Runoja

[Gabriel]

Tässä Jossain Hevonkuusen Peräkorvessa™ ei ole muuta seuraa kuin kännykkä (saldo nyt muuten 215 euroa :rispekti: ), Tuntematon Sotilas ja oma mieleni. Jälkimmäisen kanssa olen kai seurustellut eniten, se ei ainakaan laskuta. Tässä eilen tein kolme runoa. Kaksi ensimmäistä pyrkii kuvaavaan tyyliin, kolmas on enemmänkin 'runo'.

Rakkaus

Hänen hymynsä sai pohjan sydämeni lämpenemään,
suupielet niin kauniit tuon hellän ja rakastavan olennon,
vehreät silmänsä hänen, seurasivat ne sulamistani mun
ja tuikkivat ne tähtinä kun hymylläni omalla vastasin,
hehku hopeisen kuun niist' silmist' kauniina peilautui,
lankesi se hänen silkkisille kutreilleen saaden ne vaalein' hohtamaan,
hymy tuo hellä laajeni kun viereen hänen laskeuduin,
paljastaen hampaat sirot, ne kajossa hopeanvalon hohtivat.

Keho hänen lämmin ja elävä; vasten omaani painautui,
pää hänen raskas mut hellä, olkapäällein mun laskeutui,
käteni kiers' selkänsä hänen ja kylkeä vasten tiukentui,
hellästi vedin hänet lähemmäksi ja vasten mua hän painautui,
lämmön rakkaan hellän tunsin hänestä säteilevän,
hellyyksiä silkkisiä hänen suunsa korvaani kuiski,
suunsa omani vasten huulia hänen painoin ja kiihkoon läheiseen päädyimme me,
alla kajon hopeanvalon.

Vastakohta.

Valhe

Hän oli pirstaloinut tahtoni jo tuhannesti,
se irstas myrkyllinen viekoitteleva syöjätär,
hänen hymynsä oli kuin pääkallon virne,
hänen silmänsä seurasivat rappeutumista sieluni,
toivat ne mieleeni syvät ja sameat mutapohjaiset järvet,
niidenkin syvyyksissä eli sampien kaltaisia turmioituneita petoja,
ja rumasti näkyi hänen kasvojen pinnassa muutamia suonia,
ne mustan ja turmeltuneen sydämen tahdissa sykkivät.

Kietoi hän luihut pitkäsormiset käsivartensa ympärilleni mun,
veti tuo lukitar halvaantuneen voimattoma ruumiini luokseen,
ja painoi suunsa, lähteen kaikkia myrkkyjen, korvalleni,
kuiskien pehmeitä limaisia valheitaan hän minua tappoi,
tuntea saatoin ne sanat ja myrkyllisen vaikutuksen niiden,
kuin hämähäkit ja tuhatjalkaiset kipittivät ne korvakäytävääni pitkin mieleeni,
silloin rappeutuvana tajusin jotain, joka tapahtunut oli kauan sitten;
oli saanut hän uude uhrin seittiinsä tempomaan.

Seuraavan runon on tarkoitus kuvailla kirjailijan luomistyötä, inspiraation ja idean valitsemista monista sekä sen toteuttamista. Luin eilen kovasti Kalevipoeg (Kalevan Poika) -nimistä Viron eeposta ja sen tyyli jäi mieleeni.

Tässä pätkä siitä runosta kuinka Kalevipoeg Virosta Suomeen ui.

Kalevite kange poega,
vägev käsi peksis laineid,
vete alla käsi peksis,
jalgadega edasi tüüris.

(suomeksi:
Kalevien sitkeä poika,
väkevä käsi aaltoi hakkas,
vesien alle käsi hakkas,
jaloillaan suoraan ohjasi.
[Menettää suurimman osan viehätystään suomennettuna, btw.])

Luoja

Anna, sulle luvun luen,
kirjan kerron,
tarun tarinoin,
jutun jutustelen.

Katso, ajatukset ahdistavat,
mietteet mahtavat,
tilan tarvii,
kertomukseks' kerätään.

Sanat syntyy paperille,
luvut luodaan kiville,
tarut tahkotaan marmorille,
itkuvirret isketään mieliin.

Haamut harmaat,
aaveet ankeat,
kasvot kurjat,
mielet murjot.

Nimi niillä,
kutsuma kaikilla,
haukut heillä,
nimitykset näillä.

Yli toistensa kiljuvat,
ääntään suuremmaks' korottavat,
valitustaan visertävät,
piinaansa parkuvat:
"Tästä tarinoi;
musta mutise,
marinoit mistä;
kerrot kestä?"

Toisia työntelevät,
itseä ilmoittavat,
muille murisevat,
omaansa onnittelevat.

Yritän yhtä,
tarkkailen toista,
kokeilen kolmatta,
nostan neljännen.

Hänestä hekumoin,
siitä surisen,
tästä tarinoin,
keskeisestä kerron.

Jo sanat syntyy,
lauseet luodaan,
virkkeet viritetään,
kappaleet kasataan,
luvut luodaan,
kertomus kirjoitetaan,
taru tehdään,
eepos eritetään.

Nyt jo sanoja seurataan,
lauseita lauletaan,
virkkeitä virretään,
kappaleita kerrotaan,
luvut luetaan,
kertomus kerrotaan,
taru tarinoidaan,
eepos esitetään.

Nyt sulle luvun loin,
kirjan kirjoitin,
tarun tein,
jutun julkaisin.

Siis luku lue,
kirja kerro,
taru tarinoi,
juttujutustele,
eteenpäin esittele,
omasta ojenna,
itseltään ilmoita,
mielestäs' mutise,
suvulta seuraavalle,
pojalta perijälle,
tyttäreltä toiselle,
mukulalta miehelle!

Ja TODELLA ISO määrä :rispekti: :ä sille joka kolmannen jaksoi loppuun lukea. XP

[Tsunami]

Erittäin taitavaa runoutta.:rispekti:
Paras oli ehkä Valhe.Kaikille arvosanaks ysi.

[Moguta]

Luin kaikki ja nuo kaksi ensimmäistä tosiaan olivat mielenkiintoistaluettavaa, jos niitä vielä vertailemaan ryhtyi.
"Oli saanut hän uuden uhrin seittiinsä tempomaan"... Tuo lause on esiintynyt varmasti ennenkin jossain kirjoituksessasi. Ihan varmasti on! (ellen aivan laho päästäni ole)

Kolmas olisi itse asiassa eniten edukseen runonlaulajan suusta kuultuna, mutta kyllähän se ihan kaikessa hiljaisuudessa luettunakin kelpaa :)

Sinä se jaksat kirjoittaa.

Ja tuo puhelinlasku on Kauhistuttava vaikka olosuhteet olisivat mitkä. Puhelujen vastaanottamisenkin täytyy maksaa ja Paljon, että tuo käy edes jotenkin järkeen...

[Gabriel]

Originally posted by Moguta
1. "Oli saanut hän uuden uhrin seittiinsä tempomaan"... Tuo lause on esiintynyt varmasti ennenkin jossain kirjoituksessasi. Ihan varmasti on! (ellen aivan laho päästäni ole)

2. Ja tuo puhelinlasku on Kauhistuttava vaikka olosuhteet olisivat mitkä. Puhelujen vastaanottamisenkin täytyy maksaa ja Paljon, että tuo käy edes jotenkin järkeen...

1.
Ensi ajatukseni oli, ettei hän ollut ihminen,
tuo alhainen ja viekoitteleva ketku,
kapeitten huulien pieli nykimään pyrki turhan usein,
kädellään varjasi hän kaavustaan näkyvät kasvonsa,
ja seurasi silmillään valheensa vaikutusta minuun,
oli saanut hän uuden uhrin seittiinsä tempomaan.

=)

Kyseinen pätkä inspiroi Stephen Kingiä mahtavaan eepokseensa 'Musta Torni'. Se esiintyi kirjassa myös lainauksena, tosin en muista sitä enää ulkoa, tuo pätkä on suunnilleen viitteellinen. Runokokoelman nimi oli "Childe Ronalde to the dark tower came" mutten tekijän nimeä muista.

Musta Torni on antanut minulle monia inspiraatioita lainauksillaan.
Eliotin 'Minä näytän sinulle ahdistuksen kourallisessa tomua' on ehkä kaikkein tutuin. =)

2. Eilisen puhelumme jälkeen (jonka minä vastaanotin) näytti saldo olevan 227. Absurdia. Olen siis vastaanottanut 2 puhelua ja saldoni on kohonut silloin 173:sta 227:ään. Saldo-viesti kertoo, että ulko: 198. =)
Uskottavaa. Jos tuo tulee oikeasti laskuun, niin saisinko tappivanukasta? :bored:

[Silver]

Kaappi, ellet tiennyt, ulkomaille soitettaessa (ja toistepäin) vastaanottaja maksaa enemmän kuin soittaja, ja näytät olevan virossa, eli mikä ihme siinä sitten on?

Rakkaus maksaa :D

[Gabriel]

Originally posted by Silver
Kaappi, ellet tiennyt, ulkomaille soitettaessa (ja toistepäin) vastaanottaja maksaa enemmän kuin soittaja, ja näytät olevan virossa, eli mikä ihme siinä sitten on?

Rakkaus maksaa :D


Saldo näytti eilen olevan 249 euroa.
Tuleeko se laskuun?

/me voi hyvin pahoin


Btw.tiesittekö että suurishokki voi antaa ihmiselle kovan tahdon oksentaa? minä ainakin tiedännyt.

[Heldy]

sangen taitavaa jos saan sanoa..
Tuommoista runoutta ei olekkaan pitkään aikaan näkynyt mailla halmeilla.. Sanonpahan vaan että sulle tuota :rispekti: :iä ja paljon ja enkeli sulle päälle noista hienon hienoista runoista :henkeli: ja kaikkea muuta hyvää jatkoon..!