Suhteellisuuksia - ennaltamäärätty kohtalo

[Gabriel]

Aloitamme siis ihan yksinkertaisista käsitellessämme tätä aihetta joka on 'Yksilön mahdollisuudet vaikuttaa ympäristöön'.
Mihin yksilö voi vaikuttaa tehokkaimmin? Omaan kotiinsa tietenkin ja perheeseensä. Yksin asuva yksilö voi päättää kokonaan millaiseksi hän oman reviirinsä haluaa. Hän voi merkitä sen millä haluamallaan tavalla tahansa todistaakseen sen omakseen (tai ei ihan, käsittelen vielä merkkausta ja sen mahdollisuuksia myöhemmin).

Yksilö ja perhe. Mitä pienempi on perhe jossa yksilö asuu, sitä enemmän on hänellä siellä vaikutusvaltaa. Aina vain lukumäärästä riippuen on yksilön vaikutusvalta teoriassa
50%, 33.333...%, 25%, 20%, jne. Harvoin on nykyisessä yhteiskunnassamme perheitä jotka olisivat niin suuria, että yksilön vaikutusmahdollisuudet huventuisivat alle 16,777%:n. Joka tapauksessa on omassa perheessään asuva yksilö suuri tekijä. Hänen päätöksensä voivat kulkea suorastaan järisyttävinä aaltoina läpi koko kodin ja vaikuttaa - joskus katastrofaalisesti - muihin perheenjäseniin. Katastrofaalinen vaikutus olkoon esimerkkinä vaikka itsemurha.

Koulu...
...tai muu kollektiivinen työ/kerääntymispaikka. Jos yksilö on oppilas ovat hänen vaikutusmahdollisuutensa luokan sisällä alle nollan prosentin. Teoriassa pitää luokanvalvoja suunnilleen 95% päätösvallasta. Oppilaskunta on tietenkin eri asia. Koululaisyksilön vaikutusvalta koko kouluun, eli kaikkiin luokkiin, opettajanhuoneeseen ja opettajiin on melkein yhtä kuin nolla. Ellei oppilas tartu sinkoon ja kranaatteihin ei hänellä ole melkein mitään mahdollisuuksia lähettää shokkiaaltoja pitkin rauhallista lampea (vertauskuva meinaa vaikuttamista).

Jos yksilö on rehtori on hänellä tietty vaikutusvalta oppilaan yli. Se valta ei kuitenkaan ole läheskään yhtä suuri kuin oppilaan vanhemman. Vielä vähemmän kykenee rehtori vaikuttamaan opettajiin. Käytännössä suurin asia jota rehtori voi tehdä on antaa temporaariset bannit.

Yhteiskunta. Yksilön vaikutus yhteiskuntaan (jos yksilö on tava-yksilö) = 0%. Jos yksilö ei heittäydy sissiksi ja alkaa sotimaan pitkin katuja ei voi hän melkein mitään päätöksille. Ottakaa kuitenkin huomioon, että presidentin päätökset eivät ole kovinkaan suuria ja että maan asioista päättää 200 henkeä, joista yhdellä on suhteellisen vähän valtaa. Diktatuurisessakin yhteiskunnassa yksinvaltiaalla ei ole usein rajatonta valtaa, vaan sitä rajoittavat esim. senaatti tai sotilasvaltiossa - kenraalit.
Yksilön vaikutusvalta yhteiskuntaan on siis olematon, päinvastoin yhteiskunta hallitsee yksilöä. Saiko muka nazi-saksassa juutalainen koristella asuntoaan miten haluaa?

Maailma.
"In 12 hours I am going to burn the city of Washington into a pile of rubbish with this giant 'laser'." =)
Yeah, ei tarvitse edes selittää.

Ja asioista mielenkiintoisin:
Maailmankaikkeus.

Mitkä ovat yksilön (asemasta riippumatta, edellytys kuitenkin että ei omista jumaluuden voimia) mahdollisuudet vaikuttaa koko universumia kasassa pitäviin tilan, ajan ja ulottovuuksien akseleihin? Käytännössä tämä siis tarkoittaa esim. ajan suunnan kääntäämistä (mittakaava 100%) tai omien ulottovuuksien tapahtumien korvaamisen vaihtoehtoisilla?
Ihan imbesilleille selittääkseni...
Vaikutusmahdollisuudet: 0%


TULOS:
Haluaisimmeko vaiko emme, silti ovat kohtalomme ennaltamäärätyt. En tarkoita nyt sitä kenen kanssa menet avioon vaiko milloin kuolet, mutta kohtalo hallitsee elämäämme yhdessä suhteessa:
Ihminen ei kohoa KOSKAAN jumaluuksien taistelukentille. Oletteko tosiaan naiivisesti olettaneet, että korkeammat voimat hallitsevat ihmisten tekosia tai edes välittävät näistä? Jumalaa lukuunottamatta ei tee mikään voima niin (paitsi ehkä Saatana). Kaikki välissä olevat voimat ovat niin korkealla ihmisen yläpuolella, ettemme ole niille mitään. Kohtalo on määrännyt ihmisen ihmiseksi ja tämä on kykenemätön muuttamaan sitä, ellei apu tule ylhäältä. Ja kohtalonhan määräävät nuo henkiset voimat ihmisen ja Jumalan välissä.

ELI, näyttää siltä että yksilön vaikutusvalta maailmankaikkeuteen on estetty ja että yksilön kohtalo on ennaltamäärätty.


P.S. Tämä teksti oli kirjoitettu misantrooppis-humoristisessa mielentilassa, joka oli luotu täysin tietoisesti ja keinotekoisesti. Syy siihen: Oli tylsää.
Lisäksi on tämä kokeilu siihen, miten hyvin perusteltuja vastaväitteitä saan "vastarannan kiiskeiltä".

SUOMEKSI: Tämä oli täysin turha kirjoitelma ja olisi voinut jäädä kirjoittamattakin. Tämä ei ole edes minun näkökantani, sillä uskon Jumalan luoneen maailmankaikkeuden (ja ihmisen) tarkoituksella.

(Hitsi, kuinka ihmeessä kykenin asettumaan NÄIN päinvastaiseen näkökantaan omani suhteen?)

[Eetupatukka]

Eri asia onkin sitten, onko olemassa mitään suurempia kemuja joista jäämme paitsi.

[Moguta]

No niin. Taas tekstiä joka pakottaa ajattelemaan vähäksi aikaa.

Tietenkin ihan ensimmäisenä mietin omat mahdollisuuteni vaikuttaa lähiympäristöön (perhe, ystävät jne.) ja hiukan kaukaisempaan ympäristöön, mutta koska oletan, että ketään ei kiinnosta, miten vaikutan läheisiini, jätän vaikuttamatta teihin tylsistyttävällä tavalla ja vaikenen.

Sitten voitaisikin keskustella siitä, mitä 'kohtalo' sinällään on.
Ja totta kai siitä, miten vedetään raja lajin ja yksilön kohtaloiden välille.
Ja kun on vähän aikaa pohdiskeltu, niin voidaan mietiskellä myös, että kaiken kohtalo on ennaltamäärätty. Ei ihmisellä, ei maailmankaikkeudella, ei edes mahdollisella Jumalalla tai muulla ylimmällä voimalla ole muita vaihtoehtoja, kuin noudattaa rataa, jonka etapit ovat Alku, Matka ja Loppu. Ihmisen elämän tapauksessa Alku tarkoittaa syntymää, Matka elossa vietettävää aikaa ja Loppu kuolemaa, elämän lakkaamista. Tämä on lajin kohtalo, mutta voidaanko käsitteeseen 'kohtalo' sitoa tällöin yksilön 'yksityinen kohtalo'? Vai onko meidän jätettävä näistä kahdesta asiasta keskustelu täysin erillisille päiville.
Yksityinen kohtalo eroaa siinä mielessä yleisestä (lajin) kohtalosta, että vaikka radan osuudet ovat näennäisen samat, jokaisen Alku poikkeaa enemmän tai vähemmän muiden lähtökohdista, jokaisen yksilön Matka (huom. tässä on useimmiten se suurin ero eri yksilöiden välillä) kulkee muista eriävää reittiä ja näin ollen se päättyy myös omaan yksilölliseen Loppuunsa. Yksilön näkökohdasta juuri nuo eroavaisuudet ovat tärkeitä. Yleisestä näkökohdasta taasen eroilla ei ole mitään merkitystä, vaan kaikki kulkee samaa ennaltamäärättyä rataansa.
Tähän joudun keskeyttämään, mutta jatkanen myöhemmin aiheesta.

Hmm... Tässä kirjoituksessani taasen ei taida olla kovinkaan selkeää pointtia, mutta siinä saatte nähdä tapaani työstää ajatusta. (sillä en ole aiemmin miettinyt mitään tuollaista ja se koko "alku-matka-loppu" -juttu on tältä istumalta sepitettyä)

[absinthe]

Ei elämä ole ihan näin ankeaa.

Ihan ensiksi, monet meistä ovat ihan tyytyväisiä vaikuttaessaan vaan omaan ympäristöönsä, ja kyllä, ihminen päättää itse kohtalostaan. Kohtalo on sana, joka käsittää ennaltamäärätyn tulevaisuuden, eli on tavallaan käveltävä tiettyä linjaa. Ja kyllä, jokaisen kohtaloksi voidaan lukea koulu, työpaikka, jne, mutta kohtalo käsittää myös päättymisen, mikä on lopputulos, Ja sen jokainen päättää itse; missä työskentelee, miten, miksi, jne. Näillä perustein ihmisen kohtalo ei mielestäni ole mitenkään todistettavasti ennalta määrätty, ja jos onkin niin tämä on yhteiskunnan yhteinen määräys.

Ja toiseksi, jos joku ihminen haluaa suuremmin vaikuttaa asioihin, hakeutuu hän sellaisiin piireihin mistä voi edetä vaikutusvaltaiseksi. Oli ihminen sitten pahainen katusoittaja Pariisissa (ehe-ehe, Heidi :D ) tai itse Yrjö tuplavee Puska, on hänellä vaikutusvalta omaan ympäristöönsä, eikä kukaan käske että nyt syöt, nyt nukut, ja nyt jodlaat italiaksi.

Ja vielä kuudenneksikolmanneksi, MIHIN vaikuttaa? Viittaat puheessasi siihen että ihminen ei voi vaikuttaa omaan elämäänsä? Voiko? Voi. Jos on niin saamaton ettei edes omaan elämäänsä voi vaikuttaa on asiat kyllä aika surkeasti. Ja nyt puhutaan niinq tälleen yleisesti, mistään vankeuteen syntyneistä ei voida vetää johtopäätöstä koko ihmiskunnasta. Sillä kuten sanottu, tästä sai sellaisen kuvan että ihminen ei voisi vaikuttaa yhteiskuntaan, mutta huomaa kuitenkin, että ihminen ON yhteiskunta. Jumalalla ei ole siinä sijaa. Maailmankaikkeuteenyhdelläkään siinä elävällä yksilöllä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa. Toisaalta taas, maailmankaikkeus = kaikki, yksilö voi vaikuttaa JOHONKIN, joka on OSA maailmankaikkeutta, eli näin yksilö voi toiminnallaan vaikuttaa maailmankaikkeuteenkin.

Sitten tietysti vielä piskuinen kysymys, uskonko minä kohtaloon? Nå paskat uskon. Uskon että jotkut asiat ohjaavat meitä. Sillä monta kertaa asiat sattuu hassusti sattuman varaan ja vääntäytyykin ihan oudon mutkan kautta mahdollisimman mukaviksi. :]

[muumuu]

Ally, veit jalat suustani :D.
En minkään usko mihinkään ihme 'kohtaloon', ENKÄ 'jumalaan', mutta siihen kenties uskon että meitä joitain 'ylmepiä voimia' on olemassa, enkä tarkoita nyt mitn 'jumalaa' :P

[Theemu]

Ihmisen pienuus on maailmankaikkeuden tapa opettaa että ei kannata antaa kusen nousta päähän - ei kenestäkään kuitenkaan ole mihinkään.

Ja mitä väliä, onhan meilläkin hyttyset joita liiskata ja muurahaiset jota talloa.

[Ren]

Miksi minun pitäisi tahtoa hallita maailmankaikkeutta? Perhettä? Koulua?

Valtaa voi
a) Ostaa ("Tämä rakennus/instituutio on minun omistuksessani, joten minä päätän")
b) Vaihtaa, vaikka katteettomalla shekillä ("Äänestäkää minua, niin te kaikki saatte gymform 8 -kuntoilulaitteet")
c) Ottaa ("Perkeles, nyt tuli turpaan")
...mutta mitä sillä tekee? Haetuttaa kahvia?

Jumalaa ei ole (tai ainakaan hän ei viime aikoina ole ollut kovin näkyvä muuttuja) kuten ei myöskään jumalan asemassa olevaa ihmistä. Jokainen on vastuussa jollekin, paitsi jos onnistuu huijaamaan hyvin niitä joille on vastuussa.

Vaikka ihmisellä ei olisikaan rajatonta valtaa kaikkeen silmälle näkyvään ja näkymättömään, niin tarkoittaako se jonkinlaista kohtalon olemassaoloa? Ei.

[Mickey]

Originally posted by Ally
Ei elämä ole ihan näin ankeaa.

Ihan ensiksi, monet meistä ovat ihan tyytyväisiä vaikuttaessaan vaan omaan ympäristöönsä, ja kyllä, ihminen päättää itse kohtalostaan. Kohtalo on sana, joka käsittää ennaltamäärätyn tulevaisuuden, eli on tavallaan käveltävä tiettyä linjaa. Ja kyllä, jokaisen kohtaloksi voidaan lukea koulu, työpaikka, jne, mutta kohtalo käsittää myös päättymisen, mikä on lopputulos, Ja sen jokainen päättää itse; missä työskentelee, miten, miksi, jne. Näillä perustein ihmisen kohtalo ei mielestäni ole mitenkään todistettavasti ennalta määrätty, ja jos onkin niin tämä on yhteiskunnan yhteinen määräys.

Ja toiseksi, jos joku ihminen haluaa suuremmin vaikuttaa asioihin, hakeutuu hän sellaisiin piireihin mistä voi edetä vaikutusvaltaiseksi. Oli ihminen sitten pahainen katusoittaja Pariisissa (ehe-ehe, Heidi :D ) tai itse Yrjö tuplavee Puska, on hänellä vaikutusvalta omaan ympäristöönsä, eikä kukaan käske että nyt syöt, nyt nukut, ja nyt jodlaat italiaksi.

Ja vielä kuudenneksikolmanneksi, MIHIN vaikuttaa? Viittaat puheessasi siihen että ihminen ei voi vaikuttaa omaan elämäänsä? Voiko? Voi. Jos on niin saamaton ettei edes omaan elämäänsä voi vaikuttaa on asiat kyllä aika surkeasti. Ja nyt puhutaan niinq tälleen yleisesti, mistään vankeuteen syntyneistä ei voida vetää johtopäätöstä koko ihmiskunnasta. Sillä kuten sanottu, tästä sai sellaisen kuvan että ihminen ei voisi vaikuttaa yhteiskuntaan, mutta huomaa kuitenkin, että ihminen ON yhteiskunta. Jumalalla ei ole siinä sijaa. Maailmankaikkeuteenyhdelläkään siinä elävällä yksilöllä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa. Toisaalta taas, maailmankaikkeus = kaikki, yksilö voi vaikuttaa JOHONKIN, joka on OSA maailmankaikkeutta, eli näin yksilö voi toiminnallaan vaikuttaa maailmankaikkeuteenkin.

Sitten tietysti vielä piskuinen kysymys, uskonko minä kohtaloon? Nå paskat uskon. Uskon että jotkut asiat ohjaavat meitä. Sillä monta kertaa asiat sattuu hassusti sattuman varaan ja vääntäytyykin ihan oudon mutkan kautta mahdollisimman mukaviksi. :]
Aamen!

Ihminen vaikuttaa juuri sen verran kuin haluaa.
Jos haluaa vaikuttaa, sen pystyy tekemään ja toteuttamaan.

Kohtalo. Vitut sanon minä. Sellainen juttu on vain keksitty köyhien ja kipeiden tunteiden parantamiseksi.
Minä uskon itseeni, en muihin/muuhun, piste.

[Sami E]

Kohtalo on vain yksi niistä turhista käsitteistä, jotka ihminen on keksinyt lievittämään tietämättömyytensä ahdistusta. Tietenkin ennaltamäärätty kohtalo on olemassa siinä mielessä, että se mikä tapahtuu, tapahtuu. On vain yksi toteen tuleva tulevaisuus. Mutta tämä tulevaisuus määräytyy lukemattomista päätöksistä, tapahtumista ja sattumista. Eli periaatteessa se ei ole ennaltamäärätty, sille vain ei ole vaihtoehtoa. Ympäripyöreitä puhun.

Jos jokin Jumala tai muu vastaava on olemassa, tämän entiteetin täytyy eksistoida meidän aikamme ulkopuolella. Jos se haluaisi muuttaa maailman "kohtaloa", niin mikäs siinä. Se muutos kuitenkin sisältyisi "kohtaloon". Mikä taas tarkoittaa, että tämä minun ajattelemani jumaluusentiteetti ei voi nousta edes oman kohtalonsa yläpuolelle :confused:

No, kohtaloa ei siis oikeasti ole. Sanoisin. Se on helppo ymmärtää :eh:

Mutta että ihmiset eivät voisi vaikuttaa mihinkään itseään paljon suurempaan? "On spekuloitu, että tulevaisuuden korkeaenerginen hiukkaskiihdytin voi aiheuttaa luhistumisen metavakaassa tyhjiötilassa meidän osassamme maailmankaikkeutta, muuttaen sen 'todelliseksi' alhaisemman energiatiiviyden tyhjiöksi. Tämä tuottaisi kasvavan tuhokuplan, joka kulkisi galaksin läpi ja pidemmälle valon nopeudella, repien kaiken materian edestään hajalle." (Coleman, S., & Luccia, F ja Nick Bostrom, kuten raportoinut Nick Bostrom, Existential Risks (http://www.nickbostrom.com/existential/risks.html)) Ja tämä ei ole scifiä, vaan tieteentekijöiden kehittämä teoria ;)

Me voimme tuhota maailmankaikkeuden jos pahasti sattuu! :D
Hiukkaskiihdyttimet voisivat ehkä myös synnyttää mustan aukon maapallolle :)

Toisaalta, nämä ovat jo aika kaukaa haettuja teorioita. Mutta kyllä pistää hymyilyttämään :)

Ja tietenkin jokaisella ihmisellä on ainakin minimaalinen vaikutus koko maailmaan. Ei sitä kannata ihan nollaksi pyöristää, vaikka se niin kovin lähellä usein onkin.

[Gabriel]

Ihminen vaikuttaa juuri sen verran kuin haluaa. Jos haluaa vaikuttaa, sen pystyy tekemään ja toteuttamaan.

Minä HALUAN tarttua itsensä olemassaolon akseleihin! Minä TAHDON hallita tilaa, aikaa ja ulottovuuksia! TAHTONI on käyttää niitä ja muuttaa niillä maailmankaikkeutta! Sitä minä HALUAN! Ja uskon, ettei kovin moni sellaisesta kieltäytyisikään...

Mutta kykenenkö minä siihen?! EN!
Tahdonko minä sitä?! KYLLÄ! MINÄ TAHDON SITÄ!

Mutta minä tahtoisin nollata (maksamatta) myös minun 249 euron puhelinlaskuni, enkä kykene edes siihen!


Kohtalo. Vitut sanon minä. Sellainen juttu on vain keksitty köyhien ja kipeiden tunteiden parantamiseksi.

Uhmaa kohtaloa. Moguta sanoi sen hyvin, me synnymme, elämme LYHYEN ajan verran ja kuolemme. YHDESTÄKÄÄN ihmisestä ei ole jäänyt lähimmäinkään pysyvää jälkeä. SELLAINEN on kohtalo. Syntymä --> LYHYT elämä --> Kuolema.

Uhmaa sitä. Poikkea radalta.
Itsemurha ei olisi uhmaamista, sillä se toteuttaisi tuon kaavan silti. Kohtalosta on mahdotonta poiketa.


Ja tietenkin jokaisella ihmisellä on ainakin minimaalinen vaikutus koko maailmaan.

Millainen?

[Eetupatukka]

Originally posted by Gabriel
[B]

Minä HALUAN tarttua itsensä olemassaolon akseleihin! Minä TAHDON hallita tilaa, aikaa ja ulottovuuksia! TAHTONI on käyttää niitä ja muuttaa niillä maailmankaikkeutta! Sitä minä HALUAN! Ja uskon, ettei kovin moni sellaisesta kieltäytyisikään...

Mutta kykenenkö minä siihen?! EN!
Tahdonko minä sitä?! KYLLÄ! MINÄ TAHDON SITÄ!

Nyt menee ristiriitaiseksi.

uskon Jumalan luoneen maailmankaikkeuden (ja ihmisen) tarkoituksella.
Uskot Jumalaan, mutta haluat tehdä noin. Se on tietääkseni Jumalan hommaa. Eräs toinenkin jäbä nimeltä Lucifer yritti päästä tekemään samaa, mutta ei silläkään nykyään taida hyvin mennä. Kristinuskon mukaan meidän ei tulekkaan tavoitella jumaluutta tahi yli-inhimillisyyttä.



Uhmaa kohtaloa. Moguta sanoi sen hyvin, me synnymme, elämme LYHYEN ajan verran ja kuolemme. YHDESTÄKÄÄN ihmisestä ei ole jäänyt lähimmäinkään pysyvää jälkeä. SELLAINEN on kohtalo. Syntymä --> LYHYT elämä --> Kuolema.

Sinulla ei myöskään ole mitään vertailupintaa, jonka avulla voisit määritellä meidän elämänkaaremme lyhyeksi. Yhdessä ihmiskunta on jo aika jölli, ja suuret johtajat ohjailevat ihmiskuntaa. Ihmiskunta kehittyy, emmeköhän me vielä pääse luomaan suuria asioita. Ja varmaan silloinkin on aina vielä isompi kala.

[Neruru]

Miten määrittelet,mitkä ovat niitä isoja asioita? Minä ainakin koen tekeväni isoja asioita, mutta teidän näkökulmistanne katsottuna ne eivät välttämättä ole isoja. Ja mikäs hinku ihmiskunnalla on tehdä isoja asioita.

Siis:
Synny.
Elä lujaa. Tämä saattaa olla ainoa elämäsi.
Vaikuta asioihin niin helvetisti kuin huvittaa. Elävälitä kohtalosta. Sitä ei ole.
Sitten vain katsotaan,satutaanko kuolemaan, sillä koska en ole koskaan kuollut, en voi tietää tulenko koskaan kuolemaan.

*Typå XD

[Tsunami]

Tämä tosiaan laittoi ajattelemaan.Minä olisin todennäköisesti sanonut vain:"Ihminen on pieni, melkeimpä mitätön olento."
Mutta mitä pitempi sen parempi:D .

[marvin]

Originally posted by Ally
Sitten tietysti vielä piskuinen kysymys, uskonko minä kohtaloon? Nå paskat uskon. Uskon että jotkut asiat ohjaavat meitä. Sillä monta kertaa asiat sattuu hassusti sattuman varaan ja vääntäytyykin ihan oudon mutkan kautta mahdollisimman mukaviksi. :]

Kutsu tyhmäksi jos tahdot, mutta en ymmärrä viestisi loppu osaa. Sanot että et usko kohtaloon, mutta seuraavassa lauseessa uskot joidenkin asioiden ohjaavan meitä. Eikö kohtalo ole juuri sitä, että on Joitakin Voimia jotka ohjaavat meitä, päätöksistämme ja ratkaisuistamme huolimatta?

There's no such thing as destiny. Future is what we made of it. - Jonhy O'Connor. Terminator 2.

Itse aiheeseen: Itse en pidä sitä tärkeänä kuinka paljon ja kauas voit itse vaikuttaa, sillä loppuen lopuksi universumi ja kaikki on oma napasi. Kaikki kulkee sen läpi. Niin kauan kun pystyt jollain tapaa vaikuttamaan edes itseesi ja tekemisiisi - oli tekemisesi kuinka mitätättömiltä tuntuvia tahansa - ole tyytyväinen siihen.

[zhorn]

Ei ole mitään kohtaloa!! Se on varma se.
Tupohon jumala-kohtaan en halua kommentoida..

Ehkä nuo perhe-prosentit ovat teoriassa tuota, mutta jos on esim. 5 henkinen perhe jossa vanhin jäsen on 45 ja nuorin 5 vuotta, niin ei heillä ole yhtä paljon vaikutusvaltaa. Ainakin meidän perheessä vanhemmat määrää ja lapset kuuntelee ja väittää sitten vastaan ilman mitään tulosta.

[Dagger]

ELI, näyttää siltä että yksilön vaikutusvalta maailmankaikkeuteen on estetty ja että yksilön kohtalo on ennaltamäärätty.

Yritin poimia tämän keskustelun "punaisen langan", ja saada aikaiseksi vielä jotakin järkevää sanottavaa kaikkien teidän kommenttien jälkeen. No katsotaanpa...

Meitä kaikkia odottaa aluksi tämä sama kohtalo:
1. Synny
2. Elä
3. Kuole

Syntymiseen yksilö ei voi vaikuttaa, miten tai missä, mutta yksilö voi vaikuttaa miten elämänsä elää. Jokainen ihminen ei välttämättä sano: "In 12 hours I am going to burn the city of Washington into a pile of rubbish with this giant 'laser'." Ja vaikka joku sanoisi, niin ei sitä tee. Jos yksilön tulevaisuus näyttää huonolta, niin aina on mahdollisuus pyrkiä parempaan, -ja siinä voi onnistua. Aina ehkä ei, mutta aina on mahdollisuus. Mielestäni yksi ihminen ei voi tuosta vain murskata Aurinkoa, tai vallata maailmankaikkeutta, mutta ei voi sanoa että yksilöllä ei olisi vaikutusvaltaa. Yksilö vaikuttaa aina toiseen yksilöön, ja siten omaan ympäristöönsä. Joten tuskimpa kohtalomme kokonaan on esitetty, allekirjoitettu ja sinetöity.

On siis asioita mihin ei voi aina vaikuttaa, mutta sitten on tietenkin asioita mihin voi vaikuttaa.

[Gabriel]

Originally posted by Eetupatukka

Nyt menee ristiriitaiseksi.

Uskot Jumalaan, mutta haluat tehdä noin. Se on tietääkseni Jumalan hommaa. Eräs toinenkin jäbä nimeltä Lucifer yritti päästä tekemään samaa, mutta ei silläkään nykyään taida hyvin mennä. Kristinuskon mukaan meidän ei tulekkaan tavoitella jumaluutta tahi yli-inhimillisyyttä.

Carpe diem. :blah:
Jos minulle tarjottaisiin Jumalan paikkaa, ottaisin sen kai vastaan. Mitä ristiriitaista siinä on?

[Seyana]

En usko että kenellekään on olemassa kohtaloa.
Ihminen pystyy itse vaikuttamaan elämäänsä.kenenkään kohtalona ei siis ole esim.olla juoppo eikä siitä muuksi muuttua.

[Tiituli]

En usko elämäntarkoitukseen ja en usko kohtaloon.....En usko että joku on jo ennaltamäärännyt asiamme....

[Moppi]

Kaikkien ihmisten kohtalo on syntyä, elää ja kuolla. Entä jos lapsi syntyy kuolleena? (joo, huono juttu) Mutta että emme itse pysty vaikuttamaan omaan elämäämme, eli kohtalon kohtaan numero kaksi. Emme pysty vaikuttamaan kohtiin yksi ja kolme (syntymä ja kuolema), mutta tietyissä rajoissa pystymme elämään juuri niinkuin itse haluamme. Toki jokaisen teon minkä haluat tehdä jokin voima pystyy kumoamaan. se voima saattaa olla raha, toinen ihminen tai vaikka fyysinen voimasi.

[Sami E]

Ja tietenkin jokaisella ihmisellä on ainakin minimaalinen vaikutus koko maailmaan.


Originally posted by Gabriel
Millainen?

Minimaalinen. Yksilö vaikuttaa perheeseensä, ystäviinsä, tapaamiinsa ihmisiin, vaikuttaa minimaalisesti tekemillään valinnoilla, kuten vaikka McDonald'sin tai Reilun kaupan tuotteiden suosimisella. Yksilö muuttaa tapaamiensa ihmisien elämää jonkin verran, mikä taas muuttaa näiden tapaamien ihmisten elämää jonkin verran, mutta vähemmän, ja hänen vaikutuksensa siirtyy vaimentuvina väreinä eteenpäin hänestä yhä kauempana oleviin ihmisiin. Olkoonkin, että tämä minimaalinen vaikutus on siis todella pieni.

Voisi kyllä sanoa juu, että näin pieni 'vaikutus' ei ole vaikutus ollenkaan.

[Midian]

There is no spoon ;D

[Roakel]

En usko kohtaloon, se olisi hirveetä jos jokaiselle ihmiselle olisi päätetty että mitä tulee tapahtumaan jne. Vaikka eihän sitä ikinä tiedä.

[Eetupatukka]

Originally posted by Gabriel


Carpe diem. :blah:
Jos minulle tarjottaisiin Jumalan paikkaa, ottaisin sen kai vastaan. Mitä ristiriitaista siinä on?

Raamatun mukaan kenenkään ei tule edés haaveilla Jumalan
paikasta. Näin ollen, rikot uskontoasi vastaan.:)