freyelise
12.3.2003, 14:17:43
Tuleepa korkattua tämäkin alue jollakin omalla tuotoksella. Valmistui ensimmäisenä novellinani joka on valmistunut, olen pari kertaa korjaillut jotain virheitä, mutta jos niitä yhä löytyy niin huomauttelemaan vaan. Pituutta ei ole liikaa, alle kaksi a4 liuskaa.
----------
Maailman meteli
Aaro heräsi meteliin. Joka aamu sama juttu. Tuntui siltä että naapurin remontti junnasi paikallaan eikä halunnut valmistua ikinä. Niin kauan kun hän muisti, Aaro oli herännyt kesken unen, väkivaltaisesti raastettuna hereille käsittämättömän hirveällä akkuporakoneiden, vasaroiden, sahojen ja radio Novan kakofonisella konsertilla. Hän vihasi radio Novaa ja aikaisia herätyksiä.
Koko maailma tuntui olevan hereillä ennen Aaroa. Kerrostalo oli ennen kahdeksaa täynnä elämän ääniä. Löytyi lasten parkumista, liian kovalla soivaa musiikkia, koirien haukkua, metelöintiä rappukäytävässä, ja kaikkien yläpuolella tietysti naapurin remontti. Aaro tunki suuhunsa jotakin aamupalaa muistuttavaa kiinteää ravintoa, mutta kaikesta huolimatta nautiskeli teensä hitaasti. Hän yritti yrttiteen avulla yhdistää mielensä muinaiseen kiinalaiseen viisauteen ja sulkea mielestään ylimääräisen, jokapäiväisen, häiritsevän metelin.
Syötyään Aaro puki ulsterin ylleen ja kiiruhti kohti bussipysäkkiä, matkalla tönäisten naista lastenvaunujen kanssa, pysähtymättä kuuntelemaan tämän protestia. Hän ehti pysäkille ajoissa, mutta bussi oli myöhässä. Aaro silmäili muita odottelijoita. Pysäkin penkillä istui farkkuihin ja lenkkareihin pukeutunut spurgu. Pari skeittaria keskusteli äänekkäästi heiluen lautojensa kanssa kaaoottisesti sinne tänne. Pieni, ehkä kahdentoista ikäinen tyttö yritti piilottaa itsensä katoksen nurkkaan. Aaro päätti jäädä seisomaan sivummalle. Viereiseltä tontilta aidan takaa kantautui kiviporan monotoninen mekkala.
Bussi saapui kaksi minuuttia myöhässä ja vaihtoi matkustajia. Aaro istui käytävän puolelle. Hän ei erityisesti pitänyt bussilla matkustamisesta, mutta vielä vähemmän henkilöautolla seikkailemisesta. Hän oli kotoisin pienestä kaupungista, jossa oli kolmet liikennevalot, eikä halunnut koettaa onneaan näillä kaduilla.
Päästyään toimistoonsa Aaro laittoi takkinsa vastahakoisesti naulakkoon. Kevät oli jo tulossa kovaa vauhtia ja paksu ulsteri alkoi olla jo liian kuuma, mutta Aaro käytti sitä hikoilusta huolimatta koska hän tunsi sen sisällä olonsa turvalliseksi ja itsevarmaksi. Sitten hän avasi ikkunan päästäen miellyttävän viileän ilman sisälle ja ummehtuneen toimistoilmapiirin ulos. Hän naputteli salasanansa tietokoneelle ja lähti hakemaan kahvia taukohuoneesta. Aaro ei oikeasti pitänyt kahvista, mutta joi sitä koska ei halunnut olla ainoa joka hänen työpaikallaan joi teetä.
Palattuaan toimistoonsa pahvimukinsa kanssa Aaro istahti tuolilleen, laittoi kahvin pöydälle, nojasi taaksepäin ja antoi silmänsä painua kiinni. Jatkuva unenpuute alkoi tuntua. Aaro hieroi naamaansa ja hörppäsi suunsa täyteen kahvia. Hän irvisti ja ihmetteli miksi hän litki tätä tervaa vaikka ei siitä edes pitänyt. Hän oli yrittänyt kerran lopettaa kahvinjuonnin, mutta oli saanut yrityksestä kroonista päänsärkyä, ja siksi hän ei halunnut yrittää uudestaan, vaikka juotuaan hän saikin normaalisti vatsansa kipeäksi.
Ikkunasta valui sisään rattaitaan käynnistävän kaupungin ääni. Aaro vietti aamupäivän suoriutuen jokapäiväisistä rutiineista. Kahdesti viereisen huoneen Elsa kävi hakemassa jotakin kirjaa Aaron hyllystä, mutta he eivät vaihtaneet montaakaan sanaa. Ilmastointi ja tietokoneen tuuletin jäivät pian toiseksi liikenteen metelille. Suoraan ikkunan alapuolella alettiin repiä katua auki jonkun putkihomman takia. Aaro kiirehti sulkemaan ikkunaa ja huomasi kuinka yllättävän viileäksi kahva oli viimassa tullut. Kaivinkoneen paksu huuto ei kuitenkaan ohuesta lasista vaimentunut.
Varttia ennen kahvitaukoa Aaro liittyi muiden seuraan taukotilassa. Hän ryhtyi lukemaan tietokoneita käsittelevää lehteä ja vastaili välillä muutamilla sanoilla työtovereilleen kun he kysyivät häneltä jotain. Lehdessä oli testattu uutta prosessoria ja Aaro suoritti mielessään hinta-laatu vertailua. Muut muistelivat eilistä rankkasadetta. Uusi prosessori oli vielä liian kallis, mutta vanhemmat mallit luultavasti halpenisivat nyt inhimilliselle tasolle. Jonkun mökillä oli katto vuotanut. Kenties Aaron olisi pian aika ostaa se tietokone itselleenkin. Vettä oli satanut niin että jossakin viemärit eivät jaksaneet vetää. Vartti kahvitauon päättymisen jälkeen kaikki päätyivät takaisin toimistoihinsa. Helena ei tullut tänäänkään.
Ruokatunnin jälkeen iltapäivä eteni helvetillisesti. Putkihomman tekijät olivat ajaneet Aaron ikkunan alle kaksi rekkaa kaivinkoneen seuraksi. Rekkojen peruuttaessa kuului läpitunkeva piippaus muun liikenteen hälyn yläpuolella. Työn tekemisestä ei tullut mitään, keskittyminen oli mahdotonta. Aaro antoi papereiden lojua pöydällä. Hän ehtisi kyllä tehdä ne myöhemminkin. Hän voisi ottaa ne vaikka mukaansa kotiin ja katsoa niitä siellä. Joka tapauksessa työskentely ei onnistunut, ja Aaro vietti lopun virka-ajastaan internetin syövereissä. Hänelle tuli tunne että jotain perustavanlaatuista on nyt pielessä.
Aaro lähti toimistolta viimeisenä, puoli kolmelta. Elsa oli sanonut hänelle lähtiessään nähdään huomenna. Aaro oli murahtanut vastaukseksi, silmät tietokoneen näytössä. Hississä haisi. Jalkakäytävä oli tietyön takia kavennettu ja Aaro joutui puskemaan läpi vastahakoisen ihmismassan päästäkseen bussipysäkille. Putkityöläiset jatkoivat työtään kuin transsissa, työmaa näytti olevan osa maisemaa eikä Aaro ajatellut että hekin lähtisivät kohta koteihinsa. Aaro ei ajatellut työmiehiä ollenkaan vaan nousi ensimmäiseen bussiin joka meni hänen kotiaan kohti. Hän poikkesi matkalla ruokakaupassa ja osti fetajuustoa, patonkia, tomaattia ja salaattia. Mustia oliiveja ja rasvatonta maitoa hänellä oli jääkaapissa jo valmiiksi.
Päästyään asuntoonsa muovikassi kädessä, Aaro laittoi ostokset omille paikoilleen. Sitten hän istahti sängylle ja huokaisi. Huoneessa ei ollut hiljaista, naapurin vasara-armada taisteli yhä loputonta Waterlootaan. Muita ääniä ei ollut, vain seinän takainen säännötön pauke. Aaron pää vaipui hänen käsiinsä ja hän huokaisi uudelleen, hieman äänekkäämmin. Hän kaivoi taskustaan nenäliinan ja pyyhki sillä nenäänsä, sekä silmiään, jotka olivat alkaneet kostua kyynelistä. Akkuporakone lauloi katkeraa melodiaansa.
Aaro toivoi että Helena tulisi käymään, kuten kerran sattumalta oli käynyt. Silloin Aaro oli tarjonnut hänelle teetä ja he olivat jutelleet lähiössä asumisesta, tietokoneista, viineistä, lomamatkoista ja kesämökeistä. Nyt Aaro halusi kertoa hänelle kuinka sisällöttömiä hänen päivänsä olivat, kuinka hän vihasi työtään ja kuinka hän olisi nuorena halunnut opiskella musiikkia ja maalaamista. Aaro kurkotti kitaransa, otti sen syliinsä ja näppäili ilmoille muutamia nuotteja. Hänen omaa sävellystään. Juuri silloin useiden isojen koirien haukku kimpoili rappukäytävän seinistä ja kävi siitä voimistuneena kaiken ylle, peittäen alle kitaran säälittävän, hieman epävireisen äänen. Aaro hätkähti äkkinäisestä häiriöstä niin että soitti vahingossa kitarasta kielen poikki. Katkennut kieli viuhahti ilmassa ja viilsi Aaron sormeen haavan, josta veri alkoi pian pisaroida, ja pian myös valuivat kyyneleet. Aaro tarrasi kitaraansa, halasi sitä ihmisen puutteessa, ja vaikka hän kuinka yritti pidätellä, itku tuli, vaikka maailman meteli hukuttikin sen pienet äänet alleen.
----------
Maailman meteli
Aaro heräsi meteliin. Joka aamu sama juttu. Tuntui siltä että naapurin remontti junnasi paikallaan eikä halunnut valmistua ikinä. Niin kauan kun hän muisti, Aaro oli herännyt kesken unen, väkivaltaisesti raastettuna hereille käsittämättömän hirveällä akkuporakoneiden, vasaroiden, sahojen ja radio Novan kakofonisella konsertilla. Hän vihasi radio Novaa ja aikaisia herätyksiä.
Koko maailma tuntui olevan hereillä ennen Aaroa. Kerrostalo oli ennen kahdeksaa täynnä elämän ääniä. Löytyi lasten parkumista, liian kovalla soivaa musiikkia, koirien haukkua, metelöintiä rappukäytävässä, ja kaikkien yläpuolella tietysti naapurin remontti. Aaro tunki suuhunsa jotakin aamupalaa muistuttavaa kiinteää ravintoa, mutta kaikesta huolimatta nautiskeli teensä hitaasti. Hän yritti yrttiteen avulla yhdistää mielensä muinaiseen kiinalaiseen viisauteen ja sulkea mielestään ylimääräisen, jokapäiväisen, häiritsevän metelin.
Syötyään Aaro puki ulsterin ylleen ja kiiruhti kohti bussipysäkkiä, matkalla tönäisten naista lastenvaunujen kanssa, pysähtymättä kuuntelemaan tämän protestia. Hän ehti pysäkille ajoissa, mutta bussi oli myöhässä. Aaro silmäili muita odottelijoita. Pysäkin penkillä istui farkkuihin ja lenkkareihin pukeutunut spurgu. Pari skeittaria keskusteli äänekkäästi heiluen lautojensa kanssa kaaoottisesti sinne tänne. Pieni, ehkä kahdentoista ikäinen tyttö yritti piilottaa itsensä katoksen nurkkaan. Aaro päätti jäädä seisomaan sivummalle. Viereiseltä tontilta aidan takaa kantautui kiviporan monotoninen mekkala.
Bussi saapui kaksi minuuttia myöhässä ja vaihtoi matkustajia. Aaro istui käytävän puolelle. Hän ei erityisesti pitänyt bussilla matkustamisesta, mutta vielä vähemmän henkilöautolla seikkailemisesta. Hän oli kotoisin pienestä kaupungista, jossa oli kolmet liikennevalot, eikä halunnut koettaa onneaan näillä kaduilla.
Päästyään toimistoonsa Aaro laittoi takkinsa vastahakoisesti naulakkoon. Kevät oli jo tulossa kovaa vauhtia ja paksu ulsteri alkoi olla jo liian kuuma, mutta Aaro käytti sitä hikoilusta huolimatta koska hän tunsi sen sisällä olonsa turvalliseksi ja itsevarmaksi. Sitten hän avasi ikkunan päästäen miellyttävän viileän ilman sisälle ja ummehtuneen toimistoilmapiirin ulos. Hän naputteli salasanansa tietokoneelle ja lähti hakemaan kahvia taukohuoneesta. Aaro ei oikeasti pitänyt kahvista, mutta joi sitä koska ei halunnut olla ainoa joka hänen työpaikallaan joi teetä.
Palattuaan toimistoonsa pahvimukinsa kanssa Aaro istahti tuolilleen, laittoi kahvin pöydälle, nojasi taaksepäin ja antoi silmänsä painua kiinni. Jatkuva unenpuute alkoi tuntua. Aaro hieroi naamaansa ja hörppäsi suunsa täyteen kahvia. Hän irvisti ja ihmetteli miksi hän litki tätä tervaa vaikka ei siitä edes pitänyt. Hän oli yrittänyt kerran lopettaa kahvinjuonnin, mutta oli saanut yrityksestä kroonista päänsärkyä, ja siksi hän ei halunnut yrittää uudestaan, vaikka juotuaan hän saikin normaalisti vatsansa kipeäksi.
Ikkunasta valui sisään rattaitaan käynnistävän kaupungin ääni. Aaro vietti aamupäivän suoriutuen jokapäiväisistä rutiineista. Kahdesti viereisen huoneen Elsa kävi hakemassa jotakin kirjaa Aaron hyllystä, mutta he eivät vaihtaneet montaakaan sanaa. Ilmastointi ja tietokoneen tuuletin jäivät pian toiseksi liikenteen metelille. Suoraan ikkunan alapuolella alettiin repiä katua auki jonkun putkihomman takia. Aaro kiirehti sulkemaan ikkunaa ja huomasi kuinka yllättävän viileäksi kahva oli viimassa tullut. Kaivinkoneen paksu huuto ei kuitenkaan ohuesta lasista vaimentunut.
Varttia ennen kahvitaukoa Aaro liittyi muiden seuraan taukotilassa. Hän ryhtyi lukemaan tietokoneita käsittelevää lehteä ja vastaili välillä muutamilla sanoilla työtovereilleen kun he kysyivät häneltä jotain. Lehdessä oli testattu uutta prosessoria ja Aaro suoritti mielessään hinta-laatu vertailua. Muut muistelivat eilistä rankkasadetta. Uusi prosessori oli vielä liian kallis, mutta vanhemmat mallit luultavasti halpenisivat nyt inhimilliselle tasolle. Jonkun mökillä oli katto vuotanut. Kenties Aaron olisi pian aika ostaa se tietokone itselleenkin. Vettä oli satanut niin että jossakin viemärit eivät jaksaneet vetää. Vartti kahvitauon päättymisen jälkeen kaikki päätyivät takaisin toimistoihinsa. Helena ei tullut tänäänkään.
Ruokatunnin jälkeen iltapäivä eteni helvetillisesti. Putkihomman tekijät olivat ajaneet Aaron ikkunan alle kaksi rekkaa kaivinkoneen seuraksi. Rekkojen peruuttaessa kuului läpitunkeva piippaus muun liikenteen hälyn yläpuolella. Työn tekemisestä ei tullut mitään, keskittyminen oli mahdotonta. Aaro antoi papereiden lojua pöydällä. Hän ehtisi kyllä tehdä ne myöhemminkin. Hän voisi ottaa ne vaikka mukaansa kotiin ja katsoa niitä siellä. Joka tapauksessa työskentely ei onnistunut, ja Aaro vietti lopun virka-ajastaan internetin syövereissä. Hänelle tuli tunne että jotain perustavanlaatuista on nyt pielessä.
Aaro lähti toimistolta viimeisenä, puoli kolmelta. Elsa oli sanonut hänelle lähtiessään nähdään huomenna. Aaro oli murahtanut vastaukseksi, silmät tietokoneen näytössä. Hississä haisi. Jalkakäytävä oli tietyön takia kavennettu ja Aaro joutui puskemaan läpi vastahakoisen ihmismassan päästäkseen bussipysäkille. Putkityöläiset jatkoivat työtään kuin transsissa, työmaa näytti olevan osa maisemaa eikä Aaro ajatellut että hekin lähtisivät kohta koteihinsa. Aaro ei ajatellut työmiehiä ollenkaan vaan nousi ensimmäiseen bussiin joka meni hänen kotiaan kohti. Hän poikkesi matkalla ruokakaupassa ja osti fetajuustoa, patonkia, tomaattia ja salaattia. Mustia oliiveja ja rasvatonta maitoa hänellä oli jääkaapissa jo valmiiksi.
Päästyään asuntoonsa muovikassi kädessä, Aaro laittoi ostokset omille paikoilleen. Sitten hän istahti sängylle ja huokaisi. Huoneessa ei ollut hiljaista, naapurin vasara-armada taisteli yhä loputonta Waterlootaan. Muita ääniä ei ollut, vain seinän takainen säännötön pauke. Aaron pää vaipui hänen käsiinsä ja hän huokaisi uudelleen, hieman äänekkäämmin. Hän kaivoi taskustaan nenäliinan ja pyyhki sillä nenäänsä, sekä silmiään, jotka olivat alkaneet kostua kyynelistä. Akkuporakone lauloi katkeraa melodiaansa.
Aaro toivoi että Helena tulisi käymään, kuten kerran sattumalta oli käynyt. Silloin Aaro oli tarjonnut hänelle teetä ja he olivat jutelleet lähiössä asumisesta, tietokoneista, viineistä, lomamatkoista ja kesämökeistä. Nyt Aaro halusi kertoa hänelle kuinka sisällöttömiä hänen päivänsä olivat, kuinka hän vihasi työtään ja kuinka hän olisi nuorena halunnut opiskella musiikkia ja maalaamista. Aaro kurkotti kitaransa, otti sen syliinsä ja näppäili ilmoille muutamia nuotteja. Hänen omaa sävellystään. Juuri silloin useiden isojen koirien haukku kimpoili rappukäytävän seinistä ja kävi siitä voimistuneena kaiken ylle, peittäen alle kitaran säälittävän, hieman epävireisen äänen. Aaro hätkähti äkkinäisestä häiriöstä niin että soitti vahingossa kitarasta kielen poikki. Katkennut kieli viuhahti ilmassa ja viilsi Aaron sormeen haavan, josta veri alkoi pian pisaroida, ja pian myös valuivat kyyneleet. Aaro tarrasi kitaraansa, halasi sitä ihmisen puutteessa, ja vaikka hän kuinka yritti pidätellä, itku tuli, vaikka maailman meteli hukuttikin sen pienet äänet alleen.