Mayatar
10.10.2003, 11:55:28
Postikortti Takku
Kortissa pieni takkutukkainen tyttö istuu sykeröllä komerossa. Tyttö istuu kuulee, tiedostaa, tuntee, ja sitten ajattelee. Tytön täytyy ajatella. Kun muut lähtevät aamulla kerhoon, kouluun ja töihin kortin tyttö jää ajattelemaan komeroonsa, joskus pienempään joskus isompaan sykkyrään.
VIERAS ÄÄNI:
"Täällä on taivas tulkaa tänne, täällä tuuli hyväilee ihoanne ja sade pesee kasvonne. Täällä on teidän oma paratiisinne oma maailmanne juuri sellaisena, kuin olette aina halunneet. Täällä on taivas, tulkaa tänne!"
Yhtäkkiä hahmo muuttuu eläväksi, ja katsoja tajuaa, että tyttö ei olekaan tyttö vaan Takku. Takku nousee ylös sykkyrästään ja painaa korvansa komeron ovea vasten.
VIERAS ÄÄNI:
"Täällä ovat teidän unelmanne, täällä ovat teidän salaisimmatkin haaveenne."
Takku ajattelee vierasta ääntä ja tutkiskelee tuntemuksia kehossaan. Hän tuijottaa pistäväsi pikkusormeaan. Viiden minuutin tuijotuksen jälkeen sormi alkaa hiljalleen täristä. Tärinä tihenee tuijotuksen kanssa samaan tahtiin. Yhtäkkiä tyttö alkaa sätkiä täysin kontrollittomasti.
VIERAS ÄÄNI:
"Täällä on kaikki mitä rakastatte, juuri sellaisena kuin kuvittelette."
Elävän olennon lisäksi kuvassa alkaa tapahtua muutenkin kummia. Huolellisesti piirretyn komeron ovesta tunkeutuu sisään energiaa, joka muodostaa Takun eteen television kaltaisen kuvan. Kuvassa vilahtelee ihmisiä, mitättömiä ohikulkijoita, tuttuja tytön elämästä. Lopuksi näytetään Pekka, Minna, Kari, Sini ja Silvi, he kaikki ovat pitäneet postikorttia jossa Takku asuu. Takku on laittanut jokaiseen heistä rakkautta omasta komerostaan monta kourallista. Energiakuva zoomautuu jokaisen ihmisen aivoihin, ja tikkukirjaimilla kirjoitettu TAKKU sana pyyhitään jokaisen tajunnasta huolellisesti.
Tärisevän kehon sisältä alkaa kuulua mutinaa. Kyynelten painoa ei ole koskaan laskettu oikein, Takun suu liikkuu sanojen tahtiin. Kyynelten paino mitataan aina poskilta, vaikka ne todellinen paino on syntymisellä, kyyneleet syntyvät silmissä, kyyneleet syntyvät silmissä.., tyttö parkuu.
VIERAS ÄÄNI:
"Sinun maailmasi on täydellinen, omalla tavallaan kauniskin, mutta oletko täysin unohtanut heidät, oletko tosiaan unohtanut? Etkö haluaisi tuntea heidät taas, tuntea miten he koskettavat lempeästi poskelta ja silittävät?"
Ikävä saa Takun kyynelehtimään ja jokainen kyynel muodostaa komeron lattialle halkeaman, josta loistaa silmät häikäisevää valoa. Kortti kostuu ja alkaa repeytyä.
Sitten Takku muistaa miksi, miksi piti valita kortti ilman muita ihmisiä missä on ainoastaan komero. Takun sielu viillettiin auki. Siksi yksinäisyys, siksi komero.
VIERAS ÄÄNI:
"Mutta eikö olisikin hienoa, jos saisit itse päättää ulkomaailmasta oman maailmasi lisäksi?" "Eikö olisikin hienoa, jos kaikki toteuttaisivat samaa ajatusmaailmaa, kuin sinä."
Takku vapisee ja ajattelee, ajattelee tietenkin, miltä tuntuisi olla juuri toivomassaan paikassa seinää, kuulla toivomiaan salaisuuksia, ja teosta riippumatta saada rakkaansa iloiseksi, vain tahtomalla. Tämä sen sijaan, että istuu ullakolle lähetetyssä pahvilaatikossa päivä toisensa jälkeen.
VIERAS ÄÄNI:
"Sinun maailmasi täydellinen, mutta maailmasi on heikko "
Kortti repeytyy keskeltä kahtia. KRIIIIIKS Tytön päästä alkaa tippua tiiliä!! KRIIIIKS viiltävä sointu halkaisee komeron.
VIERAS ÄÄNI:
"Kas minä arvasin, ei tämä kuva ollut sen erikoisempi, kuin mikään muukaan."
Takku seisoo tasanteella josta näkyy tuhansia ja tuhansia kattoja. Tyttö kuulee korvissaan kuiskaukset: "Kas minä arvasin, ei tämä kuva ollut sen erikoisempi, kuin mikään muukaan." Iloinen tyttö katsoo yli tuhansien kattojen. Kuva rypistyy, Takun huulet vaipuvat alaspäin, hänen hahmonsa menee kokoon, heiluu tuulessa ja tippuu alas.
Nähdäkseen sielunsa silmin, on ensin antauduttava sielulleen. Kun antautuu sielulleen ei enää ole osa ihmisyyttä, ei enää tunnusta eläimellisyyttä, sielulleen antautuneet ihmiset ovat puhdasta energiaa. Energiaa joka voi muokkautua miksi tahansa ja olla mitä tahansa. Energian perustarve on muuttaa muotoaan. Ihmisen perustarve on tippua alas liian korkealta.
Loppuopetus on spoilereissa, koska tuo on ainoastaan minun tulkintani, ja tuollaiset paasaukset koetaan yleensä ärsyttävinä.
Kortissa pieni takkutukkainen tyttö istuu sykeröllä komerossa. Tyttö istuu kuulee, tiedostaa, tuntee, ja sitten ajattelee. Tytön täytyy ajatella. Kun muut lähtevät aamulla kerhoon, kouluun ja töihin kortin tyttö jää ajattelemaan komeroonsa, joskus pienempään joskus isompaan sykkyrään.
VIERAS ÄÄNI:
"Täällä on taivas tulkaa tänne, täällä tuuli hyväilee ihoanne ja sade pesee kasvonne. Täällä on teidän oma paratiisinne oma maailmanne juuri sellaisena, kuin olette aina halunneet. Täällä on taivas, tulkaa tänne!"
Yhtäkkiä hahmo muuttuu eläväksi, ja katsoja tajuaa, että tyttö ei olekaan tyttö vaan Takku. Takku nousee ylös sykkyrästään ja painaa korvansa komeron ovea vasten.
VIERAS ÄÄNI:
"Täällä ovat teidän unelmanne, täällä ovat teidän salaisimmatkin haaveenne."
Takku ajattelee vierasta ääntä ja tutkiskelee tuntemuksia kehossaan. Hän tuijottaa pistäväsi pikkusormeaan. Viiden minuutin tuijotuksen jälkeen sormi alkaa hiljalleen täristä. Tärinä tihenee tuijotuksen kanssa samaan tahtiin. Yhtäkkiä tyttö alkaa sätkiä täysin kontrollittomasti.
VIERAS ÄÄNI:
"Täällä on kaikki mitä rakastatte, juuri sellaisena kuin kuvittelette."
Elävän olennon lisäksi kuvassa alkaa tapahtua muutenkin kummia. Huolellisesti piirretyn komeron ovesta tunkeutuu sisään energiaa, joka muodostaa Takun eteen television kaltaisen kuvan. Kuvassa vilahtelee ihmisiä, mitättömiä ohikulkijoita, tuttuja tytön elämästä. Lopuksi näytetään Pekka, Minna, Kari, Sini ja Silvi, he kaikki ovat pitäneet postikorttia jossa Takku asuu. Takku on laittanut jokaiseen heistä rakkautta omasta komerostaan monta kourallista. Energiakuva zoomautuu jokaisen ihmisen aivoihin, ja tikkukirjaimilla kirjoitettu TAKKU sana pyyhitään jokaisen tajunnasta huolellisesti.
Tärisevän kehon sisältä alkaa kuulua mutinaa. Kyynelten painoa ei ole koskaan laskettu oikein, Takun suu liikkuu sanojen tahtiin. Kyynelten paino mitataan aina poskilta, vaikka ne todellinen paino on syntymisellä, kyyneleet syntyvät silmissä, kyyneleet syntyvät silmissä.., tyttö parkuu.
VIERAS ÄÄNI:
"Sinun maailmasi on täydellinen, omalla tavallaan kauniskin, mutta oletko täysin unohtanut heidät, oletko tosiaan unohtanut? Etkö haluaisi tuntea heidät taas, tuntea miten he koskettavat lempeästi poskelta ja silittävät?"
Ikävä saa Takun kyynelehtimään ja jokainen kyynel muodostaa komeron lattialle halkeaman, josta loistaa silmät häikäisevää valoa. Kortti kostuu ja alkaa repeytyä.
Sitten Takku muistaa miksi, miksi piti valita kortti ilman muita ihmisiä missä on ainoastaan komero. Takun sielu viillettiin auki. Siksi yksinäisyys, siksi komero.
VIERAS ÄÄNI:
"Mutta eikö olisikin hienoa, jos saisit itse päättää ulkomaailmasta oman maailmasi lisäksi?" "Eikö olisikin hienoa, jos kaikki toteuttaisivat samaa ajatusmaailmaa, kuin sinä."
Takku vapisee ja ajattelee, ajattelee tietenkin, miltä tuntuisi olla juuri toivomassaan paikassa seinää, kuulla toivomiaan salaisuuksia, ja teosta riippumatta saada rakkaansa iloiseksi, vain tahtomalla. Tämä sen sijaan, että istuu ullakolle lähetetyssä pahvilaatikossa päivä toisensa jälkeen.
VIERAS ÄÄNI:
"Sinun maailmasi täydellinen, mutta maailmasi on heikko "
Kortti repeytyy keskeltä kahtia. KRIIIIIKS Tytön päästä alkaa tippua tiiliä!! KRIIIIKS viiltävä sointu halkaisee komeron.
VIERAS ÄÄNI:
"Kas minä arvasin, ei tämä kuva ollut sen erikoisempi, kuin mikään muukaan."
Takku seisoo tasanteella josta näkyy tuhansia ja tuhansia kattoja. Tyttö kuulee korvissaan kuiskaukset: "Kas minä arvasin, ei tämä kuva ollut sen erikoisempi, kuin mikään muukaan." Iloinen tyttö katsoo yli tuhansien kattojen. Kuva rypistyy, Takun huulet vaipuvat alaspäin, hänen hahmonsa menee kokoon, heiluu tuulessa ja tippuu alas.
Nähdäkseen sielunsa silmin, on ensin antauduttava sielulleen. Kun antautuu sielulleen ei enää ole osa ihmisyyttä, ei enää tunnusta eläimellisyyttä, sielulleen antautuneet ihmiset ovat puhdasta energiaa. Energiaa joka voi muokkautua miksi tahansa ja olla mitä tahansa. Energian perustarve on muuttaa muotoaan. Ihmisen perustarve on tippua alas liian korkealta.
Loppuopetus on spoilereissa, koska tuo on ainoastaan minun tulkintani, ja tuollaiset paasaukset koetaan yleensä ärsyttävinä.