Telac

Pakkohan tätä oli kokeilla. Näen tälläisessä blogisysteemissä paljon potentiaalia. En voisi kuvitella finiä parempaa paikkaa kirjoittaa ensimmäistä blogikirjoitusta koskaan (ellei tuota valokuvablogia, jota pidän sitten lasketa). Suurin osa teistä kuitenkin tuntee minut, joten kynnys julkaista tälläinen on juuri sopivalla tasolla minulle. Parasta tässä kuitenkin on se, että tämän aihepiiriä ei ole rajattu mihinkään. Ei voi mennä tälläinen kirjoitus liian kauas aiheesta, koska mitään määrättyä aihetta ei ole. Uuden ajan huomaa myös tästä uudesta, entistä hienommasta teemasta, jossa kuitenkin pidettiin vanha tunnelma mukana. Minä tykkään.

Ehkäpä finin muutos auttaa minua hyväksymään muutkin muutokset elämässäni. Taitaa tosin olla aika kaukaa haettua tämä helpotuksen hakeminen jostain finin foorumisoftan päivityksestä, mutta ei kai sillä niin väliä. Muutoksia elämääni on kuitenkin selvästi tulossa. Alkaen vaikkapa lukion lopusta, joka alkaa olemaan turhankin lähellä. Tahtoisi kovin mielellään jatkaa näiden ihmisten kanssa, joihin on nyt kahden vuoden aikana ehtinyt tutustua suhteellisen hyvin. Sivarikin pitäisi aloittaa ensi vuonna näihin aikoihin, ellen sitten saa opiskelupaikkaa. Tai ehkä muutenkin, kai se olisi parasta saada nopeasti pois alta.

Vähän helpotti asiat muutenkin, kun selvisi (tai niin mulle ainakin sanottiin) ettei minuun oltukaan vielä kyllästytty tuolta yhdeltä suunnalta. En meinannut uskaltaa soittaa, kun olin jo yrittänyt aiemmin ottaa yhteyttä ilman sen suurempia onnistumisia. Uudet tutut ovat aina plussaa. Kaveripiirini on vaan laajentunut ja toisaalta niitä on tullut useitakin, mikä on sinänsä harmi. Jotenkin tuntuu turvalliselta, että vaikka osa vanhoista kavereista jääkin taakse, tilalle tulee uusia. Vähän raadolliselta tosin kuulostaa, mutta niinhän se taitaa kaikkien kohdalla vähän mennä. Ei ole mitään mieltä pitää kiinni kaverisuhteista, joista ei itse saa muuta kuin pahaa mieltä.

Tämä Suomea hellitellyt lämpöaalto on muuten ihan mahtava. Vihdoinkin saa nauttia sopivasta lämpötilasta aamusta iltaan, mutta etenkin yöllä. Eilen kävelin monta tuntia auringonlaskun jälkeen hiljaisilla ja rauhallisilla kaduilla. Oli ihan mahtavaa, mukava lämpö ympärillä ja kaikki se, minkä hämärältä pystyi erottamaan näytti hienolta. Tälläistä säätä lisää, kiitos. Eikä edes harmittanut kameran jättäminen kotiin. Kuvausinto on ollut vähän maassa siitä lähtien, kun sain valmiiksi ensimmäiset työtehtäväni valokuvauksen saralla. En tykkää. En siis varmaankaan jatka taiteen opiskelua näiden viiden taidehistorian ja kahdentoista muun kuvataidekurssin jälkeen. Siitä tulikin mieleen, ensi vuonna ei ole kuin matematiikkaa, fysiikkaa, äidinkieltä ja kuvataidekursseja <3. Eikä edes taidehistoriaa.

Tänään ei kyllä harmita, ei sitten mikään. Foorumit näyttävät kotoisilta, näin kavereita ja pääsin sopivasti avautumaan tämän uuden blogisysteemin varjolla. Ei kehtaa tuonne ahdistusketjuun enää postailla (eikä tosin nyt olisikaan aihetta). Ehkäpä innostun joskus kirjoittamaan toisenkin tälläisen turhuuden. Toivottavasti tämä systeemi ei ihan viikossa kuole, tässä oikeasti on potentiaalia. Tosin en tiedä, onko tämä kuinka soveltuva tälläiselle roskalle mitä tähän suolsin, mutta aika näyttänee.

//: Toisaalta, "mitä kuuluu"-ketju olisi saattanut olla parempi tälle. Onpahan kokeiltu.