Quest for the Iron Hand

[Gabriel]

Tämä on fan ficci fan ficcien tapaan. IM:n fan ficci. Saa muut kirjoittaa ja kivaa se olisikin, paitsi että IM:n jäsenet ovat tapahtumien keskipisteessä. Ja muutenkin etsitään legendaarista esinettä nimellä "rautakäsi".

Omat tietoni:

Nimi: Gabriel
Ikä: Näyttää noin 30-vuotiaalta.
Asema: Tulevan Iron Mercenary-nimisen järjestön perustaja.
Olento: Näyttää ihmiseltä.
Ulkonäkö: Pitkä mies, pitkät mustat hiukset, silmät siniset kuin jäätyneet safiirit valtameren pohjassa.
Ase: Miekka joka on salamaa.
Luonne: Tuntematon.
Asema tarinassa: Hyvin tärkeä.
Tavoite: Rautakäsi.

Alkaa:

Yksinäinen mies käveli kuivalla hiekkaisella tiellä. Tämä oli suuri valtatie ja ainoat kulkuneuvot joita täällä käytettiin olivat mammutit tai vaihtoehtoisesti lohikäärmeet jolloin voi lentää. Mies kuitenkin käveli. Hänen mustat saappansa iskivat maahan noin sekunnin väliajoin ja harva hiekka narisi hänen jalkojensa alla. Polttava aurinko paahtasi hänen pikimustaa päälakeaan. Iho oli miehellä kuitenkin outo, hyvin vaalea ja kalpea. Mies käveli kädet pitkän nahkatakin taskuissa ja pikimustat aurinkolasit silmillään. Aina välillä hän otti kulauksen vesipullostaan joka oli hänen takkinsa alla. Miehen nimi oli Gabriel.

Jatkakaa tästä.

[Potri]

Nimi: Potri
Ikä: vaike sanoa
Asema: pikku lasten kannattaa välttää tätä tyyppiä
Olento: ihminen, ainakin näyttää siltä
Ulkonäkö: kukkakeppi, vihreät hiukset, sairaanoloiset silmät
Ase: saattaa poimia maasta kepukan ja tulla ahdistelemaan ihmisiä sen kanssa
Luonne: räikeä
Asema tarinassa: erittäin tärkeä loppu ratkaisun kannalta
Tavoite: elää epämääräinen elämänsä läpi kunnialla


Muutaman kilometrin käveltyään Gappia vastaan tuli omituinen vihreä hivuksinen mies, joka hihitti kierolla tavalla.
- onks rautakättä näkyny, Gappi sanoi
- nope, vihreä tukkainen mies vastasi
- mutta liitovaltion poliisi on taas perässä. Ne juntit ei koskaan osaa lopettaa, mies lisäsi.

Yhtäkkiä heidän kimppuunsa hyökkäsi paha aikeinen hiekan muru. Potri otti maasta kepin ja hakkasi sen kuoliaaksi.
- pelastit henkeni, musta hiuksinen mies rykäisi
- eihä tuo nyt mitään. Tosin tulee taas uusi plätti rikosrekisteriin...

[Silver]

Nimi: Silver
Ikä: Niin vanha että hiukset ovat hopeaa
Asema: Raahautuu perässä ilman kummempaa syytä... tai niin sinä luulet..  =/
Olento: Ihmisen näköinen.. mutta hopeiset pitkät hiukset  ???
Ulkonäkö: Uskokaa jo, hopeiset hiukset, pitkähkö.
Ase: Kaksi sinistä puusapelia (älkää kysykö sinisestä puusta)
Luonne: Hiljainen
Asema tarinassa: If you only knew..... Kuka tietää
Tavoite: ???, Kuolla urhoollisella tavalla ja tulla henkiinherätetyksi.. ja sen jälkeen...

//jätän tarinaan tulemisen avoimeksi, mutta hienoa että tännekkin tuli tämmöinen.. Luin sen viimeboardin tarinan kokonaan.... tunnissa.. :P

[Kultru]

Nimi: Kultru
Ikä: Näyttää 23 vuotiaalta.
Asema: Syrjäytetty kuningas.
Olento:Menninkäinen.
Ulkonäkö: Pieni, vihreä köyryselkäinen, pienet punaiset silmät, näyttää kuitenkin nuorelta.
Ase: Ruostunut metallimiekka, valurautavaltikka.
Luonne: Omaperäinen ja hapuileva.
Asema tarinassa: Tärkeä.
Tavoite: Kuninkuuden palauttaminen.



Jostain selittämättömästä syystä, ehkäpä velan tunteesta, jota Gappi tunsi Potria kohtaan kun hän pelasti hänen henkensä, liittyi Gappi Potrin joukkoon, tosin katuen päätöstään parin kilometrin jälkeen. Mies oli näet lopen kyllästynyt toisen nauruun, joka oli sangen häiritsevää, ja sairasta. Tämä ei kuitenkaan ollut rasitukseltaan mitään siihen verrattuna mitä hän joutui kestämään pienen menninkäisen suusta jonka he löysivät kuopasta murisemasta lyhyyttään kun ei yltänyt reunalle. Ystävällisyydestä, säälistä, kuka tietää he noukkivat raukan ylös ja kysyivät kuka tämä parjattu olento oikein oli. Kultrun silmät välähtivät oranssia valoa.

- Ettekö ole kuulleet legendaa suuresta ja mahtavasta Menninkäisten kuninkaasta? kysyi Kultru.
- No ei, vastasi Potri.
- Ei ihme, ei sellaista olekaan, olen Kultru, syrjäytetty kuningas.
- Aha.

Kuultuaan syrjäytetyn murheita tarpeeksi, molemmat miehet tulivat siihen johtopäätökseen että on parempi tukkia menninkäisen suu. Vaikka tämä tiesikin paljon hyödyllistä, osasi menninkäinen taitavasti piilottaa ylenmääräiseen höpötykseen minkä tahansa vastauksen. Niin kolmikko jatkoi matkaansa suhteellisen tyytyväisenä, peläten kuitenkin liittovaltion agenttien pitkää kouraa.


- jatkakaa tästä -



Edited by Jackal von ÖRF on 14.11.2001 12:00

[Eetupatukka]

Nimi: Patukka, Eetupatukka
Ikä: 12(henkisesti enemmän)
Asema: Gaabbijölskin neuvonantaja tai joku.
Olento: Eetu
Ulkonäkö: Sex Machine
Ase: Tyhmä on joka ei arvaa
Luonne: Skitso, Kirjaviisas.
Asema tarinassa: Hyvin hyvin tärkeä.
Tavoite: Mjölnirin sanan levittäminen ja Inku Meloonien jelppiminen.



Edited by Eetupatukka on 14.11.2001 09:00

Nimi: Jake
Ikä: N/A
Asema: Mega Man
Olento: Robotti
Ulkonäkö:
http://members.aol.com/gundamxcannon/fmegaman.jpg
Ase: Mega Buster ja lukematon määärä muita lisäaseita
Luonne: Kaaoottisen hyvä
Asema tarinassa: Defender of the Earth
Tavoite: Maan puolustustaminen =/ ja seurueeseen liittyminen


Tarina jatkuu:


Ja samassa he näkivät oudon hahmon kävelevän heitä kohti. He pysähtyivät odottamaan hahmon tuloa. Samassa hän oli jo kävellyt heidän kohdalleen. Hän esittäytyi heti:

- Nimeni on Jake. Keitä te olette?

Kaikki olivat hiljaa, harvinaisen hiljaa...

- No, silti, haluan liittyä joukkoonne, okei?

- Okei, sanoi Gabriel.

Ja he jatkoivat matkaansa ilman muita epäselvyyksiä...



Edited by Eppaaa on 14.11.2001 08:47

[Gabriel]

"Mitä ihmettä minä oikein teen?" Gabriel ajatteli. "Liityin tämän Potrin joukkoon ja nyt on tullut mitä kummallisempaa väkeä. Ehkä minun pitäisi...pitäisi tehdä mitä?" Gab pohdiskeli eikä huomannut että taivaalta lähestyi jokin kohti joukkoa.

[Eetupatukka]

Se olikin pelkää linnun paska. [sori olin kirjoittanut stooria aikapitkälle ja oli jo tullut muita viestejä]

...Kolmikko jatkoi matkaansa. He näkivät kuinka aurinko laski mäkien taa ja kumppanukset menivät nukkumaan. Yöllä Gab
näki unta, se ei ollut tavallista unta.  <!--emo&:shok:--><img src="http://www.fffin.com/ikonboard/non-cgi/emoticons/shocked.gif" border="0" valign="absmiddle" alt=':shok:'><!--endemo-->

Gapris näki unessaan Rautahansikkaan. Hän kurotti ottamaan sitä hän lähestyi ja lähestyi. Sitten se oli hänen kädessään, hän tunsi kylmän raudan kosketuksen kämmenellään. Sitten Rautahansikas suli kuin sumu Kapriksenn käsiin. Hän tunsi kuinka jokin saartoi hänet, se oli kuin hän olisi uponnut siirappiin. Siirappiin joka oli täynnä saastaista valoa. Samassa Gäbbi muisti jotain. Sehän ol...&#33;&#33;&#33;

Gabriel heräsi unestaan säpsähtäen, hiki lkarpaloi hänen otsallaan, kuin helmiäispisarat. Hän ei enää muistanut untaan, mutta oli kuitenkin niin hermostunut että lähti kävelylle yöksi. Hän käveli pitkin maastoa, kitukasvuisten pajujen välistä. Gab mietti Rautahansikasta, hän oli viime päivinä tuntenut sen läsnä olon yhä lähjempänä ja lähempänä. Mutta silti nin kaukana. Samassa hänen tarkat silmänsä huomasivat jotain vieressään. Se oli Hexadragon. Gabris hapuili vaistomaisesti miekkaansa, tämä olisi helpo voito hän ajateli...Saatana Vittu Perkele Tilt&#33;&#33;&#33; Hän kirosi hiljaa mielesään. miekka oli hänen teltasaan&#33; Voisin voittaa sen paljain käsin, ajatteli Gabbi.

Ehkä.

Hän oli jo jänittänyt lihaksensa valmiina kuolonloikkaan, kun hän näki kuinka jokin pitkä ja pattukamainenlensi ílmassa viuhuen kohti Hexadragonia, "Feel The Holy Wrath Of Mjölnir" kuului jumalallinen huuto patukan ns. suusta.

"Mjölnir, Täällä?"Ajatteli Gabriel katsellessaan kuinka Patukka silpoi viholisena pikku pikku pieniksi palasiksi."Sitten hänenkin täytyy olla täällä" "Mitä seitsemän syvyyden piirin nimeen täällä tapahtuu&#33;", kuului Potrin huuto "Kuulin melua ja tulin paikalle" sen sanoessaaan hän sytytti soihdun jonka väle osui Mjölniriin. "Jumalani" huusi Potri ja hyppäsi kontilleen maahan.
Gabriel näki kuinka hänen vanha tuttunsa asteli soihdun valoon. "Nouse Lapseni" hän sanoi Potrille. Sitten hän näki Gabrielin. "Kaappijölli&#33;"Eetupatukka huusi ja nappasi Gabrielin karhumaiseen syleilyynsä."Missä olet ollut rakas ystävä" kysyi Gabriel, samala irottautuen hellävaroen Patukan sylleilystä. "Olin kaukana Eteläisilä mailla, käänyttämässä pakanoita Mjölnirin uskoon" Eetupatukka sanoi laitten Mjölnirin taskuunsa päiväunille. "Niistä sai aika hyvin Exp:iä" hän lisäsi.

-Sou wats up mään?
-Olemme etsimässä Rautahanskaa
-Olet siis viiemin pääsemässä sen jäljille, hyvä tulen luonnoliisesti mukaan.
-Minä myös, Mjölnir lisäsi Eetun taskusta
-Selevä, lähdemme aamun koittaessa.
-Hyv yötä, kirpuille töitä

Gabriel tunsi itsensä vahvemaksi saadessaan kaksi vankkumatonta ystäväänsä tuekseen. Rautahansikas tuntui yhä lähempänä, mutta jokin oli aina hänen edessään.
Saastainen Valo... <!--emo&=/--><img src="http://www.fffin.com/ikonboard/non-cgi/emoticons/sly.gif" border="0" valign="absmiddle" alt='=/'><!--endemo-->



<span style='color:gold'>Kappalejakoa, kiitos. Rivinvaihtoja vain kappaleiden väliin.
 - Jackal</span>

<span style='color:green'>Joo, Joo.
-Allekirjoittanut</span>



<!--EDIT|Eetupatukka|14.11.2001 12:55-->

[Atte]

Nimi: Atte
Ikä: 10
Asema: Eetupatukan pikkuveli
Olento: Pikkuveli
Ulkonäkö: Kalju, sairas parta, mustat silmät, sairas badi
Ase: Hilppari of the isöpää
Luonne: Tappaja Berserkkeri.
Asema tarinassa: Sivuhenkilö
Tavoite: Isoveljen kiusaaminen.

[Potri]

Seuraavana aamuna kuusikko jatkoi matkaansa.
-"Mitä tällä rautakädellä sitten voi tehdä", Potri kysyi.
-"Rautakäsi on vuosisatoja vanha legendaarinen esine. Se on osoitus ihmisten voimakkuudesta muihin laheihin verrattuna. Se on voiman symbooli. Rautakäden haltija on kiistatta kaikkien itseään kunjoittavien taistelioiden johtaja." Gabbi selitti.
-"Sittenhän minä voisin taas ol..." Kultru aikoi sanoa.
-"Mutta vain valittu voi pitää rautakättä, muilta se murskää käyttäjän käden sisäänsä." Gabbi huomautti.
-"Mutta sehän on vain taru, eikö vain?" Potri sanoi.
-"luultavasti, luultavasti..." Gappi mutisi.

"Kun me saavutamme rautakäden, sen haltia tulen olemaan minä. Nuo hölmöt tulevat "tarjoamaan" sen minulle suoraan hopea lautasella" Potri juoni.

"Pitää pitää huoli, ettei kukaan noista hölmöistä tule tielleni, kun aika vihdoin koittaa" Gabbi mietti, samalla kun loi vilkauksen sekalaiseen, hölmön näköiseen porukkaan.

"Valta kuuluu sille, joka kuninkaaksi on syntynyt. Mokomat äkki nousukkaat eivät tiedä mitään todellisesta hallitsemisesta. Mutta minä tulen pitämään kyllä huolen oikeuksistani, kapinalliseni tulevat vielä katumaan tekoaan katkerasti." Kultru thikkasi kuusikon kävellessä pikin hiekka tietä.

Vähän matkan päässä siintikin jo pieni kylä.

[Gabriel]

Gabriel murjotti. Kylä=väkeä.

Väki=se mistä Gab ei oikein pitänyt.

Tämä oli kaiken lisäksi tärkeä kylä, sillä sen portteja vartioi neljä aarnikotkaa ja moiset otukset pystyisivät repimään heidät helposti hajalleen. Ensimmäinen aarnikotka nosti päänsä ja katsoi kohti heitä. Sitten toinen. Kolmas. Ja neljäs.

Ja kuin yhdestä tahdosta, kaikki neljä nousivat ilmaan ja lensivät heitä kohti.

"Mikäli ne eivät pidä meitä vaarattomina, jumalat meitä auttakoon." Gab mutisi.

[Echo]

Nimi: Echo
Ikä: suunnilleen 25
Asema: miekkamies ja neuvonantaja
Olento: ihminen
Ulkonäkö: Melko pitkä, olemukseltaan jykevä ja lyhyet, siistit, tummat hiukset
Ase: Kevyt ja nopea teräs miekka, nahkahanskan peittämä nyrkki
Luonne: hiljainen
Asema tarinassa: selviää aikanaan
Tavoite: saavuttaa taistelukokemusta


//en liity vielä tarinaan

Nimi: Kjia
Ikä: 20 vuotta
Ulkonäkö: Vaaleat pitkät hiukset, siis todella pitkät hiukaset(about polviin). Kirkkaan siniset silmät, täyteläiset punaiset huulet,
Vaatetus: Valkoinen toppi, mustat housut
Ase: hopeatikari, taijat -voimakkaita mm. ultima, flare
Olento: ihminen (erikoinen sellainen)
Luonne: tarkkaileva, harkitseva, rauhallinen
Asema tarinassa: selviää ajan myötä
Muuta: Taitava taistelija

Aarnikotkat syöksyivät kohti joukkiota joka oli valmistautunut suureen taisteluun aseet kohotettuina. &nbsp;Aarnikotkat olivat juuri iskemässä, kun valtava välähdys sokaisi koko joukkion. Aarnikotkat kirkuivat tuskissaan ja yksi jysähti maahan, mutta valon heiketessä nousi se kohti valon lähdettä. Kylään johtavalle tielle oli ilmestynyt nuori nainen joka juoksi kohti aarnikotkia. Yksi kotkista hyökkäsi ja nainen väisti keveästi, ja samalla hyppäsi kotkan selkään. &nbsp;kuului aarnikotkan kuoleman kirkaisu ja nainen vetäisi hopeisen tikarinsa aarnikotkan rinnasta. Kotkan jysähtäessä maahan nainen paiskautui maahan, mutta nousi kuitenkin nopeasti ylös. Samaan aikaan &nbsp;kolme muuta aarnikotkaa raivostuivat toverinsa menettämisestä ja syöksyivät kohti naista. Nainen ehti hieman väistää, mutta sai syvän haavan vasempaan käsivarteensa. Nopesti nainen teki taijan ja valo täytti aukion. Valon hälvetessä joukkio ryntäsi kohti aarnikotkia...

[Echo]

Koko jengi hyökkäsi aarnikotkien kimppuun verisesti välillä haavojaan kiroen. Kaikki koittivat hutkia kotkia, mutta se oli hankalaa ja uuvuttavaa niiden nopeuden takia. Gab kuitenkin onnistui onnen ja taidon avulla osumaan yhteen linnuista, katkaisten sen toisen siiven, jolloin se tuli lentokyvyttömäksi. Aarnikotkasta tuli helppoa riistaa ja se hutkittiin patukalla vainaaksi. Jäljellä oli enään yksi kotka. Jengi alkoi olla hieman alakynnessä, jolloin läheisen metsän puiden välistä käveli tumma hahmo. Se oli Echo.

[Eetupatukka]

Porukat katselivat kuinka ekho hyppäsi ilmaan, lentäen kuin tuuli. Aarnikotka räkäisi ja käänsi katseensa suuntaan josta oli kuullut ekhon hypystä tulevan luonollisen &#39;zip&#39; äänen. Aarnikotka näki kuinka Ekulin miekka heilahti ilmassa, nopeammin kuin silmä näki. Se olikin sen viimeinen näky tässä elämässä.

-Pelastit luultavasti meidän kaikkien hengen, Kaappijölli sanoi
-Whatever
-Tunnetko tämän kylän?
-Whatever  
-Minä tiedän, huusi nainen joka oli seurannut heitä sivummalta
-No mikä, potri huudahti hermostuneen&#33;
Nainen käänsi katsensa Potriin, joka huomasi heti tämän Täyteläiset huulet ja kullanväriset hiukset
-öblöblöö öghhh, sönkötti Potri punastuen
-Noin Meidän Kakrukin ääntelee, Mjölnir huomautti taskusta.
Nainen jatkoi kuin mitään ei olisi tapahtunut:
-Tämä on Vendelin pyhä kaupunki, tänne on varastoitu kaikki maailmalla kirjoitettu tieto.
-Kirjoja, siistiä&#33;, Eetupatukka huusi
Kaikki katsoivat Kaprista "koiranpentu" ilmeillänsään.
"Vendelin kirjastosta voisi kylläkin löytyä jotain tietoa Rautakädestä" hän ajatteli "Tai saastaisesta valosta joka estää meitä löytämästä Rautahanksaa"
-Hyvä on
Kaikki:JIPIIIIIIIIII&#33;&#33;&#33;



Active Time Event:

Gabriel meni Vendelin kirjastoon etsimään tietoa mystisestä Rautahanskasta, Eetupatukka ja Mjölnir menivät ihan muuten vaan lueskelemaan.



Edited by Jackal von ÖRF on 16.11.2001 05:21

[Jackal von ÖRF]

// En tule vielä itse mukaan. Hauduttelen.


Gabriel käyskenteli kirjahyllyjen välissä kuin etsien jotain. Heidän tapaama nainen käveli rauhallisesti vauhkona kirjoja tonkivan Gabin taakse ja kysyi hiljaa.

- Etsitkö jotain?
- Iiik&#33; Mitä? Hä, missä? Ai... Sinä siis. En minä tässä mitään, kunhan vain vähän selailen. En tainnut kuulla nimeäsi.
- Kjia.
- Mikä nimi tuo on olevinaan?
- En tiedä. Siksi äitini kutsui minua aikoinaan. Olin hyvin pieni kun hän kuoli ja tuo nimi on ainoa muistoni hänestä. Kylän vanhimmat olisivat nimenneet minut toisin, mutta halusin pitää äitini antaman nimen.
- Oletko aivan yksin?
- Isoveljeni Echo on kanssani. Isäni lähti pitkälle matkalle ennen kuin synnyin, eikä äitini halunnut koskaan puhua hänestä vaikka kuinka pyysin. Isältä minulle on jäänyt vain tämä tikari.

Kjia näytti vyöllään roikkuvaa hopeatikaria, joka hohti kylmyyttä. Garbriel kysyi lisää.

- Mitä sinä teet täällä?
- Hoidan tätä kirjastoa. Näytti kuin olisit etsinyt jotain.
- Ai niinkö? Kunhan vain selailin. Ei mitään erityistä.

Gabriel lähti kävelemän ulos ja poistui kirjastosta. Echo tuli Kjian vierelle ja sanoi:

- Se?
- Se.

[Eetupatukka]

Ette arvaa paljon ottaa päähän jos kirjoittaa pitkää jatkoa ja joku pistää siihen päälle. Olkoon tämä nyt jatkoa, vaikka loogisuus ihan vähän kärsiikin. Otetaan tälläinen käytäntä, kun kirjoitatte vähänkin pitempää viestiä lähettäkää ensin viesti jossa lukee esim. JATKOA TULOSSA, sitten painakaa edit ja jatkakaa tarinaa. Niin muut eivät vahingossa pilaa vaivaasi.


Active Time Event:


Kjia meni etsimään heille majapaikkaa. Potri oli suostunut tulemaan mukaan "suojelemaan" Kjiaa.

Kurtlu kierteli puoteja ja kauppoja, tehden pari heräteostosta:

-Kupo Nut
-Elixir
-Gyshali Greens


Echo meni syrjäiselle slummikujalle valitsi ihmeelisen varmasti yhden ränsistyneen talon ja koputti lyhyen sarjan sen oveen.
-Kuka siellä?, kuului kirkas, mutta samalla saastainen ääni
-Silver Chocoboa ei ole olemassa
-Kuinka voi olla varma?
-Korpit kertoivat

Ovi avautui narahtaen ja kaapuun sonustautunut hyypiö seisoi ovella.

-He ovat siis viimein saapuneet?
-Kyllä
-Hyvä, jatkamme suunitelman mukaan
-Strengh and Chaos&#33;

Echo käveli pois kujalta.

:shok:


Samaan aikaan Eetu ja Gabriel juttelivat

-Ystävä, olen huollisani Mjölniristä
-Mmm-m, Gabriel hymähti nostamatta katsettaan kirjasta
-Tiedätkös, hän on niin nuori ja viaton, eikä ole vielä nähnyt maailman pahuutta.
-Hän tulee kyllä kokemaan sen tällä matkalla, tunnen sen luissani.
-Jep, kuule minusta sinun pitäisi kertoa Mjölnirille Rautahaskikkaan tarina, minulla ei ole sydäntä siihen.
-Jos välttämättä haluat
-Mjölnir, tuleppas tänne, Eetupatukka sanoi napsauttaen sormiaan.
-Kaappijölli setä kertoo sinulle tarinan
Niin Gab alkoi kertoa syvällä hiljaisella äänellä tarinaa, jota oltiin kerrottu miljoonia kertoja ja tultaisiin yhäkin ker´toman.

Long Long Ago...



Edited by Jackal von ÖRF on 16.11.2001 05:20

[Mickey]

En tule minäkään vielä mukaan.


Echo kuljeskeli pitkin katuja, vailla varsinaista päämäärää. Hän kuitenkin mietti itsekseen asioita, joista muut eivät tienneet yhtään mitään. Hän tuli kahden kujan risteykseen, mutta ei tiennyt minne lähtisi, ja takanaan hän näki...

[Potri]

Gabin. Hän juoksi kadun halki, kirja kainalossaan. Hän tönäisi Echon maahan ohittaessaan hänet ja lisäsi vielä enemmän vauhtia.
Kohta Gabin mentyä Potri ja Eetu tulivat juosten paikalle.
-Mikset pysäyttänyt häntä&#33;? Eetu raivosi.
-Miksi olisi pitänyt? Echo ihmetteli.
-Hän on saanut jotain rautakädestä selville, ehkäpä jopa sen olin paikan&#33; Potri karjaisi.
-Nopeasti&#33; Napataan hänet&#33; Eetu sanoi ja viritti ritsansa Mjölnirillä ja valmistautui ampumaan sen Gabin perään.
Samalla Kjia juoksi takaa päin heidän luokseen.
-Hyvä&#33; Valaise katu valo taiallasi, jotta voimme tähdätä Mjölnirin paremmin. Potri sanoi osoittaen edessääin näkyvää pimeyttä, jonne Gabbi oli kadonnut.
Toki, Kjia sanoi ja käytti magiaansa. Valo ei kuitenkaan poistanut heitä ympäröivää pimeyttä, vaan suorastaan sokaisi heidät.
-Gab&#33; Odota&#33; Kjia huusi ja lähti juoksemaan poispäin.
Muut olivat täysin laamaantuneita valosta.
Kun heidän näkönsä vihdoin palasi, Kjia ja Gab olivat jo tavoittamattomissa.
-Se ******* bitch&#33;
-Mitä me nyt teemme?
-Emme ainakaan anna heidän tavoittaa rautakättä.
-Mutta mitä voimme tehdä? emmehän me edes tiedä missä he ovat.
-Heillä ei ole mukanaan vettä. Tuskin selviävät kovinkaan kauas.
-Aamun koitteessa voimmekin sitten poimia heidän kuivuneet ruumiinsa erämaasta (ja saada kirjan), Potri nauroi ja meni rentoutuneena takaisin telttaan nukkumaan.

Active Time Event:


Samaan aikaan Jake luki kirjastossa kirjaa, nimeltä "Dé le Metalica". Kirjassa oli kaikkien metallisten esineiden syntytarinat. Myös rautahanskan ja robottien syntytarinat. Jake syventyi kirjaan.

- Hyvin mielenkiintoista...

Lopulta hän laittoi kirjan paikoilleen ja lähti etsimään muita ryhmän jäseniä.



Edited by Eppaaa on 15.11.2001 21:05

[Gabriel]

Gabriel ja Kjia pakenivat erämaahan kunnes eivät enää jaksaneet juosta. He istahtivat ja antoivat hengityksensä rauhoittua. Lopulta Kjia sanoi jotakin.
-Saitko selville rautahansikkaan olinpaikan?
Gabriel avasi kirjan, etsiskeli tiettyä sivua ja näytti sen hänelle. Siinä oli runo.

"Maassa jossa syleilee toisiaan
hiekka, jää ja tulikivi,
maassa jossa aarnikotkat syntyvät,
maassa jossa kasvaa jättiläismetsiä.

Sieltä löytyy rautahanska,
artifakti himoituin.
Rautahanska löytyy temppelistä,
sen sisällä sitä vartioi Cygraz Verirutto (hahmo, joka on kiskottu Nimettömän tarinan™ parhaillaan valmistuvasta osasta ;) ).

Ja temppelin sisällä ei ole lakeja,
aika on tiheä, mutta pyörii paikoillaan.
Tila on venytetty, mutta se on kasassa.
Ken esteistä läpi pääsee, ken Cygrazin päihittää,
se mahdin rautahansikkaan saa."

-Hiekka, jää ja tulikivi. Eräs aavikko jäi luonnonmullistusten seurauksena jään peittoon ja siellä on tulivuoria. Aarnikotkat taas omaavat monia pesintäpaikkoja. Gabriel sanoi.
-Sen puoleen jättiläismetsätkään eivät ole harvinaisia. Kjia sanoi.
-Vihjeitä on kyllä tarpeeksi, meidän pitää mennä nukkumaan. Gabriel tokaisi ja heittäytyi maahan.
-Maassako?
-Jep.
-Siinähän voi tulla kylmä.
-Jep.
-Entä vesi? Me tarvitsemme sitä huomenna&#33;
-Luota minuun, Kjia hyvä. Minulla on enemmän kuin yksi temppu takataskussani. Gabriel sanoi ja nukahti.

[Eetupatukka]

Syvällä mielessään Eetupatukka kuitenkin tiesi, että Kaappijölli ei voisi koskaan pettää häntä. Potrinkin käytös ihmetytti, ei olenkaan sopivaa käytöstä Mjölnirin noviisilta :soso:

Se ei kuitenkaan ollut ensimmäinen huolen aihe, Gabin kohtalo murehdutti häntä. Kaappijöllilä on varmasti hyvä syy, hän ajatteli. Pitkään mietittyään hän päätti lähteä salaa Gabin perään, Mjölnirin kanssa tietysti
:D



Edited by Eetupatukka on 15.11.2001 20:57

[Gabriel]

Gabrielin muistiin palasi se kuva 15 vuotta sitten jolloin hän oli kuullut rautahanskasta parhaalta ystävältään. Tai ei itse rautahanskasta, mutta kiitos sen hän sai tietää esineestä. Hänen ystävänsä oli vuoden nuorempi kuin hän ja teki kuitenkin kuolemaa.

Hän oli sairastunut veriruttoon.

-Mikä tauti tämä on? Gabriel kysyi.
-Verirutto...kamala verirutto. Ystävä vastasi.
-En ole ikinää kuullutkaan.
-Se ilmestyi maailmaan vajaa vuosi sitten...Cygraz Veriruton mukana.
-Kenen?&#33;
-Lohikäärmeen. Jumalten lähettämän lohikäärmepyövelin. Cygraz on kammottava olento, hän kantaa veriruton tartuntaa, muttei kuole siihen. Jumalat lähettivät hänet tänne rangaistukseksi siitä ettemme muka kunnioittaneet heitä tarpeeksi. Mutta minä olen aina kunnioittanut jumalia&#33; Kuoleva sanoi.

Hän käänsi päänsä ja yhtäkkiä hänen silmistään alkoi vuotaa verta. Gab aikoi pyyhkiä sen pois, mutta hän huusi.
-Ei&#33; Saat tartunnan&#33; Silmieni verisuonet ovat rikkoutuneet, mulla on noin puoli tuntia elinaikaa, ennen kun valtimoni hajoavat. Kuuntele. Cygrazilta minä sain tämän taudin. Kosta&#33; Tapa hänet&#33;
-Sen tekisin, mutta miltä lohikäärme näyttää? Gabriel kysyi. Hän ei surrut käytännössä kuollutta ystäväänsä, halusi vain kostaa tämän puolesta.
-Cygraz ei ole tavallinen lohikäärme. Näin hänet itse. Hänen silmänsä ovat mustat kuolleesta verestä ja niiden ympärillä on kuivunutta verta. Aina välillä hän yskähtää verta, jota kerääntyy hänen keuhkoihinsa. Hänen ruumiinsa on liila. Sen on aiheuttanut kuollut veri ja hajonneet verisuonet. Hänen kynsiensä ja nahan rajan välistä vuotaa verta. Mutta hän ei kuole siihen. Ei omaan tautiinsa. Kuoleva yskähti, tällä kertaa verta.
-Minä etsin sen olennon ja tuon sen pään haudallesi. Minä lupaan. Gabriel sanoi haudanvakavana.
-Kiitän sinua.

Gabriel poistui. Vuosien saatossa hän oli kuunellut tarinoilta Cygraz Verirutosta-useimmat niistä hän kuuli kuolevilta potilailta-ja hän kuuli myös rautahanskasta. Aarteesta jota olento vartioi. Gabriel oli lähes unohtanut ystävälleen antamansa lupauksen, se ja Cygraz olivat toissijaisia. Hän tavoitteli rautahanskaa.


Menneisyys väistyi ja Gab huomasi seisovansa miekka kädessä, valmiina taisteluun.

Menneisyyden muistot valtasivat Gabrielin mielen, kun hän muisteli ystäväänsä. Hän alkoi huutamaan ja vannoi puolitajuissaan kostoa Cygrazille. Kjia yritti rauhoitella häntä, mutta Gabriel iski hänet voimakkaasti syrjään ja lähti juoksemaan tietä eteenpäin hermot raunioina.



Edited by Jackal von ÖRF on 17.11.2001 15:28

Kjia tuli tajuihinsa hetkeksi ja tajusi makaavansa maassa. Hän näki muiden seisovan hänen edessään katsoen Gabrielin perään. Sitten Kjia menetti taas tajuntansa.

Myöhemmin Kjia taas havahtui. Kjia katsoi ympärilleen ja huomasi olevansa jonkinlaisessa metsässä.  Potri seisoi lähettyvillä ja vieresä paloi nuotio. Kjia yritti nousta ylös, mutta kaikki hänen voimansa karkasivat hänen ruumiistaan Kjian tuntiessa valtavan kivun rinnassaan. Kjia älähti irvistäen kivusta ja valahti takaisin maahan. Potri tuli hänen luokseen.
-Älä liiku, sinuun sattui todella pahasti. Liikkuminen vain pahentaa oloasi,
Kjia irvisti tuskasta, mutta alkoi jälleen nousta ylös.
-Auta minua... Kjia kuiskasi yhteen purtujen hampaidensa välistä
- Auta minut istumaan...
Potri epäröi.
-Sinun pitäisi kyllä pysyä paikallaan. Olit vähällä kuolla.
Kjia ei kuunnellut Potrin selityksiä vaan yritti edelleen nousta istumaan. Lopulta Potri antoi periksi ja auttoi Kjian istualleen läheisen puun juurelle.
Kjia huokasi syvään.
-Kiitos, missä muut ovat?
-He lähtivät Gabrielin johdolla etsimään sitä Rautakättä. Gabrielin mukaan matka kestää kauan. He lähtivät aamulla.
-Mitä?&#33;&#33; Kjian kasvoille tuli kauhistunut ilme.
-Kuinka kauan olen ollut tajuttomana? Missä Echo on?
-Echo tuli myöhemmin eilen illalla ja lähti tänä aamuna muiden mukana. Olit tajuttomana lähes vuorokauden.
-Minun täytyy lähteä heidän peräänsä&#33; Kjia huudahti.
-Et sinä tuossa kunnossa voi lähteä mihinkään&#33; Minä en päästä sinua&#33; Sitäpaitsi kylästä on tulossa parantajia hakemaan sinua&#33;
Kjia katsoi tuimasti Potriin ja sulki sitten silmänsä. Kjia keskittyi ja istui hiljaa puun juurella.
-Mikäs sinulle nyt tuli, Kjia vastaa&#33; Potri tuskastui.
Yhtäkkiä Kjia nousi ylös maasta.
-Minä lähden heidän peräänsä.
-Mutta... haavasi?&#33;&#33; Potri ärähti.
-Ei ole mitään haavaa... Kjia vastasi. Hän hypähti ilmaan ennenkuin Potri ehti estää häntä ja katosi puiden latvustoon.
Potri kirosi mielessään, "Että pitikin jäädä tänne, muut ovat jo ties missä. Toivottavasti saavutan vielä heidät". Potri jätti leirin ja lähti matkaan. "Hetkonen, enhän edes kertonut Kjialle mihin muut lähtivät". Tässä on jotain outoa....



Edited by Jackal von ÖRF on 17.11.2001 15:28

[Jackal von ÖRF]

Hankkikaa idea&#33; Melkein tekisi poistaa edellisistä 12 viestistä noin 11, kun siinä ei ole päätä eikä häntää. Älkää kirjoittako, ellei teillä ole jotain hyvää ja monipuolista tarinaa päässä (eikös tästä joskus puhuttu?). Rya&#39;zin ilmestymisen jälkeen tuli paha notkahdus. Jo koko hahmo oli syntyessään tuomittu huonoksi, koska se oli valmiiksi kliseinen kuin jostain C-luokan elokuvasta.

Ja te kaikki olette muka pelanneet FF:iä? Keskittykää enemmän syvällisen ja monimutkaisen juonen luomiseen kuin pelkkään tappeluun ja riehumiseen. Päävihollinen ei noin vain hyppää kaikkien kimppuun, vaan tarinaa täytyy ensin kypsytellä ja luoda tukevaa pohjaa.

Päivässä on turhaa yrittää saada kirjoitettua enempää kuin muutama jatko tähän tarinaan, jotta mielenkiinto pysyisi korkealla. Hahmoesittelyistäkin voisi poistaa kohdat asema tarinassa ja tavoite, sillä ne kehittyvät tarinan myötä. Taidan pian poistaa noista sensuroiduista viesteistä kaikki paitsi rixu84:n viestin, sillä kaikki muut olivat enemmän tai vähmmän hakoteillä. Vastalauseita?


Olen päättänyt, että tämä tarina toimii.


EDIT: Turhat viestit poistettu. Jatkakaa. :)



Edited by Jackal von ÖRF on 20.11.2001 23:56

[-Rixu-]

// Jatkan nyt miten parhaaksi näen, kun tarina ei oikein tahdo lähteä liikkeelle. Kirjoittakaa jatkoa.

Aika takauma.

Gabrielin lyötyä Kjiaa hän juoksi päämäärättömästi eteenpäin, kunnes saapui metsän reunaan. Gabriel huokaisi syvään ja piteli päätään. "Mikä minut sai tekemään tuollaista".Gabriel käveli syvemmälle metsään ja löysi puron, jossa täytti vesi pullonsa. Gabriel näki kasvojensa heijastuvan vääristyneinä puron pinnasta ja siirsi katseensa pois veden pinnasta. Hän istui läheisen kiven päälle. "Ei olisi pitänyt sekoittaa muita tähän, mutta mikä on tehty on tehty. He ovat varmaan jo kohta täällä." Gabriel ajatteli itsekseen.Ilta oli ehtinyt jo pitkälle ja oli lähes pimeää, kun muut lopulta saavuttivat Gabrielin. Heillä oli tajuton Kjia mukanaan. Gabriel istui sytyttämänsä nuotion ääressä synkeänä eikä tehnyt elettäkään Eetun tullessa hänen vierelle.
-Mikä sinuun oikein meni?&#33;
Gabriel ei vastannut vaan nousi ja käänsi katseensa pois muista kohti pimeää metsää. Potri asetti Kjian nuotion lähelle ja tuli Eetun luokse.
-No sanoiko hän mitään?, Potri uteli.
-Ei.
Sitten Gabriel kääntyi ja sanoi:
-Yövytään tämä yö tässä ja jatketaan matkaa aamulla. Potri voitko jäädä huolehtimaan Kjiasta?
-Echo on tulossa myöhemmin ja tuo kuulemma kylästä parantajia, Potri vastasi.
-Mutta voihan minä jäädä...
Samassa metsän laidasta kuului kavioiden ääntä ja Echo saapui laukaten leiriin. Oli vähällä ettei Echo rynninyt ratsuinensa kenenkään yli. Hän pysähtyi Gabrielin eteen ja hyppäsi alas ratsun selästä. Jollei Eetu olisi älynnyt että Echo oli käymässä Gabrielin kimppuun olisi tappelu ollut väistämätön.
-Rauhoitu nyt hyvä ihminen&#33;&#33;Eetu huusi Echolle ja samalla piteli tätä.
Echo hillitsi itsensä ja irrottautui Eetun otteesta.
-Olisi pitänyt jättää teidät niiden aarnikotkien armoille, kun kiitos henkesi pelastamisesta on tälläinen&#33;&#33; Echo huusi Gabriellille ja osoitti Kjiaa.
Gabriel ei edelleenkään vastannut. Potri tuli Echon luokse.
-Etkö tuonnutkaan kaupungista parantajia?, Potri kysyi.
-He tulevat huomenna, Echo vastasi ja polvistui siskonsa luokse.
Aamulla kaikki paitsi Potri ja tietysti Kjia lähtivät Gabrielin kanssa jatkamaan matkaa.

[Gabriel]

Kjialla oli toinenkin syy olla lähtemättä mukaan. Uni. Taas se uni, jonka hän oli nähnyt sinä yönä. Taas kerran. Yöllä hän oli nähnyt sen unen. Hän oli säpsähtänyt yöllä hereille, sillä hänesta tuntui että joku tarkkaili häntä. Ja hän oli myös oikeassa. Kymmenen metrin päässä hänen edessään seisoi mies. Pitkä, laiha mies kaavussa. Ainoastaan kasvot näkyivät. Ne olivatkin kammottavat kasvot. Miehen kaavun alaosa oli kulunut siitä, että miehen kävellessä se oli aina raapinut maata. Köysi, joka toimitta vyön virkaa oli sidottu uskomattoman tiukalle. Miehen kaapu oli kokonaan musta. Hänellä oli kädessään jotain. Jokin pitkä ase. Keihäs? Ei. Sitten Kjia tajusi. Viikate. Mies tuli lähemmäs ja heitti viikateen pois. Sitten mies riisui kaapunsakin. Hän oli uskomattoman laiha, mutta Kjian silmät pysyivät vain hänen silmissään. Uskomaton katse. Mies tuli lähemmäs ja kietoi kätensä Kjian poskien ympärille. Miehen iho tuntui kuivalta pergamentiltä. Mies toi kasvonsa yhä lähemmäs ja läehmmäs, palavat silmät peittivät Kjian näkökentän. Ja sitten...hän heräsi. Taas kerran sama uni.

[Shai]

Nimi: Krimjin
Ikä: 26
Ulkonäkö: BArbaari.....elikkä hyvin iso ja ruumiinrakenteelta Lihaksikas, pelkät pienet shortsin tyyliset housut jalassa jotka ovat jostain ihme eläimestä tehty (Wompatista kenties??)
Taustaa: Kansansa ainut hengissö oleva, kotoisin Kimmeriasta jossa kansa kuoli veriruttoon.
Ase: &nbsp;Club of the Frost Giant (Hyborian pääjumala)
Muut selviävät ajan myötä

Kukaan leiristä ei huomannut kuinka puussa oleva henkilä hiljaa tarkkailia ihmisiä erityisesti Kjiaa. "Tuo henkilö muistuttaa minun pikkusiskoani......mutta eihän se voi olla mahdollista........hänhän katosi merellä isäni kanssa kalastusretkellä..." hahmo mielessään ajatteli katsoen Kjiaa.....aurinko laskeutui pikkuhiljaa vuorten takkse kunnes oli aivan pimeää.......tällöin tämä mystinen villin näköinen hahmo laskeutui alas puustaan kävellen kohti Kjiaa

[Gabriel]

Kjia pelästyi ja luuli hetken verran hahmoa unessaan näkemäänsä mieheksi. Hän huokasi helpotuksesta kun näki että se oli eri mies. Mies näytti kuitenkin samanlaiselta. Yhtä pitkä ja laiha, mutta tosin aseeton. Ja riutunut hän oli...mutta hän oli sentään elävä, eikä hänen kaapunsa ollut yhtä kulunut. Mies katseli Kjiaa äänettömänä.

[Shai]

Originally posted by Gabriel @ 23.11.2001 16:55
Kjia pelästyi ja luuli hetken verran hahmoa unessaan näkemäänsä mieheksi. Hän huokasi helpotuksesta kun näki että se oli eri mies. Mies näytti kuitenkin samanlaiselta. Yhtä pitkä ja laiha, mutta tosin aseeton. Ja riutunut hän oli...mutta hän oli sentään elävä, eikä hänen kaapunsa ollut yhtä kulunut. Mies katseli Kjiaa äänettömänä.
heiiii.........ei se mun äijä ole mikään riutunut........ lukisit nyt sen tiedot niin huomaat että se on barbaari........

Tällöin Kjian katse terästäytyi jolloin hän huomasi isokokoisen ja lihaksikkaan miehen edessään tällöin Kjia oli valmis kirkumaan pelosta haavoittuneena mutta Kjian äänen salpasi miehen sanoma nimi
- Kjiaru..........
Mutta silloin Eetupatukka heräsi ja huudahti ilmaan :
- MJÖLNIR&#33;&#33;&#33;&#33;
Tällöin mies tiesi että hänen poistumisen merkki oli tullut. Mies hypähti puuhun josta hän jatkoi puusta puuhun menetelmällä liikkumista mutta Eetupatukka lähti vainoamaan tätä vierailijaa kuin jokin epä-inhimmillininen olento

[Gabriel]

Et sanonut että se on juuri SE hahmo.

Anyway...jatkuu.

Gabrielin joukko oli nyt saapunut erääseen metsään. Muut jäivät tekemään ruokaa, mutta Gabriel ajatteli tutkia maisemia ja käveli pitkin hiekkatietä, kunnes tuli eräälle niitylle.
Hän katseli pilviä ja rentouti.

Takaapäin tuli joku.
Hiekka narisi kuluneiden sandalien alla. Hento pölypilvi nousi ilmaan kun vaaleanruskea kaapu, joka oli samaa sitkeää kangasta, josta perunasäkitkin valmistetaan, hieroi maata henkilön kävellessä. Ihminen pysähtyi Gabrielin taakse.
"Gabriel...", henkilö-äänestä päätellen mies-sanoi. "Gabriel...olen tässä taas."
Gabriel kääntyi ja hänen polvensa valahtivat heikoiksi. Moinen oli mahdotonta.
"FLAGG?&#33;" Gabriel huusi hämmenyksessään.
"Kyllä, entinen ystäväiseni...täällä ollaan taas." Vanhahko, noin 60 vuotta vanha velho myönsi.
"Mutta se ei voi olla...sinä...sinä kuolit veriruttoon&#33;" Gabriel sanoi. "Minä näin sen itse&#33; Näin kuinka verirutto hajotti vielä ruumiisi sun kuolemasi jälkeenkin&#33;" Gabriel jatkoi.
Flagg nauroi. Se ei ollut sitä ärsyttävää hihitystä jota Gabriel muisti, vaan tämä oli uskomatonta, ukkosmaista naurua.
"Monia asioita on nähty..." Flagg sanoi.
"Ei kuitenkaan sitä että veriruttoon kuollut olisi palannut&#33;"
"Olen nähnyt paljon asioita, ystävä hyvä...paljon ihmeitä...ja tämä on vain yksi." Flagg sanoi mystisesti.
"Flagg...mitä? Miksi tulit?"
Flagg ei vastannut. Sen sijaan hän sanoi:
"Päässäni kuuluu joskus ääniä...jumalat riitelevät...hilparini polttaa minua joskus..."
Gabriel huomasi että velho oli todellakin muuttunut. Flaggin silmät eivät enää olleet myrkynvihreät, vaan taivaansiniset. Jotain tapahtui silloin kun Flagg oli kuollut. Velho nousi ja katsoi Gabrielia.
"Gabriel, olimme vihamiehiä." Flagg sanoi ja asetti hilparinsa maahan. "Mutta minulla on tunne että minä tarvitsen sinua. Apuasi. Ja sinä saatat tarvita minua."
Gabriel oli ällistynyt. Flagg...ja tunnusti tarvitsevansa toisten apua&#33; Uskomatonta&#33;
Gabriel ajatteli. Flagg näytti puhuvan totta. Tämä oli uskomatonta. Hän päätti neuvotella muiden ryhmän jäsenten kanssa.

[Kultru]

Kultru oli tavalliseen tapaansa "väittelemässä" Eetun kanssa, tämä rasitti Eetua kovasti, sillä se oli enemmän Kultrun monologia kuin mitään kanssakäymistä.
Mutta eipähän tarvinnut osallistua leirin tekoon, säätyy siltäkin vaivalta, Kultrun erinomaisten perustelujen jälkeen muut olivat luopuneet yrityksistä taivuttaa hänet joko olemaan hiljaa tai auttamaan.
Gabriel asteli leirin liepeillä syviin mietteisiin vajonneena,
on kummallista edes Nähdä Flagia, saati että Hän pyytää apua.
Ei ollut kovin hänen tapaista, kuitenkin Gab pystyi aistimaan totuutta hänen sanoista, ja se teki hänen olonsa kiusaantuneeksi.
Se että kokonaisuus oli jossain hämärän peitossa, se että vanhus ei kertonut kaikkea.
Gabriel kääntyi päättäväisesti leirin suuntaan, kerron heille, kerron heille että autamme Flaggia.
Menneisyydestä huolimatta, tulevaisuuden takia.
Yrittäen välttää Kultrun ja Eetun sanaharkkaa Gab astui leirin keskelle majesteettisen olemuksensa auttamana.
Jokainen huomasi hänet, jokainen silmäpari kohdistui häneen.



Edited by Kultru on 23.11.2001 23:38

[Potri]

PS: Näihin tarinoihin voisi joku tehdä kuvitusta. Tehkää uusi ketju, jos halukkuutta löytyy jollain.

Minä voin tehdä ehkä jottain...
anyway tarina jatkuu:

- Mitä?&#33; Potri huudahti. Meillä on tarpeeksi paljon tekemistä tämän teltan pystyttämisessä. Nyt meidän pitäisi vielä ruveta auttaa sun kaikenmaailman kamujas.
- Mihin tarvitset apua? Kjia kysyi.
- Veriruton lohis on saanut tehtävän&#33; Tehtävän tartuttaa koko kansakuntamme, Flagg lausui.
- Ja hän aikoo käyttää siihen rautahanskan mahtia, Gab mainitsi.
- Siitä ei ole huolta&#33; Me otamme rautahaskan ja tapamme mokoman lohiksen saman ties, Potri uhosi heiluttaen keppiään.
- Hölmö&#33; Flagg huudahti. Verirutto tappaa sen, joka sitä edes lähestyy. Vain minun magiallani voimme tuhota sen.
- Joten mikset samantien tuhoa sitä? Kjia huomautti.
- Koska tarvitsen siihen yhtä esinettä.
- Rautahanskaa?
- Aivan...
- HAH&#33; Yrität saada vain meidät luovuttamaan rautahanskan sinulle, jolla ei siihen ole muuten mitään mahdollisuusia. Kuka tahansa voi tuhota veriruton rautahanskan mahdilla.
- Ei, vain minä voin...
- Ja miksi meidän pitäisi uskoa tuo?
- Koska minä olen verirutto
- Hä?
- Sen saatuani en jostain syystä kuollutkaan. Opin hillitsemään veriruttoa mielelläni. Se on yhä sisälläni, tehjettynä, mitätöitynä. Siitä on tullut yhtä kanssani.
Mutta se ottaa vielä joskus taas vallan. En pysty pidättelemään sitä ikuisesti. Siispä ennen kuolemaani voin rautahanskan avulla imeä veriruton sisääni ja teljetä sen sinne. Lohikäärme tulee kuolemaan kanssani.
- Huono selitys. Rautahanska on meidän (-minun-), eikä verirutto mahda mitään sen mahdille, Potri tokaisi Eetun ja Flagin väliin ja meni telttaan nukkumaa.
Muut lupasivat vastahakoisesti auttaa glögiä tavoitteessaan.



Edited by Potri on 24.11.2001 19:16

[Gabriel]

Oli yö kun Gabriel heräsi teltassaan hän tuli ulos ja näki Flaggin seisovan hiipuvan nuotion edessä, hilpari kädessään ja katsellen kuuta.
-Mikset nuku? Flagg kysyi kääntymättä.
-Jokin herätti minut. Gabriel vastasi.
-Jaahas, olet siis niin herkkä taikuudelle että tunsit minut tai sitten sinut herätti tuo. Flagg sanoi ja osoitti taivaalle, jossa lensi kuun renkaan sisäpuolella 7 pistettä ja niitä yhdisti maaginen, hohtava säde, joka muistutti revontulia.
-Mikä tuo on? Gabriel kysyi tuijottaen.
-Aarnikotkien tanssi kuolemalle ja kaiken elävän hauraudelle. Tiedätkö miksi demonit sanovat sitä, kun osuu sellaiseen kulmaan, että niiden tanssin taustalla näkyy kuu? Flagg sanoi.
-Noh? Kerro. Gabriel ei kyennyt salamaan uteliaisuuttaan.
-Kuoleman enteeksi. Flagg sanoi ja meni telttaan nukkumaan.

Gabriel tuijotti aarnikotkia, voimistuvaa ja heikkenevää sädettä ja kuut kaiken tuon takana.

[-Rixu-]

//: Tämähän on lähtenyt hyvin liikkeelle  :)  Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että Kjia ja Potri jäivät metsän reuna leiriin (siis eri leiriin missä Gabriel ja muut ovat), kunnes Kjia tuli tajuihinsa ja häipyi... anyway...

Kjia oli kauhusta jäykkänä ja tuijotti valtavan kokoista barbaaria edessään, jota Eetu uhitteli urhoolisesti (?). Barbaari hermostui kun joku pieni ihminen häiritsi tätä ja alkoi huitoa valtavalla kirveellään. Kjia katseli ympärilleen. Toinen laiha, pitkä hahmo oli kadonnut. Kjia oli ymmällään ja juoksi pois paikalta. Vähän matkan päässä Kjiaa alkoi kuitenkin kaduttaa ja hän kääntyi takaisin auttamaan Eetua. Olihan tämä tullut Kjian avuksi. Kjia juoksi paikalle, jossa meluisa taistelu oli käynnissä. Eetu oli kirjaimellisesti niskanpäällä ja yritti taltuttaa valtaa barbaaria. Siitä ei kuitenkaan näyttänyt tulevan mitään huomattavan koko eron vuoksi. Kjia ei halunnut vahingoittaa Eetua eikä jostain syystä barbaariakaan joten Kjia päätyi taijan käyttöön, joka vain sokaisisi taistelijat.
-Peitä silmäsi&#33; Kjia huusi Eetulle
Mutta barbaari kääntyi nopeasti Kjian suuntaan ja nopean liikkeen voimasta Eetu lensi pois barbaarin niskasta ja jysähti vasten puuta.Kjia kauhistui ja täytti äkkiä lähialueen kokonaan valtavan kirkkaalla valolla. Barbaari sokaistui ja lyyhistyi karjuen polvilleen. Kjia ryntäsi Eetun luokse ja yritti saada tätä hereille. Iskun voimasta tajuttomaksi vaipunut Eetu alkoi herätä.
-Mitäh? Eetu voivotteli ja piteli päätään.
-Nouse äkkiä ylös&#33;&#33;Pitää mennä nyt&#33;&#33;
Eetu kompuroi ylös ja lähti juoksemaan hoiperrellen Kjian perään.
-Hei&#33;&#33; Odota&#33;&#33; Eetu tuskaili ja yritti pysyä Kjian perässä.
-Ei leiri ole siellä suunnassa&#33;&#33; Eetu yritti huutaa Kjian perään. Kjia ei enää kuitenkaan kuullut Eetun huutoja ja jatkoi juosemistaan.
-Äh, voi perkele&#33;Eetu ärisi itsekseen ja suuntasi kulkunsa kohti leiriä. Vähän aikaa kuljettuaan öisestä metsästä alkoi kuulua askeltenääntä. Eetu säikähti." Jos se on se barbaari&#33;" Eetu ajatteli. Pitää mennä piiloon ja tehdä yllätys hyökkäys. Eetu piiloutui puun taakse ja jäi odottamaan tulijaa. Askeleet lähenivät ja olivat aivan kohdalla, kun Eetu hyppäsi karjuen piilostaan kohti tulijaa.
-Älä perkele&#33;&#33;&#33; Potri huusi kauhuissaan ja ehti juuri väistää Eetun iskun.
-Oi, sori. Luulin sinua erääksi toiseksi.
-Ilmeisesti&#33;&#33; Vihreä hiuksien mies huusi Eetulle.
-Oletko ihan sekaisin, kun hyökäät kaikkien vastaan tulijoiden kimppuun&#33;&#33;&#33;
-Hieman hulluna pysyy hyvin hengissä. Eetu yritti puolustaa tekemisiään.
-Pyh. Potri viittoi Eetua kauenmaksi.
-Missä muut ovat? Potri kysyi
-Leirissä, minä voin näyttää tietä. Eetu sanoi ja lähti kävelemään leiriä kohti. Potri lähti Eetun perään pitäen kuitenkin turvallisen välimatkan tähän.
-Oletko muuten sattumoisin nähnyt Kjiaa?
-Hetki sitten, mutta hän hävisi jälleen.


Samaan aikaan toisella puolella metsää Kjia hidasti vauhtiaan ja alkoi vilkuilla ympärilleen. Eetua ei näkynyt missään. "Olin kai juossut liian nopeasti" Kjia mietti ja katsoi ympärillään levittyvää hämärää metsää. Kjia pysähtyi ja istui puunjuurelle lepäämään. "nyt täytyy löytää toisten leiri" Kjia istui hiljaa puunjuurella ja viritti aistinsa herkimmilleen. Kjia yritti aistia, jos metsässä olisi jotain epätasapainossa. Metsä oli kuitenkin aivan hiljainen ja tuntui nukkuvan. Ilmakin seisoi paikallaan, vain yö taivas oli hereillä. Kjia katsoi taivaalle ja näki kuun ympärillä outoja valoja. Ne olivat todella kauniita, mutta Kjia vaistosi kuinka ne huokuivat pahuutta. Kuun valot loivat metsään varjoja, joista jokainen näytti olevan elossa. Lehvästön siisilöimä valo täplitti maata.
Kjia nousi ylös ja jatkoi matkaa, vaikka ei tiennyt mihin suuntaan menisi. Leirin täytyi olla kaukana, koska sitä ei voinut vaistota. Kjia huokaisi syvään ja jatkoi kävelemistään. Pian Kjialle tuli tunne että jokin tarkkaili häntä. Tunne oli samanlainen kuin unessa jota Kjia aina näki. Kjia katsoi ympärilleen, mutta ei nähnyt ketään. Heikko tuulenvire kulki puiden välissä.
-"Kjiaahh" joku kuiskasi puiden välistä.
Kjia käännähti, mutta ei edelleenkään nähnyt ketään.
-Onko täällä joku&#33; Kjia huusi
-Etkö tunne minua. Ääni kuiskasi läheisen puun varjosta.
-En&#33;
Kjian silmien edessä puunvarjosta muotoutui tumma, pitkä ja laiha hahmo. Pitkä viitta ulottui maahan asti ja huppu peitti hahmon kasvoja. Varjon omainen hahmo liikkui kohti Kjiaa ja pysähtyi muutaman metrin päähän hänestä.
-Katso tarkkaa... hahmo kuiskasi kylmällä äänellään.
Kjia yritti nähdä jotain tuttua hahmossa, mutta Kjian mieleen tuli vain unessa näkemä outo hahmo. Kjian sydän alkoi löydä rinnassa niin että tuntui kuin se olisi kohta irronnut rinnasta. Kjia oli kauhusta kankea ja pystyi vain tujottamaan tätä outoa hahmoa. Hahmo nosti katseensa kohti Kjiaa ja hupun pimeydessä loisti kaksi sinistä silmää. Ne olivat samanlaiset kuin Kjialla itsellään. Kjia ei edelleenkään osannut tehdä mitään ja vain seisoi tuijottaen hahmoa. Kjian tikari alkoi hohtaa kylmästi hahmon lähestyessä Kjiaa. Hahmo tuli aivan Kjian lähelle ja kuiskasi Kjian korvaan:
-Minä olen se jonka kadotit kauan sitten. Minusta et pääse eroon juoksemalla. Minä olen ...
Ja samantien hahmo oli kadonnut.
Kjian sydän takoi vieläkin rajusti Kjian rinnassa. Se pahuus joka hahmosta oli huokunut... "Minun täytyy varoittaa Echoa&#33;... Ja Gabrielia" Kjia mietti. Ja huomasi seisovansa lähellä leiriä jota oli etsinut koko yön.


//Innostuin vähän kirjottamaan  :D sori tuli hieman pitkä... Muutin hieman tota Kjian kohtaamista hahmon kanssa että tulis vähän yhtenäisempi... ja mystisempi :D



Edited by -Rixu- on 27.11.2001 10:55

[Gabriel]

Kun Kjia saapui, jotkut olivat jo hereillä. Gabriel oli aika uninen ja Flagg taikoi nuotiota flarella. Kummaa kyllä, Flagg ei reagoinut nähdessään Kjian, vaan käänsi katseensa takaisin nuotioon. Oliko tuo ehkä ollut se toinen hahmo, kuollut iho, musta kaapu ja viikate? Ehkä...mutta Flagg oli jotenkin outo...erilainen kuin muut.

Samaan aikaan heitä tarkkailtiin kristallipallosta. Palloa piteli iso, kynsikäs ja sairaan näköinen käsi. Enemmänkin lohikäärmeen raaja. Olento veti miettiväisesti pallon lähemmäs silmiään, jotka olivat kuoliossa, mutta kuitenkin näkivät erinomaisesti. Se oli hänen itsensä osa. Lohikäärme virnisti, mutta se oli vihan virnistys. Hän paiskasi kristallipallon poispäin, jonnekin, jossa ilma venyi ja aaltoili. Pallo lensi sirpaloituneen ajan ja tilan sisään, joka ympäröi temppeliä, venyi ja leveni ja sitten lakkasi olemasta.
"Kymmenesti kirotut olkoon kuolevaiset&#33;" Cygraz Verirutto huusi. "Rautahanska on minun." Vitsaus liikkui oudon ketterästi paksuilla, märkivillä jaloillaan, kietoi ruumiinsa rautahanskan ympärille, tunsi sen mahdin. Hän halusi suojella sitä. Ei. Hän halusi OMISTAA sen.

[Kultru]

Cygraz ei ollut ainut taustaseuraaja, tietämättömänä Cygrazin mietteistä eräs toinen suunnitteli omia juoniaan, salaa, varjojen peittämänä.
"Vielä tulee aika jolloin teidät saan, vielä se tulee" tämä yksilö ajatteli, mutta nyt on aika varjojen, aika kutoa verkkoa varovasti heidän ympärille.
"Palasia puuttuu vielä monta, ja tämä Kjia oli sotkenut jo hyvän alun liittymällä seuraan".
Ei se mitään, tällaisiin takaiskuihin pitää aina varautua, ja tummanpuhuvat huulet soivat itselleen pienen hymyn.
Hahmo liukui lattian yli salin toiselle puolelle, katsoi linnansa yhdestä tuhansista ikkunoista pihalle ja alkoi manata..
"Qui imdun ca tuna..."
Ulkopuolella yö hämärtyi, tähdet syttyivät ja enteet synkkenevästä retkestä harmistutti Gabrielia.
Ja selkeä sanaton epäsopu, tai ehkä luottamuksen pula, oli syntymässä Flaggin ja muiden kesken.
Leirinuotio räiskyi, vähitellen alkoi puheensorina loppua nuotion ääreltä, liekit pienentyä, varjot kasvaa.
"Tulee kylmä yö, metsä on täynnä eläimiä jotka haluavat lämmintä lihaa, parasta että vartioita on kaksi", Eetu huomautti ajatuksiinsa syventynyttä Gabrielia.
"Mmhm.. minä voin aloittaa, en pane pahakseni", Gabriel vastasi, "neljän tunnin vuorot, kaksi vartijaa, yksi kummallekin laidalle, herätä se kiusankappale sinne toiselle puolelle, äläkä anna hänen selitellä mitään."
Eetu oli selvästi mielissään, hän oli keksinyt täydellisen tavan herättää Kultru, koppa kylmää vettä virkistää kummasti kun on juuri herännyt.
"Olen tulossa Cygraz, olen tulossa", kuiskaus kuului melkein äänettömälle metsälle.. ja kuin vastaukseksi, kuului enteilevää huminaa korkealta latvoista.
"Kylmä yö, niinpä niin", leirin keskeltä kuului erittäin äänekästä kiroilua.

[Gabriel]

Tämä yö oli entistä selvempi ja kamalampi. Aarnikotkien kunnioitustanssi kuolemalle oli paljon kiivaampaa. Enää ne eivät liidelleet rauhassa, vaan ne syöksyivät toistensa yli, toistensa kimppuun, muuttivat lentokuvioitaan ja heitä yhdistävä säde lakkasi välillä, välillä taas valaisi kaiken.

Kjia näki taas unessaan Viikatemiehen. Tällä kertaa mies piti kaapunsa ja viikatteensa ja lähestyi Kjiaa. Oudot silmät naulitsivat taas Kjian ajatukset. Vikkatemies tuli ja kosketti kjian otsaa viikatellaan. Kuin jäävuori, tuska, uskomattoman kylmä tuska tunkeutui Kjian ruumiiseen. Hän oli aivan jäätynyt. Sitten hän heräsi. Hän luuli hetken aikaa näkevänsä Flaggin, mutta velho nukkui omassa teltassaan äänekkäästi kuorsaen. Kjia katsoi aarnikotkien tanssia ja ei huomannut nukahtamistaan.

[Kultru]

Aamu tervehti Gabrielia kylmällä syleilyllä, toisin kuin ystävien päännyökytykset. Gabriel kummasteli Kjiaa, joka oli kuin transsissa nuotion vierellä. Kjia katseli aamiaistaan, omenaa. Hän hämmästeli miksi se oli yhtäkkiä ruvennut häntä kiinnostamaan, ja hätkähti kun omena alkoi huurtua, muuttua hileiseksi, pikkuhiljaa jäätyen kristallinkirkkaaksi jääkimpaleeksi. Kiljaisten Kjia pudotti jääomenan joka pirstaloitui maahan tuhansiksi siruiksi, jokaisesta huokui tuomio. Perääntyen hän katsoi muihin, kaikki tuijottivat Kjiaa, joka osoitti täysin ehjää ja punaisenkuultavaa omenaa maassa. Kjia huomasi Flaggin, ainoan joka katseli tiukasti aamiaistaan, söi rauhassa mutta hymyili, "varmasti, aivan varmasti ivan hymyä" tuhahti Kjia ja kääntyi poispäin Gabriel kannoillaan. Hetken ymmärtämättömyyden jälkeen Potri käski purkaa leirin ja odottaa sitten Gabrielia ja Kjiaa, valmiina kuitenkin lähtemään hetkenä minä hyvänsä. Kjia ei ollut selittelevällä päällä, Gabrielin jokainen kysymys kohtasi vakaan tiilimuurin, kylmän katseen ja vastauksen, "on jo aika jatkaa matkaa, ei hukata enää hetkeäkään". Matkaa jatkettiin, pienessä epäjärjestyksessä, mutta kaikki kuitenkin mukana, turvallisuuden vuoksi pienten välimatkojen saattelemana, Gabriel ja Flagg kärjessä. Muutaman tunnin kävelyn jälkeen Kultru hölkkäsi puuskuttaen Gabin viereen..

"Umm.. Minä.." aloitti Kultru
"Lyhyesti, täsmällisesti ja nopeasti, jos haluat sanoa jotain" keskeytti Gab katsoen viileästi.
-Uh, oletko kuullut Lukista?
-joitain merkityksettömiä huhuja, ei mitään mullistavaa, akkojen jorinoita..
- No minun kuulemat, uh.. "jutut" eivät ole mitään akkojen juttuja, nimittäin rotuni muinaisessa typeryydessään on auttanut kyseistä yksilöä, ja kaikki tarinat on kirjoitettu kansien väliin, näet rotuni on magian koskettama...
-Asiaan menninkäinen, ennenkuin hermostun.
-No Lukki, ennen Tuhon ja Kaaoksen koskettama Haltija, haaveili Regeneroinnista, tai pikemminkin Erittäin pitkästä iästä, ellei jopa kuolemattomuudesta, ja kun peikot ja menninkäiset tämän Uusiutumisen osaavat, ja peikot älytasoa saapas, kääntyi hän meidän puoleen, auttamaan häntä kehittämään sitä puolta hänen kuolevaisuudessa. Suostuimme, tietenkin huomattavaa summaa vastaan, lisäksi Erittäin arvokas ja harvinainen artifakti kaupan "kylkiäisenä", nimeltään Chachoppa, jos tunnet.

-Mmm, onko se oikeasti menninkäisten käsissä? kysyi Gabriel. Kultru nyökkäsi.
-No yhdistelemällä menninkäisten verta, magiaa, muutamia yrttejä, eräitten hämähäkkien uutteita ynnä sellaista, tämä uhkarohkea yritys onnistui kuin onnistuikin, ainakin aluksi. Lukki alkoi yllättäen muuttua, joksikin, en tiedä miksi, ei hän enää tästä maailmasta ollut, samalla hän kieroutui, muuttui täysin turmiolliseksi ja omahyväiseksi "kuoleman" palvelijaksi. Vaatien korvausta hän tuhosi silloisen Jamonanin, kyllä, se on totta. Hänen Regenerointi on sitten omaa luokkaansa, se myöntää hänelle Hyvin pitkän iän, ja hän Ei unohda.

-Ja miten tämä tarina nyt tuli mieleen täällä menninkäinen?
-Sitä vain että olen nähnyt hyvin monta merkkiä siitä että hän on ollut täällä, hän ja hänen Purppuravarjot.

Gab katseli ympärilleen, muisteli legendoja joita hänellle oli opetettu puolijättiläisestä nimeltä Lukki. Muisteli kuinka hänellä oli tapana merkitä polkunsa Krikit merkillä, kiinnittämällä luita puuhun, viestiksi muille, viesti kuului "Tämä on sinun puu, tähän minä sinut hautaan". Flagg keskeytti Gabrielin mietteet sanoen, "se on totta, olen huomannut kyseisiä merkkejä myös, Hän on olemassa, mutta ei ole niin voimakas kuin menninkäinen olettaa, hänen olettamusta hämärtää pelko". Gabriel pudisteli päätään, hän ei ollut ikinä tykännyt enteistä, niillä oli paha tapa toteutua.


(on helpompaa lukea, jos joka pisteen jälkeen ei ole rivinvaihtoa)



Edited by Jackal von ÖRF on 27.11.2001 16:01

[Gabriel]

He kävelivät yhä syvemmälle metsään. Luonto muuttui yhä villimmäksi. Sitten Flagg pysähtyi.
-Täällä ei pitäisi olla tätä. Hän sanoi ja osoitti lohikäärmeenlantaa. Se kuului ilmeisesti mustalle happolohikäärmeelle, suhteellisen pienelle, 40 metriä pitkälle olennolle.
-Lohikäärmeitä täällä? Potri kysyi.
-Mikäs muu tuo sitten voi olla? Flagg sanoi.
He jatkoivat matkaa ja saapuivat jonnekin, jonne eivät uskoneet saapuvansa. Rämeelle.
-Hyvin outoa. Olen käynyt täällä, ei täällä mitään rämettä voi olla&#33; Flagg sanoi puoliääneen.

Mutta räme se oli, hyvin haiseva räme, jossa oli todella paljon sammalia ja jäkäliä.

[Potri]

He kävelivät yhä pitemmälle rämettä kunnes maa oli jo liian vetistä ja syvää ylitettäväksi jalan.
- Mitäs nyt tehdään? Eetu kysyi.
- Lautta, Flagg vastasi tyynesti.
Niin ryhmä alkoi hakkaamaan aseillaan poikki puuta. Potri ja Eetu eivät voineet osallistua, sillä patukka ja puu keppi eivät vaikuttaneet puun shieldiin.
Lopulta he olivat saaneet poikki kuusi puuta joista riitti tarpeeksi lauttaan. Puut koottiin yhteen Kjian Flare taialla, joka ei polttanut puita, vaan pehmensi niiden rakennetta jolloin ne sulivat kiinni toisiinsa. Reaktio hyydytettiin sitten Flaggin jäätävän taika voiman avulla. Niin lautta oli vesillä.
Gab ja Kjia työnsivät lauttaa eteenpäin pitkillä kepeillään ja Kultru huuteli etupäästä minne sen mielestä olisi kulloinkin hyvä suunnata. Joka tapauksessa lautta lipui yhä syvemmällä suon keskipistettä.
Kasvillisuus alkoi harventua ja vesi muuttui hiljalleen paksusta vihreästä mössöstä sinertäväksi litkuksi. Mitä pitemmälle he menivät, sitä sinisemmäksi ja haisevammaksi. Sitten kepit eivät enää koskeneet pohjaa.
- Hitto me olemme jumissa, Gab sanoi ja nosti keppinsä suosta. Eikä ihmekään, se oli syöpynyt melkein kokonaan.
- Happoa&#33; Kultru huusi.
- Se ******** lohikäärme on oksenta tänne, siitä tämä suo&#33; Potri kirosi. Samalla veden ohenetessa lautta alkoi taas liikua. He lipuivat yhä keskemmälle happo lammikon keskipistettä jossa aine oli voimakkainta. Lautasta alkoi kuulua suhinaa.
- Se syöpyy&#33; Me kuolemme&#33; Kulru huusi.
- Takaspäin&#33; Gab huusi, mutta tiesi sen olevan mahdotonta. Kepit eivät enää yltäneet pohjaan ja varalta otetut melat syöpyivät heti.
- ******* tää on sun syytäs&#33; Potri huusi Flaggille joka oli ainoa joka seisoi rauhallisena muiden panikoidessa.
- Mitä ****** sä siinä rukoilet? Meillä ei oo aikaa tollasee&#33; Potri huudahti.
- Ei&#33; Hän lataa taikaa, Gab keskeytti.
- Aikooko hän yrittää jäädyttää järven? Kjia kysyi hämmentyneenä.
- Tämän kaiken?&#33; Se ei tule onnistumaan&#33; Ei edes jäätävimmällä ja mahtavimmalla velholla ole kykyä moiseen&#33; ME KUOLEMME&#33;&#33;&#33; Kultru huusi juostessaan ympyrää pitkin lauttaa.
- Mutta jos autamme häntä... Hiljaisena ollut Echo sanoi.
- Aivan&#33; Yhdistetään voimamme&#33; Gab huudahti.
Sen kuullessaan Flagg irrotti kätensä toistaan ja otti kiinni Gabista ja Kjiasta.
- Te myös&#33; Kjia huusi Echolle, Eetulle, Potrille ja Kultrulle jotka ihmettilivät sivusta velhojen touhua.
- Mutta emmehän me...
- Tulkaa&#33;
Niinpä kaikki yhtyivät piiriin. Energia alkoi virrata ja imeä voimaa kaikkien läpi, myös niiden jotka eivät olleet koskaan ennen käyttäneeet magiaa.
- Tämä sininen valo&#33; Mahdotonta&#33; emme me voi...
- Älä päästä irti hömö&#33; Tämän pitää toimia nyt, tai on liian myöhäistä.
- Voima&#33; Se repii minut palasiksi&#33; Tästä ei tule mitään&#33; Ei tälläistä voi vaatia mitättömältä kääpiöltä&#33; Loitsikaa ilman minua&#33; Kultru valitti.
- Turpa kiinni ******** pessimisti&#33; Kyllä me kestämme, vaikkemme mittään velhoja olekkaan&#33; Potri karjui.
Niin sininen valo kertyi koko piirin ympärille.
- Blizzagamax, Flagg kuiskasi itsekseen.
Taika voimistui ja välähti muuttaen kaiken valkoiseksi valosta.

Mutta oliko ryhmästä mahtia pysäyttämään tuhansien litrojen hapon liikehdintä?

Edit: Eetun nimi unohtu tosta yhestä kohtaa.



Edited by Potri on 28.11.2001 15:26

[Eetupatukka]

Kesti parikymmentä sekunttia, ennenkuin kukaan pystyin näkemään mitään, vaikka heistä se tuntuikin ikuisuudelta.
Kultru toipui shokista ensimmäisenä, uskaltamatta avata silmiään hän kuvitteli itsensä puutarhatonttujen taivaaseen.
Hänen olonsa ei kuitenkaan tuntunut aivan taivaaliselta.
Joku painoi kivuliaasti hänen oikeaa jalkaansa, Kultru avasi silmänsä ja näki hämmästyksekseen koko järven kristallinkirkaassa jäässä. Hän jäi ihastuneena tuijottamaan
jäätä, kunnes kuuli terävän paukahduksen allaan. Jää alkoi halkeilla. Samaan aikaan muut olivat heränneet.

-Me onnistuimme&#33; Ingliiderin&#33;, Mjölnir huusi täyttä kurkkua.
-Vaara ei ole vielä ohitse, jää murtuu kohta&#33; seuratkaa minua&#33;
Gabriel huusi ja lähti juoksemaan pitkin jäätä.

Kaikki juoksivat niin helvetin kovaa, että&#33; Potri sortui jäihin, mutta Kjia sai nostettua tämän ylös. Kaikeksi onneksi kaikki näyttivät pääsevän rannalle. Potrin värjötelessä kylmissään ja Kjian tehdessä tähän Esunaa, kuumeen estämiseksi, Eetupatukka tunnusteli taskuaan ja huudahti sydäntäsärkevällä äänellä:

-Missä ****tanan ****ran *****seessä se ****kin Mjölnir oikein on&#33;

Samassa jää murtui rannan edustalla heidän edessään ja Mjölnir lensi jään alta, painiessaan jättimäisen mustekalan kanssa. Sitten Mjölnir huusi:

-Patukka bumerangi ja alkoi viuhua ilmassa moukaroiden mustekalaa yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes se oli pelkkää veristä mössöä.

-Sunun pitää opettaa tuo joskus minulle, Eetu sanoi pistäessään Möjlnirin taskuunsa.
-joo
-No saikko level-upin
-Jeah

Sitten Eetupatukka kääntyi Gabin puoleen:
-Ogay juure thö boss, eli mitäs ny?



Edited by Eetupatukka on 28.11.2001 15:33

[Gabriel]

-Minne nyt? Eetupatukka kysyi.
-Pohjoiseen päin se rautahanska sijaitsee. Gab vastasi.
-Sinne siis. Potri lisäsi.

Ja he kääntyivät pohjoiseen päin ja menivät metsään, jonka läpi päästiin suhteellisen helposti. Sitten he saapuivat suohon, jossa oli paljon vähemmän vettä kuin rämeessä. Kuitenkin, muutamista vesilammikoista nousi höyryä, joten niitä piti vältellä. Potri huomasi ensimmäisenä isohkon varjon, joka liiteli heidän yli. Se oli aivan liian iso pilveksi. Hän käänsi katseensa ylös, muttei nähnyt mitään, sillä pilvet olivat matalalla. Sitten se toistui ja muutkin huomasivat sen.
-Mikä piru tuo oli?&#33; Gabriel huusi. Flagg näytti ymmärtävän. Velho puri huulta ja kiristi otetta hilparistaan.
-Lohikäärme&#33; Flagg huusi.

Nyt valtava olio tuli. Se oli tuhman musta-ei kiiltävän-ja tavattoman iso. Se laskeutui noin 40 metrin päähän sankareistamme ja mulkoili heitä.
-Keitä te olette, ketkä jäädytti järveni? Lohikäärme kysyi.
-Ylihän meidän oli päästävä&#33; Huusi Kultru, tajuamatta ettei lohikäärmeille huudeta.
-Hävytön olento&#33; Tiedätkö kuka olen? Olen hapon elementin kenraalilohikäärme Asryfos, generalisimus J&#039;ceronin alainen, joka on keisarilohikäärme Braedronyzatolin oikea käsi&#33; Lohikäärme huusi ukkosmaisella äänellä.
Gabriel kalpeni. Hän tunsi tämän lohikäärmekenraalin, hän oli legenda kidutusmenetelmistään. Ei näyttänyt hyvältä.
-Flagg&#33; Mitä tehdään? Mitä vaihtoehtoja? Gabriel kysyi velholta. Mutta Flagg ei edes reagoinut vaan näytti pohdiskelevan jotain.

[Shai]

Flaggin pohdiskellessa &nbsp;joukon takanta hypähti Barbaari lohikäärmettä kohti iso nuija isku valmiina ja huudahti ilmaan: CROM, SUOJELE MINUA&#33;&#33;

Samassa hetkessä lohikäärme alkoi valmistautua puhaltamaan happoa barbaaria kohti mutta yhtä&#039;äkkiä valon välähdys esti lohikäärmettä näkemästä. Se oli Kjia joka taikoi Flarea taas, mutta kukaan ei kiinnittänyt huomiota mihinkään enää taistelun tuohinassa. Gabriel katsoi kauhuissaa kun joukkio ampaisi Lohikäärmeen kimppuun.
-Flagg tee jot......... Flagg olikin kadonnut kun Gabriel katsoi vierelleen.

Kohta Gabrielkin ampaisi taistelun tuoksintaan ja huomasi että Kjian huomio oli enemmin kiinnittynyt Barbaariin mutta kun Gabriel syöksyi Lohikäärmeen kimppuun silloi Kjian katse taas irtautui Barbaarista, mutta tällä hetkellä lohikäärme puhalsi happoa barbaaria päin, mutta happo näytti kimpoavan pois jonkinlaisesta sädekehästä joka ympäröi barbaaria. Lohikäärme puhalsi uudestaan happoa joukkioon joka osui Kultruun ja Kjiankin päälle lensi vähäisen. Barbaari huomasi tämän ja joutui Raivon valtaan ja huusi: &nbsp;CROM&#33;&#33;&#33; &nbsp;Barbaari hypähti ilmaan antaen isku suoraan lohikäärmeen päähän jolloin lohikäärmeen niskasta kuului raksahdus. Lohikäärme tipahti maahan kuin eloton räsynukke.

[Potri]

- KULTRU&#33;&#33;&#33; KJIA&#33;&#33;&#33; EIIIIII&#33;&#33;&#33; Eetu huusi.
- Saatanan paska&#33; Potri kiroili ja potki samalla maassa makaavaa lohikäärmettä. Hänen uhotessaan Barbaari käveli lohikäärmeen vierelle ja alkoi apinamaisesti hakkaamaan rintaansaa voiton merkiksi. Potri huomio kiinnittyi Barbaariin. Viha taytti hänen mielensä.
- Tämä on sinun syytäsi&#33; Sinä uhmasit hapon kenraalia&#33; Sinä sait sen hyökkäämään kimppuumme&#33; Potri huusi itkien Barbaarille.
- He ovat mennyttä, sinä olet mennyttä&#33; Eetu Puhisi. Samantien Potri ja Eetu ryntäsivät Barbaarin kimppuun. Barbaari kuitenkin ehti hypätä jo puihin. Mjölnir lensi hänen peräänsä muttei onnistunut puiden tiellä olosta johtuen osumaan kohteeseensa. Eetu ja Potri jäivät huutamaan kirouksia hänen peräänsä.
Gab käveli Kjian ruumiin vierelle.
- Missä heidän sielunsa jo lieneenkään? Tapaammeko enää tässä maailmassa. Gab lausui rauhallisesti. Muut eivät sitten kestäneetkään katsoa heidän ruumiitaaan.
- Minä... minä... TAPAN JOK IKISEN LOHIKÄÄRMEEN RAUTAHANSKALLA&#33; VERIRUTTO ON ENSIMMÄINEN&#33; TUO HAPPO PASKA SEURAA PIAN SITÄ... MUIDEN LOHAREIDEN JOUKOOSSA&#33; JA SE BARBAARI&#33; VANNON ETTÄ...
- Uhoaminen ei auta mitään. Gab keskeytti. Meidän pitää lähteä täältä mahdollisemman nopeasti. Emme voi ottaa riskiä. Happo lohikäärme saattaa vielä olla elossa.
- Entä Kultru ja Kjia?&#33; Eetu kysyi hermostuneena.
- Heitä meillä ei ole aikaa haudata. Meidän täytyy jatkaa jos haluamme vielä saada Rautahanskan. Ehkä silloin voimmekin...
Yhtäkkiä heidän takaansa kuului uhkaavaa murinaa. Riutunut lohikäärme oli herännyt, entistä vihaisempana. Sen silmät hohtivat punaista valoa. Lohikäärme tunsi valtavaa kipua. Se ei enää odotellut hetkeäkään tuhota ihmisiä, jotka olivat luultavasti jo aiheuttaneet sen ennenaikaisen kuoleman.
Kaikesta huolimatta Potri hyökkäsi jo sen kimppuun.
- Nyt saat tuntea miltä aiheuttamasi tuska tuntuu&#33; Potri huusi ja kohotti keppinsä ilmaan.
- Potri&#33; EI&#33; Gab varoitti.

[Eetupatukka]

Mutta Potri ei välittänyt Gabrielin huudosta. Vihan kyyneltämin silmin hän ryntäsi kohti Lohikäärmettä.

-Senkin saastainen mato&#33;

Yht&#39;äkkiä kaikki &nbsp;näkivät kuinka Flagg oli jotenkin ilmestynyt paikalle ja leijui ilmassa. Lohikäärme käänsi suomuiset kasvonsa
kohti Fläkkiä, tämän huutaeessa.

-Kutsun sinua uskollinen aseeni: Zantsekukken&#33;



Edited by Eetupatukka on 23.12.2001 09:44

[Shai]

- KULTRU&#33;&#33;&#33; KJIA&#33;&#33;&#33; EIIIIII&#33;&#33;&#33; Eetu huusi.
- Saatanan paska&#33; Potri kiroili ja potki samalla maassa makaavaa lohikäärmettä. Hänen uhotessaan Barbaari käveli lohikäärmeen vierelle ja alkoi apinamaisesti hakkaamaan rintaansaa voiton merkiksi. Potri huomio kiinnittyi Barbaariin. Viha taytti hänen mielensä.
- Tämä on sinun syytäsi&#33; Sinä uhmasit hapon kenraalia&#33; Sinä sait sen hyökkäämään kimppuumme&#33; Potri huusi itkien Barbaarille.
- He ovat mennyttä, sinä olet mennyttä&#33; Eetu Puhisi. Samantien Potri ja Eetu ryntäsivät Barbaarin kimppuun. Barbaari kuitenkin ehti hypätä jo puihin. Mjölnir lensi hänen peräänsä muttei onnistunut puiden tiellä olosta johtuen osumaan kohteeseensa. Eetu ja Potri jäivät huutamaan kirouksia hänen peräänsä.
Gab käveli Kjian ruumiin vierelle.
ei muuta sanottavaa kuin potri liiottelet.......lukisit nii laitoin ja Kjian päälle lensi VÄHÄISEN happoa mutta Kultrun päälle aika paljon.......



Edited by Jackal von ÖRF on 01.12.2001 02:34

[Potri]

Originally posted by Ninja @ 30.11.2001 22:33
ei muuta sanottavaa kuin potri liiottelet.......lukisit nii laitoin ja Kjian päälle lensi VÄHÄISEN happoa mutta Kultrun päälle aika paljon.......
Jos sinäkin lukisit vähäsen NT jonka maailmaan tämä seikkailu näyttää hyvin vahvasti sijouttuvan, ymmärtäisit varmaan, että pienikin määrä lohikäärmeiden happoa on tappavaa. Eikä se tuskin tälläisissä tarinoissa koskaan mitään natrium hydroksidia. Kjialla ja Kultrullakaanhan ei ollut myöskään mitään suojuksia. R.I.P.
Ehkä tarinassa silti nähdään vielä heidätkin, ensimmäisen fan ficin tampaan. (siinähän ei kuolleetkaan henkilöt jättäneet eläviä hevillä rauhaan) =)

Ja muista; kolme pistettä on maksimi. Tuossakaan tekstissä ei minusta ole koko tavaralle mitään tarvetta. JA KIRJOITA MINUN NIMENI ALKUKIRJAIN ISOLLA PRKL&#33;
...
...
=)
...
...
=/
...
...
;D

[Kultru]

Jos sinäkin lukisit vähäsen NT jonka maailmaan tämä seikkailu näyttää hyvin vahvasti sijouttuvan, ymmärtäisit varmaan, että pienikin määrä lohikäärmeiden happoa on tappavaa.
Potri on oikeassa, tässä puhutaan sen tason Järkäleestä että sitä ei ihan heti kepeillä ja miekoilla tapeta, ja jos se on hapolla varustettu niin se happo järsii sitten Armorinkin lävitse.. se on vain hidaste.



Edited by Kultru on 01.12.2001 01:11

[Jackal von ÖRF]

// Tarina on btw kiinnostavampi, jos siinä on useita haaroja. Vähän kuin siinä yhdessä vaiheessa FF6:ta.


Kalliot halkeilivat ja männynkävyt lensivät, kun Flagg latasi asettaan. Gab & Co. päättivät painua suojaisampaan paikkaan, kun raivoisa taisto Flagin ja lohikäärmeen välillä alkoi, joten he juoksivat pohjoisessa siintävää vuoristoa kohti. Vielä useiden kilometrien matkan jälkeen he näkivät heikkoa kajastusta metsien ja kukkuloiden takaa, kun yhteenotto lohikäärmeen kanssa jatkui.

"Antaa niiden jäädä tuonne - meillä on tärkeämpi tehtävä", Gabriel sanoi melkein iloisena siitä, että oli päässyt menneisyytensä haamusta, Flagista, eroon. Gabriel, Potri, Eetu ja Echo (korjatkaa jos joku unohtui) lähtivät nousemaan vuorille.



Kjia raotti silmiään. Kaikki oli epäselvää. Hän yritti nousta, mutta vihlova kipu kyljessä sai hänet paiskautumaan takaisin maahan. Hän tunsi selvästi hapon karvaan hajun vaatteissaan. Kjia yritti selvittää päätään ja miettiä, missä oli. Maanpinta... ei, se oli lattia. Kjia makasi karkealla puulattialla, jonka päällä oli kuivattuja heiniä, hiekkaa ja muuta roskaa. Hänen näkönsä alkoi pikkuhiljaa palautua ja hän erotti muutaman metrin päähän kyyristyneen hahmon, jonka päällä oli kaapu.

Kjia yritti liikkua uudestaan ja kaapupukuinen käänsi katseensa häneen: "Kas kas. Sie olleet jo herrännyt. Maestuiskos siulle läemmin kietto?"


// PS. Luithan alkuperäisen Fan Fictin? (http://www.fffin.com/arkisto/yabb/fanfic/996150330.shtml)



Edited by Jackal von ÖRF on 01.12.2001 02:37

[Gabriel]

Kjia katsoi hämmästyneenä pikkuruista olentoa kaavussa, joka oli vain hiukan Kultrua isompi.
-Kuka tai mikä sinä oikein olet? Kjia kysyi hämmästyneenä. Hahmo pureskeli jotain, katseli Kjiaa ja sanoi:
-Mie oen Kaali. Maestuiskos siulle se kietto?
-Kyllä...kai. Kjia sanoi katsellen olentoa. Tämä oli kummallisin hänen näkemänsä otus koskaan. Kjia ihmetteli millaista keittoa tämä oikein tarjoaisi.

Samaan aikaan Flagg ja Asryfos taistelivat, kumpikin henkensä edestä. Asryfos ei ollut ikinä nähnyt tällaista ihmistä. Eiväthän ihmiset pärjänneet edes hänen heikoimmille kätyreilleen. Ja tämä&#33; Tämä oli uhka hänelle itselleen.
Flagg heilutti hilpariaan, joka oli puolet häntä pidempi, uskomattomalla nopeudella. Hän käsitteli sitä aivan kuin se olisi samurain katana ja sehän oli käytännössä mahdotonta. Asryfos päätti yrittää napata Flaggin leukojensa väliin. Lohikäärme hypähti eteenpäin ja avasi kuononsa, mutta se oli virhe. Uskomattomalla voimalla Flagg hypähti ylös, heilutti hilpariaan päänsä yläpuolella ja iski sen kaikin voimin Asryfosin kuonoon. Lumottu metalli lävisti lohikäärmeen kuonon, kuin kuuma metalli voin. Hetken aikaa oli Asryfos hämmentynyt. Sitten se päästi kuolinkarjaisun.
-Tappakaa ne ihmiset... Asryfos lähetti kätyreilleen viimeisen käskynsä telepaattisesti. Sitten lohikäärme muisti jotain.
-Braedronyzatol...keisari... Ne olivat Asryfosin viimeiset ajatukset, ennen kun hän valui pimeyteen. Flagg katseli miettiväisenä lohikäärmettä, sanoi jotain ja katosi.

Gabriel ja kumppanit juoksivat täyttä vauhtia poispäin. Sitten he kuulivat järisyttävän voimakkaan karjaisun. He katsoivat taaksepäin ja samalla hetkellä Flagg ilmestyi heidän eteensä.
-Päihitin sen...mutta nyt ollaan pahassa pulassa kuitenkin. Velho sanoi hengästyneenä. Teleporttaus oli ottanut rajun osan hänen voimistaan.
-Asryfos lähetti telepaattisen käskyn lohikäärmekätyreilleen surmata meidät. Flagg lisäsi.
-Voi ei...kuinka monta niitä mahtaa olla? Eetu kysyi.
-Monta. Ja se ei ole pahinta. Hän lähetti myös telepaattisen viestin hapon keisarille, Braedronyzatolille. Flagg sanoi synkästi. Kaikki ymmärsivät ettei se ollut todellakaan mikään hyvä asia, mutteivät ehtineet kommentoida, sillä yhtäkkiä taivas oli musta. Hapon lohikäärmeitä lensi taivaalla satoja, ehkä tuhansia. Pieniä lohikäärmesotureita oli erittäin paljon, niiden pituus oli noin 20 metriä. Löytyi myös 40 metriä pitkiä lohikäärmeluutnantteja ja aina välillä näkyi lähes satametrinen majuri. Niitä oli aivan liikaa. Koko taivas oli täynnä niitä. Lopulta niiden runsaus peitti auringon.

[Potri]

- Niitä... täällä noin paljon... Missä ne ovat piilleskelleet? Gab ihmetteli.
- Hyvästi paha maailma... Potri valitti.
- Mikseivät ne jo hyökkää? Eetu ihmetteli.
- Tappakaa sitten jo meidät&#33; Saatanan paskiaiset&#33; Mutta vannnon, että jonain päivänä kaikki loohikäärmeet viel...
- Flagg&#33; Tee jotain&#33; Teleporttaa meidät kaikki pois täältä&#33; Eetu huudahti hätäisesti Flaggille joka vain katseli taivasta.
- En minäkään sentään pyst... Flagg huokaisi samassa kun maa heidän lähellään alkoi väristä. Samassa siitä avautui noin neliömetrin kokoinen alue. Luukun alta pilkisti Kultrua ja Mjölniriäkin friikimmän näköinen olio. Kukaan ei kuitenkaan viitsinyt kiinnittää siihen sen enempää huomiota kun porukka jo juoksikin luukun luokse ja hyppäsi siitä empimättä alas. Samalla he tönäsivät Kaalinkin pohjalle. Pöly täytti koko kapean maanalaisen käytävän kun sankarimme rymisivät hengenhädässä sinne.
- Täällähän tie ööttö... Kaali yritti lausua.
- Nyt nopeasti veke täältä&#33; Potri karjaisi katsoen käytävää joka näytti jatkuvan molempiin suuntiin vaikka kuinka pitkälle.
- Tuonne päin&#33; Gab huudahti osoittaen käytävää joka johti vuoren suuntaan. Sen pidempään miettimättä porukka alkoi rymytä pitkin käytävää polkean Kaalin jalkoihinsa.
- Töhö ööttö kiireistä sakkia. Kaali sanoi katsoessaan joukkiota oli juoksemassa jo monen metrin päässä. Samassa ylhäältä päin alkoi kuulua jyrinää.
- Lohikäärmeet sylkevät happoa. Ei vie puolta minuuttiakaan ennen kun tämä käytävä on pelkkää happo velliä&#33; Flagg huomautti juostessaan joukkion takana. Vanhaksi mieheksi hänkin sprittasi todella sujuvasti. Käytävä heidän takanaan luhistui kun valtavalla paineella tulva happo virta järsi maan heidän takanaan olemattomiin. Lohikäärmeiden joukossa täytyi olla erittäin voimakas yksilö.
Korkealla, heidän yläpuolellaan sadat lohikäärmeet katsoivat suurta laaksoa metsineen. Jonnekkin sinne olivat tapettavat kadonneet. Kukaan ei kuitenkaan tehnyt mitään. Kaikki katsoivat suurta 200 metristä pulleaa lohikäärmettä joka sylki happoa litratolkulla tuhoten kaiken alla olevan. Maa alkoi täyttyä hapolla tehden siitä pelkkää velliä. Puut sulivat sen pyörteissä melkein heti. Siltikään se ei riittänyt lohikäärmeille joiden mielen Asrofys vihallaan täyttänyt. Vähitellen lohikäärmeet alkoivat nousta yhä korkeammalle. Kohta ne eivät enää erottaneet maata pilvien lomitse. Sitten eräs kenraaleista antoi käskyn. Kaikki lohikäärmeet, niin pienet kuin suuretkin purkivat yhtäaikaa paineella melkein kaiken happonsa.
Koko laakso oli haposta keltaisenaan. Etova rikin haju nousi monen kilometrin korkeudelle. Lohikäärmeet päätivät lähteä. Ne eivät enää voineet erottaa pienintäkään ihmisen läsnäoloa kaiken tuon hapon joukosta.
...
...
...
...
Seuraavana aamuna aurinko sai koko kilometrien mittaisen järven loistamaan kullan keltaisesti. Flagg katseli tätä karmivan kaunista näkyä läheisen vuoren laelta. Tämän jälkeen lohikäärmeetkään eivät voineet enää epäillä heidän olemassa oloaan. Flagg ei tietänyt itsekkään miten he saattoivat selvitä, ehtiä vuorelle saakka. He eivät olleet juosseet edes minuuttiakaan käytävää ennen kuin sen multaiset seinämät olivat muuttuneet jykeväksi perus kallioksi. Jotenkin he olivat kuitenkin selvinneet monen sadan metrin matkan lohikäärmeitä pakoon, vuorille.
- Flagg&#33; Flagg&#33; Tarvitsemme nyt apuasi&#33; Eetu keskeytti Flaggin pohdiskelun. Eetu talutti Flaggin saman tien takaisin peremmälle vuoren luolaastoon jossa Potri ja Gab istuivat Kjian ympärillä.
- Sinähän tiedät jotain valkoisesta magiasta&#33; Meidän pitää auttaa Kjian paranemista jollain konstilla. Eetu sanoi vetäen Flaggia Kjian vierelle.

[Eetupatukka]

&quot;Jelpaa nyt helvetissä Kjiaa&#33;&quot;, Potri tokaisi heti kun Flökki astui
sisään varjoisaan luolaan.
-Teksisin sen mielleläni, mutta näin voimakkaan sielun takaisin kutsumisen tarvitaan eräitä tarve-esineitä.
-Minkä laatuisia tavaroita?
-No tarvitsemme ainakin Pulijumalan verta...
-Löytyy&#33; Mjölnir huusi ja antoi Eetun viiltää pienen pisaran vertansa kuppiin.
-sekä mystistä Dr. Peppriksi kutsuttua juomaa...
-Myö vuan möinäsin kuulla, et joke meinitsi tiäl myön rinkin&#33;
Kaikkien katseet kääntyivät Kaalia kohti, joka astui esiin varjoista yllätävän hiljaa..
-Tiedätkö sinä jotakin mystisestä Dr. Pepperistä? GAb kysyi
-Myölhän sitä löytyy voekka lampairen syörä&#33;
-Älä helvetissä&#33;
-Myö voesin vipata teitille vöhön, mutta...
-NO MITÄ&#33;, Potri huusi.
-Teitin täetyy ratkaesta arovotus.
-Meillä ei ole aikaa tälläiseen sekoiluun jonkun seniilin kasvin kanssa&#33;, Potri huusi harpoen Kaalia kohti. -Minä pistän hänet puhumaan&#33;
Potrin lähestyessä yllättävän tyynen näköistä Kaalia, tämä röyhtäisi kormiahuumavan löyhkän päin Potrin pläsiä.
-Hyi SAATANA&#33; Potri huusi, ennen kuin vaipui tiedottomuuteen.
-Ny sitä kyssäriä, Kaali sanoi
-Onko meillä mitään mahdollisuuksia? Eetu kysyi Flökiltä
-Hänellä on paljon Mahtia, vaikei sitä paljastakkaan, eivätkä omani ole täysin palautuneet. Meidän tulisis vältää taistelua.
-Nun nii, pripeer juurselv, Kaali sanoi pitäen dramaattisen hiljaisuuden hetken, jonka rikkoi vain Mjölnirin ja Zantsekukkenin leikkimnen luolan perällä...



Edited by Eetupatukka on 02.12.2001 10:41

[Gabriel]

Jatketaan...

Kaali yskähti.
-Ken ön köissörilohhikärmmeistä mahhtavvin, hyönn önsimmäinen höistä keikistä, hön jökä ön jalöin ölentö?
Kaali kysyi heiltä. Flagg hierasi kerran kulmiaan ja sanoi:
-Onko se Medregel, ensimmäinen keisarilohikäärme?
Kaali katsoi Flaggia. Kaikki katsoivat Kaalia. Oliko Flagg oikeassa?

[Silver]

*Kaali näyttää hetken poissaolevalta*
-No pörgele, ei ty mittönky möölleen, mut tos ois sö drinkku mitä töö kysyyt, myö tuun vaatimeen sen taköös jos muustan et tö arvöösitte väärin&#33;
*Kaali laittaa maahan suuresta kivestä kaiverretun mukin, joka on täynnä ruskeaa kuplivaa liejua*
-No mites ihmeessä me tuota aiotaan laimentaa?
Eetupatukka ihmetteli, kun Mjölnir alkoi taasen puhua:
-Vain yksi voi Dr.Pepperin laimentaa, niin lukee muinaisten profeettojeni ennustuksissa
Gabriel pyöräyttää silmiään, ja kysyy:
-Ja mites me hänet löydämme, Mr Know-It-All?
Mjölnir ottaa oikean asennon, ja alkaa selittää:
-Teidän matka on käypä tämän mäen toiselle puolelle, jossa pitää leiriään hopeahiuksinen mies, ainoa asia mitä teille voin antaa vihjeeksi on: Pepper laimenee ainoastaan sekoittaen sitä kahdella sinisellä puulla&#33;

*Hint: Lukekaa alkuperäisien hahmojen kuvailuja ;)*



Edited by Silver on 10.12.2001 17:52

[Gabriel]

-Yli vuorten, mutta eihän... Gabriel alkoi puhua, mutta sitten hän huomasi Flaggin loitsivan. Velhon huulet mumisivat jotain epämääräistä ja hän heilutti hitaasti hilpariaan päänsä ymäriltä. Hilparin terästä lähti sininen säde, joka sitten käntyi ja osui maahan. Sitten Potri tajusi mitä Flagg teki.
-Mitä pirua?&#33; Sinä ET sulje meitä johonkin kirottuun taikaympyrään&#33; Potri huusi ja yritti loikata Flaggin kimppuun. Samalla hetkellä Flagg lopetti loitsimisen, sai ympyrän valmiiksi ja he huomasivat olevansa kuplan sisällä. Sitten Flagg pamautti hyvin nopeasti hilparillaan maahan. Sitten kaikki alkoi sulautua yhteen. Heistä tuntui ikään kuin heitä revittäisiin ja puristettaisiin kasaan samaan aikaan. Valo sekoittui pimeyteen ja aika tilaan. Sitten kaikki oli yhtäkkiä normaalia. Paitsi että he seisoivat jossain muualla ja heidän edessään olivat valtavat vuoret.
-Lähemmäksi en jaksanut teitä tuoda. Flagg sanoi ja alkoi kävellä kohti vuoria.
-Mitä hän oikein teki? Potri kysyi.
-Taisi teleportata. Gabriel sanoi ja seurasi Flaggia. Samoin tekivät muut. Potri seisoi siellä hiukan hölmistyneenä, mutta kun huomasi muiden saaneen pitkän etumatkan, alkoi juosta perässä.

[Eetupatukka]

Ja niin he taivalsivat eteenpäin, vuorten yli. Heidän saapuessaan oli, kuten Mjölnir oli ennustanut: parinkymmenen
metrin päässä he näkivät nahasta omellun teltan. Sankarimme
lähestyivät teltaa ja huomasivat, ettei sen omistaja ollut paikalla.
-Odotetaan täällä kunnes tarvitsemamme henkilö saapuu, Flökki sanoi. -Älkää sitten koskeko mihinkään.
Kuten arvata saattaa, Mjölnirin uteliaisuus antoi periksi.
Muiden keskustelessa matkareitistä, Mjölkki hivautti itsensä
telttakankaiden läpi huomaamattomasti. Mjölnir laamaantui täydellisesti nähdessään mitä telta sisälsi.

Huopakankaiden välissä lötkötteli nukkuen hänen vaimonsa
Eowyn, poukussaan Mjölnir Junior&#33; &quot;Mitä wattua he tekevät täällä&quot; Mjölnir ajatteli, mutta hänen ajatuksensa keskeytyivät, patukamme kuullessa Pötrin lausuvan matalasti, mutta juuri ja juuri kuultavasti. -Jätkät, hei&#33; Tuolta se Ernesti tulee&#33;



Edited by Eetupatukka on 16.12.2001 16:34

[Kultru]

Huolestunut silmäpari seurasi joukon toimintaa.
Ryhmän keskinäinen voima on aika heikko, verrattuna aikaisempiin hetkiin, mutta jotenkin hahmo osasi odottaa että tämä voima saattaa kääntää taas suuntaansa.
- On aika kokeellemme, hahmo sanoi ja kääntyi pienen kokoisen apurinsa puoleen.
Hymyillen hän teki muutaman liikkeen ilmassa ja samassa pieni apuri muutti muotoaan, hetken päästä apuri oli ilmiselvästi Gargoyle, kuitenkin ladattu täyteen taikuutta. Kääntyen taas pallon ääreen hahmo tokaisi &quot;pidän heidän mielenkiinnon yllä niin kauan että saavut paikalle, muista tehtäväsi, ei yhtään sen enempää.&quot;
Gargoyle suuntasi kohti parveketta ja loikkasi ilmaan heti sinne saavuttuaan, &quot;nyt rautahanskan etsijät, nyt saan mielenkiintonne varmasti.&quot;
Muutama kädenliike jälleen, ja pienen manauksen saattelemana kolme olentoa nousi maasta etäällä sankarien ympärillä, lähestyen hitaasti kohteitaan olentojen äänet kaikuivat läheisistä kallioista.
Tyytyväinen katse seurasi taustalla melkeimpä hykertäen.
Tietäen että sankareilla olisi vaikeuksia uusiutuvien Fenbeastien kanssa, hänellä tulisi olemaan muutaman tunnin ajan pientä viihdettä.



Edited by Kultru on 19.12.2001 12:27

[Gabriel]

Jatketaan hyvin, HYVIN pitkästä aikaa. :D


He jatkoivat matkaansa kunnes saapuivat vehreälle nurmelle. Paikka vaikutti rauhalliselta ja turvalliselta. He päättivät levätä hetken ja kerätä voimia. Flagg sytytti pienellä kädenheilutuksella nuotion ja istahti sen viereen. Gabriel siirtyi hänen luokseen.
&quot;Aiotko kokata jotakin?&quot; hän kysyi Flaggilta.
&quot;En. Ei ole nälkä. Mutta tämä tuli lämmittää vanhoja luita.&quot; hän sanoi irvistäen. Gabriel hymähti.
&quot;Vanhoja luita? Niin varmaan.&quot; hän nousi ja oli aikeissa poistua, kun yhtäkkiä ilmestyi maan sisältä 20 metrin päässä kolme hirviötä. Nopeasti Gabriel veti esiin miekkansa ja Flagg hyppäsi taisteluasentoon paljon nopeammin kuin vanha mies pystyisi. Muut nousivat hieman hitaammin perässä. Hirviöt tuijottivat heitä hetken aikaa ja valitsivat kohteekseen Flaggin. He haarantuivat ja yrittivät piirittää hänet. Se ei onnistunut, sillä Flagg iski kaikki kolme nopealla hilparinheilautuksella palasiksi. Velho aikoi jo istahtaa, kun hirviöiden palat liittyivät yhteen.
&quot;Regeneroituvia hirviöitä.&quot; mumisi Flagg, &quot;Tämä ei ole tavallista taikuutta. Tiedän kuka on nämä kimppuumme lähettänyt.&quot; hän alkoi loihtimaan ja pian hänen ympärillään oli taikaympyrä.
&quot;Menen hoitamaan pahan alkulähteen. Joudutte selviämään hetken aikaa ilman minua.&quot; hän sanoi ja katosi sitten. Gabriel kääntyi kohti muita, katsoi heihin ja sitten kääntyi kohti hirviöitä.
&quot;Kimppuun&#33;&quot; hän huusi.

[Eetupatukka]

Pojat, pojat, koitetaanpas nyt.

Taistelu raivosi, samaan aikaan kun Flökki levitoi kohti hirviöiden taian lähdettä. Hän luotti vuosien aikana keräämäänsä vaistoon, ja suunnisti varmasti kohti pöppelikköä.

Samaan aikaan Patukka moukaroi öllimöllejä veriseksi mössöksi yhä uudestaan ja uudestaan. Mutta ne kokoksivat itse itsensä yhä uudestaan ja uudestaan.
-Tässä alkaa jo vähän väsyä, huusi Eetu&#33;
-Kestetään vielä hetki, Flökki hoittaa kyllä homman, Gaabbijölski huusi.
-Ääää, Pötrin huuto kantautui muiden korviin[ketkäs tässä ovat nyt mukana] Örkki oli regneroitunut salakavalasti, hänen taaksensa ja nosti kyntensä valmiiksi iskuun.&quot;Ne kokoavat itsensä aina vaan nopeammin&quot; Gab ehti ajatella, ennenkuin örvelön käsi heilahti alas kuoloniskuun ja sitten, sitten...

[Atte]

Mää tuun mukaan

Nimi: Atte
Ase: Kolmitähti
Ulkonäkö:  :D
Luonne: hullu berserkkeri
Asema: pikkuveli
Syntymäpaikka: Höllilö

Samassa taivaalta kuului huuto: &quot;mömöömömömömö&quot; Potri ehti katsoa ylös kun näki kolme kiiltävää palloa heilumassa ilmassa kuin Särkänniemen Possujuna. Hirviöltö pääsi semmonen kiljasu että&#33; Kolme palloa osuivat hirviöön yksitellen ja uppoutuivat se brutaaniseen ihoon. Mies repäisi ne irti ja kuului blub ääni. Samaan aikaan (ennen kuin mies tappoi hirviön) Flökki näki kiiltävän pallon ja murskasi sen. Siitä lähti kneissin värisiä viivoja jotka uvelsivat kuin sudet. Flökki lähti auttamaan frendejä, muttä ryhmä oli jo pistänyt ne mössöks.Flökki katsoi omituista miestä kunnes mies sanoi:&quot;Mää oon Atte&quot;. Eetun mielestä Atte näytti jotenkin tutulta.


:huh:

Atte sanoi katsoen Eetua iloisena:&quot;Etkös tunne mua, oon sun pikkubroidis&#33;&quot;  Eetu tunsi heti Aten ja he halasivat ja nauroivat onnessaan.
Muut olivat vähän aikaa hiljaa ja hekin yhtyivät nauruun.
Eetu selitti Atelle kaiken mitä oli tapahtunut ja mitä he tekivät.
Atte ei keskeyttänyt kertaakaan vaan kuunteli vakavana.Atte sanoi:&quot;Oon mä kuullu hei niinku siit rautahandist, mut en tiiä siit paljon muute.&quot; Party esittäytyi Atelle ja he ihailivat toisiensa taitoja. Sitten he lähtivät vaeltamaan kohti sitä , mutta mitä...... Jatkuuuuuuuuu.....

edit; jos et huomannut, nämä oliot olivat regeneroituvia olentoja joita tuskin saa ilman niiden taikavoima-alkulähteen tuhoamista kappeleiksi, mitä Flagg oli luultavasti tekemässä,
Taian alkulähde ei ole mikään pallo, vaan itse taikuri joka Jatkuvalla syötöllä lausuu voimasanoja.
Lisäksi alueelle on tulossa koko ajan vielä voimakkaampi otus,
joka tuossa vaiheessa olisi jo paikalla.
Kultru



Edited by Kultru on 10.2.2002 19:57

[K-chan]

Minäkin astun kehiin..

Nimi:K-chan
Ase: Katana
Ulkonäkö: Pieni sinipäinen tyttö, jolla sarvet ((??))
sinisilmäinen ja mahdottoman kiltti.
Asema: Vaeltava kulkuri
Syntymäpaikka: Iem Shuri..

*Hän huomasi kummallisen konkkaronkan kokoontuneen metsänsä suojaan. Kaukaa katsottuna ei tätä olentoa voinut havaita, joka tarkkaili toisia itsekseen tuhisten. &#39;&#39;Mitähän nuo olennot ovat aikeissa tehdä?&#39;&#39; Pikkuinen mietti mielessään ja katseli toisia kulmiaan kohotellen. Puunoksalta hän kiepsahti seuraavalle ja varoi kahisuttamasta lehtiä liikaa etteivät nuo muukalaiset äkkäisi häntä vielä. Käsi kurottautui ottamaan tukea puun myhkyräisestä rungosta, mutta sitten hänen askeleensa lipsahti ja tyttö tunsi putoavansa päätä pahkaa maahan. Hän hieroi takaraivoaan ähisten ja katseli sitten toisiin pelokkaana. Aseensa kaikenvaralta esiin vetäen hän makasi maassa, kovin haavoittuvan näköisenä. Hampaiden välistä tulivat sanat : &#39;&#39;Keitä te olette?&#39;&#39;

[Eetupatukka]

Tytöt ja pojat, se on niin, että joko jatketaan, tahi suljetaan.

[-Rixu-]

Tämä aluksi niin mahtava tarina *muistelee alkua... &nbsp;;D * alkaa menettää otteensa...

[Gabriel]

Originally posted by -Rixu- @ 19.2.2002 14:22
Tämä aluksi niin mahtava tarina *muistelee alkua...  ;D * alkaa menettää otteensa...
Niinkuin ne kaikki seurapelit. Tämä on nykyisin pakkopullaa. Ei edes Final Fantasy XXX#2:sta kukaan jatka. Mitä jos julistetaan jatkotarinat pannaan?

[-Rixu-]

Sopii minulle... Vaikka olihan tuo ihan hauskaa, kun kiinnostusta riitti ja juoni oli vielä kasassa.

[Jackal von ÖRF]

Älkää yrittäkö väkisin jatkaa, vaan antakaa ketjun maata hiljaa vaikka puoli vuotta, niin eiköhän taas ala ideat virtaamaan. Pian lähden poistamaan loppupään viestejä, kunnes juoni on taas kasassa.



Edited by Jackal von ÖRF on 19.2.2002 15:28

[Dagger]

Originally posted by Jackal von ÖRF @ 19.2.2002 15:27
Älkää yrittäkö väkisin jatkaa, vaan antakaa ketjun maata hiljaa vaikka puoli vuotta, niin eiköhän taas ala ideat virtaamaan.
Jos tätä jatkotarinaa ei edes jatketa, niin miksi ei EC`tä tai jotakin muuta jatkotarinaa (jota vielä jatketaan) voi laittaa kiinteäksi tämän tilalle? :P

[Cyber_Ninja]

Mä just liityin tänne ja aloin lukeen tota&#33; olen illan aikana lukenut koko tarinan.
Mihin katosi esmes. Echo?&#33;? Minä ehdotan että jatketaan&#33; liityn mukaan:

Nimi: Cyber_Ninja
Mystinen hahmo, sotaherra.
Ase: Kaksi verenpunaisena hohtavaa katanaa
silmät: hohtavan siniset, välillä verenpunaisna liekehtivät.
päässä pelottava ninjan maski.


Ja jatkuu:

Sillä aikaa luolissa, jossa Kjia tuskissaan virui:
Echo oli jätetty hoivaamaan Kjiaa. Nyt Kaali piti tälle seuraa, ja Echo pääsi livahtamaan ulos.
Ulkona oli säkkipimeää, mutta hapon kimmallus valaisi Echon kasvoja. Tämä käveli happolammen rantaan puoliksi sulaneen puun viereen. Hän alkoi puhua:
&quot;Voit tulla esiin. Reitti on selvä&quot;
&quot;Missä muut ovat?&quot; vastasi vertahyytävä, metallinkalskahtava ääni.
&quot;He lähtivät hakemaan yrttejä joiden avulla... Hei, tunnen sinut tuota paremmin, olet seurannut jokaista askeltamme kylästä asti&#33; Tiedät kyllä missä he ovat.&quot;
Hahmo astui lähemmäs lampea, pois varjoista. Hänen päällään oli musta resuinen kaapu. Hupun alta tuikki kaksi sinistä silmää. Hän oli sama hahmo, jonka Kjia oli kohdannut aiemmin.
&quot;Tietysti tiedän&#33; Ja lähetin vielä omat hirviöni heidän peräänsä... &quot;
Echo säpsähti ja kääntyi katsomaan hahmoa suoraan silmiin. Hupun alta erottui vaivoin irvokas maski. Hahmo nauroi metallin kalskahtavalla äänellä.
&quot;Et osannut odottaa sitä vai mitä?&quot;
&quot;Mutta jos he eivät saa laimenninta juomaan, Kjia kuolee&#33;&quot; Echo sanoi. &quot;Tiedän, ettet halua sitä&#33;
Hahmo huokasi raskaasti maskin alla.
&quot;Kjia... hhh... Kjia Kjia Kjia...&quot; Hahmo näytti vajoavan mietteisiin.
Echo ihmetteli: &quot;Mestari?&quot;
Hahmo nosti nopeasti päänsä. &quot;Hän on tulossa. Sinun on nyt mentävä. Nopeasti. Mene.&quot; Hahmo heilautti kättään pois päin. Echo lähti kiireesti kävelemään pois päin.

Hahmo jäi kaapu liehuen odottamaan happolammen rannalle. Maski hupun alla näytti pelottavalta, hieman pääkallolta. Hahmosta huokui pahuus.
Valo välähti hahmon takana. Flagg teleportasi hänen taakseen. Hahmo ei kääntynyt. Vaan lausui vain yhden sanan:
&quot;Flagg...&quot;
&quot;Cyber_Ninja.&quot;
Flagg seisoi Ninjan takana hiljaa odottaen pari sekuntia. Sitten ninja teki nopean täyskäännöksen, paljasti verenpunaisena välkkyvät katanansa ja karjahti vertahyytävällä, metallin kalskahtavalla äänellä, silmät kiiluen, valmiina taistoon....



Jatkakaa nyt ihmeessä&#33; Gabriel&#33; Eetupatukka&#33; Muut&#33; hopi hopi&#33;  :D  :boing:



Edited by Cyber_Ninja on 06.6.2002 12:00

[Swordman]

Tämä on 2 minuutin sivujuoni tarinaamme joka ei liity mitenkään päätarinaan.

....samalla hetkellä maa alkoi järistä ja taivas salamoida.
--Mitä nyt&#33;, cyber_ninja huusi
--En tiedä mutta järinä oli niin kova että mulla tuli paskat housuun,potri huusi
--Vai niin,onko sulla muka housut ,sähän olet vaaleanpunainen pallo,ei sulla ole housuja,cyber ninja huusi
--Niin sä luulet cyberi, mutta minulla on voimia joita ei edes ole olemassa,näillä voimilla taion housut ja näyttelen housuihin paskojaa,sillä yritän tuoda huumoria tähän seikkailuun.
--Miten sulla voi muka voi olla voimia joita ei ole edes olemassa se on epäloogista ja  rikkoo fysiikan lakeja vastaan,cyberi sanoi.
--Ei tässä tarinassa ole fysiikan lakeja,potri sanoi
--Ai ei vai,cyberi kuittasi.
--Voi pee,Nyt mullakin tuli pashat housuun,cyberi latasi.
--Juma,mulla tuli jo toiset paskat housuihini,potri heitti.
--Meillä on paskat housuissamme,molemmat kajauttivat
Jengimme jatkoi naureskellen ja paskat housuissaan matkaansa,eikä maan järinä ja taivaan salamointi näyttänyt haittaavaan matkaa yhtään.

[Cyber_Ninja]

...ei potri ollut siellä missä Cyber_Ninja?
eikä potri ole tässä tarinassa vaaleanpunainen pallo?

noo, kevennykseksihän se oli tarkoitettu
ja kyllä toimii&#33; &nbsp;;D

mutta jos jatkettas ihan &quot;vakavasti&quot; &nbsp;=/

[Eetupatukka]

Ei riitä, että tämä Fiksöni on kuollut. EI teidän pitää vielä kaivaa se haudastaan, ja harrastaa sen kanssa nekrofiliaa. Noin kuvainnoillisesti.

:D

[Jackal von ÖRF]

Deletoidaan? Juu? :D

[Gabriel]

You sure? Tämän voisi kylläkin arkistoida. Kaiken lisäksi tämä alkoi niin erinomaisesti, että kun joku arkistoa lukee voi saada päähänsä jatkaa sitä. Itsekin sanoit, että 'annetaan olla vaikka puoli vuotta hiljaa, niin alkaa luovuus virtaamaan'.

[Jackal von ÖRF]

Pistetään sitten lukkoa peliin, niin nämä neljä viimeistäkin viestiä pääsevät arkistoihin. :D