SDNKorento
19.5.2004, 17:42:19
Hidasta 60-luvun hissijumputusta soi pehmeästi taustalla. Oliko se jazzia? Van tuhahti ja silmäili lavalle. Ohuen savuverhon läpi kajastava vaaleanpunainen valo rauhoitti mukavasti mieltä. Joku innokas nuori neiti intoutui tanssimaankin. Vai tanssiko tyttö ylipäätään? Kaukainen liike hämärtyi Vanin silmissä epämääräiseksi. Sivuille nytkähtävät liikkeet lumosivat Vanin tiukasti paikoilleen.
Päätä alkoi särkeä. Van haparoi taskustaan taittuneen tupakan. Hän yritti sytyttää sen, mutta savun juovuttamilla aivoilla hän onnistui vain tiputtamaan sytyttimen. Turhautuneena Van heitti tupakan pois ja siemaisi kevyesti lasistaan. Kurkussa palava neste veti suupielet ylöspäin. Van uppoutui syvemmälle punaiseen sohvaan. Katse tarrautui punaisiin neon-valoihin, jotka vilkkuivat satunnaisesti. Oli kuuma.
Vanin viereen lysähti nuori nätti tyttö. Van käänsi laiskasti päätään pehmeän sohvan syövereissä ja loi tyydyttyneen ilmeen tyttöön. Tyttö vastasi ilmeeseen väsyneen sekavalla hymyllä. Van kaivautui lähemmäksi tyttöä ja läähätti tälle. Nuori neiti hymähti väsyneesti ja avasi osittain vihreän puseronsa. Oli tosiaan kuuma.
Van kömpi lähemmäksi ja yritti suudella nuorta kaunotarta. Tyttö torjui Vanin ja näytti tälle ilkeän iloisesti kieltä. Pettynyt Van kääntyi kyljelleen. Jammaava musiikki jatkui taustalla. Kurkku oli kuiva. Van kurotti kättään lasiaan kohti, mutta ei saanut siitä otetta, vaan työnsi sitä vielä kauemmaksi.
Tuskainen ilme kasvoillaan hän lysähti syvemmälle sohvan uumeniin. Viimeisillä voimillaan hän ojensi kätensä kohti pitkää puista piippua ja sai kun saikin otteen siitä. Van imaisi ahnaasti piippua syvään ja tunsi, kuinka huumaava savu rentoutti lihakset. Valot hämärtyivät sekoittuen vaaleanpunaiseksi keskenään massaksi. Musiikki vaikeni, ainoastaan sydän piti ääntä. Van tunsi olevan askeleen lähempänä taivasta.
Hetken tyttö katsoi uteliaana vieressä. Epäröiden hän otti piipun veltolta Vanilta ja imaisi kevyesti. Sydän tuntui pysähtyvän. Piippu putosi maahan. Tyttökin vajosi sohvaan sisustaan. Van tuijotti sekavaa tyttöä hiljaa hekotellen. Hän painautui tytön mahaa vasten ja nuolaisi karhealla kielellä vihreää puseroa. ”Tämä on vasta alkua”, Van hymyili.
----------------------------
Jostain syystä tämä on minun yksi rakkaimmista novelleista johtuen osittain tekstin huumeisesta tunnelmasta. Tunnelmaan pääsee parhaiten kuuntelemalla No one lives forever 1:n soundtrackiä, josta sain inspit.
Pitää tosin muistaa, että tämä on minun varhaisimmista töistä. Esimerkiksi nimet (nimi) on lainattu suoraan Escaflownesta.
Päätä alkoi särkeä. Van haparoi taskustaan taittuneen tupakan. Hän yritti sytyttää sen, mutta savun juovuttamilla aivoilla hän onnistui vain tiputtamaan sytyttimen. Turhautuneena Van heitti tupakan pois ja siemaisi kevyesti lasistaan. Kurkussa palava neste veti suupielet ylöspäin. Van uppoutui syvemmälle punaiseen sohvaan. Katse tarrautui punaisiin neon-valoihin, jotka vilkkuivat satunnaisesti. Oli kuuma.
Vanin viereen lysähti nuori nätti tyttö. Van käänsi laiskasti päätään pehmeän sohvan syövereissä ja loi tyydyttyneen ilmeen tyttöön. Tyttö vastasi ilmeeseen väsyneen sekavalla hymyllä. Van kaivautui lähemmäksi tyttöä ja läähätti tälle. Nuori neiti hymähti väsyneesti ja avasi osittain vihreän puseronsa. Oli tosiaan kuuma.
Van kömpi lähemmäksi ja yritti suudella nuorta kaunotarta. Tyttö torjui Vanin ja näytti tälle ilkeän iloisesti kieltä. Pettynyt Van kääntyi kyljelleen. Jammaava musiikki jatkui taustalla. Kurkku oli kuiva. Van kurotti kättään lasiaan kohti, mutta ei saanut siitä otetta, vaan työnsi sitä vielä kauemmaksi.
Tuskainen ilme kasvoillaan hän lysähti syvemmälle sohvan uumeniin. Viimeisillä voimillaan hän ojensi kätensä kohti pitkää puista piippua ja sai kun saikin otteen siitä. Van imaisi ahnaasti piippua syvään ja tunsi, kuinka huumaava savu rentoutti lihakset. Valot hämärtyivät sekoittuen vaaleanpunaiseksi keskenään massaksi. Musiikki vaikeni, ainoastaan sydän piti ääntä. Van tunsi olevan askeleen lähempänä taivasta.
Hetken tyttö katsoi uteliaana vieressä. Epäröiden hän otti piipun veltolta Vanilta ja imaisi kevyesti. Sydän tuntui pysähtyvän. Piippu putosi maahan. Tyttökin vajosi sohvaan sisustaan. Van tuijotti sekavaa tyttöä hiljaa hekotellen. Hän painautui tytön mahaa vasten ja nuolaisi karhealla kielellä vihreää puseroa. ”Tämä on vasta alkua”, Van hymyili.
----------------------------
Jostain syystä tämä on minun yksi rakkaimmista novelleista johtuen osittain tekstin huumeisesta tunnelmasta. Tunnelmaan pääsee parhaiten kuuntelemalla No one lives forever 1:n soundtrackiä, josta sain inspit.
Pitää tosin muistaa, että tämä on minun varhaisimmista töistä. Esimerkiksi nimet (nimi) on lainattu suoraan Escaflownesta.