Kirjoitustottumuksesi

[Mayatar]

Idea tähän threadiin lähti täältä (http://foorumit.fffin.com/showthread.php?s=&threadid=5024).

Piiloquatean nyt laiskana itseäni. :P Threadin tarkoitus on kertoa toisille omia kirjoitustottumuksiaan ja ehkä jopa vinkkejä.


Nämä toimintatavat olen oppinut vasta ihan viimeaikoina, joten älkää ihmetelkö jos olette huomanneet poikkeuksia entisten tekemisteni ja niiden välillä.

Toimintatapani runoja kirjoittaessa.

Yleensä kirjoitan kun siltä tuntuu runomuotoon tunnelmiani ja tunteitani. Jos koen että tekstistä ehkä saattaisi saada jotain yleisesti esitettävää aikaan luen sen uudelleen ja koitan löytää jonkun maagisen punaisen langan. Pyrin siihen että lankoja on vain yksi, koska muuten kirjoittaminen käy liian moniuloitteiseksi. Runoissa yritetään usein selittää koko maailma, (se olisi niin kivaa), mutta jonkin pikkuisenkin tunnelman kuvailun saattaa mennä turhaan sanoja ja rivejä.

Kun olen päättänyt runon tarkoituksen luen sen taas kerran ja pohdin mitä sanoja tarvitaan, pyyhin sanat jotka vievät pois aiheesta ja mahdollisesti lisään sanoja jotka tuovat sisältöön jotain tärkeää. Poistan myös suurimmat kliseisyydet jos ne eivät nimenomaan kuulu tekstiin.

Seuraavaksi tarkistan rytmityksen, rivityksen, sanamuodot ja ulkoasun.

Nykyään kirjoitan runoja aika kauan ja pyrin jonkinlaiseen itsekritiikkiin. En tee pikkuisia yhdellä istumalla valmiiksi, enkä ole heti laittamassa niitä esille, vaan koitan saada tekemisiini jotain tasoa. (Tätä on jatkunut vasta vähän aikaa. :P)


Näin teen novellit

Mieleeni ilmestyy silloin tällöin mitä vinkeimpiä novelliaiheita ja kirjoitankin niitä ylös koneelleni, jotta minulla on jotakin mitä kirjoittaa jos inspiraatio iskee yllättäen. Ideoita saan elämästä, lehdistä, elokuvista, taiteesta, musiikista jne.

Pääjuonen olen aina miettinyt valmiiksi ennen kuin aloitan kirjoittamisen. Yleensä olen miettinyt myös hahmojen persoonaa, sekä tyylilajia jossa aion novellin kirjoittaa.

Seuraavaksi kirjoitan. Yleensä kirjoittaessa kuuntelen jotakin novellin aiheeseen liittyvää musikkia tai sitten jotain rauhallista, joka ei häiritse keskittymistäni. Harvoin kirjoitan pitkiä tekstejä putkeen vaan yleensä kuluu ainakin viikko ennenkuin saan tekstin valmiiksi, jos nyt yleensä saan mitään valmiiksi. :P

Kirjoitamisen jälkeen oikoluen ensimmäisen kerran. Yleensä en huomaa omia virheitäni, koska olen tullut sokeaksi tekstilleni. Sitten jätän tekstin rauhaan muutamaksi päiväksi. Muutaman päivän kuluttua tulostan tekstin ja korjaan siitä virheet. Uskokaa pois paperilta kirjoitusvirheet erottaa paljon paremmin, tai sitten minä olen vain erikoistapaus.

Korjatun tekstin asetan esille yleensä aika moneen paikkaan internettiin. Mahdollisia foorumeita ovat ainakin:
(Oma rakas finimme :)
www.virhe.org
www.rihmasto.net
www.aukea.net/kirjallisuus)

Tämän jälkeen luen saamani palautteen ja katson onko sen joukossa vakavasti otettavia korjausehdotuksia, jos on teen korjaukset, lisäksi korjaan kielioppivirheet jos saan niistä huomautuksia. Hymyilen myös jos joku on tykännyt tekstistäni, kurr. Keskustelen tekstistäni ihmisten kanssa jne. Jos tekstissä on ollut jotain korjattavaa, päivitän vanhan tilalle tekemäni korjatun version.

Lopuksi saatan osallistua johonkin kilpailuun useita kertoja läpikäydyllä tekstilläni, lähettää sen jonnekkin tai käyttää sitä koultehtävänä.

[pehmo]

yleensä minulla on aina joku kirjoitus työ alla, viimisen parikuukautta olen väsännyt sellaista Varjo-Kalevala nimistä mini-romaania, ja sitä ennen n.30 novellia, elikirjoitan jatkuvasta.
Yleensä juoni on päässäni valmiina tai sitten se kehittyy aina kirjoittaessani, en esaa kirjoittaa pitkiä tekstejä, pisin yhtenäinen tekstini oli n.10 sivua ja se oli vielä kesken, mutta sitten konen hävitti sen.

[Purity]

Kirjoitukseni perustuvat pitkälti omiin ajatuksiini kaikki. Ne eivät kerro itsestäni, läheisistäni tai oikeasti tapahtuneista asioista. Ainakaan aina, joskus kyllä kertovat, mutta yleensä eivät. Mutta oma ajatusmaailmani heijastuu kuitenkin kaikista kirjoituksistani. Tosin hyvin usein asiat eivät ole esitetty omasta näkökulmastani, vaan voivat olla hyvin pitkän ja mutkikkaan ajatusketjun tulosta. Jos vaikkapa kirjoitan tarinan jostain massamurhaajasta niin en siis itse ole ajatellut lähteä kaupungille teurastamaan ihmisiä mielivaltaisesti, vaan omat ajatukseni heijastuvat erilaisten joskus hyvin pienienkin asioiden kautta tarinassa. Niin kai kaikkien, en minä tiedä kun en paljoa puhu kirjoittamisesta muiden kanssa. :)

Sitten kun tuntuu siltä, että on jotain jonka haluaisi pukea sanoiksi kirjoitan. Tai vaihtoehtoisesti kun mieleeni tulee kauniita sanoja tai lauseita, jotka jotenkin ansaitsevat tarinan tai runon ympärilleen. Tarinan alun ja lopun, kummassa tahansa järjestyksessä, mietin aina ensin. Mietin myöskin välivaiheita, mutta yleensä alan sitten vain kirjoittamaan kun alku on mietitty ja kehitän tarinaa siitä eteenpäin. Jos mitään ei tunnu tulevan mieleen niin yksinkertaisesti lopetan kirjoittamisen ja mietin, mitään ei kannata edes yrittää pakottaa ulos. Niin runot kuin tarinatkin kirjoitan yleensä pääosin yhdeltä istumalta. Tämä kestää kylläkin kauan, joskus tosin ei välttämättä kovinkaan kauaa. Tosin yhdeltä istumalta teen vain tarinan tai runon kulun noin suurinpiirtein. Tämän jälkeen luen tekstin uudestaan, korjaan virheet, muutan lauseita paremmiksi, poistan ja lisäilen niitä. Sitten kun teksti tuntuu valmiilta jäten sen rauhaan joksikin aikaa, kunnes sitten vähän myöhemmin (yleensä ~päivä) luen sen uudestaan, koska näin huomaa virheet paremmin. Tämä tarinan lukeminen ja virheiden korjaaminen tapahtuu _monta_ kertaa, vaikka silti niitä virheitä usein jää. Nimen keksin viimeisenä, joskus onnistun siinä omasta mielestäni, mutta yleensä olen siinä aika huono.
Pidempiä tarinoita en tietenkään kirjoita yhdeltä istumalta, mutta niitä oikein pitkiä en ole julkaissut enkä aiokaan. Olen yhtäkin tarinaa suunnitellut vuosia, ja kirjoittanut osan ja aion kirjoittaa lisääkin, mutta tänne en sitä julkaise. Tätä tarinaa kirjoitan tavallaan ensin pienien novellien muodossa. Koko teksti on päässäni, joten en kirjoita kaikkea suoraan tapahtumisjärjestyksessä, vaan osia mitä milloinkin haluan. Kaikki ovat tavallaan itsenäisiä tarinoita, mutta sitten lopuksi liitän ne yhteen, tietenkin suurehkon muokkaamisen kanssa, jotta teksti ei olisi liian.. palasina. Tämä ei tapahtumisjärjestyksessä kirjoittaminen on minulla tapana usein myös runoissa ja tarinoissa.

Kun ryhdyn kirjoittamaan runoa teen sen paperille. Se tuntuu jotenkin helpommalta niin. Valmiin, tai melkein valmiin, tekstin siirrän tietokoneelle ja korjailen sitä jos tunnen sen tarpeelliseksi. Tarinat taas kirjoitan suoraan tietokoneelle, paitsi jos inspiraatio iskee joskus keskellä yötä, silloin suttaan jotain paperille, jota löytyy yöpöydältä tällaisen varalle. Sitten seuraavana päivänä kirjoitan sen tietokoneelle, jos vain saan käsialastani selvää.

Minulla ei oikeasti ole mitään kovinkaan tiukkia tai sellaisia tottumuksia. Kirjoitan puhtaasti inspiraation ja omien tunteiden ja ajatuksieni pohjalta. Ja kuten sanottu, ei siis kertoen läheskään aina itsestäni. Minä vaan ajattelen hyvin paljon kaikkea, lähinnä koko maailmaa. Ja kun löydän jotain, yleensä pientä ja kaunista, tai sitten pientä ja kamalaa, kirjoitan ajatukseni siitä. Kuten Mayakin sanoi, koko maailmaa ei pysty kirjoittamaan, vaikka ehkä haluaisikin. Usein pidänkin vain pieniin hetkiin uppoamisesta, sellaisiin elämän pieniin asioihin joita ei välttämättä edes huomaa, mutta jotka kuitenkin ovat jotenkin tärkeitä tai merkityksellisiä.

Toivottavasti tästä saa jotain selvää. Minä kun olen kovin huono selittämään tottumuksistani. :)

Kuitenkin, itsestäänselvyys kylläkin, mutta vinkiksi pitää sanoa että mitään ei saa yrittää pakottaa itsestään ulos. Inspiraatio ei ikävä kyllä tule käskystä. Ja sitten tietenkin ei pidä tehdä tekstiään kiireellä, vaan käyttää siihen juuri sen verran aikaa kuin tarvitsee. Yhdeltä istumalta ei ole mikään pakko kirjoittaa (ja minäkään en siis kirjoita yhdeltä istumalta, vaikka suurimman osan teenkin niin), eikä se ole suositeltavaakaan. Kun jättää tekstinsä rauhaan joksikin aikaa, ja tarkastelee myöhemmin, siitä löytää paremmin virheitä, joita muuten ei itse niin helposti löytäisi. Ja teksti kannattaa ehdottomasti lukea useampaankin kertaan ennen kuin edes miettii mahdollisuutta, että se olisi valmis. Kaikkein kamalinta on ne teksit joista näkee heti, ettei ole edes oikoluettu. Nimiä en mainitse, mutta tälläkin foorumilla tulee heti mieleen yksi (on varmasti useampiakin, mutta yksi tulee nyt juuri vain mieleen), jonka tarinat ovat yleensä typoja täynnä, ja siksi eivät kovin mukavia lukea.

[yksisiipi]

Minä kirjoitan yleensä kun yhtäkkinen tunne liekehtii sydämessäni, silloin tällöin runollinen ilmaisukin saa osansa tuosta tunteesta. Silloin en juuri mieti kirjoittamaani, vaan sanat tulevat kuin itsestään, välillä aiemmin keksityistä säkeistä välillä vain siitä sen hetkisestä tunteesta. Myöhemmin sitten korjaan lopputulosta, jos on tarvis. Toisinaan kylmänjärkeilevä kosminen pohdinta saa alkunsa musiikista tai elokuvista, ja silloin syntyy enemmän filosofista ja avaruudellista kirjoitusta, mutta tunteita ne eivät juurikaan pidä sisällään. Noiden kahden hyväksi toteamani tottumuksen lisäksi toisinaan kirjoitan tekstejä ikäänkuin väkisin, ja joskus niistäkin lyriikoista tulee ihan hyviä. Mutta mikään ei saa runosuonta niin kukkimaan kuin tunteen palo.