Gabriel
6.10.2003, 19:16:39
Uusi jakso alkoi koulussa, ja sen myötä uudet oppitunnit. Heti ensimmäisenä päivänä tuli eräässä kurssissa esille joitakin tehtäviä, ja yksi niistä oli suomalaisuutta käsittelevä essee. Piti olla valmis viimeistään 28.10, mutta tavoitteenani on saada se jo huomiseksi printatuksi ja palautetuksi opettajalle.
Kysyttiin sellaisia juttuja, kuten että miten historia, katsomusperintö ja ympäröivä luonto ovat vaikuttaneet kansallisen identiteetin syntyyn ja kehittymiseen. Samoin myös miten suomalainen ajattelumaailma ja kulttuuri näkyy esimerkiksi esine- ja pukukulttuurissa. Kaikkiin ei jaksanut vastata, vaan ihan väkisinkin kiskoi lopulta kolumniksi kelpaan mielipidetekstin puolelle.
Tässä on:
Suomalaisten kansallinen identiteetti on monien tekijöiden summa, joista useat ovat olleet keskenään interaktiivisia. Esimerkiksi kristinuskon suhteellisen myöhäinen saapuminen Suomeen johtuu maan syrjäisestä sijainnista Euroopan pohjoisissa osissa, ja kristinuskon saapumiseen ylipäätänsä on vaikuttanut ratkaisevasti Ruotsin kääntyminen kristinuskoon. Ruotsi taas on ollut useammankin kerran Suomen miehittäjänä, ja omaksuessaan Suomen historian aikana kristinuskon Ruotsi toi sen myös Suomeen. Martin Lutherin (1483 - 1546) aloittamat puhdistukset uskonnon saralla saivat nopeasti suosiota Ruotsin puolella, ja sen ansiosta Suomi on nykyisin luterilainen valtio.
Kristinusko on vaikuttanut suuresti suomalaisten kansallisidentiteettiin. Se on voimakkaasti muovannut suomalaisten moraalia, sillä jopa kristinuskosta kieltäytyvillekin uskoisi kelpaavan kristillisen moraalin ydinopetus - ?Älä tee muille mitä et halua itsellesikään tekevän? - paitsi ehkä toki kaikkein vankkumattomille satanisteille. Suomalaiset ovat yleisesti ottaen erittäin oikeudentajuista kansaa, esimerkiksi Saksassa päin sitä suorastaan naurettaisiin suomalaisille joilla on vaikkapa metrossa matkustamisen ollessa kyseessä suurin vastuu lipunostossa itsellään. Se kuitenkin toimii, sillä yllättävän harva lähtee petkuttamaan.
Toki kyseessä ei ole vain ja ainoastaan kristinuskon vaikutus. Tunnustetaanhan Yhdysvalloissakin laajalti kristinuskoa, mutta harvempi kristitty kuitenkin omaa siellä yhtä vahvan oikeudentajun kuin suomalainen vastaava. Yhtenä syynä suomalaisten luontaiseen rehtiyteen on valtiomme pieni koko kautta historian, Suomi on ollut moneen kertaan useampien maiden miehityksen alaisena, eikä ole oikein varaa muuhun kuin yhteen pitämiseen. Jopa Suomen päättäjätkin ovat tarvittaessa osanneet toimia kansan parhaaksi tilanteissa joissa moni muu päättäjä on asettanut omat henkilökohtaiset intressinsä etusijalle; vetäytyihän Suomi II Maailmansodastakin perusteinaan ettei Saksan kansa häviäisi olemasta vaikka valtio häviäisikin sodan, mutta suomalaisille saattaisi niin käydäkin (asia, jonka Saksan silloinen ulkoministeri Joachim von Ribbentrop otti henkilökohtaisesti itseensä).
Myöskin luonto on vaikuttanut suuresti suomalaisten kansalliseen identiteettiin. Suomen kansalliseepos Kalevalakin sijoittuu korpiromanttiseen ympäristöön, ja monet siinä esiintyvät olennot ovat luonteeltaan niin suomalaisia että olisi hankalaa mennä keksimään mitään suomalaisempaa. Millainen hirviö soveltuisikaan Suomen kansalliseepokseen paremmin kuin jättiläishauki?
Kalevala ei kuitenkaan ole ainoastaan suomalaisia vaikutteita saanut teos. Väinämöisen koko rooli tuntuu olevan epäilyttävän samanlainen kuin Kalevalan kirjoittamisaikoihin suosiossa ollut ?profeetta erämaassa? -karikatyyrit, ja Kalevalan lopussa syntyneestä lapsesta (tuleva kuningas) sekä hänen äidistään (tuli raskaaksi syötyään puolukan) tulee vahvasti mieleen Jeesus Kristus (kuninkaiden kuningas) sekä Neitsyt Maria (neitsyenä raskaaksi tullut hänkin). Kansalliseepoksemmekin on siis saanut vahvoja vaikutteita muualta. En kuitenkaan usko että Lönnrot olisi halunnut ympärikirjoittaa esimerkiksi Raamattua suomalais-identiteettiseen muotoon, vaan yksinkertaisesti antaa Suomen kansalliseepokselle luonteeltaan yhtä suuret ainekset.
Ulkomaat eivät ole vaikuttaneet ainoastaan kulttuuriimme, vaan myöskin esimerkiksi kieleemme. Monista Länsi-Suomen murteista löytää ruotsalaisia piirteitä, ja Itä-Suomen murteista löytää helposti Venäjältä saatuja vaikutteita. Suuren Venäjän välitön läheisyys Suomen suhteen on kielellisten vaikutteiden lisäksi antanut monia muitakin tuloksia. Suomen ollessa Venäjän vallan alla saatiin nauttia vahvasta autonomiasta joka antoi paljon paremmat edellytykset kehitykselle kuin Ruotsin suhteellisen suvaitsematon valta. Venäjä myöskin antoi Suomelle mahdollisuuden itsenäisyyteen, ja suomalaisten osoittaessa halua Vladimir Iljitsh Uljanov pyysi ainoastaan Suomen edustajia allekirjoittamaan paperin. Harvempi itsenäistyminen on tapahtunut yhtä verettömästi, ja harvempi valtio on osoittanut provinssilleen yhtä suurta reiluutta ja suvaitsevaisuutta kuin Venäjä Suomelle. Siksi en voikaan olla kummastelematta miksi Suomen kouluissa on ruotsi pakollisena aineena, eritoten kun perusteet ovat luokkaa ?Suomi on ollut Ruotsin vallan alaisena?. Niinhän Suomi on ollut Venäjänkin vallan alaisena, jopa paljon vähemmän aikaa sitten kuin Ruotsin vallan alaisena. Ruotsi ei myöskään suvainnut Suomelle läheskään yhtä suurta vapautta ja autonomiaa kuin mitä suomalaiset saivat nauttia venäläisiltä, siltikään venäjä ei ole kouluissa pakollinen aine, vaikka luulisi noiden perusteiden ansiosta sen olevan paljon loogisempi toinen ?kotimainen? kieli kuin ruotsi. Nykyään venäläisyys nähdään kuitenkin paljon suurempana uhkana suomalaisuudelle kuin ruotsalaisuus, mikä on sinänsä kummallista. Ruotsi on vaikuttanut Suomeen ehkä hieman liiankin paljon - ja vaikuttaa edelleen. Monissa kaupungeissa ruotsin kohtalainen ellei jopa hyvä osaaminen on suoranainen välttämättömyys mikäli tahtoo saada työpaikan. Mielestäni Suomi ei ole kovinkaan suomalainen jos itsenäiseen valtioomme vaikuttaa edelleen niinkin voimakkaana naapurivaltiomme joka on ollut miehittäjänämme useita vuosisatoja sitten.
Suomalainen kulttuuri on myöskin luonteeltaan vahvasti kaupallistunut, ainakin mikäli Joulupukkia pidetään tärkeänä osana suomalaista kulttuuri-identiteettiä. Jännää sinänsä miten suomalainen kulttuuri on tuottanut globaalin kapitalismin ja monikansallisten yritysten imagona loistavasti toimivan ikonin, joka kuitenkin pukeutuu väreiltään hyvinkin kommunistisiin asusteisiin. Samoin on tähän kapitalistiseen kärrynpyörään vedettynä eläin, johon Suomi useinkin ulkomailla yhdistetään - nimittäin poro. Ei tosin ole mitään ihmettelemistä siinä, että Saksassakin useat ihmiset ovat pokkana ilmaisseet omaavansa käsityksen jonka mukaan lapset ratsastavat Suomessa poroilla kouluun, onhan yleisesti tiedossa että Joulupukki ajelee porojen vetämällä lentävällä reellä ja asustelee Lapissa, ja että Lappi sijaitsee Suomessa.
Suomalainen kansallisidentiteetti on siis mielestäni ollut kautta historian melko heikko ja herkkä omaksumaan ulkomaalaisia vaikutteita. Kansalliseepokseemme on otettu mallia miltei suoraan Raamatusta, ja kulttuurimme on tuottanut globaalia kapitalismia erinomaisesti edustavan fiktiivisen hahmon jonka ansiosta Suomi yleisesti edes tunnetaan maailmassa. Tiedä sitten onko se ylpeilyn arvoinen asia, mutta tuosta kaikesta huolimatta kouluissa ei kerrota äidinkielen tunneilla Eino Leinon ollessa tuntien aiheena hänen kuolintapaansa, vaikka se harvinaisen suomalainen kuolintapa kaikessa suoruudessaan onkin.
Kysyttiin sellaisia juttuja, kuten että miten historia, katsomusperintö ja ympäröivä luonto ovat vaikuttaneet kansallisen identiteetin syntyyn ja kehittymiseen. Samoin myös miten suomalainen ajattelumaailma ja kulttuuri näkyy esimerkiksi esine- ja pukukulttuurissa. Kaikkiin ei jaksanut vastata, vaan ihan väkisinkin kiskoi lopulta kolumniksi kelpaan mielipidetekstin puolelle.
Tässä on:
Suomalaisten kansallinen identiteetti on monien tekijöiden summa, joista useat ovat olleet keskenään interaktiivisia. Esimerkiksi kristinuskon suhteellisen myöhäinen saapuminen Suomeen johtuu maan syrjäisestä sijainnista Euroopan pohjoisissa osissa, ja kristinuskon saapumiseen ylipäätänsä on vaikuttanut ratkaisevasti Ruotsin kääntyminen kristinuskoon. Ruotsi taas on ollut useammankin kerran Suomen miehittäjänä, ja omaksuessaan Suomen historian aikana kristinuskon Ruotsi toi sen myös Suomeen. Martin Lutherin (1483 - 1546) aloittamat puhdistukset uskonnon saralla saivat nopeasti suosiota Ruotsin puolella, ja sen ansiosta Suomi on nykyisin luterilainen valtio.
Kristinusko on vaikuttanut suuresti suomalaisten kansallisidentiteettiin. Se on voimakkaasti muovannut suomalaisten moraalia, sillä jopa kristinuskosta kieltäytyvillekin uskoisi kelpaavan kristillisen moraalin ydinopetus - ?Älä tee muille mitä et halua itsellesikään tekevän? - paitsi ehkä toki kaikkein vankkumattomille satanisteille. Suomalaiset ovat yleisesti ottaen erittäin oikeudentajuista kansaa, esimerkiksi Saksassa päin sitä suorastaan naurettaisiin suomalaisille joilla on vaikkapa metrossa matkustamisen ollessa kyseessä suurin vastuu lipunostossa itsellään. Se kuitenkin toimii, sillä yllättävän harva lähtee petkuttamaan.
Toki kyseessä ei ole vain ja ainoastaan kristinuskon vaikutus. Tunnustetaanhan Yhdysvalloissakin laajalti kristinuskoa, mutta harvempi kristitty kuitenkin omaa siellä yhtä vahvan oikeudentajun kuin suomalainen vastaava. Yhtenä syynä suomalaisten luontaiseen rehtiyteen on valtiomme pieni koko kautta historian, Suomi on ollut moneen kertaan useampien maiden miehityksen alaisena, eikä ole oikein varaa muuhun kuin yhteen pitämiseen. Jopa Suomen päättäjätkin ovat tarvittaessa osanneet toimia kansan parhaaksi tilanteissa joissa moni muu päättäjä on asettanut omat henkilökohtaiset intressinsä etusijalle; vetäytyihän Suomi II Maailmansodastakin perusteinaan ettei Saksan kansa häviäisi olemasta vaikka valtio häviäisikin sodan, mutta suomalaisille saattaisi niin käydäkin (asia, jonka Saksan silloinen ulkoministeri Joachim von Ribbentrop otti henkilökohtaisesti itseensä).
Myöskin luonto on vaikuttanut suuresti suomalaisten kansalliseen identiteettiin. Suomen kansalliseepos Kalevalakin sijoittuu korpiromanttiseen ympäristöön, ja monet siinä esiintyvät olennot ovat luonteeltaan niin suomalaisia että olisi hankalaa mennä keksimään mitään suomalaisempaa. Millainen hirviö soveltuisikaan Suomen kansalliseepokseen paremmin kuin jättiläishauki?
Kalevala ei kuitenkaan ole ainoastaan suomalaisia vaikutteita saanut teos. Väinämöisen koko rooli tuntuu olevan epäilyttävän samanlainen kuin Kalevalan kirjoittamisaikoihin suosiossa ollut ?profeetta erämaassa? -karikatyyrit, ja Kalevalan lopussa syntyneestä lapsesta (tuleva kuningas) sekä hänen äidistään (tuli raskaaksi syötyään puolukan) tulee vahvasti mieleen Jeesus Kristus (kuninkaiden kuningas) sekä Neitsyt Maria (neitsyenä raskaaksi tullut hänkin). Kansalliseepoksemmekin on siis saanut vahvoja vaikutteita muualta. En kuitenkaan usko että Lönnrot olisi halunnut ympärikirjoittaa esimerkiksi Raamattua suomalais-identiteettiseen muotoon, vaan yksinkertaisesti antaa Suomen kansalliseepokselle luonteeltaan yhtä suuret ainekset.
Ulkomaat eivät ole vaikuttaneet ainoastaan kulttuuriimme, vaan myöskin esimerkiksi kieleemme. Monista Länsi-Suomen murteista löytää ruotsalaisia piirteitä, ja Itä-Suomen murteista löytää helposti Venäjältä saatuja vaikutteita. Suuren Venäjän välitön läheisyys Suomen suhteen on kielellisten vaikutteiden lisäksi antanut monia muitakin tuloksia. Suomen ollessa Venäjän vallan alla saatiin nauttia vahvasta autonomiasta joka antoi paljon paremmat edellytykset kehitykselle kuin Ruotsin suhteellisen suvaitsematon valta. Venäjä myöskin antoi Suomelle mahdollisuuden itsenäisyyteen, ja suomalaisten osoittaessa halua Vladimir Iljitsh Uljanov pyysi ainoastaan Suomen edustajia allekirjoittamaan paperin. Harvempi itsenäistyminen on tapahtunut yhtä verettömästi, ja harvempi valtio on osoittanut provinssilleen yhtä suurta reiluutta ja suvaitsevaisuutta kuin Venäjä Suomelle. Siksi en voikaan olla kummastelematta miksi Suomen kouluissa on ruotsi pakollisena aineena, eritoten kun perusteet ovat luokkaa ?Suomi on ollut Ruotsin vallan alaisena?. Niinhän Suomi on ollut Venäjänkin vallan alaisena, jopa paljon vähemmän aikaa sitten kuin Ruotsin vallan alaisena. Ruotsi ei myöskään suvainnut Suomelle läheskään yhtä suurta vapautta ja autonomiaa kuin mitä suomalaiset saivat nauttia venäläisiltä, siltikään venäjä ei ole kouluissa pakollinen aine, vaikka luulisi noiden perusteiden ansiosta sen olevan paljon loogisempi toinen ?kotimainen? kieli kuin ruotsi. Nykyään venäläisyys nähdään kuitenkin paljon suurempana uhkana suomalaisuudelle kuin ruotsalaisuus, mikä on sinänsä kummallista. Ruotsi on vaikuttanut Suomeen ehkä hieman liiankin paljon - ja vaikuttaa edelleen. Monissa kaupungeissa ruotsin kohtalainen ellei jopa hyvä osaaminen on suoranainen välttämättömyys mikäli tahtoo saada työpaikan. Mielestäni Suomi ei ole kovinkaan suomalainen jos itsenäiseen valtioomme vaikuttaa edelleen niinkin voimakkaana naapurivaltiomme joka on ollut miehittäjänämme useita vuosisatoja sitten.
Suomalainen kulttuuri on myöskin luonteeltaan vahvasti kaupallistunut, ainakin mikäli Joulupukkia pidetään tärkeänä osana suomalaista kulttuuri-identiteettiä. Jännää sinänsä miten suomalainen kulttuuri on tuottanut globaalin kapitalismin ja monikansallisten yritysten imagona loistavasti toimivan ikonin, joka kuitenkin pukeutuu väreiltään hyvinkin kommunistisiin asusteisiin. Samoin on tähän kapitalistiseen kärrynpyörään vedettynä eläin, johon Suomi useinkin ulkomailla yhdistetään - nimittäin poro. Ei tosin ole mitään ihmettelemistä siinä, että Saksassakin useat ihmiset ovat pokkana ilmaisseet omaavansa käsityksen jonka mukaan lapset ratsastavat Suomessa poroilla kouluun, onhan yleisesti tiedossa että Joulupukki ajelee porojen vetämällä lentävällä reellä ja asustelee Lapissa, ja että Lappi sijaitsee Suomessa.
Suomalainen kansallisidentiteetti on siis mielestäni ollut kautta historian melko heikko ja herkkä omaksumaan ulkomaalaisia vaikutteita. Kansalliseepokseemme on otettu mallia miltei suoraan Raamatusta, ja kulttuurimme on tuottanut globaalia kapitalismia erinomaisesti edustavan fiktiivisen hahmon jonka ansiosta Suomi yleisesti edes tunnetaan maailmassa. Tiedä sitten onko se ylpeilyn arvoinen asia, mutta tuosta kaikesta huolimatta kouluissa ei kerrota äidinkielen tunneilla Eino Leinon ollessa tuntien aiheena hänen kuolintapaansa, vaikka se harvinaisen suomalainen kuolintapa kaikessa suoruudessaan onkin.