Eliza Liv
23.1.2004, 11:37:26
Sen siitä saa, kun on kaksi päivää sairaana ja on tylsää.
***
Rikottu nainen
Levitän paksun kerroksen mekkivoidetta kasvoilleni.
Värjään luomet, rajaan silmät, sipaisen mascaraa, puuteria
ja viimeistelen kaiken värjäämällä täyteläiset huuleni
tummanpunaisella huulipunalla, joka tuo mieleeni viime lauantain
punaviinin ja sen suloisen kitkerän maun, joka silti onnistui
kutkuttamaan makunystyröitäni monen muun drinkin jälkeen.
Katson peiliin. Hän on kaunis, kauniimpi kuin muotilehtien
kansikuvanaiset ja villimpi kuin playboyn kuumin viettelijätär,
joka esittelee sulojaan auliisti ja häpeämättä. Hänen mustat
hiuksensa valuvat ryöppynä paljaille olkapäille kuin leijonan harja,
villisti ja vapaasti, aaltoillen vaahtopäiden lailla.
Pitkää ja siroa kaulaa koristi painava kultainen risti, joka ei
symboloinut hänelle enää mitään pyhää. Se roikkui juuri rintojen
vaon kohdalla, painaen kylmän olemuksensa ihoa vasten,
joka oli punaisia ja sinisiä jälkiä täynnä.
Kalpeakasvoinen kuvajainen vuodatti kyyneleitään ajatellen
tulevia tuntejaan töissä. Viimeisten vuosien aikana hän ei ollut
tuntenut minkäänlaista halua, ei nautintoa siitä, että sai rahaa
vain antamalla edestä tai takaa, missä milloinkin mersun
takapenkistä puiston kukkapenkkiin. Rahaa, paperisia seteleitä
jotka tässä maailmassa määräsivät sen kuka oli onnekas ja
menestynyt elämässä ja kuka joutui tyytymään alekorin
tuotteisiin, kun muuhun ei ollut varaa.
Näiden seteleiden takia hän luopui öisin omasta ruumiistaan ja
kuljetti ajatuksensa voihkinnan saattelemana omiin synkkiin,
värittömiin maailmoihinsa, joissa häntä ei voisi mikään satuttaa.
Kuivasin kyyneleeni ja tervehdin peilistä kasvoja,
joita en enää tunne omikseni.
Tervehdin rikottua, kuollutta naista.
***
Kaipaisin palautetta.
***
Rikottu nainen
Levitän paksun kerroksen mekkivoidetta kasvoilleni.
Värjään luomet, rajaan silmät, sipaisen mascaraa, puuteria
ja viimeistelen kaiken värjäämällä täyteläiset huuleni
tummanpunaisella huulipunalla, joka tuo mieleeni viime lauantain
punaviinin ja sen suloisen kitkerän maun, joka silti onnistui
kutkuttamaan makunystyröitäni monen muun drinkin jälkeen.
Katson peiliin. Hän on kaunis, kauniimpi kuin muotilehtien
kansikuvanaiset ja villimpi kuin playboyn kuumin viettelijätär,
joka esittelee sulojaan auliisti ja häpeämättä. Hänen mustat
hiuksensa valuvat ryöppynä paljaille olkapäille kuin leijonan harja,
villisti ja vapaasti, aaltoillen vaahtopäiden lailla.
Pitkää ja siroa kaulaa koristi painava kultainen risti, joka ei
symboloinut hänelle enää mitään pyhää. Se roikkui juuri rintojen
vaon kohdalla, painaen kylmän olemuksensa ihoa vasten,
joka oli punaisia ja sinisiä jälkiä täynnä.
Kalpeakasvoinen kuvajainen vuodatti kyyneleitään ajatellen
tulevia tuntejaan töissä. Viimeisten vuosien aikana hän ei ollut
tuntenut minkäänlaista halua, ei nautintoa siitä, että sai rahaa
vain antamalla edestä tai takaa, missä milloinkin mersun
takapenkistä puiston kukkapenkkiin. Rahaa, paperisia seteleitä
jotka tässä maailmassa määräsivät sen kuka oli onnekas ja
menestynyt elämässä ja kuka joutui tyytymään alekorin
tuotteisiin, kun muuhun ei ollut varaa.
Näiden seteleiden takia hän luopui öisin omasta ruumiistaan ja
kuljetti ajatuksensa voihkinnan saattelemana omiin synkkiin,
värittömiin maailmoihinsa, joissa häntä ei voisi mikään satuttaa.
Kuivasin kyyneleeni ja tervehdin peilistä kasvoja,
joita en enää tunne omikseni.
Tervehdin rikottua, kuollutta naista.
***
Kaipaisin palautetta.