Ihmissusi - totta, tarua? Totta ainakin tässä tarussa!!!

[Blank]

No niin. Eli otsikko kertoo aiheen ainakin. Tuli vähän pikainen ja lyhyt mutta näytän sen nyt julkisesti kuitenkin. Eli:
1.
Jack heräsi koiran haukuntaan ja junan kolinaan. No voihan, hän ajatteli. Se koira pitää päästää ulos. Ja miksei tämä asunto voisi olla yhtään kauempana junaradasta?? sehän on melkein meidän takapihalla. No, ei kai tässä muu auta kuin koiran päästäminen ulos. Hän käveli huoneestaan ulko-
ovelle. Koira nousi eteisessä seisomaan kun hän käveli paikalle. Vaikka hän oli 170 senttiä pitkä, koira ylettyi häntä helposti vyötäisille. Se oli kokoharmaa saksanpaimenkoira. Hän avasi oven ja koira pujahti ulos pimeyteen. Hän käveli takaisin huoneeseensa ja vilkaisi rannekelloaan. Täysikuu valaisi viisarit. Varttia vaille kaksitoista. Yöllä. Mikä koira nyt tähän aikaan ulos haluaisi. Sitten hän tajusi kaksi asiaa. Toinen niistä asioista oli, että koira oli dobermannia isompi. Tai ainakin kaikkia hänen neljänätoista ikävuotenaan näkemiään dobermanneja isompi. Ja toiseksi, heillä ei ollut koiraa. Hän kaivoi lattialta äkkiä farkut ja kiskoi ne boksereittensa päälle. Hän etsi lattialta teepaidan ja lähti ulos. Hän näki vielä "koiran" selvästi katulamppujen valossa. Se suuntasi kohti Bostonin ydinkeskustaa. Hän lähti seuraamaan sitä.

Aamulla palatessaan kotiin Jack oli lopen uupunut. Hän oli seurannut koiraa koko yön, kunnes aamulla se oli kadonnut jonnekin. Noin kolmekymppinen mies oli tullut häntä vastaan, eikä hän ollut nähnyt yhtään koiraa. Jackilla oli jo nyt omat epäilyksensä "koirasta", mutta hän ei vielä ollut varma. Kunnes meni herättämään vanhempiaan. Hän meni vanhempiensa huoneeseen ja meni nykimään isäänsä hartiasta. Peitto valahti lattialle ja Jack näki koko sängyn. Hänen äitinsä kurkku oli raadeltu auki ja tyyny sekä sänky oli täysin veressä. Hänen isänsä taas; Jack joutui koetukselle ettei olisi oksentanut. Hänen isänsä kasvoista oli vasen puoli täysin murskana ja hänen isänsä oikea käsi puuttui kokonaan. Hän juoksi yläkertaan, ja löysi pikkuveljensä sängystä maha auki raadeltuna. Tältä puuttui ilmeisesti maksa tai mahalaukku, koska maha oli ikään kuin painunut kasaan. Ja nyt hän näki, mistä susi, nyt hän tiesi sen olevan aivan erikoinen susi, oli tullut sisään. Hänen pikkuveljensä huoneen ikkuna oli auki. Ja lattialla oli kuraisia jalanjälkiä. Ihmisen jalanjälkiä. Sitten, hänen pikkuveljensä sängyn päällä, oli kuraiset suden etutassun jäljet. Yöllä oli satanut, joten jäljet näkyivät. Nyt hän tiesi. Se ei ollut mikään tavallinen susi. Se oli ihmissusi.

Seuraavat viikot ennen tulevaa täysikuuta hän teki valmisteluja. Hän etsi komeroista isänsä pistoolin ja panoksia. Hän otti takapihalta vajasta puita, joihin hän veisti terävän pään. Hän teki talon seinään maalitaulun, johon hän heitteli noita seipäitä. Viimeisellä viikolla ennen täysikuuta hän osui jokaisella heitolla maalitauluun, joka toisella keskelle sitä. Jackin onneksi hän oli ollut koulun joukkueen paras keihäänheittäjä. Ihmeellistä kyllä, hänen perheensä perään ei oltu kyselty paljon. Hän oli vastannut kaikkiin kyselyihin vain jotain pitkäaikaisesta sairaudesta ja sulkenut luurin. Ja niin hän teki valmisteluja, kunnes tuli seuraava täysikuu. Hän tiesi, etää ihmissusi tulisi teurastamaan hänet tänä täysikuuna. Koska se oli kuitenkin suurimmilta osin ihminen, se tiesi miten kriittistä olisi, jos paikalle jäisi todistajia.

Jätän nyt tarinan tähän, ja jatkan joskus myöhemmin susijahdilla. Nyt toivoisin kommentteja tästä pätkästä kiitoos. Vaikkei tämä ehkä vaikuttaisi niin kiintoisalta, niin voin kertoa että loppupätkässä alkaa tapahtua.

[Lonely Wolf]

hyvä alku... öö vanhempien ja veljien kuolin tapaa ei olis tarvinnut kuvailla hirveen tarkasti :eh: , mut se säväytti hienosti :D ...ei ollenkaan paha juttu...nimimerkistäni voi huomata että tykkään susista ja...ihmissusi jutuista...odotan jatkoa innolla :D ...jännittävä tarina jos loppu puolella tapahtuu paljon...

[Seyana]

kyllä se kiinostavalta vaikutti:)
Ei ehkä näitä parhaita iltalukemisia,mutta luimpahan nyt kumminkin,noista kuolemien kuvailuista huolimatta..
Pari typåa löytyi,mm.ulkoovi,väliviiva puuttui.Mutta ei se mtn.

[Blank]

No niin, toinen (ja viimeinen,) luku:

2.
Jackin hermot alkoivat olla kireällä kaksi päivää ennen täysikuuta. Enää hän ei ollut niin varma suunnitelmastaan, mutta yhä hän tiesi, että susi tulisi. Ja hän tiesi, että se täytyisi tappaa. Hän oli tehnyt valamuotin luodista vahaan ja valanut pöytähopeista luoteja. Lapsikin tiesi että ihmissusi kuolee hopealuodista. Mutta koska se oli osin ihminen, se kuolisi muutenkin muuttuessaan takaisin ihmiseksi, jos sillä olisi tarpeeksi vammoja. Hän oli hajottanut isänsä asekaapin lukon ja ottanut sieltä haulikon ja metsästyskiväärin. Hän oli korvannut puolet hauleista elohopealla. Se kyllä tappaisi suden tai ihmisen. Hän oli myöskin virittänyt taloon ansoja. Etuovella oli ansalanka, joka laukaisi puukehikon, joka putoaisi katosta jonka piti seivästää ihmissusi. Sen jälkeen tulisi haulikko. Hän oli korvannut osan lattiaa ohuen ohuella vanerilla, joka antaisi myöten ja ja pudottaisi suden kuoppaan täynnä seipäitä samalla kun laukaisi katossa olevan haulikon. Yläkertaan vievissä portaissa oli myös lankoja, jotka laukaisisivat seiväsansoja ja pistoolin portaiden yläpäässä. Hän käytti nuo kaksi päivää lukien kaikkia mahdollisia kirjoja, joissa oli tietoa ihmissusista.

(Kirjailijan huomautus: Nauran itse näille valmistelupätkille. Entäs te? ;D *nauraa itselleen*)

No niin, jatketaan

Jack katsoi kelloaan ja otti tukevamman otteen metsästyskivääristä. Viittä vaille kahdeksan. Kahdeksaa yli kahdeksan kuu nousisi ja susi olisi jossain päin Bostonia ja tulisi hänen luokseen. Hän tarkisti jokaisen ansan ja meni portin pieleen odottamaan. Kaksikymmentä minuuttia. Puoli tuntia. Neljäkymmentä viisi minuuttia. Hän aikoi jo luovuttaa, kun hän näki sen. Liian karvainen mieheksi. Ja se kulki muutenkin kumarassa ja sillä oli kuono ja korvat. Pystyssä olevat korvat. Hän nousi portin pielustaan ja laukaisi kiväärin. Ihmissusi, tärähti, mutta kovensi tahtiaan. Hän ei ollut osunut kriittiseen paikkaan. Aseessa olisi sisällä vielä neljä luotia ja hänellä oli kymmenen taskuissaan. Hän nosti kiikaritähtäimen silmälleen ja tähtäsi uudestaan. Laukaus, ja susi kovensi jälleen tahtiaan. Nyt se ontui jo. Hän oli osunut sitä vasempaan takajalkaan. Se oli kuitenkin vielä yli sadan metrin päässä. Hän ehtisi laukaista vielä kerran. Ainakin. Jack kohotti taas kiväärin olkapäälleen ja laukaisi. Taas susi tärähti, painui kumarampaan asentoon ja ryntäsi juoksuun. Nyt Jack huomasi, että se juoksi jo neljällä jalalla. Hän ei ehtisi laukaista. Hän nosti kuitenkin kiväärin poskelleen, tähtäsi, ja puristi liipaisinta. Aseen piippu kuitenkin osoitti suoraan kohti taivasta, kun hän laukaisi. Susi oli jo hänen pihallaan. Hän ryntäsi sisään ja kompastui johonkin. Jonka hän tunnisti ansalangaksi juuri, kun kehikko heilahti hänen päänsä yli viuhahtaen. Takaisin tullessaan se räsähti ilkeän kuuloisesti ihmissuden päähän. Ikävä kyllä vain kehikolla, ei piikeillä. Hän kömpi käytävään, jonka päässä olivat portaat yläkertaan. Hän hyppäsi kuopan yli suden hölkätessä hänen perässään. Susi kuitenkin juoksi kuopan päältä ja ponnisti viime hetkellä pois haulien alta. Jack kuitenkin hyppi jo portaita ylös väistellen ansalankoja. Hän kuitenkin kompastui viimeiseen lankaan ja sävähti, kun hopealuoti osui häntä olkapäähän. Kohta hän kuitenkin juoksi jo yläkerran käytävää kohti kirjastoa. Se oli pieni huone, jossa oli kuitenkin monta kirja hyllyä. Hän tuki oven harjalla kiinni ja juoksi hyllyjen taakse. Kuullessaan harjan räsähtävän hän työnsi hyllyä, joka kaatui seuraavaa päin, joka taas kaatui suden päälle. Kohta susi oli kuitenkin päässyt pois hyllyn alta ja lähestyi vääjäämättä Jackia. Tämä taas huomasi, että ase oli lauennut tyhjäksi hänen ryntäillessään portaissa. Hän kaivoi nopeasti vyöltään yhden noista terotetuista kepeistä ja heitti sen kohti sutta. Susi kuitenkin väisti sen helposti ja hyppäsi Jackin päälle. Sen upottaessa hampaansa Jackin kaulaan tämän mielessä pyöri vain yksi katkera ajatus; hän oli epäonnistunut.

[Safir]

Huiih. Loppu oli aika noh.. yllättävä. Min olisin halunnut tietää enemmän siitä ihmis sudesta. Kuka se oli, oliko se siis ihminen, ja jos oli, niin kuka? -_-*

Muuten ihan hyvä kertomus. Joissain kohin jännittävä, ja ihan hyvä. Tuosta ensimmäisestä luvusta sen varran, että perheen jäsenten kuolemaa ei olisi tarvinnut niin yksityiskohtaisesti kertoa.
Ei kovin kiinnosta, kuinka pahoin se susi oli niitä repiny. XP

Mutta tarina oli silti kiinnostava, ja harmi, että lopetit sen näin lyhkäseen. Mutta ainahan sitä voi uuden tarinan kirjoittaa. Ihmis sudet on niin kiehtovia, että semmoisia tarinoita lukee ihan mielellään.

[Lonely Wolf]

hienot yksityiskohdat :D ...mutta uupuu lopussa, jolloin tarinan henkilö kuolee liian helposti :P ..no, onpa ainakin erilainen loppu kuin yleensä...

[Moguta]

Tuota noin...
Olisi paljonkin kritiikkiä, mutta en halua aivan täysin sinua lannistaa. Sanon vaan, että lue omaa tekstiäsi ja tarkkaile sanavalintoja sekä vältä toistoa. Jälkimmäisessä kappaleessa jatkuva kuitenkin, kuitenkin, kuitenkin alkoi häiritä tunnelmaa. No pahus, joudun sanomaan myös, että nuo valmistelut ja ansat ja kaikki... aika... no sanottakoon, ettei kovin luontevaa. Kyseessä oli kuitenkin ihan tavallinen poika ja tavallinen talo, aye?

Idea sinällään on toimiva. Olisit voinut kuvailla enemmän ja edetä vähän hitaammin, jättää lukijalle aikaa ja tilaa.

Jatkahan vain kirjoittamista, harjoitus tekee mestarin.

[Blank]

Originally posted by Moguta
No pahus, joudun sanomaan myös, että nuo valmistelut ja ansat ja kaikki... aika... no sanottakoon, ettei kovin luontevaa. Kyseessä oli kuitenkin ihan tavallinen poika ja tavallinen talo, aye?



No juu, nauroinhan tuolle valmisteluvaiheelle itsekin.

Ja sitten, se talo oli kyllä ihan tavallinen mutta se poika... Onko kukaan lukenut Stephen Kingin Painajaista? Siinähän on se poika joka ei muutu vampyyriksi vaan tappaa niitä, ja tämä poika on suurinpiirtein samanlainen. Understood?

[Blank]

No juu, tulee nyt tuplapostaus mutta teen sen näin että KAIKKI varmasti näkee. Eli kun immeiset on niin innostuneita niin kirjoitan toisenkin ihmissusitarinan, mutta ensin ajattelin kokeilla vampyyritarinaa. Eli jos kiinnostaa niin katsokaa täältä kirjallisuudesta ja fiktiosta Netàra - vampyyrin tarina.