Flaming Amarant
18.7.2002, 17:47:28
No pitihän sitä kirjoittamistakin kokeilla. Tämä on ensimmäinen kirjoitelma mitä olen tehnyt, jos ei koulun äikän tunneilla tehtyjä puolentoista sivun mittasia ruputarinoita lasketa.
Tässä on kaksi ensimmäistä kappaletta, jatkoa tulee sitten kunhan ehdin kirjoittamaan. Nämä kaksi ensimmäistä kappaletta on vähän kuin alkuintroa/taustan kerrontaa.
KAPPALE I -Lohikäärmesotureiden loppu-
Maailmassa nimeltä Nasaum, elettiin miekkojen, kilpien ja magian aikaa. Kauan sitten Nasaum oli rauhaisa maailma jossa kaikki elivät keskenään, eikä sotia ollut. Nasaumissa rauhaa pitivät yllä lohikäärmesoturit, jotka olivat kuin tavalliset ihmiset mutta heillä oli lohikäärmeen voimat, he olivat nopeita, vahvoja, ovelia, elivät vuosisatoja pidempään ja hallitsivat magiaa. Nasaumis oli heidän hallitsema, mutta siitä ei kukaan valittanut vaikka heistä ei kukaan pitänytkään. Mutta valtakunnassa nimeltä Kilgrooj, joka oli ainoa alue mitä lohikäärmesoturit eivät hallinneet, kerääntyi suuria juokkoja vastustamaan lohikäärmesotureita, he levittivät heistä valheita ja käännyttivät ihmisiä puolelleen. Vuosien mittaan kun kapinaa ei saatu pysäytettyä, kapinaallisten joukot kasvoivat miljoonapäisiksi armeijoiksi. Lopulta lohikäärmesotureiden oli pakko toimia, he kokosivat kaikki lohikäärmesoturit ympäri maailmaa.
Aika kului, vuoden päästä tuhansia lohikäärmesotureita oli kuollut ja satoja tuhansia kapinaallisia. Verisiä taistelukenttiä oli kaikkialla, kapinaalliset alkoivat olla voitolla sodassa. Lohikäärmesotureiden ja Kilgroojin kapinaallisten joukot kerääntyivät ja valmistautuivat viimeiseen taisteluun, joka käytäisiin lohikäärmesotureiden pääkaupungin lähellä, pyhällä maalla, Dragan tasangolla. Päivien sisällä lohikäärmesotureiden tuhatpäiset armeijat ja Kilgroojin kapinaallisten miljoonapäiset armeijat olivat taisteluvalmiudessa ja -asemissa.
Auringon noustessa, massiiviset armeijat siirtyivät riveihin ja taistelumuodostelmiin. Kummankin osapuolen neuvottelijat lähtivät matkaan ja kohtasivat toisensa armeijoiden välissä olevalla tyhjällä alueella. Kilgroojin neuvottelia kuitenkin tuhosi viimeisen mahdollisuuden sodan lopettamiseen rauhallisella tavalla, ja ampui lähietäisyydeltä myrkkynuolella lohikäärmesotureiden neuvottelijaa, joka lyyhistyi hitaasti maahan ja kuoli. Muutaman hetken hiljaisuuden jälkeen Dragan tasanko täyttyi sotahuudoilla ja maa alkoi väristä kun armeijat lähestyivät toisiaan. Satoja nuolia halkoi ilman läpi puolelta toiselle, kunnes armeijat kohtasivat. Armeijat työntyivät toistensa keskelle jossa miekkojen kalsketta, tuskan huutoja ja loitsujen manausta kuului joka puolella. Lohikäärmesoturit pistivät kaikkensa peliin, monet heistä tappoivat jopa satoja Kilgroojilaisia taistelun aikana, mutta Kilgroojilaisilla oli moninkertainen miesylivoima.
Taistelu jatkoi tunteja tuntien perään, Draga oli täynnä ruumiita ja nurmikko, joka ennen hohti vihreyttään oli muuttunut suomaiseksi verimössöksi, kun jälleen yksi ruumis vajosi maahan siitä kuului samallainen ääni kun olisi heittänyt kiven rapakkoon. Tuntien päästä lohikäärmesotureita oli enään mutama jäljellä ja heidän kenraali, Dagoth, kun taas Kilgroogilaisia oli vielä satoja tuhansia ja he olivat piirittäneet viimeiset lohikäärmesoturit ja kenraali Dagothin. Kunnes eräs lohikäärmesotureista sulki silmänsä ja alkoi manaamaan suurta loitsua, muut puolustivat häntä parhaansa mukaan. Hetkien kuluttua, manaava lohikäärmesoturi leimautti mahtavan tulipallon joka kiisi suoraan Kilgroojin armeijan läpi tuhoten kaikki tielleen osuva. Heidän onnekseen tulipallo pyyhkäisi juuri oikeasta kohdasta josta he ehtisivät juosta karkuun. Lohikäärmesoturit juoksivat henkensä edestä, mutta sotilaista tyhjä aukko alkoi täyttyä. Kilgroojilaisten sotilaiden keihään lävistivät kenraali Dagothin takana juosseet lohikäämesoturit ja vain hän pääsi irtautumaan Kilgroojin armeijasta. Kilgroojilaisilla ei ollut mitään mahdollisuuksia saada häntä kiinni ja heidän jousimiehensä olivat kantomatkan ulkopuolella. Sotilaat katsoivat kuinka Dagoth pakeni tasankoa pitkin kohti vuoria ja katosi lopulta Dragan metsiin, mutta rupesivat pian hurraamaan heidän voittoaan lohikäärmesotureista. Dragan tasanko täyttyi voitonhuudoista. Kenraali Dagothista ei kukaan kullut mitään satoihin vuosiin, ja loppujen lopuksi kaikille jäi arvoituksena se että miksi lohikäärmesoturit piti hävittää.
KAPPALE II -Kilgroojin kohtalo-
Nyt on Dragan taistelusta kulunut kolmesataa vuotta, lohikäärmesotureiden pääkaupunki Sau Marai on ollut autiona sodasta lopusta lähtien. Dragan tasangolla makaa yhä tuhansia luurankoja ja maa on kuivuneen veren takia yhä verenpunainen, miekkoja ja keihäitä sojottaa maasta. Haju on mitä kauhein, ei edes raatokärpäset erehdy lentämään tasangolle. Dragan on täyttynyt hiljaisuudella, ainoa ääni mitä voit kuulla on tuulen puhallus korvissasi ja ukkosen jyrinä. Monet lohikäärmesotureiden ruumiista kerättiin pois, revittiin osiksi ja myytiin toreilla koristeina. Monen ihmisen kotoa löytyy soturin pääkallo seinällä roikkumassa, tai soturin nahasta kudottu lämmittävä takki.
Satojen vuosien saatossa on Kilgroojin maailmanlaajuinen valtakunta jakautunut kolmeen osaan: Alkuperäinen Kilgroojin valtakunta, joka hallitsee koko maailman pohjoista osaa maailman keskikohdasta ylöspäin ja jonka pääkaupunki, Kilimajar, sijaitee mitä kylmimmässä paikassa maan päällä, ympäröitynä Mustilla vuorilla, joissa piilee paljon tuntemattomia vaaroja. Valtakuntaa hallitsee kuningaskeisari Xerxes joka on tunnettu kieroudestaan ja häikäilemättömyydestään, hän pitää kansaa rautaisessa otteessa pelon avulla ja häntä ei kukaan uskalla vastustaa.
Etelää sekä itää hallitsee Golamin valtio, Golamin maat ovat enimmikseen metsien ja viidakoiden peitossa joita he osaavat erittäin taivasti hyödyntää, moni heidän kaupungeista sijaitsee myöskin maan alla jättiläismäisissä luolastoissa niin kuin heidän pääkaupunkinsakin, Aurgolam, joka sijaitsee maan helteisimmässä osassa, jonka takia he asuvatkin maan alla. Golamin valtiota hallitsee Kulan -kaarti, jonka sata jäsentä päättävät yhteisvoimin asioista, ja yksi päämies, jota kukaan ei tunne eikä ole nähnyt paitsi harvat Kulan -kaartin korkea-arvoisista jäsenistä. Tämän päämiehen käskyjä Kulan -kaarti noudattaa. Golam ei ole Kilgroojin valtakunnan vihollinen vaan enemmänkin tämän liittolainen, se ei ole kaikkien mieleen mutta ainakin se estää Kilgroojia valtaamasta aluetta. Golamissa sijaitsee monia Kilgroojin vastaisia liikkeitä joihin kuuluu tuhansia ihmisiä, jotka ovat vannoneet syöksevänsä Xerxeksen vallasta jonakin päivänä, mutta nämä eivät Xerxestä pelota.
Lännessä sijaitsee pienin maa, Aurin, joka koostuu enimmikseen lohikäärmesotureiden ennen kukoistaneista maista ja rauniokaupungeista. Aurinin maat ovat lähes kokonaan autiomaata jonka takia se ei kiinnosta Golamia tai Kilgroojia ja ovat jättäneet Aurinin rauhaan. Aurin on köyhyyden ja rikollisuuden valtaama maa, jossa ei kukaan ole turvassa. Golam ja Kilgrooj lähettävät sinne rikollisensa ja maksavat samalla siitä että Aurin ottaa heidät vastaan, näin Aurin pysyy juuri ja juuri jaloillaan. Aurinin pääkaupunki Siisslum sijaitsee vain kymmeniä kilometrejä Dragan tasangosta, Dragan lemu yltää tuulisina päivinä Siisslumiin asti, niinä päivinä ei kaduilla näe paljoa ihmisiä. Siisslumissa sijaitsee myös Aurinin hallitsijakin, Ismar, hän väittää olevansa lohikäärmesotureille sukua, mutta koskaan ei lohikäärmesoturia ja ihmistä ole risteytetty joten siihen väitteeseen ei juuri kukaan usko. Siisslumin lähistöllä sijaitsee Hylkiöiden vuoret, jonne kaikki pahemmat tapaukset lähetetään, joko kuolemaan tai piileksimään loppu iäkseen.
Siellä asustaa myös legendaarinen Behemoth, maagi joka aikoinaan rupesi huutamaan Siisslumin kaduilla että oli nähnyt lohikäärmesoturin, semmoinen käytös ei ollut siedettävissä niihin aikoihin ja kun vartiat tulivat vaientamaan hänet hän tuhosi loitsuillaan kaupungin keskustan satojen metrien säteeltä ja tappoi kymmeniä ihmisiä ennen kuin hänet saatiin vangittua. Behemoth leimattiin sekopääksi ja lähetettiin Hylkiöiden vuorille, josta ei ole ulospääsyä.
Ajat olivat muuttuneet paljon, mikään ei ollut kuin se oli ollut 300 vuotta sitten. Alueet jotka eivät ole jonkin näiden kolmen maan hallussa ovat pelättyjä ja tuntemattomia jonne vain uskaliammat ja seikkailun haluisimmat lähtevät. Kunnes eräänä päivänä Dragan kuivissa ja kuolleissa metsissä pari metsästäjää näkivät suurehkon ja vahvan ihmistä muistuttavan olennon, kenraali Dagothin, miehet eivät tunnistaneet häntä lohikäärmesoturiksi koska eivät ennen olleet nähnyt moista. Ystävälliset miehet saattoivat hänet heidän metsämökkiinsä, Dagoth oli heikossa kunnossa sillä hän oli viettänyt viimeiset 300 vuotta metsässä yksin. Päivien mittaan Dagoth alkoi toipua, miehet kertoivat Dagothille mitä oli tapahtunut sotien jälkeen. Dagoth luuli elävänsä unessa, ei, painajaisessa. Hän luuli että kohta hän heräisi omassa kodissaan Sau Maraissa, jossa hänen ystävänsä kävelesivät kaduilla ja tervehtisivät häntä ja että mitään sotia ei oltu käytykkään, vaan että kaikki olisi ollut vain pahaa unta. Mutta se ei ollut unta vaan julmaa todellisuutta.
Tässä on kaksi ensimmäistä kappaletta, jatkoa tulee sitten kunhan ehdin kirjoittamaan. Nämä kaksi ensimmäistä kappaletta on vähän kuin alkuintroa/taustan kerrontaa.
KAPPALE I -Lohikäärmesotureiden loppu-
Maailmassa nimeltä Nasaum, elettiin miekkojen, kilpien ja magian aikaa. Kauan sitten Nasaum oli rauhaisa maailma jossa kaikki elivät keskenään, eikä sotia ollut. Nasaumissa rauhaa pitivät yllä lohikäärmesoturit, jotka olivat kuin tavalliset ihmiset mutta heillä oli lohikäärmeen voimat, he olivat nopeita, vahvoja, ovelia, elivät vuosisatoja pidempään ja hallitsivat magiaa. Nasaumis oli heidän hallitsema, mutta siitä ei kukaan valittanut vaikka heistä ei kukaan pitänytkään. Mutta valtakunnassa nimeltä Kilgrooj, joka oli ainoa alue mitä lohikäärmesoturit eivät hallinneet, kerääntyi suuria juokkoja vastustamaan lohikäärmesotureita, he levittivät heistä valheita ja käännyttivät ihmisiä puolelleen. Vuosien mittaan kun kapinaa ei saatu pysäytettyä, kapinaallisten joukot kasvoivat miljoonapäisiksi armeijoiksi. Lopulta lohikäärmesotureiden oli pakko toimia, he kokosivat kaikki lohikäärmesoturit ympäri maailmaa.
Aika kului, vuoden päästä tuhansia lohikäärmesotureita oli kuollut ja satoja tuhansia kapinaallisia. Verisiä taistelukenttiä oli kaikkialla, kapinaalliset alkoivat olla voitolla sodassa. Lohikäärmesotureiden ja Kilgroojin kapinaallisten joukot kerääntyivät ja valmistautuivat viimeiseen taisteluun, joka käytäisiin lohikäärmesotureiden pääkaupungin lähellä, pyhällä maalla, Dragan tasangolla. Päivien sisällä lohikäärmesotureiden tuhatpäiset armeijat ja Kilgroojin kapinaallisten miljoonapäiset armeijat olivat taisteluvalmiudessa ja -asemissa.
Auringon noustessa, massiiviset armeijat siirtyivät riveihin ja taistelumuodostelmiin. Kummankin osapuolen neuvottelijat lähtivät matkaan ja kohtasivat toisensa armeijoiden välissä olevalla tyhjällä alueella. Kilgroojin neuvottelia kuitenkin tuhosi viimeisen mahdollisuuden sodan lopettamiseen rauhallisella tavalla, ja ampui lähietäisyydeltä myrkkynuolella lohikäärmesotureiden neuvottelijaa, joka lyyhistyi hitaasti maahan ja kuoli. Muutaman hetken hiljaisuuden jälkeen Dragan tasanko täyttyi sotahuudoilla ja maa alkoi väristä kun armeijat lähestyivät toisiaan. Satoja nuolia halkoi ilman läpi puolelta toiselle, kunnes armeijat kohtasivat. Armeijat työntyivät toistensa keskelle jossa miekkojen kalsketta, tuskan huutoja ja loitsujen manausta kuului joka puolella. Lohikäärmesoturit pistivät kaikkensa peliin, monet heistä tappoivat jopa satoja Kilgroojilaisia taistelun aikana, mutta Kilgroojilaisilla oli moninkertainen miesylivoima.
Taistelu jatkoi tunteja tuntien perään, Draga oli täynnä ruumiita ja nurmikko, joka ennen hohti vihreyttään oli muuttunut suomaiseksi verimössöksi, kun jälleen yksi ruumis vajosi maahan siitä kuului samallainen ääni kun olisi heittänyt kiven rapakkoon. Tuntien päästä lohikäärmesotureita oli enään mutama jäljellä ja heidän kenraali, Dagoth, kun taas Kilgroogilaisia oli vielä satoja tuhansia ja he olivat piirittäneet viimeiset lohikäärmesoturit ja kenraali Dagothin. Kunnes eräs lohikäärmesotureista sulki silmänsä ja alkoi manaamaan suurta loitsua, muut puolustivat häntä parhaansa mukaan. Hetkien kuluttua, manaava lohikäärmesoturi leimautti mahtavan tulipallon joka kiisi suoraan Kilgroojin armeijan läpi tuhoten kaikki tielleen osuva. Heidän onnekseen tulipallo pyyhkäisi juuri oikeasta kohdasta josta he ehtisivät juosta karkuun. Lohikäärmesoturit juoksivat henkensä edestä, mutta sotilaista tyhjä aukko alkoi täyttyä. Kilgroojilaisten sotilaiden keihään lävistivät kenraali Dagothin takana juosseet lohikäämesoturit ja vain hän pääsi irtautumaan Kilgroojin armeijasta. Kilgroojilaisilla ei ollut mitään mahdollisuuksia saada häntä kiinni ja heidän jousimiehensä olivat kantomatkan ulkopuolella. Sotilaat katsoivat kuinka Dagoth pakeni tasankoa pitkin kohti vuoria ja katosi lopulta Dragan metsiin, mutta rupesivat pian hurraamaan heidän voittoaan lohikäärmesotureista. Dragan tasanko täyttyi voitonhuudoista. Kenraali Dagothista ei kukaan kullut mitään satoihin vuosiin, ja loppujen lopuksi kaikille jäi arvoituksena se että miksi lohikäärmesoturit piti hävittää.
KAPPALE II -Kilgroojin kohtalo-
Nyt on Dragan taistelusta kulunut kolmesataa vuotta, lohikäärmesotureiden pääkaupunki Sau Marai on ollut autiona sodasta lopusta lähtien. Dragan tasangolla makaa yhä tuhansia luurankoja ja maa on kuivuneen veren takia yhä verenpunainen, miekkoja ja keihäitä sojottaa maasta. Haju on mitä kauhein, ei edes raatokärpäset erehdy lentämään tasangolle. Dragan on täyttynyt hiljaisuudella, ainoa ääni mitä voit kuulla on tuulen puhallus korvissasi ja ukkosen jyrinä. Monet lohikäärmesotureiden ruumiista kerättiin pois, revittiin osiksi ja myytiin toreilla koristeina. Monen ihmisen kotoa löytyy soturin pääkallo seinällä roikkumassa, tai soturin nahasta kudottu lämmittävä takki.
Satojen vuosien saatossa on Kilgroojin maailmanlaajuinen valtakunta jakautunut kolmeen osaan: Alkuperäinen Kilgroojin valtakunta, joka hallitsee koko maailman pohjoista osaa maailman keskikohdasta ylöspäin ja jonka pääkaupunki, Kilimajar, sijaitee mitä kylmimmässä paikassa maan päällä, ympäröitynä Mustilla vuorilla, joissa piilee paljon tuntemattomia vaaroja. Valtakuntaa hallitsee kuningaskeisari Xerxes joka on tunnettu kieroudestaan ja häikäilemättömyydestään, hän pitää kansaa rautaisessa otteessa pelon avulla ja häntä ei kukaan uskalla vastustaa.
Etelää sekä itää hallitsee Golamin valtio, Golamin maat ovat enimmikseen metsien ja viidakoiden peitossa joita he osaavat erittäin taivasti hyödyntää, moni heidän kaupungeista sijaitsee myöskin maan alla jättiläismäisissä luolastoissa niin kuin heidän pääkaupunkinsakin, Aurgolam, joka sijaitsee maan helteisimmässä osassa, jonka takia he asuvatkin maan alla. Golamin valtiota hallitsee Kulan -kaarti, jonka sata jäsentä päättävät yhteisvoimin asioista, ja yksi päämies, jota kukaan ei tunne eikä ole nähnyt paitsi harvat Kulan -kaartin korkea-arvoisista jäsenistä. Tämän päämiehen käskyjä Kulan -kaarti noudattaa. Golam ei ole Kilgroojin valtakunnan vihollinen vaan enemmänkin tämän liittolainen, se ei ole kaikkien mieleen mutta ainakin se estää Kilgroojia valtaamasta aluetta. Golamissa sijaitsee monia Kilgroojin vastaisia liikkeitä joihin kuuluu tuhansia ihmisiä, jotka ovat vannoneet syöksevänsä Xerxeksen vallasta jonakin päivänä, mutta nämä eivät Xerxestä pelota.
Lännessä sijaitsee pienin maa, Aurin, joka koostuu enimmikseen lohikäärmesotureiden ennen kukoistaneista maista ja rauniokaupungeista. Aurinin maat ovat lähes kokonaan autiomaata jonka takia se ei kiinnosta Golamia tai Kilgroojia ja ovat jättäneet Aurinin rauhaan. Aurin on köyhyyden ja rikollisuuden valtaama maa, jossa ei kukaan ole turvassa. Golam ja Kilgrooj lähettävät sinne rikollisensa ja maksavat samalla siitä että Aurin ottaa heidät vastaan, näin Aurin pysyy juuri ja juuri jaloillaan. Aurinin pääkaupunki Siisslum sijaitsee vain kymmeniä kilometrejä Dragan tasangosta, Dragan lemu yltää tuulisina päivinä Siisslumiin asti, niinä päivinä ei kaduilla näe paljoa ihmisiä. Siisslumissa sijaitsee myös Aurinin hallitsijakin, Ismar, hän väittää olevansa lohikäärmesotureille sukua, mutta koskaan ei lohikäärmesoturia ja ihmistä ole risteytetty joten siihen väitteeseen ei juuri kukaan usko. Siisslumin lähistöllä sijaitsee Hylkiöiden vuoret, jonne kaikki pahemmat tapaukset lähetetään, joko kuolemaan tai piileksimään loppu iäkseen.
Siellä asustaa myös legendaarinen Behemoth, maagi joka aikoinaan rupesi huutamaan Siisslumin kaduilla että oli nähnyt lohikäärmesoturin, semmoinen käytös ei ollut siedettävissä niihin aikoihin ja kun vartiat tulivat vaientamaan hänet hän tuhosi loitsuillaan kaupungin keskustan satojen metrien säteeltä ja tappoi kymmeniä ihmisiä ennen kuin hänet saatiin vangittua. Behemoth leimattiin sekopääksi ja lähetettiin Hylkiöiden vuorille, josta ei ole ulospääsyä.
Ajat olivat muuttuneet paljon, mikään ei ollut kuin se oli ollut 300 vuotta sitten. Alueet jotka eivät ole jonkin näiden kolmen maan hallussa ovat pelättyjä ja tuntemattomia jonne vain uskaliammat ja seikkailun haluisimmat lähtevät. Kunnes eräänä päivänä Dragan kuivissa ja kuolleissa metsissä pari metsästäjää näkivät suurehkon ja vahvan ihmistä muistuttavan olennon, kenraali Dagothin, miehet eivät tunnistaneet häntä lohikäärmesoturiksi koska eivät ennen olleet nähnyt moista. Ystävälliset miehet saattoivat hänet heidän metsämökkiinsä, Dagoth oli heikossa kunnossa sillä hän oli viettänyt viimeiset 300 vuotta metsässä yksin. Päivien mittaan Dagoth alkoi toipua, miehet kertoivat Dagothille mitä oli tapahtunut sotien jälkeen. Dagoth luuli elävänsä unessa, ei, painajaisessa. Hän luuli että kohta hän heräisi omassa kodissaan Sau Maraissa, jossa hänen ystävänsä kävelesivät kaduilla ja tervehtisivät häntä ja että mitään sotia ei oltu käytykkään, vaan että kaikki olisi ollut vain pahaa unta. Mutta se ei ollut unta vaan julmaa todellisuutta.