FFVII, "klassikko" vailla vertaa?

[Sarutobi]

Mestari teos tottakai ...

Kai se tulee siittä että se oli ensimmäinen ff:ä jota olin pelannu... Ennen pidin kaikkia roolipelejä paskoina ( anteeksi), enkä edes ekan kerran viihtynä koskea ees koko peliin... ylä-asteella seiskalla lainasin kaverilta huvikseni koska väitti sitä hyväksi joten kokeilin ja yllätys yllätys olin ihan HUOM!!!!!: sitä ennen oli jo puhetta ff10:stä joten oli jo tullu ff8 ja ff9 mutta valitsin seiskan koska ( tossa muutama selitys)
1) Sephiroth pääpahis vailla vertaa... Siinä oli ensimmäinen esikuvani ff:ssä ..
2) Juoni: en silloin välittäny juonesta paitsi ykkös levyn lopulla kun

Spoiler! aeris kuolee

Se tempaisi minut mukaan ja olin että WOW...
3) Musiikki ounas tässä pelissä (kiitos uematsu...) tykkäsin pahisten tunnarista ja maailman kartta musasta ( mitä???...)
4) Hauska juttu mitä huomasin kun selasin ohjekirjasta Test players: joku. joku.joku. Andy Mckoy. joku... siis MITÄ!!!!???? "kuka toi äskönen oli!!!" siinä oli nauru paikallaan

[ascalon]

Jätin vastaamatta, sillä kantani FFVII:hin ei ole kummassakaan ääripäässä. Se on yksi hyvä peli muiden hyvien pelien joukossa vaan ei sen enempää. Toki silläkin on ansionsa. Materia -systeemi on nerokas ja juonikin on mukavan eeppinen. Minä en vain satu niinkään pitämään peli miljööstä, mikä laskee sitä peli-intoa. Muuten peli on kyllä erinomainen. FFIX on vain minusta rehellisesti parempi.

[Nyarlathotep]

FFVII oli vasta viides Final Fantasy jonka ostin. Nykyään omaan Finaleita yhteensä 7 kappaletta. Pitäisin varmasti Final Fantasy seiskaa parempana jos ensimmäinen ff jota olisin pelannut olisi ollut joku klassikko eikä FFVIII ja FFIX. Minua ihmetyttää myös tämän pelin jumalaton ylistys. Itse kun pidän tätä sarjan toiseksi huonoimpana pelinä (FFV on huonoin).

Kun aluksi pelasin sitä ekaa kertaa ja näin millä grafiikalla hahmot oli tehty, niin ajttelin että ei helvetti, mitä ne ovat tehneet. Pelatessani pidemmälle tykästyin peliin yhä enemmän ja enemmän. Siltikään se ei koskaan noussut kolmen parhaan ff:n joukkoon.

Vastasin moka, vaikkei peli mikään moka olekkaan. Vaihtoehtoja olisi saanut olla enemmänkin koska peli ei ole myöskään mestariteos. Sitäpaitsi seiska on ehkä liian synkkä. Pääpahiskaan ei vakuuttanut minua yhtä paljon kuin Kuja, tiedä häntä miksi.

Ja chocobot. Ne ovat epäonnistuneet pahemman kerran. Mikään ei vieläkään korvaa FFIX:n chocobosysteemiä. Koskaan en ole seiskassa edes chocoboihin koskenut, koska systeemi on sotkettu pahemman kerran.

FFVII ei ole moka eikä mestariteos.

[Ferithem]

Se on yksi hyvä peli muiden hyvien pelien joukossa vaan ei sen enempää.

Tuota paremmin on vaikea sanoa. Omasta mielestäni VII kuuluu pelien kärkeen (ei aivan siihen huippuun) sekä pelattavuuden, juonen, hahmojen että musiikin puolesta. Tarina on pitkä ja mukaansatempaava, dramaattinen musiikki täydentää tapahtumia hienosti ja pelattavaa löytyy aina lisää, eikä yksikään pelikerta ole täysin samanlainen. Nämä ovat piirteitä, joita löytyy monesta muustakin pelistä, ja VII ei kyllä ole aivan mestariteos, mikäli näin voi sanoa.

Syyt, miksi pidän esimerkiksi IX, VIII ja VI parempana kuin VII, löytyvät lähinnä omista mieltymyksistäni. Midgar sekä muut modernit hömpötykset eivät innosta aivan yhtä paljon kuin linnat, meret ja laaksot. Grafiikallakin on oma osuutensa tähän (VI:n tapauksessa grafiikka on hyvää, se on suloista, vaikkakin kaksiulotteista). VII on karkeammin veistetty kuin muut FF:t ja useat muut roolipelit esimerkiksi, ja se syö jonkin verran mieltymystäni peliin.

Ja Sephiroth. Pelin pääpaha on jotenkin laimea. Tunnustan, että aikoinaan olin aivan totaalinen Sephy-fani, mutta muita pelejä pelattuani ja pelattuani huomasin, että parempaakin on saatavilla. Onhan hän komea ja julma ja synkkä ja angsti ja hänellä on iso paha miekka ja traaginen menneisyys, mutta ei se mitään muuta. Tästä pääsenkin VII:n hahmojen välisiin dialogeihin ja niiden ongelmiin. Jotenkin minulla on sellainen vaikutelma, että VII:n hahmot puhuvat vain Cloudille, vain kysyvät tältä, vain kommentoivat, varoittelevat tai puhuttelevat juuri Pilveä. "Cloud, do something!" ja "What do you think, Cloud?" ja "Cloud!" vilisevät silmissä niin paljon, etten jaksa enää. Cloudin omat ongelmat ja hänen töppö asenteensa sumentavat päältäpäin kaikki muut juonikoukerot. Hyvä on, myönnän, en ole peliä pelannut läpi niin montaa kertaa, että osaisin kertoa tarkalleen kaikki suhteet ja salaisuudet ja systeemit, mutta siltikin moni peli on paljon parempi. Puhh.

Kuitenkin... FFVII on hieno peli. Sitä pelaa mielellään eikä pelatessa ajattele mitään muuta. Pelatessa peli imee mukaansa ja saa paikoin ajattelemaankin, mutta pian koittaa aika, jolloin se jää hetkeksi hyllyyn pölyttymään. Sitä ei jaksa pelata tauotta. Jos muutaman pienen yksityiskohdan muuttaisi, VII voisi olla minun puolestani mestariteos. Ja tämäkin on vain mielipide, joka omalla kohdallani muuttuu aina vähän väliä. Tänään olen tätä mieltä.

[Sunnu]

Hmph! Minun Finalikokemukseni alkoivat tästä elämää suuremmasta pelistä, kympistä. No innoittamana tietenkin olen pelannut sen epävirallisen jatkon, kymppikakkosen lävitse. Päätinpä sitten siirtyä vanhempaan tuotantoon, kun kovasti niitä on kehuttu. Ysiä hain, seiskan löysin ja ostin.

Voi herra Jumala, että on tylsä peli! Hampaat irvessä on saanut tahkota kyseistä peliä, eikä loppua näy. Ihan alkutekijöissä olen ja asian ymmärtäminen masentaa minua. Henkilöhahmo: Cloud on sieltä syvältä, sanonko mistä. Barret vielä typerämpi. Tarkemmin ajateltuna pahin kaikista. Ihan idioottimaisia kommenttejakin päästelee suustaan. Sanokaa pliis, että paranee loppua kohden..?

Luulen, että joudun luovuttamaan jo alkuvaiheessa. En yksinkertaisesti kykene näkemään sitä mitä muut näkevät. Tarina on hirvittävän sekavan oloinen. Ja koska kyse on pleikkaykkösen pelistä, niin pleikkakakosella pelattaessa tuskallista. Tattiliikkumista ei voi käyttää ollenkaan! MIKSEI!? Prkl. Grafiikka sukkaa, mutta tämä oli odotettavissa. Ja se musiikki. Oikeasti tekee mieli pelata kokonaan äänettömällä toiminnolla, kun se musiikki ottaa kupoliin. Ja jos vielä jotain, niin kuka ääliö keksi random fightin? Pikkasen liikkuu mies, niin eiköhän ole jo samat viholliset takana väijymässä, jotka juuri sait kukistettua.

En kyllä kumarra seiskalle, en sitten millään. Vakavasti harkitsen, hankinko edes kasia tai ysiä, jos odotettavissa on yhtä suuri pettymys. Tämä osoittaa että olisi täytynyt alkaa pelaamaan tätä osaa jo kivikaudella, ajalla ennen tattiliikkumista. Nuolinäppäimet ovat syvältä ja rasittavat sormia. En tykkää yhtään. Seiska on = sopivaa frisbee materiaalia.

[memo]

Voi herra Jumala, että on tylsä peli! Hampaat irvessä on saanut tahkota kyseistä peliä, eikä loppua näy. Ihan alkutekijöissä olen ja asian ymmärtäminen masentaa minua. Henkilöhahmo: Cloud on sieltä syvältä, sanonko mistä. Barret vielä typerämpi. Tarkemmin ajateltuna pahin kaikista. Ihan idioottimaisia kommenttejakin päästelee suustaan. Sanokaa pliis, että paranee loppua kohden..?

Jos FF VII:ssä on jotain huonoa, niin sitten se on hieman tylsähkö alku. Mutta voin luvata, että kyllä se paranee jatkossa. Saisiko vielä tietää missä kohtaa olet?

Ja koska kyse on pleikkaykkösen pelistä, niin pleikkakakosella pelattaessa tuskallista. Tattiliikkumista ei voi käyttää ollenkaan! MIKSEI!? Prkl. Grafiikka sukkaa, mutta tämä oli odotettavissa. Ja se musiikki. Oikeasti tekee mieli pelata kokonaan äänettömällä toiminnolla, kun se musiikki ottaa kupoliin. Ja jos vielä jotain, niin kuka ääliö keksi random fightin? Pikkasen liikkuu mies, niin eiköhän ole jo samat viholliset takana väijymässä, jotka juuri sait kukistettua.

Tatteja ei voi käyttää, koska FF VII on muistaakseni vanhempi, kuin PSX:n tattiohjaimet. Jos muistan oikein, ne ilmestyivät vasta vuonna 1998, alunperin PSX ohjaimet olivat tatittomia. Voin toki olla väärässä tuon suhteen.

Grafiikan "sukkaaminen" oli ehkä odotettavissa, joten en paasaa vanhasta grafiikasta. Minä kuitenkin tykkään siitä legomaisesta hahmografiikasta omalla tavallani. Taisteluissa grafiikka on jo ihan nättiä, ja FMV:t varmasti sen aikaisten PSX -pelien parhaimmistoa. Myös Nobuon sävellykset ovat VII:ssä erinomaisissa, mutta se, mikä niitä pilaa, on huono äänen"laatu". En nyt tarkoita, että siinä olisi jotain rätinää tai suhinaa, vaan että se on ehkä lähempänä SNES ääniä, kuin mitä esimerkiksi FF VIII:n musiikit ovat. Mutta siltikin ne ovat ihania.

Ja minun mielipiteeni on, että FF:ien suola on juuri random-fightit. Pelaappa osia I-V ja vertaa VII:hin, niin huomaat eron.

edit:// lisäystä

[Ruhve]

Voi herra Jumala, että on tylsä peli! Hampaat irvessä on saanut tahkota kyseistä peliä, eikä loppua näy.

Oletkos liikaa tottunut kympin ja kymppikakkosen putkimaisuuteen ja siihen, että peli etenee pakosti kaiken aikaa ilman vapauden tunnetta? Nimittäin näin voi olla, että koet sen pitkästyttävyyden ja ettei loppua muka ala näkymään. Kunnon maailmankartta tekee ihmeitä.

Tarina on hirvittävän sekavan oloinen.

Njoo, tottahan tuo on. Kuitenkin tuo antaa sen uudelleen pelaamisen arvon, kun haluaa selvittää tarkemmin juonen. Ekalla kerralla kun se kuitenkin jää avoimeksi. Pidä hämmentyä liian sekavasta juonesta, sehän tekee pelistä vain mielenkiintoisemman, kuin jokin liian selvä juoni.

Ja koska kyse on pleikkaykkösen pelistä, niin pleikkakakosella pelattaessa tuskallista. Tattiliikkumista ei voi käyttää ollenkaan! MIKSEI!?

Hyvin se minulla ainakin rullaa, ei mitään vikaa. Ja tottakai se ei tue mitää analogista ohjausta, kun pelin ilmestymisaikana tai pelin kehitysaikana ei tuota mahdollisuutta ollut.

Prkl. Grafiikka sukkaa, mutta tämä oli odotettavissa. Ja se musiikki. Oikeasti tekee mieli pelata kokonaan äänettömällä toiminnolla, kun se musiikki ottaa kupoliin.

Pliis, älä sano että odotit jotian huippu ulkonäköä noin vanhalta peliltä? Ilmeisesti et sitten vain pidä Nobuo-sedän sävellyksistä.

Ja jos vielä jotain, niin kuka ääliö keksi random fightin? Pikkasen liikkuu mies, niin eiköhän ole jo samat viholliset takana väijymässä, jotka juuri sait kukistettua.

Okei, nyt minä jo naurahdin. Väität siis että missä muussa finaalissa ei olisi random eli satunnaistaisteluita?

Seiska on = sopivaa frisbee materiaalia.

Kymppi = sopivaa frisbee materiaalia.

Ehdoton klassikko kasin rinnalla. Mutta ei silti yllä Tacticsin tasolle.

[Sunnu]

Juuh, grafiikasta nyt osasin odottaa, mitä tuleman piti. Toki hivenen huvittavaa katsottavaa ne kolmiokengät ovat. Mutta se ei sinällään häiritse. Tattien käytön nyt tajusin, että ne ovat tulleet kivikauden jälkeen, mutta vasta nyt huomasin, kuinka paljon pidän tateista. Silloin kun niillä pelaa, niin asiaan ei kiinnitä huomiota, mutta pelaappas ilman, ja heti tulee ikävä. Tosi kova ikävä.

Maailmassa liikkuminen on työlästä juurikin nuolten avulla ja tämä onkin varmaan suurin syy turhautumiseeni. Plus se, että Cloud tökkää vähän väliä johonkin ja liikkuu kovin kulmikkaasti. (liekö sormeissani jotain vikaa?) Sekin kai kuuluu vanhan ajan nostalgiaan. Muulla tavoin maailman laajuus ei ole vielä iskenyt. Ilmeisesti odotettavissa on siis pahempaa.

Kuten sanottua, alussa olen. Jollain reaktoreiden tuhoamisretkellä. Vast ikään jonkun tytsin kanssa jutskailin kirkossa, jossa hän kukkien kanssa puuhasteli. Olikohan kyseessä Aeris tai joku. No mutta siis, aivan alkutekijöissä, mutta pelaaminen puuduttaa hirveästi, joten uskoisin jäävänikin alkuun. Masentavaa on pelkästään jo katsoa kahta muuta cd:tä.

Jah Ruffe tiedän kyllä että muissakin finaleissa on samalla kapasiteetilla satunnaistaisteluita, mutta kuten sanottua, pelaamisen turhautumiskäyrä on huipussaan, joten taisteluiden ilmaantuminen ottaa extrasti kupoliin. Plus se musiikki. Ei iskenyt ollenkaan.

Tiedä sitten, mitä odotin, mutta pettymys silti oli. Asiasta viisastuneena pitää vastaisuudessa tarkemmin harkita pelin henkkimisia. Onneksi ei silti ollut maata kaatavan iso investointi tämä peli. Mietin vain, että kuinka kummassa te jaksatte pelata yhä vain..? (..ensimmäisellä kerralla pelatessa tarina ei aukea kunnolla..)

[Candice]

Itse asiassa tunnen hieman myötätuntoa Sunnua kohtaan. Itse pelasin ensin kasin, sitten kympin, ysin ja seiskan. Seiskan alku on jumalattoman puuduttava, sen voin itsekin myöntää. Olin aivan onnessani kun löysin kyseisen pelin sokokselta. Kaikki kuitenkin olivat sitä minulle ylistäneet ja parhaimmaiksi finaaliksi kehuneet (näinhän ei asian laita ole, kasi on paras, loput tulevat sitten satunnaisessa järjestyksessä perässä).

Ensimmäisiä kauhunhetkiä tarjosivat nuolinäppäimet, enhän minä niitä hallinnut aluksi ollenkaan. Onneksi olen kuitenkin maratoonipelaaja (monen monituista tuntia/päivää putkeen) joten lopulta sormet tottuivat nuoliin. Myös juoni alkoi etenemään siinä viidennen tunnin kohdalla. Kun ne oikeat hahmot oli saanut kasaan ja maailmankartta oli avoinna edessä niin tuli jo parempi mieli.

Seuraavan kauhu-skenaarion aiheuttikin sitten materia-systeemi. En vieläkään täysin hallitse sitä, mutta en kyllä ota enää paineitakaan siitä. Sepi pitäisi käydä tappamassa kylläkin jossain välissä, joten poikis saa laittaa silloin minulle materiat oikein. Muuten ei ole väliä ollenkaan.

Seiskassa on kyllä muutama aivan hirveä hahmo, Barret ja Cait Sith tulevat ensimmäisinä mieleen, sitten Aeris. Joukosta kuitenkin löytyy muutamia todellisia helmiäkin, kuten juuri molemmat salahahmot. Tapa, jolla hahmojen tarinat ovat sidotut toisiinsa, on oikeastaan aika hurmaava. Tarina nyt kuitenkin aukeaa vasta loppua kohden. Mutta vaikka pelkästään sen tarinan takia, kannattaa jatkaa pelaamista.

Minä pidän kaikkien finaalien musiikeista eikä seiska ole tässä poikkeus. J-E-N-O-V-A ja one winged angel, uijui <3

Ei ehkä maailman paras peli, mutta helmi vähintään.

[Tessy]

FFVII on todellakin vailla vertaa. En ole ikinä parempaa peliä pelannut! Tykkään siitä ihan hirveästi. Muut FFt mitä olen pelannut ovat mm. IX ja X. Nekin ovat tottakai omalla tavallaan kans mahtavia pelejä. Mutta ehdoton suosikki on silti VII.. Varmaan ensi ihastus tai sitte se on muuten vaan niin hyvä. Siinä on haastetta tarpeeksi ja hyviä juonenkäänteitä. Grafiikka on kyllä semmosta kulmikasta mutta siihen aikaan semmonen oli hyvä. Pahempaaki on nähty.FF VIIssa on ihan kiva pelkistetty grafiikka. Ja eikä grafiikka peliä tee!

[Nyarlathotep]

Maailmassa liikkuminen on työlästä juurikin nuolten avulla ja tämä onkin varmaan suurin syy turhautumiseeni. Plus se, että Cloud tökkää vähän väliä johonkin ja liikkuu kovin kulmikkaasti. (liekö sormeissani jotain vikaa?) Sekin kai kuuluu vanhan ajan nostalgiaan. Muulla tavoin maailman laajuus ei ole vielä iskenyt. Ilmeisesti odotettavissa on siis pahempaa.

Lisäänpä tähän vielä yhden asian. Itsellänikään ei toimi tuo originelli tatillinen ohjain peleissä FFI-VII. Tatit siis eivät toimi. Tämä ongelma sai kyytiä sen jälkeen kun ostin Logitech action ohjaimen (27,90e). Johan toimii tatit klassikoissa ja myös seiskassa. Erittäin hyödyllistä. Ja esim. sillä ohjaimella oikean tatin liikauttaminen avaa valikon. On siinä sitten muitakin erikoisominaisuuksia.

[ascalon]

Kuten on moneen kertaa todettu, on FFVII:n alku todella puuduttava ja tylsä. Omasta mielestäni peli alkaa parantua merkittävästi siinä vaiheessa kun pääsee pois Midgarista. Tai jos ei vielä siinä vaiheessa, niin ennen North Corelia pitäisi viimeistään parantua roimasti. Juoni ei minusta ollut kovin sekava ensimmäisellä pelikerralla. Jenovan alkuperä sun muut seikat jäivät toki itselleni hieman auki, mutta muuten pidin juonesta todella paljon. Omasta mielestäni siinä on FFX:n juonta enemmän syvyyttä. FFX:n juoni taas on mielstäni aika kaameaa sontaa, mutta sen spekuloiminen on kieltämättä yllättävän mukavaa. Materiasysteemikin on todella hyvä. Vaikka about kaikista tuleekin übertappokoneita, niin kyllä sitä silti joutuu hieman miettimään, mitä Materioita itse kullekin antaa.

Ja minä pelaan huomattavan paljon mieluummin sillä ristiohjaimella kuin huonosti sijoitetulla tatilla. DualShockin tatti on kaikista kolmesta nykykonsoleista se huonoiten sijoitettu. Jo N64:llä oli paremmin sijoitetu ohjaustikku.

[Unski]

Olen sen Kultaisen Keskitien kannalla. Plussia löytyy rutkasti vaan niin myös miinuksiakin. Myös se ikuinen "FFVII...FFVII..." mantra on alkanut väsyttämään.
Olen kapinallinen enkä sitä enää viitsi ylistää (tai sitten vain vähän döööh...)
Pelin alku, vaikka tylsähkö olikin, vaikutti lupaavalta, koska Finaaleissa ei pahemmin ole cyberpunk meininkiä. Midgar oli aarrearkku täynnä masentavaa fiilistä ja vastaava cyberiä, mutta sitä ei hyödynnetty vaan lähdettiin riehumaan valoisaan maailmaan, jossa oli paljon pastellivärejä! AAGH!

Mutta seiska on minulle Pirskatin Hyvä Peli mutta ei sellainen kauan ennustettu Messias.
Se Messias kantaa yhtä I:tä vähemmän nimessään.

[Ceassa]

No mäh, polliin piti jättää vastaamatta kun nuo kummastakin ääripäästä olevat vaihtoehdot eivät oikein miellyttäneet. Joku välimuoto olisi ollut ihan jees. :]

Mutta kuitenkin, minen oikein ole koskaan jaksanut arvostaa FFVII:tä mitenkään erityisen paljoa, ei se nyt niin loistava peli ole kuin väki antaa hehkutuksellaan olettaa. Takuulla jos seiska olisi ollut se peli, jota ensimmäisenä äf äffänä pelasin ja johon oletetusti olisin kiintynyt ikuisiksi ajoiksi, mielipiteeni voisi olla eri. Oh wait, FF7 oli se ensimmäinen virallinen FF-pelini. Eipä silti onnistunut erikoisemmin iskemään, pelaaminen lopahti tuolloin ensimmäiseen Jenova-bossiin (kun en millään päässyt sitä läpi kun osasin vaan rämpyttää pelkkiä attackeja niin paljon kuin kerkesin, mutta se on vaan sivuseikka menkää pois) ja siitä päästäänkin tuohon aiheeseen joka onkin jo noussut esille tässä topikissa: pelin alku on ihan mälsä. Jotenkin vähän lattea ja ankea ja sekava, vaikka siinä tapahtuukin kaikennäköistä hauskaa. Se ei kuitenkaan onnistunut erityisemmin tempaisemaan mukaansa, ja varmaan siitä syystä tuolloin ensimmäisellä pelikerrallani kärsivällisyyteni loppuikin niin lyhyeen.

Vaikka sittemmin olenkin pelannut pelin läpi monta kertaa niin minä en oikeastaan keksi yhtään syytä miksi palaan sen pariin aina niin mielelläni. En ole koskaan saanut siitä mitään maailmaamullistavaa tai hienoa irti. Se vaan... on. Palikkahahmot eivät miellytä silmääni, olkoonkin peli kuinka vanha tahansa, mutta se on vaan onnistunut jäämään uuden sukupolven hienouksien jalkoihin. Juoni polkaisee käyntiin kunnolla vasta kun Sephiroth astuu kuvioihin, mutta tuokaan yksi kaikkien aikojen parhaimmista hahmoista ei onnistu yksin pelastamaan koko peliä. Pilviveikko on myös kohtalaisen kuul, mutta muut hahmot jäävät vähän etäisiksi. Aeriskin oli ihan tyhmäke ja edes "juuri se" -kohtaus ei onnistunut erityisemmin liikuttamaan suuntaan taikka toiseen.

Toisaalta ymmärrän kyllä täysin sen, miksi FF7 on päässyt nousemaan siihen asemaan jossa se nyt on. Pelistä löytyy paljon mestariteoksen aineksia ja olihan seiska myös se sarjan osa joka otti suuren askeleen siirtyessään eri alustalle, muutti hahmot ja ympäristöt kolmiulotteisiksi joka oli takuulla suuri piristysruiske Nintendo-aikojen jälkeen, ja muutenkin onnistui luomaan FF-sarjaan aivan uutta ulottuvuutta ja nousemaan suuren kansan suosikiksi. Mutta henkilökohtaisella tasolla seiska ei ollut minulle mitenkään niin järisyttävä kokemus kuin olisin luullut ja ehkä jopa vähän toivonutkin. Se on vaan FF muiden joukossa. "Ihan jees."

[Zenes]

Vaikka olen aina hehkuttanut että FF VIII on mestari teos ja paras ikinä sekä mikään ei ole parempi. Ei voi kieltää ettei muut olisi hyviä. Totta kai VII:kin on mestari teos.. Kuten on IX ja vanhatkin ff:t. VII:n juoni on ihan hyvä ja mukaansa tempaava. Peli on tarpeeksi pitkä, musiikit hyviä... Mutta nämä kriteerit täyttääkin kaikki FF:t.

Eli lyhyesti mestari teos. Itse asiassa on se VII Final Fantasyjen kärkeä. Mutta ihan millin ohi menee VIII, mutta voin myötää että vain nostalgia pisteiden takia. Voin kyllä sanoa että vanhemmat ja IX jää sen samaisen millin taakse. Näitä on niin vaikea vertailla.