Pelagia
11.7.2004, 19:12:03
Kerran näin tämän tapaista unta ja siitä sitten päätin kirjoittaa. toivottavasti mä en matki ketään... No niin:
***
Painajainen
Kuljet hiljaisessa, pimeässä huoneessa. Et tiedä missä olet.
Tunnet jonkin kylmän pyyhkäisevän jalkaasi muutaman kerran. yrität nostaa toista jalkaasi, mutta se tuntuu olevan liimattu maahan.
Kuulet huokauksen jostain huoneen uumenista, huokauksen, joka kuulostaa hieman naurahdukselta.
Jokin liikkuu pimeässä, muttet tiedä missä siellä. Et näe sitä, kuulet vain. Jostain kuuluu naurua. Kylmää, korisevaa naurua, jota yksikään ihminen ei naura. Kuulet huokauksen taas, lähempää ja voimakkaammin.
Joku tai jokin on selkäsi takana ja hengittää hiljaa. Se koskettaa selkääsi saaden sinut paniikin valtaan. Alat juosta toivoen, että löytäisit oven josta pääsisit pois. Harot käsilläsi pilkkopimeässä, huutaen kauhusta, kunnes löydät ovenkahvan. Huokaiset helpotuksesta, mutta huomaat, että se jokin on edelleen selkäsi takana. Ehkä se odottaa, tai ehkä siellä ei olekaan mitään.
Painat ovenkahvaa ja onneksesi se aukeaa. Astut toiseen huoneeseen. Sielläkin on pimeää, mutta ei niin pimeää kuin edellisessä huoneessa. Näet kiiluvat silmät jotka lähestyvät nopeasti, hyvin nopeasti. Huulet voimakkaan hengityksen takaasi. Nyt niitä on kaksi. Yrität epätoivoisesti huutaa apua, mutta sanat tarttuvat kurkkuusi. Suljet silmäsi peläten pahinta, mutta mitään ei tapahdu. Et uskalla avata silmiäsi, sillä pelkäät näkemääsi.
Huone on hiljainen, mutta tiedät, että ne ovat siellä. ne ovat lähellä, niin lähellä, että voit kuulla niiden sydämen lyönnit. Jostain hyvin kaukaa kuuluu puhetta. Ihmisten puhetta. Harmiksesi kuulet vain joitain sanoja:
- …tekee?…
- …testi… hyvin.
- …pääseekö hän pois?
- …sitä tapa… kyllä pääsee.
Jokin kylmä tarttuu vyötäröösi kiinni, et saa kunnolla henkeä ja yrität rimpuilla itsesi irti, mutta jokin nostaa sinut ilmaan ja rutistaa otteella, josta ei kukaan voi vapautua. Huudat ja riuhdot itseäsi irti. mutta et onnistu. kuulet ihmisten naurua ja puhetta. mutta et saa sanoista selvää. suljet silmäsi toivoen apua, mutta kylmät kädet,
tai lonkerot -et tiedä- pitävät sinua otteessaan. nyt toinen niistä tarraa jalkoihisi, ettet potkisi.
- Älä pelkää. olento sanoo. ja toinen rutistaa sinua vielä lujenpaa. Pelkosi takia et voi edes ajatella kunnolla ja tiedät, että hävisit tämän taistelun.
Avaat silmäsi ja hyppäät istumaan. Olet omassa huoneessasi, omassa sängyssäsi. Rakkaasi nukkuu vierelläsi ja hymyilee unissaan. Hymyilet ja melkein naurat. Olet kotona, olet kunnossa ja olet… Hikinen.
***
Niin, siis semmoinen oli se juttu. tuohon loppuun vielä, että tuo uni ei loppunut tuohon. Hellou, ei mun sängyssä nuku muut kuin minä ja mun kissat. ;D
Sori sitten kirjoitus virheeni, yritin kyllä etsiä niitä...
Olkaa armollisia, tää on mun eka tarina jonka mä tänne lähetän.
ja sitten kommentteja? :doggy:
***
Painajainen
Kuljet hiljaisessa, pimeässä huoneessa. Et tiedä missä olet.
Tunnet jonkin kylmän pyyhkäisevän jalkaasi muutaman kerran. yrität nostaa toista jalkaasi, mutta se tuntuu olevan liimattu maahan.
Kuulet huokauksen jostain huoneen uumenista, huokauksen, joka kuulostaa hieman naurahdukselta.
Jokin liikkuu pimeässä, muttet tiedä missä siellä. Et näe sitä, kuulet vain. Jostain kuuluu naurua. Kylmää, korisevaa naurua, jota yksikään ihminen ei naura. Kuulet huokauksen taas, lähempää ja voimakkaammin.
Joku tai jokin on selkäsi takana ja hengittää hiljaa. Se koskettaa selkääsi saaden sinut paniikin valtaan. Alat juosta toivoen, että löytäisit oven josta pääsisit pois. Harot käsilläsi pilkkopimeässä, huutaen kauhusta, kunnes löydät ovenkahvan. Huokaiset helpotuksesta, mutta huomaat, että se jokin on edelleen selkäsi takana. Ehkä se odottaa, tai ehkä siellä ei olekaan mitään.
Painat ovenkahvaa ja onneksesi se aukeaa. Astut toiseen huoneeseen. Sielläkin on pimeää, mutta ei niin pimeää kuin edellisessä huoneessa. Näet kiiluvat silmät jotka lähestyvät nopeasti, hyvin nopeasti. Huulet voimakkaan hengityksen takaasi. Nyt niitä on kaksi. Yrität epätoivoisesti huutaa apua, mutta sanat tarttuvat kurkkuusi. Suljet silmäsi peläten pahinta, mutta mitään ei tapahdu. Et uskalla avata silmiäsi, sillä pelkäät näkemääsi.
Huone on hiljainen, mutta tiedät, että ne ovat siellä. ne ovat lähellä, niin lähellä, että voit kuulla niiden sydämen lyönnit. Jostain hyvin kaukaa kuuluu puhetta. Ihmisten puhetta. Harmiksesi kuulet vain joitain sanoja:
- …tekee?…
- …testi… hyvin.
- …pääseekö hän pois?
- …sitä tapa… kyllä pääsee.
Jokin kylmä tarttuu vyötäröösi kiinni, et saa kunnolla henkeä ja yrität rimpuilla itsesi irti, mutta jokin nostaa sinut ilmaan ja rutistaa otteella, josta ei kukaan voi vapautua. Huudat ja riuhdot itseäsi irti. mutta et onnistu. kuulet ihmisten naurua ja puhetta. mutta et saa sanoista selvää. suljet silmäsi toivoen apua, mutta kylmät kädet,
tai lonkerot -et tiedä- pitävät sinua otteessaan. nyt toinen niistä tarraa jalkoihisi, ettet potkisi.
- Älä pelkää. olento sanoo. ja toinen rutistaa sinua vielä lujenpaa. Pelkosi takia et voi edes ajatella kunnolla ja tiedät, että hävisit tämän taistelun.
Avaat silmäsi ja hyppäät istumaan. Olet omassa huoneessasi, omassa sängyssäsi. Rakkaasi nukkuu vierelläsi ja hymyilee unissaan. Hymyilet ja melkein naurat. Olet kotona, olet kunnossa ja olet… Hikinen.
***
Niin, siis semmoinen oli se juttu. tuohon loppuun vielä, että tuo uni ei loppunut tuohon. Hellou, ei mun sängyssä nuku muut kuin minä ja mun kissat. ;D
Sori sitten kirjoitus virheeni, yritin kyllä etsiä niitä...
Olkaa armollisia, tää on mun eka tarina jonka mä tänne lähetän.
ja sitten kommentteja? :doggy: