Parhaat slovarit

[Usagi]

Oikeassa mielentilassa on kiva kuunnella kaikkia fiilistelykappaleita. Mitkä ovat teidän suosikkejanne ja miksi? Minä pidän aika monistakin hitaista kappaleista, mutta tässä nyt on jonkinnäköinen lista...

X-Japan - Tears
Tämä biisi oli minulla midinä jo kauan sitten, ja silloinkin se oli mielestäni todella kaunis. Ehkä se X-Japanin kuuluisin balladi. No, en ole koskaan erityisemmin pitänyt Yoshikin äänestä, mutta eipä se haittaa tässä, kun on muuten niin kaunis laulu kyseessä.

Within Temptation - The Dance
Tämä ei ole varsinainen slovari (tässä on death metal-örinääkin), mutta fiilistelybiisi sitäkin enemmän. Kaiken lisäksi tämä on minulle erittäin tärkeä laulu henkilökohtaisista syistä. Kappaleen kauneus ja mahtipontisuus tuo aina kyyneleet silmiin.

HIM - When Love And Death Embraces
Kuuntelin tässä pari päivää sitten jotain ikivanhaa kasettia, ja siellä oli tämä biisi. Olin unohtanut sen olemassaolon kokonaan. Mutta hyvin kaunis kappale. HIMin eka levy voisi olla jopa ostamisen arvoinen, jos muutkin kappaleet ovat yhtä hyviä.

Stratovarius - Years Go By
En tiedä mitä ihmeellistä tässä sitten on, aina olen vain tykännyt hirveästi tästäkin kappaleesta. Stratovariuksen parhaita biisejähän ovat juuri nämä hitaammat kappaleet, muuten en enää oikein tästä bändistä välitä.

Sitten on tietysti kaikki perinteiset, kuten Metallican Nothing Else Matters. Mutta eiköhän tuossa ollut kuitenkin ne parhaat.

Ai niin tosiaan, Cradle of Filthin 'Thank God For The Suffering'. Sitä ei sovi unohtaa.

[Yose]

Suosikkeja on nää, ja kyllä niitä muutenkin tulee kuunneltua kuin "oikeassa mielentilassa":

Yngwie J. Malmsteen: Like an Angel
Kaunis Hard rock balladi, johon ihastuin heti eka kuuntelulla, ynkän savellyksistä ole aina pitänyt ja se huippuun viety soittotaito tekee kappaleesta vieläkin paremman. On hyvä, että tästä kappaleesta on neo-klassisuus kitketty pois...

Chris Impellitteri: Somwhere over the Rainbow
Mahtava hidas instrumentaali biisi maailman nopeimmalta kitaristilta, josta kuulee, että kappaleen tekoon on käytetty suuria tunteita... Tosi fiilis biisi...

Cradle of Filth: Thank God for the Suffering
Okei se on örinä biisi, mutta hidas semmonen joten pidän tätä aika fiilis musana, ja siinä on hyviä "kitara-melodioita", eikä kyseinen biisi ole edes kauhean raskas...

Pat Metheny Group: April Joy
Erinomaista Jazzia, mutta aika suoraa ja idasta joten sen voi laskea fiils musaksi, ja onhan jazzi aina aika semmosta rauhallista, mutta yleensä nopee temposta..

Siinä muutama parhaista biiseiistä...

[happosai]

Tässä olisi jokunen:

Rurouni Kenshin - Elegy of Massacre
Sellanen aika surullinen kipale. Tulee ko animesarjassa taisteluiden jälkeen aika usein.

Utadu Hikaru - Simple & Clean
Ei se versio joka on Kingdom Heartsissa, vaan se alkuperäinen. Juuri sellainen perus fiilistelykipale, aika hidas rakkauslaulu.

Onhan noita enemmän, edittaan kunhan tulee mieleen.

[yksisiipi]

Kyllähän sitä hitaammanpuoleisetkin kappaleet maistuvat hyvin minullekin. Varsinkin rankat ja hitaat. :D

Amorphis - Elegy
Mielestäni Amojen kaunein kappale on ehdottomasti Elegy. Puolivälin örinäkohta ja kauniisti soivat kitarat saavat kyyneleet valumaan poskille. Hieman rankemman puoleinen kappale, mutta pianomelodia on hyvin kaunis ja soolokitara soi hienosti.

Amorphis - My Kantele (agoustic reprise)
Elegyllähän on kaksi versiota klassikkobiisistä My Kantele, mutta ajan kanssa rauhallisempi ja puhtaastilaulettu versio koppaa päähän kovemmin kuin musta kuolo. Ja kappaleen lopetus on erittäin kaunis, parempi kuin alkuperäisen örinäversion.

Cradle of Filth - Suicide and other Comforts
Okei, kappale ei ole kokonaan hidas, mutta siinä on paljon hitaammanpuoleisia kohtia ja intro on varsin herkistelevä. Otsikkokin kertoo, että aika sairaan puoleista on luvassa.

Cradle of Filth - Thank God For The Suffering
Sama pätee tähänkin Filtin biisiin. Minusta jopa tuntuu, että tämä biisi on saanut vaikutteensa yllämainitusta.

Cradle of Filth - Dream of Wolves In The Falling Snow
Taitaapi olla tämän yhtyeen ainut oikea slovari, ja kaiken lisäksi oikea klassikko heti ensimmäiseltä levyltä. Biisissä on todella kaunis tunnelma eikä edes örinää yhtä sanaa enempää. Kappaleen lyhyys vain on pieni mutta.

Sonata Arctica - Last Drop Falls
Sonatan Silence kolahti vasta vähän aikaa sitten, mutta sitäkin kovempaa. Last Drop Falls onkin levyn parhaimmistoa ja hitaaksi kappaleeksi erittäin koskettava. Melodia on liikuttava, sanat koskettavat. Tästä biisistä ei balladia paranneta.

Ja edittinä lisää myöhemmin

[nox]

John Lennon: Jealous guy
Se on kyllä upea joskin ei ainoa joka tulee nyt mieleen. Olen aina pitänyt siitä eikä se niin hevin tunnut hellittävän otettaan.

[freyelise]

Kun ensi kerran kuulin faith no moren Evidencen niin tein jotakin mitä en ole ennen enkä sen koommin tehnyt, eli kelasin taakse ja laitoin sen soimaan uudelleen. Toistan siis, että tämmöistä kunnianosoitusta en ole millekään muulle biisille tehnyt. Kerrassaan tunnelmallinen mikrofoninnuolemisbiisi!

Dream Theaterin, vai pitäisikö sanoa Kevin Mooren kaksi progeslovaria wait for sleep ja space-dye vest iskivät myös kovaa silloin kun ne kuulin. Molemmat opettelin jopa pianolla jotenkuten soittamaan. (ei tosin tee oikeutta alkuperäiselle)

Laitetaans nyt yksi vielä, eli garbagen v2.0 albumilta se viimeinen biisi. Mikäs sen nimi nyt olikaan... You look so fine. Sitä kuuntelen yleensä silmät kiinni, valot pois, liian kovalla ja kokeilen kolmiohengitystä.

[nappa]

Sonata Arctican Tallulah on melko ihQ. Häiritsee kyllä se ääntäminen, mutta biisi on ihana. Vaikka se onkin sitä "I love you, let's look at the moon" stuffia niin kyllä iskee. Guns n' Rosesin pari biisiä on myös ihania. Esimerkkinä vaikka November Rain. Jea. UU.

X-Japanin Tears on myös hyvä kuten edellä jo mainittiin.

Aerosmithin Don't Want to Miss a Thing

Ewan McGregor & Nicole Kidman - Come What May

Anteeksi perustelujen huikea määrä. Mutta en voi perustella, pitäähän ne nyt itse kuulla että tunnelmaan pääsee.

[Vodoun]

No tähän voisi sanoa, että melkein Massive Attackin koko tuotanto. Siihen musiikkiin uppoaa kuin kuuma veitsi voihin. Kaikki rentoutuu ja tulee turvallinen tunne. Sitä ikäänkuin leijuu..
Toinen lemppari on NIN:in -(niin, oli taas todella vaikea arvata, "aina se tunkee sitä NIN:iä joka paikkaan!")- Hurt. Sitä rupeaa kuuntelemaan oikein tosissaan ja lopussa vielä shokki-loppu niin avot..

[Davidson]

Balladien kohtuullisen suurena ystävänä minun täytyy nostaa tämä ketju välittömästi uuden foorumisukupolven nähtäväksi ja vanhan muisteltavaksi. Siis, slovarithan ovat useimmiten - oli bändi sitten lähes mikä tahansa - albumien parhaimmistoa. Tietysti joskus tulee vastaan aika pahojakin poikkeuksia (esim. Edguyn siirappinen When a hero cries ja Angran typerään melodiaan nojaava Holy Land), mutta yleisesti ottaen voidaan puhua kohokohdista hyvien artistien kohdalla.

Monia balladisuosikkeja löytyy, mutta yritän nyt valikoida niistä ne kaikkein parhaiten aikaa kestäneet kipaleet. Aargh, this is gonna be hard:

Bruce Dickinson - Acoustic song:

Biisin kantava voima on sen elämää mietiskelevä tunnelmointi. Dickinsonin ääni soi karismaattisesti akustisen kitaran säestyksellä ja onnistuneet sanoitukset antavat vielä sen viimeisen silauksen tälle hienolle kappaleelle.

Bruce Dickinson - Man of sorrows:

Lähes uskonnollisiin mittoihin Dickinsonin saarnaamana nouseva eepos. Kohokohta ajalta, jolloin Dickinson löysi jälleen äänensä sekä tyylinsä.

Bruce Dickinson - Tears of the dragon:

Kolmas kerta toden sanoo: Dickinson on soolona erityisen vahvoilla balladeissa. Miehessä on karismaa kantamaan haluttu tunnelma loppuun asti, mistä hyvänä esimerkkinä toimii myös tämä yksi hänen soolouransa suurimmista hiteistä.

Gamma Ray - 18 years:

Kyseinen kappale on enemmän voimaballadin oloinen raskailla kitaroillaan ja Ralf Scheepersin ajoittain karskeilla Halford-tyylisillä vokalisoinneilla, mutta kyllä tämä vielä ehkä juuri ja juuri balladista menee. 18 years on ehkä näistä kaikista ikisuosikeista lyriikoiden osalta puhuttelevin aikuistumisteemassaan. Itselleni on aika harvinaista, että sanoitukset nousevat melkeinpä tärkeimpään rooliin kappaleessa, mutta 18 yearsin kohdalla voidaan jopa puhua poikkeuksesta.

Angra - No pain for the dead:

Sabine Edelsbacherin ja Edu Falaschin yhteisnäytös erinomaiselta Temple Of Shadows -albumilta. Angra ei perinteisesti ole kunnostautunut lyriikoiden saralla, mutta No pain for the deadissa kaikki vain yksinkertaisesti toimii. Varsinkin kappaleen loppuhuipennus on out of this world -kamaa.

Queensrÿche - The killing words:

Tähän olisi voinut yhtä hyvin laittaa Take hold of the flamen, mutta tämä on kuitenkin viime aikoina ehkä kolissut aavistuksen verran enemmän Queensrÿchelta. Sanoitukset eivät kosketa henkkohtaisesti sen kummemmin, mutta Geoff Taten tulkinta jättää täysin sanattomaksi eri tunnetiloja maalailevalla laulutyylillään. It’s over -tuskanhuudot ovat erityisesti nannaa korville.

[Leon]

Minulla on tähä tasan kaksi biisiä.

Kiss - Beth
Loistava fiilistely biisi. Biisiin kun on vedetty mukaan kokonainen orkesteri ja perus sähkökitara jätetty pois. Nimenomaan torvisoitto on kyllä ihailtavaa. Pianokin on hieno ja Peterin laulu sopiii juuri tämmöiseen biisin, vaikka melko tavallinen lauluääni hänellä onkin. Ihailtava biisi.

Deep Purple
Sanon tätä slovariksi, vaikka kertosäkeistön särö-osa onkin aika... säröinen.
Biisin kitara riffi on jotain todella hienoa. Olkoot säröllä tai cleanilla vedetty. Se on jotain todella kaunista. Sanatkin toimivat ja kaikki on hyvin. Ehkä vaan turhan surumielinen biisi minun makuun yleensä, mutta kyllä tämä silti rokkaa ja kovaa rokkaakin.

[Sannuli]

Tässä ekaksi pomppasi mieleen the Scorpionsin 'Still loving you'. En ole hirveästi kyseistä yhtyettä kuunnellu, mutta onhan tämä hyvinki emotionaalinen, tunteisiin vetoava piisi.
Sitte myöskin HIMin 'When love and death embrace'. Se tuossa jo mainittiinkin. Tän biisin tahdissa sitä ollaan joskus aikoja sitten fiilistelty ja sillon tällön vieläkin.. Tulee parhaat yläastemuistot mieleen. Heh. :)
Stratovariuksen 'Will my soul ever rest in peace?'. Jaa, no.. Se vaan on. Eiku komia kappale! Hyvät sanat. Siinä on semmosta elämisen tuskaa.
Ja viimosena tulee mieleen Rammsteinin Nebel. Melankolia vaan puree niin hienosti. Tekee mieli alkaa analysoimaan tätä kappaletta.. No, pois se minusta! Eiku sen verran pitää sanoa että sehän alkaa just niinku usva nousee jostain ja haihtuu ja sitte koko homma oliki pelkkiä unhoon painuneita muistoja. Hienoa hienoa.

[Hukka]

Hmm, Nightwishiltä löytyy suurin osa fiilistelykipaleista, joista mielelläni kuuntelen. Hyvinä esimerkkeinä Sleeping Sun sekä Ghost Love Score. Kauniita fiilistelykipaleita, joita kuuntelee mielellään kun halua olla angstinen. Sleeping Sunin uusi versio ei kylläkään kolahtanut niin hyvin kuin vanha, Tarjan ääni oli melkeinpä karmea tuossa uudessa.

X-Japanilla on Tearsin lisäksi pari muutakin slovaria, jotka kuuluvat ehdottomasti fiilistelylistaani. Crucify My Love sekä legendaarisen hiden hautajaisissakin esitetty Forever Love ovat todella ihania kappaleita. Yoshikin ääni on hieman erikoinen, mutta näihin biiseihin se sopii kuin nokka naamaan. Varsinkin Forever Loven akustinen versio oli uskomaton.

Vielä mainittakoot Enyan Never-kappale. Pidän Enyan musiikista ylipäätään ja levyjä olen kuunnellut useaan otteeseen. Never sekä Suddenly Yours ovat semmoisia kaunokaisia, että vaikea löytää kauniimpia.

[Real Emotion]

Kyllähän näitä löytyy monta, mutta mainitaanpa vaikka nämä kaksi:

Emiliana Torrini - Gollum's Song
Laulajalla on vähän samankaltainen laulutapa kuin Björkillä ja se varmaan vaikuttaa paljon minuun. Slovareissa pitää yleensä olla hyvät sanat ja minä ainakin pidän tämän biisin lyriikasta. Loppua kohti kappale yltyy melkein mahtipontiseksi.

PMMP - Päiväkoti
En enää hirveästi suomenkielistä musiikkia kuuntele, mutta PMMP:tä vähän. Koskettava erolaulu. Ihailen sitä, että he kykenevät laulamaan niin eri tavoilla. Heillä sujuvat sekä nopeat ja hitaat biisit. Tässä ei ole enää jälkeäkään rusketusraidoista.

Nightwishiltä löytyy myös monia hienoja slovareita ja Linkin Parkin My December on upea.