Yashiza
25.10.2003, 13:21:13
Genre: Drama/Romantic
Author: Yashiza
Mitä muuta tärkeätä: Tarina on minämuodossa. Kertojana on tyttö, nimeltään Audrey[^^ Olen koukussa tähän nimeen]
------------------------------------------------------------------
Yksin. Vieläkin. Hän ei ole edes huomannut minua. Juttelen ystävieni kanssa, kaikki menee toisesta korvasta ulos. Istun kaukana tanssilavalta, katselen kuinka hän hymyilee tanssiessaan toiselle tytölle. Hymy satuttaa minua, miksei hän hymyile minulle? Haluaisin itkeä. Mutten voi. En halua ystävieni tietävän mitään. En uskalla mennä pyytämään häntä tanssimaan. Olenhan sentään joskus jutellut hänen kanssaan. Niistä ja näistä. Mutta en koskaan sen enempää. Bändi soittaa Love is in my heart kappaletta. Musiikki kantautuu korviini, katoaa ajatuksiini, ja sieltä se löytää vielä tiensä sydämeeni. Mikä rakkaus?
”Tuletko tanssimaan?” Hätkähdin. Katsoin tanssilavalle, hän ei ollut enää siellä. Mutta petyin, pyytäjänä oli ollut joku seitsemäsluokkalainen poika. Olin vihainen. ”En vitussa tule”, sanoin hänelle. Miksei hän pyytänyt minua? Joku helvetin seiska tulee pyytämään minua. Säälistäkö? Varmaan. Poika katsoi minua kuin aavetta. Hän oli yllättävän komea. Hänellä oli jopa puku. Ihmettelin mitä sanoin. Nämähän olivat vain tanssiaiset. Tietenkin voisin tanssia hänen kanssaan. Olin avaamassa suutani, suostumassa pyyntöön, kunnes poika tokaisin: ”Vitussa minä tuommoista huoraa tanssitan.”
Huoraa? Ystäväni katsoivat minua kummastellen. Miten olin saattanut kieltäytyä söpöimmän seiskan pyynnöstä? Olimme ystävieni kanssa puhuneet hänestä muutenkin. Olihan hän liikuntaluokkalainen, mutta ei semmoinen kuin muut. Mutta minulle joku muu oli vieläkin tärkeämpi. Nämä tanssiaiset olivat viimeiset mahdollisuudet minulle. En sanonut ystävilleni mitään, katsoin tanssilavaa etsien häntä. Ei häntä näkynyt missään. Alkoi olla kuuma, teki mieli pyörtyä, mutta menin ulos. Kävelin porukan välistä, kuumuus valtasi ruumiini. Avasin koulun ulko-ovet, tuuli puhalsi hiuksieni läpi, lumi satoi päälleni. Oli kylmä, mutta ei niin kylmä kuin sisällä. Kylmyyden oli aiheuttanut hänen tekonsa. Hän ei ollut huomannut minua. Ei ollut. Lumi satoi yhä kovempaa, kaikki katosi lumen alle.
Lumen kylmyys, hänen kylmyys.. ne jäädyttivät minut, mutta en halunnut mennä takaisin sisään. Halusin jäädä tänne, jäätymään. Ei kukaan huomaa minua vaikka olisin jäätynyt. Ei hänkään. Kuulin bändin biisin ulos saakka. Tanssiikohan hän edelleen musiikin tahdissa? Kuulin ovien avautuvat, en katsonut taakseni. Suloisen pehmeä ääni kuitenkin kantautuivat korviini.. ”Tarvitsetko takkia? Sinulla taitaa olla kylmä..” Lämpö valtasi sieluni, minulla ei ollut edes takkia. Hän laittoi takin kuitenkin päälleni, tietäen että hänelle itselleen tulee kylmä. Katsahdin häneen. Hän ei ollut se. Mutta hänen tekonsa.. hänen tekonsa auttoivat minua jatkamaan.. jatkamaan eteenpäin, tietäen että nämä tanssiaiset eivät ole kaiken loppu… ehkä pääsen vielä joskus tanssimaan.. katse tulevaisuuteen. En ehkä pysty ohjaamaan sitä, en ehkä pysty komentamaan kohtaloani, mutta minä pystyn vaikuttamaan niihin… ja minä aion vaikuttaa omaan elämääni, välittämättä kenestäkään. Kunhan saisin yhden tanssin.. vain.. yhden tanssin.. häneltä…
Author: Yashiza
Mitä muuta tärkeätä: Tarina on minämuodossa. Kertojana on tyttö, nimeltään Audrey[^^ Olen koukussa tähän nimeen]
------------------------------------------------------------------
Yksin. Vieläkin. Hän ei ole edes huomannut minua. Juttelen ystävieni kanssa, kaikki menee toisesta korvasta ulos. Istun kaukana tanssilavalta, katselen kuinka hän hymyilee tanssiessaan toiselle tytölle. Hymy satuttaa minua, miksei hän hymyile minulle? Haluaisin itkeä. Mutten voi. En halua ystävieni tietävän mitään. En uskalla mennä pyytämään häntä tanssimaan. Olenhan sentään joskus jutellut hänen kanssaan. Niistä ja näistä. Mutta en koskaan sen enempää. Bändi soittaa Love is in my heart kappaletta. Musiikki kantautuu korviini, katoaa ajatuksiini, ja sieltä se löytää vielä tiensä sydämeeni. Mikä rakkaus?
”Tuletko tanssimaan?” Hätkähdin. Katsoin tanssilavalle, hän ei ollut enää siellä. Mutta petyin, pyytäjänä oli ollut joku seitsemäsluokkalainen poika. Olin vihainen. ”En vitussa tule”, sanoin hänelle. Miksei hän pyytänyt minua? Joku helvetin seiska tulee pyytämään minua. Säälistäkö? Varmaan. Poika katsoi minua kuin aavetta. Hän oli yllättävän komea. Hänellä oli jopa puku. Ihmettelin mitä sanoin. Nämähän olivat vain tanssiaiset. Tietenkin voisin tanssia hänen kanssaan. Olin avaamassa suutani, suostumassa pyyntöön, kunnes poika tokaisin: ”Vitussa minä tuommoista huoraa tanssitan.”
Huoraa? Ystäväni katsoivat minua kummastellen. Miten olin saattanut kieltäytyä söpöimmän seiskan pyynnöstä? Olimme ystävieni kanssa puhuneet hänestä muutenkin. Olihan hän liikuntaluokkalainen, mutta ei semmoinen kuin muut. Mutta minulle joku muu oli vieläkin tärkeämpi. Nämä tanssiaiset olivat viimeiset mahdollisuudet minulle. En sanonut ystävilleni mitään, katsoin tanssilavaa etsien häntä. Ei häntä näkynyt missään. Alkoi olla kuuma, teki mieli pyörtyä, mutta menin ulos. Kävelin porukan välistä, kuumuus valtasi ruumiini. Avasin koulun ulko-ovet, tuuli puhalsi hiuksieni läpi, lumi satoi päälleni. Oli kylmä, mutta ei niin kylmä kuin sisällä. Kylmyyden oli aiheuttanut hänen tekonsa. Hän ei ollut huomannut minua. Ei ollut. Lumi satoi yhä kovempaa, kaikki katosi lumen alle.
Lumen kylmyys, hänen kylmyys.. ne jäädyttivät minut, mutta en halunnut mennä takaisin sisään. Halusin jäädä tänne, jäätymään. Ei kukaan huomaa minua vaikka olisin jäätynyt. Ei hänkään. Kuulin bändin biisin ulos saakka. Tanssiikohan hän edelleen musiikin tahdissa? Kuulin ovien avautuvat, en katsonut taakseni. Suloisen pehmeä ääni kuitenkin kantautuivat korviini.. ”Tarvitsetko takkia? Sinulla taitaa olla kylmä..” Lämpö valtasi sieluni, minulla ei ollut edes takkia. Hän laittoi takin kuitenkin päälleni, tietäen että hänelle itselleen tulee kylmä. Katsahdin häneen. Hän ei ollut se. Mutta hänen tekonsa.. hänen tekonsa auttoivat minua jatkamaan.. jatkamaan eteenpäin, tietäen että nämä tanssiaiset eivät ole kaiken loppu… ehkä pääsen vielä joskus tanssimaan.. katse tulevaisuuteen. En ehkä pysty ohjaamaan sitä, en ehkä pysty komentamaan kohtaloani, mutta minä pystyn vaikuttamaan niihin… ja minä aion vaikuttaa omaan elämääni, välittämättä kenestäkään. Kunhan saisin yhden tanssin.. vain.. yhden tanssin.. häneltä…