m/s Berryn lokikirja

Termos pitkästä aikaa!

Olipahan päivä, juuri kotiuduin kämpille ja suihkun kautta tähän sohvalle lösähdin. Enkä muuten persettäni nosta muuta kuin akselin jääkaappi-vessa taittamista varten. Takana viiden tunnin karate rupeama, euroopan pääopettajamme 6 danin sensei kävi kyläilemässä nöyrässä salissamme ja piti pienet leirit. "Leiri" kylläkin kuulostaa vähän kummalliselta ilmaisulta, sillä kyseessä oli periaatteessa kahdet treenit peräkkäin ja niiden välissä ruokatauko. Noh, enivei! :3 Ja minä kun luulin nähneeni jo rankkaa treeniä koti senseimme piiskaamana, mutta arvatkaas uudelleen. Parasta olivat ehkä tunnin mittaiset "alkulämmittelyt" Okinawalaisittain, kohokohtana varmastikin aina ihastuttavassa chico dachissa käveleminen sekä zenkutsu dachi askelluksesta mae gerien potkiminen TREENIPARI REPPUSELÄSSÄ! I shit you not.

Oli kyllä rankkaa joo, mutta huisin hauskaa! Tehokkaan ja kaikin puolin antoisan treenin lisäksi tunnelma oli letkeä ja nauru raikoi salissa säännöllisesti. Oli muuten myös komean kuuloista, kun kiait raikui kuorossa niin että kuului taatusti kauas seinien läpi. : D Eilen illalla ja tänä aamuna vähän meinasi pelottaa tuleva koitos ja vieraileva super sensei, mutta onneksi pelko osoittautui turhaakin turhemmaksi. Niin hymyileväinen ja leppoisa mies kuin olla ja saattaa, ja jos hulluksi heittäytyisi niin hänestä saattoi melkein aistia sellaisen lämpimän ja lempeän energiakehän. :} Jää murtui viimeistään siinä vaiheessa, kun herra demonstroi erään katan yhteydessä voiman lähdettä, eli keskivartaloa. "Voima tulee täältä" ... "niin, juuri täältä!" Ja hieroskeli samalla pönäkkää mahaansa naureskellen. "Oluellako lie tullut?" ... :'D!!! No ei siinä mitään, tuon sensein taso karatessa on niin omaa luokkaansa että ei voi kuin kunnioittaa, mutta vielä siistimmän tyypin hänestä tekee että kaiken respektin ja skillzien lisäksi on niin rento olemus. Ja siis se ulkonäkökin! Pitkä tukka poninhännällä, viikset ja silmälasit... pituuttakin ehkä semmoinen ~170, mikä miehelle ei ole ihan kamalasti. Mutta voi sitä raukkaa, joka erehtyy tätä miestä aliarvioimaan, saattaa kajahtaa vaikka sormesta poskeen. Koittakaapas muuten. Niin, siis ottakaa se nätti sormenne (pois pyllystä) ja työntäkää sillä ihan romakasti keskelle poskea, tuohon apaut hampaiden kohdalle. Aika mukavan tuntoista, eikös? ; D Ihmiskehossa on muutenkin yllättäviä paikkoja siellä täällä, joiden pikku torppaamisella saa paljon kipua aikaiseksi aiheuttamatta kuitenkaan fyysistä vahinkoa. Kätevää!

Mutta hitsit, tulisipa minustakin joskus noin siisti tyyppi! : D Miinus viikset, toivottavasti.
Ihan idolieni listalle meni mies.

Overall olen ihan super iloinen ja hyvällä fiiliksellä tästä päivästä. :} Edes armoton rahan puute ei jaksa vituttaa tällä hetkellä, mikä on aika erikoista. Pih. Voisi tässä alkaa katsomaan jotakin katu-uskottavaa viihdettä (eli Täydelliset naiset uusinta jaksoa kausi 7, jakso 7) ja lappamaan iltapalaa kupuun. Sitten voisi hiljentyä yötä vasten ja lukea eteenpäin tuota Miyamoto Musashin kirjaa teekupposen parissa. Kaikkien aikojen kuuluin Samurai siis tämä mies, ellei joku sitä jo tiennyt. Kannattaa lukea se kirja, hienoja ajatuksia joita voi soveltaa ihan arkipäivänkin elämään ohjenuorina tai muuten vaan voimaantua niistä.


KIAIIIII!


Mutta niin, morjensta moi vaan! :}

edit. Ettei päiväni liian täydelliseltä kuulosta, kerrottakoon että matkalla treeneihin istuin bussissa jonkun oksennukseen (vahingossa, kun en huomannut). Tai siis, sitä oli siinä jalkojen tilassa, liukkaana kenkieni alla. Lisäksi sitä oli vähän penkilläkin, mutta merkillistä kyllä jälkeäkään ei jäänyt housuihini taikka takkiini. Jee jee! Oksennus episodin harmi ja hämmennys kumminkin unohtui sen siliän tien, kun ennätin päätepysäkillä Coffee Houseen juuri ja juuri kello 11:00 ja sain 90 sentillä tutun kipposen cafe mochaa. ♥ Cafe mocha on aina vaan niin herkullista.