Kirjoitustyylinne

[tuure]

Haluaisin tietää, mikä on teidän kirjoitustyylinne, kun luotte tekstiä? Siis ei mitään aineistokirjoituksia tai historianaineita, vaan ihan omaa, fiktiivistä tekstiänne.

Minä kirjoittelen fiilis-pohjalta... Saan vain yhden idean, jonka ympärille luon tarinan; näin tein esim. FF8 fanficini kanssa... Loin yhden pienen ajatuksen ympärille kokonaisen tarinan..

Mutta entäpä te? Toivottavasti Gabriel eksyisi tänne vastaamaan, sillä sijoitan hänet lempifantasiakirjailijoitteni joukkoon, heti Raymond E. Feistin ja Weis/Hickmannin jälkeen..  :lovetus:



Edited by penetrator on 23.4.2002 15:37

[Ren]

Oli kyseessä sitten sarkastinen pakina, asiateksti tai fiktio (jota käytän kyllä vain välikappaleena, en kirjoita fiktiota fiktion vuoksi), niin aina tulee haudottua pari viikkoa ja sitten kertaistumalta paperille.

Hyvänä esimerkkinä tein yhden isomman omia ajatuksia sisältäneen työn kouluun tuossa muutama viikko sitten, kirjoitin 14 sivua täyttä settiä yhdessä 16 tunnin putkessa. Kaksi päivää korjailin, ja taisin muuttaa parin kappaleen paikkaa ja kirjoittaa pari uutta lausetta.

Hullut luovuuspuuskat ovat pop :)

[Crow]

Yleensä saatuani muutamia pieniä ideoita, alan mielessäni niistä kehitellä jotain. Ja kun joku rakenne on kasassa, alan kirjoittaa. Mutta vielä ei ole yhtään kunnon tarinaa kasassa prkl.

[David A. Mage]

Hmm.. Katsotaanpas.. Aluksi saan ideoita läjäpäin, luon hahmot ja väsään niistä kuviakin, sitten aloitan, ja kun paperille tai ruudulle ei synny minkäänlaista siedettävää alkua, niin koko idea lähtee käsistä ja lentää romukoppaan... :D Yksinkertaista, eikös?



Edited by David.A.Mage on 23.4.2002 20:30

[Gabriel]

Penetrator, eksyinhän minä. :)

Aloitus lähtee tietenkin inspiraatiosta, kirjallisuuden maailmassa mikään ei ole varsinaisesti omaa. Kaikki on otettu vaikutteina jostain, muitten kirjoittamista kirjoista, näkemistä leffoista, kuulemista musiikkikappaleista, jonkun lausahduksista tai jopa omista unista. Käsitettä 'omaa' ei kirjallisuuden maailmassa perustasolla ole. Tolkienkin oli varmaan lukenut irlantilaisen myytin jos toisenkin ennen kuin aloitti TSH:n kirjoituksen.

Sanonpahan vain, että NT sai alkunsa kiitos DC:n Khellendros-nimisestä lohikäärmeestä. En varsinaisesti ottanut siitä mikään, lohikäärme antoi ajatuksen lohikäärmeestä ja kaikki muu rakentui sen ympärille. Jos tietää haluatte mikä lohikäärme se on, niin se esiintyy NT:n ensimmäisessä kappaleessa kenraali Carselin ratsuna.

Kaikki Aziin liittyvät tarinat ovat lähteneet - niin yllättävää kuin onkin - Harry Potterista. Tai tarkemmin sanottuna Voldemortista. Joku kertoi kerran kuinka kylmä hahmo oli Voldemort ollut Liekehtivässä Pikarissa ja minäpä päätin pistää kertaheitolla paremmaksi. Loput kehittyy päässä.

Kun jotkut kirjailijat tekevät hahmoista sangen stereotyyppisiä, Rowling hyvänä esimerkkinä, yritän minä saada hahmoihini mahdollisimman monta ulottovuutta. NT:n ensimmäisissä kappaleissa ei sitä huomaa, mutta alan vähitellen muokata persoonia yhä enemmän aitojen ihmisten kaltaisiksi. Paha ei ole välttämättä paha (katsokaapa Element Controllers, sivu 18 ;) ) ja hyvästä löytyy joskus piirteitä, jotka saattavat harmittaa joitakin mustavalkoisia lukijoita aika lailla.

Ympäristön kuvailu onkin sitten rutkasti vaikeampaa, koska ympäristö ei kommunikoi samalla tavalla kuin ihmiset. Ensimmäinen jonka onnistuin luullakseni hyvin kuvailemaan oli Endelgan-torni stoorissa nimeltä Endelganin Tarkoitus (löytyy sieltä fiktiosta taaempaa).
Tässä teille pätkä eräästä pikku tiedostosta, joka on kovallani ja jota en ole viitsinyt laittaa foorumeille, tuskin laitankaan:

Ja kun hän melankolian ja oman kyvyttömän surkeutensa murskaamana lipui hitaasti pitkin salin lattiaa sai ympäristön mahtavuus hänelle aikaan kylmäväreitä. Tämän valtavan salin katto oli niin korkealla, ettei sitä nähnyt vaan ylhäällä oli pelkkää pimeyttä ja korkeista kapeista ikkunoista lankesi alaspäin verenpunaista valoa, joka kuitenkin hajosi jo monen kymmenen metrin korkeudessa. Ikkunoitten lähelle muodosti valo punaisia laikkuja ja karvaita varjoja, mutta alhaalla oli koko tämä monumentaalinen sali kuoleman kaltaisen kevyen ja kylmän harmauden peitossa.

Vielä hankalampia ovat tapahtumat, pitää muistaa mitä kunkin on tehtävä, jotta kappaleesta tulisi onnistunut ja pitäisi muistaa vielä sopiva tapahtumien kulku. Taistelu on useimmiten erittäin hankala kuvailla tehoavasti.

Jokaisella on oma tapansa kirjoittaa ja omat avainsanansa joihin koko tyyli nojautuu, omiini kuuluvat ainakin:
Mahtipontisuus, melodramaattisuus, tylyys ja tunnelma. Ilman sopivaa tunnelmaa romahtaa koko korttitalo kasaan ja koko jutusta tulee pelkkä kasa tiedätte-kyllä-mitä. Loistava tunnelma tarvitsee juuri sopivan määrän erityyppisiä tyylejä ja sopivaa kuvailua.


Noh, entä te?

[absinthe]

Minulla on yksi isompi ''projekti'' meneillään ja sitten hetken mielijohteesta väsäilen kaikenlaisia turhia ja turhempia juttuja. Projekti siinä mielessä että min teen tosiaan pitkää ''kartoitusta'' hahmoista, paikasta jne... :PP MUtta juoni ja ideat muuttuvat tietysti matkanvarrella.

Yleensä olen aika laiska kirjoittamaan mitään ylös, vaikka saisinkin hyviä ideoita. harmi sinänsä.



Edited by Ally on 01.5.2002 20:15

[Potri]

Rajoita vähän Ally. Tuon värin käyttö on kuin kirjoittasi liidulla printtipareperille.

se siinä on ideana :D


Minullakin on vähän sama juttu Kuin D.A.Magella. Tulee päähän vaikka kuinka paljon ideoita jotka vaikuttavan erinomaisilta ja joista voisi väkertää vaikka kuinka hienon, vaikuttavia tapahtumia ja henkeäsalpaavia käänteitä täynnä olevan tarinan. Sitten kun päästään itse kirjoitusvaiheeseen huomaa että tavaraa ei meinaa millään päästä ruudulle. Ja vaikka jotain saisikin aikaan, työn ilon voi pilata olemalla rehellinen itselleen ja lukea tekstin uudelleen läpi huomatakseen että koko juttu on löyhästi kerttottu, surkeasti muotoiltu, vailla ideaa... okei... täysi sonta.
Tämän jälkeen voi todeta, ettei ainesta minkään luokan kirjailiaksi ole ja mennä pelaamaan jotain unohtaakseen koko jutun.
Tietenkin voi säästää aikaa ja mennä suoraan pelaamaan. :D



Edited by Ally on 23.4.2002 21:51

[tuure]

Originally posted by Gabriel @ 23.4.2002 20:44
Loistava tunnelma tarvitsee juuri sopivan määrän erityyppisiä tyylejä ja sopivaa kuvailua.
Amen. Joskus kun kirjoittelin FF8 fanficia, niin innostuin kuvailusta niin kauheasti, että unohdin missä kohtaa olin juonessa menossa... Silloin saatoin hyvinkin kirjoittaa 4-5 tuntia päivässä, kun olin lomalla... Nytkin haluaisin ruveta pieksemään FF7: Post Jenovaan lisää lukuja, mutta muut porukat nukkuu jo ja huomenna on koulua... Harmillista, että kirjoittaminen voi imaista ihmisen näin totaalisesti valtaansa... Olis ihanaa kirjottaa lisää, muttei voi! Täytyy ajatella muutakin elämää. :P

[solid snake]

no joo.. mä kirjotan sitä mitä sattuu tuleee päähän.. jaan joskus semmosii kirjotus kohtauksii. tykkään kirjotella englanniksi kaikkee mielenkiintosta ja sekopäistä esim:

Don't rely on what you see, I might look childish and inocent but what I've went through all those years turned me into something I don't want to be, I try to keep this all inside, but one day I will snap out and quit this game without having the time to tell the world how I feel. No matter what, believe in your feelings wheter they are good or bad. Be spontaneous and live as if your passion would die tomorrow. Because if you dont you will regreat your life. Just live your life the fullest and you will see that your life wasnt meaningless...

BY: Solid Snake

[Lumba]

Mulla on projekti menossa, kirjan yritelmä, joka tuskin ikänä valmistuu..  =) Ja se lähti piirrustuksesta. Piirsin jotain, ja aloin väsätä sen hahmon ympärille jotain ihme juttua jne.
Ja sitten vaan välillä tulee semmonen tunne, että tästä mä voisin kirjottaa jotain.
Kun kirjotan, ni sitä tekstiä tulee kerralla paljon, tai ei ollenkaan.

[Flaming Amarant]

Tyylini? Sekava, tosi sekava. Tai no siihen vaikuttaa tietenkin senhetkinen mieliala, olo, aika, paikka, kosteusprosentit, äänet ympärillä. Joskus saan ihan järkevää tekstiäkin aikaan. :/

[Malokan]

Vaihtelee melkein tarinoittain. Joskus saan hyvän idean minkä ympärille teen tarinan, joskus taas vain kirjoitan.
Yleisesti tarinani ovat masentavia. Kaikki kärsivät ja kukaan ei ole onnellinen.

[Moppi]

Tarinat alkaa jostain pienestä oivalluksesta, sitten pyörittelen niitä päässä jonkun aikaa (kuten tällä hetkellä pyörittelen seuraavaa kappaletta nimettömään tarinaani) Ja sitten tartun näppäimistöön, emmin niitisen minuuttia, jonka jälkeen tarina "imaisee" minut enkä pysty lopettamaan. Tosin joskus tulisi liian paljon tekstiä, liian väsyneenä, päähän pinttyneenä ajatus "tämä on pakko saada valmiiksi" Ja tulos tulee olemaan vähemmän hyvä. (Lukekaapa huviksenne topicista "Ensimmäinen tarinani" kolmannen kappaleen viimeinen jakso,joka menee kutakuinkin näin: ja sitten hän teki sitä ja tätä, sitten hän meni sinne ja sitten hän teki sitä ja tätä mistä seurasi sitä ja tätä.... en ollenkaan pitänyt siitä)

[Blank]

Ihan vaan tunnepohjalta. Saan fiiliksen hyvästä ideasta ja siitä se syntyy. Esimerkkinä voidaan pitää Talaraa, joka on hetken mielijohteesta luotu maailma, jolla on omat tarinansa. Olen mielestäni tuonut sen tännekkin ja se löytyy (jos löytyy) nimellä Talara minun maailmani - minun tarinani. Mutta siis ihan hetken fiiliksestä. Tai sitten niin että otan jonkun hyvän kirjan, tutkin sitä ja alan kehittää sen ideaa. Yhtäkkiä idea vaihtaa maailmaa, henkilöitä sun muuta sellaista. Lopulta se on täysin uusissa puitteissa ja pistän sen paperille. Mutta kyllä minä yleensä otan vain lapun, mietin ja se on siinä. Tai piirrän karttaa, laajennan sitä ja teen sille tarinan.



Edited by Blank on 25.4.2002 15:10

[Noirre]

Noh tuota ja tuota.

Kirjoitan kaikki asiatekstit sarkastisesti... Fiktio tulee tunnepohjalta. Asia jonka ympärille tarinani rakennan on joskus pelkkä lause.

[Mickey]

Tuo jatkotarina joka täällä foorumillakin majailee kertoisi kaikille kirjoitustyylini heti, mutta ketään ei viitsi sitä lukea, joten eipä ketään mun tyylistäni tai tasostani oikein mitään ymmärrä...

Mutta asiaan. Käyn tarinaa mielessäni läpi sitä mukaan kuin kirjoitan. Olen koko ajan kirjoitustani muutaman lauseen edellä ja näin saan tarpeeksi johdonmukaisuutta tapahtumiin. Kirjoittamisen kyllä aloitan aina täysin fiilispohjalta.
Fantasiaa on hieno tehdä ja sitä on myös hieno lukea. Itse olen siinä harjaantunut paljon, mutta Gabin tasolle en vielä yllä, mutta pienikin voi kurkottaa korkealle ja kun on sopivasti tuuria ja apua, niin voi yltää jättiläistäkin korkeammalle...

[Tiituli]

Kirjoittaa vaikka mistä siis olen kirjoittanut maailman tilanteesta, elämän tarkoituksesta (jota muuten ei ole...), noh yleensä kirjoittaa fiktio juttuja jotka ovat pitkälti satuja....(kirjoitti kerran sadun kahdesta kirjasta jotka elivät... :eh: kertoo jo vähän tasosta..) Yleensä kirjoittaa satuja.....ne ovat niin leppoisia ja niissä voi esiintyä magiaa ja muuta sellaista mitä ei muuten voisi esiintyä...(mutta niissä on myös yleensä hyvä loppu...) Kirjoitti kyllä yhden fantasia tarinan joka oli ihan huonu (pitkäveteinen ja ei edes alkanut kunnolla..) ja sai silti 9....(johtuu varmaan siitä, että siinä oli paljon dialogeja[=vuoropuheluita])

Ja kirjoitukksieni aiheet lähtevät pienestä ideasta joka sitten vain kasvaa...(Se kirjasatukin lähti näin...) Ja yleensä lainaa paljon muiden kirjoituksista asioita.....  ;D .....(esim...huomaa jossain kirjassa jotain pientä ja nappaa sen sitten omaan tekstiin....mutta ne ovat kyllä pieniä asioita kanssa esim....sanoja, ovalluksia, sananlaskuja.....)



Edited by Tiituli on 02.5.2002 12:15

[Aenea]

Kirjoitan sellaista fantasia sci-fi tyylistä tekstiä.
Vähän pimeitä(siis kirjaimellisesti)tarinoita.
Aina sellaista mikä vain tulee tuolta pään sisältä ja kirjoitan vain supraan ylös.Ei sitäö pidä jäädä ajattelemaan ...muuten voi jäädä liiaksi kiinni siihen tyyliin.  =)

[Kurko]

Jonkin verran on tullut noita tarinoita kirjoiteltua. Koulussa kirjoitettavista jutuista nyt menee kaikki ilo kun on tunti aikaa kirjoittaa, mutta vapaa-ajalla kirjoitetuilla on kyllä oma tyylinsä. Näitä tarinoita edustavat 1. monta Erkki tarinaa ja 2. Alliance story.

No ensinnä tulee idea mistä kirjoitan. Sitten kehitän päässäni tarinaan alun ja kirjoitan sen. Sitten alan keksimään tarinaa sen mukaan kun se etenee. Useimmiten kun alan kirjoittamaan jatko, mielessä on kaksi tai kolme kohtausta jotka sisällytän tarinaan. Välillä taas vain tuijottaa kuvaruutua ja yrittää miettiä mitä siihen kirjoittaisi.

Alliance story on tähän mennessä pisin tarina mitä olen kirjoittanut, vaikka sekin on vielä kesken. Sitä kun aloin kirjoittamaan, niin ajattelin että kirjuutan hieman Alliancen maailman arki päivästä. Mutta pian tajusin että siitä olikin tullut täys´verinen fantasia kertomus komedia vivahteilla. Todellakin, minun tarinat menevät lähes väkisin komedian puolelle. Sitten seuraava aste olikin se että piti alkaa miettimään tarinan päättymistä. No sellaista mietin 5 minuuttia ja pystyin taas jatkamaan tarinaa. Tämä tarinan päättyminen ei ole vieläkään täysin selkeä että miten se tapahtuu, mutta sitähän voi miettiä sitten kun se tulee vastaan.

[AlkoTanko]

Liian monta rautaa tulessa ei ole hyväksi. (Mitä lie tarkoittaakin???)

Minulla on jo kolme tarinaa työn alla ja ideoita ainakin puoleen tusinaan. Siitä ei aina välillä tahdo tietää mitä tarinaa jatkaisin. Katatnoiran taruun olen saanut hiukan lisää tekstiä, mutta siitä huomaa kyllä etten ole mikään kirjailija. Pahimmat kompastuskivet tarinassa ovat se, etten ole hyvä kuvailemaan hahmoja tahi paikkoja. Toinen on se, ettei yksinkertaisesti keksi miten tarinaa jatkaa.

Asiasta viidenteentoista, muuten: Mikä on teidän salaisuutenne, Gabriel ja kumppanit? Millä te keksitte noita tarinoita? Mikä tekijä saa kunnon kirjoitustahdin aikaiseksi? Vai onko se Ennustuksessa sanottu, että jotkut ovat hyviä kirjailijoita, jotkut eivät?

[Neruru]

Tulee joku idea, joka tuntuu tosi hyvältä. Kirjoitan hahmojen luonteista, rustaan kuvia, suunnittelen juonta. Sitten paperi eteen ja kirjoittamaan. Muutaman sivun jälkeen idea tuntuu niin kauhealta, että lentää roskiin. :/

[yksisiipi]

Roolipelitarinaa luodessa yleensä mewla on maailma hahmoineen kutakuinkin valmiina, ja siitä alan soveltamaan humoristista ja mahdollisimman monipuolista ja monimutkaista tekemistä spelaajille. Juoni sitten saa olla ihan kuinka surkea tahansa (mieluummin kuitenkin hyvä juoni) kunhan se viihdyttää pelaajia. Yhden tarinan tekeminen voi kestää semmosesta parista tunnista pariin viikkoon, ja maailman ja hahmojen luonti taas on kokoajan jatkuva prosessi.

Runoja kirjoittaessa tekstiä tulee kun on tullakseen. Oli se sitten runo tai sanoitus, niin ei sitä tekemällä tehdä, jos ei halua nauraa ihtelleen. Siinäkin menee semmoset puolesta tunnista muutamaan päivään yhden tekstin loppuunviemiseen.

[Gabriel]

Originally posted by Muukalainen @ 03.6.2002 08:54
Asiasta viidenteentoista, muuten: Mikä on teidän salaisuutenne, Gabriel ja kumppanit? Millä te keksitte noita tarinoita? Mikä tekijä saa kunnon kirjoitustahdin aikaiseksi? Vai onko se Ennustuksessa sanottu, että jotkut ovat hyviä kirjailijoita, jotkut eivät?
Mielikuvitus on avainsana. Toinen avainsana on sanavaraston taitaminen. Jos osaa noin 3-5 synonyymiä joka sanalle, niin eiköhän pärjää hyvinkin mainiosti.

Hyvä kirjailija kykenee luomaan idean jopa harmaasta kuutiosta. Stephen King hyvänä esimerkkinä.

[tuure]

Originally posted by Gabriel @ 03.6.2002 12:44
Mielikuvitus on avainsana. Toinen avainsana on sanavaraston taitaminen. Jos osaa noin 3-5 synonyymiä joka sanalle, niin eiköhän pärjää hyvinkin mainiosti.
Hyvin totta, veliseni. On typerää, jos yksi tarinan motiiveista on vaikkapa kirja tjms. etkä käytä sille muita synonyymejä (teos, nide, opus jne..). Tällöin teksti alkaa todellakin tökkiä. Ei muutenkaan pidä aina sortua yksinkertaisimpaan ratkaisuun (murhaaja oli hovimestari, cliché, murhaaja oli salapoliisi itse, touché). Kopioida ei kannata, siinä harvoin onnistuu hyvin, eikä kopiointia arvosteta. Vaikutteita kyllä saa ja kannattaakin ottaa. Lukeminen auttaa. Kannattaa lukea paljon kaikenlaista kirjallisuutta. Se kasvattaa sanavarastoa ja auttaa ymmärtämään erilaisia tekstin tyylejä.

//Korjasin asiavirheen...



Edited by penetrator on 03.6.2002 23:32

[Ukkosritari]

Se vähän riippuu. Joskus on ollut idea mielessä jo jonkin aikaa ja siitä on helppo lähteä kirjoittamaan. Toisinaan pohjana on vain hutera yleiskuva jolloinka kirjoitan sitä mukaa mitä tulee mieleen.

[Isthan]

Haa, ajattelins nostaa tämän ketjun täältä taas esiin...

Ja sitten itse asiaan. Yleensä kaikki alkaa jostain pienestä ideasta, jonka ympärille alan ihan huomaamattanikin rakentaa tarinaa. Tai no, ei se kyllä mikään tarina ole; en koskaan ole osannut enkä tule osaamaankaan, suunnitella juonta kunnolla. Yleensä keksin vain alun ja sitten tekstiä alkaa vain jotenkin kummasti tulemaan...(laatu onkin sitten eri asia...)

Hahmoihin, paikkoihin ja historioihin sen sijaan panostan enemmän. Minulla on koneellani pisimmästä tarinastani (110 sivua) ainakin neljä eri tiedostoa; tiedot hahmoista, historiasta, tarinoiden lukujen sivumääristä (ne menee aina vähän yli :)) sun muusta. Suurimpana virheenäni olen huomannut hahmojen ja juonten joskus "riistäytyvän käsistä" ja alkavan elää ikäänkuin oma elämää, mikä taas ei sovi ollenkaan yksiin juonen kanssa. (siksi nuo yllämainitut tiedostot ovat tarpeellisia pitämään juoneni kasassa)

Yleensä kirjoitan, niin kuin tervejärkiset, pari kolme tuntia päivässä, mutta joskus se venyy jopa kymmenen tunnin mittaiseksi sessioksi. (tiedän, olen hullu :D) Sinä on sitten sormi kipeänä pari seuraavaa päivää...Tietenkin on paljon jaksojakin (kuten nyt) jolloin inspiraatiota ei kertakaikkiaan tule ja tarina on pakko jättää tauolle. Sitten myöhemmin on kiva lukea juoneltaan köyhiä, mielikuvituksettomia kauan sitten kirjoitettuja tarinoita ja parannella niitä. :)

Noh, tulipas taas pitkää ja ankeaa tekstiä...Koittakaa kestää. :)

[naakka]

mulla on aina kauheasti kaikkia hienoja ideoita, mistä voisi kirjottaa tarinoita, mutta ongelma on se etten oikein osaa aloittaa sitä kirjottamista. joskus tulee kuitenkin sellasia parin kuukauden pätkiä jolloin ei oikeastaan viitsi tehdä mitään muuta kuin kirjottaa. yleensä nämäkin tarinat jää kyllä kesken :) en kai itse asiassa ole saanut koskaan mitään muuta valmiiksi kuin ne mitä kouluun on ollut pakko tehdä, mutta ei se niin kauheasti haittaa.

jos jotain sitten ihan yhtäkkiä päätän kirjoittaa, niin yleensä se on joku lyhyt vuoropuhelu tai kohtaus jossa ei ole puhetta ollenkaan. tunnelma ennen kaikkea :) noita on hauska lukea aina välillä. painotan sanaa hauska, kun minua ainakin tuppaa omat tekstini naurattamaan hieman liikaa :P

[Awna]

Kirjoitan mitä mieleen juolahtaa ja 'jalostan' sitä sitten myöhemmin. En yleensä luo minkäänlaista suunnitelmaa, annan vain tekstin tulla ulos (hyvin tyhjentävä ja rauhoittava rituaali) ja yleensä saan jotain 10 sivua tekstiä tällä menetelmällä. Vasta sitten rupean miettimään esim. mitä hahmojen menneisyydessä on tapahtunut jne. Olen kova jaarittelemaan ja tartun pieniinkin yksityiskohtiin (horoskooppimerkkini syytä kuulemma...), mutta tekstiäni on 'haukuttu' eläväiseksi ja tuoreeksi. Pitääkin julkaista joku pieni tarinanpoikanen täällä foorumeilla ja katsoa, saako se hyvää vai huonoa palautetta... :)

*...loikkii innoissaan idean saatuaan...*

[Lonely Wolf]

No, itse kehittelen hahmon omieni kokemuksien perustella ja luon tarinaa tunteitteni mukaan. Kokemukseni ovat tärkeitä kun ja jos kirjoitan fiktiivistä tarinaa. Minusta on tärkeä lähteä kirjottamaan itsestään ja omista kokemuksistaan. Näin voi saavuttaa hyvän kirjan...I think... :D

[Mayatar]

Kirjoitustyyli. Kysymyksen voi ymmärtää monella tavalla.

Minä kirjoitan kuvaavaa tunteisiin sekä henkilöhahmoihin keskittyvää tekstiä. Tarinan juoni ei ole kirjoituksissani merkittävin asia. Yleensä vain kuvaan, jonkin fiksitiivisen tilanteen tai tunteen, mahdollisimman monen aistin kautta. Runoudessa kirjoittelen terapiarunoja ja jostakin inspiroituneena tarinallista fantasiarunoutta. Joskus kirjoitan myös tunnerunoja, jotka ovat jo niin kaukana terapiasta, että voin tuoda ne esille. Asiateksteissä olen ironinen tai ylistävä. Ihan vain riippuen omista mieltymyksistä kyseistä asiaa kohtaan. Kirjaani varten suunnittelen tietenkin hahmot täydellisesti etukäteen, kuten olinpaikat sekä pääjuonenkin. Pitkää tekstiä on mahdoton kirjoittaa ilman mielenkiintoista juonta.

Inspiroidun monista asioista. Luonto, läheiset, tunteet, elokuvat, musiikki, kirjallisuus, runous.. Kuten varmasti moni muukin täällä. Vähän minä kirjoitan, kun ei ole aikaa eikä tilaisuuksia. Joskus tulen kirjoittamaan paljonkin enemmän.

[Kreifi]

Kylläpäs tämäkin topikki on täällä saanut kauan roikkua, ja ehkä vihdoin minäkin voisin vastata.

Kirjoitan omalla tyylilläni. En osaa oikein sanoa millainen se on. Se ei varmaan ole täysin vakiintunut vieläkään, mutta oma tyyli minulla kyllä on...luulisin.
Oma tyylini ehkä kärsii hiukan siitä, että harrastan kaikkia erilaisia tyylejä. Meinasin tuossa kirjoittaa tarinan varsin erikoisella tavalla. Eeppinen jumaltarina tuo olisi ollut, mutta lähinnä se olisi kiteytynyt päähenkilön ajatusten päälle. Tarina ei olisi ollut mitenkään helppolukuinen, koska se olisi kirjoitettu lähinnä kuvainnollisesti. Sen tekeminen sitten jäi, kun en saanut millään siitä uudestaan kiinni (olin jo kirjoittanut jonkinverran). Eli välillä tulee kirjoitettua jollakin ihan kummallisella tavalla.

Kirjoittajana olen hyvin hyvin laiska ja keskeneräisiä tarinoita on iso kasa. *huokaus* Eli olen hyvinkin laiska kirjoittamaan, ellei sitten ole pakko.

Äh...typerän viestin sain aikaan.

[The_Sipi]

Jos mulle tulee joku idea mieleen, mä funtsin muutaman päivän, saisko siitä mitään juttua ja jos saa, niin millasen ja kuinka pitkän. Nytkin mulla on pari ideaa, joista vois novellin saada aikaseks, mut mulla on nykyinenkin kesken, joten en ole kirjoittanut niitä vielä. Ja sinä aikana kun valmistelen esikoisnovelliani (mulla on nyt nelisen sivua sitä), niin samalla mietin niitä seuraavia ja kehitän niitä edelleen mielessä.

Idea voi tulla mistä tahansa. Luin viime keväänä GES (suomen maantieto) kokeeseen ja siellä oli ennuste, että vuonna 2015 rupee Suomen väkiluku vähenemään ja vuonna 2039 väkiluku olisi vain 3,9 miljoonaa. Heti tuli mieleen, että vuonna 2015 vois pyrkiä eduskuntaan lupaamalla työttömyyden alenemista (totta kai työikäisiäkin kuolee, joten työttömät saa töitä). Siitä sitten lähdin kehittelemään pakinaa ja rupesin miettimään pakinoitsijan "uraa." Nyt on 3 pakinaa kirjotettuna ja neljäs pitäis vielä keksiä, koska koululehdessä ilmestyy 4 numeroo vuodessa ja aattelin pakinoitsijan uran kestävän vain tän vuoden (ku tuun kaiken lisäks ylioppilaaks ens keväänä). Yks pakina on jo julkaistu ja toinen luultavasti vielä ennen joulua (tietenkin salanimellä :)). Näitä pakinoita kehiteltäessäni on ollut tärkeää, että joku ajankohtasuus on aiheena, novellien kohdalla yritän saada mukaan niin fantasiaa kuin myös kauhua (enemmän jälkimmäistä). Jollei kumpaakaan tahdo löytyä riittävästi tarinaan, en minä keksimästäni tarinan aiheesta rupea novellia kirjottamaan.

P.S. Toivottavasti koulustamme ei ole kukaan täällä, sillä yritän pitää nimeni salassa muilta. Journalistisen etiikan takia jouduin kyllä antamaan nimeni opettajalle, joka johtaa sitä koululehtiprojektia

[Seyana]

Minä kirjoitan tunnepohjalta. Kun aloitan tekstin, on minulla olemassa kehykset sille, mutta itse kuva noihin kehyksiin kehittyy kirjoitettaessa. Hahmoja vain tulee ja menee, ei niitä suunnitella.

Aloitan tarinani aina keskeltä. tai no en nyt keskeltä, mutta en koskaan kerro heti kaikkea. Tarina saattaa alkaa ihan mistä vain, ja syy johonkin asiaan joka alussa jo oli, selvitä vasta viimeisissä luvuissa.

Keskityn hyvin pitkälle hahmoihin. Hahmot kehittävät juonen itse. Välillä kyllä on pakko vähän ottaa kontrollia, ettei tarinasta tulisi liian sekava. minulla on joskus tapana olettaa lukian arvaavan ajatukseni, ja näin ollen saatan jättää todella paljon kertomatta.
Kirjoitan kuitenkin lähinnä itselleni, jotta voisin elää siinä luomassani maailmassa, joten en hirveästi välitä tekemistäni virheistä.

[JonVonRox]

Vastaan tuohon musiikin näkökulmasta koska toimin niin. Eli sävellän mielessäni melodian ja melodian tunnelman mukaan sanoitan kappaleen. Voin syventyä johonkin tiettyyn tilanteeseen/tunnelmaan ja samaistua siihen ja kirjoittaa (englanniksi btw) lyriikat siltä pohjalta. En kirjoita muuten koskaan mitään ilman musiikkia.. paitsi tällaisia postauksia eli en ole kirjailijatyyppiä vaan ennemminkin säv/san/sov-ihmisiä :)

[Usagi]

Minulla on sellainen raivostuttava tapa, että suunnittelen perin pohjin pitkän tarinan, aloitan sen ja jätän kesken. Siksi kirjoitan nykyään lyhyitä tarinoita. Tai oikeastaan kirjoitan sen aluksi tiivistetyssä muodossa, ja sitten laajennan sitä sen mukaa, kun jotain keksin.

Minulla on monta erilaista tyyliä, ja riippuu pelkästään tarinasta, mitä tyyliä käytän. Yleensä pidemmissä tarinoissani on paljon keskustelua, ja lyhyemmissä ei välttämättä ollenkaan.

Ideat tulevat mieleen aivan yllättäen. Niitä keksii melkein mistä tahansa. Runot ja lyriikat kirjoitan lähes poikkeuksetta omista tunteistani.

Rakastan sekavien tarinoiden kirjoittamista. Olen kirjoittanut monta tarinaa, jotka kertovat psykopaatti-murhaajista, tai muuten vain mielenvikaisista ihmisistä. Se on vain erittäin kiinnostava aihe, ja siitä on kiva kirjoittaa. Joskus teksti on vain niin monimutkaista ja outoa, että siitä ei saa kukaan selvää...