Gabriel
14.7.2002, 13:02:25
Kuka muistaa Antitheuksen tarinan? Kirjoitin sen suht. kauan sitten kouluaineekseni. 12 A4-sivuinen novelli fonttikokoa 10. Kymppi siitä herui. :)
Tahdon kiittää niitä kuutta uskollista lukijaa, jotka sen lukivat. Varsinkin kiitän Ragnarokia, koska ilman häntä ei tällä tarinalla olisi tätä nimeä.
Olen pohdiskellut lisää mitä Antitheukselle on voinut tapahtua, ja olen keksinyt paljon. Olen tullut siihen tulokseen että teoksesta voisi tulla romaani. Tämä on kai sitten pelkkä prologi, tai enemmänkin kirjan takakanne teksti. En sano, että teenkö tästä koskaan romaania. Mutta jos teen, niin seuraava pätkä on ensimmäinen askel hyvin pitkällä matkalla kohti valmiutta.
Teille ketkä tämän tarun kuulette - pääsette seuraamaan ikävää murhenäytelmää täynnä petosta, agoniaa ja kuolemaa. Minun nimeni on Antitheus. Sceluksen mahtivaltakunnan keisari Lucidus Sacratuksen lojaali palvelija kolmen vuosituhannen ajan ja Ensimmäinen neljästä ratsastavasta veljestä. Kirottu verellään ja syntyperällään. Haluaisin kertoa teille minun taruni, tarun joka on täynnä piinaa, surua ja epäinhimillistä tuskaa. Tuon kaiken olen kokenut itse ja jokaikisen kohdan vahvistan verelläni. Minä olen kirottu ja petetty; olen painanut pääni rakkaudessa pimeimmän viholliseni eteen ja teurastanut tuhansia olentoja, joiden kirottu kohtalo on niin pelottavan samanlainen kuin omani. Olen se mitä olen halveksinut eniten ja viholliseni ovat osa minua itseäni. Olen vuodattanut hyvin monien niin erilaisten, mutta silti kaltaisteni olentojen verta tämän kadotetun maan pinnalle. Olen korjannut tuhannesti kuoloja ja säilyttänyt niitä sielussani - säilyttänyt niitä veressäni, jonka kiroma vanki olen.
Olen ratsastanut hehkuvassa haarniskassa tuoden perässäni kuoloa kuin meteoriitti pyrstöään ja olen saanut suurtenkin olentojen sydämet vapisemaan kauhusta. Olen seissyt vuorten huipulla peilikirkkaassa varustuksessani totuuden kuvana keisari Lucidus Sacratuksen nimissä - ja en ollut muuta kuin valhe. Ollessani uljas ja ylhäinen olin oikeasti kunniaton ja alhainen. Olemassaoloni ei ole ansainnut oikeutustaan.
Haluaisin jakaa kanssanne tarun, joka on piinan ja valheen myrkyn täyttämä. Tahtoisin teidän näkevän tämän suuren eepoksen täynnä selkäänpuukottamista. Keisarini Lucidus Sacratuksen nimissä, minä olen kirottu. Haluni on kertoa teille tämä taru, joka on verhottu veren punaiseen samettiin ja peitetty kuoleman mustalla silkillä. Tahtoisin teidän kuulevan sen, vain siitä syystä että se on minun, vereni vangin - Antitheuksen taru.
Tämä kaikki on minun taruni, ja allekirjoitan sen sydänverelläni.
Tahdon kiittää niitä kuutta uskollista lukijaa, jotka sen lukivat. Varsinkin kiitän Ragnarokia, koska ilman häntä ei tällä tarinalla olisi tätä nimeä.
Olen pohdiskellut lisää mitä Antitheukselle on voinut tapahtua, ja olen keksinyt paljon. Olen tullut siihen tulokseen että teoksesta voisi tulla romaani. Tämä on kai sitten pelkkä prologi, tai enemmänkin kirjan takakanne teksti. En sano, että teenkö tästä koskaan romaania. Mutta jos teen, niin seuraava pätkä on ensimmäinen askel hyvin pitkällä matkalla kohti valmiutta.
Teille ketkä tämän tarun kuulette - pääsette seuraamaan ikävää murhenäytelmää täynnä petosta, agoniaa ja kuolemaa. Minun nimeni on Antitheus. Sceluksen mahtivaltakunnan keisari Lucidus Sacratuksen lojaali palvelija kolmen vuosituhannen ajan ja Ensimmäinen neljästä ratsastavasta veljestä. Kirottu verellään ja syntyperällään. Haluaisin kertoa teille minun taruni, tarun joka on täynnä piinaa, surua ja epäinhimillistä tuskaa. Tuon kaiken olen kokenut itse ja jokaikisen kohdan vahvistan verelläni. Minä olen kirottu ja petetty; olen painanut pääni rakkaudessa pimeimmän viholliseni eteen ja teurastanut tuhansia olentoja, joiden kirottu kohtalo on niin pelottavan samanlainen kuin omani. Olen se mitä olen halveksinut eniten ja viholliseni ovat osa minua itseäni. Olen vuodattanut hyvin monien niin erilaisten, mutta silti kaltaisteni olentojen verta tämän kadotetun maan pinnalle. Olen korjannut tuhannesti kuoloja ja säilyttänyt niitä sielussani - säilyttänyt niitä veressäni, jonka kiroma vanki olen.
Olen ratsastanut hehkuvassa haarniskassa tuoden perässäni kuoloa kuin meteoriitti pyrstöään ja olen saanut suurtenkin olentojen sydämet vapisemaan kauhusta. Olen seissyt vuorten huipulla peilikirkkaassa varustuksessani totuuden kuvana keisari Lucidus Sacratuksen nimissä - ja en ollut muuta kuin valhe. Ollessani uljas ja ylhäinen olin oikeasti kunniaton ja alhainen. Olemassaoloni ei ole ansainnut oikeutustaan.
Haluaisin jakaa kanssanne tarun, joka on piinan ja valheen myrkyn täyttämä. Tahtoisin teidän näkevän tämän suuren eepoksen täynnä selkäänpuukottamista. Keisarini Lucidus Sacratuksen nimissä, minä olen kirottu. Haluni on kertoa teille tämä taru, joka on verhottu veren punaiseen samettiin ja peitetty kuoleman mustalla silkillä. Tahtoisin teidän kuulevan sen, vain siitä syystä että se on minun, vereni vangin - Antitheuksen taru.
Tämä kaikki on minun taruni, ja allekirjoitan sen sydänverelläni.