Retroilu/Nostalgia

[Tordragon]

Niin.

Minä ainakin olen lähiaikoina saanut uskomattomia nostalgiapaukkuja pelatessani Amigan pelejä, emulaattorin kautta, Turrican -sarjaa eritoten ja tietysti The Bitmap Brothers'n pelejä, mm. Chaos Engine ja Speedball 2. Lähinnä kaikkia niitä pelejä minkä parissa lapsuuteni ja osan nuoruudestani vietin, myös C64- emulaattorin kautta on tullut jotain hienoja pelattua kuten Spy vs. Spy -sarjaa (vaatii vain toisen pelaajan melkein), Platoonia ja Commandos -sarjaa. Myönnän, etten ole tätä Atari -sukupolvea, joten siihen en ole kajonnut, tosin sellaisellakin olen joskus jotain Star Warsia pelannut, mutten tosiaan niin paljoa, että jotain tunnetta olisin kehittänyt siihen.

Konsolipuolelta minulla ei ole mitään retroiltavaa, en minä ikinä nuorena (nuorempana kuin mitä olen nyt, siis) mitään konsolia omistanut, tuli toki pelattua, mutten omistanut. Koska idea kuitenkin retroilussa on se, että pelaa näitä pelejä mitkä tuovat uskomattoman määrän muistoja ja nostalgiaa mieleen. Kumma tosiaan, että reilun kymmenen vuodenkin takaa muistaa vielä miten esimerkiksi kentät menivät et cetera. PC-puolella taas ei ainakaan omalla kohdallani voi retroilusta puhua, ei minusta minkään Ufo: Enemy Unknownin pelaaminen kovin retroa ole, vaikka sitäkin on tultu pelattua sen ilmestymisestä saakka.

Kyllä kai retroiluksi voisi kutsua viiden vuoden takaisten pelienkin pelaamista, mutta siinä nyt ei minusta ainakaan vastaavaa retrohenkeä ole kuin taas vaikka kymmenessä vuodessa, se on pitkä aika oikeasti. Kun muistaa vaikka, että Indy Heatia ensimmäisen kerran pelatessa se oli sinä vuonna ilmestynyt, tämä oli vuosi 1992, muistaa miten hienolta se tuntui pelata niinkin uutta peliä, heh.

Olen kai tulossa vanhaksi kun kerta tällaista harrastan, oikeasti. Muistelen peleille menetettyä lapsuus/nuoruusaikaa, en tosin ole katkera - ei sellaisia tunteita ainakaan herännyt kun Turrican II:sta pelasin, kaikkea muuta kyllä.

Selvennän vain: ei minulle ole herännyt tarvetta pelata vain vanhoja pelejä, vain siis sellaisia, joita itse olen joskus pelannut. Siinäpä tämän koko jutun juoni.

Onko sinussa herännyt tarve pelata wanhoja lapsuutesi/nuoruutesi pelejä? Viehättääkö yhtäkkiä 8-bittinen Nintendo tai Commodore 64? Vai jäikö tämä taas nolla-threadiksi? *grinnie*

[nox]

Kyllä! Minulle on tullut monesti tarve pelata vanhaa kunnon Amigaa. Itse asiassa ostin sellaisen keltaisesta pörssistä puolitoista vuotta sitten. Harmi että vehje oli aivan mäsä eikä yksikään viidestä sadasta disketistä toiminut. Tai siis toimi mutta kun yksi kymmenestä oli rikki niin sama asia. Kaikki Amigaa pelanneet varmaan tietää kuinka tuttu tilanne on kyseessä.
Ne vähät pelit mitkä toimivat eivät jaksaneet hetkauttaa. (Myydään Amiga "Jumala" 500. Yhteydenotot PM:llä :) )
Nämä Tordragonin mainitseman pelit: Turrican ja Speedball ovat herättäneet minussa suurta ikävää. Mutta eritoten Chaos Engine joka oli niin perusteellisen hyvä. Tämä emulaattoriasia ei olekaan tullut vielä mieleeni joten ehkä yritän lieventää tuskaani sillä...
Myös esim Arabian Nights aiheuttaa pientä kaipuuta.

[Tordragon]

Originally posted by nox
Tämä emulaattoriasia ei olekaan tullut vielä mieleeni joten ehkä yritän lieventää tuskaani sillä...
Suosittelen. Meinaan, jokainen Amigaa käyttänyt tietää mitä helvettiä se välillä on, kuten sanoit. Kyllä minullakin tuolla tuo Amiga "Jumala" 500:n on, mutta hyvä jos siinä jokin disketti edes toimii, hiirikin on sökö ja näyttö ei näytä värejä oikein. Emulaattori toimii ainakin minulla 100%:lla ja pelit ovat suoraan kuin Amigalla. Ellei tosin haluaisi menneitä muistella diskettiaseman pitäessä ääntä tai latausaikoja manaillessa, tosin tuo emu tekee kyllä tuossa latausajassakin hyvää työtä, retromielessä siis, hark.

Outoa, Arabian Nightsia en olekaan pelannut. Kun jo vähän aikaa luulin, että olisin kaikkia Amigan pelejä pelannut *grins* Ei nyt sentään.

[hyzky]

Todellakin on herännyt himo pelata vanhoja pelejä joita ennen tuli pelattua erityisesti 8-bittisen legendaarisia pelejä.Jopa siinä määrin että olemme kaverin kanssa ostamassa konsolin yhdessä jotta pääsisimme taas jylistämään pelejä kuten "Ice hockeya" vastakkain.
Olen varma kun sitten iskemme Ice Hockeyn sisään niin molemmilla tulee "tippa linssiin"sillä onhan se 8-bittinen tarjonnut niin loistavia hetkiä joita ei ihan heti unohda.
On vielä tärkeää että pääsee pelaamaan itse aidolla koneella ja loistavasti suunnitellulla ohjaimella sillä ei emulaattorilta saa samanlaista tunnetta ja tatsia.

[The_Sipi]

vanhat pelit on just cooleja. Ite pelaan aina silloin tällöin kaverin luona Impossible Missionii c64:lla ja kyllä mä kyseisen pelilaitteen aion joskus hankkia samoin kuin esimerkiksi nintendon ja segan vanhat laitteet... pitäisi vaan saada jostain rahaa :)

[Supah]

Retroilua on tultua harrastettua jo suht kauan.
Itse retroilen lähinnä NES:n ja SNES:n parissa koska niitä tuli lapsuudessa eniten hakattua c64 tulee myös joskus retroiltua (mutta vain klassikkoja esim. Commando) c64:ää kun en lapsuudessa kauheasti pelannut itse pidin Ataristakin enemmän :D mutta ei silti Atari pelejä tule pelattua enään koska ne ovat sen verran huonoja NES on se klassinen konsoli kun se on se ainoa kone minkä omistan vieläkin (snesiä en ole koskaan omistanutkaan mutta silti on tullut rutkasti pelailtua ja pelailu jatkuu vieläkin emujen parissa.)

Amiga retroilua itse en harrasta lainkaan sillä olen eläessäni vain kerran pelannut Amigaa enkä uudestaan tule pelaamaan ainakaan luultavasti.

Paras retro fiilis tulee niistä peleistä mitkä olivat lapsuudessa lemppareita snes peleistä hyvä fiilis tulee sen takia koska pelit ovat nyky mittakaavassakin laadukkaita etenkin snes RPG pelit
(snes peleistä ei tule silti retro fiilistä).

[Tordragon]

Originally posted by hyzky
Olen varma kun sitten iskemme Ice Hockeyn sisään niin molemmilla tulee "tippa linssiin"sillä onhan se 8-bittinen tarjonnut niin loistavia hetkiä joita ei ihan heti unohda.Totta, tuo idea juurikin retroilussa on, eli verestetään vanhoja muistoja. Kumma kyllä miten pelkästään pelit herättävät vahvoja tuntemuksia, sellaiset hyvin simppelitkin pelit, kuten tasoloikat ja sen semmoiset. Voi olla mielenkiintoista jonkun seurata vierestä kun joku retroilee ja itkee Mariota pelatessaan *grins*

On vielä tärkeää että pääsee pelaamaan itse aidolla koneella ja loistavasti suunnitellulla ohjaimella sillä ei emulaattorilta saa samanlaista tunnetta ja tatsia. Niiiin.. Kyllähän PC:lle esimerkiksi saa kyllä pad-ohjaimen, jotta pelaaminen olisi edes jotenkin samaa luokkaa, mutta muuten emulaattorit kyllä tekevät sen verran tarkkaa työtä, ettei välttämättä moiseen puristiseen toimintaan ole syytä. No, ehkä minäkin hieman kaipasin esimerkiksi Amigan levyaseman raksutusta, muttei minulla silti ikävä ollut esimerkiksi joystickia, sain kyllä kumman paljon irti näppikselläkin. Totta tosin, että pad-ohjain on aina pad-ohjain, kun Nintendosta varsinkin puhutaan. Mutta jos sanoit 8-bittisen Nintendon ohjainta loistavaksi suunnittelupuolella niin .. ei helvetti *grinnie* Kyllähän siis se ohjain aina on se ohjain, mutta loistavasti suunniteltu? Laatikko, jonka napeissa on jyrkät kulmat. Ouch. No, kouliipa kädet ainakin pelikuntoon nopsaan, karaistaa niin sanotusti.

[Rachel]

Vanhoissa peleissä on sitä jotain. Sellainen tunnelma mitä ei nykypeleistä löydy. Minä pelaan mielelläni aina välillä vanhoja NES-pelejäni, mutta en ole kovin aktiivisesti ostanut konsolilleni mitään 'uusia' pelejä. Toisinaan kyllä tulee sellainen tunne, että nyt haluaisin kovasti itselleni sen ja sen NES-pelin, mutta jostain syystä en kuitenkaan yleensä tee mitään ostaakseni niitä, vaikka nehän ovat lähes aina paljon halvempia kuin ihan uudet pelit. Muutamia pelejä olen ostellut myöhemmällä ajalla.

En olekaan ajatellut SNESiä retrokonsolina. Aika kulkee eteenpäin niin nopeasti etten minä meinaa pysyä mukana. (Olen hidas...) Varmaan se pleikkarikin lasketaan kohta retroksi. Pelaisin kyllä Super Nintendollakin jos en olisi ikävien sattumusten seurauksena menettänyt sitä. Minulla oli siihen niin hyviä pelejäkin, mutta kun jäin ilman SNESiä, aloin myymään sen pelejä pois. Sellaiset klassikot kuin Secret of Mana, Chrono Trigger ja Super Mario All Stars saivat uudet omistajat. Onneksi olin päättänyt että FF III:sta en myy ikinä ja Zeldalle en löytänyt ostajaa.

Olen välillä ajatellut ostaa itselleni taas Super NESin, mutta yllättäen en ole kuitenkaan ostanut. Rahaa pitäisi säästää uusiakin konsoleita varten ja kun maailma on täynnään eri laitteille jukaistuja mahtavia pelejä, on mahdottoman vaikea päättää mitä pitäisi ostaa seuraavaksi.

[Tar_Minastir]

Itsekin tuli pienenä mätkittyä C64:llä aivan jumalattomasti kunnes minä tyhmä menin myymään sen yhdelle kaverille (PhoenixFlame) joka meni hajottamaan sen :(
olen kyllä tullut kaipaamaan sitä vuosien saatossa; oi niitä ihania 20 minuutin mittaisia latausaikoja :D

[Roakel]

Vanhoissa retropeleissä on aina ollut sellainen erityinen tunnelma ja niihin en ole ikinä kyllästynyt, omistin aikoinaan atarin ja segan. :) Olen myös huomannut että ennen kun odotin jotain uutta peliä niin olin erittäin innostunut ja mietittiin kavereitteni kanssa minkälainen siitä uudesta pelistä tulisi, se oli hauskaa.

Sääli etten älynnyt Segan jälkeen ostaa SNES:iä sillä se kuuluu minun suosikkiretrokonsoleihin, pelit jota sille oli tullut olivat niin hyviä että menin joka päivä naapuriini pelamaan niitä. NES oli myös viihtyisä pelikone ja ihastuin heti Super Mario bros sarjaan kun ensimmäisen kerran niitä pelailin, Cheetahmen niminen peli oli myös hauska veikken ikinä siinä pärjännytkään.

Atarista en juuri muista mitään sillä olin aika nuori kun sitä pelailin, en osaa hahmottaa niitä pelejä joita sillä pelailin.

[samiloop]

Tätä itseasiassa tulee harrastettua siniaallon tavoin. Välillä on hiljaista, sitten tulee taas innostus, joka ajallaan laskee pois (kun huomaa, miten käpyjä ne pelit taas olivatkaan ;) ).

Viimeisimpänä villityskautena hankin Amiga-emulaattorin ja sillä kikkailin. Oma Amiga 500 lojuu serkuilla ties kuinka monetta vuotta, luultavasti jo pitkään hajonneena. Muutenkin sillä on aika tuskaista yrittää tehdä mitään, kun vertaa emulaattoriin ja sen neljään levyasemaan + kovalevyyn + muistilaajennoksiin....

Löysin A500-emulle kaikki lapsuuteni suurimmat ihastukset: Turrican II, Night Shift, S.W.I.V, Shadow Warriors, Settlers, Sensible Soccer ja Parasol Stars. Onhan niitä tietysti älytön nippu vielä lisää, mutta nuo nyt muistuvat välittömästi mieleen. Kun alla on vielä kohtuullinen pc-teknologia, pystyy Amigaemu pyörittämään kaikki parhaat oldschool-demotkin. Esim. Spaceballsin Nine Fingers on sivuuttamatonta yleissivistystä. :P

Muista platformeista tykkään MSX-emusta, koska siinä on state save. Myönnän olevani kädetön huijari, mutta herkät hermoni eivät kestä Nemesis kakkosta ilman state savea. Muistan lukemattomia raivostumisia kyseiselle pelille kakarana, enkä koskaan päässyt nelostason loppista läpi (state savella tietysti aika paljon pidemmälle). Toinen MSX:n huippupeli on Knightmare II: The Maze of Galious. Silkkaa mestariteosta koko peli. Pelasin 6-8 ikävuosien tienoilla pelin läpi ilman mitään varsinaisia apuja (ei silloin ollut mitään internettejä), tosin mutsini pelasi peliä myös omalla tallennuksellaan. Jälkeenpäin ajatellen kyseisen pelin läpimeno tuonikäisenä on ollut aikamoinen ihme. Penguin Adventure on kolmas muistoja herättävä peli, mutta tätä en ole löytänyt emulaattorille mistään... Lisäksi muistuu mieleen Nemesis III, The Goonies, Salamander, .. mitähän noita vielä oli silloin pelattavana.

Ainiin, muutama vuosi sitten tuli ostettua uusi käytetty MSX muutamalla kymmenellä markalla retroilua varten, ja hubaa oli.

Tietysti nes/snes pelejä tulee väännettyä koneella aina silloin tällöin, varsinkin nes-peleihin minulla on omituinen ajoittain vahvastikin esiintyvä fiksaatio. Itse vehjettä en koskaan ole omistanut. Segalle (16-bit) on kovia pelejä Buck Rogers: Countdown to Doomsday, D&D: Warriors of the Eternal Sun (tjsp.) sekä Phantasy Star III, IV.

C64-emulle on satunnaisia pelejä. Jotenkin tämä ajanjakso on kadonnut kokonaan päästäni, kun C64 oli käytössä. Sille en omistanut oikein mitään sellaista elämää suurempaa peliä... Gameboyta en ole myöskään koskaan omannut, mutta sille on vekkuleita pelejä.

Mielummin näitä pelaa, kuin suurta osaa uusista peleistä. :bored:

Edit: Maze of Galiouksesta PC-remake? Aika rankkaa. http://www.braingames.getput.com/mog/default.asp

[Kurko]

Aah... olisikohan taas aika vuodattaa monta litraa puhdasta nostalgian tunnetta, joka on ekologisesti pelimiehen ruumiissa tuotettua. :)

Tosiaan pelimiehen ura alkoi jo hyvin varhain, sillä veljelläni oli Commodore 128 ja sillä aloin itse pelaamaan joskus 4-vuotiaana. C64 on kaikinpuolin uskomaton kone. Vaikka se onkin teknisesti "jälkeenjäänyt", niin sen pelit ovat yhä ruostumattomia ja niiden musiikitkaan eivät säre korvia. Sid-piiri hoiti homman kotiin todella tyylikkäästi. Suosittelenkin jokaisen joka yhtään osaa näitä musiikkeja arvostaa lataamaan The High Voltage SID Collection (http://www.hvsc.c64.org/) -paketin (35.5MB), joka sisältää jotakuinkin kaikkien pelien musiikit ja esim. musiikkidemojen biisit. Tietenkin tarvitset myös sid-tiedostoja soittavan soittimen tai winamp plug-inin. Mitä peleihin tulee, niin suuria suosikkeja ovat mm. nämä legendaariset Bubble Bobble, New Zealand Story, Archon ja Commando. Hyviä pelejä joita tulee välillä pelattua alkuperäisellä koneella ja välillä emulaattorilla.

Sitten on tuo Amiga 500 ja rankka lisämuisti. Sen sain kouluikäisenä ja olin ikionnellinen. :lovetus: Super Frog, Toki, Turrican II, Lotus Esprit Turbo Challenge, Sensible Soccer, Walker ja monet muut ihanat pelit innostavat yhä pelaamaan. Emulaattori löytyy, vaikka myös alkuperäinen kone toimii. Tosin levykeasemassa on jotain häikkää eikä meinaa aina toimia. Valitettavasti en ole vielä törmännyt kaiken kattavaan Amigamusiikki sivustoon, koska Amiga musiikkeja on ihana kuunnella. Joitain löytyykin, esim. Chris Hülsbeckin ihanat Turrican pelisarjan musiikit ja Lotus autopelien tunnarit. Niin ja onhan tuolla aiemmin mainitussa Arabian Nightsissakin loistomusiikit. :)

Konsolipuolella kokemukset on kavereiden koneilta, mutta välillä on pakottava tarve pelata NES:in Shatterhandia emulaattorilla.

Ei nämä nykypelit aiheuta yhtään samanlaisia tuntemuksia kuin entiset pioneeriaikojen oikeat pelit!

[freyelise]

Nes ja Snes pelejä on tullut emuloitua pitemmän aikaa. Snake rattle 'n' roll on kyllä legenda.. Ja tietysti squaren pelit kaikkineen on tullut kokeiltua mtä on sattunut vastaan. Myös lost vikings on irroittanut monet naurut.

Sen sijaan amigapuolella en ole ollut yhtä menestyksekäs. En ole oiken saanut emulaattoria toimimaan, kun se herjaa kickstart.rom tiedostosta jotain. (en ole nyt omalla koneella joten en muista mikä se virheilmoitus oli) Kätössä siis WinUAE, joka kuulemma on pätevä emulaattori, mutta eipä ole minun käytössäni pätenyt. Sääli, sillä on ikävä esim. lost dutchman mineä, battle squadronia, super cars kakkosta ja indy heattia. Ja lemmingsiä. Ja silk wormsia, ja sitä ja tätä..

Ei noita tosin tauotta jaksa mättää (paitsi chrono triggeriä) sillä eivät ne loppujen lopuksi pelillisesti monetkaan niin imuvoimaisia ole. Mutta hermolomana aina silloin tällöin.

[yksisiipi]

No ei nyt hirveästi tule kaivettua haudasta takaisin vainajia, mutta jotkut kasibittisen nintendon peleistä on ihan pakkoa. Kuten esimerkiksi Super Mario Bros 3, sarjan paras osa kyseiselle pelialustalle. Yhtäkkiä päätin imuroida sen netitse ja paljon on tullut pelattua. Onhan niitä muutama muukin wanha klassikko, kuten erittäin klassinen Space Invaders. Ei ole näöllä pilattu, mutta sitä kun alkaa pelaamaan, niin ei auta.

[R'lyeh]

Retroilussa on kyllä oma viehätyksensä, sitä tulee harrastettua aina sopivin väliajoin. Viimeksi retroiluinnostus taisi iskeä jokunen kuukausi sitten, kun kaivoin vanhan rakkaan c64:ni vintin perukoilta pelikäyttöön. Tosin pian muistinkin, miksi sillä pelaaminen tuntui usein tuskalliselta - tikut eivät ikinä toimi niinkuin niiden pitäisi, eikä tallennusmahdollisuutta yleensäkään ole. Mutta onneksi emulaattori pelasti sitten tilanteen.

En tiedä sitten mikä siinä on, etten useimmiten jaksa pelata alkuperäisillä koneilla pelejä, vaan turvaudun emulaattoriin. Luultavimmin syy piilee siinä, että emulaattorit ovat vaan helpompikäyttöisiä ja niissä on paljonkin pelaamista helpottavia ominaisuuksia kuten se halvatun tallentaminen. Kun tuossa pelailin muutaman lapsuudesta tutun seikkailupelin vihdoinkin läpi, jäin vaan ihmettelemään, miten kukaan on jaksanut/pystynyt pelaamaan kyseisiä pelejä läpi asti, minullakin kun meni tietokoneen kanssa niitä pelatessa päivä jos toinenkin. Ja pelit olivat hurjan pitkiä, sekä vaikeustasokin oli aikamoisen kova. Tai sitten olen vain huono pelaaja, tai nykyajan pelit ovat helpompia kun silloin joskus muinoin - mene ja tiedä.

Enivei, eniten tulee kuitenkin retroiltua NESsin ja SNESsin kanssa, niille kun on kovin paljon hyviä pelejä jossain määrin saatavillakin vielä. Liikutuin tässä vähän aikaa sitten kovasti, kun pääsin vihdoinkin pelailemaan alkuperäisiä FFII:a ja FFIII:a SNESsillä. Ei se samaisten pelien pelaaminen emulaattorilla tuntunut yhtään niin hienolta kun aidolla koneella pelattuna. Syy lienee siinä, että kun silloin pienenä pelattiin vain aidoilla koneilla eikä ollut mitään emulaattoreita käytössä, tunnelma oli eri luokkaa. Ja muutenkin, pidän joka tapauksessa huomattavasti enemmän vanhoista koneista ja peleistä. Retrohenki elää ja voi hyvin.

[Garland]

Retroilua?Mitä muuta pelaamista muka on :D ?Oli se ihanaa,kun vihdoinkin pääsin eroon modeemistani ja sain ADSL:n ja pääsin vihdoin imuttamaan nesticlen netistä.Tuli ihan tippa linssiin,kun kuulin kaikkien niiden vuosien jälkeen(kaikki viisi =) ) kuulin Final Fantasyn tunnarin ylittäessäni sillan,joka rakennettiin IHAN vaan mun kunniakseni( :P ).Oikeasti,mä itkin.Tai sitten FF nelosen chocobotunnari..tyttydytyttyttyttyttyy tyydyttydytyttyttyy...tuli semmonen lämmin pörröinen olo.

[Eliroaero]

En retroile sanan varsinaisessa merkityksessä... mutta emulaattorille pelaan vanhoja pelejä.

Nuorempana suhtauduin aika vanhempiin konsoleihin. Minä typerys. :eh:

Emulaatioon törmattyäni löysin mm. Vanhat klassikot uudelleen ja roppakaupalla uutta pelattavaa ja NESin arvostus nousi jälleen.

NESillä on tehty paljon hyviä pelejä, mutta kuten aina löytyy sieltä huonompiakin.

Ja niin muillekin konsoleille.

Viimeisin tuttavuus on PC-Engine/Turbo Grafx 16/CoreGrafx konsoli. Ei välttämättä sano yhtään mitään.

Kyseessä on kumminkin ensimmäinen CD-pohjainen pelikonsoli, joka tuli markkinoille 1980-luvun loppupuolella. Kone pärjäsi kaikista parhaiten Japanissa joten suurin osa konsolin tarjonnasta on vain japaniksi.

Peleistä mainittakoon esim. loistava Castlevania Dracula X - Chi no Rondo (Circle of Blood), Ys Sarja ja R-Type Complete CD.

Konsolille on vain kaksi emulaattoria HuGo ja Magic Engine.

Magic Engine ei valitettavasti ole ilmainen.

[Von Wiensburgh]

C-64 löytyy vieläkin, ja tulee jopa laitettua se päälle joskus. Pelejä on varmaan 500 kpl (noin). Kaikki legendat varmaan löytyy.
NES, jonka sain joskus 85 seudulla, on hajonnut, mutta 35 peliä löytyy vieläkin, ja ostan kesällä uuden NES:in. Eli kyllä, haluan pelata sitäkin vielä nostalgian takia.
SNES on vielä elossa ja pelaan sitä aina kun menen käymään vanhempieni luona, aivan kuten N64:stakin.
SNESiin on 15 peliä ja N64:n peläjä löytyy 26.
Pelaan vanhoja pelejä aina kun iskee nostalgian jano. Eli noin 4 kertaa kuukaudessa

[Awna]

Commodore 64:n pelejä on ikävä; muistan kuinka tuli aina ärräpäitä ladottua pelatessa Gyroscopea (jossa on ihanat musiikit mutta itse peli on oikeasti aivan pirun vaikea) ja Giana Sistersiä. Meillä oli myös joku Ilpo Piipponen -tekstiseikkailu jota tahkosin aivan innoissani (tekstiseikkailupelit olivat silloin suosikkejani)... sitten näitä lapsuuden suursuosikkeja, joita serkkujenkin kanssa pelailtiin, eli Winter Gamesia (rikoimme siskojeni kanssa muistaakseni kolme tai neljä joystickia siinä hiihto-osiossa...) ja Summer Gamesia. Niissä peleissä oppi myös maiden kansallislaulut hyräilemään... ja pelejen latautumista odotellessa oppi myös kärsivällisyyttä. En kylläkään usko, että osaisin enää edes ladata niitä pelejä, kun siinähän oli joku tekstipohjainen pelienlatausvalikko...

Ja jos tämä lasketaan retropelaukseksi... mitkään pelit eivät ole niin ihania kuin Sierran ja LucasArtsin vanhat seikkailut. Otetaanpa vaikka Indiana Jones: The Fate of Atlantis. Siinä on aivan uskomaton juoni, verrattuna nykyajan "seikkailuihin". Laura Bow:t, Leisure Suit Larry:t, King's Questit ja Police Questit. Kun sain ne vihdoin käsiini (ne ovat todellisia harvinaisuuksia...) meinasi tippa tulla linssiin. Kyllä se vihdoin se tippa sitten tulikin linssiin kun alkoi Indiana Jonesin teema midinä kaiuttimista mölyämään... *alahuolen pienoista vapinaa havaittavissa*

[Yose]

Enpä voi sanoa, että lapsuuteni pelit minua viehättäisivät, koska olen yhä lapsi, mutta vanhat pelit ovat upeita. C64:sta on tullut pelattua aika paljon, koska siinä on paljon tyylikkäitä pelejä ja vanhoissa peleissä on tyyliä niitä jaksaa aina pelata. Itse omistan NES:in, jota tulee silloin tällöin pelattua, pelaisin enemmän jos saisin jostain ostettua lisää pelejä. Emulaattori hommaa en harrasta, varmaankin kyllä kokeilen joskus, mutta vanhoja ilman emulaattoria toimivia pelejä olen kyllä lataillut.

[Prometheus]

Minun ensimmäiset pelikokemukseni sijoittuivat tuolla Amiga 500-konsolille, vai "tietokoneko" se on.

Joskus eräällä maatilalla pelailimme sitten noita ikivanhoilta vaikuttavia C64-pelejä, joista minulla ei ole kummoistakaan muistikuvaa. Ne taisivat olla jotain tetriksiä, ja-se-kuula-pomppaa-laudalta-tiileihin-jotka-katoaa-peli sekä alkeellisia tasohyppelyitä.

Tuon Amigan pelit kuitenkin ovat sitten vähän lähempänä sydäntä. Niitä joskus voisinkin pelata. Kuitenkin Amigan saadessani olin melkoisen pieni 1989 jopa kuusi vuotta.

Suurin osa peleistä olikin kaikenlaisia tasohypiskelyjä, kuten New Zealand Story, James Bond 1 & 2 (kala-agentti), Indy, Bubble Bobble, Rick Dangerous, Gimbo (tai jotain), Addams Family jne. En muista enempää, mutta sen muistan, että ostin kerran Zool 2 -pelin, joka silloin näytti niin coolilta. Olin kovasti pettynyt, kun se ei toiminutkaan 500 koneellani. Tarvitsi Amiga 1000:n. 1 megaa, jes jes. Jouduin vaihtamaan Zoolin monta kertaa huonompaan Addams Familyyn (korjasin puutteen myöhemmin PC:llä).

Olihan minulla muitakin, mutta nimet ovat unohtuneet. Yksi peli kuitenkin on muistissa hyvin, paitsi nimen osalta. Tämä oli ylhäältä katsottu autokaahauspeli, jossa paettiin autolla lähes suoraa tietä autoja väistellen ja niitä joitakin rytäten. Välillä käytiin kiertämässä mutkainen hiekka/asfaltti/jäätie ja palattiin suurelle päätielle. Auto pääsi joskus matkan varrella kuljetusrekan kyytiin turvaan niiltä hulluilta mustilta autoilta, jotka ampuivat sivuikkunoista minua vastaan. Jossain vaiheessa auto ajoi satamavarastoon ja tuli toiselta puolelta ulos veneenä, jolloin matkaa jatkettiin vesitse. Tämän pelin nimen muistaja saa kyllä kertoa sen minulle, sillä haluaisin kokea tämän uudelleen, vaikka PC:llä, jos tarvis. Minä en taida muistaa sitä nimeä tai yhdistää sitä peliin, jos se kerrotaan, mutta ainahan voi kokeilla onneaan.

Amigan pelikokemukset olivat siis lähinnä noita tasohyppyjä, joita ei niin kovasti kaipaa. PC:llä sitten tutustuin näihin mahtavuuksiin, kuten Simcity, Settlers, Transport Tycoon, TIM ja Lucasartsin seikkailupelit. Nämä löytyvät minulta levykkeiltä ja alakerran vanhalta koneelta edelleen. Pitäisi varmaan laittaa ne tälle uudemmalle kompuutterille, ettei aika tuhoa kaikkia levykkeitä.

8-bittistä Nintendoakin joskus pelasin, lähinä vain Marioita. Niitä en mielellään ainakaan nes-emuilla pelaa, kun tuolla snessi-emulaattorille sain kerran ladattua sen Super Mario All Stars:in, jossa sitten oli myös ne vanhemmatkin pelit.

Etsin ja latasin kerran erään Amiga-emulaattorin ja muutamia pelejä, mutta se toimi niin ala-arvoisesti, että luovuin koko nostalgia-ajatuksesta. Jos joku osaa sanoa hyvän Amiga-emulaattorin, jossa myös äänet kuuluvat, niin kertokoon.

[Tordragon]

Originally posted by freyelise
En ole oiken saanut emulaattoria toimimaan, kun se herjaa kickstart.rom tiedostosta jotain. (en ole nyt omalla koneella joten en muista mikä se virheilmoitus oli) Kätössä siis WinUAE, joka kuulemma on pätevä emulaattori, mutta eipä ole minun käytössäni pätenyt.
Kokeile tuosta vaikka nyt ihan alkuunsa: ALE - Guides (http://ale.emuunlim.com/setup-winuae.htm)

Sinällään vain aika hassua kun minusta tuon rom-tiedoston oikein saaminen on sieltä helpoimmasta päästä. WinUAE kyllä tuottaa sitten ihan muuten vain harmaita hiuksia kun väliin tuntuu, että joka hemmetin pelille pitää ruuvata niitä asetuksia, joista moni ei edes sano mitään. Itse en tuohon osaa muuta sanoa kuin sen, että tarkista, että omaat oikean Kickstart version. Amiga 500:n peleille 1.3 ja lopuille (AGA) 3.0. Ei sitä nyt noin tarvitse toteuttaa, mutta toimii minulla.


Originally posted by R'lyeh
En tiedä sitten mikä siinä on, etten useimmiten jaksa pelata alkuperäisillä koneilla pelejä, vaan turvaudun emulaattoriin. Luultavimmin syy piilee siinä, että emulaattorit ovat vaan helpompikäyttöisiä ja niissä on paljonkin pelaamista helpottavia ominaisuuksia kuten se halvatun tallentaminen.
Hihi, kyllä melkein nauratti kun heti tuli mieleen tuo Amiga emu, WinUAE. Kyllä minä ihan sormet ristissä asti aina väliin toivon, että sillä saisi pelit kunnolla pyörimään. Valtaosa lähtee joo, mutta juuri ne pelit mitä oikeasti haluaisikin pelata tarvitsevat kyllä suoranaista ihmettä aina tuon tuosta. Itse tallentaminen esimerkiksi tuossa on tosiaan kyllä ihan liian arvokas juttu - kesken jääneet pelitkin pääsi nyt läpi kun ihan tallentaakin sai. Syöhän se nyt vähän itse pelijännitystä, mutta jotkut pelit vain ovat niin insane-tasoa, että ihan tervetullut optio on tuo.


Jossain vaiheessa auto ajoi satamavarastoon ja tuli toiselta puolelta ulos veneenä, jolloin matkaa jatkettiin vesitse. Tämän pelin nimen muistaja saa kyllä kertoa sen minulle
Spy Hunter ja hands down vain nyt.

Älä mene täysin takuuseen tuosta nimestä, mutta peli on myös minulle hyvin tuttu. Kumma vain, ettei sitä nyt Amigalle löydy vaikka kuinka etsii ja kun aivan tasan tarkkaan olen varma siitä, että Amigalla sitä pelasin. C64:lle löytyy kyllä.

[Ren]

Originally posted by Tordragon
Spy Hunter ja hands down vain nyt.

Älä mene täysin takuuseen tuosta nimestä, mutta peli on myös minulle hyvin tuttu.
Minä menen takuuseen, tuo se on. C64:llä jauhoin sitä naapurin pojan kanssa.

[Vodoun]

kyllä aina aika ajoin tekee niin mieli päästä puikkoihin ohjaamaan sitä käsittämätöntä "pallo pomppii"-peliä jota joskus Commoromulla koko perheen turvin tahkottiin. (ja jonka lerpun onnistuin tuhoamaan..) Ja vanhat Segapelit herättävät aina välillä innostuksen, vaikken Segaa omistanutkaan. Samoin Mariot, joita pelattiin niin, että piti jättää Nintendo pyörimään koulupäivän ajaksi, ettei tarvinnut aloittaa alusta. :D harmi vaan, että Commoromua ei taida enää tästä huushollista löytyä ja Nintendoa tahkoiltiin kaverilla. Jos nyt saisin vanhan kunnon Segan tähän, saisin varmaan semmoisen liikutuksen tunteen, että tippahan siinä tulisi linssiin.
Tai Commoromun. Muistan vieläkin sen rätinän, mitä se piti. (tai sitten se oli vain rikki. :D ).. oi voi. Toisin sanoen, en harrasta suoranaista retroilua, kun resurssit puuttuvat. Mielessäni kylläkin.
Ja jos nyt retroiluksi lasketaan tietokoneella aatamin aikaisten pelien pelaaminen, niin kyllä on tullut tuo Wacky Wheels ja King's Quest kaivettua kaapista joskus, kunnes ne on taas tungettu sinne pohjalle. (vaikka eivät ne nyt NIIN vanhoja olekaan.)

[freyelise]

Originally posted by Vodoun
kyllä aina aika ajoin tekee niin mieli päästä puikkoihin ohjaamaan sitä käsittämätöntä "pallo pomppii"-peliä jota joskus Commoromulla koko perheen turvin tahkottiin.

Öh kuulostaa pahasti Wizball nimiseltä peliltä? Siinä oli se kurpitsan näköinen pallo, ja sitten pienempi pallo jota toinen pelaaja saattoi ohjata. Siinä keräiltiin väripisaroita ja palautettiin harmaaseen maailmaan värit. Tuttu? Jos tuon jostakin saan niin itken viikon riemusta, sillä sitä tuli tosiaan veljeksien kanssa tiimeissä pelattua öitä läpeensä. Pitäisi kai etsiä commodore emulaattorikin jostakin netin kätköistä.

Juu, ja se Promen kuvailema peli on minunkin mielestäni spy hunter jota kuuslankulla pelattiin kanssa.

[Outraider]

Minä en erityisemmin kärsi (tai nauti) rettoilu/nostalgia puuskista. Aloitin pelaamis harrastukseni lähinnä PC:llä eikä minulla ollut koskaan varaa kokonaisiin peleihin, sain uusia pelejä lähinnä isän mukana kaupassa ollessani ruinaamalla, eikä tämä kovin usein toiminut, sain siis tyytyä liiankin usein pelaamaan uudestaan ja uudestaan samojen Romppujen Shareware pelejä (mm. Biomenace, Raptor yms. apogeen pelit), ja niiden koko versioista kun oli lähes turha uneksi, lähes kaikki kun olisi pitänyt tilata rapakon takaa.

Joitakin pelejä kuitenkin sain hamstrattua kavereilta ja milloin mistäkin ja mm. One Must Fall 2097 (muistin nimenkin kokonaan) ja C&C: Tiberian twilight (ensimmäinen siis) ovat jäänet kultaisina muistoihini, eivätkä ne ole vieläkään menettäneet hohtoaan, vaikkakaan en niitä enää ihmeemmin pelaile

Konsoli nostalgiaa en myökään koe kovin usein, en näes koskaan omistanut mitään konsolia vaikka kuinka manguin. Kaverin luona kyllä pelasin aika paljonkin 8-bittisellä kenkälaatikolla, josta muutama peli jäi hyvin muistiin.

[Ken_Masters]

Retroilu on toinen nimeni, (Ken Retroilu Masters :eh: ) koska itse teen nostalgiatrippejä C64:llä ja Amigalla aina niinä päivinä joina pitäisi mennä ulos :D . Ja muutenkin kaverit aina huomauttavat jos puhun vaikka Amigan Moonstonesta tai Turricaneista, houkat, he eivät tiedä kuinka hienoa on omata nelisensataa Commodore klassikkoa, kuin Jetpac tai International Karate! Tai kuinka hyviä pelejä ovat Amigan Heros Quest:tit!
Siis lyhyelläni ja tuskaisella elämäni polulla on tullut eteen konsolia ja konetta jos jonkinlaista, mutta kuuluvatko Snes tai Sega Megadrive Tähän retrokaartiin johon lukeutuvat C64 Amiga ja aikaisemmat segat tai nintendot, eikä saa unohtaa Ataria? Jos minulta kysytään pelaan vieläkin Snes pelejä, mutta entäs toisen konsolisodan veteraanit niinkuin PSX, N64 tai Sega Dreamcast, ovatko ne vielä in, vai jäävätkö ne retroiluksi kolmannen konsolisodan jalkohin........ :huh:

[Merya]

Kyllä, kyllä ja vielä kerran kyllä tekeepi mieleni aina silloin tällöin pelata Commodore 64:sta! Se on just legenda! Sitä tuli pelattua pienempänä penskana melkeenstä päivittäin. Suosikkipeleihin luokittelen kesä- ja talviolympialaiset sekä motocrossi. Noit tuli pelattua kaikista eniten. Oli siin si viel joku avaruuspeliki jota monesti pelasin, mut noi 3 aikasempaa pelii kyl vei/vie voiton!

Aattelin et nyt kun kesällä meen Ouluun mun vanhempien luo, niin etin C64:n käsiini, laitan sen pelikuntoon ja alan taas luukuttamaan jotain peliä.. Ja sit varmaankin taas menetän hermoni kun tulee ruutuun lukemaan..

Syntax error...
Ready...

Ja sit viel ne niin ihanat latausäänet ja -ruudut (vilkvilkskriiiizskrääzvilkvilkskriizskrääz).. Ah.. Mikään ei voita C64:sta nois.. ;)

[Omenarosvo]

Jeh. Minun ensimmäinen pelikoneeni oli commodore 128, mutta vaikka pelasinkin sillä pari vuotta en koe sitä erityisen kultaisena aikana (halusin silloin NESin). Nintendo 8-bittinen on se minun retrokoneeni. Muistan vielä yksittäisiä pelisessioitakin 15 vuoden takaa ja etenkin ensimmäisen kokemukseni videopelin kanssa. Voin siis omasta puolestani sanoa että aika kultaa muistot. Nykyisin kun pelaan jotain North&Southia (joka muistoissani hohtaa maailman hauskimpana kaksinpelinä) tuntuu että eihän tämä nyt niin hyvä peli ollutkaan. Tai lähinnä tekniikka todellakin tuntuu vanhentuneelta.

Minä olen keräilijäsielu ja olen ihmetellyt että mihin ne kaikki pelikasetit oikein katoavat vuosikymmenen aikana. Tietääkö täällä joku mihin sellainen peli jonka jokainen kaveri on joskus aikoinaan omistanut katoaa? Heittääkö äidit niitä kaatopaikalle muuttojen yhteydessä? Pinotaanko niistä pikkuveljelle legoleikkeihin korkeita rakennuksia ja katsotaan kun muoviosat menevät kappaleiksi rajuissa tohinoissa? Missä esimerkiksi kaikki Super Mario Kartit, Megaman X:t ja Yoshi's Islandit ovat? Jos joku tietää niin ottakoon yhteyttä minuun niin sovitaan hinta.

Minusta on jännittävää ajatella miten tämän päivän lapset kokevat PS2-pelit 15 vuoden kuluttua. Mistä tulee niitä pelejä jotka aiheuttavat "tippaa linssiin". Varmaankin joku Devil May Cry? Tai Jak&Daxter? Final Fantasy-sarja ei ole varmaan vielä edes päättynyt vaan ollaan menossa jossain FFXXVIII:ssä...

[Tangentti]

Olen itsekkin kova retroilija. Itse olen pienenä omistanut Commodore 64:n ja sillä on pelattu paljon kun oli paljon peliä ja sellaisia klassikkoja kuten: Giena Sister, Rainbow Island ja suosikkini jota pelaisin vieläkin jos olisi joku jonka kanssa pelata kaksinpelillä eli Bubble Bobble.
Aivan mahtava peli mutta parasta viihdettä kaksinpelillä mutta kun yks kaveri jonka kanssa voisin pelata niin inhoaa kaikkia SNESsista alaspäin.
Vituttaa kun hän mollaa grafiikkojen ja ettei ole tarpeeksi coolin näköiset tyypit niin 8-bittisiä pelejä ja silloin ärsytti eniten kun hän sanoi vanhoja Megamaneja huonoiksi. ( jos joku ihmettelee miksi olen ylipäätään hänen kaverinsa niin hän on sukulainen ja hänen kanssaan on muuten mukava puhua peleistä).
Nykyään pelailen emulaattorilla ja itsellä on NES, SNES, Genesis emulaattorit ja olisi Commodore 64 jos osaisin käyttää sitä ja ehkä amiga jos muistaisin yhden hyvän pelin nimen.
Aah tätä viestiä kirjoittaessa tuli paljon muistoja mieleen :( .

[Lord JF]

Aah retroilua. Retroilisin niin mielelläni vanhalla Segallani mut ku se kuoli :( . Tästä syystä olenkin retroilussa jäänyt emulaattoreiden varaan ja silloin tällöin tulee vanhoja pääasiassa 8 bittisen Nintendon pelejä pelailtua. Osittain tykkään pelata niitä nyt siitäkin syystä, että aikoinaan minulla ei ollut Nintendoa vaan juuri tuo Sega niin ei tullut niitä silloin pelattua. Ostin myös PS2:lle Sonic mega collectionin, jotta voisin pelata kaikkia niitä vanhoja Soniceja mitä lapsenakin tuli tahkottua.

Kyllä se retroilufiilis aina välillä iskee ja sitten pelataankin niitä pimpeli pompeli pelejä.

[Critis]

Tulihan sitä retroiltua Nes:sin kanssa joskus ennen vanhaan, nykyään retroiltua tulee emulaattorien kanssa kun oikea Nes on varastossa, ja tilalla komeilevat GameCube ja Playstation 2. Nes:sillä tulee pelattua sellaisia oldschool pelejä kuten, Super Mariot, Zeldat, Castlevaniat, Duck Tales, Chip' and Tales Rescue Rangers, Batman, Power Blade, Lolot, Kirby, näin muutamia mainitakseni. Joskus yhden tutun luona tuli myös pelattua Commadore 64:sta siitä en muista kuin kaksi peliä, Giana Sisters, (Super Mario klooni), ja joku Uuno Turhapuro peli jossa Uuno vetää pitkin mantuja ruohonleikkurin kanssa LOL. Mutta tulee sitä nykyäänkin retroiltua aina silloin tällöin, oldschool rulez 4ever, muistakaa se tytöt ja pojat.

[Zenes]

Totta kai tulee retroiltua. Itse olen ehkä outo ihminen, mutta en ole koskaan omistanut yhtään ainoaa konsolia. Aina vain tietokone. Se onkin ollut ihan syntymästä asti. Onhan noita nes:n retro pelejä kuitenkin tullut pelattua kaverien luona ihan tarpeeksi ja se "oi niitä aikoja" fiilis tulee joka kerta kun lataa emulla marion tai jonkun muun legenda nes-pelin päälle.

Mutta sitten näihin joista tulee vielä retrompi olo. Nimittäin PC-pelit, joita olen tahkonnu siinä 4-8-vuotiaana joka päivä. Latasin tuossa jonkin aikaa sitten Diggerin Windows version. Digger oli ensimmäinen peli jota koskaan elämässäni pelasin. Versio oli niin alkuperäiselle uskollinen että ihan tippa tuli linssiin. Se korvia vihlova musiikki ti-ti-titti-tidi-ti... Äänen laatu on karmaiseva (mutta se kuulosti silloin joskus hyvältä). Sitten kaikki legendaariset Slicks 'n Slidet, Mine Bombersit, sun muut joita tahkottiin kaverien kanssa aivan älyttömän paljon. Silloin tällöin on vain pakko heittää dos-box päälle ja laittaa joku retropeli pyörimään... Nyt tuli yksi loistava retropeli mieleen. Alley cat. Pitänee katsoa jos jostain netin syövereitä tuokin vielä irtoaisi ja pääsisi retroilemaan. :)

//edit: Löytyihän tuo! Alley Cat nimittäin. Viime yö tuli tahkottua sitä. :P Eipä olleet taidot rapissee vuosienkaan jälkeen. Noin 10 vuotta taisi olla aikaa viime kerrasta.

[Koope]

Muistan kyllä elävästi (Eipä siitä ole kauaa aikaakaan) kun pikkupenskana tahkoin 386:lla Keeniä, Ski Or Dietä ja joitain muita pikselipelejä. Meiän perheellä ei ollut paljoa rahaa kun olin pieni, joten ilman pelikonsoleita kasvoin. Siispä en ole nes-peleihin koskenutkaan.

Muistan kun pienenä olin äimän käkenä, kun serkunni pelasi Keenistä jotain sellaista kenttää jota minä en ollut nähnytkään. Ja se oli vieläpä eri Keen kuin minulla. Voi pojat kun olin kateellinen. Onneksi serkku antoi pelata sitä, toisaalta ei siitä mitään tullut kun vastaan tuli vihreitä, yksisilmäisiä mörköjä, olin vain kauhusta/hämmästyksestä kankea. Paras muisto löytyy, kun menin kerran isälleni (äiti ja isä eronneet) ja pöydällä oli kannettava. Oli kuulemma kaverilta lainassa. No, minen ihmetellyt sitä kannettavaa, vaan sitä että siinä oli pirun siisti peli. Siinä oli sokkelo, keltainen pallo, mörköjä ja nappeja. Aivan, Pacman. Minä tahkosin sitä yötäpäivää, penkissä liimattuna.

On minulla koneella vielä Keen 6, mutta pelaaminen on jäänyt kiireitten takia. Sitäpaitsi silloin pikkuisena tahkosin Keen 4:sta.

[Thecob]

Itekki olen retroillut sega saturnilla (japanilainen versio) ja N64:lla.
itelle tulee hyviä muistoja vanhoista koneista kuten SNES:istä,mut möin sen kummille. Kummilla on vielä SNES ja toimii ongelmitta (pojallansa on käytössä koko ajan).
Sega Saturnia tossa pelailin tuli mieleen lapsuus kun pelasin Sega Rally Championshippia ja Nightsia :)
SNES:in voisi ostaa mut hintaluokka on iha liian korkealla,että kukkaroni kärsii joten olen joutunut pelaamaan emulaattorilla =)

[Hukka]

Vähään aikaan en ole pahemmin retroillut, mutta vielä vähän aikaa sitten pelailin niinkin nostalgista konsolia kuin kasibittinen Nintendo vaan voi olla. Super Mariot sun muut pelasin läpi muutamassa päivässä.

Latasin koneelleni myös SNES-emulaattorin (oma SNES-raukkani on nimittäin jo tehtävänsä saanut päätökseen ja viettelee ansaittuja eläkepäiviään jossakin kaappien perällä..) ja siihen muutaman pelin, jonka sillä hetkellä muistin. Donkey Kong ja Final Fight-pelit latasin heti ensimmäisinä ja niiden pelaaminen oli kyllä aikamoinen nostalgiapommi, vaikkakaan ei ne tietokoneella pelattuina olleet puoleksikaan niin hyviä kuin SNES:sillä itsellään.

Pitäisi vielä yrittää löytää jostakin Amiga ja kunnostaa Sega Megadrive niin kaikki olisi loistavasti. Pääsisi pelaamaan Mortal Kombat 3:stakin. ;D