Mauler
10.7.2002, 13:01:19
Tulevaisuuden ravunpyytäjät.
Istuin moirekassani ja olin matkalla kohti futuristista rantaa.
Mikään ei ole olemassa, tämä tarina ei ole olemassa tämä on vain tähtiusvaa. Tämä moireka ei ole olemassa. Koko universumi on vain viiva ajassa. Älkää kysykö miksi olkaa vain mukanani tämä hetki.
Saapuessani rannalle käskin rapuja pysähtymään ja ylvään moirekani kultaiset jarrut inahtivat ja vain rapujen saksien kalina ja veden kohina oli kuultavissa.
Avasin suojakuomun ja hyppäsin ulos.
Hiekka suhahti levitaatio kenkieni alla. Rapuni anoivat päästä uimaan, joten irroitin heidät valjaistaan ja laskin ne veteen. Siellä ne temmelsivät kuin nuo ihmisapinat aikoinaan. Punainen kuori ja mustat tunteettomat mutta kuintekin syvälliset silmät muljahtelivat keppien päässä.
Yhtäkkiä ravut jähmettyivät paikalleen kuin taika olisi heidät jäädyttänyt. Käännyin ympäri ja noin 200 geebin päässä seisoi värikäs hahmo.
Lanteella suuri vanne joka pyöri hypnoottisesti tämän pellemäisen hahmon ympärillä. Naama oli kuin liikennemerkki huonona päivänä. Kengät oli jättimäiset kuin laivaston veneet.
Hahmo hyppäsi puoli voltilla päälle hiekalle ja siitä ponkaisi niskalihasten saattaman korkeuksiin aivan taakseni. Äkillisesti tunsin pelkoa tätä kummajaista kohtaan. Päräännyin ja otin esiin svatsikani. Ja kysyin mitä tämä henkilö tahtoo.
Hän kertoi tahtovansa rapuni. Rapuni jota oli vaivalla hankkinut karibian mereltä viime sodan aikana.
Kieltäydyin välittömästi ja otin pari askelta lisää taaksepäin. Pellen ilkikurinen naama vääntyi kuin sarjakuvassa, suruksi ja koomiset kyyneleet alkoivat suihkuamaan kuin vesilähde. Kysyin miksi hän tahtoi rapuni, hän alkoi kertoa surullista mutta kuitenkin jotankin epäilyttävää tarinaa kuinka hänet oli heitetty ulos sirkuslaivasta. Hän tarvitsisi rapuni vetämään venettään. Tarjouduin antamaan apua ja hän suostui.
Menimme pitkään ruohikkoon missä näitä punasaksia majailee. Annoin oudolle tuttavuudelle elektrohaavin ja sitten aloitimme metsästämisen. Heitin muutaman rapu houkuttimen ja menimme suuren kiven päälle odottamaan. Hiljaa tuntikausia siinä seisoimme. Kunnes ruohikossa alkoi kuulua saksien napsetta.
Silmä pari tulu ruohorajan yläpuolella ja tutki ympäristöä. Ravut eivät huomaan kuin liikettä ja hajua joten ne olivat alttiita hyökkäyksille. Äkkiä pelle hahmo hyppäsi haavinsa kanssa huutaen kuin hunni kirveen kanssa ja sai kuin saikin itselleen ravun. Olin melko yllättynyt en ollut ikinä nähnyt moista ravun metsästäjää.
Kuinka ollakkaan toinen rapu kalisteli matkan päässä tarkoituksenaan paeta, iskin täyden tehon saappaisiini ja polkaisin itseni sekunnin suhahduksessa ravun luo. Se kohotti JÄTTIMÄISET saksensa ilmaan kuin taiston merkiksi. Hyppäsin korkeuksiin ja vedin haavini valmiiksi, oli parasta laitta tainnutus päälle. Heitin voltin ja syöksyin alas kuin kota haavin korkealla kohotettuna pääni taaksa. Seuraavana hetkenä tajusin kuinka rapu oli iskenyt minut tajuttomaksi. Omat peruni kalisuttelivat saksia ja huomasin että joku oli raahannut minut moirekalleni. Lainaamani elektrohaavi oli jätetty nojaamaan vaununi rengasta.
Nousin ylös jo mietin hetken mitä tuo hahmo oli tahtonut loppujen lopuksi.....huomasin että kaikki hoini oli viety...=/
Istuin moirekassani ja olin matkalla kohti futuristista rantaa.
Mikään ei ole olemassa, tämä tarina ei ole olemassa tämä on vain tähtiusvaa. Tämä moireka ei ole olemassa. Koko universumi on vain viiva ajassa. Älkää kysykö miksi olkaa vain mukanani tämä hetki.
Saapuessani rannalle käskin rapuja pysähtymään ja ylvään moirekani kultaiset jarrut inahtivat ja vain rapujen saksien kalina ja veden kohina oli kuultavissa.
Avasin suojakuomun ja hyppäsin ulos.
Hiekka suhahti levitaatio kenkieni alla. Rapuni anoivat päästä uimaan, joten irroitin heidät valjaistaan ja laskin ne veteen. Siellä ne temmelsivät kuin nuo ihmisapinat aikoinaan. Punainen kuori ja mustat tunteettomat mutta kuintekin syvälliset silmät muljahtelivat keppien päässä.
Yhtäkkiä ravut jähmettyivät paikalleen kuin taika olisi heidät jäädyttänyt. Käännyin ympäri ja noin 200 geebin päässä seisoi värikäs hahmo.
Lanteella suuri vanne joka pyöri hypnoottisesti tämän pellemäisen hahmon ympärillä. Naama oli kuin liikennemerkki huonona päivänä. Kengät oli jättimäiset kuin laivaston veneet.
Hahmo hyppäsi puoli voltilla päälle hiekalle ja siitä ponkaisi niskalihasten saattaman korkeuksiin aivan taakseni. Äkillisesti tunsin pelkoa tätä kummajaista kohtaan. Päräännyin ja otin esiin svatsikani. Ja kysyin mitä tämä henkilö tahtoo.
Hän kertoi tahtovansa rapuni. Rapuni jota oli vaivalla hankkinut karibian mereltä viime sodan aikana.
Kieltäydyin välittömästi ja otin pari askelta lisää taaksepäin. Pellen ilkikurinen naama vääntyi kuin sarjakuvassa, suruksi ja koomiset kyyneleet alkoivat suihkuamaan kuin vesilähde. Kysyin miksi hän tahtoi rapuni, hän alkoi kertoa surullista mutta kuitenkin jotankin epäilyttävää tarinaa kuinka hänet oli heitetty ulos sirkuslaivasta. Hän tarvitsisi rapuni vetämään venettään. Tarjouduin antamaan apua ja hän suostui.
Menimme pitkään ruohikkoon missä näitä punasaksia majailee. Annoin oudolle tuttavuudelle elektrohaavin ja sitten aloitimme metsästämisen. Heitin muutaman rapu houkuttimen ja menimme suuren kiven päälle odottamaan. Hiljaa tuntikausia siinä seisoimme. Kunnes ruohikossa alkoi kuulua saksien napsetta.
Silmä pari tulu ruohorajan yläpuolella ja tutki ympäristöä. Ravut eivät huomaan kuin liikettä ja hajua joten ne olivat alttiita hyökkäyksille. Äkkiä pelle hahmo hyppäsi haavinsa kanssa huutaen kuin hunni kirveen kanssa ja sai kuin saikin itselleen ravun. Olin melko yllättynyt en ollut ikinä nähnyt moista ravun metsästäjää.
Kuinka ollakkaan toinen rapu kalisteli matkan päässä tarkoituksenaan paeta, iskin täyden tehon saappaisiini ja polkaisin itseni sekunnin suhahduksessa ravun luo. Se kohotti JÄTTIMÄISET saksensa ilmaan kuin taiston merkiksi. Hyppäsin korkeuksiin ja vedin haavini valmiiksi, oli parasta laitta tainnutus päälle. Heitin voltin ja syöksyin alas kuin kota haavin korkealla kohotettuna pääni taaksa. Seuraavana hetkenä tajusin kuinka rapu oli iskenyt minut tajuttomaksi. Omat peruni kalisuttelivat saksia ja huomasin että joku oli raahannut minut moirekalleni. Lainaamani elektrohaavi oli jätetty nojaamaan vaununi rengasta.
Nousin ylös jo mietin hetken mitä tuo hahmo oli tahtonut loppujen lopuksi.....huomasin että kaikki hoini oli viety...=/