Nykyisyys se ratkaisee

[Yashiza]

Beta: Jordan

"Menneisyys jahtaa tulevaisuuttani. Kukaan ei kuitenkaan usko minua, koska olen kadonnut menneisyyteen. Kauas taakse, mutta siltikään minä en voi mitenkään muuttaa tulevaisuutta. Olen aave jokaiselle, joka näkee minut. Olen näkymätön tuska, joka piiloutuu vanhojen valokuvien taakse.

Äänet yrittää huijata minua. Ne puhuvat minulle, ne tietävät etten kuuluu menneisyyteen, mutta siltikin ne yrittävät huijata minua. Äänet ovat niin kauniita ja hentoja, rauhallisia ja turvallisia, eikä niihin kuitenkaan voisi tarttua käsin. Ne vetävät luokseen ja tappavat - tässä tapauksessa ne ottaisivat minut ja tappaisivat. Miksen minä antaisi, olenhan vain näkymätön tuska.

Sirpaleet ovat osa minun elämääni; elämäni on palasina, se on palapeli jota ei voi enää ratkaista. Olen menneisyyden vanki. Kahleet ympäröivät minua, ne ovat vanginneet minun käteni. Kädessäni on syvä haava, joka kirvelee ja satuttaa. Haava satuttaa jopa näkymätöntä tuskaa. Ihminen on itsessään tuska, ihminen on näkymätön tuska, ihminen on tuska kaikille. Äänet viettelivät minut, ne tulivat haudan takaa vain etsimään minua. Missä on minun suojelusenkelini?

Tunnen äänien hengityksen pehmeällä ihollani. Äänet päässäni saavat hahmon, utuisen ja varjoisan, komean ja tumman. Minun tulevaisuuteni, minun menneisyyteni. Iho on pehmeä, mutta ei kuitenkaan sileä. Menneisyyteni ja tulevaisuuteni suutelevat minua, ne ovat yksi ja sama. Elämä valuu takaisin sisääni, pystyn hengittämään, mutten kuitenkaan ajattelemaan. Hän kylvi siemenen sisääni.

Ymmärrätkö? Mikään ei ole selvää, ei ole olemassa tulevaisuutta tai menneisyyttä, kaikki on utuista ja varjoisaa. Ethän aio koskaa jättää äitiäsi yksin vai haluatko kokea kaiken saman kuin minä?”


Tytär nukkuu kehdossa, kun tumma varjo katoaa hänen huoneestaan.


"Sinä jätit minut."

Tyttären hengitys muuttuu rauhattomaksi.

Tulevaisuus ja menneisyys
- yksi ja sama asia.

Nykyisyys se ratkaisee.

[Eliza Liv]

Tämä ei kyllä millään pärjää muiden novelliesi rinnalla, vaikka tässä onkin hyvin kauniit sanat. Etenkin tuo "Olen aave jokaiselle, joka näkee minut. Olen näkymätön tuska, joka piiloutuu vanhojen valokuvien taakse", oli mielestäni ehdottomasti paras kohta.

Tässä oli jännän varautunut tunnelma koko ajan. Odotin tietenkin paljon verta ja lentävillä suolenpätkillä ratsastavia, irtileikattuja silmämunia, mutta ne eivät tällä kertaa kuuluneet tarjontaan. Luin novellin kahdesti ja silti minulle jäi käteen huolestunut, arvoituksia lateleva äiti ja lapsi. Novellin perimmäinen tarkoitus jäi auki. Aivoni eivät osaa muodostaa mitään. Kaiketi tässä on sitten niin syvällinen tarkoitus (tyyliin, kannattaa kertoa kaikille rakastavansa heitä tänään ennen kuin on liian myöhäistä).

Sitten hyvin tärkeä kysymys; mitä kirjoittaja itse tässä haki takaa?

[Ze Shoopuf]

Äänet yrittää huijata minua.

Äänet yrittävät huijata minua.

Ihanaa tekstiä. Kauniisti ja hienosti kirjoitettu. Vähän vaihtelua välillä sille sinun horrorille. ^^
ELiza Livin quottaama kohta on kyllä erittäin kaunis, olen täysin samaa mieltä.
Tunnelma tässä oli hieno. Ensinnäkin teksti tosiaan loi sellaisen mystisen, kauniin ja mielenkiintoisen tunnelman, hyvä teksti tuo lukijalta aina joitain tunteita pintaan. Tällä kertaa se oli varmaan ahdistus (osittain), mystisyys, tyyneys, vähäinen pelokkuus jne.
Teksti oli erittäin mukavaa luettavaa. Teksti jäi suunnilleen kokonaan auki ja lukija saa itse päättää melkein kokonaan, mistä se kertoo, mutta kuitenkin mukavasti ohjaillaan tarinaa. Loppu täydentää koko jutun.
Erittäin mukava tarina.

[Yashiza]

Jesss, tarinan tarkoitus oli jäädä kokonaan auki. Mutta jos haluatte saada nyt minun ajatukset tähän.


Nainen on jokseenkin mielisairas (erem, erem, minun tarinassa hahmot eivät koskaan ole tavallisia), ja hän kuvailee yötä jolloin hän rakastuu mieheen ja mies saattaa naisen raskaaksi.


Äänet päässäni saavat hahmon, utuisen ja varjoisan, komean ja tumman. Minun tulevaisuuteni, minun menneisyyteni. Iho on pehmeä, mutta ei kuitenkaan sileä. Menneisyyteni ja tulevaisuuteni suutelevat minua, ne ovat yksi ja sama. Elämä valuu takaisin sisääni, pystyn hengittämään, mutten kuitenkaan ajattelemaan. Hän kylvi siemenen sisääni.

Tuossa se paljastuu jokseenkin. Miehelle tämä oli kuitenkin vain yhden yö-juttu, joka paljastuu Ethän aio koskaa jättää äitiäsi yksin vai haluatko kokea kaiken saman kuin minä?-lauseessa. Nainen kuitenkin kuvittelee, että tytärkin aikoo jättää tämän (hullu, kuin hullu) joten tappaa tämän. Sen pitäisi olla aika selvää.

Tytär nukkuu kehdossa, kun tumma varjo katoaa hänen huoneestaan.

"Sinä jätit minut."

Tyttären hengitys muuttuu rauhattomaksi.

Ja ikäkin pitäisi saada selville ja tapa miten tyttö tapettiin. Myrkkyä~. Tarinassa kuitenkin piilee jonkinlainen sanoma, että älkää ajatelko tulevaisuutta ja menneisyyttä, vaan tätä hetkeä. Siinä en tainnut onnistua, kun tuommoinen teksti tuli.