Tuohan kuullostaa jopa hyvältä, kun tuo Preussin historia on lähes täysin jäänyt pimentoon. Löytyykö noita ihan kirjastosta vai pitääkö tilaamaan ruvata? Ei varmaan ole käännetty suomeksi?Alunperin kirjoittanut Lord JF
//
Noh, pitääpä ostaa tuo itselle joululahjaksi.
Viimeksi muokannut PhrygianFire : 22.10.2009 klo 22:17:39
Tuskinpa löytyy kirjastosta tai suomennettuna. Itse ostin akateemisesta kirjakaupasta pehmeäkantisen version ja hinta taisi olla siinä parin kympin luokassa.
"It is because people's minds are not logical and enlightened that the Empire is in disorder. If the country is not properly ruled there will be no end to rebellions. And if anyone wishes to get the knowledge of how to rule it properly he will only find it in books. That is why the publication of books is the beginning of beneficient rule."
Cormac McCarthy - The Road
Pari viikkoa sitten tuon The Roadin luin ja oli kyllä helvetin kova kirja. En ole McCarthyn romaaneja ennen lukenut, ainoastaan Menetetty maa leffan nähny. The Road kertoo isästä ja pojasta, jotka yrittävät selviytyä maailman lopun jälkeisessä maailmassa. En hirveästi spoilaa, jos kerron että kirjassa on ns. pahoja ihmisiä, jotka syövät mitä tahansa pysyäkseen hengissä. McCarthy kirjoittaa todella riisutusti ja selkeästi, rauhallisesti ja jotenkin puolueettomasti. Näin asiat ovat. Kirjassa ei käytetä lainausmerkkejä ja tämä mielestäni korosti tyylin selkeyttä. Kuitenkaan en sanoisi McCarthyn kirjoittavan koleasti tai etäisesti, vaan nimenomaan rauhallisesti ja runollisesti, kauniisti.
Kirjan genreä on tavallaan vaikea sanoa. Toisaalta se on draama-, toisaalta kauhukirja. Kauhu sanasta tulee helposti "vääriä" mielleyhtymiä. Kaverinikin kuvaili kirjaa kauhukirjaksi ja sain sen käsityksen, että The Road olisi täynnä kannibalismi ja silvontaa. Jotain kauhua siinä kieltämättä kuitenkin on, kun sairas faija ja nuori alle murrosikäinen poika kävelevät palaneen Amerikan halki ihmissyöjät ja raiskaajat perässään. Vähän väliä poika tunnustaa haluavansa kuolla. Aluksi olin sitä mieltä, että kirjan loppu ei ollut muun kirjan tasoa, mutta pohdittuani asiaa jonkin aikaa päädyin pitämään loppua hyvänä. Kirjasta on tehty leffa, mutta en osaa sanoa näyttääkö se sittenkään kovin hyvältä. Jotenkin turhan ACTION!!! Tää saattoi olla niitä kirjoja, joista ei voida tehdä saman tasoista elokuvaa
Millä Jari Tervolla olisi hyvä aloittaa tervoilu? En kirjastossa osannut päättää niin lainasinkin Alastair Reynoldsia.
// ei sit :|
Viimeksi muokannut shaiana : 1.2.2011 klo 11:08:37
Toverit, ne sanoivat siinä kokouksessa
Työmaalla ne perkeleet menivät varastamaan
toverilta tämän paremmat hanskat
Juice Leskinen
Fjodor Dostojevski : Idiootti
Sainkin kun sainkin luettua tämän klassikon loppuun vähän aikaa sitten ja voisin nyt stormata ajatukseni pienen arvostelun muotoon.
Kirjan tapahtumapaikka on pääasiassa Pietari, tosin muitakin tapahtumapaikkoja kirjassa on. Päähenkilönä toimii Lev Nikolajevitš Myškin, useimmiten käytetty sanamuoto Myškinistä on kuitenkin ruhtinas tai kirjan mukaisesti idiootti. Kirjan juoni jäi minulle yhden lukukerran jälkeen hieman avoimeksi, mutta pääasiassa kirja käsittelee Venäläisiä seurapiirejä, henkilöiden suhteita toisiinsa, uskonnollisia dialogeja sekä Myškinin tragikoomista rakkauselämää. Tässä tulikin eteeni kirjan ensinmäinen ongelma: Henkilöitä ja eri persoonia on kirjassa aivan liikaa ja ne eivät erotu toisistaan tarpeeksi. Menin kirjan puolessa välissä kohtuullisen sekaisin kuka on kukakin koska persoonat ja varsinkaan henkilöiden nimet menevät sekaisin helposti (Venäläiset nimet eivät hahmotu minulle helposti). Tämän voi tietysti nähädä suorana piikkinä sille, kuinka kasvotonta sen aikaiset seurapiirit oikeasti olivatkaan.
Toisena kritiikkinä kirjalle antaisin sen liian keskittymisen epäolennaisiin hahmoihin joilla ei tunnu olevan loppukädessä mitään tekemistä kirjan kokonaisuuden ja tarinan kehittymisen kannalta. Tarina kirjassahan ei ole mitenkään lineaarinen ja suora, vaan kokoajan kehittyvä, mutta juuri tämän takia olennaisempi dialogi tiheämpään tahtiin lukijan johdattamiseksi olisi ollut paikoillaa.
Sitten niihin hyviin puoliin ja niitä riittää!
Ensinnäkin jotkut kirjan dialogit olivat erittäin mielyttävää luettavaa, sisälsivät mielenkiintosia mielipiteitä sekä oivalluksia ja saivat minussa aikaan tunneskaalojen vaihtelua. Hyvänä esimerkkinä voin mainita kirjan alkupuolella kerrotun koulemantuomiota käsittelevän kohtauksen. Toinen merkittävä asia kirjassa oli sen raaka ja onneton suhtautuminen rakkauteen, niin käsitteenä kuin myös käytännössäkin. Rakkaus hajottaa meidät vähitellen sisältäpäin ja ainoat tavat voittaa se on joku alistua tai hylätä se kokonaan.
Kirjan teksti oli myös hyvin kirjoitettua, kappaleet oli hyvin mitoitettu ja muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, olivat nämä 700 sivua kohtuullisen helppo lukea. Suosittelen kaikille joilla riittää aikaa ja kiinnostusta hieman suurenman luku-urakan aloittamiseksi.
Vuonna 1984 - George Orwell
Kirjasta heräsi keskustelua sen ilmestys vuonna -49, koska sitä pidettiin uhkana tulevaisuuden yhteiskunnalle ja suomenkielisesta 50-luvun painoksesta on poistettu kaikki Neuvostoliittoon viittaavat tekstit. Uudempi painos, johon sisältyi Neuvostoliittoon viittavat kohdat, ilmestyi vasta -99. Kirjasta on tullut monia tuttuja sanoja, kuten yt-neuvottelut ja ajatusrikos. Big Brother sai nimensa ja ideansa Orwellin kirjasta, joskin kirjassa Isoveli on synkempi.
Kirja kertoo Winston Smithistä, joka on, kaikkialla valvovaa Isovelejä ja häenn puoluettaan vastaan. Puolue pyyhkii ihmiskunnalta historiaa, laittamalla valheellisen tilalla ja uuskieli on suunniteltu syrjäyttämään englannin kieli. Uuskieli ajatus on tehdä ajatusrikoksesta mahdoton. Kuinka kuvailisit vapauden, jos sinulla ei olisi siihen sanoja?
"Ajatusrikos oli asia jota ei voinut salata iäti. Sen voi pitää piilossa jonkin aikaa, jopa vuosikaudet, mutta ennemmin tai myöhemmin siitä takuulla jäi kiinni."- Vuonna 1984
Kirja on erittäin hyvä ja sitä ei haluaisi jättää kesken. Orwell osaa kuvailee kirjan ympäristöä taitavasti. On miellyttävää lukea sujuvaa tekstiä, jossa jopa pienimmätkin ilmeet, hajut ja värit on ilmaistu tarkasti.
Kirja saa miinusta minulta kirjassa olevasta naishenkilöstä Juliasta. Vaikka puolet kirjasta kertoo Julian Ja Winstonin salaisesta rakkaussuhteesta, ei se kumminkaan ole niin mielenkiintoista luettavaa kuin kirjan alkupää. Loppupää kirjasta on mielenkiintoinen ja loppu ratkaisu hyvä, se ei kumminkaan ole arvattava tai arvaamaton vaan jotakin, jota aavistaa muttei halua ajatella.
Kirjan uuskieli, puolue, Isoveli ja muumaailma on hienosti rakennettuja, toimivia ja helposti kuviteltavissa. Puolueesta on mielyttävä lukea ja valitettavasti kirja saa minut hieman valtion vastaiseksi. Kirja on jotain mitä kannattaa lukea, joko alkuperäiskielellä englanniksi tai toimivalla suomenkielellä. Suosittelen erittäin paljon.
DA
On the farthest shores of the river of time,
Shrouded deep in the roiling mist…
The holy land sleeps:
Giruvegan
Who knows the paths?
The way to its doors?
- Fran from FFXII
Odysseus
kirjoittanut James Joyce
Sainpäs tämän järkäleen viimein luettua.
Kuten jo aiemmin olen foorumilla maininnut, Odysseus on yksi 1900 luvun tärkeimpiin kirjallisiin teoksiin luettu teos joka rikkoi kirjoittamisen rajoja ja uudisti ihmisten käsitystä siittä, mitä kirjallisuus voi olla. Heitän tähän nopean kopion wikipediasta.
Joycen pääteos Odysseus ilmestyi kirjakauppias Sylvia Beachin kustantamana Pariisissa vuonna 1922. Käsikirjoitus oli tullut sitä ennen hylätyksi 87 kertaa. Odysseus on massiivisen kokoinen: käännöksestä ja painoksesta riippuen 700–1000 sivun laajuisen teoksen sanasto koostuu 30 000 eri sanasta.
Noh, oliko se sitten hyvä tai millään tapaa mullistava? Toisaalta kyllä, toisaalta ei. Ensinmäiset 200 sivua olivat kohtuullisen kivuttomat lukea ja jopa mielenkiintoiset. Dialogi sekä monologi olivat hyviä, vaikkakaan eivät hirveän hedelmällisiä. Mitään ihmisen syövereitä ei tässä vaiheessa vielä olla aukaistu liikaa ja kirja noudattelee kohtuullisen normaalia linjaa. Tästä edespäin kummin kirjoitustyylit alkavat sekoittumaan huomattavasti enemmän ja välillä oli jopa vaikeaa tajuta ketä tässä oikein seurataan tai miksi. Lopulta kun lukeminen alkoi muuttamaan tyylisuunnaksi "Eikun mitä helvettiä viimesivulla tapahtui?" päätin vaan luovuttaa ja lukea kirjaa niikuin se on kirjoitettukkin, mindflowina ja kulkea mukana.
Kirja kertoo siis yhden päivän ajan Leopold Bloomin elämästä. Välillä taas kerrotaan ympäristöstä, välillä taas jonkinlaisesta alintajunnasta. Kirjoitustyylit vaihtelevat perus novellista sanomalehtikirjoitukseen, näytelmään, tieteelliseen tutkimukseen tai raporttiin. Puolessa välissä kirjaa olin jo aivan hukassa ja melkein päätin heittää hanskat naulaan mutta en antanut periksi. Järsin kirjaa, yritin saada siittä jotain irti kumminkaan onnistumatta. En voi siis suoraan sanoa nauttineeni teoksen lukemisesta mutta ainakin sain erinlaisen lukukokemuksen. Punaista lankaa ei ollut, ei juona, ei merkittäviä juonitapahtumia eikä edes yritystä saada lukijan mielenkiintoa heräämään millään klassisen kirjallisuuden metodein. Lopun 60+ sivua ilman yhtään pistettä saivat minut melkein nakkaamaan koko kirjan seinään mutta tulipahan silti tehtyä.
Oliko se siis hyvä? Ei, oikeastaan aivan kamala kirja, varmaan kamalimpia lukukokemuksia elämässäni. Mutta silti kirja oli ehdottoman lukemisen arvoinen. Sanallinen rikkaus kirjoitustyylissä, kirjoitustyylien vaihtelu sekä ehdottoman epälineaarinen tapahtumakulku muodostivat silti omalla kierolla tavallaan täysin uudenlaisen elämyksen. En tule lukemaan tätä enää koskaan elämässäni mutta olen tyytyväinen että olen lukenut. Nyt akateeminen penikseni on +2cm pidenpi ja voin keskittyä kirjoihin jotka on oikeasti tarkoitettu nautittavaksi.
Oletko kokeillut Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -sarjaa?
En ja voin sanoa että en tule toviin edes harkitsemaan koko asiaa : >Oletko kokeillut Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -sarjaa?
Sain juuri viimeisteltyä Paolo Rossin Modernin Tieteen Synty Euroopassa.
Kirja on kohtuullisen suppea katsaus (350 sivua) millä tavalla nykyaikainen moderni tiede sai alkusysäyksensä Euroopassa, alkaen Leonardon tutkimuksista mekaniikasta ja optiikasta edeten aina Newtonin optiikkaan, matematiikkaan sekä vähemmän tunnettuun alkemiaan. Kirjassa tarkastellaan myös eri koulukuntien välisiä yhteenottoja, uskonnon merkitystä tieteeseen sekä tarkastellaan tärkeimmät teokset.
Kirja on kirjoitettu kohtuullisen helpoon muotoon mutta kyllä sitä sanakirjaa kumminkin välillä tarkasteli. Ehkä vähiten mielenkiintoisimmat osat olivat modernin luonnontieteen synty, ei ehkäpä aiheeltaan mutta enemmänkin kuinka asia tuotiin esille. Kirja kärsi hetkittäin myös pienestä luotteloinnista joka on ymmärrettävää tällaisessa kirjassa mutta mielestäni sen olisi voinut kiertää jollain tavalla.
Parasta antia olivat taas "fakta" asiasta että kaikki tunnetuimmat tiedemiehet Newtoniin asti olivat yllättävän uskonnollisia henkilöitä joille Jumala oli alkusysäys lopulta kaikkeen. Kaikenlaiset alkemistiset viittaukset ja asiat olivat myös mielenkiintoista luettavaa. Sokerina pohjalla oli ehdottomasti eri henkilöiden argumentointi toistensa teorioita vastaan jotka vaihtelivat surkuhupaisista aivan helvetin nokkeliin.
Mitäs sitten sanoisi tiivistelmäksi. Hyvin kirjoitettu kirja joka olisi voinut olla hieman pidempi mutta näinkin erittäin antoisa. Paolo Rossi osaa tuoda asiat kiitettävän hyvin esille, jäsentää asiat sekä huomauttaa myös vähemmän tiedetyistä asioista. Suosittelen kaikille asiasta kiinnostuneille.
The Maker of Modern Japan: The Life of Shogun Tokugawa Ieyasu - A. L. Sadler
Löysin Japanissa lentokentän kirjakaupasta, ja ostin heti, sillä Tokugawasta on tämän merkittävyyteen nähden aika vähän saatavilla länsimaista kirjallisuutta. Kirja on melko kattava ja sisältää tarkan kuvauksen läpi Tokugawan elämän, ja tarjoaa myös katsauksen tämän persoonaan ja asenteisiin.
Sadler tosin kirjoitti tämän 30-luvulla, joka myös näkyy tekstissä. Japanilaisia henkilö- ja paikannimiä esiintyy runsaasti ilman karttaa tai muuta tarjolla olevaa refrenssiä, joka on välillä melko sekavaa, jos ei ole jo valmiiksi jossain määrin perillä aiheesta ja Japanin maantiedosta (tai katso asioita wikipediasta). Samoin toisin kuin useimmat nykyhistorioitsijat Sadler tuo varsin vahvasti esiin omia mielipiteitään liittyen niin aikakauden henkilöihin, uskontoon, kuin rotukysymyksiinkin, eikä pyrikään kirjoittamaan täysin objektiivisesti ja kliinisesti.
Tästä huolimatta kirja on kattava tietopaketti, ja tarjoaa hienon kuvauksen Japanin ehkä tärkeimmästä hallitsijasta ja tämän elämästä.
"It is because people's minds are not logical and enlightened that the Empire is in disorder. If the country is not properly ruled there will be no end to rebellions. And if anyone wishes to get the knowledge of how to rule it properly he will only find it in books. That is why the publication of books is the beginning of beneficient rule."
Kirjoitussäännöt
Vastaa siteeraten
