Elämänkerrat

[Crow]

Lukevatkos ihmiset täällä ollenkaan elämänkertoja? Itse olen lukenut vasta kaksi (Che Guevara ja Karl Marx), mutta jo näiden lukeminen on nostanut elämänkerrat yhdeksi suosikkigenreistäni. Nykyisin en juuri romaaneja luekaan, vaan enemmänkin tietokirjatyyppisiä opuksia (lähinnä historiaa). Ei jaksa oikein fiktio kiinnostaa, sillä faktoista lukeminen on paljon kiehtovampaa, kun tietää että tämä on oikeasti tapahtunut joskus jossain.

Mutta, olenko siis ainoa näin ajatteleva täällä?

[Eliza Liv]

Minä olen lukenut mm. teokset Minä Phoolan Devi, Prinsessa ja Myyty. Nämä siis ovat tositarinoita eri puolilla maailmaa asustavista alistetuista naisista.

Faktateokset ovat yhtä kiehtovia kuin fiktiotkin, mutta omaelämänkerroissa ja tositarinoissa on kuitenkin sitä jotain, mitä kuvitteellisista kertomuksista ei löydy. Etenkin Minä Phoolan Devi oli itselleni viimeinen niitti ja voin vaikka väittää, että sen luettuani olen ollut kuin toinen ihminen.
Tässähän sitä on hyvä mahdollisuus vaikka suositellakin kaikille aiheesta kiinnostuneille...

[yksisiipi]

En ole ihan varma kuinka monta elämänkertaa olen lukenut, niitä kun muistaakseni piti koulussakin lukea, sekä yläasteella että lukiossa. Ihan vapaaehtoisesti olen kuitenkin lukenut Tolkienin elämänkerran, ja se on melko hyvä. Sitä lukiessa saa helposti huomata mistä Tolkien on innoituksensa saanut ja mistä hän on jaksanut keksiä koko Keskimaan.

[Prometheus]

Minun ei kyllä koulussa elämänkertoja ole tarvinnut tavailla. Hyllyssä on pari elämänkertakirjaa Carl Gustav Jungista sekä Tolkienista, jotka olisi tarkoitus tässä lähiaikoina lueskella lävitse. Pari muuta hyllyn kirjaa sisältävät oikeastaan elämänkerrankin, mutta ei vät ole vain täysin sitä varten. Mutta siis tietokirjoja kumminkin. Aikomuksenani on myös hankkia luettavaksi ainakin tuon Marxin ja Stalinin(, jota saa muutes Suomalaisen Hae Pois -päiviltä 10 eurolla,) elämänkerran.

Ovathan elämänkerrat ihan mielenkiintoisia ja tietokirjallisuus yleensä. Mutta en tyydy itse enää vain niihin kirjoihin. Pitää sitä romaaneja, fiktiotakin lueskella. Piristyin melkoisesti, kun sain pitkän tietokirjasessioiden jälkeen taas halun ja mahdollisuuden lukea jotain romaania. Antavat mukavaa vastapainoa pelkälle faktatiedoille. Ei siis kannata syventyä pelkästään toiseen, jos lukuharrastusta aikoo harjoittaa.

Tietenkin sitä fiktiotakin kannattaa lukea monipuolisesti, eikä siis vain vaikka fantasiaa yksinään tai scifiä yksinään. Juu, ja fiktiokin voi olla opettavaista, varsinkin kirjallisen ilmaisun säätämisessä.