Aiona
26.1.2004, 12:34:10
Tämän kirjoittamiseen sain inspiraationi omista käsistäni...
***
Minun käteni ovat kylmät ja karheat. Ihoni kuiva ja mustelmilla, joiden alkuperää en tiedä. Ne vain tulevat ja menevät, katoavat yhtäkkiä ennen kuin itse huomaankaan, mutta ollessaan ihollani parin päivän ajan.
Miksi? Miksi minun täytyy kärsiä nämä oudot kivut, jotka yhtäkkiä viiltävät ihoni alla kuin kaktuksen piikit? Miksi minun on koko ajan kylmä?
Niin kuin olisin ulkona jääkaapissa. Vain vaivoin pystyn pitämään itseni lämpimänä. En haluaisi nousta vuoteeltani paksujen peitteiden alta syömään kuumaa keittoa tai juomaan teetä.
Ei täällä ole enää mitään, minkä vuoksi jaksaisin elää. Kotini on tyhjä. Ruumiini lepää vuoteellani ja...
Minun ruumiini? Miksi sitten seison lähellä ikkunaa yrittäen lämmittää kohmeisia käsiäni patterin päällä?
Yksi asia tuli mieleeni katsoessani kalpeata ruumistani, jota peittää nuo merkilliset mustelmat. Elämä, joka minulla joskus oli, oli riistetty minun tietämättäni ja nyt joutuisin vaeltamaan harmaita katuja palellen eikä kukaan pystyisi minua auttamaan.
Onko tämä minun kohtaloni? Luopua kaikesta ja jäädä yksin? Ei edes taivaaseen päässyt minun kylmä ja kuollut sieluni.
***
Tämmönen lyhyt juttu. Kommentit ovat erittäin tervetulleita.
***
Minun käteni ovat kylmät ja karheat. Ihoni kuiva ja mustelmilla, joiden alkuperää en tiedä. Ne vain tulevat ja menevät, katoavat yhtäkkiä ennen kuin itse huomaankaan, mutta ollessaan ihollani parin päivän ajan.
Miksi? Miksi minun täytyy kärsiä nämä oudot kivut, jotka yhtäkkiä viiltävät ihoni alla kuin kaktuksen piikit? Miksi minun on koko ajan kylmä?
Niin kuin olisin ulkona jääkaapissa. Vain vaivoin pystyn pitämään itseni lämpimänä. En haluaisi nousta vuoteeltani paksujen peitteiden alta syömään kuumaa keittoa tai juomaan teetä.
Ei täällä ole enää mitään, minkä vuoksi jaksaisin elää. Kotini on tyhjä. Ruumiini lepää vuoteellani ja...
Minun ruumiini? Miksi sitten seison lähellä ikkunaa yrittäen lämmittää kohmeisia käsiäni patterin päällä?
Yksi asia tuli mieleeni katsoessani kalpeata ruumistani, jota peittää nuo merkilliset mustelmat. Elämä, joka minulla joskus oli, oli riistetty minun tietämättäni ja nyt joutuisin vaeltamaan harmaita katuja palellen eikä kukaan pystyisi minua auttamaan.
Onko tämä minun kohtaloni? Luopua kaikesta ja jäädä yksin? Ei edes taivaaseen päässyt minun kylmä ja kuollut sieluni.
***
Tämmönen lyhyt juttu. Kommentit ovat erittäin tervetulleita.