kimeeri
28.6.2004, 13:39:04
Tällainen sitten. Eipä tästä paljoa sanottavaa, joko arvaatte mikä on kyseessä tai sitten ette.
Pienet lyriikanpätkät Manic Street Preachers:ien biisistä 4st 7lb.
Mistä on pienet tytöt tehty
i eat too much to die
and not enough to stay alive
Nälkä oli enää vain muisto, kuin kauan aikaa sitten hukkunut tavara, jota ei edes osaa kaivata.
Kun on tarpeeksi kauan syömättä, alkaa ruumis hylkiä ruokaa. Pelkkä ruuan näkeminenkin oksettaa, saati että.. laittaisin sen suuhuni ja nielaisisin. Jopa veden nieleminen tuottaa nykyään vaikeuksia, se takertuu kurkkuuni eikä suostu valumaan alas.
Ruumis on heikko, mutta mieli terve. En ole koskaan tuntenut oloani näin hyväksi. Näen kylkiluuni, ja se on tärkeintä. Valkeat, terävät luuni melkein läpäisevät paperinohuen ihon. Odotan uteliaana, milloin se tapahtuu. Milloin viimeisetkin rippeet ruumiistani katoavat ja muutun tuhkaksi, kevyeksi henkäyksesi kuolinvuoteella.
Jalkani eivät kanna, käteni eivät nouse. Voisin maata ikuisesti tällä valkealla vuoteella, kauniiden valkeiden neitojen ympäröimänä. Ne puhuvat heleillä äänillä, sanat eivät lävistä lasista kupuani. Olen lasilintu, kylmä ja hengetön, hauras ja sileä koskettaa, höyhenkevyt nostaa. Hiukseni tumma viuhka ympärilläni, ohuita suortuvia takertuneena ohimoille. Joskus he ihastelivat kaunista, paksua tukkaani, nykyään katselevat surullisina ja pudistelevat päitään.
Miksi kaikki ovat niin surullisia? Voin paremmin kuin koskaan, tunnen itseni kauniiksi ja hyväksi. Olen astumassa enkelien joukkoon, te olette vain kateellisia. Vain kateutenne pitää minut luonanne, itsekkäät tekonne ja ajatuksenne. Tiedän kyllä mitä yritätte, pumppaatte minuun elinvoimaa jota ruumiini ei halua. Rasvaa sokeria hiilihydraatteja, luoja kuinka rumia sanoja. Ette näe kauneuttani kateudeltanne, minä olen teitä hauraampi ja valoisampi. Kukaan ei uskalla tulla lähelleni, pelkäävät minun hajoavan käsiin.
such beautiful dignity in self-abuse
Sanotte minun olevan sairas, vaikka olen ainoastaan pyrkimässä olemattomuuteen. Olen jo aikoja sitten ymmärtänyt, ettette kykene ymmärtämään tai käsittämään, mikä kauneus piilee hiljakseen kylmenevässä ja katoavassa ruumiissa.
Mistä on pienet tytöt tehty?
Nälästä, tyhjyydestä, ontosta ruumiista, katoavista rinnoista, luisevista olkapäistä, täydellisiksi hiotuista loukkauksista, törröttävistä luista, ohenevista hiuksista, kalpeista huulista, hullunkiillosta kuumeisissa silmissä, linnunluisista ranteista, puuttuvista verijäljistä ja heikosti sykkivistä sydämistä.
Niistä on pienet tytöt tehty.
Pienet lyriikanpätkät Manic Street Preachers:ien biisistä 4st 7lb.
Mistä on pienet tytöt tehty
i eat too much to die
and not enough to stay alive
Nälkä oli enää vain muisto, kuin kauan aikaa sitten hukkunut tavara, jota ei edes osaa kaivata.
Kun on tarpeeksi kauan syömättä, alkaa ruumis hylkiä ruokaa. Pelkkä ruuan näkeminenkin oksettaa, saati että.. laittaisin sen suuhuni ja nielaisisin. Jopa veden nieleminen tuottaa nykyään vaikeuksia, se takertuu kurkkuuni eikä suostu valumaan alas.
Ruumis on heikko, mutta mieli terve. En ole koskaan tuntenut oloani näin hyväksi. Näen kylkiluuni, ja se on tärkeintä. Valkeat, terävät luuni melkein läpäisevät paperinohuen ihon. Odotan uteliaana, milloin se tapahtuu. Milloin viimeisetkin rippeet ruumiistani katoavat ja muutun tuhkaksi, kevyeksi henkäyksesi kuolinvuoteella.
Jalkani eivät kanna, käteni eivät nouse. Voisin maata ikuisesti tällä valkealla vuoteella, kauniiden valkeiden neitojen ympäröimänä. Ne puhuvat heleillä äänillä, sanat eivät lävistä lasista kupuani. Olen lasilintu, kylmä ja hengetön, hauras ja sileä koskettaa, höyhenkevyt nostaa. Hiukseni tumma viuhka ympärilläni, ohuita suortuvia takertuneena ohimoille. Joskus he ihastelivat kaunista, paksua tukkaani, nykyään katselevat surullisina ja pudistelevat päitään.
Miksi kaikki ovat niin surullisia? Voin paremmin kuin koskaan, tunnen itseni kauniiksi ja hyväksi. Olen astumassa enkelien joukkoon, te olette vain kateellisia. Vain kateutenne pitää minut luonanne, itsekkäät tekonne ja ajatuksenne. Tiedän kyllä mitä yritätte, pumppaatte minuun elinvoimaa jota ruumiini ei halua. Rasvaa sokeria hiilihydraatteja, luoja kuinka rumia sanoja. Ette näe kauneuttani kateudeltanne, minä olen teitä hauraampi ja valoisampi. Kukaan ei uskalla tulla lähelleni, pelkäävät minun hajoavan käsiin.
such beautiful dignity in self-abuse
Sanotte minun olevan sairas, vaikka olen ainoastaan pyrkimässä olemattomuuteen. Olen jo aikoja sitten ymmärtänyt, ettette kykene ymmärtämään tai käsittämään, mikä kauneus piilee hiljakseen kylmenevässä ja katoavassa ruumiissa.
Mistä on pienet tytöt tehty?
Nälästä, tyhjyydestä, ontosta ruumiista, katoavista rinnoista, luisevista olkapäistä, täydellisiksi hiotuista loukkauksista, törröttävistä luista, ohenevista hiuksista, kalpeista huulista, hullunkiillosta kuumeisissa silmissä, linnunluisista ranteista, puuttuvista verijäljistä ja heikosti sykkivistä sydämistä.
Niistä on pienet tytöt tehty.