Yashiza
14.6.2004, 11:07:29
Kuvajainen
***
Pitkät kauniin kultaiset hiukset, syvänvihreät silmät, pehmeän punaiset posket ja sydän puhdasta kultaa. Häntä ei ole olemassa. Hän on pelkkä kuvajainen.
Katselet pitkään hänen hiuksiaan ja hänen silmiään, odotat pääseväsi koskettamaan hänen suloisia huuliaan, mutta et odota näkeväsi kyyneleitä hänen kasvoissaan.
Tunnet hänen läheisyytensä, huomaat kuinka kaunis hän onkaan, mutta et voi mitenkään kuvailla sitä. Hän on kuin oma enkeli, joka tuo valoa ja säihkettä elämään. Ehkä hän on enkeli, silloin et ainakaan voisi koskettaa hänen huuliaan.
Hänen valkoinen kaapunsa peittää suurimman osan hänen kasvoistaan, kuitenkin pystyt kuvittelemaan minkä näköinen hän on. Et näe enää lähes mitään hänestä, ainoastaan pienen osan kasvoista; hän on valkoisessa kaavussaan, hymyilemässä vai itkemässä kaavun alla, sitä et tiedä, etkä halua tietää.
Vaivut unelmaan, jossa yrität saavuttaa hänet juoksemalla, etkä edes huomaa kuinka hän räpyttää siipiään ja lentää horisontin taakse jättäessään ainoastaan yhden höyhenen jälkeensä. Hän ei tahdo, että hänet muistetaan, ei pahana eikä hyvänä, hän haluaa vain elää elämäänsä.
Rukoilet pääseväsi tapamaan hänet vielä kerran, sillä hän on kadonnut sinun maailmastasi. Istut pimeässä huoneessa, seinät tulevat vastaan, mikään ei enää tuota valoa huoneeseen. Rukoilet kuitenkin. Et halua menettää toivettasi.
Nostat kätesi ylös ja huomaat niihin tulleen monia viiltoja. Yksi niistä kirvelee, yksi niistä on syvä, mutta yksi johdattaa sinut hänet luokseen.
Näet veitsen vierelläsi, tuolin vieressä. Otat sen käteesi ja viillät kämmeneen syvän haavan. Puristat kätesi nyrkkiin ja annat verentippojen tippua alas. Verenpisarat muodostavat joen, jotka katoavat horisontin taakse hänen luokseen.
Silmäsi alkavat vuotaa... verta. Kasvoillesi muodostuu hymy, joka muuttuu hiljalleen nauruksi. Huone täyttyy naurustasi, joka on väkinäistä ja korvia huumaava. Seinien takaa alkaa kuulua ääniä, kuvittelet kyyhkyn törmäävän seinään. Hänen viestinsä ei tule perille.
Naurusi on edelleen ainoa ääni ja elävä huoneessa, sinä nimittäin et elä tässä huoneessa, vaan elät verenpisaroittesi joessa jotka yrittävät johdattaa sinut hänen luokseen. Yrität lentää, mutta huomaat ettei sinulla ole samanlaisia siipiä kuin hänellä. Sinun on tehtävä asialle jotain.
Otat veitsen taas käteesi ja puukotat itseäsi kahdesta kohtaan selästä. Olet sokea, ja puukotatkin selkäydintäsi, mutta päätät että siihen kasvaa yksi siipi. Tunnet hiljalleen voiman, joka kasvaa selässäsi. Verenpisarat pidentävät jokea, ja alkavat näyttää paremmin tietä horisontin taakse.
Huomaat olevasi lattialla, katselemassa veresi kulkevan hänen luokseen, ja sinä et enää pysty edes nousemaan. Suustasi alkaa vuotaa kitkerää verta, maistat jokaisen verenpisaran; kirpeän ja suloisen makuista. Silmäsi alkavat hiljalleen vaipua tyhjyyteen, näkösi alkaa kadota.
Räpytät tiuhaan tahtiin silmiäsi, ja yrität hahmottaa verenjoen tietä hänen luokseen. Verivirta on punaista ja mustaa, sametin pehmeän tuntuista, mutta kuitenkin märkää. Kosketat sormellasi, vasemman käden etusormella, virtaavaa jokea ja alat taas nauraa - olitt unohtanut nauraa väkinäistä nauruasi. Maistat vertasi, vaikka suustakin valuu ulos verta. Silmistä tulee tummanpunaisia, makeita verenpisaroita. Puristat nyrkkisi taas yhteen ja tunnet kirpeän tunteen ihollasi.
Näkösi sumenee ja hiljalleen lakkaat hengittämästä. Tunnet raskaat huohotukset, muttet huomaa, että huohotukset tulevat sinun sisältäsi. Huoneessa on jäljellä vain vaimea nauru, silti seinien takaa kuuluu ääniä; taas jokin linturukan pää räjähtää osuessaan seinää. Hän yrittää pelastaa sinut epätoivoisesti.
Yrität nostaa kättäsi virtaavaan jokeen, mutta sinun sydämesi lakkaa hiljalleen toimimasta. Pienet punaiset ja valkoiset solut lakkaavat tuomasta energiaa sinulle. Aivosi tukehtuvat, ne eivät saa enää happea, mutta jatkat kuitenkin väkinäistä nauruasi. Yskit mustaa verta, yrität tukehduttaa itsesi omaan oksennukseen - olit nauttinut suuren määrän alkoholia.
Et jaksa enää ajatella mitään muita kuin häntä, kuvajaistasi, joka pakenee sinun unelmaasi. Keuhkosi eivät hengitä enää, vatsahapot eivät sulata syömääsi ruokaa, ja kaikki sinun sisälläsi kuolee, paitsi se pieni musta toive, joka haluaa kuvajaisen tulevan takaisin.
Viimeisillä sekunneilla koet kaiken tuskan, mitä et kokenut - tunnet sen kuinka puukotit itseäsi selkäytimeen. Veitsi tuhoaa ihosolut ja painautuu syvemmälle. Pysähtyy sinun luissasi ja aiheuttaa veritulvan.
Sydämesi reistailee pahasti ja yrittää päästä pois luotasi. Painautuu kiinni rintaan ja yrittää repeytyä ihon alta pois. Se ei enää halua tuhlata vertaan sinun vuoksesi; tuhlaat sitä liikaa.
Aivosi yrittävät räjähtää sisälläsi, tehdä itsemurhaa. Tunnet räjähtävän päänsäryn, kuin jokin haluaisi pois sinun päästään - totuus on, että jokainen sisäelin tahtoo pois sisältäsi pääsi kautta. Sano niille hyvästit.
Viimeinen ajatus, ennen kuin aivot lakkaavat yrittämästä, on kuvajainen.
Pitkät kauniin kultaiset hiukset, syvänvihreän silmät, pehmeän punaiset posket ja sydän puhdasta kultaa. Häntä ei ole olemassa. Hän on pelkkä kuvajainen.
Käyt läpi elämäsi viimeiset hetket ja huomaatkin, että hänellä ei ollutkaan valkoista kaapua. Hänellä oli musta kaapu ja valkoinen naamio, verenpisaroita silmissään ja huulillaan. Hän huijasi sinua.
***
Pitkät kauniin kultaiset hiukset, syvänvihreät silmät, pehmeän punaiset posket ja sydän puhdasta kultaa. Häntä ei ole olemassa. Hän on pelkkä kuvajainen.
Katselet pitkään hänen hiuksiaan ja hänen silmiään, odotat pääseväsi koskettamaan hänen suloisia huuliaan, mutta et odota näkeväsi kyyneleitä hänen kasvoissaan.
Tunnet hänen läheisyytensä, huomaat kuinka kaunis hän onkaan, mutta et voi mitenkään kuvailla sitä. Hän on kuin oma enkeli, joka tuo valoa ja säihkettä elämään. Ehkä hän on enkeli, silloin et ainakaan voisi koskettaa hänen huuliaan.
Hänen valkoinen kaapunsa peittää suurimman osan hänen kasvoistaan, kuitenkin pystyt kuvittelemaan minkä näköinen hän on. Et näe enää lähes mitään hänestä, ainoastaan pienen osan kasvoista; hän on valkoisessa kaavussaan, hymyilemässä vai itkemässä kaavun alla, sitä et tiedä, etkä halua tietää.
Vaivut unelmaan, jossa yrität saavuttaa hänet juoksemalla, etkä edes huomaa kuinka hän räpyttää siipiään ja lentää horisontin taakse jättäessään ainoastaan yhden höyhenen jälkeensä. Hän ei tahdo, että hänet muistetaan, ei pahana eikä hyvänä, hän haluaa vain elää elämäänsä.
Rukoilet pääseväsi tapamaan hänet vielä kerran, sillä hän on kadonnut sinun maailmastasi. Istut pimeässä huoneessa, seinät tulevat vastaan, mikään ei enää tuota valoa huoneeseen. Rukoilet kuitenkin. Et halua menettää toivettasi.
Nostat kätesi ylös ja huomaat niihin tulleen monia viiltoja. Yksi niistä kirvelee, yksi niistä on syvä, mutta yksi johdattaa sinut hänet luokseen.
Näet veitsen vierelläsi, tuolin vieressä. Otat sen käteesi ja viillät kämmeneen syvän haavan. Puristat kätesi nyrkkiin ja annat verentippojen tippua alas. Verenpisarat muodostavat joen, jotka katoavat horisontin taakse hänen luokseen.
Silmäsi alkavat vuotaa... verta. Kasvoillesi muodostuu hymy, joka muuttuu hiljalleen nauruksi. Huone täyttyy naurustasi, joka on väkinäistä ja korvia huumaava. Seinien takaa alkaa kuulua ääniä, kuvittelet kyyhkyn törmäävän seinään. Hänen viestinsä ei tule perille.
Naurusi on edelleen ainoa ääni ja elävä huoneessa, sinä nimittäin et elä tässä huoneessa, vaan elät verenpisaroittesi joessa jotka yrittävät johdattaa sinut hänen luokseen. Yrität lentää, mutta huomaat ettei sinulla ole samanlaisia siipiä kuin hänellä. Sinun on tehtävä asialle jotain.
Otat veitsen taas käteesi ja puukotat itseäsi kahdesta kohtaan selästä. Olet sokea, ja puukotatkin selkäydintäsi, mutta päätät että siihen kasvaa yksi siipi. Tunnet hiljalleen voiman, joka kasvaa selässäsi. Verenpisarat pidentävät jokea, ja alkavat näyttää paremmin tietä horisontin taakse.
Huomaat olevasi lattialla, katselemassa veresi kulkevan hänen luokseen, ja sinä et enää pysty edes nousemaan. Suustasi alkaa vuotaa kitkerää verta, maistat jokaisen verenpisaran; kirpeän ja suloisen makuista. Silmäsi alkavat hiljalleen vaipua tyhjyyteen, näkösi alkaa kadota.
Räpytät tiuhaan tahtiin silmiäsi, ja yrität hahmottaa verenjoen tietä hänen luokseen. Verivirta on punaista ja mustaa, sametin pehmeän tuntuista, mutta kuitenkin märkää. Kosketat sormellasi, vasemman käden etusormella, virtaavaa jokea ja alat taas nauraa - olitt unohtanut nauraa väkinäistä nauruasi. Maistat vertasi, vaikka suustakin valuu ulos verta. Silmistä tulee tummanpunaisia, makeita verenpisaroita. Puristat nyrkkisi taas yhteen ja tunnet kirpeän tunteen ihollasi.
Näkösi sumenee ja hiljalleen lakkaat hengittämästä. Tunnet raskaat huohotukset, muttet huomaa, että huohotukset tulevat sinun sisältäsi. Huoneessa on jäljellä vain vaimea nauru, silti seinien takaa kuuluu ääniä; taas jokin linturukan pää räjähtää osuessaan seinää. Hän yrittää pelastaa sinut epätoivoisesti.
Yrität nostaa kättäsi virtaavaan jokeen, mutta sinun sydämesi lakkaa hiljalleen toimimasta. Pienet punaiset ja valkoiset solut lakkaavat tuomasta energiaa sinulle. Aivosi tukehtuvat, ne eivät saa enää happea, mutta jatkat kuitenkin väkinäistä nauruasi. Yskit mustaa verta, yrität tukehduttaa itsesi omaan oksennukseen - olit nauttinut suuren määrän alkoholia.
Et jaksa enää ajatella mitään muita kuin häntä, kuvajaistasi, joka pakenee sinun unelmaasi. Keuhkosi eivät hengitä enää, vatsahapot eivät sulata syömääsi ruokaa, ja kaikki sinun sisälläsi kuolee, paitsi se pieni musta toive, joka haluaa kuvajaisen tulevan takaisin.
Viimeisillä sekunneilla koet kaiken tuskan, mitä et kokenut - tunnet sen kuinka puukotit itseäsi selkäytimeen. Veitsi tuhoaa ihosolut ja painautuu syvemmälle. Pysähtyy sinun luissasi ja aiheuttaa veritulvan.
Sydämesi reistailee pahasti ja yrittää päästä pois luotasi. Painautuu kiinni rintaan ja yrittää repeytyä ihon alta pois. Se ei enää halua tuhlata vertaan sinun vuoksesi; tuhlaat sitä liikaa.
Aivosi yrittävät räjähtää sisälläsi, tehdä itsemurhaa. Tunnet räjähtävän päänsäryn, kuin jokin haluaisi pois sinun päästään - totuus on, että jokainen sisäelin tahtoo pois sisältäsi pääsi kautta. Sano niille hyvästit.
Viimeinen ajatus, ennen kuin aivot lakkaavat yrittämästä, on kuvajainen.
Pitkät kauniin kultaiset hiukset, syvänvihreän silmät, pehmeän punaiset posket ja sydän puhdasta kultaa. Häntä ei ole olemassa. Hän on pelkkä kuvajainen.
Käyt läpi elämäsi viimeiset hetket ja huomaatkin, että hänellä ei ollutkaan valkoista kaapua. Hänellä oli musta kaapu ja valkoinen naamio, verenpisaroita silmissään ja huulillaan. Hän huijasi sinua.