Mickey
11.6.2002, 7:53:08
Hetkeen en nähnyt kuin asfaltin pinnalla olevat likaisen valkoiset viivat. Ne halkoivat katua ja muutama vesipisara siellä täällä tekivät maisemasta niin lohduttoman että teki mieli itkeä.
Vaikka katu oli lohduton ja vei kaiken toivon huomisesta ei vasemmalla puolellani ollut mitään hurraamisen aihetta. Vanhan autonrämän pitämä naputus ja kolina säestivät elämäni tunnaria. Äiti ajoi autoa. Toivottavasti joku iso rekka ajais päin niin ei tarvitsis enää jaksaa. Siitä asti ku isä kuoli kome vuotta sitten äiti on vaihtanu miestä ku paitaa. Se iskee joka huoltamolta tai baarista miehen, nai sitä muutaman viikon tai kuukauden ja lähtee taas. Vie vaan äijien rahat mukanaan.
Emmä sitä olisi oikeastaan halunnu edes äidiksi sanoa, mutta se halus niin. Se oikeesti vaan vitutti mua. Vitutti lujaa. Taas se vetää röökiä autossa eikä välitä mun astmasta mitään, eikä kysy miltä musta tuntuu. Mua vituttaa oikeesti tosi paljon.
Pian edessä on taas huoltamo ja hotellissa vietetty yö. Mutsi iskee taas jonkun rasvasen, paskalta haisevan lihavan äijän joka on kuulemma komee ja sen unelmien mies. Se unelma loppuu kuiteski onneks aika pian. Hetken hurmioo ja se vituttaa mua.
Koulu on menny päin helvettiä siitä asti ku toi ämmä iski ekan äijän isän kuoleman jälkeen. Ollaan muutettu jatkuvasti ja koulussa en ole oikeastaan koskaan. Kaikki raha menee vaan äidin vaatteisiin, bensaan ja röökiin. Mä en oo syönykään kahteen päivään.
Sade yltyy ja ropisee auton kattoon. Edessä on hotelli ja mutsi katselee itseään peilistä. Se ei voi hyväksyä sitä että se on jo yli nelikymppinen eikä todellakaan mikään missi. Paksu meikki ja röökin haju tekee siitä aivan satujen noita-akan. Mäkin olisin halunnu kirjottaa satuja ja runoja. Olis voinu piirtää ja maalata, mutta mutsi ei hyväksy sitä. Se haluu että musta tulee niinku isä. Duunari. Emmä haluu kestää tätä paskaa enää.
Auto pysähty. Se ämmä käskee mun venata ku se varaa huoneen mihin mä sitten meen. Minihame ei todellakaan pue sitä ja liian tiukka paita tekee siitä ihan liian täyteen ahdetun makkaran näkösen. Hyi vittu.
Auton hanskalokerossa on pieni paperilehtiö ja lyijykynä. Pitäskö kirjottaa vai piirtää?
Ei ehdi ku alottaa uuden runon ku äiti tulee ja huutaa mulle. Käskee mennä huoneeseen ja tulee muka pian perässä. Niin varmaan. Iskemään äijiä se menee. Rahasta. Huoraamaan. Hyi helvetti.
Mitäpä muuta voi ku mennä huoneeseen. Minuutit venyy tunneiks. Pian ovi kolahtaa ja se tulee. Se kikattaa ja joku äijä selvittää jotain. Onneks ne menee eikä mun tarvii kattella niitä. Pian makuuhuoneesta alkaa kuulua ääniä. Mä en todellakaan haluu kuunnella niiden kiiman ääniä. Mua oksettaa.
Vaikka vetää tyynyn korville ei se peitä niitä ääniä. Äidin huohotus ja sen äijän huuto kantautuu pitkin huoneistoa. Mua oikeastaan alkaa säälittää äidin puolesta. Onneks väsyttää...
***
Ne jatko sitä panemista koko yön ja se loppu vasta aamupäivällä. Nyt äiti pyytää siltä rahaa. Kuuluu kova kopsaus. Se äijä kaiketi veti mutsia turpaan. Nyt se ämmä kirkuu. Onneks se äijä vaimensi sen äänen että mä voin miettiä seuraavaa runoo tai piirrosta.
Nyt se vitun äijä taas huohottaa siellä, kai se nyt raiskaa sen ämmän. Hyvä vaan, oppiipahan siitäkin miltä tuntuu kun ei välitetä.
Tasainen lyöntien ääni ja mutsin valitus kuuluu. Onneks se loppu. Mun on nälkä. Äänet loppu mutta mitään ei näy. Nyt se äijä kävelee pois. Onneks.
Mitäköhän mieltä äiti on sen unelmien prinssistä nyt? Ei se kuitenkaan oppinut mitään. Mut miks se on hiljaa. Pitäskö käydä kattomassa?
Se siitä sitten. Se äijä on sitten päättäny tappaa sen. Ei se mua sureta, on vaan helpotus ja onpahan maailmassa yks lehmä vähemmän. Mut oli se silti mun mutsi.
Se äijä varmaan kuristi sen tolla verhoja koossa pitäneellä narulla. Verhojen pidike näyttää tarpeeksi vahvalta kestääkseen mut.
Nää taitaa olla tän päiväkirjan vikat sanat. Olit ainaa kaveri ketä mulla oli. Hyvästi ja toivottavasti en nää mutsia enää ikinä...
Tuollainen ajatuksien purkaus tuli tällä kertaa. Viidessa minuutissa kirjotettu ja on aika tyhmä juttu. Ei päätä eikä häntää, mutta itsemurhalinja on taas tullut takaisin...
Vaikka katu oli lohduton ja vei kaiken toivon huomisesta ei vasemmalla puolellani ollut mitään hurraamisen aihetta. Vanhan autonrämän pitämä naputus ja kolina säestivät elämäni tunnaria. Äiti ajoi autoa. Toivottavasti joku iso rekka ajais päin niin ei tarvitsis enää jaksaa. Siitä asti ku isä kuoli kome vuotta sitten äiti on vaihtanu miestä ku paitaa. Se iskee joka huoltamolta tai baarista miehen, nai sitä muutaman viikon tai kuukauden ja lähtee taas. Vie vaan äijien rahat mukanaan.
Emmä sitä olisi oikeastaan halunnu edes äidiksi sanoa, mutta se halus niin. Se oikeesti vaan vitutti mua. Vitutti lujaa. Taas se vetää röökiä autossa eikä välitä mun astmasta mitään, eikä kysy miltä musta tuntuu. Mua vituttaa oikeesti tosi paljon.
Pian edessä on taas huoltamo ja hotellissa vietetty yö. Mutsi iskee taas jonkun rasvasen, paskalta haisevan lihavan äijän joka on kuulemma komee ja sen unelmien mies. Se unelma loppuu kuiteski onneks aika pian. Hetken hurmioo ja se vituttaa mua.
Koulu on menny päin helvettiä siitä asti ku toi ämmä iski ekan äijän isän kuoleman jälkeen. Ollaan muutettu jatkuvasti ja koulussa en ole oikeastaan koskaan. Kaikki raha menee vaan äidin vaatteisiin, bensaan ja röökiin. Mä en oo syönykään kahteen päivään.
Sade yltyy ja ropisee auton kattoon. Edessä on hotelli ja mutsi katselee itseään peilistä. Se ei voi hyväksyä sitä että se on jo yli nelikymppinen eikä todellakaan mikään missi. Paksu meikki ja röökin haju tekee siitä aivan satujen noita-akan. Mäkin olisin halunnu kirjottaa satuja ja runoja. Olis voinu piirtää ja maalata, mutta mutsi ei hyväksy sitä. Se haluu että musta tulee niinku isä. Duunari. Emmä haluu kestää tätä paskaa enää.
Auto pysähty. Se ämmä käskee mun venata ku se varaa huoneen mihin mä sitten meen. Minihame ei todellakaan pue sitä ja liian tiukka paita tekee siitä ihan liian täyteen ahdetun makkaran näkösen. Hyi vittu.
Auton hanskalokerossa on pieni paperilehtiö ja lyijykynä. Pitäskö kirjottaa vai piirtää?
Ei ehdi ku alottaa uuden runon ku äiti tulee ja huutaa mulle. Käskee mennä huoneeseen ja tulee muka pian perässä. Niin varmaan. Iskemään äijiä se menee. Rahasta. Huoraamaan. Hyi helvetti.
Mitäpä muuta voi ku mennä huoneeseen. Minuutit venyy tunneiks. Pian ovi kolahtaa ja se tulee. Se kikattaa ja joku äijä selvittää jotain. Onneks ne menee eikä mun tarvii kattella niitä. Pian makuuhuoneesta alkaa kuulua ääniä. Mä en todellakaan haluu kuunnella niiden kiiman ääniä. Mua oksettaa.
Vaikka vetää tyynyn korville ei se peitä niitä ääniä. Äidin huohotus ja sen äijän huuto kantautuu pitkin huoneistoa. Mua oikeastaan alkaa säälittää äidin puolesta. Onneks väsyttää...
***
Ne jatko sitä panemista koko yön ja se loppu vasta aamupäivällä. Nyt äiti pyytää siltä rahaa. Kuuluu kova kopsaus. Se äijä kaiketi veti mutsia turpaan. Nyt se ämmä kirkuu. Onneks se äijä vaimensi sen äänen että mä voin miettiä seuraavaa runoo tai piirrosta.
Nyt se vitun äijä taas huohottaa siellä, kai se nyt raiskaa sen ämmän. Hyvä vaan, oppiipahan siitäkin miltä tuntuu kun ei välitetä.
Tasainen lyöntien ääni ja mutsin valitus kuuluu. Onneks se loppu. Mun on nälkä. Äänet loppu mutta mitään ei näy. Nyt se äijä kävelee pois. Onneks.
Mitäköhän mieltä äiti on sen unelmien prinssistä nyt? Ei se kuitenkaan oppinut mitään. Mut miks se on hiljaa. Pitäskö käydä kattomassa?
Se siitä sitten. Se äijä on sitten päättäny tappaa sen. Ei se mua sureta, on vaan helpotus ja onpahan maailmassa yks lehmä vähemmän. Mut oli se silti mun mutsi.
Se äijä varmaan kuristi sen tolla verhoja koossa pitäneellä narulla. Verhojen pidike näyttää tarpeeksi vahvalta kestääkseen mut.
Nää taitaa olla tän päiväkirjan vikat sanat. Olit ainaa kaveri ketä mulla oli. Hyvästi ja toivottavasti en nää mutsia enää ikinä...
Tuollainen ajatuksien purkaus tuli tällä kertaa. Viidessa minuutissa kirjotettu ja on aika tyhmä juttu. Ei päätä eikä häntää, mutta itsemurhalinja on taas tullut takaisin...