Seuraa

[Sami E]

Seuraa

Minä tunnen, miten ne vaanivat minua aivan mieleni rajoilla. Todellisuudessa ne eivät voi minulle mitään, koska oikea maailma vihaa sellaisia olentoja. Silti minä tunnen ne täälläkin, silmäkulmassani, vierelläni peilikuvassa, hipaisuna vaatteessani, selkäni takana, avoimissa oviaukoissa, ne ottavat omakseen jokaisen oudon äänen.

Ne eivät ole totta. Ne eivät ole totta.

Yksi niistä, tai ehkä useampikin, painaa minua kaulasta.

Mutta unissa todellisuus ei suojaa minua. Unet eivät ole totta, ne eivät ole totta, ja mieleni unissa olen niiden armoilla.

Jos ne ovat vain unia, miksi ne seuraavat minua tänne? Miksi minä tunnen ne yhä?

Tämä ei voi olla unta. Tämä on totta, tämä on todellista, minä tunnen sen.

Ja silti myös ne. Ne ovat hiipineet mieleeni ja asettuneet sinne: epätoden linnakkeeseen toden maailmassa. Kaikki muu tässä maailmassa on varmaa, selvää, totta, mutta mielessä saavat temmeltää aineettomat harhat ja oudot luomukset mahdottomissa maailmoissa. Sieltä jostain nämä ovat tulleet, minusta, minä olen niiden maailmankaikkeus. Siksi ne ovat niin kiinnostuneita, katsovat, ovat lähellä, niin lähellä, koskettavat, ja ruumiini läpi kulkee voimattoman ahdistuksen väreitä.

Epäilen, että jos kertoisin niistä muille ihmisille, minulle naurettaisiin, hyväntahtoisesti tietenkin, tai katsottaisiin oudosti, tai minua rohkaistaisiin ja sanottaisiin että ne eivät ole totta.

Minä tiedän sen, mutta ne ovat olemassa, minä tunnen sen, minun kauttani ne piinaavat minua, ja ne aaveet ovat minun, vain minun, mitään kuolleita henkiä pahempia.

"Miksi minä", kysyn, ja vastaus on "Koska minä." Jos haluan elää, ne eivät mene pois, koska ne katoavat vasta, kun minä katoan. Siksi ne seuraavat minua, piinaavat minua, koska tahdon elää. Joskus en tunne niitä, joskus, mutta ne palaavat aina, heräävät sisältäni.

Joskus en tunne niitä.
__________________

Lyhyt ja yksinkertainen, mutta kohtuullinen teksti. Jos kommentoitte, kommentoikaa vapaasti, ja mieluusti pitemmin kuin minä itse.

[Gabriel]

Todella mielenkiintoinen teos. Ihan ymmärrettävää tietenkin, tuleehan se sinulta. Sananvalinnat ovat hyvin onnistuneita, mutta jätetäänpä grammatik rauhaan.

Eniten tässä pidin siitä, että kyseessä voi olla montakin vaihtoehtoa.
a) Henkilö on tulossa hulluksi
b) Henkilö on riivattu
c) Henkilö on nero, jonka älykapasiteetti on liian suuri ja jonka ajatukset ovat liian äänekkäitä.

Todella mainio teksti ja tuo minulle mieleen Kafkan. Oletko lukenut häntä?

*tapu tapu*

Se oli kyllä mainio.
Tuo kohta jossa hän älyää myös, että muilta ei ole apua odotettavissa kuvastaa myös hyvin tilanteen toivottomuutta.

Lyhyt ja yksinkertainen, mutta kohtuullinen teksti. :D

:rispekti:

[Noirre]

.... o.0

Hieno teos, mutta jatkuna sanan "uni" toistelu tekee siitä suhteellisen vaikean seurata. mielenkiintoinen, en muuta sano.

[Tsunami]

Erittäin mielenkiintoinen juttu.Arvosana:91/2

[samiloop]

Tekstin fiilis ei ole aivan koukuttava, muutama sananvalinta katkaisee ajatusvirran paikka paikoin. Henkilön ajatusmaailma on myös tekstin yleisilmeestä ja muita ihmisiä kohtaan esitetyistä ajatuksista päätellen melko johdonmukainen, joka taas on psykoottisen laitostapauksen vastakohta.

Aihe on kyllä äärimmäisen vaikea kuvailtavaksi edes vähän vakuuttavasti, joten propsit hyvästä teoksesta.

[David A. Mage]

Originally posted by Gabriel
Eniten tässä pidin siitä, että kyseessä voi olla montakin vaihtoehtoa.
a) Henkilö on tulossa hulluksi
b) Henkilö on riivattu
c) Henkilö on nero, jonka älykapasiteetti on liian suuri ja jonka ajatukset ovat liian äänekkäitä.

d) Henkilö olen minä.

Eikunsiis... Erittäin vakuuttava teksti. Paranoian melkein tuntee, ja kun tuota lukiessa jokin otus lennähteli minun näkökenttääni ikkunan takana, niin refleksinomaisesti käänsin pääni sitä kohti ja sydämenlyönnit alkoivat tuntua päässä (tietysti kyseinen ilmiö saattaa johtua siitäkin, etten ole syönyt mitään vähään aikaan, ja en nukkunut koko yönä) joka aina ilmenee kun tarpeeksi jännittyneessä olotilassa olen. Kuitenkin tarkoituksenmukaisesta ahdistavasta tunnelmasta pidän tuosta. Varsinkin tuo "Epäilen, että jos kertoisin niistä muille ihmisille, minulle naurettaisiin, hyväntahtoisesti tietenkin, tai katsottaisiin oudosti, tai minua rohkaistaisiin ja sanottaisiin että ne eivät ole totta. " saa minut säälimään kyseistä henkilöä. Sitä paitsi itsekin välillä on samankaltainen tunne, varsinkin kun aina sillointällöin näkee mustanpuhuvan hahmon silmäkulmassa, vaikkei siellä kuitenkaan tarkemman katsahduksen mukaan ole ketään. Seinät liikkuvat, meitä tarkkaillaan. (joku lukee liikaa kirjoja (tarkalleen ottaen kyseisen "Seinät liikkuvat"-kommentin alkuperä on kirjasarja Kuolemanportti))

Ja eihän muutama ylimääräinen poltergeist koskaan pahaa tee, vai..? =/

[Heldy]

Todella mielenkiintoista luettavaa etenkin kun pitäisi nukkua..
no kuitenkin :rispekti: :iä sinullle tuosta ja toivon tuollaisia enemmänkin..!

[Sami E]

Originally posted by Gabriel
Eniten tässä pidin siitä, että kyseessä voi olla montakin vaihtoehtoa.

a) Henkilö on tulossa hulluksi
b) Henkilö on riivattu
c) Henkilö on nero, jonka älykapasiteetti on liian suuri ja jonka ajatukset ovat liian äänekkäitä.


Kaikki nämä ovat tosiaan mahdollisia, ja muutkin vaihtoehdot, tulkinnasta riippuen.


Originally posted by Gabriel
Todella mainio teksti ja tuo minulle mieleen Kafkan. Oletko lukenut häntä?

Muutaman novellin, mutta siitä on jo aikaa. Muistutitkin minua, että pitäisi jossain välissä tarttua vähän isompaan annokseen miestä.


Originally posted by Gabriel
Se oli kyllä mainio.
Tuo kohta jossa hän älyää myös, että muilta ei ole apua odotettavissa kuvastaa myös hyvin tilanteen toivottomuutta.

Ja silti hän jaksaa toivoa.


Originally posted by Noirre
Hieno teos, mutta jatkuna sanan "uni" toistelu tekee siitä suhteellisen vaikean seurata.

Olen kyllä samaa mieltä, että sana tuli toistettua ainakin kerran liikaa, mutta vaikean seurata? o.o


Originally posted by samiloop
Tekstin fiilis ei ole aivan koukuttava, muutama sananvalinta katkaisee ajatusvirran paikka paikoin. Henkilön ajatusmaailma on myös tekstin yleisilmeestä ja muita ihmisiä kohtaan esitetyistä ajatuksista päätellen melko johdonmukainen, joka taas on psykoottisen laitostapauksen vastakohta.

Aivan :)


Originally posted by David.A.Mage
d) Henkilö olen minä.

Eikunsiis... Erittäin vakuuttava teksti. Paranoian melkein tuntee, ja kun tuota lukiessa jokin otus lennähteli minun näkökenttääni ikkunan takana, niin refleksinomaisesti käänsin pääni sitä kohti ja sydämenlyönnit alkoivat tuntua päässä (tietysti kyseinen ilmiö saattaa johtua siitäkin, etten ole syönyt mitään vähään aikaan, ja en nukkunut koko yönä) joka aina ilmenee kun tarpeeksi jännittyneessä olotilassa olen. Kuitenkin tarkoituksenmukaisesta ahdistavasta tunnelmasta pidän tuosta. Varsinkin tuo "Epäilen, että jos kertoisin niistä muille ihmisille, minulle naurettaisiin, hyväntahtoisesti tietenkin, tai katsottaisiin oudosti, tai minua rohkaistaisiin ja sanottaisiin että ne eivät ole totta. " saa minut säälimään kyseistä henkilöä. Sitä paitsi itsekin välillä on samankaltainen tunne, varsinkin kun aina sillointällöin näkee mustanpuhuvan hahmon silmäkulmassa, vaikkei siellä kuitenkaan tarkemman katsahduksen mukaan ole ketään. Seinät liikkuvat, meitä tarkkaillaan. (joku lukee liikaa kirjoja (tarkalleen ottaen kyseisen "Seinät liikkuvat"-kommentin alkuperä on kirjasarja Kuolemanportti))

Todellisuus on tarua ihmeellisempää |)
No ainakin melkein, tuollaiseen tunnelmaan tietenkin pyrin :)

Ja myös käsittelemään todellisuuden ja mielikuvituksen suhdetta.


Originally posted by
Todella mielenkiintoista luettavaa etenkin kun pitäisi nukkua..
no kuitenkin :rispekti:iä sinullle tuosta ja toivon tuollaisia enemmänkin..!

Juuri oikea aika tällaisen lukemiseen |)
Katsoo nyt, en tule yleensä niin hirveästi kirjoittaneeksi. Jos en tartu inspiraatioon heti kun se tulee, jää idea yleensä toteuttamatta.

Kiitoksia palautteesta kaikille :)

[Celeb]

Hyvä :).
Lauseet tuntuivat aika lyhyiltä, mutta sisältöä oli sitäkin enemmän.
Tuli mieleen elokuva Kaunis Mieli, jossa päähenkilöllä on skitsofrenia. Todella hyvä elokuva. Palkittu maailman parhaaksi elokuvaksi.

[Sami E]

Alkujaan kirjoittanut Celebrati
Hyvä :).
Lauseet tuntuivat aika lyhyiltä, mutta sisältöä oli sitäkin enemmän.


Itse kyllä katsoin sitä nyt vähän sillä silmällä, että saisi olla pidempi, noin tekstin tasolla. En ole nyt ihan varma, oliko minulla aikoinaan mielessä jonkinlaista jatkoa, jonka sitten kuitenkin jätin tuumaten että siinä oli nyt hyvä paikka lopetukselle, kuten joskus teen.

[Rachel]

Vilkaisen aika harvoin fiktio & kirjallisuus alueelle, koska koulussa ei ole aikaa käydä lukemaan pitkiä juttuja, mutta tämä oli juuri sopivan mittainen. Ja todella hyvä niin lyhyeksi novelliksi. Mieleen tuli parikin kuuluisaa kirjailijaa. Viimeinen pitkä kappale on hyvä. Kertojalla on kaksi vaihtoehtoa; kärsimys tai kuolema. Eikö se lopulta ole jollain tavalla totta kaikkien kohdalla?
Erittäin hyvin kirjoitettu novelli. :)

[Outraider]

Itse en ole mikään suuri kirjallisuuden ystävä, enkä siis vietä paljoa aikaa kirjojen ääressä, mutta tämä oli mielenkiintoinen lukea, ja kun vielä ajatusmaailma ja mielenkiintoni on tyyliin "Tuolla on jotain, vaikka siellä ei olekaan mitään". Ja vielä kun teksti pysyy tuollaisena lyhkäisenä eikä vie 3 A4 arkkia sen jaksaa lukea ihan ajatuksen kanssa, ilman että tuskastuu