Harry Potter and the Order of the Phoenix

[Ceassa]

Älkääkä väittäkö että minä olen täällä ainut joka on jo ehtinyt tämän lukemaan, tiedän etten ole. Enhän?

Ei mutta, tänne siis kaikki karut ja mehukkaat juonipaljastukset ja mielipiteet Harry Potter -sarjan uusimmasta osasta. Kirja ilmestyi Suomessa 22. päivä, tosin itse sain sen käsiini vasta tiistaina ja tarina tempaisikin minut odotusten mukaisesti mukaansa siltä istumalta, kun ensimmäistä kertaa kirjan aukaisin.

Niille jotka epäilevät kirjan tunnelmaa ja tarinaa voin hyvin mielin sanoa, että se jatkaa kunnioitettavasti sitä samaa kiehtovaa ja taianomaista rataa kuin aiemmissakin osissa. Itsekin hieman pelkäsin, että viidettä osaa lukiessa se tietty tunne joka aiemmista Pottereista on aiheutunut ei enää tulisi olemaan mukana, mutta tämä pelko osoittautui onneksi täysin turhaksi, Order of the Phoenix on aivan yhtä mielenkiintoista ja nautittavaa luettavaa kuin muutkin Potterit.

Ja nyt, aah, pääsen spoilaamaan oikein urakalla. Te jotka ette halua pilata lukunautintoa itseltänne, älkää ihmeessä katsoko laatikon sisään.

Ensinnäkin, tästä kohutusta kuolemantapauksesta. Minä niin odotin että henkilö joka potkaisisi tyhjää olisi ollut Ron, mutta ei - Sirius Mustahan se. Harmi sinänsä, sillä kyseessä oli yksi lempihahmoistani ja todella sympaattinen ja hieno hahmo, mutta itse kuolema oli mielestäni hieman turhan laimeasti kuvattu. Se tapahtui aivan liian yhtäkkiä ja tuosta noin vaan, olisin toivonut kuulevani edes parit Avada Kedavrat tai hieman jotain kliseistä dialogia Harryn ja Siriuksen välillä, mutta ei - hän vaan meni ja hyppäsi pois. Liian... laimeaa, kuten jo sanoin.

Vaikka Sirius olikin Harrylle kovin läheinen henkilö, niin kuitenkin Rowling olisi saanut paljon enemmän irti esimerkiksi Ronin kuolemasta. Useat henkilöt veikkasivat erinäisten teorioiden mukaan joko Ronin tai Lupinin heittävän veivinsä tässä osassa, ja kieltämättä Siriuksen poismeno oli melkoinen yllätys ja varmasti shokki niille jotka Siriuksesta kovin pitivät, mutta kuitenkin itselleni koko tapauksesta jäi hieman turhan mitätön maku suuhun.

Harry murrosikäisenä teininä oli aivan loistava, muuta ei voi sanoa. Viimeinkin päähahmoon saatiin ripaus sitä inhimillisyyttä, jota häneen oltiin kaivattu. Raivokohtaukset sun muut hänen kapinalliset merkkinsä olivat erittäin mehukasta luettavaa. :D

Tämä myös paljon puhuttu Harryn rakastuminen oli aivan liian laimea tapaus sekin - pientä pusuttelua Chon kanssa mistelinoksan alla ja lyhyt tapaaminen yliromanttisessa ja -kliseisessä kahvilassa - , eijeijei, jos Rowling halusi tunkea mukaan siirappia, niin olisi tunkenut sitä edes kunnolla eikä jättänyt sitä näin mitättömäksi. Edes jokin pienimuotoinen seurustelu olisi tuonut mukaan hieman uskottavuutta. Nyt tällaisenaan tästä Harry-Cho (oho, mites se Ronin nimi tuohon aluksi noin lipsahti - liikaa ficcejä, eh ^^) kuviosta tuli vain pahannäköinen miinus muuten niin hyvään kokonaisuuteen.

Tässä osassa viimeinkin saatiin Dumbledoren suusta selkoa moniin mieliä askarruttaneisiin kysymyksiin, ennen kaikkea siihen miksi Voldemort alunperin halusi tappaa Harryn. Selitys oli ennalta-arvattavissa, mutta hyvin uskottava ja mielenkiintoinen - minen jaksa alkaa sitä tässä selittämään, jos joku välttämättä haluaa tietää, niin kysykööt.

Hmm hmm, mitäs muuta. Rowling on erinomaisesti onnistunut kasvattamaan henkilöhahmojaan ja saanut heistä elävän tuntuisia, ja heistäkin jokaisesta - etenkin James Potterista, Nevillesta ja Kalkaroksesta - selvisi uusia puolia. Etenkin James "pahana poikana" oli hieman hätkähdyttävä tieto, mutta osittain ennalta-arvattavissa sekin.

Order of the Phoenix ilmestyy suomennettuna vasta vuoden 2004 puolella, joten ne jotka englannin hienon kielen taitavat, niin kipin kapin kirjakauppaan. Suosittelen lämpimästi. :)

[Thuei'iral]

Hyvä kirjahan se oli, vaikka juonen kerronta oli hidastunut aika paljon. Tai siis aika paljon turhia kohtia oltiin kirjoitettu ja kirjasta olisi varmaan voinut melkein saada yhtä ohuen kuin kolmosesta jos niitä olisi hiukan karsittu, mutta tietenkin sieltä löytyi myös paljon hauskoja seikkoja, joita oli kiva lukea ja eihän siinä kauan mennytkään kun kirja oli jo luettu kannesta kanteen.
Sitten vähän spoilereita...
Chon ja Harryn suhde oli todellakin aika... En minä osaa sanoa. Se ei ollut niin mielenkiintoinen kuin olisin odottanut. Ja sitten Siriuksen kuolema oli kyllä minulle aika shokki. Ehkä se johtui vain aivoistani, mutta en vain pystynyt ymmärtämään sitä. Luin kai liian nopeasti, sillä minulle jäi outo kuva siitä lopusta ja sen tapahtumista. Sitten, kun kuulin sen profetian, niin tietenkin ymmärsin sen väärin ja ajattelin, että "and either must die at the hand of the other for neither can live while the other survives..." tarkoittaisi, että kummankin täytyi kuolla, vaikka eitherhän tässä tapauksessa on jompikumpi. Sen takia minä sitten hypin ympäri taloa tämän juonenpaljastuksen takia ja olin onnesta suunniltani. Harry kuolisi lopussa Voldemortin kanssa! Jes! Mutta kai se oli liikaa pyydetty, koska, kun luin profetian uudestaan, ymmärsin sen vihdoinkin ja olin hyvin pettynyt. Tottakai toisen niistä täytyy kuolla.
Lopulta, kun olin lukenut kirjan loppuun, en ollut täysin varma enää oliko loppu niin ihana. Harmikseni kuitenkin kirja vietiin käsistäni ja pääsen lukemaan sen uudestaan varmaan vasta joskus puolen vuoden päästä... Huoh.
(Meniköhän tuo nyt myös hieman offtopicin puolelle?)
Lopuksi sanon vielä, että hyvä kirja, joka todellakin kannattaa lukea. Rowling ei ole vielä menettänyt otettaan.

[Endless II]

minäkin lukasin sen kirjan... Heh heh... luin kaksi ensimmäistä sivua ja oli pakko sitten viettää koko yö lukiessa kunnes sain koko kirjain valmiiksi, tein oman ennätyksen lukiessani sitä - siis nopeudessa....
Mutta minä en osaa tehä tuota spoileri juttua, joten en voi keskustella kirjasta... nyt v*******....

[Lloope]

En ole lukenut, mutta tarkoitus olisi kirjastosta kysellä, kun sinne seuraavan kerran jaksaa lähteä. Omaksi en viitsisi englanninkielista painosta ostaa, sillä itsellenikin on täysi mysteeri, ymmäränkö edes kaikkea englanninkielisestä painoksesta. Suomenkielinen versio kyllä on tarkoitus ostaa ihan omaksi.

[naakka]

Kulutinpa sitten minäkin muutaman päivän lukiessani uutta Potteria. Hieman säästeliäästi luin, koska tiesin että sitten harmittaa kun se paljon odotettu kirja jo loppuukin, ja niinhän se hieman tekee. Itselläni ei ollut minkäänlaisia negatiivisia alkuodotuksia tuon kirjan suhteen, luotin siihen että Rowling osaa kertoa tarinansa vaikka päällään seisten jos tarvitsee. En myöskään ollut pettynyt, vaikka en kirjaa lukenutkaan enää sellaisella lähes pelottavalla innostuksella kuin niitä ensimmäisiä osia O_o Mikä ei ollut lainkaan kirjan vika vaan yksinkertaisesti sen että alkuinnostus laimenee aina jossain vaiheessa.

Minusta tuossa kirjassa ei ollut mitään liikaa, luin kaiken ihan tyytväisenä enkä missään kohdassa kyllästynyt, niin kuin taisi tapahtua ainakin edellisen kirjan kanssa -.- Olin myös aika ilahtunut siitä miten helposti tuon kirjan lukaisin koska minulla oli ollut sen edellisen osan kanssa joitain hienoisia vaikeuksia. Ilmeisesti luotin nyt hieman paremmin kielitaitooni kun lukeminen sujui niin hyvin. Menipä hieman sivuun, eli siis siinä kirjassa siis ei mielestäni ollut mitään turhia jorinoita. Luulen että ne kohdat mitä kaikki on väittäneet aika turhiksi (siis muillakin foorumeilla :) ) ovat sellaisia missä Rowling pohjustaa tulevien kirjojen tapahtumia. Hänellähän on tapana laittaa paljon viittauksia tulevaan ihan joka väliin minne vain mahtuu mikä minusta on juuri hieno asia koska se antaa siitä tarinasta yhtenäisen ja harkitun vaikutelman.

Minulle jäi todella "hyvä" mieli tuon kirjan jälkeen. Se oli mukavan synkeä ja jännittävä, eikä todellakaan yhtään huonompi kuin edelliset osat. Itse asiassa tuo on jopa minun suosikkini Azkabanin vangin lisäksi. Mutta jatkon laitankin sitten spoilerilaatikkoon kun kerron ajatuksiani erinäisistä kirjan tapahtumista.


Aloitan sitten minäkin tuosta kuolemantapauksesta. Menin spoilaantumaan vain paria päivää ennen kuin sain kirjan käsiini ja arvaatte varmaan kuinka harmitti. Mitään muuta en kirjan juonesta tiennyt, ja tuonkin olisin halunnut pitää yllätyksenä. Toisaalta koska tiesin että Sirius kuolee, odotin ihan koko ajan suurella jännityksellä mitä oikein tapahtuisi ja milloin. Siinäkin kun Unbridge oli saada Siriuksen kiinni kun Sirius puhui Harrylle floo powderilla odotin ihan koko ajan että nyt se löydetään ja vangitaan ja ties mitä -.-'' Ja kaikkia muitakin suuria ja jännittäviä juonenkäänteitä kehittelin mutta eihän niitä tietenkään tullut. Sirus vain otti ja kuoli.

No joo. Katsoin tuossa eilen sen haastattelun msn:ssä missä Rowling selitti hieman sitä Siriuksen kuolemaa. Olin hieman pettynyt koska se kuolema oli tosiaan esitetty niin laimeasti, mutta toisaalta sitten kun kuulin kirjailijan oman näkemyksen asiasta, ajattelin että ei se nyt niin huono ratkaisu ollutkaan. Rowlinghan sanoi että sen pointti oli näyttää miten yllättävä kuolema voi joskus olla, ja juuri se ettei Harryllakaan ollut aikaa sanoa Siriukselle mitään toi hyvin ilmi tuon ajatuksen. Minusta olisi kyllä ollut vielä parempi jos siinä olisi käynyt niin että vaikka Harry ja Sirius olisivat keskustelleet siinä niitä näitä luullen vaaran olevan ohitse ja sitten yhtäkkiä Sirius olisikin kuollut siihen :P Muutenkin tuosta kuolemasta olisi voinut tehdä tehokkaamman ja silti säilyttää tuon viestin, jonka Rowling siihen halusi liittää. Siriukselle olisi voinut ensinnäkin antaa isomman osan kirjassa, nythän hän vain istui siellä talossaan ja ihmetteli asioiden laitaa. Esimerkiksi jos kuolema olisi tapahtunut sellaisissa olosuhteissa kuin kolmannessa kirjassa, mikä pyöri suuresti Siriuksen ympärillä, olisi tuo kuolema tuntunut paljon merkittävämmältä. Mutta tuollaistahan olisi ollut vaikea toteuttaa koska viidennen kirjan olosuhteissahan Siriuksen oli aika mahdoton saada suurempaa osaa jnejne. Mutta kiva pohtia tuollaisia.

Sitten Harryn ja Chon öö... suhteesta? Osasin jo neljännen kirjan aikana arvata että jotain kähinäähän niiden välille tulisi, tai siis Cho vaikutti kaikkein parhaimmalta vaihtoehdolta Harryn tyttöystäväksi. Tosin mielipiteeni tästä muuttui hieman Cedricin kuoleman jälkeen. No saatiinhan ne kuitenkin ainakin hetkellisesti yhteen. Minusta tuo suhde oli kuitenkin kohtalaisen mielenkiintoinen, lähinnä sen takia että Cho ylipäänsäkään oli Harryn kanssa sen edellisen kevään tapahtumien jälkeen, ja se että Cho oli ihan maassa ja haki tukea Harrysta, joka oli ainoana nähnyt mitä oli tapahtunut ja Chohan halusi tietää enemmän ja vaikka mitä. Mutta ei Cho sitten loppujen lopuksi ollutkaan ihan sellainen kuin ensin vaikutti.

Harryn ihme raivarit sekä satunnainen typerä käytös saivat minut kiristelemään hampaitani. Hermostun vain aina kun ihmiset ovat niin ärsyttäviä etteivät huomioi sitä miltä muista saattaa tuntua (laitetaan tämä nyt sitten sen teini-ikäisyyden piikkiin). Harrykin meni raivoamaan Hermionelle ja Ronille siinä alussa vaikka ne ei todellakaan voineet kertoa sille sinä kesänä mitä oikein oli ollut tapahtumassa. Ja sitten se miten Harryn oli ihan pakko käyttää sitä Umbridgen takkaa että se voisi tentata Siriusta siitä miten ne oikein olivat kiusanneet Snapea joskus aikoinaan. Ei voinut olla niin tärkeää että sen takia voisi vaarantaa niin paljon, mutta toisaalta myöhemminhän Harrylla ei olisi ollut tilaisuutta siitä kysyi (että se olisi tavallaan ollut kohtaus joka oli kirjoitettu vain tulevan juonen pohjustukseksi ja jotta Harryn mielikuvaa Jamesista olisi hieman laajennettu). Vaikka olisihan se voinut kysyä vaikka Lupinilta siitä sitten Siriuksen kuoleman jälkeen jos olisi muistanut -.-''

En oikein pitänyt siitä että kirjassa oli mukana ennustus. Se on mielestäni fantasiassa jo ihan liiaksi käytetty juttu, mutta toisaalta tässähän sitä ei käytetty syynä mihinkään tekemiseen, vaan että se oli todellakin ennustus tulevasta, eikä mikään... sankaria ajava voima. Tarkoitan sitä ettei siinä kerrottu oikeastaan paljon mitään paitsi ennustettiin sen lapsen syntymä, ja lopputulos, joka sekin oli hieman epämääräinen. Eikä se todellakaan ollut sellainen ehdoton ennustus, joka määrää jokaisen askeleenkin jonka sankari ottaa jne. jne. Tajuatte varmaan :)

Kirjassa oli paljon hyviä kohtia. Erityisen hyvin jäi mieleen se missä käytiin St. Mungossa ja nähtiin Nevillen vanhemmat (tätä olin ehtinyt jo odottaa). Minusta se oli todella surullinen kohtaus, varsinkin se miten se Nevillen isoäiti ei yhtään tajunnut miksi Neville ei ollut kertonut koulutovereilleen vanhemmistaan, ja sitten se kun Nevillen äiti antoi sen paperin sille :( Se oli kyllä surullinen. Toinen elävästi mieleen jäänyt kohtaus oli se lopun sekoilu ja taistelu siellä Department of Mysteries paikassa. Se oli kirjoitettu todella erinomaisen vangitsevasti enkä malttanut laskea kirjaa hetkeksikään alas ennen kuin olin päässyt sen kohdan ohitse.


No tulipas taas pitkä viesti. Menen pois :|

[Ceassa]

Originally posted by Thuei'iral
Tai siis aika paljon turhia kohtia oltiin kirjoitettu ja kirjasta olisi varmaan voinut melkein saada yhtä ohuen kuin kolmosesta jos niitä olisi hiukan karsittu, mutta tietenkin sieltä löytyi myös paljon hauskoja seikkoja, joita oli kiva lukea ja eihän siinä kauan mennytkään kun kirja oli jo luettu kannesta kanteen.
Tuolta minustakin osittain tuntui - että mukaan oli tungettu paljon juuri tällaisia kohtia jotka vaikuttivat itse tarinan kannalta täysin turhilta - mutta kuitenkin Rowling on useaan kertaan osoittanut, että lähes kaikki hänen kirjoittamansa kohtaukset ovat jollain tavalla sidoksissa toisiinsa. En siis mutissut, vaikka jotkut tietyt kohdat tuntuivatkin vain tarinan täytteeltä, sillä nekin voivat hyvinkin saada vielä suuria merkityksiä viimeisten kahden kirjan myötä. Ja Rowlingin tuntien ne turhiltakin tuntuvat seikat tulevat melko suurella todennäköisyydellä olemaan vielä myöhemminkin esillä.

Originally posted by naakka
Ja sitten se miten Harryn oli ihan pakko käyttää sitä Umbridgen takkaa että se voisi tentata Siriusta siitä miten ne oikein olivat kiusanneet Snapea joskus aikoinaan. Ei voinut olla niin tärkeää että sen takia voisi vaarantaa niin paljon, mutta toisaalta myöhemminhän Harrylla ei olisi ollut tilaisuutta siitä kysyi (että se olisi tavallaan ollut kohtaus joka oli kirjoitettu vain tulevan juonen pohjustukseksi ja jotta Harryn mielikuvaa Jamesista olisi hieman laajennettu). Vaikka olisihan se voinut kysyä vaikka Lupinilta siitä sitten Siriuksen kuoleman jälkeen jos olisi muistanut -.-''Tähän liittyen, minua harmittaa aivan kamalasti se, ettei Harry tajunnut avata sitä Siriuksen lahjaa vasta kuin aivan kirjan viimeisillä sivuilla. Sitä alkaa väkisinkin ajattelemaan, että entä jos... Harry olisi voinut ottaa vaivatta yhteyttä Siriukseen peilin avulla vaarantamatta itseään häsläämällä Umbridgen takan kanssa, ja jos - aargh, tässä yhteydessä minä niin vihaan tuota sanaa jos - Harry vain olisi tajunnut peilin olemassaolon aiemmin, hän olisi voinut tarkastaa sen avulla, onko Sirius lähtenyt Department of Mysteriesiin vai onko hän turvassa kotonaan, eikä olisi lähtenyt leikkimään sankaria. Mutta totta kai siinä kävi sitten niin kuin kävi, d'oh, Rowling kiusaa lukijoita ihan tahallaan.

[naakka]

Tähän liittyen, minua harmittaa aivan kamalasti se, ettei Harry tajunnut avata sitä Siriuksen lahjaa vasta kuin aivan kirjan viimeisillä sivuilla. Sitä alkaa väkisinkin ajattelemaan, että entä jos... Harry olisi voinut ottaa vaivatta yhteyttä Siriukseen peilin avulla vaarantamatta itseään häsläämällä Umbridgen takan kanssa, ja jos - aargh, tässä yhteydessä minä niin vihaan tuota sanaa jos - Harry vain olisi tajunnut peilin olemassaolon aiemmin, hän olisi voinut tarkastaa sen avulla, onko Sirius lähtenyt Department of Mysteriesiin vai onko hän turvassa kotonaan, eikä olisi lähtenyt leikkimään sankaria.

Minua harmittaa ihan sama asia, ja mietin siinä lukiessani koko ajan että milloinkohan se katsoo mitä siellä paketissa on :| Mutta eihän se sitten katsonutkaan kuin vasta ihan lopussa. Ehkä Harry löysi sen peilin liian myöhään sen takia että se voisi seuraavassa kirjassa potea hirveitä syyllisyydentuskia Siriuksen kuolemasta ja sitten sille itselleen tapahtuu jotain kamalaa sen takia (minä olen aina niin negatiivinen) >:]

Minua muuten jäi kauheasti vaivaamaan miten ne OWLit meni, erityisesti se juomien koe, mikä ratkaisisi (tai siis sehän se epävarmin sillä oli) voisiko Harrysta tulla auror. Ellei sitten sille keksitä jotain erityiskohtelua, tuli vain mieleen kun se McGonagallkin uhosi Umbridgelle että hän kyllä tekee mitä tahansa että Harrysta tulee auror X)

[tuure]

Joo sori, on todellakin off-topikkia; lupaan, etten harrasta tätä enää (kovin usein). Oli vaan pakko laittaa tähän vielä yksi tällainen 'musta laatikko', kun niitä vilisee jo koko ketjun pituudelta. Ymmärrettävistä syistä, tietenkin, mutta se saa silti koko ketjun näyttämään sarjakuvalta, jossa on tyhjät puhekuplat. ^^ Ja anteeksi vielä kerran tämä asiaton kommentti. :)

Hetkinen. Lisätäänpäs tähän vielä se, että olin todellakin pettynyt siihen sotkuun, jota joku saattaisi sanoa Harry ja Chon suhteeksi. Pari suukkoa ja siinä kaikki?! Minkä standardien mukaan 15-vuotias poika käyttäytyy tuolla tavoin? Noh, ehkä Rowling aikoo pitäytyä lastenkirja-puitteissa edes seksin suhteen... Kirja muuten on liian synkkä siihen kategoriaan. On ollut jo osasta 4 lähtien.

[q-me]

Masentavaa katsella tätä spoilerien määrää :) Itse sain tuon tiiliskiven tänään, mutten ole vielä ehtinyt siihen paneutua. Taitaapi tuo luku-urakka alkaa tässä joskus illalla.

[cRaZy Al BhEd]

juuh, luenhan minäkin sitä. oon jossain sivulla neljäsataa-jotakin. joukossa on tosi outoja sanoja, mut harvoin tarvii sanakirjaa. siskoni, 13 vee, luki kirjan yheksässä päivässä... :ooh:
ei se kirjotustaito oo siltä Rowlingilta mihinkää häipyny, sill kait oli vain niit juttuja(lue:vauva, käsi kipsissä...), ettei se ehtiny kirjottaan... nooh, mä painunku täst lukemaan... =)

[tuure]

Alkujaan kirjoittanut cRaZy Al BhEd
. siskoni, 13 vee, luki kirjan yheksässä päivässä... :ooh:

Juu... tuosta tulikin idea. Kuinkas kauan teiltä muilta meni kirjan lukemiseen? Minä luin hieman alle kahdessa päivässä... :D

[Riddle]

Luin kirjan heti kannesta kanteen kun sain sen, ja en voi vieläkään sanoa kuin wau.
Kaikki te, jotka olette postanneet ennen minua, en olisi itse voinut sanoa noita asioita noin hienosti ja selkeästi vaikka samaiset ajatukset omassa päässäni pyörivätkin. Erityisesti Ceassan teksti oli hyvin lähellä mietteitäni.
Mutta mutta... Tietysti nyt sitten voi vaan lukea Potterit I-V uudestaan ja uudestaan odotellessa VI:sta. Ei olisi pitänyt lukea niin ahnaasti :D "Too late, it's gone, it won't come back..."
Niin, ja haluaisin vielä sanoa, että se kuolema oli aika järkky vaikkei ollutkaan sellainen kuin odotin... nyyh.

[Dezibeli]

Itse onnistuin lukemaan Harry Potter and the Order of the Phoenixia kaverini mökillä. Hän siis omisti tämän kirjan. En päässyt kuin vasta sivulle 113, mutta tarpeeksi pitkälle huomatakseni, että 5. Potter -kirja on todella hyvä, vaikka hyvä ystäväni oli väittänyt sitä erilaiseksi ja tylsäksi. Kirjan tyyli on tosiaankin muuttunut muista kirjoista, syynä on tietenkin se, että Harry ei ole enään sellainen pikku ipana ku aikaisemmissa kirjoissa. 5. Potter saattaa ehkä (en tiedä, koska en ole lukenut loppuun asti) olla tähän astisista pottereista paras.

Laitan tän varmuuden vuoksi spoileriin. Kirja on just hyvä, ku Harrysta on tullut sellanen mököttävä ja itsekäs teini *naur*

Täytyy käydä ostamassa 5. potter heti ku on palkkapäivä!

[Ceassa]

Originally posted by penetrator

Juu... tuosta tulikin idea. Kuinkas kauan teiltä muilta meni kirjan lukemiseen? Minä luin hieman alle kahdessa päivässä... :D
Itselläni meni noin kaksi-kolme päivää. Sain kirjan ilmestymispäivän jälkeen seuraavana tiistaina, ja torstaina olin sen jo lukenut.

Alussa tuo englannin kieli kieltämättä hieman tökki, kun en ollut pitkään aikaan lukenut muuta kuin suomenkielistä kirjallisuutta, mutta kunhan oli muutaman sivun selannut niin englantiin pääsi jälleen hyvin kiinni ja lukeminen sujui kuin vettä vaan. :)

[Medic44]

Turhaan nyt niitä spoilereitakaan..

Niin ja itse luin kyseisen kirjan noin 5ssä päivässä.

Tai laitetaanpas huvikseen sittenkin..
Minusta kirjassa vaivasi se että Harrylle oli yhtäkkiä moinen temperamentti kasvanut. Se kyllä selitti ainakin minulle miksi Chon ja Harryn suhde sitten eteni niinkuin eteni. Uskoisin että suhde kuitenkin saattaa hyvinkin jatkua seuraavassa osassa kuten varmaan jatkuukin. Olihan Jamesillakin hieman ristiriitoja tulevan morsiammensa kanssa. Siriuksen kuolema ei itseäni pahemmin hetkauttanut eikä minun mielikuvassani oleva Härry Pôtter olisi murjottanut hänen kuolemaansa niin pitkään. Sitten jäi tietenkin vaivaamaan nämä OWL:t. Aluksi luulin että olinkohan skipannut muutamia sivuja yli ja aloin etsiä liimautuneita sivuja. En ole varma toivonko Harrystä Auroria, koska on olemassa muitakin kiinnostavia ammatinvalintoja.. mainittakoon se että kai Dumbledorekin joskus joutuu eläkkeelle. Siinä olisi uransarkaa.

//Edit: Niin ja se peili minuakin jäi vaivaamaan. Eihän kukaan joka saa lahjan joltain hyvin tuntemaltaan ihmiseltä jätä lahjaa avaamatta.

[Zeratul]

Minä nyt en ole ihan varma uskallanko lukea sitä englanniksi, neljäs osakaan ei auennut minulle...mutta kyllähän tuo "Drow´s legacy" näyttäisi menevän myös hyvin että niin

Luin noi spoilerit ihan huvin vuoksi vaan, ei sitä kuitenkaan muista :D

[Candice]

Tunti sitten huokaisin. En tiedä huokaisinko helpotuksesta vai harmista. Luultavasti vähän molemmista. Tunti sitten sain päätökseen viidennen Potterin, jonka lukemiseen meni noin 17 tuntia.

Olin aluksi aivan paniikissa, kun ystäväni mätkäisi raamatun kokoisen kirjan käsiini. Olihan kirja kuitenkin englanniksi ja itse olen lukenut viimeksi kunnolla englanninkielistä tekstuuria vähän alle vuosi sitten. Vaikka taitoni kyseisen kielen kanssa pyörii kiitettävän ja hyvän välimailla, on vuosi silti aika pitkä tauko. Onneksi olin pari viikkoa sitten hankkinut molemmat Potter-dvd:t ja sieltä muistin joitakin englanninkielisiä termejä ja käsitin ainakin huispaustermit, ihmisten nimet ja muita epämääräisiä termejä ilman sen kummempia ongelmia. Ja alkoihan se muutenkin soljua etiä päin kuin vettä vain parin sivun jälkeen (kuten Ceassakin ilmoitti).

Itse en pitänyt tästä viidennestä aivan yhtä paljoa kuin nelosesta. Syytä en oikein osaa sanoa. Täytyy lukea tuo vielä joskus suomeksi ja miettiä tätä mielipidettä sen jälkeen uudelleen :). En tiedä, jotenkin kirjan alku oli hivenen hidastempoinen ja sitten puolivälissä alkoi tapahtumaan aivan hirmuisella ryminällä. Tuommoinen tapahtumien nopeuden vaihtelu... se ei sovi minulle. Menee ihan sydän syrjälleen ja henki salpautuu moisesta.

Nonni, sitten aletaan vatvoa tapahtumia ja ihmisiä julmalla kädellä.

Ensinnäkin lähdetään perheestä Weasley, johon kuuluu kolme suosikki-hahmoani (Percy ja kaksoset). Percystä oli tullu kamalan kenkku (mii laiki) ja sillä oli ihan liian pieni osa tässä kirjassa. Tosin voin myöntää, että naurahdin kun kaksoset kertoivat Harrylle mitä isukki ja äitimamma tekevät kuulessaan Percypupusta, olenko minä julma? Mutta kyllä alkoi loppua kohden nyppimään, kyllä nyt olisi sovun pitänyt syntyä yli 700 sivuisessa opuksessa. Ja nämä hassut kaksoset, aina jaksavat naurattaa vaikka eivät ehkä ihan yhtä makoisasti kuin nelososassa, mutta kuitenkin tuovat sen tarvittavan piristeen tähän kirjaan.

Sitten tämä hassu parisuhde-juttu. Minusta Cho on aina vaikuttanut ärsyttävältä nirppanokalta. Käsitykseni muuttui radikaalisti tämän kirjan jälkeen. Cho on ärsyttävä vainoharhainen ilmapää. Kun kukaan ei nyt tunnu taas käsittävän, että Ginny ja Harry kuuluvat yhteen (Lily oli myös punapää muistaakseni...), Draco ja Hermione kuuluvat yhteen ja Ron + Luna. Näin sen kuuluu mennä. No tulevaisuus näyttää miten näiden mokomien käy pääasia, että Harry ei enää sekaannu tuohon psykoottiseen vinkujaan. Teiniromanssit on ällöjä.

Kuolema, hmm. Minun piti lukea tuo kohta uudestaan, että tajusin sen olevan juuri se paljon puhuttu dööd-kohtaus (kyllä, minä olin spoilaantunut jo kauan ennen kuin aloitin lukemaan kyseistä kirjaa). Miten se Sirius nyt noin? "Plumpsahti" vain pois silmät pyöreinä. Vähän kumma tyyppi. Onneksi ei kuulunut suosikkihahmoihini. Jos kyseessä olisi ollut esim. Lupin, olisin lentänyt brittein saarille ja pistänyt Rowlingin tädin kirjoittamaan kirjan uusiksi. Mutta tuo kuolemakohtaus kyllä tökki ja todella pahasti.

Malfoyt, tsoktsok. Liian vähän isää ja poikaa. Sattuvat kumpikin olemaan suosikkihahmojani ja lopussa kun Dracon isä oli vankilassa niin minun korvani sauhusivat vihasta. Semmoista en suvaitse, en en en.

Oikeasti tässä kirjassa minun suosikkihahmoni eivät todellakaan päässeet kunnolla vauhtiin. Paitsi tietysti kaksoset ja Kalkaros. Kalkaroksesta olen aina pitänyt hirmu paljon. Ehkä eniten. Ja nyt kun sain selville millaista vääryyttä rassukka on nuorempana kokenut... no minä vihaan Harryn isukkia, enkä ole koskaan tuosta pojastakaan hirmuisesti tykännyt. Nyt vielä vähemmän. Pieni sympatian osoittaminen ei tappaisi ketään. Minä lähestulkoon itkin kun Harry liikkui Severuksen muistoissa. Ihmiset voivat olla julmia. Tosin olen aika tyytyväinen huomatessani, että Rowling nostaa kirjoissaan esille ajankohtaisia aiheita, esimerkkinä mainittakoon juuri tämä koulukiusaaminen ja Winky kotitontun "alkoholismi" (tämä taisi olla paremmin esillä edellisessä osassa).

Umbridge oli hyvin piristävä lisä. Tai oikeastaan sadistinen luonteeni nautti tämän tädin rangaistusmenetelmästä, olenko vähän hupsu? Myös se hetki kun lapsukaiset törmäsivät hurmaavaan Gilderoyhin sai vedet valumaan silmistä, minä tykkään siitä hahmosta. Lisää näitä yllätysvierailuja vanhoilta hahmoilta. Tosin se kyllä suoristi naururypyt, kun Neville oli siellä tapaamassa vanhempiaan, rassukka.

Mutta kyllähän tämä jatkaa sitä hyvää, nautinnollista koukkuun ajavaa Potter-linjaa. Pitää taas mennä nolona kirjastoon lainaamaan aiemmat (monettakohan kertaa?) Potterit ja syventyä niihin, että ymmärrän taas enemmän. Niin ja sitten katselen nuo elokuvat ja odottelen käännettyä Potteria ja sitä uutta elokuvaa, huaah.

No joo, nyt joku tulee irkkiin ja keskustelee minun (Quisty, nuoremmatkin tajuavat) kanssa tästä kirjasta. Nyt heti samantien! Toimikaa.

[Seyana]

Miten minä nyt näin kauan olen onnistunut välttelemään tätä ketjua? Kyseinen Potteri tuli kahlattua läpi parisen viikkoa sitten. Minä tykkäsin paljonkin, kisailee ykkössijasta kolmosen ja nelosen kanssa. Vähän kyllä harmittaa suosikkihahmojeni pienentyneet roolit. Loppu onkin sitten pelkkää spoileria vaan.

Kirjan alku oli vähintäänkin tympäännyttävä. Ei innostus parin ensimmäisen luvun jälkeen oikein noussut. Dudleyn uudet kuviot vähän huvittivat, mutta muuten tylsää luettavaa. Yleensäkin ne tapahtumat käynnistyvät vasta siellä Tyliksen puolella. Kun sinne sitten lopulta päästiin niin jäin taas koukkuun.

Lupinin paluu ilahdutti, mutta tämä suosikki-ihmissuteni rooli jäi melko vähäiseksi. Olisin mielelläni katsellut sitä vähän enemmänkin. Hagrid ja Snape loistivat poissaolollaan. Dracosta en ole koskaan tykännyt yhtään, joten herra saa puolestani vaikka syödä päänsä eikä vähäinen esiintyminen häirinnyt. Mutta Lucius minkä teit! Heti paikalla takaisin sieltä Azkabanista kun oot niin kiva!

Neville oli saanut tavallista isomman roolin mikä oli pelkästään hyvä asia. Tykkään Nelkusta hirveästi. Olihan se kohtaus siellä Mungossakin melko surullinen. Toinen positiivinen yllätys oli Harry. Miekkonen oli edelleen äärimmäisen rasittava, mutta jollakin sairaalla tavalla pystyin samaistumaan häneen, mikä ei aikaisemmin ollut lainkaan mahdollista.

Nämä spoilerit nyt hyppivät vähän asiasta toiseen, mutta ei voi mitään. Eli se Siriuksen kuolema. Osasin odottaa sitä, kun eräässä miitissä se minullekin jo spoilattiin. Roikun liikaa potter-fanien kanssa, tiesin suunnilleen kaiken koko kirjasta ennenkä olin edes avannut sitä. Sirius oli yksi lempihahmoistani, joten luonnollisesti kuolema harmittaa. Olisi saanut lähteä paljon tyylikkäämmin. Kohtaus oli jotenkin hätäinen. Ehkä olen tottunut FFVII:n ylidramaattisuuteen tässä asiassa. Ja Nuuskunikin oli mennyt kiusaamaan sitä kaikkein parasta hahmoa eli Snapea. Hyi-hyi sanon minä.

Harry x Cho vaikutti vitsiltä. Ensinäkin olen lukenut liikaa ficcejä ja olen täysin vakuuttunut siitä että Ron on Harrylle se oikea, joten vieraileva tähti Cho kerjäsi minulta väkivaltaisia toimenpiteitä. Henkilö on aina olljt itse neiti täydellisyys ja nyt vieläkin enemmän. Toivon, ettei omista osaa eikä arpaa seuraavassa kirjassa.

Umbridge taas.. Noh, hän toi aivan liiakseen mieleeni ala-asteen opettajani ja en voinut muuta kuin vihata. Aivan täydellinen kopio tästä entisestä luokanopettajastani.

Enempää en ehdi laittaa, mutta Seia haluaa jaaritella tästä irkissä.

[Ze Shoopuf]

Joo, eli sain kirjan heti maanantaina, ilmestymispäivää seuraavana päivänä, luin n. viikossa, mutta nyt vasta "löysin" tämän sivun, eli:
Siriuksen kuolema ei kovin yllättänyt. Kun tiesin, että joku "tärkeä" henkilö siinä kuolee, jotenkin arvasin että Sirius se olis... Mutta harmi se oli, Sirius oli yksi lempihahmoistani... :(
Sitten, Harry oli parempi, raivokohtaukset oli kivoja, kun Harry huutaa kurkkunsa kipeeksi... :D Ja totta, Hagridista kun ei paljoa kerrottu, se oli tosi sääli...
Umbridge oli mahtava!! Kaikki ne "Hem hem":it... Rupes ihan hiukkasen naurattaan ;D
Oli tosi kivaa kun Vauhkomieli ja Lupin palasivat, varsinkin Lupin oli tod. kiva!! Ja Tonkskin oli mukava lisä...(vai mikä-sen-nimi-nyt-olikaan)
Ja se että rouva Figgs oli noita... Huhhuh, en olis ikinä arvannu!! :ooh:
Se Harryn ja Chon juttu... Voi ei, kamalaa luettavaa, kun Harry yrittää Cholle jotakin änkyttää... Itteäkin rupes hävettään...
Se Dumbledore's Amry oli mahtava keksintö, olisin halunnu seurata enemmän tunteja...
Mutta se että Hagridien vammat tuli jättiläisestä... Voih, olisin odottanu jotaki muuta, jotakin kunnon taikaolentoa, tai jotakin...
Ne Threstalit oli huippukeksintö, pystyttiin samalla nostamaan Neville suurempaan rooliin, ja Luna Lovegood oli hyvä!! Just semmonen fantasiahörhö, joka uskoo kaikkeen... :D
Jäin ihmettelemään Harryn tyhmyyttä, olis käyttäny siinä lopussa sitä Siriuksen antamaa peiliä, eikä olis menny sinne Umbridgen toimistoon.. Jos olis käyttäny peiliä, se olis huomannu että Sirius on kotonaan ja Sirius olis elossa... Tyhmä Harry!!!! :mad: :nuija:
Ja vielä, miten se Sirius muka kuoli?? Ja Minne se muka putos, eihän velhon semmosesta pitäs kuolla! Sirius kuallu, *sniff* :cry:

siinä tältä erää, kaikki siististi Spoiler-laatikossa...

[Shuichi]

Luin kyseisen kirjan vajaassa kolmessa päivässä, ja mielestäni se on ehdottomasti paras tähänastisista Pottereista. Tosin Siriuksen kuolema oli erittäin suuri järkytys minulle. Vaikka se olisikin voinut olla hieman dramaattisempaa. ^^; Itkin kuin vesiputous.. Odotan innolla kirjan ilmestymistä suomeksi, niin näkee miten nimet on käännetty jne. :3

Ai juu, ja minun kappaleeni on ensimmäistä painosta (siinä lukee "first edition" ^^), jolla luultavasti tulee olemaan jonkinlaista keräilyarvoa tulevaisuudessa.. Ihan näin vaan ohimennen.

[Miyuki]

Voi,harmi että se on tullut vasta enkun kielellä. :( Tuskin maltan odottaa,että se tulee suomenkielisenä...En tiedä juonesta mitään,joten en voi kirjoittaa enempää asiasta. =)

[Archux]

Sainpas sen eilen illalla vihdoin luettua.
Taattua Potter-laatuahan oli taas luvassa, vaikka kirja olikin hiukan edellisiä synkempi.

Hiukan kuitenkin ärsytti tuo Harryn uusi tempperamentti. Kamalaa ja äärimmäisen turhaa raivoamista varsinkin siinä alussa. En ollenkaan tajunnut pojan ajatusten kulkua kun piti vaan huutaa niin hillittömästi pikkuasioista.

Harryn ja Chon romanssin poikanen vähän ihemtytti. Se ei päässyt kunnolla edes alkuun kun Rowling jo meni ja poikkasi sen. Jotenkin tuntui siltä että Harry ei oikein yrittänytkään pitää suhdetta kasassa vaan raivosi herkälle tytölle päin naamaa. :D

Sitten Siriuksen kuolema. Ensin en ollut varma kuoliko hän kun niin äkkiä kellistyi ja sitä ihmeen kaarta ei oikein selitetty kirjassa. Ainoastaan huoneen nimi "Death Room" (tjsp) viittaisi johonkin vaaralliseen. En todellakaan arvannut että sirius olisi se joka tulee kuolemaan. Olin kyllä joskus spoilaantunut, mutta olin näköjään unohtanut sen ja muistin vasta kohtauksen luettuani.

Vaikuttaa siltä että Rowling haluaa tehdä Bellatrixistä tärkeämmän hahmon. Ensin Nevillen vanhempien kidutus, sitten Siriuksen murha ja muutenkin hän tuntui olevan äänessä muita DE:itä enemmän.

[Purity]

Kirja tuli lukaistua loppuun tuossa noin viikko (kaksi viikkoa, jotain sinnepäin, en ole taas ajankulkuun jaksanut kiinnittää huomiota) sitten. Lukemiseen ei mennyt kauaa aikaa, luin aluksi pikkupätkissä vähän alle puoleen väliin, ja siitä eteenpäin kahdessa (tai kolmessa, kuten sanottu en ajankulumiseen ole huomiota kiinnitellyt) päivässä. Olisi mennyt ensimmäinenkin puoliväli siihen ensimmäiseen päivään, mutta ei vaan jaksanut jäädä lukemaan pitkäksi aikaa kerrallaan.

Alussa tuli, kuten odotettavaa tutut esittelyt. Harry on näin ja näin vanha poika ja hänellä on tämän ja tämän nimiset täti ja setä ja serkku ja Harryhan on tietysti oikein suuri ja hieno sankari, kuten edellisissä kirjoissa on selville saatu. Täysin turhat selittelyt, jos viidennen kirjan lukee niin sitten on joko lukenut edelliset osat tai on muuten vain tyhmä.

Lukeminen englanniksi oli huomattavasti mukavampaa kuin suomeksi, sillä kirjojen suomennoksethan ovat lievästi sanottuna kökköjä. Lukeminen ei tuottanut vaikeuksia, mutta en osaa mennä sanomaan miten taidokkaasti Rowling kieltä käytteli kun en englantiin ole kovin syvällisesti tutustunut. Luettavaa tekstiä, joskin aika tylsää toistoa ilmeni usein.

Täysin turhaa kuvailua oli paljon, kirjasta olisi voinut tehdä _paljon_ lyhyemmän silti menettämättä mitään.

Kirjan alku, esittelykohdan jälkeen siis, oli sarjan paras. Ei mitenkään erityisen hyvä, mutta olen tyytyväinen siihen seikkaan että kerrankin jotain tapahtui ennen Tylypahkaan pääsemistä. Dementorien hyökkäyshän oli ihan jees, vaikka en sitten tietenkään muistanut mitä ne voisivat suomeksi olla. Onneksi QuiQui-täti oli hyvin kiltti ja selvitti tämän minulle.

Tämän kohdan jälkeen sitten taas kaikki muuttui tylsäksi. Harryn huutokohtaukset olivat turhia ja huonosti toteutettuja, missään vaiheessa ei tullut sellaista oikeaa tunnetta että nyt on poika vihainen. Tosin Rowlingin kirjat eivät kyllä ole ennenkään mitään tunnetiloja minussa onnistuneet herättämään.

Puolivälin jälkeenkään oikeastaan mitään tapahtunut. Umbridge (tai mikä olikaan) oli huonosti toteutettu hahmo, jolle ei oltu annettu mitään kunnollista syytä käyttäytyä niinkuin käyttäytyi (hänhän jopa toimi tavallaan ministeriötä vastaan/ei noudattanut näiden sääntöjä). Dracoa ei oltu kehitetty yhtään, ja Grabbe ja Goyle olivat myös yhtä tylsiä kuin ennenkin. Hahmokehitystä tuntuikin tapahtuvan vain ja ainoastaan Harryn ja Nevillen kohdalla, jopa Ron ja Hermione jäivät vähemmälle. Lopussa selvisikin miksi Nevilleen enemmän tutustuttiin. Ja Harryn luonnetta ei Rowling onnistunut kovinkaan todentuntuisesti kuvailemaan, ja pojan yhtäkkinen luonteenmuutos teki koko jutusta vieläkin epärealistisemman.

Cho + Harry oli pelkkä vitsi, eikä tässäkään minisuhteessa tuntunut olevan minkäänlaista tunnetta tai hyvää kuvailua mukana. Kaksikon yhteiset kohtaukset kuuluivatkin ehdottomasti kirjan tylsimpään päähän.

DA oli ihan hyvä idea, tosin toteutus tässäkin huono. Kuinka ollakaan tuollainen huone löytyy juuri silloin kun sitä tarvitsee, eikä siitä käytännössä kukaan muu koko koulussa ole kuullut. Uskottavaa, uskottavaa.

Fredin ja Georgen lähtö Tylypahkasta oli ainut kohta missä kirjassa oikeastaan pidin. Sentään jotain uutta tässäkin kirjassa.

Siriuksen kuolemalle teki mieli itkeä, ei tosin itse herran kuoleman takia, vaan sille että siinä vaiheessa viimeistään tajusin miten huono tämäkin kirja oli. Rowlinghan oli itse kertonut julkisuuteen miten yksi kirjan päähenkilöistä kuolisi. Päähenkilöistä. Sirius mikään päähenkilö ole, kuin vain tässä kirjasta entistä persoonattomampi sivuhahmo, joka ei muuta tehnyt kuin kököttänyt neljän seinän sivulla, kunnes sitten lopussa kävi tapattamassa itsensä. Graah.
Tosin olisihan se pitänyt arvata, ettei Rowling oikeasti tärkeitä henkilöitä tappaisi. Toivottavasti nyt edes Harryn viimeisessä kirjassa.

Kirja oli täysin ennalta arvattavissa, tosin Dumbledoren loppusanoja odotin ehkä eniten. Tässä se pahin pettymys olikin. Ensin miekkonen ilmoittaa ylidramaattisesti miten aikoo kertoa Harrylle kaiken, mutta sitten oikeasti ei kertonutkaan tälle käytännössä mitään uutta. Se että Harryn roolissa olisi saattanut olla Neville oli uutta, mutta ei mitään ihmeellistä, ja se olikin ainut niinsanottu uusi asia.

Jotenkin tuntui turhalta lukea kirja, jossa ei tapahtunut mitään. Mitään tärkeäähän juonen kannalta ei oikeastikaan tapahtunut, vaan tässä jatketaan nyt täsmälleen siitä mihin neljännessä kirjassa jäätiin (Voldemort on tullut takaisin). Sirius on tosin kuollut, mutta hän ei kovin tärkeä hahmo missään välissä ollutkaan. Koko "me ei uskota Harrya eikä Dumbledorea"-juttu oli ihan turha lisäys, ja tämä teki koko kirjasta turhan.

Potter-kirjojen pahin ongelma on miten sen tapahtumaympäristöt ovat täysin lapsille suunnatut (luudat, Tylypahkan junaan pääseminen ja koko taikamaailma yleensäkin ja myös Rowlingin kirjoitustyyli), mutta tapahtumat, vaikka ennalta-arvattavia ovatkin, eivät perheen pienimmille sovi. Tai suurin osa kyllä sopii, mutta siis osa.

Itse olettaisinkin ensimmäisen Potterin olleen suunnatun lapsille. Kirjojen ilmestymisen välillähän on aikaa kuitenkin kulunut, ja nämä lapset ovat kasvaneet - lapsellisia ympäristöjä ei tässä vaiheessa enää oikein voi muuttaa, mutta jotta teinilukijakunta pysyisi tyytyväisenä lisätään kirjoihin vähän väkivaltaakin.

En ole halunnut ilmaista tätä jyrkästi, mutta lainaan nyt isääni, sillä ihan turhahan tätä enää on alkaa kaunistelemaankaan: Rowling on surkea kirjailija.

Ja juu, jokaisella on oma makunsa, ja tämähän on tietysti vain minun mielipiteeni. En pidä Potter-kirjoista, mutta puolestani muut saavat kyllä niistä pitää jos haluavat.

[Aiona]

Taisin lukaista kyseisen teoksen viikossa. Siskoni oli ostanut Potterin silloin kun se ilmestyi ja minä luin sen hänen jälkeensä. Vaikka englanninkielen taitoni on mikä on, niin sain onneksi mahtavan lukuelämyksen. Ehkä joskus pitäisi lukea kaikki Potterit englanniksi.
Pidin kirjan juonesta, mutta jossain kohden se tuppasi rasittamaan. Jäivät vatkaamaan yhtä ja samaa asiaa kolmen luvun verran. Mutta kiintoisa se kuiteskin olin ja petyin kun sen kummisedän kuolla niin typerällä tavalla niin epädramaattisesti ja... typerästi.
Kuiteskin suosittelen kirjan lukemista niille, jotka eivät ole sitä vielä lukeneet tai jääkää odottamaan suomenkielistä versiota.

[illiano]

Luin kirjan kesällä ja pidin siitä. Englantini on sen verran sujuvaa, että ymmärsin kaiken selkeästi.
Kirjan juoni on selkeä eikä siinä mitään epäselvyyksiä ollut. Kuitenkin odotan suomenkielisen teoksen tulemista, jotta voisin verrata kokemusta aikaisempaan.

[Blood Omen]

no tässä arvioni kirjasta:

Roskaa.

suorastaan huonointa mitä olen ikinä nähnyt.

juoni on pelkkää *****a.

liian epärealistinen.

harry on aivan pikku vauva joka vain kinuaa huomiota ja huutaa ja kiljuu!

[Gabriel]

Originally posted by Blood Omen
no tässä arvioni kirjasta:

Roskaa.

suorastaan huonointa mitä olen ikinä nähnyt.

juoni on pelkkää *****a.

liian epärealistinen.

harry on aivan pikku vauva joka vain kinuaa huomiota ja huutaa ja kiljuu!
Ja perustelut?

(Oman mielipiteeni kirjasta postaan sitten jahka olen lukenut, joka tapahtuu suomennuksen ilmestymisen jälkeen.)

[memo]

Sain tuon kyseisen kirjan sunnuntaina, jolloin oli syntymäpäiväni, ja rupesin sitä tietenkin heti lukemaan.
En ole hirveästi sitä jaksanut lukea, ja olen nyt jotain sivulla 150, tai sinne päin.

Kirja vaikuttaa ihan hyvältä, ja täynnä samaa vanhaa tunnelmaa se on edelleenkin. Outoa kuitenkín on se, ettätapahtumat alkavat heti kirjan alussa, ja niitähän riittää... Hurjaa menoa!

Editoin sitten loppuun, kun kirja on luettu läpi kertaalleen...

Prohvessoori Umbridge on kyllä aika ilkee... :) Hyvin ilkeä itse asiassa... Ottaa välillä päähän, kun se aina vaan vetelee omiaan... Firenzen siirtyminen ennustuksen opettamiseen oli aika outo veto, mutta sekin vain lisäsi kirjan "tunnelmaa"... Gravp oli myös näitä J.K.:n outoja vetoja, mutta kun se on osa kirjasta niin mikäs siinä. Viimeinen äxön-kohtaus siellä Department of Mysteriesissä(Joo joo... Tiiän kyllä, että se on salaperäisyyksien osasto) oli aika huikea... Kuolonsyöjät kävi päälle oikein urakalla, ja Dumbledoren ja Voldemortin yhteenotto oli myös ihan kiva.

Kaikessa kokonaisuudessaan hyvä kirja, ja suosittelen lukemaan, oli se sitten englanniksi, tahi suomeksi...

[welho]

Kesällä tuli tuo kyseinen kirja luettua. Oli ihan hyvä, mutta taas jään odottamaan innolla sitä seuraavaa kirjaa. Pitää tietysti lukea se kirja suomeksikin, jotta muutamat kohdat aukeaa vähän paremmin.

[LizzieFox]

Mitäh..? Onko se jo julkaistu Suomessa? Luulin että Potterin uusin kirja tulisi vasta joskus joulu/marraskuussa..? Noh.. MInähän en osaa pitää maailmaa oikein itseni pään päällä jotta pysyisin sen mukana..

Itse aijon lukea varmasti heti sen kun se vaan ilmestyy kirjastoon. Minulla kun ei satu olemaan rahaa ostaa eikä kielitaitoa suomentaa jos jollakin se sattuu olemaan enkun kielisenä.

[Ze Shoopuf]

Originally posted by LizzieFox
Mitäh..? Onko se jo julkaistu Suomessa? Luulin että Potterin uusin kirja tulisi vasta joskus joulu/marraskuussa..? Noh.. MInähän en osaa pitää maailmaa oikein itseni pään päällä jotta pysyisin sen mukana..

Itse aijon lukea varmasti heti sen kun se vaan ilmestyy kirjastoon. Minulla kun ei satu olemaan rahaa ostaa eikä kielitaitoa suomentaa jos jollakin se sattuu olemaan enkun kielisenä.

Sanon sen verran, että se on ilmestynyt Suomessa englanninkielisenä. Ja totta on, että suomennus ilmestyy joskus vuoden loppupuolella. Eli kaikki, jotka on kertonut tänne, että on lukenut sen, ovat lukeneet sen englanniksi. Kuten esim. minä :D

Toivottavasti selvensin.

Niin ja itekin aion sen suomenkielisen versuion vaan lainata, ei järkeä ostaa sama kirja kahdella eri kielellä. Lainaan sen vaan, että näen, miten nimet on käännetty ja selvennän pari epäselvää kohtaa.

edit: Geez, millanen kansi! Hirvee! Siriusko muka toi ja Umbridge to kurpitsa? Ja mun kaveri vielä sanoo, että mä oon ihan ku Umbridge... :laatta:

[Ceassa]

Nostetaan nyt tämäkin.

Kirjan suomenkielinen nimi tulee siis olemaan Harry Potter ja Feeniksin Kilta, mikä mielestäni kuulostaa ihan kohtuuhyvältä. Kirjan suomalaisesta kannesta (http://www.suomalainen.com/pics/prod/9/5/1/3/1/9513129071_1.jpg) en mene sitten niinkään takuuseen, tuo on lähinnä koominen. Ja kyllä, tuo löysää kurpitsaa muistuttava hirviö on Umbridge. Minäkin nauroin.

Nuo muut hahmot ovat sitten kaiken järjen/arvailujen mukaan Harry, James, Luna ja tuo taustalla lentävä henkilö Kalkaros. Jamesin ja Kalkarosin osuudet siis lähinnä liittyen niihin muistelohetkiin.

Feeniksin Kilta ilmestyy 12.3.2004.

//Eikun, mitä mitä. Juuri kuulemani tiedon mukaan (ihih, niin virallista) tuo "tyttö" onkin nuori Sirius. Hohoh. Kappas.

[Auroth]

Kommentia tuosta kannesta:

Harry ainakin on saman näköinen kuin kirja antaa ymmärtää. tulee mieleen Krum viime kirjan kannesta :D
Jamesilla ei kyllä tainnut olla laseja?

[ronin21]

Heh heh...Ite en oo viittiny lukee tota enkun kielellä, mut nyt huomasin, että Info-kirjakaupalla oli ennen joulua sellanen ennakkovaraus-homma, et sen kirjan pysty käydä maksaan (49.90!!!) etukäteen, että sen saa sitte helmi-maaliskuussa, millon se sitte tulikaan :D
Mutta, siitä nimestä...Eikö "Feeniksin veljeskunta" olis sitteki kuulostanut paremmalta, kun tuo "Kilta" vähän arveluttaa =/
En nimittäin edes aluks tiennyt kitä se tarkoittaa :P
Sitten asiaan kolmekymmentäkuusi, eli kuka on tää Luna, kenestä kuulin (noh, näin!) puhuttavan?
En tiä vielä kuka kuolee, mut tiedän ettei se oo ainakaan
SPOILER!
Dumbledore :D

Nyt vaan saan sitte jänniittää, ettei se vaan olis Sirius :huh:
Se on niin paras henkilö, että en tiedä miten kestä jos se kuolee... :(
Älkää vaan paljastako!!!!!

[Daon]

Kirjahan tuli luettua jo silloin alkuaikoina ( 25 - 26 kesäkuuta ) muutamassa päivässä. Kaiketi 1,5 päivää kokonaisuudessaan.

Mielestäni kirja oli siinä hyvän ja melkein erinomaisen välimailla. Kirjat harvoin herättävät minussa mitään suurempia tunteita ja sen takia mikään täällä mainituista tapahtumista ei mielestäni ollut muuta kuin tapahtuma kirjassa.

Odotan innolla suomenkielisen kirjan julkaisua, vaikka kansi näyttääkin karmivalta. Mielestäni suomennokset ovat huonompia kuin alkuperäisteokset, kunhan vain ymmärrän alkuperäisteoksen kieltä ( englanti ).

Englanninkielisen kirjan lukeminen oli minulle luonnollinen valinta, sillä ensimmäinen Potteri jonka luin kokonaan oli Goblet of Fire (Liekehtivä pikari) alkuperäiskielellä. Aloitin joskus aikoja sitten 1. osan ja jaksoin n. sivulle 20. Sitten luettuani GoF englanniksi aloitin sarjan ensimmäisestä osasta ja jaksoin pidemmälle kun tiesin minkälaiseksi kirja kehittyisi.

Meni hiukan off-topiciksi.
Mielestäni kirja on englanniksi hyvä - melkein erinomainen ja uskoisin suomennoksenkin yltävän hyvään, joten voin suositella kirjaa kaikille, jotka aikaisemmista osista ovat pitäneet. Jos uskallusta tai taitoa riittää suosittelen englanninkielisen teoksen lukemista tai lukemisen yrittämistä.

[Antza]

Mul meni aika pitkään sen lukemisess kun mun mielest se alko vähä tylsäst taino tapahtuha siin muttei kovin tiukkaan tahtiin. Tietysti tämä oli ensimmäinen potteri jonka luin englanniksi joten sekin vähän hidasti vauhtia kun mietti nimiä ja semmoista.
Kuitenkin mul meni sen lukemisessa jos tiivistetään nii jotaa 5 päivää. Aika pitkä aika mut kun piti käydä isos koulutuksessa ja muilla "tärkeillä" asioilla.

Tähän pitää vielä mainita että kirjani ostettiin heti Englannista kun se tuli sinne(se on ihan ensimmäinen painos ja niit ihan ensimmäisii kirjoi siit) ; , okei mä oon vähä omahyväne).
Mä sain sen syntymäpäivä lahjaksi(joka on muuten 3:ss elokuuta)mutku se lähetettii postis sielt englannist nii se tuli mulle vast joskus kuukauden kahen pääst(pitää sanoo et joskus posti on aika veemäisen hidas).

Minäkin pelkäsin että sarjan tähän osaan tultaessa kirjasta puuttuisi se jokin mutta väärinpä arvasin. Must se oli ehkä sarjan tähän mennessä paras osa.

Olen samaa mieltä että Siriuksen kuolema oli kirjoitettu vähän turhan vähällä panoksella..


Joka tapauksessa julistan tässä olevani vannoutunut sarjan fani ja suosittelen sarjan viidettä osaa Englannin kielisenä luettavaksi jos kielitaitoa riittää.

Mielestäni pottereita voi lukea ihan kukatahansa kovanaama

=) :prkl:

[Deux]

Minä luen tällä hetkellä enkun kielistä versiota. Harmittaa, etten ostanut sitä jo kesällä, kun se ilmestyi :[ Nyt se on ollut minulla pari viikkoa ja olen päässyt melkein loppuun.

Ja kirjastosta on melko turha yrittää saada, minäkin yritin aluksi. Se on aina lainassa ja parit varaukset päälle, trust me. Mutta saattaahan se hellittää silloin kun suomen kielinen versio tulee.

Itse kirjasta.. jee spoilereita jee

Hitsit, kun menin spoilaamaan itselleni, että Sirius kuolee. Olen nyt melkein lopussa, mutta Sirius ei ole vielä kuollut. Nyt pelkään koko ajan että seuraavassa chapterissa se kuolee. Mitä nyt näitä spoilereita olen tyhmyyksissäni lukenut, on minulle jäänyt sellainen kuva, että onneksi Sirius kouli eikä kukaan muu. Minusta Sirius on/oli hyvä hahmo ja sen kautta oppi tietämään Jamesista. Se on muuten eri asia jos Lupin kertoisi Jamesista Harrylle, koska Sirius ja James olivat PARHAITA kavereita. Sirius tuli mukaan vasta kolmannessa HP:ssa ja nyt jo kuolee *nyyh*. Olisin toivonut vaikka Percyn kuolemaa enemmän. Percy on niin ärsyttävä.
Ja tämä Harryn ja Chon "romanssi"... Minusta romanssista ei oikein voi puhua, mitä nyt tapasivat pari kertaa ja nyt ainakin näyttää siltä ettei ne palaa yhteen, mutta voihan niin käydä ihan lopussa, en tiedä.
Ja se että huispaus loppui Harryn osalta lyhyeen harmitti. Elinikäinen kielto pelata huispausta huolestuttaa, koska jos sitä ei kumota niin seuraavissakaan kirjoissa ei pelata huispausta? Tai ehkä vaan Ron pelaa?
Se että Fred ja George lähtivät koulusta oli kurja juttu, koska kaksoset olivat minusta hauskinta koko kirjassa. Siirtyvätkö Fred ja Georgekin taka alalle? Tuleeko tilalle uusia hahmoja, kun moni alkuperäinen häipyy Tylypahkasta? :´(

BTW, suomalaiset kannet häviävät alkuperäisille, minä tykkään tuosta phoenixlinnusta. Ja suomen kielistä versiota en aio ostaa (se näyttää muuten ihmeellisen "laihalta" alkuperäiseen verrattuna), ehkä lainaan kirjastosta joskus puolen vuoden päästä, kun lainaukset ja varaukset on jotakuinkin ohi.

[ZuLie]

Kirja hyvä, mutta enklanniksi en oikein tuntenut saavani kaikkea irti... Odotan innolla suomenkielistä, sillä esim. loppukohtaukset menivät multa suoraansanoen lähes täysin ohi koska oli niin kiire mennä lukemaan eteenpäin mitä tapahtuu ^_^ heheh! Ja oli olo yhtä tyhjä kuin aina ennenkin Potterin luettuani, joten oli ah-niin-hyvä! Mutta alussa oli kyllä vähän selvästi hidasteltu juonen kanssa... Toisaalta tuntuu paremmalta että Rowling jaksaa kirjottaa niin pitkästi (mitä enemmän, sen parempi) mutta PERIAATTEESSA mietitään että ykkösosa oli jotain neljäsosa tai viideosa Order of Phoenixista ja silti siitä ei puuttunut mitään. Asiaa oli yhtälailla paljon, eikä tuntunut yhtään lyhyeltä. Joten Rowlingilla on edessään pienoinen ongelma (mikä minulle yhtälailla tuttu), tekstit senkun pitenee vaikka asiaa on yhtä paljon. En nyt tiedä onko se hyvä vai huono juttu, sen näkee näkyykö se ajan mittaan laadussa. Odottelen mielenkiinnolla mitä Rowling meinaa tehdä kun Potter-sarja on loppunut. Tylypahkan historia? ^^ Jamesin seikkailut? Hagridin sukupuu? Harryn esi-isän matka maailman ympäri luudalla 5 tunnissa? Noh, saa nähdä, uskon että Rowling jättää koko aiheen syrjään, huomaa ettei rahaa enää tulekkaan samaan malliin ja ryhtyy kirjottamaan jotain lisäkirjaroskaa pottereihin... :) Mutta kaikki kelpaisi tännekkkin!

ja sitten varsinaiseen asiaan:

Kiitos Antzalle spoiler merkkien korjauksesta, ei mennyt valittamiseni hukkaan! *hymy*

[Daial]

Tämä tulee nyt aika pahasti myöhässä.

Siis, ostin kirjan heti kun se ilmestyi ja minulla meni noin viikko sen lukemiseen. Odotukseni olivat erittäin korkealla kirjan suhteen sillä olinhan odottanut sitä jo kaksi ja ½ vuotta. Englanninkielisiä Pottereita aloin lukemaan kaksi vuotta sitten kun kyllästyin lukemaan suomenkielisiä kymmenettä kertaa, joten Order of the Phoenix ei ollut mitenkään vaikeaa luettavaa, kun olin jo tottunut Rowlingin englantiin ja Potter-hahmojen -ja asioiden alkuperäisnimiin. Miksi minulla sitten meni viikko sen lukemiseen? Pelasin samalla tietty FF8:sia, mutta petyin heti alkuun, joka oli a) pitkitetty b) tylsä c) sekä Harryn idioottimaisuus, älytön huutaminen, machoilu (tässä olen samaa mieltä Dracon kanssa). Jos tuo oli nyt sitä "murrosikää" niin minä olen sitten enkeli. Itselleni ei ole tullut mitään murrosikää (mikä se on =/ ) joten Harryn raivoilu otti hirmuisasti kaaliin. Muutenkin kirja eroaa jollain lailla muista Pottereista.

Juonesta ja hahmoista:
Pidin heti alkuun siitä, että Hermionesta ja Ronista tehtiin prefectit (Nyah, nyah Harrylle), ensinnäkin he saisivat Valtaa ja Ronille mahdollisuus bossitella kaksoisveljiään. Fredin ja Georgen uusi Apparate-kyky ja heidän ainaiset kujeensä toivat tuttuun tapaan kirjaan sitä huumoria. Rakastin erityisesti sitä kohtaa, jossa kaksoset karkasivat näyttävästi koulusta, hah haa.
Uusi suojautuminen pimeyden voimilta-opettaja Umbridge on kyllä tuon aineen opettajista pahimmasta päästä. Lupin ja Moody sentään olivat jotenkin hauskoja, mutta Dolores-akka oli äärimmäisen tylsä ja tiukka maikka ja sitten ne Harryn jälki-istunnot hänen kanssaan olivat hirveän inhottavia ja eikä ollut kiva lukea. Sekä se, että akka kielsi vielä Harrylta huispauksen, kun nelososassa ei ollut yhtään huispausta, minulle tuli todella surullinen olo kun saatiin tyytyä vain yhteen matsiin ja Ronin maalivahti-toilailuihin :( . Ja vielä kun tunneillakin oli pelkkää teoriaa, ei ollut mikään ihme, että DA perustettiin. Kirjasta olisi tullut muutenkin aivan liian tylsä ilman sitä.
Minä olen kolmannesta osasta lähtien odottanut, että Harry ja Cho saisivat jotain aikaiseksi, mutta ei. Minua alkoi Harryn kanssa pännimään juuri se, että Cho pillitti koko ajan Cedricistä ja sitten se pieni "suudelma" teki asiaa vain paljon pahemmaksi. Ei Cho tainnut Harry-polosta paljoakaan välittää, kun kirjan lopussa heittäytyi toisen seuraan.
Itse en tiennyt Siriuksen kuolemasta ennen kuin pääsin kohtaan ja järkytyin todella kun lempihahmoni kuoli. Niinkin paljon, että en pariin päivään koskenut kirjaan ollenkaan. Rohkaistuin kuitenkin ja luin kirjan loppuun.
Se ennustus-juttu jäi aluksi vähän epäselväksi, mutta onneksi luettuani kohdan uudelleen tajusin sen jotenkuten. Hah haa, toivottavasti Voldemortti voittaa Harryn. Se, että Neville olisi voinut olla ennustuksen henkilö ja olisi voinut kokea Harryn kohtalon kyllä järkytti aluksi.
Snapen ja Harryn yhteiset hetket olivat nannaa. Yksi suosikkikohtiani on juuri se kun Harry saa nähdä Snapen pahimman muiston ja kun James-isukki on pahaa poikaa.
Uusista tuttavuuksista outo (niin kuin minäkin) Luna Lovegood oli minulle mieleen.


Yhteenvetona voisin sanoa, että Harry Potter and Order of the Poenix jätti kyllä aika hämillisen tunteen jälkeensä ja ottaa nyt toisen sijan minun Top 5 Potter-listallani (kolmonen yhä suosikki).
Olen edelleenkin lukenut kirjan vain kerran, kun uudelleenluku tökkii. Pitäisi ottaa vain niskasta kiinni ja saada se luettua.
En kuitenkaan aio ostaa suomenkielistä versiota, kun olen huomannut kuinka paljon parempia kirjat ovat alkuperäiskielellään ja olen jo tottunut liiaksikin englanninkielisiin nimiin, sillä en paljoa muista suomenkielisten nimistä sekä ne kannet ovat aivan karmeat (yök), mutta toivon todellakin, että tuo ihme olio niissä on tosiaankin Umbridge.

1st Prize: My Longest Message Till Now

[Berrycake]

Kirja tuotiin ovelle ennakkotilaajan etuoikeudella jo viimevuonna, mutta täytyy tulla tänne häpeissään tunnustamaan, että olen lukenut siitä silti tähän mennessä vasta ensimmäiset 150 sivua. Kuinka säälittävää. On ollut niin paljon kirjoja työn alla, että Harripetteri on jäänyt unholaan ystävineen. Nyt pitää tänään hetipaikalla jatkaa lukemista kun muistui tämän ketjun myötä mieleen :3 Mutta mitä nyt sinne saakka olen lukenut, niin vaikuttaa ainakin mielenkiintoiselta. Nautin sitäpaitsi englanninkielisten kirjojen lukemisesta muutenkin todella paljon. Ja ihan alkuperäiskieli rokkaa kovimmin missä tahansa asiassa.

HP kirjoista yleisesti vielä tämmöinen... että minä inhoan näitä suomalaisia kansia! Artworkki on kieltämättä persoonallista, mutta kaikki hahmot näyttävät aivan sika rumilta. Toivottavasti tuo suomalaiseksi kaavailtu kansi ei tosiaankaan ole finaaliversio, vaikka no...tuskinpa kummoisempaa jälkeä onkaan tiedossa, jos sana ihminen kuin ennenkin on ne kannet taiteillut.

Tekisi niiiin kovasti mieli kurkistaa noiden mustien laatikoiden alle; mutta en kurkkakaan. Syyhyttää ihan. Aa! Pitääkin häipyä täältä ettei sorru spoilaamaan omaa iloaan.

[ronin21]

Pakko vielä kommentoida noita kansia kans: Ne suomalaisten tekemät henkilöt varsinkin on tosi typerän näkösii, enkä tykkää yhtään tosta Harryn fledasta... =/ Kansien sommittelukaan ei oo mitään huippua, ja värit on yleensä tylsät...jos vaikka vertaa englantilaisiin, joissa on tosi synkkä väriskaala!
Pakko tunnusta, että vaikkei jenkit tällä hetkellä niin kovassa suosiossa olekaan, niin niillä on parhaimmat Pottereiden kannet!
Mulla on itellä neljännessä kirjassa jenkkikannet, ja ne on kyllä parhaat, mitä oon pystynyt vertaileen suomalaisten ja englantilaisten kansien rinnalla =)

[Yooha]

Yooha-sanissa on sen verta mattimyöhäsen vikaa, että ehti lukaista viidennen Potterin vasta muutama viikko takaperin. Tämä johtui osittain siitä, että kunnan kirjasto hamstrasi kyseistä opusta kirjastoautossaan enkä viitsinyt ottaa kontolleni 1-2 euron varausmaksua, joka syntyisi tavaran ruinaamisesta. Toinen syy oli luonnolisesti se, että minun piti lukea missaamani Salaisuuksien Kammio, ennen kuin saatoin perehtyä Order of Phoenixiin.

Mutta ajatuksia kirjasta... Haluatteko Spoiler-lootat, haluatteko? Mitä jos vain lopettaisitte lukemisen tähän...? Okei, omaa syytänne jos jatkatte lukemista ja spoilaannutte loppuelämäksenne. Olen varoittanut.
Luettuani kirjan minussa velloi se tavallinen Potterin jälkitunnelma. Kirjasarjan uusin edustaja oli edelleen pirullisen kiehtova, vaikka olikin huomattavissa kerronan osittaista "laahamista" mikä toi kirjaan turhaa täytettä. Harryn murrosikä oli minusta kuvattu ihan asiallisesti, vaikka en itsestäni vastaavanlaista oireilua havainnut (en ainakaan tunnusta) samassa iässä, kaveripiirissä kylläkin.

Tulokkaista (Luna, Umbridge) Umbridge osoittautui kieron mieleni lemppariksi ja koinkin suunnatonta nautintoa lukiessani hänen pirullisista tekemisistään, varsinkin suhtaumisestaan kaikkeen Taikaministeriö-vastaiselta haiskahtavaankin toimintaan. Harmikseni kaikki eivät ole tajunneet Umbridgen vaikuttimia ja hänet on tässäkin ketjussa leimattu Helvetin Akaksi. Toki tuokin pitää osittain paikkansa mutta olisi myös hyvä asettua hänen paikalleen ja nähdä asiat hänen näkökulmastaan. Hän on pitkän ikänsä häärinyt Taikaministeriön alaisuudessa, ehkäpä hiukan tiukassakin valvonnassa ja hänestä on muodostunut vahvasti oikeistoon kallellaan oleva Taikaministeriön toimija. Hän on nähnyt, kuinka vallassa olevat ovat onnistuneet hallitsemaan isoja ihmismassoja kohdistamalla epäkohtien syyt yksittäiseen kohteeseen (kuten Siriuksen ajojahti [muistuttaa kovasti Natsi-Saksaa, eikö?]) ja toimii samalla periaatteella Tylypahkan Taikaministeriö-edustajana. Hänen asema kuitenkin sallii hänen tehdä paljolti suurempia päätöksiä ja kuten aina, valta nousee hänelläkin hattuun. Onkin ymmärrettävää, miksi hän toimi Tylypahkassa kuten toimi. Hän ei tehnyt sitä silkkaa veemäisyyttään vaan sen takia, että hän tunsi tekevänsä juuri niin kuin oli hänestä oikein. Umbridge onkin nyt saannut virallisen synninpäästön. Ja varmasti hän sai aikamoisen opetuksenkin kentaurien seurassa, 'hem-'hem.

Lunakin miellytti. Hänen kuvauksensa oli kylläkin todella pinnallista stereotypioineen "oudokista". Oli kuitenkin hyvä veto ottaa hänet Mysteerien Osaston äksönpaukkeeseen ja näin lähentää häntä Harryyn ja kavereihin. Ehkäpä näemme Lunaa jatkossa enemmänkin, vaikka hänen viimein dialogi Harryn kanssa opettavaisineen sanoineen viittaakin hänen jäämistä taka-alalle. Silti... olisi ainakin huumorimielessä mielenkiintoista nähdä syntyisikö Harryn ja Lunan välille jotain syvempää.

Ja sitten Vuoden Todellinen Puheenaihe, eli Siriuksen kuolema... Itse aavistin jo etukäteen, että paljon puhuttu kuoleva, olisi juuri Sírius. Siksi hänen poistuminen ei onnistunut hätkähdyttämään ihan sillä tavalla, jolla sen luulisi. Toki se hiukan mieltä nakertaa mutta ei maailma siihen loppunut. Mutta entä hänen poistumistapansa äkkisyydessään? LOISTAVA. Jos Harry ja Sirius olisivat ehtineet dramaattisesti hyvästellä toisensa, olisi koko kuolema ollut turhan klisheinen ja epätyydyttävä. Nyt Kuolema oli osattu kuvata juuri sillä tavalla, kun se kuuluukin: ellei yksilö sairasta mitään kuolettavaa tautia tai ole kuolemaisillaan vanhuuteen, kuoleman onnistuu iskeä aina kuin nurkan takaa. Tämän vuoksi kuolevalta jää aina jotain sanottavaa ja salaisuudet pysyvät salaisuuksina. Olen melko varma, että Sirius tiesi jotain, jotain todella tärkeää, mitä hän panttasi sisällään ja olisi kertonut sen Harrylle kun aika koittaisi. Nyt se on mennyttä. Mutta kuten kaikkia muitakin, minua harmitti kirjoittajan naivius lukijoita kohtaan. Voin nimittäin puhtaalla omalla tunnolla sanoa, että kaikki lukijat ihmettelivät, miksi Harry ei voinut avata Siruksen pakettia aikaisemmin. Jos Sirius todella oli niin tärkeä Harrylle, kun annettiin ymmärtää, Harry olisi avanut paketin heti siltä seisomalta. Ärsyttää. Mutta kaipa sekin on hyväksyttävä, koska muuten Harry ei voisi jatkossa kokea syyllisyyttään ja näin mennä tekemään jotain entistä typerämpää.

Kirjan huippukohta oli kyllä ehdottomasti kaksosten pako. Siinä oli juuri sitä finalfantasymaista "epätoivo-yrittää-saartaa-sankarit-mutta-kaikki-kääntyy-hyväksi"-moraalinnostattajaa.

Tässä nyt oli jotain mietteitä kirjasta.

[Lilly]

Kuten sanoin kirjaesitelmäni alussa: "Tässä on Harry Potterin uusin. Kiva kansi, huono kirja."

Kaippa tän tonne spoilauslaatikko voisi laitaa mutta miksei tämän alkuun vain laittaisi tekstin: SPOILAA, SPOILAA!!! LUKEKAA OMALLA VASTULLA JA VAIN KUN OLETTE LUKENEET KIRJAN TAI SITTEN KUN ETTE ENÄÄN KESTÄ OLLA LUKEMATTA TÄTÄ !!!

Aluksi ajattelin ruikuttaa samasta kuin muutkin eli Sirius-ressun veivin heitto kuolemasta. Huono, surkea, kamala, mälsä, tylsä jne. Kirjailijalle tiedoksi että haluan märistä ja pahasti kun luen kirjaa, tai en oikeastaan mutta tuollaisessa kohdassa kyllä. Sirius kuoli ja minun piti lukea tuo kohta useampaan kertaan ennen kuin tajusin että todella kuoli, kuOLI, KUOLI!!! Pikkusen tympäs että se delas mutta vaikka paremman jutun olisikin saanut Ronin kuolemasta niin silloin ei sille ja Hermylle ei saisi mitään rakkaus juttua (kyllä, minä uskon että ne päätyy yhteen). Muuta en sano kuin että hyvä että minun pikku-Moony säily hengissä ja ainakin sen viimeisistä sanoista (siis kirjan lopussa) päätellen se esiintyy ainakin jonkin moisessa osassa kuudennessa kirjassa.

Seuraava klisee valitus eli Harryn ja Choon "romanssi". Rassaava lisä jonka arvasin jo kolmannessa. Kummatkin käytättivät kuin *piip*mäiset *piip* kakarat mutta sitä kai se tyhmä ihastus tietää. No yritäppä Harry uudestaan jonku toisen kaa...

Inhoan myös sitä että Harry on karmea hirviö teini sillä elän itse juuri sitä vaihetta elämästä enkä millään jaksaisi myös lukea siitä.

No, ruusuja vaihteeksi eli minusta Siriuksen äiti-muori oli mielenkiintoinen persoonallisuus ja Oljo todisti sen että pienissäkin on voimaa (ainakin pahassa). Hauskaa oli myös että Ginny-kulta oli saanut huomattavasti lisää itse luottamusta (minusta tuntui siltä puutui sitä hieman) ja että Neville on yhä sama ihanan suloinen, hiukan säälittäväkin höpsö (tämän kaikkien sanon hyvässä mielessä) jolla oli kivan tärkeä ja syvä osa. Lunakin oli ihan kiva kunhan vain lopettaisi isänsä (tietynlaisen) palvomisen ja niin meillä olisi kiva tyttöystävä Harrylle joka muuten olisi niin tylsä persoona ellei sen ympärillä ole kaikkia ihania sivuhenkilöitä. AK oli myös tosi huippu juttu joka melkein korvasi huispauksen (ja Leen juontojen) poissa olon. Ja vielä kumarrus siitä että aito-Villisilmä oli vielä sekompi kuin Kyyry jr.

Vielä saatte lukea valitusta pieniä osia omaavista henkilöistä jotka loistivat poissa olollaan: Sirius; jos kerta piti kuolla niin sille olisi voinut luoda sen verran syvyyttä että kuolema sattuis. Tämä häiritsi oikeasti kun luin (olin spoilannut itseäni vahingossa niin että tiesin Siriuksen tai Remuksen kuolevan ja arvelin sen olevan Sirius kun Remus on niin suloinen ja tuntunut aina siltä joka vain kärsii ja menettää ja jää silti elämään *surullista*). Lupin; tämä vain on niin suloinen (ja lempi)henkilöni että haluaisin tietää lisää siitä. Draco; tavallaan se oli siellä tärkeänä ja ei kumminkaan ollut eli en pitänyt henkilön tavasta esiintyä kirjassa. Se olisi ollut sopiva henkilö kuolemaan. Kuin osoituksena että enään sinun joka päiväinen vihollisesi ei ole pikku poika vaan pimeyden valinnut mestari velho. Plus tällöin ei Lusiuksen olisi tarttenut joutua Azkabaniin vaan jäädä hautomaan kosto pikku perillisen kuolemasta johtuen. Vorokin häiritsi tietyllä tavalla...

Pimento oli minusta hauskaa vaihtelua Harrya suurin piirtein palvovien pimeyden suojautumista opettavien opettajiin ja sen rangaistus metodit olivat kieltämättä mielenkiintoisia. Parasta antia tässä hahmossa oli kuitenkin riidat sen ja MacGarmivan välillä. Ne oli ihan huippuja. Enkä voinut olla ihailematta sen uraputkea rusetti päisestä opetteja-akasta ja kaikkien inhoamaksi rehtorin kamaluudeksi. Olisi vain älynnyt sulkea sammakon suunsa aikaisemmin. Perus inha-ope-täti.

Luettava kirja joka ei kumminkaan ole niin hyvä kuin edelliset. Toivon että tuo sekavasta ja hyppelevästä valitus putkesta saa joku jotain irti. Ja toivon myös että saan aikaan spolaus-lootan mutta jos siihen ei sitä ilmesty niin voisiko joku ihmeen ihana ihminen laitaa sen siihen. Ja olen kaiken varalta pahoillani (ihan oikeasti) jos spoilaan jonkun viatonta pikku mieltä.

[Ze Shoopuf]

Lilly, sulla on siinä toisessa spoiler-koodissa, jälkimmäisessä siis, se vinoviiva toisella puolella. ^^ Ihan vain tällainen ystävällinen huomautus. Mutta luulisi kyllä noiden tekstien tuossa alussa riittävän...

[Pyro]

Minä en turhia ryhdy spoilimaan...
Olen ollut Harry Potter huumassa mukana vuodesta 1998 lähtien ja pidän J.K Rowlingia yhtenä aikamme suurimmista vielä elossa olevista kirjailijoista. Toinen on Neil Gaiman... :P

J.K Rowlingilla on upea kirjoitustapa ja hänen kirjansa lukee päivässä... Tämä Order of the Phoenix on ehkä paras kirja tähän asti nimenomaan nimeltämainitsemattoman hahmon kuoleman vuoksi. Ja btw, olen ERITTÄIN iloinen, että tämän henkilön kuolemasta ei tullut Hollywoodmaista lässytystä.

Suomenkielisestä versiosta en ole pitänyt tähän mennessä yhtä paljon kuin englannin kielisestä. Minusta siitä puuttuu jotain. Vaikka kyseessä on sama juoni, ei Jaana Kapari ole kovinkaan hyvin pystynyt säilyttämään J.K Rowlingin tyyliä, kuten edellisissä kirjoissa.

Minä pidän tästä kirjasta. PALJON.

[Shasta-]

Sain juuri eilen kirjan luettua loppuun, ja teki mieli paiskata se seinään, silpoa ja polttaa koko kirottu tekele. Ei siinä, etteikö kirja olisi ollut hyvä, sehän oli aivan loistava ja tarinaan jäi heti kiinni, vaan sen lopun takia.

Täytyy myöntää että kirja alkoi mielestäni hitaanlaisesti, oikeastaan mitään mielenkiintoista ei tapahtunut ennen Tylypahkaan menoa. Pimento osoittautui heti hahmoksi jota vain rakasti vihata. Samoin Harryn Okklumeus tunnit olivat mielenkiintoista luettavaa.
Chon ja Harryn suhde... Täysin tyhjänpäiväinen asia.

Mutta hyvä kirja oli, nyt vain innolla odottamaan kutososaa. (Kuinkakohan pitkä sekin on? 1500 sivua? :P)

[Zorah]

Tykkäsin, mutta loppu jäi kalvamaan. Miksei se olisi jatkunut hiukan pidemmälle? Seuraavaa tarinaa saakin sitten odottaa huikean tovin. Kirjan lukeminen eteni huikean nopeasti. Vaikka sen ilmestyttyä en heti tarttunut siihen, vaan vasta Shassukan luona, kun tuli hiukan tylsä tämän pelaillessa koneella päätin aloittaa lukemisen ja menihän sinä samaisena päivänä ensimmäiset 600 sivua.

Toffeen ja Pimennon toimet oikein lietsoivat vihaa ja raastoivat jotenkin. Kuten Shasta- sen ilmaisi, todellakin rakasti vihata.
Dumbledoren poislähtö oli myös aikamoinen pettymys aluksi.
Lopputaistelu oli huikea, mutta tuntui venyvän ja venyvän koko ajan, ja kävihän se hiukan tylsäksi joissain kohti, missä jännitys alkoi hiipua.

Silti kiva opus, rispektiä vaan Rowlingille.

[ZuLie]

Tiedän tiedän, olen jo vastannut tähän ketjuun, mutta pistämpäs hieman uusia näkemyksiäni kun tuli tuo suomenkielinen laitos luettua. :)

Elikkä, mielestäni suomenkielinen ei erronnut enkunkielisestä lähes millään lailla, nimet oli vain hankala hieman tunnistaa ainakin uusilla henkilöillä aluksi, mutta tilanne korjaantui n. 5 minuutissa. ;) Esim. Pimento nimestä en oikein oppinut pitämään kuin vasta lopussa, mielestäni Umbridge oli parempi. Miten tuon muuten voisi edes suomentaa suomeksi? Onko jollakulla tietoa? Itse en näe sanojen Umbridge ja Pimento välillä mitään yhteyttä... Mutta yleensä Kapari kuitenkin onnistuu hyvin suomennoksissaan, Oljo oli minusta mm. hyvin keksitty nimi.

Mutta sitten ne kirjan huippukohdat hyvänä esimerkkinä Siriuksen kuolema jäivät mielestäni hieman varjoon nyt. :/ Ja muutenkin kirjassa huomasi paljon selvemmin kun sen luki toistamiseen, että siinä oli KAMALASTI kaikenlaista turhaa. Koko tarinasta jäi vähän sellainen maku että Rowlingilla on pienoisia ongelmia kirjoitustensa kanssa. Kirjat paksuuntuvat ja paksuuntuvat eikä naisen jutuille tunnu tulevan loppua. En nyt tiedä onko tämä hyvä vai huono asia, paljon yksityiskohtia on mielestäni yleensä hyvä asia, mutta minusta tuntuu että tämä alkaa mennä jo hieman liiallisuuksiin. Ykkös kirjassa oli vain jotain.. mitä siinä olikaan.. jotain 300 sivua ja silti se oli kirjasarjan ensimmäinen kirja missä esiteltiin kaikki maailmat ja sanat ja ihmiset uusina. Tässä viidennessä kirjassa on myös paljon uutta mutta minusta tuntuu kuin osa niistä olisi väenvääntämällä ahdettu mukaan. Esim. Hagridin veli Ruuah olisi voitu jättää kokonaan pois sillä sillä ei ollut mitään merkittävää osaa kirjan juonen kannalta. Samoin monista kohdista olisi voinut lyhentää sillä näitä pikku lisäyksiä oli ripoteltu joka puolelle, ihan kirjan selkeyden kustannuksella. Tämä on tietenkin oma mielipiteeni, monet pitävät vitosta kirjoista parhaimpana, mutta itse en vain yllä samaan kastiin. :)
Ja sitten vielä: Siriuksen kuolema oli kerrottu todella vähän liian yksiselitteisesti. :/ En tykännyt siitä yhtään! Yhtäkkiä herran puolustus vain murtuu ja hän tippuu jonnekkin ihmeen verhon taakse ja on poissa? Jaa, haiskahtaa myös hieman väkinäiseltä tapolta minun mielestäni.. Ehkä Rowling ei uskonut voivansa kehittää Siriuksen hahmoa tai sitten hän tykkäsi tästä liikaa ja käytti kirjailijoiden "Kill your darlings" menetelmää, hieman konkreettisesti. :) Tiedä häntä, itse olisin kyllä halunnut mielelläni nähdä Siriuksen nousevan jostain haudasta elossa (myös "kliseeeee" huudon säestämänä ^^) mutta kait hahmo oli sen verran takkuileva ettei sitä kannattanut enää pitää kirjoissa. :/ Eihän Harrylle kannattanut tietenkään yhtään sukulaisia jättää. ^^
Kivaa kuitekin kirjassa oli että seuraavaa kirjaa odottaa kasvavalla mielenkiinnolla. :)

Ja ainiin. Harry oli edelleen kamala teinihirviö. Yök.

//Jaa mutta, edittaanpas tähän samantien kun tuli vielä yksi asia mieleen. :) Juuri tästä Harryn käytöksestä, (en nyt jaksa laittaa spoilerimerkkejä, en koe että seuraava teksti on kovin tärkeää juonen kannalta ^^) äitini on sen tyyppisessä työssä missä juuri ollaan kamalasti tekemisissä lasten kanssa ja vitoskirjan luettuaan hänellä oli ihan oma mielipide ja näkemys kirjasta. Kun minä pidin Harryn käytöstä TODELLA lapsellisena ja yliliioiteltuna, äiti taas sanoi sen olevan hyvinkin ymmärrettävää. Hän sanoi lukiessaan lähinnä miettineensä juuri Harrya elämän murjoneena poikana jolla ei ollut pahemmin mahdollisuuksia purkaa pahaa oloaan muulla lailla kuin huutamisella ja huonolla käytöksellä. Itse en osaa kuvitella Harrya ihan tältä kantilta, ehkä otan kirjan vastaan liian ei-realistisesti. Mutta kun asiaa ajattelee, jos Harry eläisi nykyaikana oikeassa maailmassa (ilman taikajuttuja) hänestä olisi hyvin todennäköisesti kehittynyt jonkinsortin kriminaali tai yhteiskunnan hylkiö, ei välttämättä, mutta ainakin hänellä olisi ollut siihen ihanteelliset mahdollisuudet. Vanhemmat kuolleet, ei ystäviä (ilman Tylypahkaa), syrjitty, jopa väkivaltainen lapsuus... Hänestä olisi tod. näk. muodostunut jonkinsortin tunnevammainen, johtuen Dursleyden mukavasta ilmapiiristä häntä kohtaan. :) Joten ehkä Harry saa sittenkin kiukutella ihan rauhassa.

[Braska]

Minä olen sen jo kylläkin lukenut aika kauan sitten, mutta vasta nyt tänne postasin.


Spoilereita:Minuakin vähän alkoi lopussa ärsyttämään, kun Harry vasta lopussa tajuaa katsoa peiliin. (Siis se Siriuksen antama "taika"peili) Ihan oikeasti tuntui siltä, että Harry halusi olla sankari, kun ei paljoa järkeillyt vaan lähti (melkein) oikopäätä Siriusta "pelastamaan". Olisihan Harry voinut miettiä, miten muuten voisi ottaa Siriukseen kontaktia.

No mutta en syytä Harrya. Itse en olisi osannut varmastikkaan paremmin. :) Myös se kohta, jossa Harry ei olisi halunnut ketään muuta mukaan, vaikutti että Harry halusi taas olla sankari. :S Aika itsevarmaa mennä itse Voldemortia vastaan yksin. Taisi Harrylla noussut "maine" päähän. :P

Ja sitten se Salaisuuksien Osasto. (Olikohan se noin?) Siellä oli niitä outoja aivoja. Mitäköhän nekin oli... :confused: Ja myös se verho siellä huoneessa (En muista nyt nimeä) missä Sirius kuoli. Se jäi mietityttämään. Ja minä luulisin että ei Harry kuole lopussa. (Sehän oli se ennustus, että jomkikumpi kuolee) En sillä, että itse haluaisin niin, mutta olisihan se Rowlingilta vähän "hölmöä" tappaa Harry lopussa. Kyllähän Harry Pottereita lukee vähän pienemmätkin.

Ja tuo "romanssi". Eipä ollut kovin hääppöinen. Aluksi minä luulin että heille voisi tullakkin jotain, mutta ei. Aluksi minä pidin (Aluksi = Aikaisemmat Potterit) Chota ihan fiksuna tyttösenä, mutta nyt selvisi minkälainen ärsyttävä henkilö hän olikaan.

Ja olen tässä ketjussa nähnyt kuinka moni on valittanut että Harry on ärsyttävä ja itsekeskeinen. Eikö se juuri kerro, että Rowling osaa kirjoittaa hyvin, kun kerran näin aidosti osasi kuvata Harryn raivonkohtaukset? Ja minustakin tuo kohtaus, missä ne oli siellä Pyhän Mungossa ja missä oli Neville ja hänen vanhempansa oli surullinen kohtaus. :(

Ja "paha" James Potter. Oli se sitten aika ilkimys. :D James yritti vain saada huomiota ja tykkäsi kiusata Kalkarosta. Minulla kyllä kävi vähän sääliksi Kalkarosta, mitä hän oli saanut kokea "pienenä".

Ja sitten Voro. Repesin kylläkin nauramaan kun luki "Voro tuli ihan kyyneleet silmissä myhäillen "Kiitos rehtori" ;D Kauhea se Voro. Sitten niissä aikaisemmissa oli myös paha kun Voro sanoi: "Niin, kannattaakin miettiä mitä tekee, ennen kuin tekee alkaa tekemään tihutöitä" hymy huulillaan. Ja myös "Olen pitänyt kettinkit hyvässä öljyssä siltä varalta että..." ;D

Mutta olihan se ihan hyvä kirja. :) Ehkä kuitenkin liian paljon "turhuuksia" kun minusta kaikki muutkin kirjat ovat olleet hyviä, eikä silloin ollut niin paljon sivuja. Njaa. Ehkä kuitenkin viitosessa sai tietää enemmän niin piti olla enemmän sivuja.