Element Controllers #2

[Dagger]

Eli; tästä jatkuu meidän Element Controllers ficci. Toivottavasti olette käyneet katsomassa lopun. Tämä jatkuu suoraan siitä kun joukkio on saapunut kotiinsa. Minusta se joka ei enää jaksa jatkaa tätä, niin ei kirjoita itseään mukaan ollenkaan. Uusista minä en tiedä, (kysykää siitä Deathilta). Yritetään pitää tarina mahdollisemman selvänä, niin että se ei "ratkea". Raapustakaa nyt tähänkin ne teidän tietonne (aivan niin kuin alussa), jotta ne eivät pääsisi unohtumaan. Minä nyt vaikka aloitan;

Joukkio oli kulkenut portista sisään, ja matkanneet läpi ulottuvuuksien. Nyt heidän oli tarkoitus palata kotiin. Ennen lähtöä he olivat saaneet kuulla jostakin uudesta vaarasta; mutta mikä se oli? Milloin se tuli? Mitä se tekee? -Olivat todellakin pelkkiä kysymyksiä. Niiden aika ei ollut vielä, ei nyt. Nyt kaikki tahtoivat vain päästä kotiin. He olivat olleet poissa niin kauan. He tahtoivat nähdä perheensä, ja levätä. Jokainen myös ajatteli tulevaisuutta; pitäisikö heidän mennä alttiiksi vaaralle? Ja oliko heillä voimia siihen? Matkallaan he olivat kokeneet ja oppineet paljon. Siltikin ei ollut varmaa, että he eivät oppisi uusia kykyjä ja voimia.

Dagg ajatteli kotiaan. Tyhjästä ilmestyi valo, ja hän lensi sen läpi. Dagg laskeutui lähelle kaupunkia. Sitä kaupunkia missä hän oli syntynyt. Auringonlaskussa se näytti pelkältä harhakuvalta, mutta siinä se vihdoinkin oli. Dagg ei enää edes muistanut kunka kauan hän oli ollut poissa. Hän huokaisi, ja lähti kävelemään mäkeä alas, kohti portteja. Hän kulki kortteleiden ja katujen läpi. Ohi torin, ja kujien. Hän ei nähnyt siellä ketään. Kaupunki tuntui aivan autiolta. Dagg ei jaksanut enää ajatella mitään. Hän meni kohti pientä taloa, joka oli hieman syrjässä muista. Hän kulki pihan läpi ovelle, ja katsoi puutarhaansa. Pensaat rehottivat sotkuisina, ja nurmikkoa ei varmaan leikattu ikuisuuksiin. Dagg kaivoi kukkaruukusta avaimen, ja tunki sen lukkoon. Hän meni sisään, ja lukitsi oven. Koko talo näytti olevan unessa. Aivan kuin aika sen sisällä olisi pysähtynyt. Dagg ei jaksanut miettiä sitäkään, hän asteli makuuhuoneeseensa ja meni nukkumaan. "Aamulla kaikki on varmasti paremmin.." Dagg huokaisi, ja nukahti.

Nimi: Dagg
Ammatti: ??
Elementti: Sense
Ase: Sauva, joka kehittyi miekaksi. Materiaali on Sinuhopea.
Muuta: Dagg hallitsee hyvin valkoisen magian, ja pystyy avaamaan portin muihin ulottuvuuksiin. Sekaannuksen takia muut kyvyt ovat vielä hieman tuntemattomia.

[Noirre]

Aera käveli kyläänsä. Hän oli päättänyt mennä portista vähän kylän ulkopuolelle etteivät ihmiset pelästyisi. Hän oli niin erinäköinen että tuskin kukaan tunnustaisi häntä...

Pienet lapset juoksentelivat kylän liepeillä. He katsoivat Aeraa pitkään ja pysähtyivät seisomaan sormi suussa maissipellon viereen. Yksi heistä oli Ximeren poika.

Mutta Ximere...

Aeran silmät kostuivat kyynelistä ja hän seisahtui Sanen vierellle ja pörrötti tämän mustia hiuksia. Hän katsoi Aeraa ja näytti pelokkaalta. Aeraa kyykistyi ja sitten hän kaappasi pojan syliinsä itkien.

Tämä oli hänen kotinsa.

Aera jätti Sanen seisomaan siihen samaiseen paikkaan ja suunnisti sitten äitinsä talolle.
Kunhan äiti vain tunnistaisi hänet.
Äiti ymmärtäisi.
Äidille voisi kertoa Ximerestä.
Äiti tietäisi mitä tehdä.

Aera käveli sisälle pienikokoiseen, puusta ja savesta tehtyyn majaan ja näki kuinka hänen äitinsä oli laittamassa ruokaa. Hän koputti oveen ja Sanadran, hänen äitinsä, silmät kääntyivät Aeraa kohti.
Hän oli sokeutunut.
"Kuka siellä?" Sanadra kysyi ja nousi seisomaan. Aera otti yhden epäröivän askeleen ja sitten hän ei voinut enää pidättää sitä. Hän juoksi Sanadran syliin ja itki kuin pieni lapsi.
Eikä Sanadra kysynyt mitään. hän vain silitti Aeran hiuksia ja kuiskasi sitten hellästi:
"Pieni tyttöni on tullut kotiin..."



Aera
ilma
aseena sauva joka voi muuttaa muotoaan
telepaattisia kykyjä, pystyy muuttumaan ilmaksi. yrttiparantaja, jonka erilaiset korut helisevät ilmavirrassa enteillen säätä.



Edited by Noirre on 05.5.2002 20:34

[Gabriel]

Az saapui tuhoutuneeseen vuoripalatsiinsa kaikista murtuneimpana ja fatalistisempana. Matkan aikana hän oli jo tehnyt johtopäätöksiä ja ajatteli kokeilla asiaa käytännössä. Hän yritti manata esiin kivipilarin maasta ja tosiaan siellä jotain nousikin, mutta se mureni heti hiekaksi. Hän murjotti maassa olevaa hiekkakasaa. Hän oli ollut oikeassa. He olivat olleet Grythin palasia, kokonaisuuden muodostajia. Tuhotessaan Grythin he olivat tuhonneet kokonaisuuden ja pikku hiljaa siirtyi tuho myöskin palasiin, rappeuttaen, murtaen ja murskaten.
He kaikki menettivät elementaaliset voimansa, muut tulisivat huomaamaan sen pian myös.
Hän oli menettänyt kaikista eniten, elementaalisen voiman mukana katosi myöskin kuolemattomuus iän suhteen ja kyky luoda asioita ajatuksen voimalla.
Hänellä oli kuitenkin jäljellä taitonsa ja monta miekkaa verikullasta.

He kaikki kerääntyisivät yhteen paljon nopeammin kuin olivat olettaneet. Vähintään viikon sisällä olisivat kaikki yhdessä etsimässä vasatuksia kysymykselleen. Miksi heidän voimansa ovat kadonneet? Ja hän tiesi vastauksen, eikä vastaus ollut kaunis. He olivat itse sen aiheuttaneet tuhoamalla Grythin.

Mutta ei ollut muita vaihtoehtoja, Gryth oli estettävä.

Az jaksoi vain toivoa, että he menettivät vain elementaaliset voimansa, eikä rappio koskenut heitä fyyisesti ja/tai henkisesti. Kokonaisuuden tuhouduttua oli nyt kuitenkin turhaa haikailla voimien perään.

Synkät ajat alkaisivat elementtien hallitsijoille.

[The death Magic]

Joni palasi yksin luolaansa. Kaikki se voima minka hän hallitsi jääherrojen ansiosta oli valtava. Hän ei sitä pystynyt uskomaan. Ja hän oli varma ettei viela tuntenut kaikkia voimiaan. Joni oli huomannut että muiden elementtien voimat alkoivat kadota mutta Jonin voimaa yllapitivat jääherrat. Niitä ei voinut hävittää. Joni ei jaksanut enaa miettia näitä asioita vaan astui luolaansa. Muilla oli perheita mutta Jonilla ei ollut ketään. Mutta näin oli paras. Kaikesta huolimatta yksinäisyys oli se mita Joni arvosti. Jääherrat yrittivat selittaa etta koska perhetta ei ollut enaa, Jonin oli tehtävä sellainen. Mutta Joni ei halunnut uskoa tätä. Miten perheen perustaminen voisi parantaa sosiaalisuutta? Ja sitä paitsi Joni ei halunnut perhettä. Hän ei halunnut rakastaa ketään kun tulisi kotiin tai ei halua kuunnella kakaroita lattialla. Mutta toisaalta nalkuttavat vanhemmat ja ärsyttävät siskot ja veljet eivät olleet sen parempi ajatus. Eivätkä uudet kaverit olleet sen parempia. Joni ei edes tuntenut heitä niin kavereina... Jonilla oli vaan mukavaa yksin... Perhe... Tyhmää... Joni alkoi syömään luolassaan...

Nimi:Joni
Elementti:Jää
Aseet:Jäämiekka,Jääkeihas,Jäävaltikka, ja uutena Jääkristalli.
Muuta: Shiva auttaa häntä aina silloin tällöin. Hyvin epäsosiaalinen henkilö. Planeettansa valittu.



Edited by The death Magic on 06.5.2002 12:37

[The death Magic]

Olen pahoillani tuplasta mutta on pakko ilmoittaa erikseen.

ILMEISEN MONI ei enää kirjoittele tänne päin ja 1 osan loppukin alkoi mennä muutaman henkilön kirjoitukseksi.
Siksi haluan tietää kuinka moni aikoo vielä olla/kirjoittaa tänne ja olla mukana(myöskin kerhossa aivan)
Jokaisen joka ei ole vielä kirjoittanut tähän uuteen fan ficciin täytyy lähettää PM minulle siitä vieläkö jatkaa. Jos ei kuulu jatko PM:ää tai ilmoittaa ettei jatka niin pistän voimat uusio käyttöön(eli kierrätän) joillekkin uusille jotka haluaa...
Daggerin,Noirren ja Gabin ei tarvitse tehdä tätä koska ovat tänne kirjoittaneet ensimmäisinä.

[Celeb]

Valitan tässä, että en ole ehtinyt lukea Element Controllers #1:n loppua, enkä ole päässyt siihen mukaan muiden juttujen takia.

nyt kun huomasin tämän näin nopeasti, niin päätän jatkaa tätä niin hyvin kuin osaan ja viitsin.
PM tulee kohta kotiin death.

Madel, joka oli jäänyt loppuvaiheista paitsi, oli saapunut jo jonkin aikaa sitten kotiplaneetalleen ja oli taas omissa hyvissä voimissaan. Madel oli kuullut Azin ongelmista ja päätti jonkin ajan päästä lähteä etsimään häntä. Jospa hän olisi avun tarpeessa. Madel lähetti eräänlaisen radioaaltoa vastaavan viestin Azille, jonka oli tarkoituksena kuulla se....

nimi: Madel
Element: Holy
Muuta: katoaa hiljaa aina jonnekin, ettei kukaan edes huomaa.

[jää hieman kesken. toivottavasti viestini ei sekoittanut pakkaa niin paljoa]

[muumuu]

vattu,min laitoin sinulle viestin death,ja oletan että olen mukana.jos en ole,ni se on voivoi XDD

sillä aikaa kun muut tekivät omia askareitaan ja miettivät kohtaloaan,vihreiden maagien kylässä,Marshaliassa tapahtui kummia asioita....

sprictus anemon zunamun erikfon hiljumaa xi!
sprictus anemon zunamun erikfon hiljumaa xi!
sprictus anemon zunamun erikfon hiljumaa xi!
sprictus anemon zunamun erikfon hiljumaa xi! Kuuluin pienestä huoneesta,jonka täytti pian vihreä valo.
antaa hänen nyt levätä,hän koki kovia siulunvaelluksellaan ja emme voi olla aivan varmoja onnistuimmeko täysin herättämään hänet eloon. sanoi keskipitkä,vihreään sonnustautunut nainen.
Voi Ii'ira,miksi sinä aina epäröit kun teemme taikoja? sanoi Jade naurahtaen.

Missä minä olen? kysyi nuoren naisen ääni. (uusi hahmoni on taas nainen,so what? halusin vaan tehä tytön XDD)Aaa,sinä heräsit sanoi jade iloisesti.
mutta nyt,on meidän aika varustaa sinut ja ostaa sinulle vaatteita,ethän sinä voi alasti mennä kaupungille sanoi Ii'ira ja nauroi.Todentotta,tyttö oli aivan ilkosillaan ja hänen kasvonsa menivät aivan punaisiksi.

Nimi:Kirika Shaman
Ammatti:kukkakauppias ja vihreä maagi
Ikä:16
Voima:nature (luonto)
Ase(et):sormus,vasemmssa kädessä nyrkkirauta ja selässä miekka ja jousipyssy
muuta:laulaa kauniisti ja on itsekkin kaunis. Hänellä on vihreät silmät ja vihreät hiukset. Hänellä on hieman suippomaiset korvat mutta ei ole haltia vaan Shiinji,joka on jalo vihreiden maagien heimo. On sonnustaunut vihreään.
erikoiskyvyt:osaa taistelulajeja ja muodonmuutoksen( sama kuin Vivillä,ne jotka ei ole lukenut ekaa EC:tä,unohtakaa toi "sama kuin Vivillä" )

He palasivat takaisin kylään mutta kauhukseen he huomasivat että kylään oli isketty!
Äkkiä Kirika pakene henkesi edestä! Huusi Ii'ra juuri ennenkuin häneen iski salama.
Hän juoksi läpi metsien ja ui läpi Speil lammen,joka oli aivan kirkas ja juoksi vesiputoukselle joka näkyi,hän meni peloissaan istumaan vesiputouksen viereen ja purskahti itkuun.

[Dagger]

Dagg ei nukkunut aamulla pitkään. Hän ei herännyt vain siksi, että aurinko jo paistoi hänen huoneeseensa.. Mutta hän oli nähnyt painajaisia. Dagg ei osannut kuvailla niitä, mutta se ei tietänyt mitään hyvää. Dagg hätkähti istumaan huohottaen. Hän pyyhki hikeä otsaltaan ja tunsi jotakin kosteaa poskillaan. "Itkinkö minä?" Dagg kysyi itseltään, ja nousi sängystä. Hän käveli kohti peiliä, ja kurkisti siihen. Dagg ei tiennyt oliko hän itkenyt, mutta hän ei jaksanut pohtia sitä. Hän ei muistanut mitään siitä painajaisestakaan. Dagg pukeutui ja käveli keittiöön. Aivan kuin talo olisi nukkunut. Pölyä ei ollut missään, eikä hämähäkkikään ollut vieraillut. "Mitä täällä sitten on tapahtunut?" Dagg mietti, ja muisti äkkiä jotakin. Hän juoksi takaisin peilinsä eteen ja melkein säikähti. Daggin vaatteet. Ne eivät enää loistaneet hopeisena. Dagg katsoi myös hiuksiaan, ne olivat taas tavalliset. "Miekka!!" Dagg huudahti, ja juoksi eteiseen etsimään miekkaansa. "Missä se on? Missä se on?!" Dagg ei löytäney enää Sinihopeaa. Eteisessä lojui hänen vanha sauvansa. Hän nosti sauvaa ja yritti muistella. Dagg muisti painajaisensa.

"Minä tipuin.. Samoin kuin silloin kun tipuin jyrkänteeltä. Silloin pukuni ja sauvani muuttuivat, ja nyt ne muuttuivat taas takaisin... Entäpä minun voimani?" Dagg nousi taas. Hän meni huoneeseensa ja nappasi kirjahyllystä erään kirjan. Daggin hyllyssä oli kirjoja eri elementeistä. Kaikista oli yksi kirja. Dagg otti kirjan nimeltä `Sense`, ja avasi sen. Sense-elementti ei vaikuttanut mitenkään voimalliselta ja erikoiselta. Sana `sense` tarkoitti aistia; järkeä; merkitystä. "Siis... Minä olen kai aina yrittänyt löytää voimani  `järjestä`. Voima järkeä vastaan on sekavuus. Sekavuus oli matkalla välillä ns. vallannut minut.. Luulin että voimani olivat jotakin mitä niiden ei kuuluisikaan olla. Hmm.. Minun pitäisi kai siis yhdistää nuo kaikki kolme. Aivan! Siinä se on!" Dagg otti kirjan ja sauvan mukaansa, ja juoksi ulos pihalle. "En tajunnut mitään silloin itsestäni enkä voimistani. Kirjan mukaan on mahdollista, että Sensen käyttäjä voi oppia uusia kykyjä. Nyt minun pitäisi vain yhdistää ne, niin minä... Minun ei tarvitsisi olla heikko. Minä pystyisin auttamaan muita..." Dagg tunsi itsensä hieman tyhmäksi kun hän puhui itselleen, mutta nyt ei ollut aika pohtia sitä. Dagg nosti sauvansa ja huusi; "Aisti! Järki! Merkitys! Yhdistä!" Daggin sauva välkkyi ja siihen iski jokin salama taivaalta. Dagg puristi kovaa sauvaansa, ja tunsi kun salama kulki hänen lävitseen. Sitten se katosi ja Dagg istui maahan. "Mitä ikinä tämä kirja tuolla tarkoittikaan.. Hmm.. Tavallisesti Sensen pitäisi siis antaa kyky nähdä vastustajan voimat ja heikkouden. Olisiko se se `aisti`? Sitten on vielä `järki` ja `merkitys`.. Ne minä selvitän myöhemmin.." Dagg vei kirjan ja sauvan sisään, sitten hän rupesi siistimään puutarhaansa.

[Blank]

Kaikki kulivat sen. Se oli kutsu. Se kajahti heidän päässään, ja kaikki tiesivät keneltä se tuli. Druthilta. Kukaan ei ollut täysin varma teostaan, kun astui portista joka johdatti heidät vanhaan tuttuun huoneeseen Unien temppeliin. (se on sen nimi) Kun kaikki saapuivat, Druth Sharin ja Shinie istuivat sen samaisen pöydän ympärillä, jonka luona he olivat viimeksikin olleet. Sharin odotti, että kaikki olivat istuneet ennen kuin aloitti. "Te kaikki luultavasti kuulitte, mitä Druth sanoi Grythistä." Hän aloitti. "Että vanhat sanoivat häntä hyväksi." Sharinin ja Druthin silmät verestivät hieman, ja molemmista näki etteivät he olleet levänneet paljon pitkiin aikoihin. "No, me tutkimme asiaa ja saimme tietää, että vanhimmat ovat valehdelleet meille. Ja nyt, vaikka Gryth on poissa hänen voimansa ovat täällä yhä." Samassa hän kakautti ilmoille selvän kutsuhuudon. "Vanhimmat!" Samassa huoneen nurkkaan ilmestyi kuusi hämmästynyttä ja hyvin vanhaa haltiaa. Nuo olivat hetken hämmästyneitä, mutta tajusivat mitä oli tapahtunut ja yrittivät suojautua. Se oli kuitenkin myöhäistä. Shinie, jota kaikki olivat luulleet täysin harmittomaksi, nappasi vyöltään sauvan joka oli koristeltu jokaisen elementin värisin lohikäärmein. Jalokivilohikäärmein. Oli safiiri-, rubiini-, smaragdi-, ja keltatimanttilohikäärmeet. Hän alkoi lausua muinaista loitsua ja kohta huoneessa oli elementtivahteja. Ne tuhosivat nopeasti Druthin avulla Vanhat, ja sitten Druth kääntyi hikihelmiä otsallaan katsomaan muita. "No?" Hän sanoi. "Uskooko joku vielä, että olen Grythin palveluksessa?" Kaikki pudistivat päätään. "Hyvä. Me olemme Sharinin kanssa yrittäneet löytää sen, joka on tulossa. Olemme löytäneet vain tarunpätkiä, mutta meillä on jo siitä tietoa. Sen on suurin paha (ultimate evil). Se tulee tänne, ja Jonin on tarkoitus pysäyttää se. Sillä on ollut monta nimeä ja sen on aikojen saatossa lähettänyt monia epäonnistuneitä pahan ristiretkiä tänne. Nyt se on vihoissaan ja aikoo tulla itse. Jonin täytyy estää se." Druth katsoi Jonia, joka oli vain istunut koko ajan.

Druth
Aseena maaginen sauva, jonka kyvyt löytyvät siitä sivun 16 tienoilta vanhasta Element controllersista.
Muuta: Nopea, kykenee muodonmuutokseen, harhojenluontisormus, hallitsee kaikkia ns.epätodellisia olentoja jotenkuten. Lemmikkinä Wopp-niminen tulilisko, jota hän ei päästä silmistään.

Shinie
Aseena sauva, jolla kutsutaan elementtivartijoita. Pystyy myös loihtimaan itselleen tehokkaan ryhmysauvan.
Muuta: Teleportaation mestari, pääsee astraalitasolle. Hallitsee elementtivartijoita. Ystävänä ja lemmikkinä erittäin pieni kissa, jota hän kantaa aina taskussaan. Ei osaa vielä, mutta oppii levitoimaan ja vaivuttamaan uneen.



Edited by Blank on 13.5.2002 15:23

[muumuu]

Aamu valkeni ja Kirika lähti pesulle,hän riisui vaatteensa ja hyppäsi puusta järveen.
Brrrh,onpas tämä kylmää. sanoi Kirika itsekseen ja tärisi.
Hän sukelti veden alle ja näki pienen onkalon ja päätti käydä pinnassa hengittämässä ja sukelti uudestaan veden alle ja ui pienehköön onkaloon jonne hän mahtui juuri ja juuri.
Hän ui ja ui mutta hänen henkensä alkoi loppua eikä onkalon loppua näkynyt,se olikin kuin vedenalainen luola.Sitten hän huomasi että siellähän pystyi hengittämään,yhtäkkiä hänen jalkansa muuttuivat pyrstöksi ja kaulaan kasvoi kidukset,hänestä tuli merenneito.
Mitä tämä on? hän ajatteli. Yhtäkkiä hänen päässään alkoi kuulua ääniä ja ne sanoivat:Kirika,sinun voimasi kasvavat kasvamistaan,nyt sinun voimasi on vasta pientä verrattuna siihen mihin luonto voima pystyy. Tämä on Meremis-kyky joka muuttaa sen 'käyttäjän' merenneidoksi tai kalaksi. Sinä Kirika,sinusta tuli merenneito koska olet tyttö tai pitäisikö sanoa nuorinainen...... Sitten ääni katosi ja hän saapui pienelle läntille kuivaa maata.hän nousi vedestä ja pyrstö muuttui jaloiksi ja kidukset kasvoivat umpeen. Sitten hän tajusi olevan ilkosillaan ja hän punastui,syyttä koska siellä ei ollut ketään tai mitään.Tai niin hän ainakin luuli. Sitten ,aasta kasvoi ruohopaalu jossa oli pieni hahmo ja sanoi: Kirika,ota tämän lasinen sormus ja laita se sormeesi,se antaa sinulle pysäyttämisen lahjan. Mutta älä käytä lahjaasi väärin,sillä voi tehdä joko hyvää tai pahaa. Nyt sinun voimasi kasvaa nopeaa vauhtia,muta älä huoli minä ilmestyn aina kun saat uude kyvyn,olen sinun vartijasi,Fero. Nyt sinä ihmettelet että miksi kukaan ei ilmestynyt sinulle kun käytit Meremis voimaasi,no siihen on helppo selitys,sinä olet aina hallinnut sen,nyt vain herätit sen eloon. Ja sitten tämä pieni mies katosi.

Kun hän oli tullut takaisin hän kuuli sen samaisen kutsun minkä muutkin kuulivat,hän kerkesi juuri laittamaan vaatteet päälle kun hän imeytyi portista läpi.

Hän saapui samaan huoneeseen missä muutkin olivat. Kaikki ihmettelivät kuka tämä tyttö oli. Sharin selvitti asian heille ja kun hän (Kirika siis) rupesi esittelemään itseään ja heilautti kätensä ja kaikki pysähtyivät. Hän odotti ja odotti mutta he eivät palanneet normaaleiksi ja huuti :MIKSI MINULLE KÄY AINA NÄIN!? MINÄ ATUTAN KAIKKIA KEITÄ KOSKEN TAI KAIKEN MIKÄ ON YMPÄRILLÄNI!! sitten Jade ilmestyi ja sanoi :Se on sinun uusi voimasi,heilautappa kättäsi uudelleen. Kirika heilautti kättään ja kaikki palasi normaaliksi ja jatkoivat puhetta siitä mihin jäivät. Sitten Druth sanoi :Kirika,miksi sinä pysäytit meidät? Minä tuota umm.....minä en hallitse voimaani,entä sitten minä en ole yhtä kokeneita kuin te! sanoi Kirika hermostuneena. Kirika,sinun voimasi kasvaa vielä telekinesikseen ja moneen muuhun,mutta kaikkea en saa paljastaa. sitten Kirika sanoi arasti : Olen lukenut kotikylämme kirjasta että luonnon voimat ovat erittäin suuret,mutta hyödyttömiä tulta ja jätä vastaan. Siinä sanottiin myös että minä voin manata ja tehdä loitsuja. Entä jos minä en hallitse voimiani ja käytän niitä väärin? sitten Druth sanoi :Et käytä,minä lupaan.minäkin olin arka alussa mutta nyt voimani ovat kuin osa minua,niistä tulee sinullekkin osa tavallista elämääsi. Sitten temppelin seinä rusahti ja sieltä asteli lonkero hirviö. APUA! huusi Kirika ja pysäytti olennon.....



Edited by vivi89 on 08.5.2002 19:10

[Noirre]

Aera tunsi kutsun, hän näki jopa portin. Mutta hän ei kulkenuut siitä. Hän tarvitsi aikaa kootakseen ajatuksensa, kootakseen Lumieren muistot. Hän halusi aikaa sille että saisi järjestettyä kylän asiat. Ettei se kaikki mitä hän oli silloin vuorilla kokenut ennen kuin vaipui koomaan toteutuisi. Aera tiesi, että vaikka Ximereä ei ehkä ollutkaan enää, niin suru joka Aeran sydäntä jäädytti sisältä päin oli vähintäänkin yhtä kyvyttömäksi tekevää kuin sisaren avunhuuto. Aera. sulki silmänsä ja vastusti kutsua jonka kuuli koko ajan. Välillä se voimistui, välillä se hiljeni. Se kaikui hänen mielessään varmasti niin kauan kuin hän ei sitä totellut. Voi Druth.... Tietäisitpä mitä pyydät... Ja Aera sulki silmänsä ja jatkoi äitinsä auttamista.

[The death Magic]

Druth lässytti siitä kuinka muiden pitäisi auttaa Jonia mutta Joni vain mietiskeli. Mutta sitten mietiskely keskeytyi kun lonkero otus tuli sisään. Kirika oli pysäyttänyt sen mutta se oli jotenkin immuuni pysäyttämiselle koska se pystyi liikkumaan pienen ponnistelun jälkeen. Joni nousi tylsästi ja heilautti kättään vähäsen. Tämä riitti hirviölle koska se jäätyi ja räjähti palasiksi.
Se siitä. Joni tuhahtaa ja istuu takaisin. Muut huomasivat että Jonin sosiaalisuuden kehittämisessä olisikin TODELLA paljon työtä. Joni muisti Kirikan pysäyttämis kyvyn ja loi suojan joka suojasi tätä vastaan siltä varalta että vahinkoja sattuu.
Druth huokaisi ja sanoi: Eiköhän jatketa...

[muumuu]

Mutta näiden hyökkäysten on loputtava,te saatte nyt mennä Miners kaivokseen ja käydä tarkistamassa miksi kaikki pedot hyökkäävät tänne. Sinä Kirika saat erikoisen tehtävän,sinä olet etupäässä kun te menette luolastossa koska sinä osaat pysäyttää ajan,mutta nyt menkää matkaan Sharin neuvoi ja opasti

Kune he muutamat saapuivat luolastoon eli Kirika,Druth,Joni ja Dagg niin he päättivät että Dagg jää luolan suulle jos jotain sattuu muille.Hyvä on,minä jään vartioon. Sanoi Dagg.
Kun he olivat matkanneet muutaman tovin,he saapuivat risteykseen,he päättivät mennä oikealle,koska sieltä kuului ääniä.Kaikki tarttuka aseisiin koska me saatamme joutua taisteluun. Kirika otti jousensa,Joni ei ottanut mitään ja Druth otti sauvansa. Kulman takaa juoksi jättimäinen kyklooppi,se oli ilmeisesti maa laatuinen. Kirika yritti pysäyttää olennon mutta pysäytti vahingossa kaiken ympärillään,myös Jonin,hänen suojansa oli vain vahvistunut,mutta Kirikan voimat olivat ilmeisesti kasvaneet.Apua! mitä minä nyt teen?! Sitten hän laittoi jousesnsa taksin ja otti miekan. Sitten hän juoksi kohti hirviötä ja survaisi sen tämän kaulaan,pienen hypyn avulla,hirviö ja kaikki muutkin vapautuivat mutta Kirika pysäytti ajan uudelleen ja survaisi miekan vielä syvemmälle,peto kaatui maahan ja hävisi tomuksi.

Kun he saapuivat tunnelin päähän,he näkivät kamaluuksia. Siellä oli ihmisiä joilta oli revitty raajoja irti ,heitä oli hirtetty ja kidutettu. Tämä oli syy siihen miksi ihmiset olivat kadonneet,sitten maa tärähteli ja heidän luokseen tallusteli kamala jättiläinen,Kirika yritti pysäyttää petoa muuta turhaan,se vain hidastui muutaman sekunniin noin viideksi sekunniksi. Sitten peto oli lyömässä Kirikaa suurella puunuijalla mutta hän laittoi kädet suojakseen ja peto kimposi kuin suuren energiapurkauksen seurauksena pois Kirikasta......



Edited by vivi89 on 08.5.2002 20:13

[Dagger]

Dagg seisoskeli luolan suulla, hän ei ollut kuullut mitä alhaalla oli tapahtunut. Dagg käveli ympäriinsä ja huokaili. "Missä he oikein viipyvät? Miksi meidän nyt tänne piti tulla? Missä Aera on? Hän... Ei! Hän ei ole voinut jättää meitä! En nähnyt häntä missään.. Hänen täytyy olla kotonaan. Miksi Aera ei sitten tullut tänne?" Dagg pohti itsekseen, ja väsyi odottamiseen. "En minä tullut tänne leikkimään mihinkään luolaan. Minä en tee täällä mitään. Seisoskelen ja odotan että muut joutuvat pulaan.. Mutta jos heille kävisikin jotain? En minä voisi heitä pelastaan. Olen oppinut vasta yhden Sense-kyvyn, eivätkä ne muutkaan mielestäni liity mitenkään hyökkäämiseen.." Dagg turhautui odottaessaan. Mitään suurta ei ollut vielä tapahtunut. Ei ainakaan hän tiennyt mitään. "Minä lähden. Nuo pärjäävät mainiosti ilman minua. Mikään ei velvoita minua jatkamaan, siitä uhkastakaan ei ole kuulunut mitään. Ehkä Sharin vain kuvitteli jotakin, tai tahtoi saada meidät vain tekemään jotakin. Minä en osaa taistella hirviöitä vastaan, ja minulla on kotini ja kaupunkini.. Kukaan ei kai muista sitä, tai sitten kukaan ei tiedä sitä.. Minun täytyisi pitää huolta myös omistani.. Miksi minä täällä kyvyttömänä vahdin jotakin luolaa, -ei se mihinkään voi kadota!" Dagg huudahti, ja lähti kävelemään pois luolalta. Sitten Dagg muisti että hän ei ehkä enää osaisi tehdä sitä porttia. Vai osaisiko? Hän oli nyt saanut kunnon Sense-voimansa, mutta toimisiko se portin luominen enää? "Hmm, ehkä minun ei kannata kokeilla sitä täällä.. Jos meidän kutsuttiin tänne portin avulla, niin kai he huomavat kun lähden pois.." Dagg pohti, ja juoksi kohti luolaa. &quotruth!!" Dagg huusi luolaan. Druth kuuli onneksi hyvin, joten hän kuuli Daggin huudon ja salamana juoksi kohti aukkoa. &quotagg? Mitä nyt?" Druth kysyi, "Minä tahdon mennä kotiin. Nyt!" Dagg sanoi. "Ehkä minun olisi kohteliaampaa kysyä, kun pelkästään häipyä.." Dagg ajatteli, ja kysyi kohteliaammin; &quotruth, minun pitäisi päästä kotiin. Olen ollut sieltä niin kauan poissa, ja minun.. Minun pitäisi hoitaa pari asiaa. Luulen että juuri tämä ei ole se meidän uhkamme, joten haittaako jos.." Druth katsoi Daggia, ja nyökkäsi. "Jos sinä kerran niin tahdot", Druth sanoi ja avasi Daggille portin kotiin. "Kiitos, nähdään taas!" Dagg huusi ja hyppäsi sisään. Dagg palasi puutarhaansa. Ilta oli jo tulossa. Dagg siivosi hieman pihaa, ja meni sisälle kotiinsa.



Edited by dagger on 09.5.2002 15:52

[The death Magic]

Samalla Kirika ja Joni taistelivat hirviötä vastaan. Tai oikeastaan Kirika. Joni seisoi tylsänä kilpensä suojassa ja kuunteli. Kirika huutaa: Mitä vittua luulet touhuavasi!!
Joni vastaa joku muukin tulee. Luolan perältä tuli uusi hirviö jolla tuntui olevan kyky luoda pienempiä ja heikompia hirviöitä. Hoitele sinä se toinen ja minä hoitelen tämän! Joni huutaa.
Samalla he käyvät yhtäaikaa kimppuun...