Yashiza
19.2.2004, 17:46:37
Name: Embryo - Sikiö
Genre: Horror
Raiting: NC-17(muutettu Phiedran suosituksella)
Betaaja: Phiedra
Summery: Näkee rakkaan ja tulevan rakkaan. Pienessä luolassa. Ulkona kylmyys. Ei ruokaa - jonkun on uhrauduttuva; keneltä ei kysytä?
A/N: Taisin Lauran Peto-ficissä sanoa, että horroria en kirjoita vähään aikaan. :b Saatte nyt kärsiä tästä. Ja tässä jatkan toisella 'uudella' tyylilläni; sotkuista se on. ^^ Tarina voi vaikuttaa hauskalta. Oikeastaan itse en tajua tästä tarinasta mitään.
Warnigs: Ei heikkohermoisille - raakoja yksityskohtia (lopussa vasta. ^^) Ilmoitan kyllä kun semmoinen kohta tulee..
Oma mielipide: Surkeaa tekstiä. Juoni on ok, toteutus on kamala.
Oma mielipide 2: O_o Nyt kirjoitin tämän kokonaan. Sairas kokonaisuus.
***
Kokeilen häneen vatsaansa.
Se liikkuu hänen sisällään.
Katsoo varmasti häijysti minua, niin kuin minä sitä.
Nostan katseeni ja hymyilen.
Hän katsoi minua avuttomilla silmillään.
Otan hänestä tiukan otteen.
Tulee lämpöinen olo - kuin olisi takkatulen äärellä.
***
Edelleen täällä.
Kylmyys valtaa hetki hetkeltä meitä.
Hän ei ole syönyt kahteen päivään, en minäkään, eikä sekään.
Se ei saa ruokaa, ellei hän saa ruokaa.
Minä näen ruoan hänen sisällään.
Mutta se on hänelle liian rakas.
***
Tulen ulkoa takaisin luolaan.
Ulkona on satanut lunta jo kolme päivää peräkkäin.
Kolme päivää minä ja hän olemme olleet täällä.
Syömättä mitään - vettä saamme syömällä lunta.
Joka päivä meistä lähtee pieni pala.
Se ei menetä vieläkään mitään.
***
Ensimmäistä kertaa neljään päivään hän sanoo jotain.
Kertoo rakastavansa minua ja toivoo minun auttavan sitä.
Nyökkään hänelle, halaan tiukasti ja hymyilen.
Toivottavasti hän pelastuu, se saisi kuolla pois.
Voisi kuolla, vaikka minun vatsassani.
Hän ottaa minua kädestä kiinni.
Sanoo, että se aiheuttaa tuskaa hänen sisällään.
Tunnen hänen tuskansa, joka aiheutuu siitä.
Kuvitteleeko se pääsevänsä ulos?
Tervetuloa vain, ruokapöytä on katettu.
Hymähdän.
Hän kysyy, miksi hymyilen.
Olen hiljaa ja suutelen häntä hellästi.
Unohtaa koko kysymyksen, ja asettuu makuuasentoon.
Viides päivä tulossa - jos nyt tämä oli neljäs päivä - eikä vieläkään ruokaa.
Katson hänen vatsaansa, se liikahtelee hienoisesti.
Se häiritsee minua liikaa; miksi minä ja hän emme saa liikkua?
Suljen silmäni, mutta ajattelen vain sen liikettä.
Pelkkä sikiö se vasta on.
Häiritsevä sikiö.
***
Hän voi jo heikosti.
Ei pysty seisomaan.
Katson ulos, edelleen lunta sataa.
Miten me tänne edes jouduimme?
En muista, mutta ei sitä tarvitse muistaa.
Valittaa, ettei jaksa enää hengittää.
Valittaa, että häneen sattuu liikaa.
Sikiö satuttaa häntä liikaa.
Sain tänään napatuksi rotan.
Söin sisäelimet ja tarjosin sitä pientä rotanlihaa hänelle.
Ei kelvannut.
Minulle kelpaa kaikki.
Hän oli katsonut minua kuvottavasti.
Rotan sisäelimet olivat maukkaita.
Se oli kuulemma ollut vastasyntynyt.
Ei ihme, ettei karvoja joutunut kurkkuun.
***
Hän ei liikkunut enää.
Sikiö kyllä liikkui.
Tunsin sen ja näin.
Vaikka olen puolisokea.
Katselin hänen silmiään.
Tuijottivat kauhusta kankeana.
Ei olisi ehkä pitänyt sanoa sitä.
Minun on rikottava lupaukseni.
Rikonkin sen mielelläni.
En enää muista monesko päivä tämä on.
Mutta ei sillä väliä.
Nostan käsiäni ja katselen.
Kynnet ovat teräviä.
Niillä voi raadella hyvin.
Kokeilen sormillani hampaitani.
Nekin ovat teräviä.
Raakaa liha on pureskeltava hyvin.
Revin hänen vaatteensa.
Kokeilen hänen ihoaan.
Kylmä.
Kokeilen hänen vatsaansa.
Sikiö liikkuu.
*** (NC-17 kamaa)
Annan suukon otsaan.
Puraisen hänen huuliaan hellästi.
Suutelen hellästi.
Kostea suudelma, kylmä, mutta kostea.
Katselen hänen kasvoja.
Silitän pehmeästi hänen hiuksiaan.
Vaaleat. Pitkät. Kiharaiset.
Katson hänen silmiään.
Merensiniset, täynnä kyyneliä.
Edelleen, ei olisi pitänyt sanoa sitä.
Sitten.
Isken sokeana sen kimppuun.
Raatelen hänen vatsaansa.
Revin ihoa ja lihaa pois.
Hänen lihaansa en voi syödä.
Menen syvälle hänen vatsaansa.
Tunnen jo kuinka sikiö pelkää minua.
Älä sikiökulta pelkää, isä tulee.
Päädyt vielä sinne mistä olet tullut, rakas.
Isä ei tee sinulle mitään pahaa.
Hankkii vain uuden elämän.
Nyt näen kaiken.
Katson käsiäni.
Täynnä verta, lihaa, ja jo pieniä paloja ohutsuolesta.
Vai onko tämä sittenkin paksusuoli?
...tai kenties napanuora?
Katson hänen sisälmyksiään.
Taisi tapahtua vahinko.
Keisarileikkaus leveni liikaa.
Näen hänen sydämensä.
Se ei pumpannut.
Otan sen irti ja katselin sitä.
Pistin sen taskuuni; rakkaani sydän on aina mukanani.
Keuhkot.
Pakko ottaa nekin irti, ruumis on ainakin kevyt kannettavaksi.
Ihmisen anatomia on kaunis sittenkin.
Maksa, haima, paksusuoli...
Sikiö!
Hänen kuolemastaan on vasta puolisen tuntia.
Nyt vasta huomaan kuulevani itkua.
Älä pelkää rakas.
Keisarileikkaus on ohi.
Otan sen syliini.
Pienet silmät, ruskeat.
Huulet; selvästi hänen äitinsä.
Poika.
Hänellä on isänsä kaltaiset kädet.
Tiputan pojan.
Kuulen kuinka hänen aivonsa hajoavat.
Kuulen kuinka hänen sydämensä lakkaa toimimasta.
Kuulen kuinka hänen itkunsa hiljenee.
Sikiö.
Tai poika.
Kuollut.
***
Istun hänen viereensä.
Yritin kantaa häntä pois, mutta kaikki sisälmykset tipahtivat.
Rotat nauttivat hänen paksusuolestaan.
Hiiret - ovatko hiiret kasvissyöjiä? - syövät hänen silmiään.
Minulla on sikiö. Vai pitäisikö sanoa poika?
Hänellä ei ollut enää silmiä.
Tai edes aivoja.
Kirjaimellisesti aivoton poika.
Sydän oli pieni verrattuna häneen.
Mutta liekö sitten yhtä maukas?
Nyt on sitten maksan vuoro.
Kaivan hänen kurkkunsa kautta elimiä.
Vatsalaukku taisi jossain vaiheessa tulla - rotat tekivät siitä selvää.
Lapsen paksusuoli on minulle - kaverit varmaan pitäisivät tästä makkarasta.
Ja nyt tulee maksa. Toivottavasti.
Katson käsiäni.
Käsissäni on pienen pojan maksa.
Tämäkin oli pienempi kuin hänen?
Miksiköhän?
Revin maksan kahteen osaan.
Toisen heitän rotille - tai hiirille.
Toisen syön minä.
Meni yhtenä suupalana.
Pureskelen.
Sitkeää.
Tämä maksa.
Samanlaista kuin ankanmaksaa.
Kiinalaiset ravintolat maksavat varmaan sikiön - tai pojan - maksasta paljon.
Taas uusi bisnesidea.
Hymyilen hänelle.
Pahoittelen.
Tuli petettyä lupaus.
Mutta sait sentään tietää siitä, ennen kuolemaasi.
Vedän tikarin pois hänen alapäästään.
Kannattaa olla aina tikari mukana.
***
Nyt on lämmin.
Katson ulos.
Kalterit edessä.
Bisnesideat sujuivat hyvin; kaverit pitivät älyttömästi makkarasta.
Kiinalaiset ravintolat ottivat ilomielin maksaa; ikävää, en voinut paljastaa mistä se oli. Bisnessalaisuus, tiedättehän?
Perustin oman firman.
Firma tukee raskaana olevia yksinhuoltajia.
Jostain syystä ihmiset alkoivat epäillä, kun kukaan firman asiakkaista ei selvinnyt.
Ei kai se nyt uusi juttu ole?
Pojan maksa on muuten parempaa kuin tytön.
Mutta sikiö on kaikkein parasta.
Jaoin teille tämän bisnessalaisuuden.
Nyt on teidän vuoro kokeilla.
Raadella naisia.
Ottaa sisälmykset pois.
Heittää lapsi lattialle.
Kerätä kaikki.
Ja myydä.
Tulette rikkaaksi.
Lupaan sen.
***
Muuten.
Muistin juuri.
On olemassa sikiötäkin parempi ruoka.
Oma sydän maistuu hyvälle.
Vankilassa sitä ei kannata syödä - ei saa suolaa.
Mutta sikiö vastaa paljon omaa sydäntä.
Minä syön nyt sydämeni.
***
Genre: Horror
Raiting: NC-17(muutettu Phiedran suosituksella)
Betaaja: Phiedra
Summery: Näkee rakkaan ja tulevan rakkaan. Pienessä luolassa. Ulkona kylmyys. Ei ruokaa - jonkun on uhrauduttuva; keneltä ei kysytä?
A/N: Taisin Lauran Peto-ficissä sanoa, että horroria en kirjoita vähään aikaan. :b Saatte nyt kärsiä tästä. Ja tässä jatkan toisella 'uudella' tyylilläni; sotkuista se on. ^^ Tarina voi vaikuttaa hauskalta. Oikeastaan itse en tajua tästä tarinasta mitään.
Warnigs: Ei heikkohermoisille - raakoja yksityskohtia (lopussa vasta. ^^) Ilmoitan kyllä kun semmoinen kohta tulee..
Oma mielipide: Surkeaa tekstiä. Juoni on ok, toteutus on kamala.
Oma mielipide 2: O_o Nyt kirjoitin tämän kokonaan. Sairas kokonaisuus.
***
Kokeilen häneen vatsaansa.
Se liikkuu hänen sisällään.
Katsoo varmasti häijysti minua, niin kuin minä sitä.
Nostan katseeni ja hymyilen.
Hän katsoi minua avuttomilla silmillään.
Otan hänestä tiukan otteen.
Tulee lämpöinen olo - kuin olisi takkatulen äärellä.
***
Edelleen täällä.
Kylmyys valtaa hetki hetkeltä meitä.
Hän ei ole syönyt kahteen päivään, en minäkään, eikä sekään.
Se ei saa ruokaa, ellei hän saa ruokaa.
Minä näen ruoan hänen sisällään.
Mutta se on hänelle liian rakas.
***
Tulen ulkoa takaisin luolaan.
Ulkona on satanut lunta jo kolme päivää peräkkäin.
Kolme päivää minä ja hän olemme olleet täällä.
Syömättä mitään - vettä saamme syömällä lunta.
Joka päivä meistä lähtee pieni pala.
Se ei menetä vieläkään mitään.
***
Ensimmäistä kertaa neljään päivään hän sanoo jotain.
Kertoo rakastavansa minua ja toivoo minun auttavan sitä.
Nyökkään hänelle, halaan tiukasti ja hymyilen.
Toivottavasti hän pelastuu, se saisi kuolla pois.
Voisi kuolla, vaikka minun vatsassani.
Hän ottaa minua kädestä kiinni.
Sanoo, että se aiheuttaa tuskaa hänen sisällään.
Tunnen hänen tuskansa, joka aiheutuu siitä.
Kuvitteleeko se pääsevänsä ulos?
Tervetuloa vain, ruokapöytä on katettu.
Hymähdän.
Hän kysyy, miksi hymyilen.
Olen hiljaa ja suutelen häntä hellästi.
Unohtaa koko kysymyksen, ja asettuu makuuasentoon.
Viides päivä tulossa - jos nyt tämä oli neljäs päivä - eikä vieläkään ruokaa.
Katson hänen vatsaansa, se liikahtelee hienoisesti.
Se häiritsee minua liikaa; miksi minä ja hän emme saa liikkua?
Suljen silmäni, mutta ajattelen vain sen liikettä.
Pelkkä sikiö se vasta on.
Häiritsevä sikiö.
***
Hän voi jo heikosti.
Ei pysty seisomaan.
Katson ulos, edelleen lunta sataa.
Miten me tänne edes jouduimme?
En muista, mutta ei sitä tarvitse muistaa.
Valittaa, ettei jaksa enää hengittää.
Valittaa, että häneen sattuu liikaa.
Sikiö satuttaa häntä liikaa.
Sain tänään napatuksi rotan.
Söin sisäelimet ja tarjosin sitä pientä rotanlihaa hänelle.
Ei kelvannut.
Minulle kelpaa kaikki.
Hän oli katsonut minua kuvottavasti.
Rotan sisäelimet olivat maukkaita.
Se oli kuulemma ollut vastasyntynyt.
Ei ihme, ettei karvoja joutunut kurkkuun.
***
Hän ei liikkunut enää.
Sikiö kyllä liikkui.
Tunsin sen ja näin.
Vaikka olen puolisokea.
Katselin hänen silmiään.
Tuijottivat kauhusta kankeana.
Ei olisi ehkä pitänyt sanoa sitä.
Minun on rikottava lupaukseni.
Rikonkin sen mielelläni.
En enää muista monesko päivä tämä on.
Mutta ei sillä väliä.
Nostan käsiäni ja katselen.
Kynnet ovat teräviä.
Niillä voi raadella hyvin.
Kokeilen sormillani hampaitani.
Nekin ovat teräviä.
Raakaa liha on pureskeltava hyvin.
Revin hänen vaatteensa.
Kokeilen hänen ihoaan.
Kylmä.
Kokeilen hänen vatsaansa.
Sikiö liikkuu.
*** (NC-17 kamaa)
Annan suukon otsaan.
Puraisen hänen huuliaan hellästi.
Suutelen hellästi.
Kostea suudelma, kylmä, mutta kostea.
Katselen hänen kasvoja.
Silitän pehmeästi hänen hiuksiaan.
Vaaleat. Pitkät. Kiharaiset.
Katson hänen silmiään.
Merensiniset, täynnä kyyneliä.
Edelleen, ei olisi pitänyt sanoa sitä.
Sitten.
Isken sokeana sen kimppuun.
Raatelen hänen vatsaansa.
Revin ihoa ja lihaa pois.
Hänen lihaansa en voi syödä.
Menen syvälle hänen vatsaansa.
Tunnen jo kuinka sikiö pelkää minua.
Älä sikiökulta pelkää, isä tulee.
Päädyt vielä sinne mistä olet tullut, rakas.
Isä ei tee sinulle mitään pahaa.
Hankkii vain uuden elämän.
Nyt näen kaiken.
Katson käsiäni.
Täynnä verta, lihaa, ja jo pieniä paloja ohutsuolesta.
Vai onko tämä sittenkin paksusuoli?
...tai kenties napanuora?
Katson hänen sisälmyksiään.
Taisi tapahtua vahinko.
Keisarileikkaus leveni liikaa.
Näen hänen sydämensä.
Se ei pumpannut.
Otan sen irti ja katselin sitä.
Pistin sen taskuuni; rakkaani sydän on aina mukanani.
Keuhkot.
Pakko ottaa nekin irti, ruumis on ainakin kevyt kannettavaksi.
Ihmisen anatomia on kaunis sittenkin.
Maksa, haima, paksusuoli...
Sikiö!
Hänen kuolemastaan on vasta puolisen tuntia.
Nyt vasta huomaan kuulevani itkua.
Älä pelkää rakas.
Keisarileikkaus on ohi.
Otan sen syliini.
Pienet silmät, ruskeat.
Huulet; selvästi hänen äitinsä.
Poika.
Hänellä on isänsä kaltaiset kädet.
Tiputan pojan.
Kuulen kuinka hänen aivonsa hajoavat.
Kuulen kuinka hänen sydämensä lakkaa toimimasta.
Kuulen kuinka hänen itkunsa hiljenee.
Sikiö.
Tai poika.
Kuollut.
***
Istun hänen viereensä.
Yritin kantaa häntä pois, mutta kaikki sisälmykset tipahtivat.
Rotat nauttivat hänen paksusuolestaan.
Hiiret - ovatko hiiret kasvissyöjiä? - syövät hänen silmiään.
Minulla on sikiö. Vai pitäisikö sanoa poika?
Hänellä ei ollut enää silmiä.
Tai edes aivoja.
Kirjaimellisesti aivoton poika.
Sydän oli pieni verrattuna häneen.
Mutta liekö sitten yhtä maukas?
Nyt on sitten maksan vuoro.
Kaivan hänen kurkkunsa kautta elimiä.
Vatsalaukku taisi jossain vaiheessa tulla - rotat tekivät siitä selvää.
Lapsen paksusuoli on minulle - kaverit varmaan pitäisivät tästä makkarasta.
Ja nyt tulee maksa. Toivottavasti.
Katson käsiäni.
Käsissäni on pienen pojan maksa.
Tämäkin oli pienempi kuin hänen?
Miksiköhän?
Revin maksan kahteen osaan.
Toisen heitän rotille - tai hiirille.
Toisen syön minä.
Meni yhtenä suupalana.
Pureskelen.
Sitkeää.
Tämä maksa.
Samanlaista kuin ankanmaksaa.
Kiinalaiset ravintolat maksavat varmaan sikiön - tai pojan - maksasta paljon.
Taas uusi bisnesidea.
Hymyilen hänelle.
Pahoittelen.
Tuli petettyä lupaus.
Mutta sait sentään tietää siitä, ennen kuolemaasi.
Vedän tikarin pois hänen alapäästään.
Kannattaa olla aina tikari mukana.
***
Nyt on lämmin.
Katson ulos.
Kalterit edessä.
Bisnesideat sujuivat hyvin; kaverit pitivät älyttömästi makkarasta.
Kiinalaiset ravintolat ottivat ilomielin maksaa; ikävää, en voinut paljastaa mistä se oli. Bisnessalaisuus, tiedättehän?
Perustin oman firman.
Firma tukee raskaana olevia yksinhuoltajia.
Jostain syystä ihmiset alkoivat epäillä, kun kukaan firman asiakkaista ei selvinnyt.
Ei kai se nyt uusi juttu ole?
Pojan maksa on muuten parempaa kuin tytön.
Mutta sikiö on kaikkein parasta.
Jaoin teille tämän bisnessalaisuuden.
Nyt on teidän vuoro kokeilla.
Raadella naisia.
Ottaa sisälmykset pois.
Heittää lapsi lattialle.
Kerätä kaikki.
Ja myydä.
Tulette rikkaaksi.
Lupaan sen.
***
Muuten.
Muistin juuri.
On olemassa sikiötäkin parempi ruoka.
Oma sydän maistuu hyvälle.
Vankilassa sitä ei kannata syödä - ei saa suolaa.
Mutta sikiö vastaa paljon omaa sydäntä.
Minä syön nyt sydämeni.
***