View Full Version : Ruma tyttö-/poikaystävä
Mietiskelin tätä(kin) aihetta... joten ehkä me saamme tästäkin keskustelua.
Selvitetään aluksi yksi asia. Rumia ihmisiä ei ole (:P). Kun puhun rumasta ja kauniista, tarkoitan lähinnä sitä, mikä on esteettisesti miellyttävää henkilö, tai sitten ei niin miellyttävä henkilö. Jos joku on sitä mieltä, että kukaan ei ole ruma, hän voi korvata tekstissäni sanat "ruma" sanalla "ei niin miellyttävän näköinen" tmv. En kuitenkaan jaksa kuunnelle valitusta tämän aiheen tiimoilta.
Kuinka moni teistä on sanonut tyttö- tai poikaystävälleen, että sinä olet ruma? Ei varmaan kovinkaan moni. Myönnettäköön, että kun rakastuu tai rakastaa, toinen pakkaa aina näyttämään kovin kauniilta.
Onko kuitenkin mahdollista olla parisuhteessa ja sitä mieltä, että kumppani oikeasti on ruma, jos todellakin tuntemukset ovat syviä henkisellä tasolla?
Entä miten tämä vaikuttaa seksielämään? Toinen ei varmasti tunne ainakaan kovin kovaa fyysistä vetoa toiseen ihmiseen, mutta voihan seksi olla silti hyvää jos henkisellä tasolla side on vahva(?).
Olisiko tosiaan mahdollista elää suhteessa, jossa voisi sanoa kumppanilleen "sinä olet mielestäni ruma, mutta minä rakastan sinua ja ulkonäkö on toissijaista"?
Sitten voisimme ajatella asiaa myös niin, että miltä tuntuu elää suhteessa, jossa ajattelee, että kumppani on ruma, mutta ei sano sitä tälle, jotta ei loukkaa. Kaikesta huolimatta kuitenkin rakastaa tätä henkilöä ja haluaa olla hänen kanssa, sillä ulkonäkö on toissijaista. Uskoisin, että tällaisia tapauksia on aika paljonkin, etenkin kun nykyään näitä parisuhteita tulee ja menee nopeammin kuin juna Helsingistä Tampereelle.
Niin joo, ja mä oon aikas komee. :)
Kauneuden voi määritellä kahdella eri tavalla, pinnaltaan kaunis ja henkisesti kaunis. Yleensä ihmiset valitsevat kumppaninsa ulkonäön vuoksi ja sehän on ihan ymmärettävää sillä ihminen haluaa saada kauniin ihmisen "elämäänsä", mutta sitten on myös olemassa heitä jotka piittaavat vähemmän ulkonäöstä ja välittävät enemmän sisäisestä kauneudesta enemmän kuin pinnallisesta, minua on hankala luokitella siihen ryhmään sillä haluan että hän on kaunis ulkopäin myös (ja henkisesti myös).
Onko kuitenkin mahdollista olla parisuhteessa ja sitä mieltä, että kumppani oikeasti on ruma, jos todellakin tuntemukset ovat syviä henkisellä tasolla?
Entä miten tämä vaikuttaa seksielämään? Toinen ei varmasti tunne ainakaan kovin kovaa fyysistä vetoa toiseen ihmiseen, mutta voihan seksi olla silti hyvää jos henkisellä tasolla side on vahva(?).
Tähän minun on hieman vaikea vastata kun kuulun heihin joiden mielestä ulkonäöllä on suuri osa parisuhteessa ja siihen lukeutuisi myös seksi, minun on pakko sanoa että en tiedä. Ruma ihminen on aika vahva sana, mutta jotkut ihmiset eivät ole kauniita ja heidän on hyväksyttävä se sillä kaikki eivät voi olla Jennifet Lopezin kaltaisia. Seksi voi olla hyvää vaikka ulkonäkö olisi ruma, mutta tulisiko siitä hyvää jos ajattelee jatkuvasti toisen ihmisen ulkonäköä.
Sitten voisimme ajatella asiaa myös niin, että miltä tuntuu elää suhteessa, jossa ajattelee, että kumppani on ruma, mutta ei sano sitä tälle, jotta ei loukkaa. Kaikesta huolimatta kuitenkin rakastaa tätä henkilöä ja haluaa olla hänen kanssa, sillä ulkonäkö on toissijaista. Uskoisin, että tällaisia tapauksia on aika paljonkin, etenkin kun nykyään näitä parisuhteita tulee ja menee nopeammin kuin juna Helsingistä Tampereelle.
Siitä ihminen saa syyttää täysin itseään jos kumppani on hänen mielestään ruma vaikka rakastaisikin häntä, silloin unohtuu ulkonäkö sunmuut pikku seikat. On väärin kutsua ihmistä rumaksi joka todellisuudessa on ruma vaikka tämä ruma henkilö itse tietäisi sen ja on hyväksynyt ulkonäkönsä, mutta hän ottaisi sen varmasti raskaasti kuullessaan sen kumppaniltaan ja ylipäätänsä toiselta ihmiseltä. Tärkeintä on ajatella ihmisen sisintä eikä päällimäistä, mutta minä olen puoliksi molempien kannalla.
Tätä postausta kirjotellessa tuntui kuin kaikki kauniit ihmiset olisivat henkisesti julmia ja rumat enkeleitä. :)
Nähdäkseni ulkoinen viehätys on aika oleellinen osa seurustelua. Eteenkin sen alkua koska jokinhan sen kiinnostuksen kaappaa. Ehkä niitä asioita on enemmän joista ulkonäkö ei ole aivan etusijalla mutta väittäsin että kauneus on kuitenkin osana soppaa, joka tekee henkilöstä rakastettavan.
Kuvitellaan, että seurustelisin mielestäni ruman ihmisen kanssa niin ei olisi epäilystäkään siitä, etteikö suhteessa olisi aukko tai aukkoja.
Ei muuta tällä erää.
Itse en kyllä ole koskaan seurustellut ihmisen kanssa jota pitäisin rumana, en kyllä koskaan alkaisikaan seurustelemaan tai muutenkaan hommailemaan/vehtailemaan sellasen naisen kanssa.
En myöskään voi kuvitella rakastavani ihmistä jota pitäisin rumana, jopa ihastuminen vaatii itselläni ainakin sen, että toinen mielyttää silmää.
Vaikka miten sanotaan, että ei se ulkokuori merkkaa, niin ihan varmasti suurimmalle osalle ihmisistä se merkkaa ja vaikuttaa siitä kiinnostuuko toisesta vakavemmin eri tavoilla. Tietenkään kaikilla ei ole varaa valita.
Mayatar
8.9.2003, 21:08:15
Ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä. Seurustelusuhteen fyysisellä osalla ei ole mitään merkitystä. Minusta olisi toisealta hauska tehdä itsestä todella ruma, niin välttyisi automaattisesti siltä, että suhteen fyysiset ja ulkonäölliset asiat olisivat jotenkin merkityksellisiä. Enkä nyt yritä väittää, että olisin jotenkin erityisen kaunis, tarkoitan rumalla erityisen rumaa.
Toki nuo asiat olisivat kauniita ns. kuorrutuksena kakun päällä, mutta valitettavasti niistä tulee varsin monen kohdalla, liian merkittävä osa seurustelusuhdetta. Itseä ei ainakaan huvittaisi olla jonkun kaunis halikone, olettaen että tämä toinen ihminen pitäisi minua kauniina.
Minä pidän poikkeuksetta ihmisiä joita rakastan kauniina, joten tuskinpa eteen tulisi tilannetta, että pitäisi sanoa toista rumaksi. Tosin odotan myös seurustelukumppanilta sitä, että hän pitää minua kauniina jollain tavalla. En kykenisi seurustelusuhteeseen kunnolla, jos tietäisin että toinen pitää minua rumana.
Minulla ei siis olisi mitään ongelmaa seurustella ruman henkilön kanssa, mutta minusta olisi ongelmallista seurustella henkilön kanssa, joka pitää minua rumana.
Ulkonäkö merkitsee tietysti(?) kun tavataan.
Koska kyllä ensimmäisellä tapaamisella katsotaan selvästi ulkonäköä enemmän kuin mitään sisäistä. Mutta mitä pidemmälle suhde etenee sitä vähemmän ulkoisella olemuksella on merkitystä, näin ainakin omalla kohdallani.
Enkä minä nyt liiemmin välitä tyttöystävän ulkonäöstä. Vaikka hän onkin kauniimpi kuin pystyn mitenkään kuvailemaan, ei sillä ole minulle sen suurempaa merkitystä. Muut asiat ovat melkoisen paljon tärkeämpiä.
Dezibeli
8.9.2003, 21:57:06
Voiko silloin oikeasti olla edes rakastunut/ihastunut/taimitälie tähän toiseen, jos alunperinkin tämä rumuus haittaa tai pistää silmään? Eikö silloin kun on rakastunut, pitäisi vain olla rakastunut tämän henkilön luonteeseen, persoonaan?
Hankala sanoa. Totta, että myös osittain ulkonäkö vaikuttaa. tai siis, ensivaikutelma, sehän on aika ratkaiseva. Minkälaisen vaikutuksen toisesta saa siihen vaikuttaa mm. ulkonäkö.
Ja en jaksa nyt pohtia lisää, edittaan sit myöhemmin.
Kyllähän oletettavasti jokainen mielummin seurustelisi kauniin kuin ruman ihmisen kanssa. Mutta kuten Kreifi jo sanoi ei ole olemassa rumia ihmisiä. Kaikkien ulkonäkö ei välttämättä miellytä jotain. Sanoisin että rumuus on katsojan silmissä, jokainen näkee asiat eritavalla ja rakastaa/rakastuu eri tavalla.
Jos otetaan vaikka tyttö ja poika jotka ovat tunteneet toisensa koko lapsuudesta nuoruuteen ja tuntevat toisensa läpi kotaisin, voisin kuvitella että heitä ei haittaa vaikka toinen ei olisikaan kaikkein kaunein ihminen maailmassa, mutta jos luonne miellyttää niin en näe syytä miksi nämä kaksi eivät voisi alkaa seurustella.(tosin onko seurustele ns. parhaan kaverin kanssa järkevää, jos tulee ero)
Olisiko tosiaan mahdollista elää suhteessa, jossa voisi sanoa kumppanilleen "sinä olet mielestäni ruma, mutta minä rakastan sinua ja ulkonäkö on toissijaista"?
On, jos kumpikin osa puoli ajattelee noin. Kyllähänse toista vähän loukkaa, mutta jos kyseinen henkilö rakastaa toista niin sen ei pitäisi haitata mitenkään.
Uber Weapon
9.9.2003, 9:36:26
Alkujaan kirjoittanut Kreifi
Kuinka moni teistä on sanonut tyttö- tai poikaystävälleen, että sinä olet ruma? Ei varmaan kovinkaan moni. Myönnettäköön, että kun rakastuu tai rakastaa, toinen pakkaa aina näyttämään kovin kauniilta.
Totta. Mutta olen joskus myös miettinyt että voi(n)ko ihastua/rakastua semmoiseen tyttöön jota en pidä miellyttävän näköisenä... Jos joku on selkeästi "ruma" niin olen ikäväkseni lähes varma etten voisi sellaiseen ihastua/rakastua.
Entä miten tämä vaikuttaa seksielämään? Toinen ei varmasti tunne ainakaan kovin kovaa fyysistä vetoa toiseen ihmiseen, mutta voihan seksi olla silti hyvää jos henkisellä tasolla side on vahva(?).
Kyllähän seksi ainakin on sen verran fyysistä että jollei ole pakollista olla komea/kaunis niin ainakin miellyttävän näköinen. Tai no en tiedä. Omalla kohdallani ainakin.
Olisiko tosiaan mahdollista elää suhteessa, jossa voisi sanoa kumppanilleen "sinä olet mielestäni ruma, mutta minä rakastan sinua ja ulkonäkö on toissijaista"?
Varmasti mahdollista. Muttei ikävä kyllä minun kohdallani ainakaan.
Mayatar
9.9.2003, 10:21:36
Alkujaan kirjoittanut pohjaventtiili
Kyllähän oletettavasti jokainen mielummin seurustelisi kauniin kuin ruman ihmisen kanssa.
Ei nyt vedetä tähän mitään yleistyksiä, jookos? Kun minulle ainakin on aivan itsestäänselvää, että suhde koostuu jostain muusta, kun toisen naamasta.
Jokaisessa asiassa/ihmisessä voi nähdä jotain kaunista, jos vain osaa katsoa. Ehkä joidenkin ihmisten silmät tulisi puhkoa, jotta he näkisivät paremmin?
Olen Mayan kanssa osittain samaa mieltä. Onhan se hienoa jos ihminen kaiken muun ihanuutensa lisäksi on myös ulkoisesti todella kaunis, mutta ei sillä tosiaan ole mitään väliä.
Pystyn tietenkin rakastamaan ihmistä, vaikka hän olisi ruma. Minua ei haittaa vaikka joku rakastaisi minua ja pitäisi silti minua rumana.
Mutta minä en pystyisi olemaan suhteessa jossa toinen arvostaisi ulkonäköä mielestäni liiaksi. Sillä mitä jos joudun esimerkiksi johonkin onnettomuuteen ja minusta tulee ihan hirveän ruma? Jättäisikö hän minut vain sen takia, että olen ruma?
Seksielämään ulkonäkö ei myöskään vaikuttaisi mitenkään. Sillä minä keskityn enemmän tuntemiseen kuin katsomiseen.
Uber Weapon
9.9.2003, 10:40:45
Alkujaan kirjoittanut Maya
Alkujaan kirjoittanut pohjaventtiili
Kyllähän oletettavasti jokainen mielummin seurustelisi kauniin kuin ruman ihmisen kanssa.
Ei nyt vedetä tähän mitään yleistyksiä, jookos? Kun minulle ainakin on aivan itsestäänselvää, että suhde koostuu jostain muusta, kun toisen naamasta.
Niin. Mutta pohjaventtiili sanoi että mieluummin kauniin kuin ruman. Vai hakeeko ihmiset yleensä sitten mieluummin rumia? Ja jos olisi tilanne jossa sinulla olisi "kaksi vaihtoehtoa" jotka olisivat identtisiä "mieleltään" mutta toinen olisi miellyttävän näköinen ja toinen epämiellyttävän näköinen. Vaikuttaisiko se mitenkään?
Mayatar
9.9.2003, 11:09:46
Alkujaan kirjoittanut Maya
Ei nyt vedetä tähän mitään yleistyksiä, jookos? Kun minulle ainakin on aivan itsestäänselvää, että suhde koostuu jostain muusta, kun toisen naamasta.
Alkujaan kirjoittanut Uuber Weapon
Niin. Mutta pohjaventtiili sanoi että mieluummin kauniin kuin ruman. Vai hakeeko ihmiset yleensä sitten mieluummin rumia? Ja jos olisi tilanne jossa sinulla olisi "kaksi vaihtoehtoa" jotka olisivat identtisiä "mieleltään" mutta toinen olisi miellyttävän näköinen ja toinen epämiellyttävän näköinen. Vaikuttaisiko se mitenkään?
Minä käsitin että pohjaventtiili tarkoitti niin, että ulkoisella olemuksella olisi merkitystä myös persoonallisuuden ylitse. Jos tosiaankin olisi kaksi mieleltään täysin identtistä ihmistä, (käytännössä mahdottomuus) ei ulkonäkö olisi se seikka, joka vaikuttaisi minun valintaani merkittävästi, jos tavoitteena on hyvä ja kestävä seurustelusuhde.
Originally posted by Uber Weapon
Kyllähän seksi ainakin on sen verran fyysistä että jollei ole pakollista olla komea/kaunis niin ainakin miellyttävän näköinen.Ja kysehän oli eritoten seksistä rakkaussuhteessa.
Kyllähän sitä seksiä voi harrastaa vaikka mutanttihirviön kanssa, mutta ei se kovin kivaa välttämättä ole.
Minä en ole ikinä harrastanut seksiä ihmisen kanssa, jota rakastan tai josta suuresti välitän ja olen pitänyt häntä vastenmielisenä.
Tosin... olen kyllä harrastanut seksiä ihmisen kanssa jota olen pitänyt etenkin fyysisesti vastenmielisenä. Se ei ollut hirveän kivaa.
Hiukan tuon takia sitten mietiskelin, että voiko näin tosiaan käydä parisuhteessa (jossa on välittämistä ja rakkautta). Toki on huonut ja hyvät ajat + kaikki muut mahdolliset jutut, ne voidaan tietenkin laskea pois ja ajatella yleisemmällä tasolla.
Originally posted by Ameeba
Onhan se hienoa jos ihminen kaiken muun ihanuutensa lisäksi on myös ulkoisesti todella kaunis, mutta ei sillä tosiaan ole mitään väliä.Älä viitsi. Ethän usko edes itseäsi. Kuten moni ja taas moni tässäkin ketjussa on sanonut, ulkonäöllä on merkitystä. Sillä on merkitystä melkein aina, edes pikkaisen. Hyvin ainutlaatuisia ovat ne tapaukset, joissa ei olisi.
En nyt henkilökohtaisesti sano tätä sinulle, vaan mietiskelen ihan omassa päässäni.
Minusta vain välillä tuntuu, että ihmiset latovat tuota "ulkonäöllä ei ole väliä" paskaa vain jotta he kuuluisivat "parempiin ihmisiin, joille sisin on tärkeintä, eivätkä he ole pinnallisia".
Viikon päästä tuon sanoja on yhdessä hyvännäköisen tyypin kanssa. Eroaa joskus ja on taa syhdessä hyvännäköisen tyypin kanssa. Eroaa... no, eipähän seurustele "ruman" kanssa.
Jeah.
Pystyn tietenkin rakastamaan ihmistä, vaikka hän olisi ruma. Minua ei haittaa vaikka joku rakastaisi minua ja pitäisi silti minua rumana.Muutakin kuin pelkkiä sanoja?
Sillä mitä jos joudun esimerkiksi johonkin onnettomuuteen ja minusta tulee ihan hirveän ruma? Jättäisikö hän minut vain sen takia, että olen ruma?Ikinä ei voi tietää ennen kuin tilanne tulee, mutta mietipäs nyt kovin tarkkaan: entä jos minä olisin jo ollut onnettomuudessa, mahtaisitkohan koskaan edes kiinnostua?
Niinpä... Kauniit sanat ovat kivoja, mutta kun ne rakentuvat tyhjalle, niillä ei ole merkitystä.
btw. Minulla oli kerran tyttöystävä, joka sanoi, että jättäisi minut jos menettäisin ääneni.
Ai, miten kävi?
No en minä ääntäni menettänyt, mutta se löysi toisen.
Jatkan edelleen mietiskelyä (antakaa palaa vaan, mutta sanon heti, että nämä eivät välttämättä ole omia mielipiteitäni).
Meidän ihmiset voitaisiin melkein jakaa raakasti ryhmiin ulkonäkömme perusteella. 90% perisuhteista tapahtuisi näiden muutaman ryhmän sisällä, eikä rajojen yli mentäisi. Hiukan kuin aikoinaan aateliset (tai huonompana vertauksena nykyajan leffastarat).
Kaunis ottaa kauniin ja vähemmän kaunis saa vähemmän kauniis... oli ulkonäkö sitten kuinka tärkeätä tahansa.
Tavallaan jokainen tiedostaa sen paikkansa. Tästä pääsemme kuitenkin mielenkiintoisen ajatuksen jäljille. Ovatko kauniit kauniiden kanssa, koska he saavat ja haluavat sitä. Vai, onko meidän päähämme syntynyt tuo ajatus, jota sitten toteutamme elämässämme?
Uber Weapon
9.9.2003, 11:48:37
Alkujaan kirjoittanut Kreifi
Ja kysehän oli eritoten seksistä rakkaussuhteessa.
Mutta jos esim minun tapauksessa olisi vaikea kuvitella rakastuvansa sellaiseen jota pitää epämiellyttävän näköisenä. En oleta ihastukseni kohteiden olevan "kauniita" muttei missään tapauksessa "epämiellyttävän" näköinen. Joku johon voin ihastua voi olla jonkun toisen mielestä vaikka rumakin, mutta jos en itse häntä rumana näe niin se on sitten minulle ei-ruma.
Hiukan tuon takia sitten mietiskelin, että voiko näin tosiaan käydä parisuhteessa (jossa on välittämistä ja rakkautta). Toki on huonut ja hyvät ajat + kaikki muut mahdolliset jutut, ne voidaan tietenkin laskea pois ja ajatella yleisemmällä tasolla.
Minun mahdoton sanoa. Omakohtaisesti tuskin joutuisin vastaavaan tilaan joten ei kai ainakaan mulle...
Minusta vain välillä tuntuu, että ihmiset latovat tuota "ulkonäöllä ei ole väliä" paskaa vain jotta he kuuluisivat "parempiin ihmisiin, joille sisin on tärkeintä, eivätkä he ole pinnallisia".
Viikon päästä tuon sanoja on yhdessä hyvännäköisen tyypin kanssa. Eroaa joskus ja on taa syhdessä hyvännäköisen tyypin kanssa. Eroaa... no, eipähän seurustele "ruman" kanssa.
Jeah.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Totuus on se että sisin on se joka ratkaisee mutta myös totta on se että pinta on se joka ensin näkyy.
Ikinä ei voi tietää ennen kuin tilanne tulee, mutta mietipäs nyt kovin tarkkaan: entä jos minä olisin jo ollut onnettomuudessa, mahtaisitkohan koskaan edes kiinnostua?
Hyvin totta. Kauniita sanoja kirjoitellaan foorumeihin ja nuorten palstoille, mutta totuus kuitenkin on lähempänä sitä että ne jotka "pystyvät" ottavat mieluummin persoonallisen/henkevän/humoristisen/mukavan/sielukkaan/taiteellisen/jotain vastaavaa miellyttävän näköisen kuin sen muuten saman mutta susiruman. En suoraan sanottuna ole nähnyt yhtään "kaunista" naista susiruman miehen kanssa (pois luetaan heti kaikki jenkkijutut). Enkä kyllä toisinkaan päin. Siis vaikka kansikuvapoitsua oikeasti ruman näköisen naisen kanssa.
Mahdollisesti ainut esimerkki mitä tulee mieleen on prinssi Charles ja se Camilla.
Niinpä... Kauniit sanat ovat kivoja, mutta kun ne rakentuvat tyhjalle, niillä ei ole merkitystä.
Tosta saisi hienon signun.
btw. Minulla oli kerran tyttöystävä, joka sanoi, että jättäisi minut jos menettäisin ääneni.
Minulla joka sanoi jos leikkaan partani ja lopetan kitaran soiton... Arvaa ollaanko enää yhdessä?
Meidän ihmiset voitaisiin melkein jakaa raakasti ryhmiin ulkonäkömme perusteella. 90% perisuhteista tapahtuisi näiden muutaman ryhmän sisällä, eikä rajojen yli mentäisi. Hiukan kuin aikoinaan aateliset (tai huonompana vertauksena nykyajan leffastarat).
Tuota tutkittiin jossain "psykologianlaitoksessa" sillä tavalla että otettiin parien kuvia jotka sitten leikattiin että kuvassa näkyy vaan toinen ja naisten kuvat annettiin miehille ja miesten kuvat naisille ja he saivat laittaa ne "kauneusjärjestykseen" ja melkein poikkeuksetta ykkösenä oleva nainen oli ykkösenä olevan miehen siippa ja vastoin päin. Ja toisena olevan miehen vaimo oli toisena oleva nainen...
Kaunis ottaa kauniin ja vähemmän kaunis saa vähemmän kauniis... oli ulkonäkö sitten kuinka tärkeätä tahansa.
Tavallaan jokainen tiedostaa sen paikkansa. Tästä pääsemme kuitenkin mielenkiintoisen ajatuksen jäljille. Ovatko kauniit kauniiden kanssa, koska he saavat ja haluavat sitä. Vai, onko meidän päähämme syntynyt tuo ajatus, jota sitten toteutamme elämässämme?
En osaa sanoa. Mutta olen aika varma että tuo on tietyin poikkeuksin hyvin lähellä totuutta.
Gabriel
9.9.2003, 12:02:13
Kyllähän sillä ulkonäöllä merkitystä on, paljonkin enemmän kuin mitä yleensä myönnetään. Voin hyvin kuvitella etten voisi olla joidenkin ihmisten kanssa parisuhteessa heidän ulkonäön takia (ehkä julmaa, taatusti totta), mutta se on kyllä varmaa että mieluummin seurustelisin ihmisen kanssa jonka ulkoiset ansiot eivät ole merkittävät mutta luonne sitäkin enemmän mieleeni kuin että jos olisi vaikka miten nätti muttei kelpaisi kanssani yhteen sitten lainkaan. Jälkimmäisen olen ihan kokenutkin, ja aika ikävää se oli kummallekin. Ensimmäisenä mainitun kaltaisen luonteen omaavan henkilön kanssa olen parisuhteessa ollut myöskin, mtuta hänen tapauksessaan ulkonäkö oli minun mittapuillani täydellisyyttä hipovaa.
Sen voisin siis sanoa olleen hyvinkin miellyttävää. =)
Ja kysymys: voisinko kuvitella harrastavani seksiä ihmisen kanssa jonka näkisin rumana? Vastaus on, että jos ihminen on silmissäni kerta kaikkiaan ruma niin mitä todennäköisimmin en hommaan mukaan menisi. Minulla on kuitenkin melko väljät kriteerit ihmisen ulkonäön suhteen, joten jotta en henkilön kanssa petipuuhia voisi harrastaa on hänellä oltava jo jotain perintötekijöistä johtuvan kaltaista (epämuodostumat, suoranainen virheellisyys, yms.). En nyt meinaa ihan ylimääräisiä raajoja, mutta erittäin vastenmielinen iho saattaisi olla sellaiseksi määriteltävää.
Vaikka itseni humaaniksi laskenkin, niin mitä lihallisiin nautintoihin tulee on minullakin kriteerit. Enkä minä todellakaan lähde asiaa päinvastaiseksi todistaakseni harrastamaan seksiä jonkun kanssa jota pidän ulkonäöllisesti yksinkertaisesti vastenmielisinä (ja se joka sanoo minua ahdasmieliseksi on itse kyvytön ymmärtämään - joillekin vaistomaisille tuntemuksilleen ei vain voi mitään). Sitä paitsi kun parisuhteessa nyt olen, niin en lähde harrastamaan seksiä kenenkään muun kuin oman kultani kanssa. Mutta kyllä, jos pelkästään seksiä ajatellaan on ulkonäöllä ainakin minulle merkitystä.
LizzieFox
9.9.2003, 12:55:09
Hmm.. En ainakaan ole itse tiedostanut sitä seurustelu suhteeni aikana jos poikaystäväni olisi ruma. Ikinä en ole sanonut tyyliin 'Rakastan sinua rumuudestasi huolimatta' tai semmoista vastaavaa. Kuulostaa ihan hullulle. Senhän voisi tulkita kamalana loukkauksena. Minua on sanottu ala-asteella leikillään rumaksi ja se teloi aika pahasti itsetuntoani. Toivottavasti kukaan ei sano omalle kullalleen tai kellekkään niin. Se loukkaa.
Kyllä minä ainakin katson ulkonäköä jonkun verran. Mutta luonne on se toinen ratkaiseva piirre. Kuitenkin jos poikaystäväni ei olisi minusta haluttavan näköinen en välttämättä haluaisi 'nussia' sen kanssa.
yksisiipi
9.9.2003, 15:22:24
Kaikissa/kaikessa on jotain kaunista, pitää vain osata katsoa.
Ulkonäöllä ei ole seurustelusuhteessa mitään merkitystä, vaikka ihmiset usein ihastuvat toisen ulkonäköön. Ulkonäöllä on toki jotain merkitystä, mutta ei suhde olisi silloin kovinkaan pintaraapaisua syvempi, jos todellakin katsoo vain kumppaninsa ulkonäköön. Tärkeintä on ihminen niiden kauniiden silmien takana, hän on siellä varmasti. Kuka haluaisi seurustella tyhjän kuoren kanssa, kaikki ihmiset ovat kuitenkin kauniita jos oikein katsoo. Tunteet ovat tärkeämpiä kuin ulkokuori.
Originally posted by Kreifi
Älä viitsi. Ethän usko edes itseäsi. Kuten moni ja taas moni tässäkin ketjussa on sanonut, ulkonäöllä on merkitystä. Sillä on merkitystä melkein aina, edes pikkaisen. Hyvin ainutlaatuisia ovat ne tapaukset, joissa ei olisi.
Mielestäsi siis valehtelen? Pitääkö minun nyt yrittää todistella, että todellakin ajattelen sitä mitä kirjoitin? Mietin vain, että miten sen teen?
Minä uskon itseäni. Minulle ulkonäöllä ei ole väliä. Olen ainutlaatuinen, toivottavasti en ainoa.
Minusta vain välillä tuntuu, että ihmiset latovat tuota "ulkonäöllä ei ole väliä" paskaa vain jotta he kuuluisivat "parempiin ihmisiin, joille sisin on tärkeintä, eivätkä he ole pinnallisia".
Ei se mielestäni ole paskaa. Enkä yritä kuulua "parempiin ihmisiin". Yritän vain elää itseni kanssa.
Melinda
9.9.2003, 16:43:27
On se niin, että sillä ulkonäöllä on väliä.Itse en ainakaan uskoisi, että tunteeni syttyisi jotakin kohtaan, ketä on mielestäni "ruma".
Mutta ulkonäölle jokainen pystyy tekemään jotain.Jossei välitä ulkonäöstään yhtään, ei saa pitää sitä rimaakaan niin korkealla.En tarkoita tällä sitä, jos haluaa olla "oma persoona"erilainen kuin muut, eli erottua massasta.Se on ainoastaan vain hyvä asia!
Seksissäkin on ulkonäöllä väliä, siinä tarvitaan tunteetkin.
Ulkonäkö ei ole siltikään se ainut, mikä on tärkeintä.Luotettavuus, rehellisyys ja huumorintaju ovat mielestäni hyvin tärkeitä myös..ei ilman niitä mikään suhde kestäisi.
[en halua loukata ketään]Tarkeemmin ajateltuna, mitä järkeä olla toisen ihmisen kanssa, jos häntä kerran häpee.Miltä tuntuisi mennä esim kaupungilla miettien kokoajan "kun parini on niin ruma".Mutta tietenkin jos tosi rakkaus voittaa tuon ongelman, niin ei siinä mitään.Sitten kaikki hyvin.
Alkujaan kirjoittanut Maya
Minä käsitin että pohjaventtiili tarkoitti niin, että ulkoisella olemuksella olisi merkitystä myös persoonallisuuden ylitse. Jos tosiaankin olisi kaksi mieleltään täysin identtistä ihmistä, (käytännössä mahdottomuus) ei ulkonäkö olisi se seikka, joka vaikuttaisi minun valintaani merkittävästi, jos tavoitteena on hyvä ja kestävä seurustelusuhde. [/QUOTE]
Eli tarkotin juuri sitä mitä uber weapon sanoi. joillekkin ihmisille riittää kunhan vain toinen vaihtoehto (kauneus/luonne) on kunnossa. Jotkut haluavat molemmat. Jos minulta kysytään niin kyllä valitsisin kahdesta samanlaisesta ihmisestä sen kauniimman.
kun parini on niin ruma
jos joku tulisi sanomaan kadulla että kumppanini on ruma niin mielestäni ainut "aito" vastaus on - Mitä sitten? haittaako se muka sinua niin paljon?
No herraisä. On tässä taas päästy asian ytimeen?
Jos nyt seurustelussa kyse olisi pelkästä ulkonäöstä, en voisi ottaa kumppaniksi ihmistä ollenkaan. Mielestäni ihminen kun on ihan ylipäätään rumimpia otuksia koko planeetalla.
Mutta kuitenkin, en voi kieltää että on poikkeustapauksia tässä ihmislajissa, jotka ovat "erityisen" rumia. Ja heistä en kiinnostuisi ulkonäön perusteella. Ja jos olisivat todella rumia, en varmasti muillakaan perusteilla. Ulkonäöllä on siis valitettavasti väliä.
Itse haluan kumppanin jota on mielestäni mukava katsella ja onneksi löysinkin sellaisen. :) Kun kumppaniin on tutustunut, ulkonäkö menettää merkitystään. (Vaikka parisuhde "vakiintuu" on se joskus kiva katsoa kullan silmiin ja ajatella, että on se aivan ihana ulkoisestikin..)
"Kauniit" ihmiset, joilla on terve itsetunto ottavat kumppaneikseen muita kauniita ihmisiä. "Kauniit" ihmiset joilla päässä heittää ottavat kumppanikseen erittäin rumia ihmisiä loistaakseen tai muuten tunteakseen paremmuutta.
Jotta ulkonäkö ei vaikuttaisi kumppanin valintaan, pitäisi kaikilta ihmisiltä puhkaista silmät. Tai sitten tehdä kaikista ihmisistä tasan saman näköisiä.
Originally posted by Uber Weapon
En suoraan sanottuna ole nähnyt yhtään "kaunista" naista susiruman miehen kanssa (pois luetaan heti kaikki jenkkijutut). Enkä kyllä toisinkaan päin. Siis vaikka kansikuvapoitsua oikeasti ruman näköisen naisen kanssa.Jep, aika harvinaisia ovat tällaiset tapaukset. Niitä kuitenkin on... kun kysymykseen tulee raha, fame tai mikä muu tahansa oman edun saavuttaminen suhteen kautta.
Minulla joka sanoi jos leikkaan partani ja lopetan kitaran soiton... Arvaa ollaanko enää yhdessä?Taisin hiukan naurahtaa ääneen.
Imartelevia juttujahan nuo sinällään ovat, mutta kertovat aika paljon itse ihmisestä.
Ja jotain loistavaa, mikä minun mielestäni kuvaa jo paljon (muutamat pointit edellisessä viestissäni):
Originally posted by Yksisiipi
Ulkonäöllä ei ole seurustelusuhteessa mitään merkitystä, vaikka ihmiset usein ihastuvat toisen ulkonäköön. Ulkonäöllä on toki jotain merkitystä, mutta ei suhde olisi silloin kovinkaan pintaraapaisua syvempi, jos todellakin katsoo vain kumppaninsa ulkonäköön.Varsin mielenkiintoinen näkemys. =)
Originally posted by Ameeba
Mielestäsi siis valehtelen? Pitääkö minun nyt yrittää todistella, että todellakin ajattelen sitä mitä kirjoitin? Mietin vain, että miten sen teen?
Minä uskon itseäni. Minulle ulkonäöllä ei ole väliä. Olen ainutlaatuinen, toivottavasti en ainoa. Toki saan epäillä.
Kuvittele (lainaus Kaapilta) "on hänellä oltava jo jotain perintötekijöistä johtuvan kaltaista (epämuodostumat, suoranainen virheellisyys, yms.)." kaltainen ihminen. Siis jopa epämuodostumia. Ehkäpä kasvaimia. Karhu raateli naaman tunnistamattomaksi, nyt se pysyy kasassa muovilla (tosin toinen silmä on pelkkä silmäkuoppa).
En epäile, ettetkö voisi rakastua tämän kaltaiseen ihmiseen, mutta kun tämä ihminen asetetaan komean miekkosen vierelle, kumpi todennäköisesti on valintasi?
Entä jos molemmat ovat luonteeltaan identtisiä, kumpi on valintasi?
Niin, oliko sillä ulkonäöllä väliä?
Ei se mielestäni ole paskaa. Enkä yritä kuulua "parempiin ihmisiin". Yritän vain elää itseni kanssa.Toki, niin minäkin. Mutta esitettynä faktana "ulkonäöllä ei ole merkitystä", se oikeasti kuulostaa aika hassulta.
Voisin tähän väliin mainita, että yksikään parisuhteistani ei ole lähtenyt liikkelle edes ulkonäköön ihastumisesta ja itse olen sitä mieltä, että minulle ulkonäkö ei ole mitenkään tärkeä asia (enkä kyllä katso kauneusihanteideni menevän suuren yleisön mukaan).
Jokin muu siis ajaa MINUN mielestäni ulkonäön ohi, mutta ulkonäkö vaikuttaa kyllä, tavalla tai toisella. Ja se vaikuttaa aivan varmasti joihinkin ihmisiin huomattavasti enemmän kuin minuun. (vaikutuksista selotus pyydettäessä)
Ginan posti oli kaikessa söpöydessään ja viattomuudessaan ihana. Sai minut hymyilemään.
Osa pointeistani ja osa siitä mitä olen tähän kirjoittanut voi tuntua tyhmältä tai julmalta (joo, sain palautetta), mutta maailma ei ehkä ole ihan niin kaunis mitä sitä voisi luulla. Uberi tuossa mainostikin, että palstoilla ja sellaisilla paikoilla voidaan viljellä "ulkonäöllä ei ole merkitystä" paljonkin, mikä on ihan hyvä, etenkin jos se on lapsille suunnattu (miksei yhtä hyvin joskus jopa tyhmimmille aikuisille). Olisihan se kamalaa jos me sanoisimme heille "kun olet noin kaunis niin hommaa itsellesi sitten komea mies, muulla ei niin väliä".
Kaikki ihmiset eivät ole kuitenkaan ihania ja kivoja.
Originally posted by nox
Nähdäkseni ulkoinen viehätys on aika oleellinen osa seurustelua. Eteenkin sen alkua koska jokinhan sen kiinnostuksen kaappaa.
Samaa mieltä olen, se on varmaan yleistä että joku ajattelee aluksi vaikka tähän tapaan: "onpas hänellä kauniit silmät..." Rakkaus alkaa käsittääkseni ihastuksesta, vaikka paha sanoa kun sitä kokemusta ei erityisemmin ole. :)
Jotkut ihmiset eivät vain miellytä syystä tai toisesta, eikä siinä ole välttämättä kysymys ulkonäöstä. Itse olen ainakin ihastunut ei-niin-kauniisiin ihmisiin. Yläasteen alussa ihastuin luokkatoveriini, joka ei ollut paljon minkään näköinen. Suurin pointti tässä on, että hän oli pahin koulukiusaajani. Taisin ihastua häneen, koska hänen silmänsä olivat kylmät kuin jää. Niin että jokin hänessä taisi kuitenkin viehättää minua. Sitä vain ihastuu tai ei, ja aina ei edes tiedä miksi.
Originally posted by Kreifi
Kaunis ottaa kauniin ja vähemmän kaunis saa vähemmän kauniis... oli ulkonäkö sitten kuinka tärkeätä tahansa.
Tavallaan jokainen tiedostaa sen paikkansa. Tästä pääsemme kuitenkin mielenkiintoisen ajatuksen jäljille. Ovatko kauniit kauniiden kanssa, koska he saavat ja haluavat sitä. Vai, onko meidän päähämme syntynyt tuo ajatus, jota sitten toteutamme elämässämme?
Ehkä se on sitten niin, että vähemmän kauniit ihmiset ajattelevat (on se tietoista tai ei), että kauniimmat eivät voi rakastua heihin, ja niin he sitten valitsevat vähemmän kauniin ihmisen. Varmaan se on jotain yhteenkuuluvuuden tunnetta, tai sitä että ajatellaan: "Ei minulla voi olla korkeita vaatimuksia kumppanin ulkonäön suhteen, kun itsekään en ole mikään kaunis ihminen."
Ferithem
9.9.2003, 19:13:00
En ole koskaan sanonut poikaystävälle, että hän olisi ruma... saattaa johtua siitä, ettei minulla ole ollut yhtäkään.
Minun mielestäni on mahdollista olla parisuhteessa, vaikka toinen olisikin ruma. Käyhän se näinkin: nuorina ollaan niin kauniita ja mennään naimisiin, ja vanhetessa ei enää ehkä ollakaan niin kauniita kuin nuorina, mutta silti: monetko vanhukset eroavat (60-70 v), vaikka kumppani olisikin vähän rupsahtanut? Niinpä. Jos rakkaus on totta, ulkonäkö ei paljoa merkitse. Jos rumuus todellakin haittaa, niin parasta mennä lelukauppaan ja ostaa Barbie, Action Man, pumpattava Barbara jne. Mikäli tunteet ovat todella syviä ja ihminen todellakin rakastaa kumppaninsa luonnetta enemmän kuin ulkonäköä, niin kai se onnistuu. En tiedä.
Minulle ulkonäkö on vain plussaa, sillä vaikka en olekaan seurustellut (syystä tai toisesta), uskoisin ihastuvan ennemminkin luonteeseen kuin ulkonäköön. Ja tottakai rakastuneen silmissä kaikki asiat näyttävät kauniilta, etenkin se kumppani, hänhän näyttää yhanalta. Kukaan ei ole ruma, ja vaikka olisikin, niin ei sille välttämättä mitään voi. (Tämä voi kuulostaa julmalta, mutta helpompi on muuttaa ulkonäköään kuin luonnettaan.) En minäkään välttämättä ole mikään kaunotar, mutta olisi suuri järkytys, jos joku ajattelisi vain minun ulkonäköäni eikä lainkaan sisintäni :(
Alkujaan kirjoittanut Seraphina
Käyhän se näinkin: nuorina ollaan niin kauniita ja mennään naimisiin, ja vanhetessa ei enää ehkä ollakaan niin kauniita kuin nuorina, mutta silti: monetko vanhukset eroavat (60-70 v), vaikka kumppani olisikin vähän rupsahtanut?
Onko nyt vähän kaukaa haettu vertauskuva?
Tuon ikäisillähän tilanne on ihan eri ja luultavasti kumpikin ihminen on rupsahtanut tuossa vaiheessa. Vanhetessa varmasti ulkonäön merkitys vähenee vielä entisestään, kun varsinkin naisilla seksivietit vähenevät/loppuvat kokonaan.
Ulkonäöllä on luultavasti eniten merkitystä nuorena, kun ollaan vielä viriilissä ja aktiivisessa iässä, sekä erittäin alttiita erilaisille vaikutteille.
Kreifi onkin jo monesti esittänyt hyviä pointteja siihen, kun jotkut ovat täällä sanoneet ettei ulkonäkö merkkaa heille MITÄÄN. Yleensä vielä ihmiset jotka tietävät (itse ajattelevat) olevansa rumia (ei lasketa pikku angstityttöjä, jotka valittelevat muutamaa pikku ylimäärästä kiloa) ovat erittäin kovia tilittämään siitä ja se ainakin itseäni häiritsee erittäin paljon.
Originally posted by Kreifi
Kuvittele (lainaus Kaapilta) "on hänellä oltava jo jotain perintötekijöistä johtuvan kaltaista (epämuodostumat, suoranainen virheellisyys, yms.)." kaltainen ihminen. Siis jopa epämuodostumia. Ehkäpä kasvaimia. Karhu raateli naaman tunnistamattomaksi, nyt se pysyy kasassa muovilla (tosin toinen silmä on pelkkä silmäkuoppa).
En epäile, ettetkö voisi rakastua tämän kaltaiseen ihmiseen, mutta kun tämä ihminen asetetaan komean miekkosen vierelle, kumpi todennäköisesti on valintasi?
Entä jos molemmat ovat luonteeltaan identtisiä, kumpi on valintasi?
Niin, oliko sillä ulkonäöllä väliä?
Niin, ei sillä ulkonäöllä edelleenkään ole väliä.
Tilanne on tietääkseni kuitenkin lähes mahdoton, joten on erittäin vaikeaa käsittää sitä. Ja toivon etten koskaan joudu tilanteeseen, sillä se olisi varmasti erittäin vaikea. Miten kaksi ihmistä voisi olla mieleltään identtisiä? Jos näin kuitenkin olisi ja olisin ihastunut kahteen mieleltään täysin identtiseen ihmiseen, en valitsisi kumpaakaan. He olisivat kuitenkin kaksi eri ihmistä ja minua on vain yksi. Eikä minua voi jakaa? Ulkonäkö ei siis riitä minulle valintaperusteeksi.
Mayatar
10.9.2003, 9:41:25
Alkujaan kirjoittanut Kreifi
Kaikki ihmiset eivät ole kuitenkaan ihania ja kivoja.
Joten on mahdotonta, että yksikään olisi?
Aika hauskaa on minusta toisten ajatusmaailmoja lähteä kyseenalaistamaan ja esittää perusteeksi mm. sitä, että toinen haluaisi olla hyvä ihminen.
Mitä ihmettä?
Leikkaan käteni, jotta olen hyvä ihminen? Sanon asioita joita en tarkoita, jotta joku pitäisi minua hyvänä ihmisenä?
Hyvät ihmiset ovat suurimman osan mielestä tekopyhiä paskoja, joten en tajua mikä hinku tuohon maagiseen joukkoon olisi kuulua, pelkästään sen statuksen takia. Ja mitä ihmettä saavuttaisi sillä, että yrittäisi päteä kyseisellä asialla, jollain varsin turhalla keskustelupalstalla?
Kreifi tuntuu vetoavan kovin usein siihen, että kaikki eivät ole sellaisia ja tälläisiä. Harvoin kaikki maailman ihmiset ottavat käyttöönsä jonkun tietyn toimintamallin, erittäin harvoin.
Minusta lapsille tulisi opettaa eläimellisyydestä eroon pääsemistä.
Ulkonäkökeskeisyys on aina fyysisyyden voitto henkisyydestä. 0,00001% ihmisistä katsoo ulkonäköä pelkästään esteettisyyden takia. Ihmiset haluavat mahdollisimman terveen näköisiä kumppaneita tai sitten seksuaalisesti heitä miellyttäviä henkilöitä. Minä pidän moista toimintatapaa idioottimaisena, mutta se on vain minun näkemykseni.
Toki voidaan aina vedota siihen, että ihmiset jotka haluavat vastustaa fyysisiä reaktioita ovat tekopyhiä, itse en ole huonompaa perustetta omalle "luonnolliselle" käytökselle nähnyt.
Tommi oli myös aika hauska tuossa aikaisemmin. "Toiset ottaa sitä mitä saa" "Rumien mielestä ulkonäöllä ei ole tietenkään väliä." Tosiaankin, kyllä sitä mielummin on ruma, kun valitsee seurustelusuhteensa toisen naaman ja lihasten, tai sen perusteella "mitä saa".
Edit:// Hum olin ehkä hiukan kireä tätä kirjoittaessa. hihi
Alkujaan kirjoittanut Maya
Tommi oli myös aika hauska tuossa aikaisemmin. "Toiset ottaa sitä mitä saa" "Rumien mielestä ulkonäöllä ei ole tietenkään väliä." Tosiaankin, kyllä sitä mielummin on ruma, kun valitsee seurustelusuhteensa toisen naaman ja lihasten, tai sen perusteella "mitä saa".
No, mutta teidän tekstit alkaa kuulostaa siltä, että ainoastaan rumat voivat olla henkisesti ihania ihmisiä ja kauniit vain ulkokuoreltaan.
Onneksi olen tavannut myös erittäin kauniita ihmisiä, jotka ovat erittäin ihania/mukavia luonteeltaan ja erittäin kiinnostavia ihmisiä. Olenpa myös tavannut erittäin rumia ihmisiä, jotka ovat myös erittäin idiootteja olleet.
Vaikka joku haluaisi, että seurustelukumppani myös mielyttää silmiä, ei se koskaan tarkoita sitä, että samantien kyseinen seurustelukumppani olisi joku erittäin idiootti tai tunnevammainen henkisesti.
Itse tunnen ainakin yhtälailla tyhmiä/idiootteja/ärsyttäviä ym. ihmisiä rumista, että kauniista. Sitä paitsi jokaisella on ihan oma käsitys kuka on ruma ja kuka kaunis.
Koko väittely on mennyt niin naurettavaksi ja vienyt itseltään pohjan, että ei voi muuta kuin hihitellä täällä.
Mayatar
10.9.2003, 14:02:18
Alkujaan kirjoittanut Tommi
No, mutta teidän tekstit alkaa kuulostaa siltä, että ainoastaan rumat voivat olla henkisesti ihania ihmisiä ja kauniit vain ulkokuoreltaan.
En missään nimessä ole sanonut tai tarkoittanut noin. Eihän rumuus tai kauneus ole mitenkään objektiivinen käsite edes, että siitä voisi edes puhua noin.
Huoh kaiketi lopetan itseni osalta tämän väittelyn tähän. Minun ainut pointtini on, että ulkonäöllä ei seurustelusuhteessa tosiaankaan ole mitään merkitystä.
Loria Fraile
11.9.2003, 17:34:48
No itse lukeutunen siihen pienilukuiseen ryhmään jonka mielestä ei ole esim. rumia ihmisiä olemassa. Ja tosiaan korvaisin sen sanan ruma jollain muulla, kuten arvon kreifikin teki. Sen verran negatiivisen kuvan kyseinen sana kuitenkin antaa, että ei se vaihtaminen olisi pahitteeksi. Ja tuota mieltä olen ollut jo pitkän ajan, siis ettei rumia ole, ja sen käsitykseni muutan vasta sitten kun tuo kyseinen mielipiteeni sitten ottaa joskus mahdollisesti muuttuakseen. Ilmoittelen sitten kun näen taas rumia ihmisiä ympärilläni :p
Ei, en ole sanonut yhdellekään tyttö tai poikaystävälleni että tämä olisi ruma. Ja voi ei, en toki tarkoittanut sellaisia tyttö- ja poikaystäviä, ihan vaan ystävä-ystäviä *grin*. No joo, joku on perinyt sukunsa puujalka vitsit, säälikää minua. No, joku tarkkasilmäinen kuitenkin voi päätellä noista yhtä jos toista. Eli ensinnäkin en ole voinut sanoa sellaiselle tyttö/poikaystävälle, että tämä olisi mahdollisesti ruma, koska ei minulla ole ollut sen pahemmin tarvetta sanoa niin kun se kohde ottaa puuttuakseen... ja ihan hyvä niin.
Hmm, en tiedä onko se nyt niinkään vaikeaa elää sellaisessa suhteessa jossa voisi sen enimmittä empimättä sanoa jotain tyyliin, että tämä toinen on ruma tai jotain muuta vastaavaa. Jos minun kuviteltu kumppanini nyt sattuisi sanomaan noin Minulle, niin kaipa minä siitä jokseenkin loukkaantuisin. Mutta hei, ei kukaan ole täydellinen, vai mitä? En edes minä, vaikka sellaista esittäisinkin :D.
Tai sitten se toinen vaihtoehto, jonka jo joku jo mainitsikin, että eläisi ruman kanssa sanomatta tälle tämän, ah, niin viehättävästä ulkonäöstään yhtikäs mitään. Onhan se toki kohteliaampi vaihtoehto ja ehkä kuitenkin itsekkin suosisin tuollaista kaavaa kuin että mennä töksäyttäisin ”hei, sä oot ruma mut kyll mä sust välitän”.
Ja ainahan se on ollut niin, että 'samanlaiset' vetävät samanlaisia puoleensa. Itseäni ainakin huvittaa se, että varsin usein seurustelevat sydänkäpyset ovat varsin toistensa näköiset. Ymmärrätte varmaan, mitä tarkoitan =)
Originally posted by Roakel
Tätä postausta kirjotellessa tuntui kuin kaikki kauniit ihmiset olisivat henkisesti julmia ja rumat enkeleitä. :Itselleni ei ole luotu kykyä pukea ajatuksia kunnolla sanoiksi, mutta nyt kun noin sanoit niin tyydyn vain toteamaan, että itsestäni tuntuu aivan samoin :D
Originally posted by Lumba
Jos nyt seurustelussa kyse olisi pelkästä ulkonäöstä, en voisi ottaa kumppaniksi ihmistä ollenkaan. Mielestäni ihminen kun on ihan ylipäätään rumimpia otuksia koko planeetalla. Voi Lumba kulta tietäisitpä kuinka kanssasi samaa mieltä olenkaan. Ja kun joskus on väitetty että kalkkuna ja lepakko on niitä maailman rumimpia otuksia niin olin totaalisen kummissani mokomasta ajatuksesta. Sillä ihminen voittaisi minun mielestäni jopa nuo pikku söpöliinit rumuuden suhteen. Mutta ei siitä sitten sen enempää
Originally posted by Maya
Hyvät ihmiset ovat suurimman osan mielestä tekopyhiä paskoja, joten en tajua mikä hinku tuohon maagiseen joukkoon olisi kuulua, pelkästään sen statuksen takia. Ja mitä ihmettä saavuttaisi sillä, että yrittäisi päteä kyseisellä asialla, jollain varsin turhalla keskustelupalstalla? No eikös ne sitten ole tekopyhiä paskoja? =) Ainahan sitä ’puhtaista puhtainkin’ jotain hyvillä teoillaan ja asioillaan tavoittelee, ehkei sillain selvästi, mutta kuitenkin. Mutta ei tästäkään sitten sen enempää...
Miltäköhän kuulostaisi seuraava: ”Kyllä varmaan jokainen mieluummin seurustelee kauniimman ja tyhmemmän kanssa kuin ruman ja viisaan”, eli tuollainen ajatus mieleeni tuli pohjaventtiilin juttua lukiessa. Mutt okei, jos nyt sattuisi olemaan kaksi täysin toistensa kaltaiset, mutta vain ulkonäössä olisi eroja, eli toinen on ruma ja toinen on kaunis/komea. Niin kyllä sitä varmaan sitten se viehättävämpi vietäisiin hetimiten ja rumempi jätettäisiin haaskalinnuille. Mutta itse olen ainakin sitä mieltä, että hyvin moni ihminen, joka nyt suinkin itsensä kauniiksi mieltää, on joko ärsyttävän koppavia ja totaallisen huonokäytöksiä tai sitten toisessa tapauksessa muuten vaan omaavat erittäin hyvän itsetunnon, mikä on ihan hyvä asia tietenkin. Mutta useimmiten se taitaa olla valitettavasti niin, että jos jotain nyt kehutaan kauniiksi alvariinsa niin se nousee, kuten julkisuus konsanaan (tai alkoholi joissakin tapauksissa), päähän aikanaan. Joten tähän päästään siihen, että itse mieluummin ottaisin sellaisen ruman (ai että kun minä niin rakastan tuota sanaa), vaikka tällä sitten olisikin vaikeuksia hänen ulkonäkönsä hyväksymisen suhteen.
Mutta kyllä, ulkonäöllä on väliä, mikä toisin riippuu siitä että mistä näkökulmasta asiaa tutkailee.
Ah, kuinka olenkaan niin monella tavalla kehittyneempi kuin te, maanmatoset :D
<ottakoon tosikotkin tuo sitten vain läppänä>
[edit 1]
Originally posted by Kipppe
Se, että rumuus on subjektiivinen käsite, ei tarkoita, ettei sitä olisi olemassa. Jokainen meistä kääntää katseen mielellään muualle, kun jokin esteettisesti epämiellyttävä henkilö, korrektia ilmaisua käyttääkseni, ilmestyy näkökenttään. Ei auta kiistäminen. Haluamme ympäristömme olevan mieltymystemme mukainen. Rumat henkilöt eivät vastaa mieltymyksiämme -> emme halua niitä ympäristöömme. Täysin looginen reaktio. Henkilö voi olla sisältä kuinka kaunis tahansa, mutta päällimmäisenä olevaan paskakerrokseen kiinnittää aina ensimmäisenä huomion. Se antaa viitteitä siitä, kannattaako yrittää kaivaa syvemmälle, ts. onko mahdollinen hyöty vaivan arvoista. Me kaikki voimme olla rumia, tarvitaan vain sopivat kriteerit. Kriteerien luonti onkin sitten jokaisen itsensä tehtävä.
Naiviutta tai ei, sama se. Mutta jos olet sattunut huomaamaan, niin minä varsin usein, kuten varmasti suurin osa tältä foorumilta, olen/on kertonut oman näkemykse/ni/-nsä asiaan. Sinun mielestäsi asia on niin kuin on, ja minun mielestä se taas on niin kuin sanoin. Jokaisella on mielipiteensä ja uskomuksensa, enkä niitä itse ainakaan aio sen pahemmin järkyttää. Ja ei, en väitä että sanomasi olisi 'väärä', koska ei ole olemassa sellaista kuin väärä ajatus, mielipide, yms... Mutta ihan viisaita sanoja sinulta kyllä tuli vaikka olenkin edelleenkin toista mieltä =)
Se, että rumuus on subjektiivinen käsite, ei tarkoita, ettei sitä olisi olemassa. Jokainen meistä kääntää katseen mielellään muualle, kun jokin esteettisesti epämiellyttävä henkilö, korrektia ilmaisua käyttääkseni, ilmestyy näkökenttään. Ei auta kiistäminen. Haluamme ympäristömme olevan mieltymystemme mukainen. Rumat henkilöt eivät vastaa mieltymyksiämme -> emme halua niitä ympäristöömme. Täysin looginen reaktio. Henkilö voi olla sisältä kuinka kaunis tahansa, mutta päällimmäisenä olevaan paskakerrokseen kiinnittää aina ensimmäisenä huomion. Se antaa viitteitä siitä, kannattaako yrittää kaivaa syvemmälle, ts. onko mahdollinen hyöty vaivan arvoista. Me kaikki voimme olla rumia, tarvitaan vain sopivat kriteerit. Kriteerien luonti onkin sitten jokaisen itsensä tehtävä.
Mayatar
12.9.2003, 8:26:43
Alkujaan kirjoittanut Kipppe
Se, että rumuus on subjektiivinen käsite, ei tarkoita, ettei sitä olisi olemassa. Jokainen meistä kääntää katseen mielellään muualle, kun jokin esteettisesti epämiellyttävä henkilö, korrektia ilmaisua käyttääkseni, ilmestyy näkökenttään. Ei auta kiistäminen. Haluamme ympäristömme olevan mieltymystemme mukainen. Rumat henkilöt eivät vastaa mieltymyksiämme -> emme halua niitä ympäristöömme. Täysin looginen reaktio. Henkilö voi olla sisältä kuinka kaunis tahansa, mutta päällimmäisenä olevaan paskakerrokseen kiinnittää aina ensimmäisenä huomion. Se antaa viitteitä siitä, kannattaako yrittää kaivaa syvemmälle, ts. onko mahdollinen hyöty vaivan arvoista. Me kaikki voimme olla rumia, tarvitaan vain sopivat kriteerit. Kriteerien luonti onkin sitten jokaisen itsensä tehtävä.
Huh, onkohan joku väittänyt, että rumuutta ei olisi olemassa?
Loppuun en edes jaksaisi vastata, koska ihmiset eivät ilmeisestikkään pysty ymmärtämään, että jotkut pyrkivät vastustamaan ns. luonnollisia reaktioita ja onnistuvat siinä ilman mitään sen suurempia ongelmia.
Minä en rajaa kiinnostumistani ihmisistä siihen, onko hän mielestäni kaunis tai ruma. Ulkonäöllä ei ole edelleenkään mitään merkitystä.
Tulee vähän sellainen olo, että nämä yleistykset vältetään vasta, kun näytän ihmisen jota pidän erittäin rumana, ja alan siinä silmien edessä seurustelemaan hänen kanssaan.
Vaikka olisitte tosi fiksuja etc. pyytäisin, että älkää laittako sanoja toisten ihmisten suuhun. Teidän ajatusmaailmanne, teidän logiikkanne, teidän aikojen saatossa muodostunut persoonanne, ei muistuta lainkaan sitä, miten toiset ihmiset ovat persoonansa koonneet. Minusta on aika naurettava, mennä yleistämään oma maailmankuva, kaikkien maailmankuvaksi ja lähteä väittämään vastaan, kun toinen sanoo, että asia ei niin ole.
Powered by vBulletin™ Version 4.0.5 Copyright © 2010 vBulletin Solutions, Inc. All rights reserved.