattivat. Mökin ikkunat olivat niin matalalla, että tytön täytyi kumartua katsoakseen niistä alas. Sisään katsoessaan hän ei nähnyt ketään, joten hän koputti oveen. Kukaan ei tullut avaamaan ovea.
”Ei kai ketään kotona”, tyttö sanoi eläimille, kohauttaen hartioitaan, avasi oven ja astui sisään.
----
Samaan aikaan mökin oikeat asukit, seitsemän kääpiö-moderaattoria, tekivät töitänsä foorumeilla, laulellen samalla iloisesti.
”Tik tik tik tik tik tik tik
kaikki viestit poistetaan
ja tik tik tik tik tik tik tik
on näin se hauskempaa
kun viestejä me poistellaan
aina tik-tik työmme me hoidetaan
Aina vaan (aina vaan (aina vaan))
Sillä de-le-toi-da saa
Tik tik tik tik tik tik tik
On työmme rattoisaa
ja tik tik tik tik tik tik tik
poista-nappia painetaan
kun viestejä editoidaan
ja vihaisia PM:iä saadaan taas
ei ne tiedä miksi me poistellaan
tik-tik-tik-tik-tiketi-tik”
”DING DING DING!”, kuului ääni, kellon lyödessä viisi. Moderaattoreiden työaika loppui tältä päivältä. Kääpiöt lopettivat samantien poistelemasta päättömästi viestejä ja lähtivät kotia kohti. Joukon viimeisenä juokseva Vilkas-Kreifi loggasi kaikki pois, ja jätti salasanan roikkumaan kirjaudu sisään- napin viereen, ilmeisesti välittämättä siitä ettei ulos kirjautumisesta näin ollen ollut kovinkaan paljon hyötyä.
Niin joukkue moderaattoreita lähti matkaan, laulellen samalla iloisesti
”Hai-hou, hai-hou, taas matka irkkiin on...”
-----
”Onpas täällä sotkuista”, Höyhen sanoi katsellessaan ympärilleen. Paikka oli täynnä hämähäkinseittejä, ja pöydät likaisten astioiden peitossa. Katsellessaan sisustusta hän päätteli paikassa asuvan lapsia, ja tuli surulliseksi, sillä päätteli lasten asuvan täällä ilman äitiä, koska muutenhan heidän äitinsä varmasti olisi siivonnut.
”Pitäisiköhän minun siivota täällä, auttaakseni heitä?”, Höyhen mietti. ”Äh, antaa olla, emmä nyt jaksa”, hän sanoi suunnaten yläkertaan.
”Voi, miten ihania pikku spoiler-laatikoita!”, Höyhen ihasteli. ”Ja jokaisen päätyyn on kirjoitettu nimi: Jörö-Potri, Lystikäs-Arwen, Nuhanenä-Quistis, Viisas-Kaali.. oi, miten hassuja nimiä”, prinsessa tirskahti lukiessaan. ”Vilkas-Kreifi, Ujo-Kurma, Unelias-Marko.. olen hieman unelias itsekin”, Höyhen sanoi haukoitellen luettuaan viimeisenkin nimen, ja asettui makuulle kolmen spoiler-laatikon päälle. Linnut peittelivät uinuvan prinsessan lempeästi, mustalla spoiler-laatikon kannella, ja kaikki metsän eläimet asettuivat nukkumaan eri puolille huonetta.
Mutta pian kuulivat eläimet koko ajan lähestyvän laulun, vaikka Höyhen, sikeäuninen kun oli, ei siihen herännytkään.
”Hai-hou, hai-hou, taas matka irkkiin on..”
Eläimet juoksivat äkkiä portaat alas, ja ulos ovesta, metsän siimekseen ennen kuin moderaattorit ehtivät kotiin.
Yhtäkkiä pysähtyi moderaattorijoukon johtaja, Viisas-Kaali, kuin seinään ja kaikki muut moderaattorit törmäsivät tämän selkään.
”MEIDÄN KOTI!”, huusi Viisas-Kaali.
”Valot päällä!”, huudahti Lystikäs-Arwen.
”Aavistin sen aamulla, jalkoja särki”, Jörö-Potri sanoi.
”Se on paha merkki..”, Unelias-Marko totesi haukotellen.
”Mikäköhän siellä on?”, kysyi Ujo-Kurma repien hermostuneena partaansa. Laihan moderaattorin repliikki sai kääpiöt arvailemaan erilaisia pelottavia hirviöitä.
”Nyyppä?”
”Peelo?”
”Nollapostaaja?”
”Leethaxor?”
”Spammari?”
”Floodari?”
”UUSELITISTI!”, huusi Jörö-Potri peloissaan. Tämä sai kaikki pelosta hiljaiseksi.
Moderaattorit löivät viisaat päänsä yhteen ja loivat suunnitelman, joka rajoittui käytännössä siihen, että he hiipisivät kotiinsa sisälle ja ottaisivat selville, kuka tai mikä siellä majaili ja sen jälkeen miettisivät suunnitelmaa tarkemmin.
Kääpiöt hiipivät hiljaa kotiinsa, kävellen varpaillaan, jotta eivät rikkoisi hiljaisuutta. Kunnes yhtäkkiä he kuulivat omituista ääntä takaansa. Kaikki kääpiöt kääntyivät ympäri ja näkivät Vilkas-Kreifin sytyttävän savuketta.
”SHHhhh!”, sanoivat kaikki muut moderaattorit yksissä suin.
”On tämäkin aika polttaa”, Jörö-Potri tuhahti.
”Paha tapa sitäpaitsi”, Nuhanenä-Quistis sanoi, ja aivasti.
”SHHhhh!”, sanoivat kaikki muut moderaattorit yksissä suin.
”On tämäkin aika aivastella”, Jörö-Potri tuhahti.
”Paha tapa sitäpaitsi”, Vilkas-Kreifi sanoi.
Kääpiöiden tutkittua alakerran he huomasivat, ettei siellä ollut jälkeään nyypistä tai muista kammotuksista, ja päättelivät tunkeilijan vallanneen yläkerran.
Taas kerran löivät kääpiöt päänsä yhteen, ja Viisas-Kaali sai aikaiseksi suunnitelman:
”Yhden meistä on mentävä alas ajamaan se ylös.. siis ylös ajamaan se alas!”
Kaikki käänsivät katseensa Vilkas-Kreifiin, joka katsoi myöskin taakseen, ja huomatessaan ettei hänen takanaan ollut ketään yritti hän juosta karkuun, mutta muut kääpiöt saivat pakoyrityksen estetyksi. Vilkas-Kreifi työnnettiin portaisiin.
”Älä pelkää, me ollaan takanasi”, Viisas-Kaali sanoi.
”Joo, takanasi”, Lystikäs-Arwen toisti.
Vilkas-Kreifi käveli varpaisillaan eteenpäin ja avasi hitaasti yläkerran oven. Siellä hän näki spoiler-laatikoissa jonkun kääntämässä kylkeään, ja vaikkei edes nähnyt tunkeilijan kasvoja säikähti hän niin, että juoksi kovaa vauhtia takaisin alas, kirkuen kuin Jörö-Potri silloin kun tapaa uuselitistin. Muut luulivat Vilkas-Kreifin, ja näin ollen heidän itsensäkin, olevan hengen hädässä ja juoksivat kovaa vauhtia ovesta ulos, sulkien oven ennen kuin Vilkas-Kreifi pääsi pihalle. Hädissään oleva kääpiö-moderaattori yritti avata ovea, mutta oven toisella puolella muut kääpiöt nojasivat ovea vasten, ja Vilkas-Kreifi pystyi oven läpi erottamaan huudot ”Älkää päästäkö sitä ulos!”. Viimein Vilkas-Kreifi sai kuitenkin oven avattua ja muut kääpiöt hyökkäsivät tämän kimppuun, luullen tämän olevan se pelätty nollapostaaja, tai muu vastaava iljetys.
”Hei, lopettakaa, se on Vilkas-Kreifi!”, huomasi Viisas-Kaali, ja kääpiöt perääntyivät Vilkas-Kreifin kimpusta, aloittaen heti kysymystulvan.
”Näitkö sen?”
”Oliko se iso?”
”Oliko se nyyppä?”
”Oliko sillä peelo-leima?”
”Puhuiko se pahaa Mjölniristä?”
”Kuolasiko se?”
Vilkas-Kreifi pudisteli päätään.
”No mitä se sitten teki!”, huusivat muut kääpiöt yksissä suin.
”IDLASI!”, huusi Vilkas-Kreifi vastaukseksi.
Ymmärrettyään vastustajansa olevan puolustuskyvytön idlatessaan saivat moderaattorit rohkeutensa takaisin, ja juoksivat takaisin mökkiään kohden, huutaen:
”Nyt tai ei koskaan!”
”Pää poikki!”
”Postaukset pois!”
”Hakataan palasiksi!”
Yläkertaan päästyään hiipivät kääpiöt spoiler-laatikoiden ympärille kohottaen aseensa, Viisas-Kaalin nostaessa spoiler-laatikon kannen nukkuvan tytön päältä. Kääpiöt aloittivat heilauttamaan aseitaan, mutta lopettivat lyöntinsä kesken nähtyään spoiler-laatikoissa nukkuvan pitkähiuksisen tytön.
”Mikä se on?”, kysyi Unelias-Marko ihmeissään.
”Se on.. tyttö!”, Viisas-Kaali totesi asiantuntevana.
”Hän on kaunis, ihan kuin enkelimajava”, Ujo-Kurma sanoi punastuen.
Pian Höyhen alkoi osoittaa heräämisen merkkejä, ja kaikki moderaattorit säikähtivät, piiloutuen spoiler-laatikoiden taakse. Varovasti he kohottivat päänsä laatikoiden reunan yli.
”OH! Te - olette pieniä miehiä!”, Höyhen totesi ihmeissään.
Moderaattorit pysyivät vaiti.
”Mitä kuuluu?”, prinsessa kysyi ystävällisesti. Kääpiöt eivät vieläkään vastanneet.
”Sanoin mitä kuuluu!”
Nuhanenä-Quistis ja Lystikäs-Arwen uskaltautuivat mumisemaan jotain epäselvää, josta erotti sanat ”..miehiä muka..”
”Voi, te osaatte puhua!”, Höyhen sanoi taputtaen innoissaan käsiään yhteen. ”Oi kun kivaa!”.
Höyhen osasi päätellä moderaattoreiden nimet pelkästään heidän ulkoisen olemuksensa perusteella, ja Jörö-Potrin huomautettua etteivät he tienneet kuka tämä vieras tyttö oli käytiin läpi pakolliset Tervetuloa- ja menoa- alueen ”hei olen uusi” ja ”älä spammaa äläkä peeloile ja vieraile irc-kanavallamme” -toimenpiteet.
Moderaattoreiden kuullessa Höyhenen nimen tajusivat he hänen olevan prinsessa ja pyysivät ja rukoilivat Höyhentä jäämään heidän seurakseen. Höyhenelle ei tietenkään tullut mieleenkään lähteä, mutta hän ei kertonut tätä kääpiöille, vaan sanoi että hänen olisi ehkä parasta palata linnaan.
”Mutta kuningas bannaa sinut!”, Lystikäs-Arwen huudahti.
”Bannaisi hän minut täältäkin”, Höyhen huomautti.
”No eikä hän sinua täältä osaisi etsiä”, Lystikäs-Arwen intti sinnikkäästi.
"Osaisihan, hän on mustamaagi, hän tietää kaiken. Hän osaa käyttää invisible modeakin! Hän saattaa olla täällä parhaimmillaan!”
”Höpöhöpö”, sanoivat kääpiöt. ”Jos jäät, pesemme, ompelemme, siivoamme ja keitämme!”, he anelivat.
Höyhen hymyili suunnitelmansa onnistumiselle.
”Hyvä on, minä jään”.
Moderaattorit alkoivat valmistamaan syötävää, ja sen valmistuttua he ryntäsivät pöytään, mutta Höyhenen ”Seis!”-huuto pysäytti heidät.
”Näyttäkääpäs postauksenne”, Höyhen sanoi. Kääpiöt perääntyivät taaksepäin.
”Sanoin: Näyttäkääpäs postauksenne!”, prinsessa toisti.
”Jörö-Potri... 3017, tsot tsot... seuraavaksi sinä, Lystikäs-Arwen... 643, häpeäisit. Nuhanenä-Quistis... 395... Viisas-Kaali 2532... Vilkas-Kreifi 1069... Ujo-Kurma 791. Sinä myös Unelias-Marko! 61? Pahempaa kuin odotin”, Höyhen sanoi toruvalla äänensävyllä tarkistaessaan kaikkien moderaattoreiden postaukset. ”Nyt heti postaamaan lisää!”
Hämmästys valtasi moderaattorit.
”Postaamaan?”
”Miksi?”
”Eihän nyt ole uusivuosi tai edes Mjölnirin synttärit..”
Höyhen ei ottanut kuuleviin korviinsa moderaattoreiden vastalauseita, vaan totesi kylmästi: ”Kukaan ei syö ennen kuin olette nostaneet post countianne”.
Kääpiöt lähtivät vastahakoisesti ulos talosta foorumeille postaamaan. Heidän edessään kohosi laaja ketju, ja kääpiöiden hämmästys oli suuri. Viimein tajusi Ujo-Kurma mistä oli kyse.
”Jukra, se on nettitesti!”, hän huudahti.
”Ei kai me oikeasti tehdä sitä?”, kysyi Vilkas-Kreifi katsellen nettitestiä peloissaan.
”Se tekisi prinsessan iloiseksi, rohkeutta moderaattorit!”, Viisas-Kaali huusi.
Kaikki muut, paitsi Unelias-Marko kävivät vastahakoisesti postaamaan. Unelias-Marko istui sivussa tuhahdellen ”phah, nyypät” aina välillä, viitaten Höyheneen.
Kun kaikki muut moderaattorit olivat selvinneet nettitesti-ketjuun postaamisesta, tuhahti Unelias-Marko kiukkuisesti ”Varsinaisia elitistejä teistä tulikin. Ennen kuin huomaattekaan se vaihtaa teidän custom-titlet ja laittaa teille vaaleanpunaiset signukuvat. Kukaan ei saa minua postaamaan!”, Marko uhosi.
Taas vaihteeksi löivät kääpiöt päänsä yhteen, ja päättivät raahata Markon väkisin tekemään nettitestin, ja onnistuivatkin tässä.
----
Kuninkaan linnassa astui Ren taas peilin eteen ajatellen, että nyt kun Höyhen olisi kuollut olisi hän taas maassa pitkähiuksisin. Iloisesti hymyillen hän kysyi peililtänsä:
”Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa pitkähiuksisin?”
Peili vastasi:
”Seitsemän moderaattorin mökissä, on Höyhen maassa pitkähiuksisin.”
Kuningas tyrmistyi.
”Mutta hän on kuollut! Gabriel toi minulle siitä todisteeksi hänen hiuksensa tässä rasiassa!”
”Rasia on tyhjä, senkin pöllö”, peili vastasi.
Kuningas avasi rasian, ja huomasi peilin olevan oikeassa. Hän päätti tästä edespäin muistaa aina tarkistaa tuollaiset pikkuasiat. Raivostuneena siitä, että häntä oli huijattu, ja että hän ei vieläkään ollut maassa pitkähiuksisin, juoksi kuningas kellariin ja teki taian, joka muutti hänen ulkomuotoaan: hänen pitkät, kultaiset hiuksensa muuttuivat lyhyiksi ja valkeiksi, ja hänen kallis musta nahkatakkinsa köyhän kalakauppiaan asuksi. Kellarissa hän taikoi yhteen kalaan kuolemaa. Höyhenen puraistua kalaa voisi hänet henkiin herättää vain ensirakkauden suudelma.
”Ei pelkoa siitä”, kuningas ajatteli. ”Moderaattorit luulevat häntä bannatuksi, ja hautaavat elävältä! Hautaavat elävältä!”, kuningas nauroi lähtiessään valepuvussaan seitsemän moderaattorin mökkiä kohti.
----
Aamun tullessa hyvästelivät moderaattorit Höyhenen ja lähtivät takaisin foorumeille töihin, laulaen samalla lauluaan.
”Hai-hou, hai-hou, taas matka töihin on..”
Höyhenen jäätyä yksin moderaattoreiden mökkiin, saapui kalakauppiaaksi pukeutunut Ren koputtamaan ovelle, myymään Höyhenelle myrkytettyä silliä.
Höyhen epäröi, mutta Ren suostutteli viattomalla äänellä: ”Se ei ole mikä tahansa kala, se on iso SILLI. Yksi puraisu ja kaikki toiveesi käyvät toteen”. Höyhen, ikuinen haaveilija, ei tämän kuultuaan voinut vastustaa kiusausta, ja puraistuaan myrkytettyä silliä, otti ikuinen idle hänestä vallan. Juuri Renin lähtiessä tekivät moderaattorit paluuta foorumeilta, ja tajusivat vanhan kalakauppiaan olevan kuningas valeasussa. Kääpiöt jahtasivat Reniä, ja seurasi taistelu. Taistelu oli pitkä ja melko tylsistyttävä, joten yksityiskohdat hypättäköön yli. Taistelu loppui kuitenkin siihen, kun Ren tippui kirkuen alas kalliolta, ja päätyi edesmenneen kuningatar Narbelethin seuraksi tuonpuoleisessa. Ja niin he söpöilivät lopun elämänsä kuolemansa ajan onnellisina.
----
Höyhen oli niin pitkähiuksinen kuolleenakin, etteivät kääpiöt hennonneet haudata häntä, vaan valmistivat lasista ja kullasta arkun ja vartioivat alati rakasta vainajaansa. Prinssi Welc, joka oli etsinyt rakastettuaan kaikkialta, sai kuulla neidosta, joka makasi lasisessa arkussa, ja löysikin pian Höyhenen arkun. Prinssi, omituinen kun oli, suuteli kuollutta neitoa. Ja kas kummaa - Höyhen heräsi henkiin.
Ja niin he lifettivät onnellisina elämänsä loppuun asti.
----
Jos teiltä sattuu löytymään Lumikki ja seitsemän kääpiötä hyllystä, niin suosittelisin katsomaan vielä sen ihan vertailun vuoksi. Tai jos aikaa riittää niin voihan sen vuokratakin (ei maksa kuitenkaan paljoa), mutta ei tämä tietenkään ole edellytettyä jotta tarinan voisi lukea.
edit: kiitos Arwen kun huomautit tuosta yhdestä kohdasta, jotenkin vaan jäänyt päähän tuo "kaunehin" ja en sitten huomannut sitä tuota kirjoittaessani. Meinasin monta kertaa kirjoittaa 'kuningatar' Renistä puhuessani.
Olipa kerran kuningatar Narbeleth, jonka suurin toive oli saada tyttölapsi, jonka hiukset olisivat yhtä pitkät kuin foorumeiden elitistien postitusluvut yhteenlaskettuina, huulet ruusun punaa ja iho vaalea kuin kyyhkysen höyhen. Ja niin, pitkän odotuksen jälkeen, siunautui kuninkaalle ja tämän vaimolle heidän kauan kaipaamansa tyttölapsi. Prinsessa ristittiin Höyheneksi, ulkoisten piirteittensä johdosta. Mutta suru oli ylläpidon päämajassa suuri, sillä prinsessan isä kuoli. Mutta pian löysi kuningatar Narbeleth uuden rakkauden - kuningas Renin. Vaan parin onni ei kauaa kestänyt, sillä pian kuoli myös Narbeleth, ja Höyhen jäi ilkeän isäpuolensa vallan alle.
Kuningas Ren pelkäsi Höyhenen hiusten pituuden joskus ylittävän omien hiustensa pituuden, ja niin hän puki tytön rääsyihin, ja laittoi tämän raatamaan siivoten. Ja joka päivä astui kuningas maagisen peilinsä eteen ja kysyi saman kysymyksen:
”Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa pitkähiuksisin?”
Ja aina oli peilin vastaus sama: ”Te, herrani, olette maassa pitkähiuksisin.”
Vaan eräänä päivänä, Höyhenen juuri siivotessa Recycle Bin Ladenia, kysyi kuningas tapansa mukaisesti peililtänsä
”Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa pitkähiuksisin?”
Ja peili vastasi: ”Eivät halvat huivit pään ympärillä peitä totuutta - nyt eräs on teitä pitkähiuksisempi.”
Tämän kuullessaan kuningas suuttui suuresti ja kysyi peililtänsä: ”Kuka? Hän saa kärsiä!”
”Hiukset kuin elitistien postitusluvut yhteenlaskettuina, huulet ruusun punaa ja iho vaalea kuin kyyhkysen höyhen.”
”HÖYHEN!”, kuningas huusi raivoissaan.
----
Mitään pahaa aavistamaton Höyhen lauleli iloisesti alkaessaan siistiä toivomus- ketjua.
”Pienen salaisuuden,
voithan säílyttää?
Toivomukset täyttää ketju tää (http://foorumit.fffin.com/showthread.php?threadid=3598),
kunhan toiveen postaat vain,
nyt kun ei ketään näy,
jos kuulet kaiun vastaavan,
niin toivees toteen käy”
Recycle Bin Ladenin ulkopuolella oleva prinssi Welc kuuli höyhenen kauniin laulun, ja päätti selvittää mistä ääni tuli. Höyhenen jatkaessa lauluaan ketjuun, jonka kaiku kauniisti toisti hänen äänensä, kiipesi prinssi muurin yli.
”Ain irkkaan (ain irkkaan)
Ootan rakkaintan
Sen nickin (sen nickin)
kun nään (kun nään)
Ja idlaan (ja idlaan)
sekä unelmoin
Kun joinaa (kun joinaa)
hän jää (hän jää)
Ain irkkaan (ain irkkaan)
Ootan rakkaintain
Sen nickin (sen nickin)
kun nään”
”Kun nään”, kuuli hän miesäänen vastaavan, kaiun sijasta.
”Hei. En kai säikyttänyt?”, kysyi Welc kauniisti laulaneelta tytöltä. Höyhen juoksi äkkiä sisään yhteen lukuisista Recycle Bin Ladenin ketjuista, säikähdettyään vierasta miestä. Mutta prinssi lauloi Höyhenelle, saaden tytön uskaltautumaan parvekkeelle. Tyttö lähetti postauksen välityksellä prinssille lentosuukon.
-----
Samaan aikaan ylläpidon päämajassa keskusteli Ren uskollisen metsästäjänsä, Gabrielin, kanssa.
”Vie Höyhen metsään. Ja siellä, uskollinen Gabriel, bannaat hänet!”, kuningas sanoi raivoissaan. ”Tiedät rangaistuksen jos epäonnistut”.
”Kyllä”, vastasi Gabriel, kylmien väreiden juostessa pitkin hänen selkäänsä. Gabriel tiesi rangaistuksen hyvin - hänen post countinsa laskettaisiin nollaan.
”Mutta varmistaakseni, ettet unohda, tuo hänen hiuksensa tässä”, kuningas sanoi ojentaessaan metsästäjälleen punaisen rasian.
Ja niin Gabriel vei Höyhenen metsään. Höyhen lauleli iloisesti, sekä poimi kukkia maassa, kunnes yhtäkkiä huomasi maassa eksyneen nyypän.
”Hei pikkuinen. Mikä hätänä?”, kysyi prinsessa lempeästi nyypältä. Höyhenen neuvottua nyypän apuva- foorumille, kääntyi hän ympäri ja näki takanaan Gabrielin osoittamassa häntä leethaxor- leimalla.
”Apua, apua”, tyttö huudahti, perääntyen taaksepäin.
Vaan Höyhenen kauniit, pitkät hiukset olivat hellyttäneet Gabrielin sydämen.
”Ei, en voi tehdä sitä”, hän sanoi, laskien leethaxor- leiman alas. ”Juokse, juokse kauas, lapsi, äläkä palaa enää takaisin”, metsästäjä varoitti prinsessaa, hätyyttäen tätä kohti metsää.
”E-en ymmärrä”, Höyhen sanoi peloissaan.
”Hän on hullu, kateellinen, tekee mitä tahansa!”
”Mutta kuka?”
”Kuningas!”
Ja niin Höyhen lähti juoksemaan, vailla varsinaista päämäärää. Tytön mielikuvitus laukkasi ylikierroksilla, ja jokapuolella hän näki peeloja, nollapostaajia ja paljon muuta yhtä karmaisevaa. Viimein, lopen uupuneena, Höyhen kaatui maahan metsän pehmeälle sammalpeitteelle, nyyhkyttäen raskaasti. Metsän eri eläimet kerääntyivät itkevän tytön ympärille, mutta prinsessan nostaessa päätään pelästyivät eläimet, juosten piiloon pensaiden taakse.
”Älkää logatko ulos, en satuta teitä”, Höyhen sanoi lempeästi, ”olin vain niin peloissani. Ette uskokaan mitä jouduin kokemaan, vain koska pelkäsin. Nolostuttaa oikein, kun säikähdin aivan turhista”, prinsessa selitti antaen katseensa kiertää kaikissa häntä ympäröivissä eläimissä. Ja eläimet tulivatkin takaisin hänen luokseen, ilmeisesti vaistoten tytön kiltteyden ja lempeyden.
”Mitä te teette, kun olette surullisia?”, Höyhen kysyi eläimiltä.
Eläimet vastasivat osoittaen päätään irkkiin päin.
”Valtaatte irc-kanavan?”
Eläimet nyökkäilivät, ja prinsessa päätti kokeilla itsekin.
”Aina vain hymiöilen,
ruutu loistaa ja nään #fffinin
Siellä käynnissä on
floodaus melkoinen
Aina vain hymiöilen
mirkki kanssani riemuiten käy
ei huolia näy
tunnet floodauksen
kun kaikki bannaa
ja ruutu kun loistaa
niin muistat ainiaan
minä vain voin bannit poistaa
siis, vain hymiöilen
bannien poisto, sinut luokseni saa
ja ruutu myös sen
luokse käy hymiöillen”
”Ja nyt olen taas iloinen!”, Höyhen sanoi iloisesti.
”Tietäisittekö, missä voisin yöpyä?”, tyttö kysyi. Ja eläimet johdattivat hänet läpi metsän pienen mökin luo.
”Oi, kun söpö pieni mökki”, huudahti Höyhen nähdessään talon, jonne eläimet hänet johdattivat. Mökin ikkunat olivat niin matalalla, että tytön täytyi kumartua katsoakseen niistä alas. Sisään katsoessaan hän ei nähnyt ketään, joten hän koputti oveen. Kukaan ei tullut avaamaan ovea.
”Ei kai ketään kotona”, tyttö sanoi eläimille, kohauttaen hartioitaan, avasi oven ja astui sisään.
----
Samaan aikaan mökin oikeat asukit, seitsemän kääpiö-moderaattoria, tekivät töitänsä foorumeilla, laulellen samalla iloisesti.
”Tik tik tik tik tik tik tik
kaikki viestit poistetaan
ja tik tik tik tik tik tik tik
on näin se hauskempaa
kun viestejä me poistellaan
aina tik-tik työmme me hoidetaan
Aina vaan (aina vaan (aina vaan))
Sillä de-le-toi-da saa
Tik tik tik tik tik tik tik
On työmme rattoisaa
ja tik tik tik tik tik tik tik
poista-nappia painetaan
kun viestejä editoidaan
ja vihaisia PM:iä saadaan taas
ei ne tiedä miksi me poistellaan
tik-tik-tik-tik-tiketi-tik”
”DING DING DING!”, kuului ääni, kellon lyödessä viisi. Moderaattoreiden työaika loppui tältä päivältä. Kääpiöt lopettivat samantien poistelemasta päättömästi viestejä ja lähtivät kotia kohti. Joukon viimeisenä juokseva Vilkas-Kreifi loggasi kaikki pois, ja jätti salasanan roikkumaan kirjaudu sisään- napin viereen, ilmeisesti välittämättä siitä ettei ulos kirjautumisesta näin ollen ollut kovinkaan paljon hyötyä.
Niin joukkue moderaattoreita lähti matkaan, laulellen samalla iloisesti
”Hai-hou, hai-hou, taas matka irkkiin on...”
-----
”Onpas täällä sotkuista”, Höyhen sanoi katsellessaan ympärilleen. Paikka oli täynnä hämähäkinseittejä, ja pöydät likaisten astioiden peitossa. Katsellessaan sisustusta hän päätteli paikassa asuvan lapsia, ja tuli surulliseksi, sillä päätteli lasten asuvan täällä ilman äitiä, koska muutenhan heidän äitinsä varmasti olisi siivonnut.
”Pitäisiköhän minun siivota täällä, auttaakseni heitä?”, Höyhen mietti. ”Äh, antaa olla, emmä nyt jaksa”, hän sanoi suunnaten yläkertaan.
”Voi, miten ihania pikku spoiler-laatikoita!”, Höyhen ihasteli. ”Ja jokaisen päätyyn on kirjoitettu nimi: Jörö-Potri, Lystikäs-Arwen, Nuhanenä-Quistis, Viisas-Kaali.. oi, miten hassuja nimiä”, prinsessa tirskahti lukiessaan. ”Vilkas-Kreifi, Ujo-Kurma, Unelias-Marko.. olen hieman unelias itsekin”, Höyhen sanoi haukoitellen luettuaan viimeisenkin nimen, ja asettui makuulle kolmen spoiler-laatikon päälle. Linnut peittelivät uinuvan prinsessan lempeästi, mustalla spoiler-laatikon kannella, ja kaikki metsän eläimet asettuivat nukkumaan eri puolille huonetta.
Mutta pian kuulivat eläimet koko ajan lähestyvän laulun, vaikka Höyhen, sikeäuninen kun oli, ei siihen herännytkään.
”Hai-hou, hai-hou, taas matka irkkiin on..”
Eläimet juoksivat äkkiä portaat alas, ja ulos ovesta, metsän siimekseen ennen kuin moderaattorit ehtivät kotiin.
Yhtäkkiä pysähtyi moderaattorijoukon johtaja, Viisas-Kaali, kuin seinään ja kaikki muut moderaattorit törmäsivät tämän selkään.
”MEIDÄN KOTI!”, huusi Viisas-Kaali.
”Valot päällä!”, huudahti Lystikäs-Arwen.
”Aavistin sen aamulla, jalkoja särki”, Jörö-Potri sanoi.
”Se on paha merkki..”, Unelias-Marko totesi haukotellen.
”Mikäköhän siellä on?”, kysyi Ujo-Kurma repien hermostuneena partaansa. Laihan moderaattorin repliikki sai kääpiöt arvailemaan erilaisia pelottavia hirviöitä.
”Nyyppä?”
”Peelo?”
”Nollapostaaja?”
”Leethaxor?”
”Spammari?”
”Floodari?”
”UUSELITISTI!”, huusi Jörö-Potri peloissaan. Tämä sai kaikki pelosta hiljaiseksi.
Moderaattorit löivät viisaat päänsä yhteen ja loivat suunnitelman, joka rajoittui käytännössä siihen, että he hiipisivät kotiinsa sisälle ja ottaisivat selville, kuka tai mikä siellä majaili ja sen jälkeen miettisivät suunnitelmaa tarkemmin.
Kääpiöt hiipivät hiljaa kotiinsa, kävellen varpaillaan, jotta eivät rikkoisi hiljaisuutta. Kunnes yhtäkkiä he kuulivat omituista ääntä takaansa. Kaikki kääpiöt kääntyivät ympäri ja näkivät Vilkas-Kreifin sytyttävän savuketta.
”SHHhhh!”, sanoivat kaikki muut moderaattorit yksissä suin.
”On tämäkin aika polttaa”, Jörö-Potri tuhahti.
”Paha tapa sitäpaitsi”, Nuhanenä-Quistis sanoi, ja aivasti.
”SHHhhh!”, sanoivat kaikki muut moderaattorit yksissä suin.
”On tämäkin aika aivastella”, Jörö-Potri tuhahti.
”Paha tapa sitäpaitsi”, Vilkas-Kreifi sanoi.
Kääpiöiden tutkittua alakerran he huomasivat, ettei siellä ollut jälkeään nyypistä tai muista kammotuksista, ja päättelivät tunkeilijan vallanneen yläkerran.
Taas kerran löivät kääpiöt päänsä yhteen, ja Viisas-Kaali sai aikaiseksi suunnitelman:
”Yhden meistä on mentävä alas ajamaan se ylös.. siis ylös ajamaan se alas!”
Kaikki käänsivät katseensa Vilkas-Kreifiin, joka katsoi myöskin taakseen, ja huomatessaan ettei hänen takanaan ollut ketään yritti hän juosta karkuun, mutta muut kääpiöt saivat pakoyrityksen estetyksi. Vilkas-Kreifi työnnettiin portaisiin.
”Älä pelkää, me ollaan takanasi”, Viisas-Kaali sanoi.
”Joo, takanasi”, Lystikäs-Arwen toisti.
Vilkas-Kreifi käveli varpaisillaan eteenpäin ja avasi hitaasti yläkerran oven. Siellä hän näki spoiler-laatikoissa jonkun kääntämässä kylkeään, ja vaikkei edes nähnyt tunkeilijan kasvoja säikähti hän niin, että juoksi kovaa vauhtia takaisin alas, kirkuen kuin Jörö-Potri silloin kun tapaa uuselitistin. Muut luulivat Vilkas-Kreifin, ja näin ollen heidän itsensäkin, olevan hengen hädässä ja juoksivat kovaa vauhtia ovesta ulos, sulkien oven ennen kuin Vilkas-Kreifi pääsi pihalle. Hädissään oleva kääpiö-moderaattori yritti avata ovea, mutta oven toisella puolella muut kääpiöt nojasivat ovea vasten, ja Vilkas-Kreifi pystyi oven läpi erottamaan huudot ”Älkää päästäkö sitä ulos!”. Viimein Vilkas-Kreifi sai kuitenkin oven avattua ja muut kääpiöt hyökkäsivät tämän kimppuun, luullen tämän olevan se pelätty nollapostaaja, tai muu vastaava iljetys.
”Hei, lopettakaa, se on Vilkas-Kreifi!”, huomasi Viisas-Kaali, ja kääpiöt perääntyivät Vilkas-Kreifin kimpusta, aloittaen heti kysymystulvan.
”Näitkö sen?”
”Oliko se iso?”
”Oliko se nyyppä?”
”Oliko sillä peelo-leima?”
”Puhuiko se pahaa Mjölniristä?”
”Kuolasiko se?”
Vilkas-Kreifi pudisteli päätään.
”No mitä se sitten teki!”, huusivat muut kääpiöt yksissä suin.
”IDLASI!”, huusi Vilkas-Kreifi vastaukseksi.
Ymmärrettyään vastustajansa olevan puolustuskyvytön idlatessaan saivat moderaattorit rohkeutensa takaisin, ja juoksivat takaisin mökkiään kohden, huutaen:
”Nyt tai ei koskaan!”
”Pää poikki!”
”Postaukset pois!”
”Hakataan palasiksi!”
Yläkertaan päästyään hiipivät kääpiöt spoiler-laatikoiden ympärille kohottaen aseensa, Viisas-Kaalin nostaessa spoiler-laatikon kannen nukkuvan tytön päältä. Kääpiöt aloittivat heilauttamaan aseitaan, mutta lopettivat lyöntinsä kesken nähtyään spoiler-laatikoissa nukkuvan pitkähiuksisen tytön.
”Mikä se on?”, kysyi Unelias-Marko ihmeissään.
”Se on.. tyttö!”, Viisas-Kaali totesi asiantuntevana.
”Hän on kaunis, ihan kuin enkelimajava”, Ujo-Kurma sanoi punastuen.
Pian Höyhen alkoi osoittaa heräämisen merkkejä, ja kaikki moderaattorit säikähtivät, piiloutuen spoiler-laatikoiden taakse. Varovasti he kohottivat päänsä laatikoiden reunan yli.
”OH! Te - olette pieniä miehiä!”, Höyhen totesi ihmeissään.
Moderaattorit pysyivät vaiti.
”Mitä kuuluu?”, prinsessa kysyi ystävällisesti. Kääpiöt eivät vieläkään vastanneet.
”Sanoin mitä kuuluu!”
Nuhanenä-Quistis ja Lystikäs-Arwen uskaltautuivat mumisemaan jotain epäselvää, josta erotti sanat ”..miehiä muka..”
”Voi, te osaatte puhua!”, Höyhen sanoi taputtaen innoissaan käsiään yhteen. ”Oi kun kivaa!”.
Höyhen osasi päätellä moderaattoreiden nimet pelkästään heidän ulkoisen olemuksensa perusteella, ja Jörö-Potrin huomautettua etteivät he tienneet kuka tämä vieras tyttö oli käytiin läpi pakolliset Tervetuloa- ja menoa- alueen ”hei olen uusi” ja ”älä spammaa äläkä peeloile ja vieraile irc-kanavallamme” -toimenpiteet.
Moderaattoreiden kuullessa Höyhenen nimen tajusivat he hänen olevan prinsessa ja pyysivät ja rukoilivat Höyhentä jäämään heidän seurakseen. Höyhenelle ei tietenkään tullut mieleenkään lähteä, mutta hän ei kertonut tätä kääpiöille, vaan sanoi että hänen olisi ehkä parasta palata linnaan.
”Mutta kuningas bannaa sinut!”, Lystikäs-Arwen huudahti.
”Bannaisi hän minut täältäkin”, Höyhen huomautti.
”No eikä hän sinua täältä osaisi etsiä”, Lystikäs-Arwen intti sinnikkäästi.
"Osaisihan, hän on mustamaagi, hän tietää kaiken. Hän osaa käyttää invisible modeakin! Hän saattaa olla täällä parhaimmillaan!”
”Höpöhöpö”, sanoivat kääpiöt. ”Jos jäät, pesemme, ompelemme, siivoamme ja keitämme!”, he anelivat.
Höyhen hymyili suunnitelmansa onnistumiselle.
”Hyvä on, minä jään”.
Moderaattorit alkoivat valmistamaan syötävää, ja sen valmistuttua he ryntäsivät pöytään, mutta Höyhenen ”Seis!”-huuto pysäytti heidät.
”Näyttäkääpäs postauksenne”, Höyhen sanoi. Kääpiöt perääntyivät taaksepäin.
”Sanoin: Näyttäkääpäs postauksenne!”, prinsessa toisti.
”Jörö-Potri... 3017, tsot tsot... seuraavaksi sinä, Lystikäs-Arwen... 643, häpeäisit. Nuhanenä-Quistis... 395... Viisas-Kaali 2532... Vilkas-Kreifi 1069... Ujo-Kurma 791. Sinä myös Unelias-Marko! 61? Pahempaa kuin odotin”, Höyhen sanoi toruvalla äänensävyllä tarkistaessaan kaikkien moderaattoreiden postaukset. ”Nyt heti postaamaan lisää!”
Hämmästys valtasi moderaattorit.
”Postaamaan?”
”Miksi?”
”Eihän nyt ole uusivuosi tai edes Mjölnirin synttärit..”
Höyhen ei ottanut kuuleviin korviinsa moderaattoreiden vastalauseita, vaan totesi kylmästi: ”Kukaan ei syö ennen kuin olette nostaneet post countianne”.
Kääpiöt lähtivät vastahakoisesti ulos talosta foorumeille postaamaan. Heidän edessään kohosi laaja ketju, ja kääpiöiden hämmästys oli suuri. Viimein tajusi Ujo-Kurma mistä oli kyse.
”Jukra, se on nettitesti!”, hän huudahti.
”Ei kai me oikeasti tehdä sitä?”, kysyi Vilkas-Kreifi katsellen nettitestiä peloissaan.
”Se tekisi prinsessan iloiseksi, rohkeutta moderaattorit!”, Viisas-Kaali huusi.
Kaikki muut, paitsi Unelias-Marko kävivät vastahakoisesti postaamaan. Unelias-Marko istui sivussa tuhahdellen ”phah, nyypät” aina välillä, viitaten Höyheneen.
Kun kaikki muut moderaattorit olivat selvinneet nettitesti-ketjuun postaamisesta, tuhahti Unelias-Marko kiukkuisesti ”Varsinaisia elitistejä teistä tulikin. Ennen kuin huomaattekaan se vaihtaa teidän custom-titlet ja laittaa teille vaaleanpunaiset signukuvat. Kukaan ei saa minua postaamaan!”, Marko uhosi.
Taas vaihteeksi löivät kääpiöt päänsä yhteen, ja päättivät raahata Markon väkisin tekemään nettitestin, ja onnistuivatkin tässä.
----
Kuninkaan linnassa astui Ren taas peilin eteen ajatellen, että nyt kun Höyhen olisi kuollut olisi hän taas maassa pitkähiuksisin. Iloisesti hymyillen hän kysyi peililtänsä:
”Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa pitkähiuksisin?”
Peili vastasi:
”Seitsemän moderaattorin mökissä, on Höyhen maassa pitkähiuksisin.”
Kuningas tyrmistyi.
”Mutta hän on kuollut! Gabriel toi minulle siitä todisteeksi hänen hiuksensa tässä rasiassa!”
”Rasia on tyhjä, senkin pöllö”, peili vastasi.
Kuningas avasi rasian, ja huomasi peilin olevan oikeassa. Hän päätti tästä edespäin muistaa aina tarkistaa tuollaiset pikkuasiat. Raivostuneena siitä, että häntä oli huijattu, ja että hän ei vieläkään ollut maassa pitkähiuksisin, juoksi kuningas kellariin ja teki taian, joka muutti hänen ulkomuotoaan: hänen pitkät, kultaiset hiuksensa muuttuivat lyhyiksi ja valkeiksi, ja hänen kallis musta nahkatakkinsa köyhän kalakauppiaan asuksi. Kellarissa hän taikoi yhteen kalaan kuolemaa. Höyhenen puraistua kalaa voisi hänet henkiin herättää vain ensirakkauden suudelma.
”Ei pelkoa siitä”, kuningas ajatteli. ”Moderaattorit luulevat häntä bannatuksi, ja hautaavat elävältä! Hautaavat elävältä!”, kuningas nauroi lähtiessään valepuvussaan seitsemän moderaattorin mökkiä kohti.
----
Aamun tullessa hyvästelivät moderaattorit Höyhenen ja lähtivät takaisin foorumeille töihin, laulaen samalla lauluaan.
”Hai-hou, hai-hou, taas matka töihin on..”
Höyhenen jäätyä yksin moderaattoreiden mökkiin, saapui kalakauppiaaksi pukeutunut Ren koputtamaan ovelle, myymään Höyhenelle myrkytettyä silliä.
Höyhen epäröi, mutta Ren suostutteli viattomalla äänellä: ”Se ei ole mikä tahansa kala, se on iso SILLI. Yksi puraisu ja kaikki toiveesi käyvät toteen”. Höyhen, ikuinen haaveilija, ei tämän kuultuaan voinut vastustaa kiusausta, ja puraistuaan myrkytettyä silliä, otti ikuinen idle hänestä vallan. Juuri Renin lähtiessä tekivät moderaattorit paluuta foorumeilta, ja tajusivat vanhan kalakauppiaan olevan kuningas valeasussa. Kääpiöt jahtasivat Reniä, ja seurasi taistelu. Taistelu oli pitkä ja melko tylsistyttävä, joten yksityiskohdat hypättäköön yli. Taistelu loppui kuitenkin siihen, kun Ren tippui kirkuen alas kalliolta, ja päätyi edesmenneen kuningatar Narbelethin seuraksi tuonpuoleisessa. Ja niin he söpöilivät lopun elämänsä kuolemansa ajan onnellisina.
----
Höyhen oli niin pitkähiuksinen kuolleenakin, etteivät kääpiöt hennonneet haudata häntä, vaan valmistivat lasista ja kullasta arkun ja vartioivat alati rakasta vainajaansa. Prinssi Welc, joka oli etsinyt rakastettuaan kaikkialta, sai kuulla neidosta, joka makasi lasisessa arkussa, ja löysikin pian Höyhenen arkun. Prinssi, omituinen kun oli, suuteli kuollutta neitoa. Ja kas kummaa - Höyhen heräsi henkiin.
Ja niin he lifettivät onnellisina elämänsä loppuun asti.
----
Jos teiltä sattuu löytymään Lumikki ja seitsemän kääpiötä hyllystä, niin suosittelisin katsomaan vielä sen ihan vertailun vuoksi. Tai jos aikaa riittää niin voihan sen vuokratakin (ei maksa kuitenkaan paljoa), mutta ei tämä tietenkään ole edellytettyä jotta tarinan voisi lukea.
edit: kiitos Arwen kun huomautit tuosta yhdestä kohdasta, jotenkin vaan jäänyt päähän tuo "kaunehin" ja en sitten huomannut sitä tuota kirjoittaessani. Meinasin monta kertaa kirjoittaa 'kuningatar' Renistä puhuessani.