Nostalgiset pelit

[Evander Hiljainen]

Minulla itselläni on paljon muistoja, jotka liittyvät peleihin. Muistan vielä sen päivän, kun ekaluokkalaisena tartuin ensimmäistä kertaa pelikonsolin ohjaimeen ja pelasin Sonic the Hedgehog -peliä. Tuohon pelisarjaan liittyy tosi paljon muistoja monen vuoden ajalta. Olin pienenä aikamoinen Sonic-fani ja vielä nykyäänkin pelaan niitä pelejä, vaikka ne on pelattu läpi varmaan 1000 kertaa. Vieläkään en ole Sega Mega Drive-konsolia myynyt, enkä tule varmasti myymäänkään. Tulevat aina kaikki wanhat hywät ajat mieleen, kun pelaa Mega Driveä.

Uusista Soniceista en tosin jaksa enää kiinnostua ollenkaan. Jotenkin nuo vanhat 16-bittiset pelit kolahtavat parhaiten. Mutta sekin vain niihin liittyvän nostalgian takia.

Nostalginen on myös Jazz Jackrabbit. Pelasin sitä viimeksi tänään. :D Jotenkin vaan yliviihdyttävä peli. Tykkään musiikeista ihan mielettömästi.

Mitkä pelit tuovat teille muistoja mieleen? Mistä ne muistuttavat? Miltä tuntuu pelata niitä?

[Ameeba]

Bubble Bobble on ensirakkauteni. Vieläkin joskus laulan sitä kaunista tunnuslaulua ja leikin olevani pieni saippuakuplia puhalteleva lohikäärme. Amigalla oli muitakin todella mahtavia pelejä. Kuten esimerkiksi sellainen talviolympia peli, jossa hakattiin joystickkiä niin että kahva jäi käteen. Mutta, ne olivat niitä vanhoja hyviä amiga aikoja.
Doom on myös sydäntäni lähellä. Ennen Doomia olin kiltti, mutta sitten minusta tuli tällainen. Syyttää voi vain tätä väkivaltaista peliä. Täytyy kuitenkin myöntää että käytin Doomissa kuolemattomuuskoodia. Koska ilman sitä en olisi selvinnyt ensimmäisestäkään vastuksesta.

[Necroth]

Muistan vielä sen päivän, kun ekaluokkalaisena tartuin ensimmäistä kertaa pelikonsolin ohjaimeen ja pelasin Sonic the Hedgehog -peliä. Aaaaah.
Muistan vielä kuinka kaverini kanssa menimme hänen luokseen heti koulun jälkeen ja aloimme mättää kaksin pelinä Sonic:ia. Tuo tunne oli niin vahva, että minun ole pakko ostaa Sonic advance 2 GBA:lle, mutta osoittautuikin, että ei siitä ollut korvaamaan entisen ajan kaipuutani. Toki se hyvä peli on, mutta ei siinä ole samaa tunnelmaa kuin segalla sitä pelatessani.
Tulee vieläkin kaihoisa tunnelma, kun näen tämän (http://www.i-m.de/home/compmuseum/detailbilder/sega_megadrive2_gr.jpg) yhdistelmän. Pitäisi varmaan suostutella kaveria myymään sen konsoli...

Vaikka FF VIII onkin vielä suht uusi, tuo sekin haikeita muistoja ensimmäisestä pelikerrastani. Jotenkin se ensimmäinen pelikerta on aina se joka "koskettaa" eniten. Toinen tai kolmas kerta eivät tuo enää samaa tunnelmaa. Ainankaan minä en koe samaa elämystä FF:eissä toista kertaa, ellei kyseessä ole sitten uusi FF. Tosin kympistä en saanut ollenkaan niin hyvää tunnelmaa irti kuin esim, FF VIII:stä.

Muita ei tähän hätään tule mieleen...

[yksisiipi]

Mikähän se nostalgisin peli voisi olla. Wolfenstein 3D:tä pelailin joskus pikkupoikana useita tunteja, tai ainakin kovin paljon. Pahojen nassesetien tappaminen on varmaankin vaikuttanut mieleeni sillä tavalla, että kiinnostuin oitis muista räiskinnöistä Wolfin jälkeen. Ensin Doom, sitten Quake ja Unreal ja lopulta Half-Life sekä Alien. Ja mitä nyt, räiskinnät eivät jaksa enää kiinnostaa. Wolfin aikaan oli vielä hauskaa, kun grafiikka ei ollut tärkeintä, eikä ollut hirveästi vertailukohteita.

Cosmo's Cosmic Adventure oli myös hassu tasoloikka. Siinä oli hassuja leveleitä ja hassuja monstereita. Aika monta kertaa sen pelasin läpi, kun se ei kovin pitkäkän ollut, mutta silti mielenkiintoinen ja niin pirun hieno. Myöhemminkin sitä pelailin ja on se silti ihan hyvä peli. Voiko parempaa pelihahmoa olla kuin vihreä, imukuppikätinen kikkarapää-alieni?


originally posted by Ameeba
Täytyy kuitenkin myöntää että käytin Doomissa kuolemattomuuskoodia.

Paha sinä, niin minäkin, vaikka Doomia pelasinkin erittäin myöhäisessä jälkijunassa. Myös Wolfenstaini meni helposti läpi MIL näppäinyhdistelmää painamalla. Half-Lifen loppukin sujui kuolemattomana. Taisi myös Quake...

[forever_child]

Hm, varmaan nostalgisin peli mitä olen pelannut on ensimmäinen Mario-peli Super nindendolle. Muistan niin elävästi kun pelasin sitä ensimmäisen kerran..aww.

Toinen on bubble bobble. Pelasin tätä kyllä ensimmäisen kerran vasta muutama vuosi sitten, mutta se iski aivan kympillä minuun. Sitä oli hauska pelata kaksin pelillä serkun kanssa.

Ainiin, meinasin ihan unohtaa. Ikivanhalle Sega pelikoneelle, Sonic (?) peli. Sitä pelasin aina ennen entisten naapureideni luona. Siitä ei saanut koskaan tarpeekseen.

[Roakel]

Tähän voisin lyhyeesti vastata että kaikki lapsuuteniaikana pelatut pelit joista pidin, listasta tulisi järkyttävän pitkä joten valitsen vain pari jotka iskivat vahvasti minuun.

FF:t ovat niitä harvoja pelejä jotka vaikuttivat minuun niin vahvalla tavalla että olen jopa vertaillut varhaista ystävyyttäni niihin joka on sinäänsä aika harvinaista, eli muistoja tulee väkisinkin mieleen kun FF:ää pelaa. FFVII oli ensimmäinen FF jota pelasin kaverillani hänen saatuaan sen ja en voinut ymmärtää kuinka ruma se ulkoasu olikaan, olin muistaakseni tottunut näkemään paljon selvemmällä hahmoanimaatiolla joten ihan alussa se ei iskenyt. Voisin melkein sanoa että minä ja kaverini petyttiin pahasti FFVII:n ensimmäisen peluukerran jälkeen ja jätimme sen pariksi kuukaudeksi lojumaan hyllyyn pölyjen sekaa, harmi kun en siihen aikaan tajunnut kuinka hieno peli se on. Haettiin tietoa pelistä pelilehtien avulla ja tietäisittepä sen urakan jolloin kaivettiin divareista lehtiä jossa lukisi edes jotain tietoa siitä pelistä ja lopulta luovutimme ja päätimme testata peliä uudelleen. Tällä kertaa innostuimme siitä tosissaan ja siitä se sitten alkoi.

Muita hienoja pelikokemuksia ovat olleet Super Mariot joita tuli todella paljon pelailtua ja nekin kuuluivat lempipelien kastiin, harmittavaa on myös se etten ikinä tajunnut hankkia SNES:iä tai NES:iä että olisin päässyt pelaamaan itsekkin niitä kunnolla.

[Illuusia]

Minun ensirakkauteni oli surkuhupaisa Ski or Die. Se on jäänyt mieleeni kaikista huvittavimpana (ja rasittavimpana) pelinä, jota olen koskaan pelannut. Se oli joku niistä monista peleistä, jotka löytyivät ensimmäiseltä tietokoneeltamme, ja minulla oli aina hurjan hauskaa kun istuin koneella aina pienen hetken päivässä ja yritin epätoivoisesti tulla paremmaksi pelaajaksi.

Tämä ketju sai minut todella kaipamaan tuota peliä. Asialle täytyy ehdottomasti tehdä jotain. =)

[Ruhve]

En muista ollenkaan mitä peliä olen aivan ensimmäiseksi pelannut, mutta muistan toki pelin, tai oikeastaan pelit joihin jäin koukkuun ensimmäiseksi.
The Great Giana Sister oli kyllä C64:ni semmoinen peli jota yhdessä vaiheessa pelasin siis ihan älyttömästi. Siinä pelissä vain viehätti jokin, jotta en meinannut lopettaa pelaamista ollenkaan. Nykyäänkin kasaan välillä kuusnepani vain siksi, että pääsen pelaamaan sitä.

Sitten oli myös kaverin Amigalla sellainen peli kuin Golden Axe. Tämä peli on vain kertakaikkiaan niin loistava ja viihdyttä, että sitä oli pakko pelattava aina ja paljon kun kaverillani poikkesin. Nykyään kylläkin ei ole mahdollisuutta pelata sitä, kun se kaveri möi Amigansa pois.

[Lizia]

Oih.. The Great Gianna Sisters, Pitfall (C64), Super Mario Bros 1, Doom, Death Rally, The Blues Brothers.. Niin paljon pelejä jotka tuovat hyviä muistoja mieleen.
Esim tuo Pitfall commodorelle. Peli oli aivan älyttömän vaikea, mutta sitä pelasin vaikka kuinka paljon, silti pääsemättä koskaan ensimmäistä kenttää läpi. Vieläkin peli musiikki pyörii päässä ja grafiikka oli silloin aivan huippu luokkaa. Nyt kun sitä katsoo.. joo-o..
On se hassua kuinka sellaisia pelejä joita lapsuudessa on pelannut, jaksaa edelleen tahkota tunnista toiseen, kun taas uusia pelejä pelaa hetken aikaa ja jättää ne sitten pölyttymään. Kertookohan se jotain pelien laadusta nykypäivänä vai olenkohan jämähtänyt kokonaan retroiluun. :huh:

[Crimson]

Tässä yksi päivä aloin miettiä, mitä pelaisi, kun ei Guilty Geariakaan viitsi pelata vattumaisen vaikean Chipp'in takia. >_<
No silmät osui SN'ään ja sitä siinä sitten pelattiin Zeldaa. Aloin tajuta, kuinka ikävä miulla loppujen lopuksi sitä oli. ._. Ehana peli aivan yksin, eikä kukaan pelaa. Aloin ihmetellä, mitä oikein olen tehnyt, kun rakasta Zeldaani en ole ollenkaan huomioinut...
Eli ehdottomasti Super Nintendo'lle oleva pelimme Zelda: Link to the Past.

[Frodo]

Viime viikonloppuna kaivoin SNESsini esiin komeron varjoista ja aloin tutkia laatikoita joissa koneen pelejä pidin ja käteni osui legendaariseen Super Castlevania 4seen. Oli lähellä ettei tippa tullut linssiin, kun muistot tulvahtivat mieleen. Muistelin etten ollut koskaan päässyt Draculaa läpi, joten aloin pelaamaan Castlevaniaa alusta. 7,5 tuntia myöhemmin seisoin Draculan edessä ja aloin mättämään. 10 yrityksen jälkeen se viimein kellistyi ja voitonhuuma kävi sieluni läpi ja aloin nauraa hysteerisesti (onneksi kukaan ei ollut kotona :eh: ). Castlevania 4 on minulle kaikista nostalgisin peli ja ajattelin pelata pelin läpi taas tänä viikonloppuna.

[Evander Hiljainen]

Originally posted by yksisiipi:
Cosmo's Cosmic Adventure
Ei herranjumala! Miten minä tuon unohdin? Paukutimme sitä peliä broidini kanssa aina, ja otti ihan sikana päähän, kun meillä oli vain joku demoversio, emmekä tienneet, mistä kokoversion saisi...

Tulee mieleen serkkuni synttärit joskus vuosia sitten, kun isäni pelasi Cosmoa... :D

Originally posted by Illuusia:
Ski or Die
Tuo vasta loistava onkin. :D Serkuillani oli sellainen älytömän isokokoinen matkatietokone, jonka he raahasivat aina joka paikkaan mukaan. Mökillä sitten nauroimme itsemme lähes kuoliaiksi pelatessamme tuota. En ikinä unohda sitä, kun eräänä aamuna heräsin Ski or Die'n outoon taustamusiikkiin. Ja tästä mökkireissusta tulee mieleen niin monta muuta juttua, kuten veljeni ja nuoremman serkkuni pelleilyt lehmien kanssa. :D Mutta se kuuluisi jo ihan toiseen ketjuun.

Nostalginen on myös Raptor: Call of the Shadows. Se oli lempparini joskus pienenä ja vähän aikaa sitten muistin sen taas ja imutin sen netistä.

Ja entäs Jill of the Jungle? Hyvänen aika, miten hieno peli se oli joskus aikoinaan. Sitä tuli pelattua ihan kybällä. Ääniefektitkin olivat niin loistavat. Muistan, että pelkäsin ihan älyttömästi yhden tason piruja. Ne olivat oikeasti pelottavia, pelottaa vieläkin. Musiikkikin olisi sopinut johonkin kauhuleffaan.

Kääk! Jill pitää saada jostakin!

[Pyro]

Vai oliko se yhdellä m:llä?
No kuitenkin, löysin tuon pelin kotini vanhan mummokoneen vierestä pölykasan alta (emme siivoa konepöytää kovinkaan usein). Olihan minun aivan pakko laittaa se uudelleen toimintakuntoon.
Väkräsin sitten niitä lemmingsin tasoja siinä 4 tuntia putkeen ja nauraen itseni kipeäksi aina kun muistin miten tahallani tapoin aina kaikki lemmingsit juuri ennen kotiovea. Todella huvittavia lemmings-tohoamis muistoja.
Muhahahaha....

[Von Wiensburgh]

Kun sain C64:n (tai no joo, siskoni sen muistaakseni sai) joskus armon vuonna 1984 tai jotain sinne päin, niin mukana tuli sellainen peli kuin Ronald Rat Race. Sitä sitten koko perhe pelasi paljon (paitsi faija). Sitten on näitä legendoja, kuin River Raid, joku toinen lentopeli (nimessä oli joku Ace, mutta enempää en muista), Spy Hunter, Boulder Dash:it ja monet monet muut C64:n pelit.
Samoihin aikoihin sain sitten myös NES:in, ja siinä sitten on legendaarisia pelejä niin paljon, että aivan turha lähteä kaikkia listaamaan, mutta vakuuttavimmat pelit olivat Mega Man 1&2, SMB 1&2, Zelda 1&2 ja Exite Bike.

Tämän jälkeen on tullut SNES, N64, PS2 ja Cube hankittua, eikä mikään peli ole samalla tavalla koskettanut kuin nuo lapsuuden pelit. (ok, kyllä Zelda, Ocarina Of Time kieltämättä säväytti). Ja tällä en tarkoita, ettenkö pitäisi nykypeleistä. Ne eivät vain tunnu ... samalta ...

[Celeb]

Quake 1
Q1 oli peli joka aloitti action-räiskintäpelien hienon tulevaisuuden, vai oliko? Olisiko netissä pelattavat nykyiset surkeat pelimodit kuten CS ja ne monet lisämodit ja muut olemassa?

Rayman (PS1)
Rayman oli ensimmäinen peli, jonka ostin silloin kauan sitten kun sain ihka ensimmäisen PS:ni. Ärsyttävintä ole pelata ilman muistikorttia niiden numerokoodien avulla, koska kaikki ne pikkuiset örvelöt oli pelastettava aina uudestaan jos halusi päästä viimeisiin ratoihin. :)
Pelin vaikeusaste heitteli todella paljon laidasta laitaan. Jotkut kentät olivat hieman pidemmällä pelissä paljon helpompia kuin alkupään hieman vaikeammat kentät.
Tosin nykyään Raymankin on kokenut 3D-maaiman karsean muutoksen, jonka mukana peli menetti sitä jotain(TM).

[Storm Summoner]

Megamanit ovat niin vanhaa kaipausta herättävä pelisarja, että ihan tulee tippa linssiin. Muistan vielä selvästi, kun pienenä pelasin Megaman 5 kun se oli lainassa ja isoveli oli koulussa. Oi niitä aikoja. :doggy: Nykyään omistan Megaman 3 ja 4.

Vaikka kovin pienenä en pelannutkaan Soniceja (en omista Segaa), nekin herättävät paljon tunteita minussa. Yksinkertainen, mutta hilpeä grafiikka. Pelisarja, jota jaksaa pelata uudestaan ja uudestaan. Oi niitä aikoja. Pitää kai käynnistää 8-bittinen Nintendo kohta.

[Tordragon]

No, voiko joku pelaajaimmeiskä ihan oikeasti pokkana väittää, ettei ensimmäiset pelaamansa pelit herätä haikeita muistoja? Toki jos nyt pelaaminen on vastikään alkanut niin ei varmaan paljoa tunnu, mutta kun vuosia tulee väliin niin kyllä ne muistotkin kirpoavat.

Itse tosiaan olen pelejä pelannut jo tuolta kasarilta asti, ettei kai mikään ihme jos matkalla on tarttunut kunnon klassikoita matkaan, joiden perään jaksaa kyllä muistoja kuuluttaa. Ja kieroahan se tietenkin on, että muistat vieläkin ulkoa miten esimerkiksi vuonna -89 pelatun pelin kentät mennään läpi. Musiikit eivät myöskään kuole pään sisäisestä jukeboxista ja varsinkin Amiga-eralta olevat pelimusiikit soivat ihan riittävän ahkerasti nykyäänkin, DeliPlayerin voimin.

Ja ei minulla kyllä nyt ihan oikeasti ole mitään tiettyä peliä mitä olisi normaalia enemmän tahkottu kersana, pelejä pelattiin sen enempiä nirsoilematta. Sanotaan kuitenkin, että läjä C64:n ja Amigan pelejä kyllä pysyvät ihan tuoreessa muistissa ja nauttivat siellä erityiskohtelua ihan todellisista tunnesyistä. Kuten nuo ensimmäiset omalla koneella pelatut pelit, eli Operation Neptune, Bubble Ghost, Hostages ja Super Ski, vuosien -87-88 vaihteessa. Ja sanomattakin selvää, että tuossa esimerkiksi Hostagesia taas pelatessa tuntui kyllä oikein mukavalta syämmessäin.



Originally posted by yksisiipi
Pahojen nassesetien tappaminen on varmaankin vaikuttanut mieleeni sillä tavalla, että kiinnostuin oitis muista räiskinnöistä Wolfin jälkeen. Ensin Doom, sitten Quake ja Unreal ja lopulta Half-Life sekä Alien.
No niin just niin. Unohtui kyllä nyt tuo Duke Nukem 3D tuosta hetimiten ("I ain't afraid of quake."). Mitäpä siitä niin kyllä Wolfenstein ja Doom nyt ovatkin ihan mainioita, jälkimmäistä jaksaa pelata vielä tänäkin päivänä, ja pala historiaahan tuo Wolf nyt ainakin on siinä suhteessa, että siitä aika tavalla lähtikin koko First Person Shooter-genre liikenteeseen.

Itse en tosin iD:n kelkkaan lähtenyt vaan fanitan vieläkin Duke Nukemia. ..ja tietenkin feikkaan, koska Wolfenstein - Enemy Territory kiinnostaa aika suhteettoman paljon nykyään.



Originally posted by Lizia
On se hassua kuinka sellaisia pelejä joita lapsuudessa on pelannut, jaksaa edelleen tahkota tunnista toiseen, kun taas uusia pelejä pelaa hetken aikaa ja jättää ne sitten pölyttymään. Kertookohan se jotain pelien laadusta nykypäivänä vai olenkohan jämähtänyt kokonaan retroiluun. :huh:
No sen se ainakin kertoo, että ikä ei peliä pilaa - se kertoo tasan tarkkaan sen, että pelien ideat eivät kuole ja vanha pelikin voi olla ihan oikeasti hyvä (niin, senkin C&C-sukupolvi). Kyllä nykyaikanakin osataan pelejä tehdä, ei siinä, mutta ideat monissa uusissa peleissä ovat jo tuttua kauraa, mahdollisesti jopa 80-luvulta asti (oho). Uusia ideoita on vaikea keksiä ja monesti tuntuu siltä, että ainoa vaihtoehto pelitaloilla on vain yrittää saada jotain uutta vanhasta (ja 3D-sukupolven silmille karkkia). Kuitenkin, nykyään siis löytyy hyviä pelejä, ja myös uusia ideoita, kaupan hyllyiltä ja itse en toki aio jättäytyä niistä paitsi vain sen takia, että joskus 80-90-luvuilta löytyi hyviä (tai jopa parempia) pelejä. Toki kyllä joskus tuntuu, että yhä enemmissä määrin pelit ovat vain samaa vanhaa uusilla grafiikoilla, ei sille kai voi mitään.

Hyvin monesti siis itsekin retrotan vanhoja pelejä, mutta se, että viihdyn niiden parissa tunteja johtuu ihan tasan tarkkaan pelien tasokkuudesta, paskaa peliä nyt ei edes retrottamisen vuoksi jaksa normaalia kauempaa pelata.

Nostalgia tosin joskus saa paskankin pelin vaikuttamaan hyvältä..

[gosu]

Ehkä eniten muistoja tuo mieleen Flashback, sitä aina pienenä pelasin snessillä, en ole varma pääsinkö sen läpi, mutta muistan että se oli vaikea ja varsinkin siihen aikaan kun pelasin sitä niin se oli jotenkin erilainen sen vaikeuden ja pelin tyylin ansiosta muistan kun eilisen kun olin monta tuntia tahkonnut sitä peliä ja sitten merkkailin niitä tallennus koodeja pelin kanteen, ja se oli ihan täynnä niitä, siinä pelissä ei varmaankaan ole mitään muuta vikaa muuta kuin se tallennus systeemi. Ja sitten vielä flashback (http://photo.jippii.fi/fi/image//data/photo/jippii.fi/R/a/Rauskimon/1065855315626.jpeg)
Ps. aika jotainhienojasanoja että Flashback niminen peli tuo takaumia mieleen :>

[yksisiipi]

Originally posted by Tordragon
[B]No niin just niin. Unohtui kyllä nyt tuo Duke Nukem 3D tuosta hetimiten ("I ain't afraid of quake."). Mitäpä siitä niin kyllä Wolfenstein ja Doom nyt ovatkin ihan mainioita, jälkimmäistä jaksaa pelata vielä tänäkin päivänä, ja pala historiaahan tuo Wolf nyt ainakin on siinä suhteessa, että siitä aika tavalla lähtikin koko First Person Shooter-genre liikenteeseen.

Miten saatoinkaan unohtaa, Duke Nukemhan oli todella mainio räiskintä, paljon hurtimmalla huumorilla kuin duumi tai wulffi. Mikäs olisi sen hauskempaa kuin tappaa sellasia hassuja mörköjä. Siinä pelissä on helvetillinen fiilis, pelaisin vieläkin jos voisin. Myös samanhenkinen Blood tuli oitis mieleen, siinäkin on helvetillistä meininkiä. Ehkä vähän helvetillisempää kuin dukessa, ei vaan yhtä hauska.

Sitten on se C&C, tai paremminkin Red Alert, puhdasta Command et Conqueria en ole liiemmin pelannutkaan. Joskus pelasin hyvinkin paljon Red Alertia, se oli varsin hauskaa siihen aikaan. Jostain syystä peli ei muuten hirveästi innostaisi, se kun tuli kulutettua loppuun, mutta ehkä pitäisi kokeilla.

Yhden pelin olinkin täysin unohtanut, nimittäin Wormsin. Se oli hyvä silloin, se on hyvä nyt. Paremminkin hauska. Vaikka pienin väliajoin peli alkaa kyllästyttämään, silti sen pariin jaksaa palata taas uudestaan kaveriporukalla. Ykkösosa oli alkujaan mahtava, mutta kakkonen vei mennessään, eikä siitä liene parannuttu. Armageddon on muuten mainio, mutta ei yhtä helppokäyttöinen kuin Worms 2. Myöhempiä osia en ole pelannutkaan, mutta Worms 2:ssa on niin paljon matoa, että se minulle riittää.

[Yose]

No joo pistetääs nyt muutama:

Tekken 2

Ensimäinen pleikkaripeli, jota olen koskaan nähnyt ja pelannut. Pelasin tätä eräällä kaverillani, joka tämän omisti. Tätä halusin pelata aina vaan uudestaan ja uudestaan, loppeenlopuksi tilanne päätyi siihen, että minustakin tuli pelimiehiä, ja pleikkari päätyi hyllyyni. Pelaamisharrastus omalla kohdallani on suureksi osaksi tämän pelin ansiota.

Super Mario

Siis se snesin versio, en nyt muista oliko se ykkönen vai kakkonen, mutta erinomainen peli jokatapauksessa, ja yksi maailmanparhaista peleistä mielestäni vielä nykypäivänäkin, pienenä tuli yhden kaverin luona pelattua.

Doom

Eka räiskintäpeli jota pelasin, ja se kolahti täydellisesti, aivan erinomainen peli. Kaikki kaverit väittivät, että Duke Nukem on parempi, mutta rehellisenä, minä olin aina Doomin pelaaja.

Siinä on nyt pieni raapaisu nostalgiseen pelimaailmaani.

[Nitromethane]

Megaman 3:
Mielestäni paras Megaman peli ikinä... vieläkin tulee pelailtua tätä :D

[The_Sipi]

Space Quest, Mario Bros ja Leisure suit Larryt varmaan on ne nostalgisimmat pelit, mitä mun mieleen just nyt tulee

[deadnyte]

Kyllähän noita pelejä on vuosien varrella kertynyt useampiakin. Ataria (512ST) 'vanhempaa' pelikonetta en koskaan omistanut, joten mm. C64-ajat jäivät välistä. Atarilla tuli hakattua Dungeon Masteria, Floodia ja Outrunia aika paljolti. Bombuzal (kulkee myös toisella nimellä, jota en muista) ja Bomb Jack jäivät hilpeytensä ansiosta mieleen myös. Lisätään vielä Xenon - peli, jota en koskaan päässyt läpi asti, mutta jonka soundtrack soi elävästi mielessä tätäkin kirjoittaessa.

NES:n ensikokemukset SMB1:n ja sittemmin koko SMB- sekä Mega Man-sarjan kanssa ovat jääneet mieleen syvästi. Tecmo Cup Soccer on myös jotain sanoinkuvaamatonta, ja sitä olen emulaattorilla pelaillut vielä nykyäänkin. SNESiltä mainittakoon FF4 (ja oikeasti kiljoonia muuta, joita en vain jaksa listata).

PC:llä Master of Orionia sekä Civ1/2:sta on tullut pelattua helposti eniten. Duke Nukem 3d, kuten jo muutamat mainitsivat, on minulle _se_ 3d-räiskintä. Moninpelinä loputtoman hauskaa ajanvietettä. Jagged Alliance on joka versiossaan onnistunut myös koukuttamaan.

Hieman uudemmista (n. ~5v skaalalla) mainitsisin vielä Might & Magic (ei Heroes)-sarjan, ja ehkä vielä tarkemmin osat 6 ja 7, sekä vanhemmista Clouds of Xeenin (Darkside of Xeen jäi aikanaan ikävästi kesken, harmittaa edelleenkin).

[The Mynthon Fighter]

Voisin sanoa etta minulle nostalginen peli on tuo kaikkien lempi peli. Pasianssi. Muistan kun ekan kerra 7 vuotiaana kysyin veljeltäni että "voinko pelata tietokonettasi?" ja hän laittoi minulle Pasianssin.

Vanhan ajat muistuvat mieleeni..... =)

[Eliroaero]

Nostalgisia pelejä vai? :huh: Pitää vähän miettiä.

Melkein ensimmäisenä tulee kuinkas kummassa Super Mario Bros jota jaksaa hakata edelleen. Tämä peli ei kuole ikinä!

Megaman , Castlevania, Bionic Commando, Doom, Sonic, Splatterhouse, Quackshot, Zool, Lemmings, Last Ninja 2 ... Onhan noita ja paljon.

Last Ninjasta mainittakoon, että ehdottomasti vaikein peli mitä olen pelannut. Sen kanssa meni hermooot!

Muuten Lizzu se peli oli Pitfall II ei Pitfall. ;)

Ja olen muuten samaa mieltä pelin musiikin kanssa. Se jää päähän mä en tiedä vaikka se ei ole mikään hyväkään niin se vaan jää ei voi mitään.

[-element-]

Sonic
Se oli eka peli jota pelasin, ja jäi todellakin mieleen, olin sillon noin 5 vuotias ja Sonic oli jotain todella mahtavaa. Onhan se vieläkin.

Ecco the Dolphin
Sekin oli Segalla miltei ensimmäisiä pelejä joita pelasin... ja ensimmäinen missä käytin cheatteja ;D .. j33..

Hyviä pelikokemuksia on molemmista peleistä, ja vanhat muistot herää mieleen, kun vaan joku sanookin "Sonic"

['Jecht']

Kyllä on nostalgisia pelejä muutama joita haluaisin pelata mutta valitettavasti se ei ole enää mahdollista muilla kuin emulaattoreilla mutta se ei tuota niin paljon nautintoa kuin perinteiset NES ja Sega mega Drive. Muutama nogtalginen peli:
Pasianssi, Miinaharava, Sonic, Mario Duke Nukem ja Doom.

[Bodom]

Onhan noita ja tuleehan niitä pelailtuakin aika reilusti vielä nykyäänkin. Esim. UFO - The Enemy Unknown pelasin tässä vasta muutama päivä sitten. Toinen nostalgiapläjäys on Wacky Wheels, joka onkin yksi parhaimpia arcade -pelejä. Loistava peli ja sitä on kiva pelata kaksinpelinä, jaetulla ruudulla.

[Clawlynna]

Olen huomannut viimeaikoina harrastaneeni retroilua enemmän kuin uusien pelien pelaamista. Ikävämpi puoli on se, että olen joutunut lipsumaan entistä enemmän emulaatoreilla pelailuun, koska varsinkin C-64:n kasettiaseman kanssa on ollut pieniä ongelmia (puhumattakaan latausajoista) ja Amigan diskettiasemakin on alkanut pitää sellaista ihmellistä naksumista.
No, joka tapauksessa, en voi väittää, että olisi vain yksi peli, joka olisi nostalgisempi kuin muut. Se riippuu vähän koneesta. Elikkä C-64:lla tulee vieläkin välillä pelailtua Detectivea, Impossible missionia, Ramboa ja Epixin Summer- ja wintergamesia. Ne eivät kyllä herätä enää mitenkään kovin ihmeellisiä tunteita eivätkä jaksa kiinnostaa samanlalailla kuin ennen.
Sitten 8- bittisella Nintendolla elikkä NES:llä Super Mario 1-3, Ninja gaiden, Chip'n'Dale, Bucky'o' Hare ja varsinkin Snake Rattle'n'Roll ovat todella nostalgisia pelejä. Niistä tavallaan tulee sellainen tunne, kuin muistaisi jotain minkä on unohtanut kauan sitten. Jonkinlaista...haikeutta. (sepä kai juuri on sitä nostalgiaa)
Ja vielä viimeisenä Amigan nostalgisimmat pelit (no jaa...periaatteessa ne kaikki kävisivät listaan). Wizkid on ehdottomasti eniten nostalgiaa herättävä peli, Super frog, Zool II(onnistuin hukkaamaan sen typerän kopiointisuojaus kiekon), Cannon fodder, Turricanit, Chaos engine, Benefactor, Monkey island ja Ultima V (omistan vieläkin sen paketin mukana tulleen kartan ja "hupun") Ja tuolla Tordragonin mainitsemalla deliPlayerilla tulee kuunneltua aika paljonkin Amiga- pelien musiikkeja. Jo pelkästään ne riittävät aiheuttamaan nostalgisen tunteen. =)

[Vodoun]

Ensimmäinen pelikone minkä omistin oli Commoromu 64.. Sen mukana tuli montakin peliä, mutta sen ensimmäinen peli, mitä todella pelasin oli semmoinen, missä ohjataan ilmapallojonoa esteiden yli. En kuollaksenikaan muista sen nimeä, mutta sitä pelattiin kyllä koko porukalla aika paljon.

Kun saimme ensimmäisen tietokoneen, sain siinä Wacky Wheels'in. Voi luoja miten sitä pelattiinkaan kaveriporukalla ja naureskeltiin kun sai läjäytettyä öljyä jonkun renkaiden alle.

Sitten tulevat nämä Quaket ja Tomb Raiderit.. Kyllä naurattaa miten silloinen Quake oli hieno ja upea. Kuinka pelasin sitä kakit housuissa peläten jokaista nurkan takaa tulevaa örkkimötöä. Hehheh.. Jälkeenpäin en ole uskaltautunut näitä vanhoja pelejä pelaamaan, koska todennäköisesti ne olisivat suuri pettymys eikä sitä vanhaa loistoa enää löytyisi.

[Usagi]

Kaikkein nostalgisimmat pelit taitavat olla Tiny Toons ja Chip 'N Dale, molemmat Nintendo-pelejä. Chip 'N Dale (Rescue Rangers) taisi olla ensimmäinen pelaamani peli. Pelasimme sitä eräällä kaverillani vuorotellen.

Tiny Toonsista muistuu mieleen sellainen juttu, että eräs kaverini suorastaan pelkäsi (?) erään tason musiikkia. TV piti aina siinä kohtaa laittaa hiljaiseksi... Voi niitä aikoja.

Ai niin, melkein unohdin freeware-tietokonepelin nimeltään Jetpack. Se oli myös näitä ensimmäisiä pelaamiani pelejä. Tästä pelistä pidän edelleen, vaikka nyt en ole muutamaan vuoteen pelannutkaan. Taidankin etsiä sen netistä ja verestää vähän muistoja.

[Dezibeli]

Oij, onhan niitä monia.
Yksi on tietenkin Doom. Olin 7-vuotias kun aloin tuota pelata olin siinä ihmeen hyvä 7-vuotiaaksi ja vielä... tytöksi. :P Aluksi tietenkin pelotti pelata sitä, mutta sitten huomasin, että sehän oli kiva peli. Jeh.

Power Rangers! Paras peli ever. Ja uskokaa nyt, se vaaleanpunainen Power Ranger ON paras, tästä ei mitään väittelyä käydä. Tuli aina pienenä kavereiden kanssa leikittyä Power Rangers:eja. Ja minähän oli aina se vaaleanpunainen Power Ranger.


Alkujaan kirjoittanut Ameeba
Bubble Bobble on ensirakkauteni. Vieläkin joskus laulan sitä kaunista tunnuslaulua ja leikin olevani pieni saippuakuplia puhalteleva lohikäärme.
Juuri tämä. Ensimmäinen tietokonepeli jonka koskaan pelasin. Olin aina kaverillani tätä pelaamassa. Sitten meillä oli sellainen traditio, että aina Bubble Bobblea pelatessa piti syödä Hubba Bubba -purkkaa. How sweet.

Niitä on niin monia, en muista nimiä!
Se apinapeli. Donkey Kong! Kamalin tekele (melkein) minkä tiedän, mutta silti. Ne muistot. Pelasin sitä min rakkaiden kaveripoikien kanssa.

Lisäilen sitten, kun tulee niitä nimiä mieleen.

[Tordragon]

Originally posted by Désirée La'Esurio

Bubble Bobble on ensirakkauteni. Vieläkin joskus laulan sitä kaunista tunnuslaulua ja leikin olevani pieni saippuakuplia puhalteleva lohikäärme.

Juuri tämä. Ensimmäinen tietokonepeli jonka koskaan pelasin. Olin aina kaverillani tätä pelaamassa. Sitten meillä oli sellainen traditio, että aina Bubble Bobblea pelatessa piti syödä Hubba Bubba -purkkaa. How sweet.
Tuli vain mieleen, että vaikka Rainbow Island tuli tutuksi ja ihan rakkaaksikin kasarilla niin silti en ikinä ymmärtänyt Bubble Bobblen päälle. Bubble Ghost tosiaan oli enemmän mieleeni ja uskon, että siskonikin diggasi siitä huomattavasti Taiton härpäkkeitä enemmän.

Bubble Ghost noin pelinä muutenkin oli paljon jännittävempi ja kyseisesti kyseessä olevassa pelissähän ohjattiin haamulla sellaista kuplaa sokkeloiden lävitse. Ainoa tosin oli, ettei kaksinpeliin ollut mahdollisuutta, mutta kuitenkin. Uskoakseni voi sanoa siis, että Bubble Ghost on ja varmaan silloinkin oli hieman aliarvostettu peli. Mutta näinhän se on ja kuten sanottu: nostalgia saa paskankin pelin tuntumaan hyvältä (vaikka tosin Bubble Bobble eikä Bubble Ghost nyt mitään paskaa ole, mutta jaarin jaarin ja lärpäti lässyn :P)

Aasinsilta vain, kun oli kuplia ja kaikkea. Tuli myös mieleen, että Bubble Ghostissahan olisi paljon enemmän varaa tuollaiselle hyvin tulkinnanvaraiselle, ehkä osin myös vähän arveluttavalle, Hubba Bubba-söpöilylle, kun sitä kuplaa pitäisi myös suojella. No, mielikuvat puhuvat vähän enemmän kuin sanat.