m/s Berryn lokikirja

Lauantai, viikon paras päivä! Popsin tässä tuoretta (joulu) torttua ja katselen sivusilmällä töllöstä jotakin elokuvaa, joka pikaisen vilkaisun perusteella näyttäisi olevan nimeltään Flamingo boy. Hmmnjaaa-ah. Tuntuu, että taitaa myös jäädä sivusilmällä seurattavaksi. :D Minullapas on muuten hyvä vinkki siihen, kuinka olla syömättä liian monta torttua: kun valmistat vain kaksi, et voi syödä kuin kaksi. :p Yhdestä taikinalevystä saa juuri kätevästi kaksi. Ovelaa.

Tänään operaatio "eroon rojuista" edistyi taas askeleen verran. Seinänaapurini kanahäkkivarasto on tyhjillään omani vieressä ja kysyin heiltä, saisinko lainata sitä muutamaksi viikoksi. Suostuivat ratkaisuun, mistä olen iloinen. :3 Aijon koota hiljalleen sinne kaikki tavarat, jotka Fidan väki saa tulla viemään mennessään. Kun kaikki tavarat on valmiiksi järjestelty syrjään yhteen selkeään paikkaan, puhdistettu ja tarkastettu niin ne on helppo siitä vaan nokkia mukaan. Aijon käydä läpi KAIKEN. Vaatehuoneeni tavarahyllyt, kaikki vaatteet, astiat, oman kanahäkkivarastoni. Kaikki. Jäljelle jää vain ja ainoastaan sellainen tavara ja vaate, jota todella käytän ja vain hieman sellaista muistoarvoista tavaraa, joka viettää aikansa säilössä joka tapauksessa. Huomenna kaveri hakee täältä vanhan sänkyni, joka on ollut tähän saakka palasina parvekkeen nurkassa. Nyt olen koonnut sen varastossa ja pitää vielä mennä ruuvaamaan hökötys tiukasti paikalleen. Nyt kun vihdoin löysin siihen kuuluvat ruuvitkin! :D Pari vuotta olleet säilössä siellä kuuluisassa "Jossakin", niin epäilin ensin mahdanko enää löytääkään. :>

JIhuu jei, väliaikainen rojun keruupaikka on nyt siis valmiina ja tavarasta eroon pääseminen alkakoon kunnolla. n.n Olo on keveä jo ajatellessa, että pian kaikki tarpeeton on poissa. Käyn paikkoja läpi rauhalliseen tahtiin, vaikka sitten yksi kaappi/laatikko/hylly per päivä. Enää koskaan en päästä tilannetta samaan jamaan, että en ole edes tietoinen perimmäisten hyllyjen sisällöstä... :p Vaikka ei sillä, ei mulla mitään varsinaisesti käyttökelvotonta edes ole lojumassa, vaan kaikelle löytyy varmastikin uusi omistaja. Jollekin tiedossa aikamoisia Fida-aarteita. ;} Ei muuten tulisi kuuloonkaan syytää tavaraa roskiin! D: Helppoa ja nopeaahan se toki olisi, mutta törkeää näinä päivinä, kun lähetystorit jne noutavat tavarasi ilmaiseksi. Tavaran kierrättäminen tuntuu jo itsessään hyvältä ratkaisulta hankkiutua niistä eroon, lisäksi kun niistä saadut myyntivarat menevät hyväntekeväisyyteen, niin aina parempi. Sentään jotakin hyvää koituu jollekin siitä, että raahasin noita kamoja kämpästä kämppään vuosikaudet. Fida on lisäksi hyväntekeväisyys mielessä miljoonasti parempi vaihtoehto, kuin UFF, jonka toimintaan en enää uskalla luottaa.

Tänään rappukäytävästä löytyi pieni oranssiraitainen kissanpentu! Tai no, olihan se jo vähän varttuneempi pentu sikäli, ettei semmoinen kömpelö ja törmäilevä untuvikko, mutta pentukissa kumminkin. Naapurin täti pimputteli ovikelloa ja kun avasin, sieltä oven raosta kuikki naisen kaksi n~5 vuotiasta lasta ja sylissä oli tuo kyseinen kissanpentu. Kaiken huipuksi jonon jatkeena oli joku kysyvän näköinen mummoe, meinasi vähän huvittaa moinen kööri koolla siinä käytävässä. Kysyivät, onko kissa minun ja eihän se, kun oma katti röhnötti sängyn perällä alkovin pimeimmässä nurkkauksessa. Olin joka tapauksessa menossa viemään tuon vanhan sängyn sälepohjaa varastoa kohti, joten lähdin sitten joukon jatkeeksi apumiehenä pimpottelemaan kelloja rapussa ja kyselemään, onko kenelläkään hukkunut pientä oranssiraitaista kissaa. Pentu oli niin siistissä kunnossa, ihmisrakas ja rauhallinen, että päivänselvää oli ettei se kaukaa ole karannut. Puhumattakaan, että olisi villiintynyt orpokatti. Etsiminen jatkui ovelta ovelle ja hetken näytti, ettei kukaan löydä kissalle kotia kunnes sitten vihdoin ihan ykköskerroksen viimeisestä päädystä löytyi oikea omistaja. :3 Killi oli livahtanut takapihan ovesta ulos, takaisin pääoven raosta sisään (jonka välissä usein on harja) ja sitä kautta palloileman rappuun. Loppu hyvin, kaikki hyvin. ;D Siinä kerettiin pohtia jo löytöeläin kotia ja keikkea. :D Vaikka niin, tokihan tuo killin pimpula olisi voinut myös täällä luonani yöpyä hätätapauksessa, kunnes omistaja löytyy. Löytyi kumminkin tänään.

Ai niin, the POHJE. Se alkaa osoittaa rauhoittumisen merkkejä! :) Turvotus on laskenut ja jalalla voi kutakuinkin normaalisti kävellä. Portaiden laskeutuminen on vielä vähän hidasta ja hieroessa lihas on yhä kipeä, mutta voiton puolella ollaan. Vielä vähän lisää rauhallista puuhailua ja chillausta, niin eiköhän tämä tästä ole maanantaihin mennessä jo oikein hyvä ja pääsee treeneihinkin. Ensi viikolla pitää käydä ekstraakin loikkimassa, sillä viimeviikolla jäi niin vähälle käynnit tuon jalan vuoksi. Pitäänee kai ostaa jotain ravintolisää, magnesiumia tms. ja alkaa syödä sitä, jos se jotakin auttaisi palautumiseen. Kunto kun ei ole vielä paras mahdollinen ja keho ei muutenkaan ole kunnolla tottunut ruhjomiseen ja nopeisiin liikkeisiin. Rankat rupemat saattavat yllättää tottumattoman vartalon.





Enigeis, tästä jatkan rauhaisaa lauantai-iltaa. :} Mukavaa jatketta teillekin!