Huonot/ärsyttävät asiat FF:ssä

[Yose]

No niin ajattelin kantaa oman korteni kekoon FF-alueiden keskustelun lisäämisessä, ja ajattelin, että miksei tämmöinen olisi hyvä ketju keskustelun kannalta. Eli kyseessä on ketju jossa puidaan FF:ien huonoja puolia.

Pikaisella searchilla ei löytynyt samanlaista, joten lukotus postissa ei tarvitse searchista mussuttaa.

Niin kuten varmaan tuli selväksi, kertokaa mikä on huonoa/ärsyttävää Final Fantasyissä? (eikä varmaan tarvitse erikseen muistuttaa, että perustelut on hyvä pitää mukana.)

Omasta mielestäni huonoa on varsinkin FF8:ssa, ja FF7:ssa (kympissä ei ole tätä ongelmaa, ja ysiä olen vain nähnyt jonkin verran), niin siis huonoa on kohdat joissa ei ole pienintä haisua mihin mennä, ei saa minkään laista opastusta, tai apua esim. muilta hahmoilta, vaan pitää harhailla tuntikausia maailmankartalla, ja hyvällä tuurilla vahingossa menee paikkaan johon piti mennä.

Spoileri FF8:sta
Kuten kasissa siinä kun piti ensimmäistä kerta mennä Esthariin, harhailin noin viisi tuntia maailmankartalla ja päätin mennä katselemaan Rinoaa sitten ihan huvikseen, ja sinnehän olisi sitten koko ajan pitänyt mennä.

Joku voi sanoa, että nämä harhailut tuovat haastetta peliin, omasta mielestäni ne ovat v*ituttaavaa ajan hukkaa, jotka yleensä saavat keskeytttämään Final Fantasyn pelaamisen kohdallani vähäksi aikaa.

[Moogeli]

No ainakin jokatoisella askeleella tulevat taistelut rupeavan 40 tunnin pelaamisen jälkeen ottamaan (ainakin minua) päähän. Tai sitten että on jotkut 100 lvl hahmot, ja tulee vastaan kymppi lvl vihuja, eihän niistä saa kunnolla EXP:aakaan! Ja tosiaan tuo, että ei tiedä minne pitäisi mennä on kanssa ärsyttävää. Kymppiin sentään sai sen korjattua. Sitten vielä tämä: niiden välidemojen skippaaminen kun ei onnistu. Ei jaksais katsella aina kaikkia videoita uudestaan ja uudestaan. The Bouncerissa ei tätä ongelmaa.

[Medic44]

Eipä millään pahalla mutta on näitä threadeja olemassa mutta ei koskien kaikkia ff:iä vaan FFVII-IX osiossa ja FF-Klassikoissa, ffx:stä en äkkisilmäysellä löytänyt. Mutta kai tämä on erilainen jos se koskee kaikkia final fantasyjä. Kuitenkin en jaksa alkaa taas ärsyttäviä asioita luettelemaan vaan kirjoitin vain tämän kommentin tuota "älä vaivaudu muistuttamaan searchista" kommenttia syyllistääkseni

[Monkey_man]

Ärsyttävintä Final Fantasyssä on se iänikuinen höpöttäminen eli aina jotaki 2 tunnin mittaisia puheita. Niinku FF7:ssa muistelu kohat. Voi v*t** kun menee uuestaan läpi niin joutuu näpyttelleen entterin rikki. :prkl:

[Uber Weapon]

Alkujaan kirjoittanut Monkey_man
Ärsyttävintä Final Fantasyssä on se iänikuinen höpöttäminen eli aina jotaki 2 tunnin mittaisia puheita. Niinku FF7:ssa muistelu kohat. Voi v*t** kun menee uuestaan läpi niin joutuu näpyttelleen entterin rikki. :prkl:

No tuohan on jännä mielipide... Tai siis en ole ihan tuommoiseen asenteeseeen ennen törmännyt. Minä itse taas harmittelen sitä että seiskassa on liian VÄHÄN puhetta ja liikaa taisteluita. Mutta eiköhän tämäkin kuulu kastiin: mikä kenenkin venettä keinuttaa.

Ehkä minua harmittaa lineaarius. Ja se että päähenkilö aina pakkonaitetaan sille samannäköiselle brunetille. Minä haluaisin saada niitä pieniä ja söpöjä mangapimuja(Selphie, Rikku, Yuffie)!

Ja yleensäkin vaihtoehtoja. Lineaarisuus on finaleiden helmasynti.

[Feamor]

FF8:ssa ärsyttää hieman, ku monsut nousee leveleitä samaan tahtiin ku ite, vaikka onhan se välillä ihan hyvä vastuksen vuoks, mutta jos miettii vaikka vikoja pomoja niin se pistää vähän vihaseks. :eh:

[FireAdept]

Noh... itseäni ärsyttää lähinnä vaikeustason puute. Haaste syntyy lähinnä pomovihulaisista, jotka kaikki selviävät tasojen nostolla ja suunnilleen samalla strategialla. Lisäksi Final Fantasyt ovat liian lineaarisia, vaikka se onkin ehto hyvälle juonelle. Sen sijaan, että luolastot olisivat vain typerää suoraviivaista mättöä, joka on äärimmäisen turhauttavaa siinä vaiheessa, kun porukka viime metreillä eliminoidaan, ne voisivat sisältää jonkinnäköisiä ongelmia (ongelmaksi ei riitä, että luolan neljästä eri kolkasta on haettava jalokiviä, jotka avaavat portit ulos). Arvatkaapa, mitä minulle kävi Final Fantasy 6:n leijuvalla mantereella? Ainakaan se ei yrityksen puutteesta johtunut, vaan liian pienistä tasoista. Vapaa tallennus voisi olla ihan OK-juttu.

Puheet tosiaan ovat hyvä juttu. Enempi on aina parempi. Ilman puheita (juonta) en ainakaan henkilökohtaisesti jaksaisi pelata ensimmäistäkään FF:ää. Tasojen kerääminen ja hirviölabyrintit eivät anna tarpeeksi, jos yhtään, tyydytystä. Käytännön ihmisenä en jaksa kasvattaa hahmoja täydelliseksi, koska a) se on pirun tylsää ja b) siitä ei ole mitään hyötyä. Kovasta kehitystyöstä pitäisi olla joku palkinto, kuten esimerkiksi kaveria vastaan taisteleminen (Pokémonit) tai jotain muuta. Sen ultimate-pomovihollisen voiton jälkeen ei arkkipahiksen omnipotentti 50 kertaa sankarin kokoinen hyper-super-ultra-muoto tunnu enää miltään (miksei sitä Penancea nyt pelätä, onhan se huomattavasti kauheampi kuin Sin; sitä paitsi hirviöareenan pitäjä voisi kevyesti tuhota Nemesiksellään Sinin. Ja jos Sephiroth pystyy kaikkeen pahaan, miksei Ruby tai Emerald Weapon lähde piilostaan, tapa Sephirothia ja valloita maailmaa?).

[Necroth]

Tokihan nämä "ei tiedä mihin mennä" kohdat ovat välistä ärsyttäviä kun ratkaisu on lopulta sitten kielenpäällä eikä sitä huomaa, mutta se tekeekin sen ratkaisemisen entistä suloisemmaksi kun sitä on aikansa miettinyt.
Eniten minua näissä on ärsyttänyt semmoiset ns. Pikkukinkkiset.
Eli siis tehtävät kuten se kun:
FF VIII:ssä Rinoa piti pelastaa sieltä avaruudesta jonka jälkeen päästiin "telakoitumaan" ragnarok:iin.

On kyllä monesti käynyt niin että nämä "pikkukinkkiset" ovat vain piristäviä mutta liian useasti on tapahtunut päinvastainen tuntemus. Toinen hyvä esimerkki vastaavasta tilanteesta on:
FF IX:ässä kun Cid oli sammakko ja sillä piti sitten niitä pelinappuloita siirrellä siellä kujan hiekkapaikassa.

Nämä ovat mukavia vain jos ne eivät kestä liian pitkään eivätkä ole liian kinkkisiä. Muuta en nyt tähänhätään keksi.

[Roakel]

FF:ssä on periaatteessa kamalasti asioita jotka voisivat olla toisin, mutta se voisi pilata pelin tai tehda siitä tylsän. Jokaisessa FF:ssä on samanlainen hahmotyyli että joukkoon kuuluu yksi synkkis, energinen tyttö (miksi ei mieskin), nainen johon päähenkilö rakastuu pelin edetessä. Tuollainen tyyli on vähän kyllästyttävää ja varsinkin jos jokaisessa pelissä on samantapaiset hahmot.

[Hyuga]

Mua taas näissä vanhemmisa ff1-6 peleissä haittaa se että kaikki tuntuu sanovan samat asiat. Siinä vaiheess ottaa eniten päähän kun kuusi henkilöä sanoo saman litannian.

[Clacier]

Pakollinen minipelien pelaaminen ärsyttää. Mielestäni minipelien pitäisi olla vapaaehtoisia, koska jotkut eivät pidä niistä läheskään yhtä paljon kuin toiset. Itse kyllä pidän useimmista, mutta en silloin jos olen menossa peliä ensimmäistä kertaa läpi, eikä minulla ole hajuakaan miten jotain peliä pelataan. Esim. ysissä oli se korttiturnaus. En ollut koskaan aikaisemmin pelannut sitä peliä eikä minulla ollut mitään käsitystä siitä miten kortteja olisi pitänyt lätkiä pöytään vaikka olinkin lukenut ohjeet. Seiskassa oli chocobo-kilpa, jossa kesti myös kokeilla miten chocobon piti antaa juosta jotta se olisi ensimmäisenä maalissa. Kympissä taas oli blitzball-turnaus, mutta siinä oli se hyvä puoli että pelissä pääsi eteenpäin vaikka ei olisi koko matsin aikana edes koskenut ohjaimeen.

Satunnaistaistelut ärsyttävät minua aika monellakin tapaa. Silloin kun haluaisi kouluttaa porukkaansa, vihollisia saa melkein etsimällä etsiä. Ja jos taas on kiire päästä pelissä eteenpäin eikä haluaisi tapella, niin sitten kyllä tulee vihollisia vastaan joka toisella askeleella. Satunnaistaistelut kuitenkin ovat olennainen osa FF:iä ja saattaisin pitääkin niistä, mutta ne tulevat tai jättävät tulematta aina silloin kun ei pitäisi.

Välianimaatioissa on monen FF:n kohdalla keskitytty mielestäni liikaa kahden päähahmon näyttämiseen. Otetaanpa vaikka esim. IX, jossa näytetään eniten Zidanea ja Garnetia, ja X:ssa erityisesti loppupäässä saadaan lähes joka kuvissa ihastella eniten Yunaa ja Tidusta ja heitäkin useaan otteeseen takaapäin. Kyllähän sen ymmärtää että peli pyörii suurilta osin joidenkin kahden hahmon ja näiden välisten tunteiden ympärillä, mutta mikäli joku ei ole vielä huomannut niin peleissä on myös muitakin päähahmoja joita olisi myös kiva nähdä välianimaatioissa enemmänkin kuin kerran tai kaksi.

[Larppaaja]

Minua on ruvennut ärsyttämään ne renteroidut taustat, onhan ne ihan kauniitä mutta ei niitä ikuisesti jaksa. Ne taistelutkin alkaa ärsyttää kun on noin kaksi vuotta pelannut. Kokoajan hyökkää joukko pieniä vihulaisia. VAPAATALLETUS pitäisi myös olla kun on kaksituntia pelannut eikä ole löytänyt tallennus paikkaa ja sitten peli sekoaa. Argh tuollainen ärsyttää kyllä niin vietävästi.

[Miyuki]

No mua ärsyttää se kun ei välillä pääse pakoon taistelusta.Pomo
taistelun ymmärrän,mutta se ettei pääse pakoon normaalista,ärsyttää tosi paljon.Tykkään taistella,mutta silloin kun pitäis päästä seivaamaan niin se ärsyttää! :fuckya:

[Yuurei]

Originally posted by Yuffie.K
No mua ärsyttää se kun ei välillä pääse pakoon taistelusta

Samaa mieltä! Varsinkin FF9:ssä! Yritin juosta karkuun kauheita killeri monsuja, mutta hahmot eivät suostuneet lähtemään karkuun sitten millään. Loppu tuloshan oli se että kuolin :/

Ja myös se tosiaan ärsyttää (FF8 FF9) että ei saa valita muijaa vaan pakko paritetaan jollekkin ärsyttävälle...en taida sanoa enempää.

Random battlet sux!

[Lunar Light]

Ainakin kasissa joutuu joka kerralla draawaamaan 100 bout jokaista eterialista taikaa. Se alkaa olemaan aika tylsää siinä viidennen kerran kun sitä pelailin, mutta pakkohan niitä taikoja on hommata et ököt menettäs enemmän kuin 100dmg.

Sillonkin alkaa pikkuhiljaa keittää kun kasissa pitää ehtii niitä tavaroita aseisiin ja ei meinää löytää sitä yhtä vihuu kun ne tarvittavat ilmestyy kerran vuodessa ja hyvä jos saa ees sen tavaran mitä hakee. Onneks siinä voi muuttaa korteista tavaroita kunhan on tarvittava taito.

Ysissä ärsytti ainakin se, että jotain tiettyä esinettä sai pölliä varmaan 10min et sen sai. Ja tietysti se on joku kauhee bossi niin meinaa hp tippua välillä pohjalukemiin.

Kympissä palaa pinna kun hankkii hp spherejä siltä ihme iron giantin sukulaiselta. Sitä kun joutuu hakkaamaan hyvän tovin.

Kutosessa ärsyttää kun siinä ne luolastot sun muut on ihanan pitkiä.

[Kaiser Dragon]

Itselleni tulee mieleen melkein jokaisesta roolipelistä kohta, jossa saa ensimmäistä kertaa käyttöönsä ilma-aluksen tai vastaavan. Tässä vaiheessa minut valtaa suunnaton tutkimusvimma. Seurauksena löydän erehtymättä aina sellaisen paikan, jossa vihulaiset tappavat minut kertalaakista.

Puheen vähyys voi myös välillä ärsyttää, kun oikeasti kiinnostavalla hahmolla ei pelin aikana ole paljoa sanottavaa.

[Ceassa]

Tuntuu että olen voivotellut tätä jo tuhannessa muussakin topikissa, mutta kerrataan se vielä täälläkin.

Nimittäin luolastot, argh ne luolastot. Niillä ei ole itse pelin juonen kannalta yhtään mitään merkitystä, mutta silti niitä tulee vastaan vähän väliä eivätkä ne maistu miltään muulta kuin pakkopullalta, ja harvinaisen vastenmieliseltä sellaiselta. Ne koostuvat joko turhauttavista puzzleista tai päättömästä edestakaisin juoksemisesta, ja kun taisteluita vielä pukkaa päälle armottomalla syötöllä, se ei naurata ollenkaan.

Onneksi FFX:ssä luolastoja oli jo jätetty vähemmälle ja korvattu huomattavasti mielenkiintoisemmilla Cloister of Trialseilla - jotka nekin tosin saivat silloin tällöin minut näkemään punaista, mutta niitä ei sentään oltu yhdistetty loputtomiin battleihin eikä niitä ratkaistakseen tarvinnut juosta itseään puhki, vaan sai enemmänkin käyttää päätään.

Ja vaikka tämä ei sinänsä peliä yhtään sen huonommaksi tee, se kuitenkin osittain ärsyttää: lineaarisuus. Viimeistään FFX:ssä maailmankartan puuttuminen kärjisti tämän asian. Aiemmissa osissa uuden maailman tutkiminen toi hieman lisämakua asiaan, mutta loppujen lopuksi pelit rullaavat täysin turhan valmista kaavaa myöten eikä pelaajalla ole muuta vaihtoehtoa kuin kulkea mukana. Vaihtoehtoja, tahtoo erilaisia vaihtoehtoja, ja hieman valinnanvaraa. Enemmän vaihtoehtoisia dialogeja tai mahdollisuus vaikuttaa omilla valinnoillaan pelin kulkuun ja etenkin loppuun (FFX-2 näyttää sillä saralla erittäin puoleensavetävältä tekeleeltä).

Päähenkilöiden väliset suhteet ja niiden kehittymiset ovat myöskin hyvin pitkälti ennalta-arvattavissa. Ei niitä turhanpäiväisiä ihastumisia ole aina pakko mukaan tunkea, vaikka ne tuovatkin tarinaan hieman lisäväriä. Jotain uutta, kiitos.


Yuurei
Samaa mieltä! Varsinkin FF9:ssä! Yritin juosta karkuun kauheita killeri monsuja, mutta hahmot eivät suostuneet lähtemään karkuun sitten millään. Loppu tuloshan oli se että kuolin :/
Kannattaa niiden ylänapikoiden sijaan käyttää pakenemiseen huomattavasti varmempaa Flee-toimintoa, jos Zidane on partyssasi mukana. :P