The Legend of Zelda: The Wind Waker läpimenneiden keskustelu

[psaijai]

Tässä topicissa siis puhutaan uudesta Wind Waker pelistä spoilereiden kera. Jos et ole vielä pelannut peliä läpi, etkä halua nähdä spoilereita poistu paikalta. Tässä ketjussa spoilerit on sallittu ilman tageja tekstin selkeyttämiseksi.

Noniin...noin 10 minuuttia sitten päätyivät lopputekstit ruutuun. Pelin sain maanantaina joten vajaa viikko siinä meni...tosin tuli hakattua aika surutta. :D Laskeskelin tossa että jotain 50h kesti pelata ja vielä jäi jotain pientä tehtävää. Pari sydäntä puuttuu ja pari arkkua löytämättä mutta kävin jo siis niittaamassa pääjehun.

Mitäs mieltä olette kokonaisuudesta? Itse pidin tästä todella paljon. Vapaus seikkailla eri saarilla ja todella laaja peli areena ovat kyllä jotain todella hienoa. Voi käytännössä mennä minne mieli tekee. Pelissä oli kyllä hyvällä tavalla pari jumi kohtaakin. Master Swoedin löytämisen jälkeen todellakin yllätti se että karttaan merkityille mestoille ei päässykkään vaan pelaaja pakotettiin todellakin tutkimaan paikkoja (lukenut Pelit lehden joo :D ). Joitain pieniä juttuja oli kanssa, mutta ei mitään isompia pulmia.

Kuten Zeldoissa yleensä Ganon oli taas ihan liian helppo. Vaikka tuttuun tapaan muunautukin monta kertaa minä ainakin keksin heti mitä tehdä ja miten. No minkäs sille voi...kaipa siihen vain on totuttava että Zeldat ovat helppoja mutta niin hemmetin hyviä pelejä. :D

Loistava peli kaikenkaikkiaan. Nyt vain sitten pelailemaan tota uutta Ocarinan versiota. :)

Pistäkäähän näkökulmia ja juttuja tulemaan. :)

[Potri]

Joo nyt vasta tuli tuo läpi mentyä. Perekeleen kouluhommat kun eivät jättäneet kunnolla aikaa pelaamiselle.

Hyvähän tuo oli. Loppu oli ihan hieno (vaikkei tietenkään mitään Square ilotulitusta voida odottaa). Hauska että Zeldankin tarinassa esiintyy vihdoin jatkumo, eikä lopussa pelastettavana ollut enää se sama vanha Hyryle. Uusien ja vanhojen tarinaelementtien sekoitus oli ihan mielenkiintoinen. Melkein tuli tippa silmään kun kunkkun viisaita puheita kuunnellessa. :)

Luolastoja oli kuitenkin liian vähän. Perinteisesti oli kolme luolastoa ennen Mestari Miekan saamista, mutta sen jälkeen olikin vain kaksi kunnon luolastoa. Olihan OoT:ssäkin Master Swordin jälkeen vielä kuusi luolastoa ja pari miniluolastoa. Olisi ollut hauska jos esim. veden alaisessa Hyrylessä olisi ollut muutama luolasto ja muutenkin paikka olisi ollut isompi. Harmittavaa oli myös ettei edelleenkään pelin maailmassa ollut kuin yksi kunnon kylä ja muitakin "asutusalueita" oli vain kotisaari ja Ritojen saari. Vaikka kyllä siihen pieneen kyläänkin mahtui sivutehtävä poikineen. :)

Taistelut olivat usempien vihollisten myötä vähän vaikeampia hallita. Aainakin omaltaosaltan Z-tähtäys (vai L-täyhtäyskö se nykyään on) oli usein vaikea saada juuri siihen haluttuun viholliseen. Myös sen vapautus oli aika hankalaa. Tätä lukitus sekoilua lukuunottamatta kamera on kyllä pelissä parhaimpia mitä löytyy. Kameran kääntely sujuu niin sukkelasti että sen käyttöä totuttuaan edes huomaa. Automaattikamerakin tuntui ihan kelvolliselta, vaikka sitä ei usein tullut pidettyäänkään. Hienona ominaisuutena kameran kääntely onnistui myös lukitustilassa.

Vähän turhan helppo peli kyllä oli. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta kuoltua ei tullut kertaakaan, eikä edes keijuihin joutunut turvautumaan kuin vikassa bossissa. Ja se yksi poikkeus oli se kotisaaren viidenkymmenen tason tappelukuilu. Suunnilleen ihan viime tasoissa tuli kymmenien minuuttien B:n hakkauksen jälkeen turruttua niin paljon, että neljän punaisen/mustan ritarin tiivistä toisiaan suojaavaa rykelmää ei vaan saanut mitenkään hajoamaan. Tuo loputtomien taisteluiden kolo oli kyllä mielestäni pelin huonoin idea. Melkein kyllästyin taisteluihin sen ansiosta.

Karttojen etsintä ei ollut minustakaan niin huono juttu kuin arvosteluissa ollaan väitetty. Saipahan syyn tutkia pelin loputkin kolkat. Vähän kyllä harmitti kun kahden kartan "miniluolasto" oli täysin samallainen ja monissa saarten koloissa käytettiin samoja ideoita ja taustoja.

Vihdoinkin pelissä muuten sai kunnon kokoisen lopakon. :) Vaikka se viisi tonnia tuli sekin lopunta täyteen. Onneksi rahallekkin löytyi silti jotain käyttöä. Ehkä ensi pelissä sitten saisi vaikka sadantuhannen ruven lompakon. :)

Kyllähän tämä siis hyvä peli oli. Muutemia minitehtäviäkin taitaa olla läpimenonkin jälkeen vielä jäljellä. Kuitenkaan muutamasta toisen pelikerran muutoksesta huolimatta peliä tuskin jaksaa enää toistamiseen mennä läpi tylsistä (siis toistamiseen tylsistä) tavaroiden keruu matkoista johtuen.

[psaijai]

Alkujaan kirjoittanut Potri
Luolastoja oli kuitenkin liian vähän.
Tässä samaa mieltä todellakin. Luolastoja oli kyllä liian vähän. Suurin osa peli ajasta meni vain siihen, että etsiskeli karttoja ja seruaavaa paikkaa mihin mennä ja yleensä piti vain puhua tai tehä joku pikku tappelu. Olis ollu paljon kivempää jos tosiaan ois ollu kyliä jossa paljon mini tehtäviä ja isoja luolia jotka eivät olisi ihan heti läpi.


Alkujaan kirjoittanut Potri
Taistelut olivat usempien vihollisten myötä vähän vaikeampia hallita. Aainakin omaltaosaltan Z-tähtäys (vai L-täyhtäyskö se nykyään on) oli usein vaikea saada juuri siihen haluttuun viholliseen.
Mun mielestä taas tän pelin taistelusysteemit oli yhet parhaista. Tuntu mukavalta kun hirmee lauma tuli vastaan ja sit ne pistettiin matalaks. Itselläni ei ollut mitään vaikeuksia selvitä mistään taistelusta sillä sopuduin todella nopeasti tähän ja opin heti käyttämään kaikkia mukavia liikeitä vaikka yleensähän sitä homma hoituu vaan napin tämpytyksellä. :D

Ainoa ongelma tosiaan oli se että sitä tähtäintä oli todella vaikea saada haluttuun kohteeseen. Systeemi olisi ollu ehkä täydellinen jos OoT:stä olis otettu se lukittuva kolmioympyrä jota pysty sit nopeesti vaihtamaan napin painalluksella. Erityisesti siinä hiakkemestan mato pomossa ei saanu millään sitä tähtäintä siihen vastukseen vaan aina se meni niihin pikku mönkiöihin.


Alkujaan kirjoittanut Potri
Kameran kääntely sujuu niin sukkelasti että sen käyttöä totuttuaan edes huomaa.
Vapaa kameran pyöritys oli todellakin jotain. Sai liikuttaa mihin kulmaan tahansa. Siihen tottui oikeastaan liika. Nyt kun aloin pelaamaan tota OoT:n uutta versiota niin siinä ei ole vapaata kameraa. Todella ärsyttävää kun aina haluaa kääntää kameraa niin isken sormeni C tattiin ja olen mukamas kääntävinäni kameraa mut sit sitä heitelläänkin bumerangia tai niitä pähkinöitä, koska homma hoituu niistä. Todella ärsyttävää.


Alkujaan kirjoittanut Potri
Vähän turhan helppo peli kyllä oli. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta kuoltua ei tullut kertaakaan, eikä edes keijuihin joutunut turvautumaan kuin vikassa bossissa.
Peli oli kyllä helppo joo...itse en kuollut kertaakaan. Mitä nyt välillä pari kertaa hyppäsin vahingossa johonkin rotkoon mut tappeluissa en kuollut. Kejuja kyllä käyttelin pari koska niitä oli kuitenkin pulloissa viis niin ei ainakaan loppunu. :D


Alkujaan kirjoittanut Potri
Kuitenkaan muutamasta toisen pelikerran muutoksesta huolimatta peliä tuskin jaksaa enää toistamiseen mennä läpi tylsistä (siis toistamiseen tylsistä) tavaroiden keruu matkoista johtuen.
Kyllä mä varmaan jaksan ton vielä läpi mennä kun kerta Nintendo siihen pakottaakin. Ei nimittäin saa sen Gallerian kaikkia kuvia kerättyö jos ei pelaa toiseen kertaan. :D (kamera on heti alusta alkaen mukana jos aloittaa ekan pelikerran jälkeen kysytyn tallennuksen)

Ensin kyllä pitää pelata tota OoT:n uutta versiota. Ei sitä heti uudelleen jaksa mutta varmasti pelaan ainakin vielä yhden kerran sen. :)

[Jabberwokki]

Eilen pelasin sitten pelin läpi ja jäi ihan mukava olo lopputekstien pyöriessä. Olihan se todella helppo -käytin vain kaksi kertaa joitain terveyden parantajia- ja luulin, että luolastoja olisi ollut enemmän. Mutta maailma oli hyvin suunniteltu ja pientä tekemistä oli paljon, joten aikaa sai kulumaan luolien ulkopuolella.
Tähtäyssysteemi toimi useimmiten hyvin, mutta silloin tällöin tuli ongelmia oikean vastuksen löytämiseen. Juuri siinä hiekkapomossa tuli kirottua muutaman kerran kun yritin ampua hookshotin sen silmään, mutta tähtäin pyöri niissä pahuksen madoissa.
Ilmeisesti jenkeissä on valitettu siitä, että seilaaminen on tylsää, mutta mun mielestä se oli oikein mukavaa ja jaksoin jopa lopussakin seilailla pitempiäkin matkoja, vaikka hallitsin jo Ballad of Galesin.
Hyrule oli minullekin pettymys. Yksi tie ja Ganonin torni, jossa ei ollut edes kunnon luolastoa ei oikein riittänyt antamaan kuvaa entisestä valtakunnasta.
Wind Waker oli kaiken kaikkiaan loistava seikkailu ja nyt pääse vielä Ocarina of Timen kimppuun, jossa aion tällä kertaa nähdä Water Templeä pitemmälle. SLURPS!

[Ridley]

Pelasin minäkin sen pelin vähän aikaa sitten läpi ja hyvä oli. Grafiikka oli aluksi vähän outoa kun vertaa edellisiin Zeldoihin mutta siihenkin tottui. Seilaaminen oli aluksi tylsää sillä kartan päästä päähän menoon meni niin kauan. Luolastoja olisi kyllä saanut olla enemmän ja peli oli helpompi kuin Ocarina. Yhteen kohtaan jäi kyllä miettimään: Miten päästä haamulaivaan? Mutta kyllä sekin ajallaan selvisi. Nukke(?) Ganon oli helppo, mutta vähän pitkästyttäväkin kun ei millään meinannut osua siihen. Ganondorf oli suunnilleen yhtä vaikea kuin edellisetkin.
Mitä eroa Master Questissa ja Ocarinassa muuten on? Ne vaikuttaa ihan samanlaisilta ja on jotenkin tyhmää kun siihen vaaditaan 60HZ(jos mä nyt oikein tajusin?) telkka.

[psaijai]

Alkujaan kirjoittanut Ridley
Mitä eroa Master Questissa ja Ocarinassa muuten on?
Siis Ocarina of Time Master Quest on uusittu versio vanhasta ja alkuperäsestä Ocarinasta. Se bonus sedee sisältää molemmat versiot. Master Questissa on vähän parempi grafiikka ja esimerkiksi luolaston pulmia on muuteltu ja joitain pieniä juttuja lisätty. Mun mielestä toi uus versio ainakin on vaikeempi kuin alkuperäinen. Välillä todellakin jää pyörimään paikkoihin kun ei huomaa jotain mutta on tota ihan suht hyvin edetty. Nyt tosin vähän taukoa ja kesälomalla sit taas pelailemaan.

[Potri]

Alkujaan kirjoittanut psaijai

Siis Ocarina of Time Master Quest on uusittu versio vanhasta ja alkuperäsestä Ocarinasta. Se bonus sedee sisältää molemmat versiot. Master Questissa on vähän parempi grafiikka ja esimerkiksi luolaston pulmia on muuteltu ja joitain pieniä juttuja lisätty. Mun mielestä toi uus versio ainakin on vaikeempi kuin alkuperäinen. Välillä todellakin jää pyörimään paikkoihin kun ei huomaa jotain mutta on tota ihan suht hyvin edetty. Nyt tosin vähän taukoa ja kesälomalla sit taas pelailemaan.
Ihan samanlainen grafiikka MQ:ssä on kuin tavallisessakin. Resoluutio on molemmissa kaksinkertainen, mutta muita muutoksia ei ole. Tarkemmat tekstuurit olisi peliin kyllä saanut vaihtaa.

Huomattavasti vaikeampi MQ kyllä on. Wind Wakerin anteeksiantavaan helppouteen tottuneena kuolin heti Deku puun ekoihin vihollisiin (joita ei taida olla aikaisemmin bossin ulkopuolella nähty). Sitten yksi ainoa kosketus palavaan lepakkoon poltti puukilven (josta saa MQ:ssa maksaa 80 rupiaa). :bored:

[Catch a fish]

Nonnih. Siinä se sitten oli. Vähän huono olo jäi tuosta pelistä, vaikka loppu hyvä olikin. Lopputekstit oli hienot.
:)

Alun jäkleen valtava meri alkoi kyllästyttää hiukan, enkä jaksanut keräillä niitä tavallisia tussari-aarteita huomattuani niitä olevan loputtomasti. Samoin en jaksanut nähdä vaivaa kaikkien Treasure Charttien etsimiseen, sillä peli suorastaan tunki rahaa joka tuutista. Sama hopearupee tuli lähes jokaisesta arkusta. Alun pienet lompakotkin täyttyivät liian nopsaan, mutta onneksi oli niitä isompiakin.

Pelin sisältämien luolastojen määrä oli tosiaan pettymys. Loppuvastuksiakaan ei ollut loppujen lopuksi kovin montaa. Mereltä löytyvät isot kalmaritkaan eivät olleet tavallisia vastuksia kummempia.

Ganonin luola oli loistavasti suunniteltu ja upea paketti ja siten mielestäni ehkä pelin onnistunein osuus. Oli todella mahtavaa taistella uudelleen pelin loppuvaststajia vastaan, kaiken lisäksi hienosti musta-valko-ympäristössä. Lisäksi loppuvastustajien luo vievät tiet olivat mukavan leppoisia ja helppoja. Se oli oikein kivaa. :)

Pelin juoni oli mukavan erikoinen tavalliseen Zelda-juoneen verrattuna. Alun lintuosuus ja merirosvoilut saivat pelin tuntumaan ajoittain jopa epäZeldamaiselta. Lisäksi pelin maailman ja grafiikan ollessa näinkin erikoisia, peli tuntui ihanan tuoreelta. Tuulikin toi uusia sävyjä peliin.

Musiikki oli melkoinen pettymys. Alun muutamat biisit kuultuaan ei ollut enää mitään kuultavaa. Kaikkien luolastojen musiikit olivat mitäänsanomatonta köhinää ja kilinää, joka lähinnä ärsytti hyvän taustamusiikin puuttuessa. Samoin perustaistelumusiikit pettivät. Pelin parasta antia musiikin saralla olivat Windfall Islandin, Dragon Roost Islandin(rannalla), Outset Islandin sekä pomotaisteluiden musiikit. Lisäksi aivan lopussa kuuvuva kaunis(tosin A Link to The Pastista pöllitty) pianokappale ansaitsee erityismaininnan.

Merellä kruisailu oli ajoittain todella tylsää. Sen sijaan, että olisi saanut rauhassa kruisailla ja tutustua mereen, meri tunkikin eteen jatkuvasti jotain typeriä hirviöitä. Kaikki hemmetin haikalat sun muut önniäiset tuppasivat eteen juuri kun kiire oli kovin ja siilloin kun ei olisi ollut tarvis. Lisäksi niistä vapautuneet kristallipallot jäivät poikkeuksetta hakematta, sillä niiden noutaminen osoittautui liian vaivalloiseksi. Kuka muka jaksaa pysäyttää laivan, rikkoa kristallin, hypätä veteen, keräillä tavarat, nousta takaisin ja jatkaa matkaa sen sijaan, että ajaisi vain pois. En minä.

Kartan tutkiminen ja paljastaminen oli hauskaa. Kaloille jutusteleminen tuotti lähes aina toivotun tuloksen ja lisäksi kala antoi aina muutaman hyödyllisen vinkin. Tosin kalan aina samanlaiset tekstit ja sen päästelemä "Kjääh?"-ääni olivat melko puuduttavia. Eri kaloille olisi minun puolestani voinut tehdä erilaiset persoonallisuudet. Lisävaivaa siitä olisi koitunut, mutta tuloskin olisi ollut suotuisampi. Muuten kalajutut ja karttasekoilut oli toteutettu hyvin.

//:jatkuu...

Kontrollit olivat tutut OoT:stä, ja olivat täysin toimivat. Samoin kamera, joka taas on uusittu OoT:een verrattuna. Uusi vapaampi kamera on tietyissä tilanteissa OoT:n kiinteää parempi, mutta joissain tilanteissa häviää jämäkälle serkulleen. Taistelusysteemi on OK, vanha ja toimivaksi todettu.

Muun muassa Pelit-lehti valitti Zelda-arvostelunsa Huonoa-osiossa taisteluissa esiintyneistä "nykimisistä". Itse sain näistä nykimisistä aivan toisenlaisen kuvan. Minun mielestäni nykiminen oli lähinnä tyylikeino(hidastus) eikä huonous. Mikä olikaan hienompaa, kuin lyödä noin kymmenen vihollista samalla iskulla kanveesiin hidastusten saattelemana.
Samassa arvostelussa puhuttiin myös grafiikan suttuisuudesta. Minä olen aivan toista mieltä. Omassa televisiossani molemmilla, 50hz ja 60hz, taajuuksilla grafiikka oli kaunista ja puhdasta. Omituista. :huh:

Kuten sanoinkin jo, pelistä jäi paha mieli. Ensinnäkin, peli oli aivan liian lyhyt. Nintendo-fi:ssä, Dosessa ja monissa muissakin paikoissa toitotettu lause "Pidempi kuin Ocarina of Time!!!11" on lähinnä potaskaa.


Olisi ollut hauska jos esim. veden alaisessa Hyrylessä olisi ollut muutama luolasto ja muutenkin paikka olisi ollut isompi. Todellakin. Hyrule oli niin suuri pettymys, että... Siinä vaiheessa, kun pääsin ensimmäistä kertaa veden alle, olin innoissani. Luulin vilpittömästi medioiden ja kauppojen toitottaman lauseen käyneen toteen. Ja vatut. Hyrule olikin maantie.


Ja se yksi poikkeus oli se kotisaaren viidenkymmenen tason tappelukuilu. Suunnilleen ihan viime tasoissa tuli kymmenien minuuttien B:n hakkauksen jälkeen turruttua niin paljon, että neljän punaisen/mustan ritarin tiivistä toisiaan suojaavaa rykelmää ei vaan saanut mitenkään hajoamaan. Tuo loputtomien taisteluiden kolo oli kyllä mielestäni pelin huonoin idea. Melkein kyllästyin taisteluihin sen ansiosta. Itse asiassa minusta taistelu oli hamaan loppuun asti lähinnä helppoa naputtelua. Noissa mainitsemissasi ritarikohdissa ei muuta, kuin lukitset lähimpään vihuun ja odottelet counter-hetkeä. Riisut näin heidän haarniskansa ja voit hakata heidät helposti.
Vaikka eihän siinä mitään. Pelin tiukimmat taistelut tarjoava luola(juuri tämä kyseinen) antaa pitkän uurastuksen päätteeksi palkinnoksi yhden hikisen sydämenpalan. Toki samalla kertyy paljon rahaa ja hyviä esineitä, mutta tällainen palkkio ei todellakaan maksa vaivaa.

Loppujen lopuksi Zelda:WW on ihan hyvä jatko-osa Zelda-saagaan, vaikka tästä viestistäni saattaakin saada melko negatiivisen kuvan. Päätin vain tiivistää kaikki negatiiviset ajatukseni tähän. Kaikki positiiviset seikat oli jo mainittu, joten mitäpä niitä turhaan toistelemaan. :)

[BobaMa]

Tuli tämäkin vihdoin pelattua vajaa viikko sitten loppuun saakka. :) Lyhyesti sanottuna hyvä peli, kuten Zelda pelit omasta mielestäni usein ovat. Mutta tosiaankin turhan lyhkäsen tuntuinen. Muistaakseni N64:llä kun Ocarina of Timea pelasin niin meni jotain pari kuukautta ekaan läpipeluuseen..:P Tosin silloin en tainnut niin aktiivisesti pelata ja oli sentään ensimmäinen kerta kun pelasin Zelda peliä... Kun taas tässä meni sitten alle kuukausi ja koulukin oli vähentämässä peluutani kovasti.

Itse Hyrulessa olisi todellakin saanut olla enemmän seikkailtavana kuin oli. Tai muuten enemmän luolastoja ym.. Mutta oli tässäkin ihan mukavasti tutkittavaa...tosin turhan helposti löydettävää ehkä. Kun itseltäni jäi vain 9 treasure charttia ja niiden aarretta hakematta ja vain kolme 20:nnestä sydämmestä saamatta..:P

Tuosta Savage labyrinthista(tai mikä nyt olikaan), eli se missä paaaljon taisteluja mentäessä yhä syvemmälle siellä Outset islandin yhdessä luolassa. Niin minä ainakin pidin siitä..sai kunnolla taistella kerrankin. :) Kuten Shark islandin luolassa myös, sinne olen jaksanut palata useamminkin.. :D Niiden ritareiden kanssa taistelusta kun pidän. Kun ei oikein haastavampia vihollisia ole paljoa.. :( Ganon pelin lopussa oli kyllä mukava miekkailuvastus. Saisi olla enemmänkin yhtä haastavia vastuksia.. Tai haastavampia..:P


Originally posted by Catch a fish
Kuka muka jaksaa pysäyttää laivan, rikkoa kristallin, hypätä veteen, keräillä tavarat, nousta takaisin ja jatkaa matkaa sen sijaan, että ajaisi vain pois. En minä.
Eikä varmasti moni muukaan.. :) Mutta siksi onkin keksitty bumerangi jolla niiden keruu onnistuu paljon helpommin, tosin ei niistä mitään tähdellistä koskaan saa. Enkä itsekään kyllä niitä jaksa poimia paljoa.

Oli kyllä ihan kiva kun sai "uudet sankarin vaatteet" toisella peluukerralla.. ;) Ja se kamerakin mukana oli hyvä olla. Mutta sitä ei tietääkseni kyllä tarvitse pelata kahta kertaa jos haluaa saada kaikki kuvat Nintendo Galleriaan. Koska siltä Windfall islandin kameratyypiltä voi ostaa myös niitä figuureihin kelpaavia kuvia(ne legendaariset kuvat joista se puhuu), maksavat 50 rupia kappale, eikä voi päättää minkä saa. Mutta luulisin ettei se myy semmoisia joita on jo saanut sinne galleriaan.

Nyt sitten jos jaksaisi tuon Master Questin tahkoa läpi:) Gallerian kuvatkin aion vielä joskus hankkia..ja tietenkin kaikki aarteet ja sydämmet;) Kuten Ocarina of Timen N64 versiossa olen tehnyt. Mutta nyt pelailen Metroid Primea, kun sen hiljattain olen saanut.

[FireAdept]

Älkää nirhatko minua, vaikka pidän Zeldaa parempana kuin Final Fantasyä. Wind Waker tosiaan oli ehkäpä aLttP:n jälkeen paras Zelda tähän mennessä. Uusi grafiikkatyyli oli nätti, pelissä oli muutamia mahtavia oivalluksia ja juoneenkin oli panostettu, se on nyt siinä pisteessä, että paljoa parempaa ei saada yhdellä pelattavalla hahmolla, joka sattuu olemaan mykkä. Pelissä oli mahtavia esineitä, kuten esimerkiksi Grappling Hook, Deku Leaf ja bumerangi, jota oli uudistettu todella hyvin. Mahdottomat bumerangikuviot olivat todella hienoja.

Tosiaankin, peli oli aavistuksen lyhyt. Mutta edelleenkin on muistettava, että se on erittäin epälineaarisen tuntuinen ja löydettävää on paljon. Itse olen kevyesti eri mieltä siitä, että asiat löytyvät liian helposti, koska maailma on paljon laajempi kuin esimerkiksi OoT:ssä. Luolastojen vähyys ei sinänsä jäänyt harmittamaan, koska luolien ulkopuolella on niin paljon toimintaa.

Lopputaistelu Ganondorfia vastaan ja koko loppukohtaus muutenkin oli aivan uskomaton. Hieno. Komea. Taistelu vanhan Heraldian viimeisinä hetkinä vesimassojen tippuessa raskaana ympärillä, hävittäen viimeisiä muistoja Heraldiasta. Eikä harmittanut edes sen jälkeen, kun Ganondorf yllättävän nopeasti kuoli miekkani lentäessä hänen päänsä läpi kivettäen hänet. Tämän jälkeen pauhaava tunnelmallinen aLttP-musiikki yhdistettynä vesimassojen vyörymiseen ja kuninkaan puheisiin, kuinka kaikki on nyt loppu, ei ehkä onnellisesti, mutta se on nyt loppu. Hieno oli myös kohtaus, jossa Link ja Tetra lähtivät etsimään uutta Heraldiaa. Siis wow, wow, wow, wow! Upein, komein, hienoin, paras ja vaikka mitä loppu minkä olen nähnyt. Tiedän kyllä, että Final Fantasyt ovat Zeldoja juonivetoisempia (juoni onkin yksi Zeldojen ainoista keskinkertaisista lenkeistä), mutta näin järisyttävää loppua en ole niissäkään nähnyt.

Kaiken kaikkiaan suuhun jäi erittäin hyvä maku. Vielä kun pääsin bonus-diskettejen mukana verestämään OoT-muistojani, ei pelaaminen todellakaan tule loppumaan kesken!

[Ultimate3]

Joh eli tulipa pelattua kyseinen peli juuri läpi. Vähän jotenkin huono fiilis jäi tossa pelin loputtua, mutta kyllä hyvä peli olikin :)

Alku oli semmosta yhtä lässytystä eli vähän liian helppoa ennen zeldoja pelanneille ja se meni nopeasti. Sitten tuli tietenkin se meri :). Olihan siellä ihan muuten vaan kiva mennä ja hyppiä mut si se alko kyllästyttään. Jossain aika loppuvaiheessa Jaksoin jopa koko kartan hommata näkyviin kun en päässyt yhdestä kohdasta eteenpäin.

Muuten pelissä oli hyvä grafiikka vaikka osasin epäillä sitä ennen ostoa. Ja äänetkin olivat erinomaisia mitä nytten zeldoista voi odottaakkin :)

Sanoisin että pelin läpi pelaamiseen meni jokunen 60 tuntii ja kyllä parissa vaiheessa piti psaikulta kysyä apua vaikka sen jälkeen älysin et ne puzzlethan oli ihan helppoja ^^. Kaiken kaikkiaan kannattava ostos.

Jätin tuon ny "vähän lyhyeks" kun pitää mennä ostaan jäätelö :P

[FilthSkin]

Vähän pelotti tuo Cuben ostaminen pelkästään tämän pelin takia... Meinaan sen 300 €uroa on iso raha.
Mutta enpä voi sanoa että oli huono ostos.
Aivan ihana peli. melkein täydellinen.
Purjehtimisesta vaan sai pienehkön päänsäryn parin tunnin seilaamisen jälkeen... (tulin merisairaaksi... :confused: )

Ja tämä jo hieman naurettavaksi käynyt Cell-Shading buumi sopi kuin nakutettu. Vaikka Nintendo on aina tehnyt ns. lasten pelejä niin ei se munkaltaista "kakara 4 eva beibe" tyyppiä haittaa.
Ei muuta.

[Von Wiensburgh]

Vaikka peli lyhyt olikin, niin oli aivan ostamisen arvoinen. Kertaakaan en pelissä kuollut, eikä ollut edes lähellä, mutta eise mitään.
Nyt aloin sitten pelaamaan toista kertaa, vaikkakin hieman hitaammalla tahdilla. Ja OoT:n kun plen pelannut niin monta kertaa läpi jo 64:n aikana, en ole vielä jaksanut siihen siirtyä, mutta varmasti alan MQ:ta pelaamaan piankin.
Olen hieman pettynyt pelin pituuteen, olisin odottanut pidempää kuin mitä OoT on, mutta ei, ja seilaaminen oli pidemmän päälle tylsää, mutta oli silti vallan mainio, ja on vielä paljon tekemistä, kunhan saa kerättyä aivan kaiken. Siinä sitä on.
Grafiikka oli loistavaa kuten myös tarina.
Ennen pelin pelaamista haukuin pelin grafiikkaa täällä foorumeilla, ja nyt olen valmis myöntämään olleeni täysin väärässä. Grafiikka on loistavaa.
Mutta kaikki oleellinen pelistä on tainnut tullakkin jo, joten eiköhän tämä ollut tässä.

[Johnny B.]

Tässä jokunen aika sitten tuli löytyä miekka Ganonin päähän. Vähän sekavat ja ristiriidassa keskenään olevat tuntemukset jäivät pelistä.

Cel-shading ei niin kamalaa ollut kuin aluksi vaikuttia, mutta silti olen tyytyväinen että NINTENDO palaa takaisin "vanhaan". Maasto ja vesi näyttivät hyviltä, ja näistä ensimmäinen muistutti yllättävän paljon N64-Zeldoja. Välillä oli jopa vaikeuksia huomata että Grafiikka on cel-sahingia. Tässä suhteessa ei siis loppujen lopuksi ollut suurempia vikoja, vaikka välillä turha söpöys häiritsikin.

Hahmojen ja vihollisten ulkonäkö ei sen sijaan miellyttänyt yhtä paljoa. Tosin Ganondorf ja KOTRL olivat komeita ilmestyksiä. Muut hahmot sitten näyttivätkin sätkynukeilta, ja olivat muutenkin jollain tavalla tyhjänpäiväisen näköisiä.

Räjähdys-efekti oli mielestäni turha jokaisen kuolevan vihollisen kohdalla. Monta kertaa se peitti näkökentän, eikä ollut mitään havaintoja kenet L-targeting valitsi seuraavaksi.


Musiikeista ei löytynyt suurempia valittamisen aiheita, ellei MM:lle tällä saralla häviämistä sellaiseksi lasketa. Pomomusiikit olivat onnistuneita, ja overworld-musiikki loistava, vaikkei ollutkaan se perinteinen Zeldan overworld-musiikki (OoT-remix?). Perinteisiä Zelda-musiikkeja on toki vähemmän kuin yleensä, ja muutenkin suppeampi valikoima. Joka tapauksessa, musiikit upposivat ainakin minuun.


Pelattavuudesta en löydä kuin yhden vian, ja se oli L-targetingissa. Tämä sinällänsä tomii loistavasti, ja siitä on todellakin hyötyä. On kuitenkin ärsyttävää jos vihollisa (esim. ritareita) on monta vierekkäin, niin on lähes mahdoton vaihtaa näkymä normaaliksi. Yleensä se vain pomppii eri vihollisten väillä. Esim. ritareita vastaan tavallisesta näkymästä oli helpompi iskea haarniskaan takaosaan.

Muuten ohajuksesta en voi valittaa. Täydellinen, sanalla sanoen!


Helppous ja "lyhyys" olivat todellakin suurimmat pettymykset. Suoranaisesti lyhyeksi en peli haukua, sillä onhan se totuuden nimessä pidempi kuin suurin osa Cuben peleistä. Luolastoja oli tavallista vähemmän (vain viisi), mutta toisaalta muutakin tekemistä oli; Esim. Forsaken Fortressin vierailut voidaan laskea yhden OoT-Luolaston kestoiseksi ajaksi pelissä. Toisaalta Ice Cavern ja Gerudo Fortress tai Pirate's Fortress ja Ikana Castle nollaavat tämän seikan, eli kyllä WW oli voinut olla muutaman luolaston pidempi. Sanoisin suoralta kädeltä että läpipeluu kesti n. 35 tuntia.

Yleensä en tykkää pelit tehdään pitkiksi vaikeustason kustannuksella (Tenchu); eli lyhyt, mutta helvetin vaikea peli. WW:n lyhyyden laitan silti osittain helppouden piikkiin, sillä edes OoT:n vaikeusasteella peliin olisi varmasti tullut ylimääräiset 10-tuntia "pelattavaa". Helppous oli pituutta suurempi pulma.


Tunnelma ja seikkailemisen henki oli huipussaan, joskaan ei aivan pelin alusta asti. Siinä ensimmäisen Forsaken Fortress -veirailun jälkeen peli alkoi todella kiinnostaa, sitä ennen pelaaminen oli lievää pakkopullaa. Veden ja maan sekoitussuhde oli pahasti hakusessa, olisi saarista edes muutama voinut olla yhtenäisimpi ja isompi, jotta Zeldoille tyypillistä tutkimista olisi saatu tähänkin peliin. Itse luolastojen tutkiminen tuntui yhtä mukavalta kuin ennenkin, mutta ihmetellä täytyy että alkupään luolastot tuntuivat loppupään temppeleitä pidemmiltä. Juoni oli odotusti perinteinen kokeilevan MM:n jälkeen, mutta ainakin minut se yllätti monipuolisuudellaan. Selvästi paras Zelda tässä suhteessa, ainakin niistä mitä olen tähän asti pelannut.

Lopun Triforce Shard -keräily maistui aika helvetin keinotekoiselta tavalta lisätä pituutta peliin, mutta ilman sitä peli olisi ollut n. 3-5 tuntia lyhyempi komemus. Siltikin tämä palasten keräily jätti happamaun suuhun. Ennemmin oltaisiin voita tehdä yksi temppeli ja sage enemmän, ja tällä tavalla lisätä pelin kestoa.


Ei nämäkään asiat silti poista pelin mestarillisuutta mihinkään. Luolastojen kaluaminen tuntui aivan yhtä hienolta jälleen kerran. Paras Cuben peli. Luonnollisesti. Edelle Cuben valikoimassa menee ainoastaan OoT ja MM, mutta niitä en Cuben omiksi peleiksi laske.

[-Sheikah-]

Onhan noi kaikki *kunnon* zeldat tullu pelattua läpi.. icarina of time,
Majoras mask ja wind waker..
parempaa pelisarjaa ei ole eikä tule,, zelda vienyt sydämen ;)
kumma juttu että kun rupee pelaamaan toiseen kertaan läpi esim wind wakeria.. siinä alussa on valmiina jo värillinen kamera. ja sit Link vääntää koko sen pelin ajan sillä yö paidalla :D kun meet eka pelin läpi ja samasta savesta alotat uuden pelin :eh: jos joku sanoo et menny jotkut näistä zeldoista ekalla läpi, läytämällä melkein kaiken siitä pelistä, Pas**puhetta!
meinaan huomaa että salapaikkoja ja kaikkia löytyy koko ajan lisää, lisää, lisää ja lisää ;)

[0wn3d]

Onhan noi kaikki *kunnon* zeldat tullu pelattua läpi.. icarina of time,
Majoras mask ja wind waker..
parempaa pelisarjaa ei ole eikä tule,, zelda vienyt sydämen ;)
kumma juttu että kun rupee pelaamaan toiseen kertaan läpi esim wind wakeria.. siinä alussa on valmiina jo värillinen kamera. ja sit Link vääntää koko sen pelin ajan sillä yö paidalla :D kun meet eka pelin läpi ja samasta savesta alotat uuden pelin :eh: jos joku sanoo et menny jotkut näistä zeldoista ekalla läpi, läytämällä melkein kaiken siitä pelistä, Pas**puhetta!
meinaan huomaa että salapaikkoja ja kaikkia löytyy koko ajan lisää, lisää, lisää ja lisää ;)

Värillinen kamera ja pyjama kuuluukin siihen toiseen läpipeluukertaan. Pyjaman tarkoitusta en tiedä, mutta ilman toisen läpipeluukerran värillistä kameraa ei voisi suorittaa niitä joitain valokuvaustehtäviä mitenkään.

BTW, en itse ole löytänyt toisella läpipeluukerralla oikeastaan mitään uutta.

[Antendo]

Onha tuo kyllä jo kahesti menty läpi, mutta kun nyt vasta huomasin tän topickin:eh:

Aina oon luullu et Zeldat olis miulle vaikeita ku niissä on niitä puzzleja (kun en oo niissä kovinkaa hyvä) mutta hah sanon minä. 2-3 kerta jouduin kattoo läpipeluuoppaasta mitä tehä seuraavaks. Enkä kuollukkaa kahen läpipeluun aikana ku pari kertaa.

Ja sitte sekii vielä tavallaa helpotti sitä ku olin sitä enne pelannu vaa Link to the Pastia, OoTia ja Oracle of Seasons/Ages.

Miu mielestä tuo seilaamine oli aika syvältä. Ballad of Gales kyllä helpotti sitä paljo, mut esim. Forsaken Fortressii meno ei silti oo hirmu nopeeta.

L-Targeting oli hyvä ja huono.
Hyvä siinä mielessä et niihi vihuihi osuu paljo helpommi mitä manuaalisesti tähtäämällä. Paitsi tietysti jouskarilla sniputtamista EI SAA korvata L-Targetingilla:D
Siinä mielessä se oli huono, että jos tippuu veneestä ku tähtää johokii kalaa, ni sitä ei saa oikee pois ja ei välttämättä pääse takas veneesee, kun ei tuolla Linkillä riitä äly tähtäämisee ja veneesee nousemisee SAMAA AIKAA.

Suurin osa niistä puzzleista oli helppoja ekalla kerralla, mut tokalla kerralla ne kaikki on helppoja.

Onks vika miussa, vai eikö sille rahalle oo paljo mitää käyttöö? Siellä huutokaupassa ja siinä "special" Beedlen kaupassa kyllä palaa rahaa, mut missä muualla? Ite en ainakaa osta pommeja tai nuolia, tai paranna taikavoimia/enkkaa juomalla litkuja. Ne koriste hommatkaa ei maksa (halvimmillaa siis) ku muistaakseni vähä päälle 500-600. Hoiyo (tai joku tuommone) Pearejakaa ei tarvii ku muutaman ja ne ei maksa ku 10 kipale, jos siis muistan oikei. Sitä elukan ruokaakaa ei mee hirveesti, eikä sekää maksa ku 10 rupeeta kpl. Ja sitä rahaa ku tuntuu tulevan joka suunnasta. Vihuista, aarteista, tarpeettomiks käyneistä tavaroista (siis niistä mitkä menee Spoil Bagii) ja ruohosta (:D "Wanna buy some weed?":D).

Ja se on lyhyt, ja suurimmaks osaksee just sen takia ku se on helppo. Tappelussa en kuollu ku kahesti yhteesä molemmilla peluu kerroilla.

Tappelu on oikeestaa aika helppoo, koha oivaltaa sen tavan, mikä ei kestä pitkää. Ite en ollu oikee millokaa vaikeuksissa semmosissa tappeluissa missä on paljo porukkaa ollu mättämässä miuta. Mut niitä maassa olevia käsiä mie vihaan sydämmeni pohjasta. PRKL:saarna: Oli ne OoTissakii vittumoisia, mut ei näi ärsyttäviä.

Muuten siis kyllä toiseks paras (SSBM 4eva, ja se ei oo mielipide kysymys:D ) peli mitä oon cubella pelannu.

Oho. Tulipas pitkä viesti, ja ehkä vähä sekava... Edittailen jos tulee vielä jotai mielee.

// Joo siis tuosta grafiikasta en maininna mittää. Muuten se cel-shading on iha hyvä ihea toho, mut se näyttää jotenkii nii lastenpeliltä. Muutaman kerran tuli iha semmone olo et lopetan pelaamisen enne ku muutun lapseks O_O

[donkey]

Joo mä oon kerran pelannu sen läpi ja mun mielestä se on aivan uskomaton peli. muita zeldoja en oo pelannukkaan (OoTeetä tietty ku tuli mukana mutten paljoa).
Se grafiikka on kyl iha huippua ja muutenki ne viholliset, jotka on aika usein muuten jonkinnäkösiä possuja, on aivan loistavan näkösiä. ja muuten isot kehut sille kulkukauppias Beedlelle joka uskollisesti kiertää jokaista maininnan arvoista saarta.
Ja sitten kans se Elvis-pukunen tanssiva tyyppi siellä windfallilla oli kyllä hupaisa.
kaiken kaikkiaan se peli oli ihan huippu vaikkakin se ainainen purjehtiminen kyllästyttää mutta sekin helpottaa heti kun saa sen pyörremyrskyhässäkkäsävelmän.
jees..