Pelien opaskirjaset

[Potri]

Eli miten kiinnitätte huomiota pelien mukana tulevaan pikku vihkoseen/lappuseen? Itse vilkaisen tätä aina uuden pelin hankinnan yhteydessä. Joskus toki pitää katsoa tarkemmin jos on kyseessä jotain kiinnostavaa (niin kuin FFX:än ohjekirjasta oli ihan pakko katsoa minkäläiset suomenkieliset vastineen eri termeille oli keksitty ;) ).

[Tristam]

Vastasin ensimmäisen vaihtoehdon vaikka aisia riippuu täysin pelistä...
Final Fantasyissä, MGS2, GTA3 sun muut luen tietysti heti.
Mutta esim. SSX Tricky, NHL, FIFA, Formula One en lue koska ne eivät yleensä sisällä mitään oleellista tietoa...

[Jackal von ÖRF]

Donkey Kong Countryjen manuaalit ansaitsevat kunniamaininnan.
Ne on tehty tyylillä ja tunteella! :D

[volt]

Vastasin: Vilkaisen (eli katson mahdolliset kuvat) pelikotelon avaamisen yhteydessä.

Saatan katsoa vain kuvat ja sitten nopeasti alan pelamaan itse peliä.
Esim. Tekkenissä katson vain ne hahmo-profiilit ja muissa peleissä kontrollit.
Joskus myöhemmin saatan vilkaista uudelleen ja tutkia paremmin.  :)

[Ren]

Kaikki suomeksi käännetyt manuskat on aina pakko lukea. Niissä nauraa lähes aina palloverkkonsa irti.

[Crow]

Luen roolipelien manuaalit hyvin läpi, ja muutkin jos on jotain epäselvää..  =/

[Moguta]

Eipä niitä tule pahemmin luettua. Vilkaisen kantta ja joskus selailen vähän sitten kun peli alkaa olla jo aika pitkällä.
Tutorialitkin skippaan auttamatta.

Esim. FF9:n kanssa kävi niin, että pelin jälkeen vasta kattelin vihkosta ja siinähän oli ties mitä vinkkiä aloittelijalle :D Olisi ollut myös spoilereita.

Kannatan itseoppimista. Kaiken tajuaa parhaiten, kun sen ottaa selville itse ja lisäksi kiinnostavuutta lisää monimutkaistenkin juttujen oppiminen kokeilemalla... Mainittakoon vaikkapa, että kasissa oli varmaan paljon hauskempaa opetella ne junctionsysteemit omin avuin, kuin mitä olisi ollut tutorialia seuratessa =)

[Ilezki]

Yleensä Katson ohjekirjaa vain, jos joku kohta on minulle epäselvä. Näin kävi MI 4:jässä. Luulin oppivani omatoimisesti, mutta 3 min. pelin jälkeen kaivoin ohjekirjan esille, ja luin kannesta kanteen. En yleensä tarvi edes ohjekirjaa kontrolleihin, tai mihinkään.

[Adeíron]

Yleensä vilkaisen vihkosta pelikotelon avaamisen yhteydessä, mutta on niin kiire pelaamaan että siihen se jääkin. :D Sitten kun peli on jo pitkällä, usein selaan paremmin läpi. mm. FFIX:ssä olisi Lindblumin festivaaleista mennyt nopeammin läpi vihkosesta lunttaamalla. Ei olisi tarvinnut etsiä sitä sarvikuonon-näköistä-mikälie-ötökkää itse. Mutta Mogun kanssa olen kyllä samaa mieltä, että itseoppiminen on mukavempaa. :)

[Kurko]

Yleensä luen jos tarvitsen jostain kohtaa enemmän tietoa. Tälläisestä hyvä esimerkki on Civilization3, jota ei millään osaa täydellisesti hallita ilman manua.

Max Paynen manuaalin taas lukaisin ennen kuin edes asensin pelin. Ei sen puoleen että en olisi osannut, mutta saadakseni oikean fiiliksen. Hyvä peli oli, loppui juuri kun alkoi kyllästyttää. Hyvä suomi.

[Jabberwokki]

Vilkaisen roolipeleissä hahmoprofiilit sun muut ja jos tulee jotain epäselvää, niin tarkistan sen manuaalista. Yleensä  on ihan turha lukea manuaalia, kun asiat opetetaan itse pelissä.

[Eltsi]

.

[Roakel]

Luen aina jos kyseessä on final fantasy,mun mielestä on turha lukea jos on kyseessä urheilupeli tai jotain.

[Echo]

Yleensä kun ostan pelin, niin pelaan sitä koko illan ja kun lopetan, luen ennen nukkumaan menoa ohjeita jos niissä sattuisi olemaan jotain lukemisen arvoista (kuten Donkey Kongeissa on :) ).

[Dante]

- Ostan pelin
- Lähden himaan
- Riisun kengät
- Pesen kädet
- Vilkaisen ohjeita nopeasti
- Laitan pelin koneeseen
- Pelaan
- Pelaan
- Pelaan
- ja Pelaan
- Luen ohjeita vähän lisää

Ainakin FF:n tapauksessa näin.
Vastaukseni oli numero viisi



Edited by Dante on 13.6.2002 23:48

[Malokan]

Peli on huono, jos sinun täytyy turvautua ohjekirjaan. Katson ainoastaan silloin, jos siellä on jotain kuvia esim. pelin hahmoista.

[urho]

Jos ilmenee hankaluuksia niin sitten. En yleensä lue läpi koko manuaalia vaikka tulis ongelmia.

[Jim Profit]

Originally posted by Ren
Kaikki suomeksi käännetyt manuskat on aina pakko lukea. Niissä nauraa lähes aina palloverkkonsa irti.

Tosiaan, klassinen Segan Streets Of Rage 2:n manuska, jossa peliohjainta kutsutaan "säätölaippa" nimellä, tai joku Quaken manuska jossa kehoitettiin "Varo srapnellia!" Tai 8 bittisen tintendon mario manuskat joissa yleensä meni suomentajalta invincible ja invisible sanat sekasin, eli tähden kun sai niin manuskan mukaan Mario oli näkymätön.. :D

Noh, yleensä manuskat tulee luettua..varsinkin pc-puolella kun peli asennuttaa itteään niin tulee silmäiltyä..

[Dreamer]

Minä luen aina, kun ajattelen siellä olevan jotain mitä pitäisi tietää. Pari kertaa on tullut tehtyä joitain asioita hankalimman kautta, vaikka olisi sen helpomminkin hoitanut. Sitten saattaa olla pelin maailmasta jotain kerrottuna siinä alussa, ne minä yleensä luen, jos niitä ei mainita pelin alussa tai en ole netissä niihin törmännyt.

Harvoin minä kuitenkin vaivaudun niitä aukaisemaan ennen pelin pelaamista. En ole ikinä ollut kärsivällinen pienen odotuksen jälkeen, FF:t ovat hyvä esimerkki. :)

[Locke Cole]

Harvoin niitä vilkaisen. Hyvä esimerkki on FF IX jossa ohjekirjaa ei tarvitse ollenkaan koska kaikki tärkeä opetetaan itse pelissä. Mutta tuon FF kympin ohjekirja oli kyllä huippu "pallo-verkkoineen". :D

[Ren]

Originally posted by Malokan
Peli on huono, jos sinun täytyy turvautua ohjekirjaan. Katson ainoastaan silloin, jos siellä on jotain kuvia esim. pelin hahmoista.

Ihminen pelaa yksinkertaisia pelejä, jos ei ole ikinä mitään syytä lukea ohjekirjaa.


// Edit: Kevyitä kämmejä.

[Theemu]

Originally posted by Ren


Ihminen pelaa yksinkertaisia pelejä, jos ei ole ikinä mitään syytä lukea ohjekirjaa.




...tai sitten vain japanilaisia, joissa neuvotaan kaikki kädestä pitäen.

[Khazar]

Yleensä selailen vain kuvat ohjekirjasta (paitsi jos olen ostanut sen muualta kuin kotikaupungista, joten selailen sitä sitten kotiin tulo matkalla), mutta olen (ainakin Alicen, se oli sellainen päiväkirja, ei siinä edes neuvottu miten peliä pelataan) joskus myös lukenutkin sen läpi.

[psaijai]

Kyllä mä luen jokaisen ohjekirjan enne pelin alkua. Niistä saa hyviä vinkkejä peliin mutta ne ei kuitenkaan pilaa peli nautintoa. FFX:n ohjekirjassa on esim. muutamia hyviä juttuja kerrottu joista on ollut apua itse pelissä. Eli kiinnitän huomiota niihin pikku lappusiin jos vain sattuu näkemään ne.:D

[Scalio]

Kyllähän ne tulee luettua. Jos ei nyt niinkään sen takia, että itse peli ei opettaisi pelaamaan, niin sitten lukee niistä kaikki tausta-stoorit ja muut vastaavat.

[Amadeus III]

Minä kiinnitän niihin huomion ekaksi ennenkuin asennan pelin, Luen koko vihkosen läpi ja sitten asennan vasta pelin että jännitys pysyisi mahdollisimman korkealla:D
Onhan niistä hyötyäkin, jos vihkossa lukee vaikka jotain aseista tai pelissä on jotain liikkeitä joita ei muualla lue, niin vihko on hyvä apu näihin.

[Chang]

Yleensä luen ohjekirjaa vasta silloin kun ensimmäinen peli kerta on saanut loppunsa eli kun sammutan koneen ensimmäisen kerran sen pelin yhteydessä...Ja sitten aina silloin tällöin.

[bigspin]

No kyllä sitä tulee ainakin nopeesti vilkastua:) mutta Final Fantasyjen ohjekirjat pitää kyllä kattoo oikein kunnolla=) niissähän on monesti kaikkia kinnostavia juttuja:)

[Kepakko]

Yleensä katson noi, varsinkin roolipelien, metal gearin tapasten ja vastaavien ohjekirjat. Ne hahmo profiilit tulee aina luettua.
Monesti noita ohjeita tulee luettua vasta kun on ensin vähän pelannut uutta peliä, kun ei niitä aina jaksa rueta lukemaan heti.

[Ceassa]

Kaikkien kiinnostavien pelien (Final Fantasyt, GTA3, The Sims...) opaskirjaset lukaisen aina pikaisesti lävitse, mutta yleensä en vaivaudu niitä vilkaisemaan. Riippuu siis ihan pelistä. =)

[Supah]

suomenkieliset ja roolipelien ohjeet (suomenkieliset siksi että saa nauraa ohjeiden suomennukselle)

tämä pätkä on Double dragon III:sen ohjeista sanaakaan muuttamatta:
VAROITUS
ÄLÄ KÄYTÄ EDESTÄ HEJASTETTAVAN EIKÄ TAUSTAHEJASTUS TELEVISION KANSSA.
Älä käytä Nintendo Entertainment Systemiäsi eikä Nintendo pelikasetteja edestä hejastettavan eikä taustahejastus television kanssa.
Hejastus televisiosi kuvaruutu saattaa vahingoittua täydellisesti jos sen kanssa pelataan pelejä joissa esiintyy esim Kiinteitä liikkumattomia jaksoja tai alueita.Sama vahinko voi käydä jos pelattava peli asetetaan tanolle.Jos käytät videotykkiäsi Nintendo keskusyksikön kanssa ei Nintendo, Acclaim Entertainment, Inc., eikä Funenta OY vastaa mahdollisista vahingoista. Mahdolliser vahingot eivät johdu viallisista Nintendo peleistä tal peliyksiköstä,koska myös muut kiinteät tai toistuvat kuvat saattavat vahingoittaa hejastus television. Lisätietoja varten, ota yhteys TV valmistajaan tai maahantuojaan.

ja näitä virheitä löytyy sitten melkein jokaisesta nintendo peliohjeestä jos ette usko että virheitä on noin paljon (siis 8bittisen nintendon [nykyään nintendolla on suomentajat joilla ei ole äidinkieli 4 ;D ])

[Yakomaru]

Mä yleensä katon uusista peleistä vaan näppäinten tarkoitukset ja luen sen sitten tarkemmin ajan kanssa. Joissain peleissä ne sisältää ihan turha tietoa

[hulluz]

Mää en lue ohjeita koskaan paitsi jos joku asia on epäselvä.;D

[Daim the Damned]

Mulla on sellanen tyyli et ku saan uuden pelin, sitä pelataan kunnes tulee seinä vastaan. Sitten rupeen vilkuileen opasta.

[skaven]

Juu, kyllä minä niitä heti katson, yleensä ennen kuin edes pelaan. Aina sieltä jotain juttua löytyy. :)
Mutta ärsyttää ne "Pelaa niin kaukana näytöstä kun johto riittää " ym. hölöpötykset.
Mutta, en ssieltä paljoa mitään ohjeita kattele, kattelen vaan mitä sieltä yksinkertaisesti löytyy :D

[Arwie]

Kyllähän se pitää aina selata läpi alkulämmittelynä ennen kuin aloittaa pelaamisen. Varsinkin Final Fantasyissa pitää aina katsoa läpi hahmoprofiilit. Yleensä pelisormeni alkavat vapattaa paremmin kun olen ensin selannut vihkosen läpi pari kertaa.

[kawaii-chan]

Mä kyllä luen ne kertaalleen ennen ensimmäistä peliä, mutten yleensä koskekaan sen jälkeen. Jotenkin vaan mun mielestä pelissä oppii paremmin käytännössä...
Mutta tietenkin aina säästän nuo vihot, en ikinä heitä pois!

Siis en minä. Kerran faija luuli Quake2-pelin manuaalia roskaksi ja heitti sitten pois :eh:

[blind]

itse en noita lappusia/kirjasia lue oikeastaan koskaan...

[Zell Dincht]

Kyllähän ne tulee ainakin final fantasyissä sun muissa sen tyyppisissä peleissä selailtua eli lähinnä luen hahmoprofiileja ja jotain muuta mielenkiintosta jos sieltä jotain sellasta löytyy.

[David A. Mage]

Lähinnä kaikki mielenkiintoiset asiat tulee sieltä katsottua. Pelaamiseen ja muuhun liittyvät asiat löytyvät pelistä itsestään. Eli toisin sanoen MGS2:n manuaalista tuli katsottua lähinnä se sarjakuva ja muuta sellaista. Ja kyllä oli pakko FFX:nkin ohjekirja lukaista kun Ninja varasti peliohjaimen ja naputti itse peliä vieressä. Oli kyllä hauska lukea kaikki tiedot Palloverkoista ja muista. :D

[marvin]

Originally posted by Eltsi
Minulla on tapana lukea ohjekirja läpi, ennen pelausta tai sitten kun olen pelannut joitakin tunteja. Ihan vaan periaatteesta sellainen tempaus pitää tehdä.

Jep, sama juttu myös täällä. Vaikka yleensä tuntuu että ohjekirjoissa selitetään kaikki hieman monimutkaisesti, selvemmälläkin pääsisi. Maininnan ansaitsee Red Factionin ohjekirja jota oli hauska lukea, sillä siinä oli pari sivua kaiken kolmen päähenkilön taustasta ja siitä miten tulivat siihen pisteeseen jossa ovat pelin alkaessa. Niitä oli perin mielenkiintoista lukea. Pelin aseetkin oli kuvattu antaumuksella.

[The death Magic]

Konsolien ohjekirjat on perseestä. PC:llä on puolta isommat tai ainakin oli ennen. Nykyään on manuaalicd:t

Parhaita ovat Shogunilla,Dark omenilla, Diablolla oli kans hyvä ym ym...

[Kreifi]

Riippuu kyllä täysin vihkosesta, mutta yleensähän se menee niin, että aluksi sitä vihkosta tulee vilkaistua. Yleensä lueskelen sitä kaupasta matkalla kotiin. *hymy* Mutta sen enempää sitä ei tule katsottua. Sitten jos tulee joskus ongelmia, niin sitten. Tai joskus kun ei ole tekemistä ja se sattuu siinä lähettyvillä majailemaan niin tulee lueskeltua.

[Belwar]

Yleensä ohjekirja lentää melkein suoraa roskikseen kun peli-paketin avaan tai vastaavaa taikka jää siihen pöydän kulmalle notkumaan kunnes siitä lattialle tippuu ja huomaan sen sitten lattialla joku päivä ja päätän "ompas turha lappu, eiku roskii"

[Mikey]

Riippuu pelityylistä, jos se on joku strategia peli niin luen siitä sen verran kun tuntuu että nyt on aika pelata, mutta jos se on joku tyyliin Diablo niin peliin vaan, koska niissä on yleensä kaikki tutorialit valmiiksi..

[-Rixu-]

Kyllä ne tulee vilkaistua läpi oli peli sitten mikä tahansa. Kärsivällisyyteni ei riitä siihen että lukisin ensimmäiseksi ohjekirjasen ja sitten vasta pelaisin. Ensin pelaan sitten luen/vilkuilen kiintoisat kohdat. :D

Ihmeen paljon pelien julkaisijat päästävät läpi sellaisia ohjevihkoja jotka suorastaan kuhisevat virheitä. Ja jopa aivan päinvastaisia ohjeita. Esim. Jonkin kuolettavan taian väitetään parantavan henkilön tms. =/
Voisivat hieman tarkkailla tuota laatua...

[aeris2]

Yleensä luen ohjekirjat, varsinkin jos on pikkuveljen ostama peli, sillon se pelaa sitä puol vuotta ja mulle jää vaan sen ohjekirjan lukeminen :D

[mogvisti]

Totta kai luen ohjekirjasen. On mielenkiintoista lukea esim. FF:ien ohjekirjoista hahmotiedot ja sitten naureskella suomennoksille.
Myös MGS:n ohjekirja on tullut luettua ja silmät kääntyivät jälleen hahmojen esittelyihin.

Mutta sitten yleensä urheilupeleissä luen kontrollit, jotta tiedän mistä ammutaan tai syötetään.
Että semmosta :boing:

[Prometheus]

Jokaisessa pelissä on oltava jonkinlainen paperiohjekirja olipa peli kuinka helppo tahansa. Minusta sähköiset CD-levyillä olevat ohjeet ovat tympeitä ja toivon ettei mennä siihen, että ohjeet löytyisivät vain ja ainoastaan levyltä. Halpispeleissä näistä tosin on jo joutunut kärsimään, mutta ei voi mitään.

Luen/selaan tapauksesta riippuen aina ohjekirjat ainakin kerran lävitse vaikka kuinka tylsiä olisivat. Jotkut latelevat vain sellaisia itsestäänselvyyksiä, että unettaa ihan. Ohjekirjat ovat osassa pelissä tärkeitäkin ja minusta silloin on aina mielenkiintoista perehtyä peliin osaltaan juuri manuaalin kautta.

Minulle on myös jostakin kaukaisuudesta jäänyt tapa, että menen lähes aina lukemaan ohjekirjaset sänkyyn viltin alle. Rentoudun siinä sitten varmaan.

Ohjeiden suomennos on yleensä ollut melko ala-arvoista. En itse haluaisi edes, että ohjeet suomennettaisiin, mutta ymmärrän kyllä, miksi ne pitää joskus suomentaa. FFX:n ohjekirjan suomennosta paljon kamalampaa on FFX-2:n ohjekirjan suomennos. Jos en olisi koulussa, niin voisin ottaa tähän esimerkkejä. Ohjeet on suomennettu niin mitäänsanomattomasti ja esineidenkin ja statusten nimetkin on käännetty aivan typeriksi. Toisaalta SimCity 4:n ohjekirjan suomennos oli ihan kelvollinen. Muistelisin vain, että siinä taidettiin välillä sortua aika rumiin anglismeihin.

[Flame]

Luen ohjekirjat varmasti aina jossain vaiheessa mutta harvemmin siksi, että tarvitsisin apua pelissä. Hahmoesittelyt on kiva lukea, siis jos niitä ei ole pilattu suomennoksella (ffx). Ja joskus ohjekirjoista on tehty asiallisen ja hyvän oloisia, kuten silent hill kolmosessa. En ole aivan varma äskeisestä koska peli ei ole tällä hetkellä minulla. Joskus katselen myös esimerkeiksi otettuja screenshotteja todella tarkaan, jotta näen millä tasolla testipelaaja on ollut pelissä. Joskus niistä löytyy myös vinkkejä, kuten joku sivuhahmo näkyy kuvassa vaikka uskoit ettei häntä voinut saada vielä siinä vaiheessa tarinaa. Olenko muka liian utelias? ;)

[WonderAndy]

Kyllä luen läpi nämä ohjekirjat ja yleensä tarkkaan luenkin. Nykyään lukeminen on tullut helpoksi, kun tekssti on käännetty suomeksi, eikä tarvitse päässä kääntää. Kyllä nämä ohjekirjat pitäisi säilyttää ja jakaa pelien mukana yhä edelleen, niin legendaarisia ne ovat.

[Riku]

En oikeastaan koskaan. Sitten ihmetelläänkin sormi suussa aluksi mitä mistäkin vipstaakista oikein tapahtuu. Baldur's Gate : Dark Alliance II:sen ohjekirjaa oli pakko lukaista, ja yllätykseksi huomasin että kuinka paljon se antoi hyviä vinkkejä. Tästä lähtien lukaisen aina pelin ohjekirjan läviste, ennen kuin aloitan pelaamisen.

[Necrofobia]

Tulee kyllä vilkaistua ohjekirjaa mutta vasta kun peli on pelattu läpi. Sitten kun katsoo jälkeen päin kirjasta niin huomaa että "aha, tuommoistakin pystyy tekemään". Ei ole kovin monesti vielä vastaan tullut peliä missä ohjekirjaa oikeasti tarvisi mutta pientä hyötyä on silloin töllöin ollut. Esimerkiksi FFIX ohjekirjassa oli jokaisen sivun alareunassa niitä vinkkejä, eipä niistä mitään erityistä hyötyä ollut mutta pari kivaa juttua tuli tietoisuuteen.

Yhdyn mielipiteeseen että suomennokset ovat karmeat. Monet nimet ja asiat ovat selitetty niin päin helesvettiä että ei voi muuta kuin nauraa. Inhottavaa myös on että jotkut ohjekirjat ovat hirveän paksuja vain koska niissä on 20 eri kieltä.

Ihan hyvähän ne on vilkaista edes jossakin vaiheessa.

[josu]

Aina kun itselleen tuntemattoman pelin paketin aukaisee niin heti ensimmäisen tarttuu kouraan pelin ohjekirja. Minulla on vain joku sisäinen pakko lukea ohjekirja läpi ennen kuin pelin laitteeseen laittaa. Näin on jonkinlaiset 'perusvalmiudet' peliin, eikä tarvitse yleensä arpoa että mistä tapahtuu mitäkin.

Täytyy kyllä heittää rispektiä tekijöille, jotka viitsivät tehdä kunnollisen ohjekirjasen, jossa on kosolti tietoa ja kuvia. Niitä on todella kiva lukea ja mikä parasta, niistä on jotain hyötyäkin. Kammoksun näitä cd-läpysköille dumpattuja elektronisia ohjekirjan yrityksiä kuin keskivertoteini puuroa. Ensinnäkin niitä on tympeä ja vaikeampi lukea kuin selvää paperiohjekirjaa. Samoten yksi ohjekirjan tärkeä ominaisuus karsiutuu: paperiohjekirjaa kun voi tutkiskella kesken pelisessionkin.

Vielä kun ohjekirjan saisi puhtaasti englanniksi ilman kauheita suomivirityksiä niin hyvä. Eri asia joissain lastenpeleissä tai nuoremmillekin suunnatuissa peleissä, mutta kun joissain ohjekirjoissa ole englantia kielivaihtoehtona laisinkaan. Luulisi nyt sentään jokaisen sen verran englantia osaavan että sen voisi lisätä ohjekirjaan, edes tasavertaisena suomen kielen rinnalle jos ei muuten. Suomi kun kuulostaa hyvältä vain puhuttuna, joskus ei silloinkaan.

[Ceassa]

Minä kuulun siihen kastiin joka muistaa vilkaista ohjekirjaa vasta joskus mahdollisesti jo pelin läpipelaamisen jälkeen, yleensä uuden pelin saatuani harvoin jaksan jäädä mitään kansiläpysköjä selaamaan vaan ryntään suorin päin itse pelin maailmaan. Siinä sitten missataan aika lahjakkaasti kaikki kivat vipstaakit ja napikat joista voisi jopa olla jotain huomattavaa apua pelissä, mutta jotenkin noiden ohjeiden lukeminen jää minulta aina väliin, koska useisiin tekeleisiin sisältyy nykyään jo aivan pelin alkumetreille jonkin sortin opastus joka auttaa alkuun vaikkei mitään varsinaisia ohjeita olisi tullut luettuakaan. Ja muutenkin olen huomannut oppivani kaikki liikkeet ja toiminnot mitä mistäkin nappulasta tapahtuu paremmin ihan itse kokeilemalla, eivät ne peruspelaamisen kannalta tärkeät napiskat koskaan missään tuhannen mutkan takana ole.

Viimeisin tähän asiaan liittyvä moka tapahtui The Longest Journeyta pelatessani tuossa jokin aika sitten, olin ehtinyt jo hamstrata sen kimpussa useamman tunnin ja kiristellä hampaitani päähahmo Aprilin laittoman hitaalle kävelylle, kunnes jossain vaiheessa peliä keksin puolivahingossa klikata hiirennapikkaa kaksi kertaa pelkän yhden painalluksen sijaan ja kas kummaa, April lähti juoksuun! Tuo oivallus päätyi säästämään kummasti hermojani. Tuonkaltaiset asiat ärsyttävät, kun huomaa että jonkin asian olisi voinut tehdä paljon helpommin ja nopeamminkin, ja asia olisi selvinnyt vain pienellä opasvihkosen vilkaisulla. Silkan oman laiskuuden piikkiinhän nuo menevät, mutta pitäähän niistä vähän kiukutella. ^^

Useimmiten katselen nuo ohjekirjat läpi ihan puhtaasta mielenkiinnosta, on hauska nähdä mitä ne pelistä kertovat ja mitä kaikkea pientä kivaa sieltä löytyy. Yleensä kiinnostavinta antia ovat hahmojen esittelyt, kaikenlaiset kuvat ja muut pienet kivat nippelitiedot, esimerkiksi nuo Necrofobiankin mainitsemat pienet vinkit IX:n opasvihkosen sivuilla. Minen edes aluksi huomannut niitä ollenkaan kun ne ovat niin pientä pränttiä siellä sivujen alareunissa, mutta jälkeenpäin oli hauska nähdä mihin kaikkiin hauskoihin salaisuuksiin ne viittasivat ("Rumour has it that there is an ultimate synthesis artist somewhere in the world..."). :) Vihkojen suomennokset lähinnä ärsyttävät (köhköhFFXköh), kyllä luulisi ihmisten sen verran englantia ymmärtävän että osaavat lukea ohjeet silläkin kielellä jos kerta aikovat muutoinkin koko sen kielen päälle rakennettua peliä pelata ja tarinaa seurata. Kyllähän suomenkieliset ohjeet ovat varmasti monelle helpommat ymmärtää, mutta silti.

Mutta juu, hyvähän niitä on olla olemassa, itseltäni kuitenkin jäävät usein lukematta. :]

[Outraider]

Outti arvostaa ohjekirjoja, vaikka ei niitä ajutuksen kanssa lue ;D. Mutta sen pitää olla ihan kunnollinen paperille painettu. Niihin manuaali romppuihin, joita PC pelien mukaan ängetän en koske. Red alert kakkosessa semmoinen oli, mutta nyt se lojuu jossain, ei edes ole kotelon sisällä, mutta kirjasen selasi läpi. Ja mitä minä sieltä katson? Jos vaikka pelin varusteita, hahmoja ja tarinaa on selostettu, niin ne lukaisen. Tai sitten jos tiedän että pelissä on jotain mitä en ole ennen nähnyt, kuten kingdom heartsin taistelu systeemi, niin sen lukaisin kirjasta. Diablon 2 ja starcraftin kirjoista lueskelin tarinat iltalukemisena.

Harmi vain tämä taiteen laji on päässyt unohtumaan monelta, ja ne kirjat ovat vain ohuitu lipareita, jossa on selostettu viidellä erikielellä vain muutama perusasia, katsokaa vaikka niitä FF:ien ohjekirjoja. Kyllä se vähän erivaikotulman luo kun peli on kunnollisessa pahvikotelossa ja sisältä paljastuu melkein koulun oppikirjan paksuinen järkele, jossa selitetään melkein sekin, miksi päähahmon naamassa on vain yksi arpi kolmen sijaan. Kuinka tässä kaipaakaan niitä kunnon pelikoteloita ja kirjoja. *polkee nykyiset pikku laatikot ja DVD kotelot maanrakoon*

[Velvety]

Tottakai minä niitä vilkaisen hieman. Tosin hyvin harvoin lopetan pelaamisen sen takia, jotta voisin/saisin lukea/luettua sen kirjasen. Kyllä, kirjanen antaa todella hyviä neuvoja noihin peleihin, vaikka yleensä olen tuskalla ja vaivalla ottanut itse selvää, mistä namiskasta tapahtuu mitäkin. :] Kingdom Heartsin kohdalla kuitenkin kävi niin ihanasti, että ohjekirja, jota yritin katsoa, olikin saksan kielinen, kuten ensimmäinen KH1:nikin (Kyllä, olen pelannut KH:ta saksan kielisenä, vasta vuonna 2003 syksyllä löysin englannin kielisen.).

Hmm, minulla ei sinäänsä ole mitään ohjekirjasia vastaan, sillä minusta on vain todella hyvä juttu, että ne ovat pelien mukana, vaikka en niitä lukisikaan. :] Todella kivoja kirjasia ja hyödyllisiä, vaikkeivat olekaan mitään läpipeluu oppaita. :D

[Von Wiensburgh]

Minä luen aina kaikki ohjekirjat kannesta kanteen (siis tosin vain kielet, jotka ymmärrän, eli suomi ja englanti, Norjaa harvemmin luen). Ja luen ne useaan kertaan. En sen takia, että en osaisi pelata, vaan siksi, että niitä on vain niin kiva lukea. Mitä paksumpi ohjekirja, sitä parempi.

Sitten jonkin verran tulee myöskin piirrettyä kuvia niistä, itseasiassa aika paljonkin tulee niitä tuherrettua.

Eli ei sähköisiä ohjekirjoja, vaan kunnon paksut manuskat joka peliin!

[snakeater!]

Opaskirjoista on harvinaisen vähän hyötyä minulle. Mitäs niitä turhaan lukemaan, kun miltei joka pelin alussa ja aikana tulee jotain pieniä opetussessioita. Toinen syy siihen että harvoin kosken ohjeisiin on kielet. Englantiahan toki osaan mainiosti, mutta ruotsi se on toinen juttu. Vaikka kyseinen kieli oli minulla viimeksi 9, kuka sitä alentuu hurriksi opasta lukemaan, kuten eräissä Game Cube peleissä ohjeet ovat vain Ruotsiksi ja Tanskaksi. Laiskoja nämä, joiden pitäisi kääntää ne Suomeksi.

[Critis]

Kyllähän aina uuden pelin ostettuani selaan pelien ohjeet lävitse vaikka en niitä kokonaan luekkaan. Varsinkin näissä vanhoissa Nes pelien ohjeissa on hauskoja suomennoksia jonka takia niitä tuli varsinkin luettua esim Goomba oli suomennettu Pikkukulkunen ja Bullet Bill oli taas Luotilasse nämä ovat todellisia klassikko suomennoksia.

[Faust]

Donkey Kong Countryjen manuaalit ansaitsevat kunniamaininnan.
Ne on tehty tyylillä ja tunteella! :D

"Kaikki hyvin? Niinpä kai. Diddy oli yksin - ellei lasketa niitä lukemattomia tuntemattomia vaaroja, jotka vaanivat salaman valaisemien puiden lomassa. Ainakin Kriiviöt olivat varmasti paikalla. He himoitsivat Donkey Kongin banaanipinoa, joka on ainakin saaren suurin, ellei jopa koko maailman suurin banaanivarasto. Mainio kaliumin ja A-vitaminin lähde. Täydellinen muona. "Ahhh... herkullisia banaaneja..." Ajatellessaan Donkey Kongin kultaista aarretta Diddy melkein unohti epämiellyttävän tilanteensa. Mutta suhina aluskasvillisuudessa ja risujen rasahteleminen herätti Diddyn unelmistaan."

Kyllä, nämä ovat ihan helvetin tyylikkäitä. Countryn manuaalissa parasta ovat 'Kärtty-Kongin' loistavat kommentit, kuten "Et kai sinä enää lue tätä? Haaskaat aikaasi roskaan!" :D

Luen ohjekirjat, ne ovat itse asiassa pakollisia. MGS2:kin on se hieno manga, jota luen aina vain uudestaan ja uudestaan. FFX:ssä on todellisiä helmiä.

[Awna]

Yleensä toimivat pelatessa oivana kahvi-/kolajuomakupin alusena. En siis yleensä vilkaisekaan niitä, jonka vuoksi olen hyvin usein ensimmäisen tunnin, parin pelaamisen jälkeen onnellisesti jumissa. Joskus tosin on pakko luovuttaa ja avata se manuaali, josta löytyy sitten ongelmaan niin simppeli ratkaisu, että hermot menee. Manuaalit myös tuppaavat jäämään koteloiden ulkopuolelle siirtäessäni CD:t alkuperäiskoteloista CD-salkkuihin, ja sitten ne rikkoutuvat, katoavat ja pääsevät harvoin käytettyjen manuaalejen taivaaseen.

Poikkeuksina tietysti toimivat myös manuaalit, joiden väliin kirjoitettuja koodeja tarvitsee esimerkiksi sellaiseen hyödyttömään puuhaan kuin... hmm... uudelleenasentamiseen.

Mutta yleisestiottaen manuaalit saavat kadota ihan rauhassa enkä niitä ikinä kaipaile sen suuremmin. Mukavahan se olisi tietty, että huonot pelit saisi myytyä pois (ilman manuaaleja ei oikein kauppa käy), mutta silti ne tuppaavat katoilemaan ja jäämään avaamatta.

[Naukseri]

Useimmiten selailen sen läpi, katson mitkä ovat nappulat ja iskut jne. Tottakai jos vastaan tulee sellainen "Siis täh!?" niin kyllä käsi hakeutuu sinne ohjeitten lähettyville. Joissakin peleissä ne ovat vain mainoksia ja taustatietoa 5 eri kielellä tai pelkkää asiaa. Pienempänä selailin pelien ohjeita lukunälkääni. (Tyhmää vai mitä?) Vihaan kilon painoisten ohjeiden läpi kahlaamista ja selaamista "Mistä se nyt löytyikään".

[Eliroaero]

Kyllä ennen manuaalit on tsekattu läpi, mutta nyt Cube-aikakaudella pistän uuden pelin koneeseen siltä seisomalta. Peleissä kun hyvin usein sattuu olemaan varsin kattavat tutoriaalin poikaset tai sitten muuten vain opastusta pelin edetessä.

Kyllä manuaalinkin läpi luen myöhemmin.

[Grove]

Enpä lue ohjekirjaa juuri koskaan kun saan uuden pelin. Kontrollit sunmuut harjoittelen joko itse pelissä tai mikäli mahdollista niin lukaisen itse pelistä tutoriaalit. Yleensä luen ohjekirjan vain ja ainoastaan silloin kun en kertakaikkiaan tajua jotain tai jos haluan lukaista ne pienet taustatiedot pelin hahmoista jotka yleensä löytyvät ohjekirjasesta.

Mutta siis yleensä en niihin koske.

[Nyarlathotep]

Aika turhia nämä pelien opaskirjat. En ole koskaan lukenut niitä ennen kuin olen aloittanut uuden pelin pelaamisen. Joskus, kun on päässyt vaikkapa jonkun FF:n läpi ja alkaa lueskelemaan opaskirjasta, niin tuntuu aika säälittävältä, koska useimmiten opaskirjasessa on vain turhaa nippelitietoa. FFVII:n ja FFVIII:n opaskirjoissa on sentään vähän nähty vaivaa sillä niissä on kunnolliset hahmojen esittelyt ja FFVII:n opaskirjassa opastetaan alkuun ensimmäiseen bossiin asti. Eli siis joillekkinhan nämä kirjaset voivat olla hyödyllisiä, mutta minä ja useimmat muutkaan eivät varmaan kauheasti opaskirjoista välitä. Kontrollit oppii pelatessa ja useimmiten pelien kontrollit ovat aika samanlaisia (Muutamia outoja poikkeuksia lukuunottamatta)

[Sininenkissa]

Vilkaisen ja luen läpi jos siinä on suomeksikin ne... Muuten en, kielitaito on niin ja näin. :eh:

Mutta jos jossain pelissä tulee jotain ongelmia niin yleensä yritän ettiä siitä ekana apua, esimerkiksi huomaan että se "hahmo" osaa jotain muutakin ja pääsen eteen päin. *yay!* :D

Mutta joo, yleensä selailen ne läpi ja luen ne hyvinkin usein läpikin.

[vegeta]

En lue yleensä pelien ohjekirjoja, koska ei niissä ole mitään kauhean tärkeää tietoa, no okei näppäimet yms., mutta ne oppii ihan tarpeeksi nopeasti, kunhan peliä vaan pelaa jonkun verran.

Nykyään ohjekirjat ovat huonoja. Ennen ne oli parempia, ai miks? Noh ainakin minun WarCraftien ja StarCraftin ohjekirjat oli paksuja, niissä oli kerrottu kaikki juonet yms. ja se oli täynnä helvetin hienoja kuvia, niitä oli aina kiva katsella. Kaikki yksiköt olivat piirretty käsin, ne vasta hienoja olikin. Ei kukaan enää jaksa mitään käsin tehdä. Ei ne tee enää ohjekirjoja, niin kuin ennen. :(

[Ruhve]

Kyllä minä yleensä jokaisen pelin ohjekirjan luen läpi ainakin kerran. Luen se läpi joko keskellä pelaamista jos haluaa tietää miten joku juttu toimii oikein ja sitten luen sen pelin jälkeen läpi. Harvemmin luen ohjekirjaa ennen pelin pelaamisen aloittamista. Joskus niistä voi löytää jopa jotain mielenkiintoista ja hyödyllistä tietoa mitä ei välttämättä muuten olisi tiennytkään.

Piän aina hyvää huolta huononkin pelin manuaalista, koska minusta se on ainakin kiva olla aina tallessa ja se on muutenkin hyvä, jos pelin myy pois. Minulla on kaikissa peleissä manuaalit tallella ja yhtäkään en ole kadottanut hetkeksikään.

[Moonstone]

Manuaalit ovat turhia niin pitkään kuin pelit suunnitellaan massoille (Tiedän. Ei tarvitse muistuttaa niistä piljoonasta pelistä joissa homma ei mene näin). Manuaalit yleensä kuitenkin vilkaisen läpi jos ne ovat painettuja. Sähköisiin manuaaleihin kosken vain äärimmäisessä hätätapauksessa.

Tähän mennessä en ole nähnyt yhtäkään mukavaa manuaalia. Kivoin on ollut MGS2:n läpyskä sarjakuvineen mutta mitään tähdellistä informaatiota ei siitä läpyskästä löytynyt. Jostain syystä muuten olen tähän mennessä pitänyt sellaisista peleistä enemmän joissa tulee mukana paksumpi tai hauska manuaali. Tällaisia ovat olleet esim Icewind Dale 2, Diablo 2 ja ne MGSsät. Kertoohan se jotain pelistä jos siihen ei luoteta niin paljon että vaivaiduttaisiin tekemään kunnollinen ohjekirja.

Loppujen lopuksi olen sitä mieltä että manuaali pitää olla. Jos ostan jonkin pelin käytettynä en maksa paljoakaan jos mukaan en saa ohjekirjaa, vaikken sillä mitään teekkään. Ilman manuaalia peli tuntuu melkein piraatilta kun ei ole mitään fyysistä paperinivaskaa vastassa kun aukaisee kotelon. Jos saisin päättää olisivat pelien manuaalit aina alkuperäiskielellä ja englanniksi. Tällöin olisin välttynyt monelta surkealta pakolla suomenkielelle väännetyltä katastrofilta. Jos ei osaa englantia sen vertaa että manuaalin lukeminen ei onnistu niin menköön kouluun ja pelatkoon vasta kun englanti taipuu.

[Lionel]

Jokaisen pelin ohjevihko on pakko selata läpi ainakin yhden kerran. Joskus on mukava katsoa joittenkin pelien ohjeita uudestaan ja uudestaan, jos vaikka jokin kohta olisi jäänyt huomaamatta... Kun sain ekan oman FF:n, sen ohjeläpyskä oli kovassa käytössä. Tutkin sitä joskus ihan huvikseenkin jos ei ollut muuta tekemistä.

Kunnon ohjeet peleissä ovat kullanarvoisia. Jossain peleissä ei ole kunnon ohjeita ja niitä on silloin vaikea pelata. Tietokoneella olevat readme -tiedostotkin ovat joskus hankalasti luettavissa, koska niitä ei voi katsoa kesken pelin. Netistä löytää kanssa ohjeet kaikkiin peleihin. Pleikalla ohjeet ovat pakkovarustus.

[Gizamaluke]

FFX:n ohjekirjan suomennosta paljon kamalampaa on FFX-2:n ohjekirjan suomennos. Jos en olisi koulussa, niin voisin ottaa tähän esimerkkejä. Ohjeet on suomennettu niin mitäänsanomattomasti ja esineidenkin ja statusten nimetkin on käännetty aivan typeriksi.

Puhut täyttä asiaa. Millä perusteella Sphere Break on suomennettu Kristallin Kimallukseksi?! Ihme ettei suoraan käännetty Pallojarruksi tai Pallotauoksi *sigh* Status Ailments on käännetty "hahmojen vammoiksi". Eikö Tilamuutokset olisi ollut parempi nimi?

Kun nyt pääsin vauhtiin, en taida lopettaa ihan vielä..

Summoner -> Henkiopas (kas kun ei matkaopas.)
Final Summoning -> Tuhon Mana (mistä ne näitä keksii?)
White Magic -> Valon taiat
Gunner's Gauntlet -> Ampujan Ansio

Näiden raskauttavien todisteiden perusteella voimme turvallisesti sanoa, ettei FFX-2:n manuaalin suomentajilla ollut minkäänlaista käsitystä, mihin olivat ryhtymässä.

[WWWWolf]

Riippuu pelistä. Toimintapeleissä vilkaisen lähinnä kontrollit, roolipeleissä ainakin silmäilen tarinasektioi ynnä muuta, ehkä hahmonluontitrikkejä (jos nimittäin ei ole tuttu ja turvallinen D&D-pohja).

Pelien mukana tulevat dokumentaatiot ovat useimmiten kuitenkin vaisuja ja vaan muuttuvat vaisummiksi ajan myötä, kun kaikki pitää yrittää mahduttaa DVD-koteloon. Ennenmuinoin sitä oli sentäs edes juliste tai jotain paketissa. (Näyttöni yllä roikkuu edelleen Sid Meier's Alpha Centaurin teknologiapuu...) Onneksi edes PC-roolipelit vielä *jotain* yrittävät kun uskaltautuvat *paperisen* kartan laittamaan laatikkoon...
Voi kun tulisi uudisjulkaisut Ultimoista, tällä kertaa sen alkuperäisen oheiskrääsän kanssa... Kun vaan saisi edes Ultima VII:n kartan. Sen *kankaisen* kartan, nääs. :)

[Renuski]

äh, en lue.
Esimerkiksi Dark Chroniclen kanssa olin joissain kohti sormi suussa kun en ymmärtänyt exp systeemiä XD. Minusta on kiva oppia asiat kokemuksen kautta eikä lukemalla. Virheistään oppii ja se on totta. NOh jossain kohti poikaystäväni tai veljeni lukee ohjekirjan ja vailaisee.
ekalla kerralla silmäilen ohjekirjasta korkeintaan kuvat. ja jos joku muu pelaa peliä ensin, niin sitten luen ohjekirjaa samalla.

Näppäimiä en enää katso ohjekirjasta ja ne opetellaan pelin aikana.ellei sitten ole kyseessä jokuihan hassu erikoinen peli. Roolipelit, tasohyppelyt ja urheilupelit ei pahemmin näppäinohjeita kaipaa. aluksi tarkistetaan mistä hahmo hyppää ja mistä lyö XD.

[Jubei_]

Manuaalit kuuluvat peliin, niin se vain on. Pienenä muistan, että oli hienoa omistaa pelin ohjeet ainakin jos ne oli värilliset. Super Marion ohjeista sitten ihmeteltiin kaikkia koopa-troopia ja kuukusia ja piirreltiin niitä. Ja olihan se hieno tietää kaikkien erikoisliikkeiden nimet, vaikka käännökset olivatkin aika reippaita. No silloin ei haitannut oliko käännökset hyviä vai ei, mutta ohjeiden omistamisessa oli jotain hienoa. Koko matka kaupasta konsolille sitten luettiin ohjeita ja opeteltiin kaikenmaailman pyöröhyökkäysiskuja jne.

Hyvin tehdyt ohjeet lisäävät mielestäni pelin arvoa entisestään. Muutenkin kaikki "ylimääräinen" tilpehööri kuten kartat ja loitsulistat ovat käteviä. Näin pelistä saadaan tehtyä jotenkin vielä laajempi ja reaalimaailmaa koskettavampi. Nykyään ohjeet ovat osittain siirtymässä netin/pelin puolelle, mikä mielestäni ei ole kovin hyvä suuntaus. Kaikkea ei tietenkään ohjeissa pidä lukea, mutta jotain taustaa ja hahmoja jne. olisi sieltä kiva löytää.

Toisaalta kaikki pelin mukana tulevat/saatavat etenemistä auttavat ohjekirjat pitäisi polttaa, tai vähintäänkin estää pelaajilta niihin käsiksi pääsy ennen kuin peli on läpi tahkottu. Ihmetyttää sellaiset "pelaajat", jotka kaupasta lähtiessään nappaavat mukaansa jonkun läpivedon ja kasapäin Action Replay -koodeja. Mitä iloa tuollaisesta pelaamisesta on? Jos pelaamisesta on tullut pelkkä nautinnoton suorite, niin silloin on jo syytä pitää taukoa ja jättää pelaamatta. Muutenkin on jotenkin hullunkurista, että samalla kun ostaa pelin on viereisellä hyllyllä jo odottamassa parinsadan sivun opus siitä miten peli päästään läpi.

Itseäni ihmetytti suuresti silloisen Super Metroidin mukana tullut ohjekirja, johon oli liitetty suoraan alan britti/jenkki-lehdestä läpimeno-ohjeet, aseet kartat jne. Täytyy kyllä myöntää, että se lisäsi huomattavasti jo edellä mainitsemaani pelin arvoa, mutta samalla se loukkasi minua syvästi eurooppalaisena pelaajana. :D

No itse hankin pelin muutenkin jenkkinä, että sepä siitä. :D