Purity
26.8.2003, 16:23:22
Kesäyö
Kevyt tuulenvire leikitteli Sannan pitkillä, kultaisilla hiuksilla tämän nojatessa Markuksen olkapäätä vasten. Pari istui tyhjän puiston penkillä katsellen edessään näkyvää täysikuuta. Aika oli kulunut hämmästyttävän nopeasti, ja tuskin kumpikaan heistä oli tietoinen siitä, että kello oli jo aikaa sitten mennyt yli keskiyön. Nämä olivat vasta parin ensimmäiset treffit, mutta kummallekin oli selvää, että he kuuluivat yhteen.
- HELVETIN PELLE, ETKÖ SÄ OSAA MUUTA KUN KLISEITÄ?
Poliisiauto kaahasi penkin eteen vilkut päällä ja sireenit huutaen kuin viimeistä päivää.
- Kädet ylös tai mä ammun teidän aivot pihalle, poliisi ilmoitti hämmentyneelle parille.
- Mistä meitä muka syytetään, vastasi Sanna pilkallisella äänellä.
- Teidät on pidätetty ällösöpöilystä ja virkavallan vastustamisesta, jos yritättekin jotain temppua niin usutan tämän megatappajarobotti XIV:n teidän kimppuun!
- Ei se meille pärjää kuitenkaan, mä osaan karatea, nainen vastasi itsevarmasti.
- Katotaanko!
Lukuisten lasersäteiden, kirkaisujen ja huutojen jälkeen puiston valtasi syvä hiljaisuus, joka ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä Sannan tajuttua tapahtuneen hän parahti korvia vihlovaan itkuun. Poliisi yritti näyttää tyytyväiseltä, vaikka potikin pieniä omantunnon tuskia. Markus taas makasi unohdettuna penkillä.
- Tuomas! Monta kertaa sinulle pitää sanoa, että et kiusaa Sannaa!
Poliisi näytti alistuvan puiston ulkopuolelta kuuluvan äänen tahtoon ja osoitti puheensa jonnekin Sannan suuntaan, ilmeisen epävarmana siitä pitäisikö hänen puhua päälle vai vartalolle.
- Olette vapautettu syytteestä.
Tämän ilmoitettuaan poliisi juoksi nopeasti pois puistosta. Pian hänen lähtönsä jälkeen paikalle ilmestyi lääkäri, joka asetti tottuneesti Sannan pään takaisin paikoilleen ja lähti sitten pois. Sanna herätti penkillä nukkuvan Markuksen, ja pian pariskunta istuikin taas vierekkäin samaisella penkillä kuuta katsellen ja välillä suudellen pitkään.
- Minä rakastan sinua.
- Ja minä sinua.
Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.
Niille, jotka eivät tajunneet eivätkä jaksa miettiä, niin tässähän on siis kyse kahden lapsen leikistä.
Kevyt tuulenvire leikitteli Sannan pitkillä, kultaisilla hiuksilla tämän nojatessa Markuksen olkapäätä vasten. Pari istui tyhjän puiston penkillä katsellen edessään näkyvää täysikuuta. Aika oli kulunut hämmästyttävän nopeasti, ja tuskin kumpikaan heistä oli tietoinen siitä, että kello oli jo aikaa sitten mennyt yli keskiyön. Nämä olivat vasta parin ensimmäiset treffit, mutta kummallekin oli selvää, että he kuuluivat yhteen.
- HELVETIN PELLE, ETKÖ SÄ OSAA MUUTA KUN KLISEITÄ?
Poliisiauto kaahasi penkin eteen vilkut päällä ja sireenit huutaen kuin viimeistä päivää.
- Kädet ylös tai mä ammun teidän aivot pihalle, poliisi ilmoitti hämmentyneelle parille.
- Mistä meitä muka syytetään, vastasi Sanna pilkallisella äänellä.
- Teidät on pidätetty ällösöpöilystä ja virkavallan vastustamisesta, jos yritättekin jotain temppua niin usutan tämän megatappajarobotti XIV:n teidän kimppuun!
- Ei se meille pärjää kuitenkaan, mä osaan karatea, nainen vastasi itsevarmasti.
- Katotaanko!
Lukuisten lasersäteiden, kirkaisujen ja huutojen jälkeen puiston valtasi syvä hiljaisuus, joka ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä Sannan tajuttua tapahtuneen hän parahti korvia vihlovaan itkuun. Poliisi yritti näyttää tyytyväiseltä, vaikka potikin pieniä omantunnon tuskia. Markus taas makasi unohdettuna penkillä.
- Tuomas! Monta kertaa sinulle pitää sanoa, että et kiusaa Sannaa!
Poliisi näytti alistuvan puiston ulkopuolelta kuuluvan äänen tahtoon ja osoitti puheensa jonnekin Sannan suuntaan, ilmeisen epävarmana siitä pitäisikö hänen puhua päälle vai vartalolle.
- Olette vapautettu syytteestä.
Tämän ilmoitettuaan poliisi juoksi nopeasti pois puistosta. Pian hänen lähtönsä jälkeen paikalle ilmestyi lääkäri, joka asetti tottuneesti Sannan pään takaisin paikoilleen ja lähti sitten pois. Sanna herätti penkillä nukkuvan Markuksen, ja pian pariskunta istuikin taas vierekkäin samaisella penkillä kuuta katsellen ja välillä suudellen pitkään.
- Minä rakastan sinua.
- Ja minä sinua.
Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.
Niille, jotka eivät tajunneet eivätkä jaksa miettiä, niin tässähän on siis kyse kahden lapsen leikistä.