Epäonnistunut uni

[SDNKorento]

Syke käynnistyy verkkaisesti. Hitaasti, mutta varmasti se vahvistuu. Tunnen hengityksen kiihtyvän. Avaan silmäni, tekstiä valuu ohitseni. Lopultakin tunnen olevani elossa. Makaan puhtaalla sängyllä ja huohotan. Valkoinen hahmo ilmestyy viereeni ja hymyilee, toimii.

Lopulta teksti katoaa ja antaa valon tulvia silmiini. Tunnen pistoksen niskassani, kuin pitkä neula olisi uppoutunut lihaani. Jännitys laukeaa ja tunnen voivani paljon paremmin. Korkealla taivaalla loistaa kahdeksan aurinkoa, ne ovat kirkkaita. Kokeilen jähmeitä sormia, ne toimivat. Jännittäessäni käsilihaksia säännöllisesti tunnen kuinka jää sulaa käsissäni. Alan hengittää raikasta ilmaa. Saatoin haistaa valkoisen vuoteeni valkaisuaineet. Nuuhkaisen, toimii.

Lisää valkeita hahmoja vilisee ohitseni. Jotkut hymyileväy ja koskettelevat minua, jotkut menevät nyrpeinä vierestäni. Tunnen lopultakin kosketukset. Tunnen pehmeät lakanat allani. Tunnen myös, kun eräs valkoinen hahmo kokeilee käsiäni. Kohta kohdalta hän käy läpi vasemman käteni. Lopuksi hän hymyilee minulle ja kutittaa minua. Tirskahdan nauruun, toimii.

Kun taikaiskusta Hitomin kuva ilmestyy eteeni. Muistan hänet, olimme rannalla. Hitomi nukahti, minäkin nukahdin. Ehkä Hitomikin on täällä? Muistelen hänen siroja kasvoja. Erityisesti mieleeni on syöpynyt hänen nätit, keltaiset hiukset, jotka löivät hellästi hänen kasvojaan tuulisella säällä. Eilen oli tuulinen päivä. Nostan käteni tavoittaakseni hänet. Kirkas hahmo rauhoittelee minua, toimii.

Näen kuinka Hitomi katoaa. Tuntemattomasta syystä hän loitonee. Näen kyyneliä. Purskahdan nauruun. Puristan käsiäni yhteen ja jatkan nauramista. Koko maailma pysähtyy, kaikki valkeat hahmot kiirehtivät luokseni. Nauran yksin. Olen näkevinään pettyneitä ilmeitä, mikä vain lisää intoani iloita. Yritän kovasta nousta pystyyn, mutta ruumis taistelee vastaan. En tunne jalkojani, vatsalihakset ovat kadonneet. Lisää pettyneitä ilmeitä, lisää yksinäistä naurua, ei toimi.

Tunnen kuinka minut kytketään irti. Käsiini iskee velttous, hekotus loppuu. Kukaan ei hymyile, kaikki katoaa. Taivas pimenee, äänet hiljenee. Katseeni sumenee. Viimein hengitys lakkaa ja sydän pysähtyy. Minut kytkettiin pois.


------------------------------------------------


Tarinan voi tulkita monella tavalla, mutta seuraava on minun tulkintani.

Kyseessä ei ole henkilö, vaan kone. Hän on yksi monista koneista, joille yritetään asentaa inhimillisyys, huonoin tuloksin tietysti.

Yleensä en kirjoita tämäntapaisia "scifi-tarinoita", mutta halusin kokeilla ideaani, joka syttyi Kentin "Dom Andrasta". Oli yö ja yhtäkkiä korviini tulvi sykettä muistuttava alku. Siitä kaikki sai alkunsa. Ja Hitomi on mukana siitä syystä, koska Escaflowne on jäännyt päähän. Yleensä tarinoissani vilisee Vania ja Hitomia, koska ne nimet ovat tarpeeksi yksinkertaisia.

[Eliza Liv]

Ideasi toimii vallan hyvin. *myönnetään, luin spoilarin*

Scififanina tämä oli ihan mannaa makunystyröille, mukavan kokoinen pätkä tunnekuvailuja. Kappaleiden lopussa sana toimii, toimii. :) Toisto tuo voimaa, kunhan sitä ei käytetä väärin; tässä sinulla oli mukava ote tarinaan ja juoni piti otteessa.

Minut kytkettiin pois.

Tämä kuulostaisi paremmalta; minut kytkettiin irti. Mutta makunsa kullakin, kirjailijan vapaus.

Tällaista lisää.

Ihmettelinkin, mistäs Hitomi oli niin tuttu ja Escaflownestahan se. :)

[Noirre]

Painovirhepaholainen;

Jotkut hymyileväy ja koskettelevat minua

hymyilevät, eikös? :)

Hieno tarina. Jokaisen kappaleen lopussa toistettava toimii/ei toimi on se mikä saa kiinnostuksesta otteen ja pitää sen siellä loppuun asti. Itse olisin sivulauseen sijasta tehnyt näistä yksinkertaisista kommenteista ihan omat lauseensa, mielestäni olisi sopinut paremmin ja tuonut enemmäns emmosita toimintojen tarkastus -fiilistä, mutta hyvin toimii näinkin. Nauraminen Hitomin kyyneleille sai pohtimaan novellia. Vihjeet on jätetty lukijalle jo tekstiin vaikka spoileria ei olisikaan ja jos jaksaa vähän aivoillaan ajatella niin ymmärtää kyllä mistä on kyse.

Vähän jai mietityttämään miksi kone makaa oikealla sängyllä, mutta olihan sillä siis tuntoaisti.

Ihana, voimakas teksti lyhyessä määrässä sanoja. Lisää.

[SDNKorento]

Painovirhepaholainen;
Jotkut hymyileväy ja koskettelevat minua
hymyilevät, eikös? :)

Auts, kiitos kummminkin.



Nauraminen Hitomin kyyneleille sai pohtimaan novellia. Vihjeet on jätetty lukijalle jo tekstiin vaikka spoileria ei olisikaan ja jos jaksaa vähän aivoillaan ajatella niin ymmärtää kyllä mistä on kyse.

En pidä liian monimutkaisista ja tulkinnanvaraisista teksteistä (johtuu siitä, etten osaa kirjoittaa sellaisia). Kuten sanoit, pienellä järkeilyllä juonen tajuaa helposti.

EDIT: Kiitos kaikille, jotka lukivat tarinani.

EDIT2:


Painovirhepaholainen;
Ihana, voimakas teksti lyhyessä määrässä sanoja

Minä en oikein suosi liian pitkiä tarinoita, sillä ne vaativat liikaa keskittymistä kirjoittajalta ja lukijalta. On taidetta saada lyhyeeseen tarinaan paljon miettimistä.

[Bananasplit]

Tulin tänne lueskelemaan aikani kuluksi ja tämä pikku tarina miellytti minua melkoisesti. Sisältö on hyvä ja kirjoitusasu enimmäkseen hyvä, mutta:


Muistelen hänen siroja kasvoja. Erityisesti mieleeni on syöpynyt hänen nätit, keltaiset hiukset

ole niin kiltti ja käytä omistusmuotoa, (kasvojaan, hiuksensa) partitiivi tai monikko ei ole mikään syy jättää omistusmuotoa pois. Tuo särähtää ikävästi muuten hyvin kirjoitetussa tekstissä. (tiedän olevani rasittava pilkun***sija, mutta en mahda sille mitään)

[SDNKorento]

Ole niin kiltti ja käytä omistusmuotoa, (kasvojaan, hiuksensa) partitiivi tai monikko ei ole mikään syy jättää omistusmuotoa pois. Tuo särähtää ikävästi muuten hyvin kirjoitetussa tekstissä. (tiedän olevani rasittava pilkun***sija, mutta en mahda sille mitään)

Auts. Olen panostanut noihin omistusmuotoihin, mutta virheitä on näköjään vieläkin. Mutta näkisitpä minun aikaisemmat julkaisemattomat tekstini ennen oikolukua... Kiitos paljon.