FFVII, "klassikko" vailla vertaa?

[Amira]

Final Fantasy 7:n suosio johtuu siitä, että se oli ensimmäinen joka ilmestyi PS:lle. Yleensä se FF jota ihmiset ensimmäisenä ovat pelanneet on se paras.

Oma mielipiteeni on, että ei ole moka tai mestariteos. Peli on muutenkin aika hirtoriaa jo nyt, itse ainakaan jaksa millään peukun kokoisella herralla juosta enää maailmaa ympäri. Peli on ihan viihdyttävä ja plaaplaa. Ei kuitenkaan mielestäni mitenkään erikoinen, mutta pidin kovasti taistelusysteemistä, jossa ihmiset eivät olleet enää peukun kokoisia, miksei ne voinu normaalistikkin olla sen näkösiä. Geez.

Sitten tämmönen lista joista modet aina valittaa;

+Juoni (Joiltakin osilta)
+Taistelusysteemi
+Materiat
-Sotkuinen ja sekava
-Peukku-ukot
-Grafiikka
-Loppu ja surkeat välidemot


EDIT//
Kiitos Tuulisti, kerrankin joku joka viitsii perustella mielipiteensä muidenkin näkökulmista eikä vain puolusta hikisenä lempi peliään.

[Weirdo]

Final Fantasy 7:n suosio johtuu siitä, että se oli ensimmäinen joka ilmestyi PS:lle. Yleensä se FF jota ihmiset ensimmäisenä ovat pelanneet on se paras.

Jes mikä logiikka. Pojot kotiin ja sellaista. Tässä tulemme kahden eri vaihtoehdon eteen: a) koska FF VII on sarjan selvästi suosituin osa, kaikki pelasivat sitä ensimmäisenä kuudesta edeltäjästä huolimatta b) se on sarjan suosituin osa, koska se oli ensimmäinen joka ilmestyi ykköspleikalle.

Jos ensimmäinen väittämä on totta, silloin maailman parhaimmat konsolipelit ilmestyivät 8-bittisille matolaatikoille.

[Tuulisti]

Jes mikä logiikka. Pojot kotiin ja sellaista. Tässä tulemme kahden eri vaihtoehdon eteen: a) koska FF VII on sarjan selvästi suosituin osa, kaikki pelasivat sitä ensimmäisenä kuudesta edeltäjästä huolimatta b) se on sarjan suosituin osa, koska se oli ensimmäinen joka ilmestyi ykköspleikalle.

Jos ensimmäinen väittämä on totta, silloin maailman parhaimmat konsolipelit ilmestyivät 8-bittisille matolaatikoille.

Kyllä sinäkin varmasti ymmärsit mitä tässä haettiin takaa - vai voitko oikeasti väittää, että et ole huomannut kuinka usein kunkin ensimmäinen FF - peli on myös muodostunut rakkaimmaksi osaksi?

Kuten tiedät, pelien hyvyys/huonous ei ole absoluuttista. Usein ajoitus voi olla tärkeämpää kuin esimerkiksi grafiikka, musiikit tai jopa juoni. FFVII teki varsinkin Euroopassa FF - sarjasta huippusuositun, eikä vähiten laajalle levineen alustansa, Playstationin ansiosta. Sen lisäksi, että Seiskalla on suuri määrä (objektiivisestakin näkökulmasta katsottuna) muita meriittejä, iski se ajankohtaan jolloin oli olemassa kysyntä tunteisiin vetoavalle fantasiapelille. Tämän kysynnän synnyttivät todennäköisesti pitkälti verrattain uudet fantasia - RPG - pelaajat, Playstation - sukupolven osa. Varsinaista vakavasti otettavaa kilpailua ei ollut.

Voisin muuten kuvitella, että Seiskaa pelasi esimerkiksi Suomessa useampi ihminen ensimmäisenä FF - pelinä kuin edellisiä osia yhteensä. Sikäli Amiran logiikka ei ole virheellinen, vaikka ei ehkä olekaan koko totuus. Ei ainakaan nälvimisen arvoinen teoria.

Realistina ja Seiskan fanina olen sitä mieltä, että suosio on ja oli pitkälti hyvän julkaisuajankohdan, laajan levinneisyyden sekä pelillisten meriittien ansiota.

[Weirdo]

Tuo Amiran logiikka on juuri sellaista mikä sopii omalla kohdalle hyvin: se ei edes halua katsoa asiaa muulta kuin yhdeltä, itselleen sopivalta kannalta. Eikä minua haittaa, jos joku ei tykkää FF7:sta, mutta suurin osa näistä on lisärispektin kalastelijoita ja muita esittäjiä, jotka haluavat ilmoittaa etteivät pidä FF7:sta koska sata seuraavaa puolestaan pitää. Niitähän täällä riittää. Ananaz/NixNax on taitaa olla ainoa nikki, joka on aiheesta postannut ilman statuksen kalastelua tai fanipoika-reaktiota, tosin ihan eri tyylisessä topikissa (neutraaleja mielipiteitä ei lasketa, sellaisia toki olisi enemmän).

Kyllä nuo FF VII:n ensimmäiset ylistäjät olivat nimenomaan niitä, jotka olivat pelanneet aiempia osia, vaikka jokaisen wannabe-FF7-haterin on tietysti helppoa vinettää että se sattui olemaan ensimmäinen osa euroopassa. Mitä siitä, että se keräsi samanlaista - ellei jopa suurempaa - ylistystä myös amerikassa ja japanissa, vaikka siellä oltiin julkaistu jo sellaisia pelejä kuten FFIV ja VI, CT ja Secret of Mana näin alkuun, jos nyt pysytään pelkissä Squaren peleissä. Kyllä valtaosa amerikkalaisista ja japanilaisista olivat pelanneet ainakin kutosta ja nelosta seiskaa aikaisemmin, ei PSX käy minään rajana, sillä genre ei ollut tuolloin kovin suuri (paitsi japanissa).

Totta on, että seiskan myötä sarjan suosio painui uusin lukemiin, minkä ei silti voida sanota johtuneen uudesta konsolista tai kilpailun puutteesta, kyllä Squarella oli ihan omasta takaa kirittäjiä siihen aikaan (Xenogears, FFT), joiden noiden laatua yhtään vähättelemättä, ne jäivät seiskan varjoon. Nimellä oli tietysti osuutensa, mutta sekään ei niin tunnettu silloin ollut (paitsi Japanissa), että pelin suosiota voitaisiin paljoa sen piikkiin laskea.

Voisin muuten kuvitella, että Seiskaa pelasi esimerkiksi Suomessa useampi ihminen ensimmäisenä FF - pelinä kuin edellisiä osia yhteensä. Sikäli Amiran logiikka ei ole virheellinen, vaikka ei ehkä olekaan koko totuus. Ei ainakaan nälvimisen arvoinen teoria.

Kun edelleenkin on kyse siitä, että Final Fantasy VII on ihan yhtä suosittu Amerikassa ja Japanissa, eivät squaren vanhemmat, pirun loistaviksi todetut pelit sitä estäneet.

[Amira]

Tuo Amiran logiikka on juuri sellaista mikä sopii omalla kohdalle hyvin: se ei edes halua katsoa asiaa muulta kuin yhdeltä, itselleen sopivalta kannalta.

Hehee, ai että taas tää alkaa.
Sellaista logiikkaa joka sopii minulle hyvin, enkä osaa katsoa sitä muilta kannoilta? Kuulehan nyt.., olenko kenties väittänyt peliä huonoksi tai sanonut muutakaan, joka saisi tuon kommentin jotenkin tarpeelliseksi? Pidän kyllä pelistä paljon ja myönnän sen olleen, HUOM; olleen ihan ok pelikokemus, mutta sanoinpahan nyt vaan etten jaksaisi sitä enää pelailla samaan tyyliin kuin silloin joskus. Ei muutenkaan ollut nämä välidemot ja hiukan epämääräinen juoni minun mieleeni, vaikka pelissä kyllä oli ihan upea juonikin, näin väärinkäsitysten välttämiseksi.

Eikä minua haittaa, jos joku ei tykkää FF7:sta, mutta suurin osa näistä on lisärispektin kalastelijoita ja muita esittäjiä, jotka haluavat ilmoittaa etteivät pidä FF7:sta koska sata seuraavaa puolestaan pitää. Niitähän täällä riittää.

Anteeksi nyt, mutta... Häh? Lisä respectiä siitä, ettei pidä pelistä josta sata seuraavaa pitävät? Minuako pidät tällaisena? Ja kuinka ihmeessä tuollaisella saa mitään respectiä, varsinkaan jos tahallaan menee huutamaan jotain peelomaisen tyhmää keskelle joukkoa, joka rakastaa kyseistä peliä? Ja ihan vinkiksi, jos ihmiset sanovat etteivät pidä jostain pelistä, he tuskin esittävät.

Kyllä nuo FF VII:n ensimmäiset ylistäjät olivat nimenomaan niitä, jotka olivat pelanneet aiempia osia, vaikka jokaisen wannabe-FF7-haterin on tietysti helppoa vinettää että se sattui olemaan ensimmäinen osa euroopassa.

Jahas, mistäs sinä tiedät? Minulla taas on tullut FF- palstoilla vastaan aina sellaisia henkilöitä, jotka fanittavat FF7:aa ja se on juuri ollut se ensimmäinen, jota he ovat pelanneet. Toinen teoria voisi olla se, että noiden muiden FF:ien jälkeen, jotka ovat aika paljolti Gameboy tyylisiä, FF7:a oli aika shokki FF -faneille, jotka sitten ihastuivat tietenkin kyseiseen peliin, koska onhan se nyt suuri parannus näiden muiden FF:ien jälkeen. Enkä nyt tässäkään koittanut väittää, että "FF7 on oikeesti iha pyllystä, mutta koska se oli eka pleikal ni se o best", VAAN luulen, että suurin osa FF7:n suosiosta oli juuri sen takia, että se tosiaan oli uusi FF-kokemus ja ensimmäinen Playstationin pelaajille.

Wannabe-FF7-hateri sitten.. Hmm.., taitaa olla todella vaikea välttää haukkumisia, kun joku sanoo vähän pahasti lempipelistäsi, eikö? Mutta eihän sinua haittaa jos joku ei pelistä pidä.. ei sentään.

Mitä siitä, että se keräsi samanlaista - ellei jopa suurempaa - ylistystä myös amerikassa ja japanissa, vaikka siellä oltiin julkaistu jo sellaisia pelejä kuten FFIV ja VI, CT ja Secret of Mana näin alkuun, jos nyt pysytään pelkissä Squaren peleissä. Kyllä valtaosa amerikkalaisista ja japanilaisista olivat pelanneet ainakin kutosta ja nelosta seiskaa aikaisemmin, ei PSX käy minään rajana, sillä genre ei ollut tuolloin kovin suuri (paitsi japanissa).

Minua ei oikeastaan kiinnosta mikä muissa maissa on ollut suosittu, koska olen tässä joutunut huomaamaan, että se mikä muissa maissa on suosittua, ei välttämättä ole suosittua Suomessa, joten tuo nyt ei auta asiaasi yhtään. Ymmärrän kyllä, että joo joo, peli on kerännyt paljon arvostusta ja huomiota, mutta haloo? Kai se siihen aikaan keräsikin, kun ajatellaan, että tällainen FF kokemus oli ihan uutta ja hienoa vielä.

[Lord JF]

Olen kyllä samaa mieltä siinä että ihmiset yleensä pitävät sarjoissa parhaimpana osana nimen omaan sitä jonka ovat nähneet/pelanneet/lukeneet enisimmäisenä.
FF VII on tosin ainakin omasta mielestäni kyllä paras niin musiikiltaan, hahmoiltaan kuin tarinaltaankin vaikka materia systeemi onkin jäänyt esim. FF X:n spheregridin (en ole varma kirjoitinko ulkomuistista oikein, kun en ole pitkään aikaan pelannut) varjoon eivätkä grafiikatkaan ole enää niin näyttävät kuin silloin joskus. Tällä saattaa tietysti olla jotain tekemistä sillä että seiska oli ensimmäinen FF jota pelasin.

[Hawie]

Mä rakastan FFVII:tä yli kaiken. Sanotaanko näin että aloitin sen "fanittamisen" silloin joskus kymmenen ykstoist vuotiaana ku mun kaverin isoveli oli pelannu sitä ja sit mun kaveri ja mä ruvettiin kokeileen niin kas kummaa siiä tuli meikäläisen ENSIMMÄINEN Final Fantasy, josta mä pidän.
Miksi, jos eräät sattuvat kysymään. Siksi että...

-Silloin se sattui olemaan niin mielenkiintoinen että kinuin sitä äitiltä synttärilahjaksi
-Vaikka sen grafiikka (meinaan sitä palikkatyyliä, en videoita tai faitteja) olikin surkeahko, siinä on harvinaisen hyvät hahmot
-Ja vaikka en aluks osannu sitä materia kikkaa (siitä on kauan, eka ALL-materia, heitin kaikki sellaiset roskiin tai myin ne, koska en silloin tiennyt mitä HITSIÄ NIILLÄ TEHÄÄN!!!
-SUORAAN SANOEN AIVAN SAIRAAN MAHTAVA PELI, vaikka jotkut kohtaukset tylsiä tai turhia.
plussaa on
musiikki, grafiikka, hahmot..... suurin osa itse pelistä....
jos joku on sattunut pelaamaan kolme ekaa Finaalia, niin eikö ne ole aika hassuja verrattuna seiskaan..

[Steiner]

En mestariteoksesta tiedä... mutta helkutin hyvä peli se kuitenkin on!

Pelin grafiikka on melko karua, mutta sen kyllä ymmärtää, kun peli julkaistiin v.1997. Musiikit ovat loistavat, siitä kiitos Uematsulle. Tarinakin on loistava, mutta muutamat vastukset olivat kyllä melko kinkkisiä (näistä esimerkkinä Materia Keeper). Hahmodesign on sekin (jälleen) loistavaa.

Kyllä tämä peli itse asiassa onkin mestariteos. Yksi parhaita pelaamiani pelejä.

[QuinT]

Elikkäs FFVII voi sanoa mestariteokseksi.FF7 oli ensinmäinen finali jota olen pelannut,kun pääsin pelin läpi tietenki ajattelin että "tässäkö tämä oli???"mutta ei se vielä siihen loppunut onnekseni.Siitä alkoi ankara kamppailu weaponeitten kanssa eli FFVII on kokonaisuudessaan mahtava peli

[WWWWolf]

FF7 on Ihan Hyvä.

Oli ensimmäinen FF jonka läpitten väänsin (hieman huijaten ) ja eka kertaa pelatessa tuntui tosi mahtavalta peliltä. Sittemmin kokeilin muitakin osia tyyliin FF6... jonka jälkeen aloin jo hieman tajuta miksi ihmiset sanovat FF7:ää totaalisen yliarvostetuksi peliksi.

Ei FF7 huono ole kaikesta huolimatta.

Silti, alkujaankaan se ei ole ihan niin hyvä peli kuin monet muista joita olen pelannut (Ultima-sarjan pelit hakkaavat nämä kaikki mennen tullen mitä tulee syvälliseen sisältöön ) ja jää selkeästi ainakin FF6:n varjoon suurimmalta osalta pelillisiä ominaisuuksiaan.

Nintendo-fanipoikanakin FF7 tuntui hassulta kapistukselta - joo, siirtyminen Playstationille lisäsi peliin kaikkea täysin tarpeetonta tuubaa. Ylikömpelösti kahdella pennillä renderöityä videoryönää. Hyi hemmetti. Vahingonilo oli paras ilo, sillä Zelda: Ocarina of Time, joka tuli seuraavana vuonna, hakkasi FF7:n miljoona-nolla kaikilla osa-alueilla. Nyt pelailen FF7:ää myös uudelleen, ja yksi juttu mikä minua pahiten ärsyttää on hiton dramaattiset kameratrikit. Suurin osa simppeleistä taisteluista menee kamerakikkailuun ja voittoposeerauksiin...

Mutta silti, mutta silti - vaikka jankattaisiin kuinka FF7:n vioista, se, kuten sanottua, ei ole todellakaan huono peli. Se on graafisesti ihan kiva, juoni on huvittavan kliseinen ja paikoin ihan hyvä, hahmot ovat loistavia (no Cloud on hemmetin ärsyttävä ja tylsä, mutta muuten kyllä... jo pelin alussa tulee tunne että "oho, nyt minun sitten pitäisi pelata tämä peli läpi kaikkeen kyllästynyttä tylyä pässinpäätä ohjaten"), ja se on kyllä joka tapauksessa, jostain kumman syystä, hauskaa. Sehän on oikeastaan kaikista tärkeintä. Mukava tapa tappaa aikaa. Ja juoni on sentäs niin mutkikas että sitä voi koettaa jopa miettiä. Vaikkakin

Spoiler! taisi joku sanoa asian parhaiten niin, että Final Fantasyiden pelaaminen on nappien painelua ja dialogien seuraamista, valikoiden pläräämistä, ja sitten lopussa tulee se hiton pitkä ja hieno loppuanimaatio, jossa sanotaan että teknologia on pahasta ja luonto vähä niinkö rulez.

Mutta FF7:n jälkeisiin kardinaaliosiin en koske ennen kuin joku antaa ne puoli-ilmaiseksi tai jotain

Sain toissapänä Playstation-versionkin ja istuin ales, kahta päivää myöhemmin olen siinä kohdassa missä

Spoiler! Laiva saapuu satamaan. (Mitä, kuvittelitteko että tässä kovinkaan pitkälle olisi ehditty kahdessa päivässä, mitä? Meni eka kerralla vuosia ennen kuin pääsin tänne asti! Oletteko koskaan kuullut laadukkaasta Eidos-pelistä? Uskoitteko DirectX:n toimivan kuin junan vessa aina ja kaikkialla? Höpö höö...)

Eli kyllä näyttää siltä että tämä silti pitää imussaan.

[Weirdo]

Hyi hemmetti. Vahingonilo oli paras ilo, sillä Zelda: Ocarina of Time, joka tuli seuraavana vuonna, hakkasi FF7:n miljoona-nolla kaikilla osa-alueilla.

Joo, kaippa tässä voisi itsekin alkaa älyvapaasti vertailemaan keskenään ihan mitä tahansa pelejä, vaikka nyt Prince of Persia: Sands of Timea ja Chrono Crossia, lopputuloksena toinen hakkaa toisen kaikilla osa-alueilla miljoona-nolla. Yhtäläisyyksiä kummankin tapauksen verrattavissa peleissä olisi saman verran eli nolla, niillä sitten kumoamaan toistensa hyvät ja huonot puolet, mitä sellaisesta pikkuseikasta että täysin eri asiat tekevät molemmista peleistä loistavia.

Ei sillä, että OoT olisi mitenkään huono peli, itse asiassa varmaankin toiseksi paras peli mitä olen pelannut. Tarkoitus ei ole mitenkään vähätellä sitä.

juoni on huvittavan kliseinen

Heh, taitaa webbiwolfilla olla enemmänkin kokemusta näistä japsiropeista. Kyllähän juuri FF VII on se rope täynnä kliseitä ja tuikitavallisia juonenkäänteitä, ihme juttu että se on silti siinä sivussa juoneltaan sarjan syvällisin ja omaperäisin, selvästi pisin ja toistoa ei ole missään suhteessa, juoni rakennettu siten että sitä on ekalla pelikerralla täysin mahdoton ennustaa ja monet juonenkäänteet yllättivät sillä ettei niitä yhtään osannut odottaa. Muista nyt, että seiskan juoni sen loistavuudesta huolimatta on valettu japsiropemuottiin sopivaksi ja PC-ropeihin vertaaminen on turhaa, kun niissä juonta on lähtökohtaisesti alettu rakentamaan ihan eri kannalta. FF VII on juuri japsiropeksi harvinaisen kliseetön, ja nimenomaan juonellisesti, eikä sitä muutenkaan voi sanoa kliseiseksi, pelimaailma on kuitenkin harvinaisen synkkä, musiikit vähintään yhtä synkkiä ja hahmotkaan eivät ole niitä perinteisiä teini-ihmeitä. Kannattaa pelata vaikka FFIX:ää, jos haluaa pelkkien kliseiden varassa roikkuvan japsiropen, turha siihen on seiskaa (tai kutosta, kasia, kymppiä) sekoittaa.

Mutta kerro toki lisää FF VII:n niistä huvittavasta kliseistä, tähän asti olet ainoastaan maininnut Aeriksen kuoleman, jonka kliseisyys on ihan mielipideasia ja varmasti siihen myös vaikuttaa, että omien sanojesi mukaan tiesit siitä ennen kuin pelasit koko peliä. Ehkä sekään ei pakolla olisi niin kliseinen, jos et olisi tiennyt siitä etukäteen. Odotan mielenkiinnolla kuinka paljon kliseitä sieltä lopulta paljastuu.

taisi joku sanoa asian parhaiten niin, että Final Fantasyiden pelaaminen on nappien painelua ja dialogien seuraamista, valikoiden pläräämistä, ja sitten lopussa tulee se hiton pitkä ja hieno loppuanimaatio, jossa sanotaan että teknologia on pahasta ja luonto vähä niinkö rulez.

Niin, tähän mennessä lähes jokaisen pelin pelaaminen perustuu nappien painamiseen ja ristiohjaimella/analogitatilla ohjaamiseen. On jollain tosiaankin mahtava logiikka, pakko olla siitä sama mieltä.

Mutta FF7:n jälkeisiin kardinaaliosiin en koske ennen kuin joku antaa ne puoli-ilmaiseksi tai jotain

No tästä voisi olla jopa samaa mieltä - ei ole vaivan arvoista pelata niitä. Itse tosin aion vielä XII:tta pelata kun se julkaistaan ja katsoa jatkaako sarja syöksykierrettään keskinkertaisuuten vai saisiko Matsuno jotain mainittavaa aikaiseksi. Jos ei, luovutan sarjan suhteen kokonaan.

[WWWWolf]

Voieiiii. Toivottavasti en satuttanut pahasti.

Joo, kaippa tässä voisi itsekin alkaa älyvapaasti vertailemaan keskenään ihan mitä tahansa pelejä, vaikka nyt Prince of Persia: Sands of Timea ja Chrono Crossia, lopputuloksena toinen hakkaa toisen kaikilla osa-alueilla miljoona-nolla.

Tämä kyseinen vertaus oli sattumalta Päivän Kysymys(tm) siihen aikaan, oli se sitten oikeutettu vertaus tai ei. Silloin sillä oli jotain merkitystä. Oikeastaan hauskaa on lähinnä se, että kumpikin peli on pitänyt pintansa erittäin hyvin ajan hampaan kalutessa niitä.

Koska kuitenkin kyseessä oli kyseisien riitaisten firmojen nerokkaimmat tuotokset, toisaalta voidaan kysyä, kumpaako peleistä voisi huonommalla mielialalla tituleerata pelisarjan lopun aluksi...

Mutta kerro toki lisää FF VII:n niistä huvittavasta kliseistä, tähän asti olet ainoastaan maininnut Aeriksen kuoleman, jonka kliseisyys on ihan mielipideasia ja varmasti siihen myös vaikuttaa, että omien sanojesi mukaan tiesit siitä ennen kuin pelasit koko peliä.

Kuulemma alun pitäen keskustelu meni näin:
Pääkehittäjä: "Urhoollinen sankarikuolema on niin loppunkaluttu juttu! Tapetaan yksi hahmo ihan muuten vain!"
Muut kehittäjät: "Jos halutaan sitä klisettä välttää, eikö olisi helpompaa vain olla tappamatta ketään hahmoa?"
Pääkehittäjä: "Suu kiinni! Täällä tehdään taidetta!"



Ehkä ainoana suurena ongelmana on lähinnä se, että juonipussia ei kaiveta kerralla pohjia myöten, vaan sama juoni on kasattu suureksi osaksi vanhoista aineksista. Tämä ei ole hirveän paha asia - kaikki tekevät tätä, ja aika hyvällä onnella. Sanoin "huvittava", en "naurettava". Huvittavuus tulee lähinnä siitä, että näkee samaa juonentynkää koetettavan uudella tavalla, joka joko onnistuu tai sitten ei.

Ja en puhunut JRPG:istä, vaan kliseisyydestä yleensä. Minulle on aivan sama temmelteleekö mokeltava korsto A-Teamissa vaiko FF7:ssä, tai nouseeko arkusta Dracula valkokankaalla vaiko Vincent tietokoneruudulla. (Toisaalta, avaapa kummaltako ostaisin vähän käytetyn kartanon?)

Tämä juonipalojen kierrätys ja kiillotus on sitten FF7:ssä johtanut siihen, että itse peli on raikas, mielenkiintoinen, ja toimii loistavasti alusta loppuun. Mutta oliko tekijöillä kanttia tehdä pelistä pohjimmiltaan jotain muuta kuin "no tässä on paha yrmy joka pitäis niinku tappaa"?

Tuntuu lähinnä siltä että peli on kasattu kuin nykyaikainen Hollywood-elokuva - kokoelma hyväksi havaittuja ideoita - sen sijaan että tekijät olisivat tarkoituksella etsineet uusia ideoita.

No on se juoni sentään syvällinen, se pitää myöntää. Syvän filosofisen meren pinnalla kelluu kuitenkin selkeästi jotain

Muista nyt, että seiskan juoni sen loistavuudesta huolimatta on valettu japsiropemuottiin sopivaksi ja PC-ropeihin vertaaminen on turhaa, kun niissä juonta on lähtökohtaisesti alettu rakentamaan ihan eri kannalta.

Eli "me haluttais tehdä jotain uutta mutta kun me ei voida! Tää on japsirope!", häh?
Peliformaatilla ja juonella ei tarvitse olla tasan niin mitään yhteistä.

Niin, tähän mennessä lähes jokaisen pelin pelaaminen perustuu nappien painamiseen ja ristiohjaimella/analogitatilla ohjaamiseen. On jollain tosiaankin mahtava logiikka, pakko olla siitä sama mieltä.

Ohitse pointista jotta pusikko kahahtaa.
Pelimekaniikkaa ei ole sentään jätetty aina ja kaikkialla täsmälleen samaksi kuin kultaisella 80-luvulla, jotkut jopa uskaltautuvat miettimään josko jokin muu toimisi paremmin. FF7:n suurin pelillinen innovaatio on se, että taisteluissa, oho, kaikki vuorot eivät enää mene samaan tahtiin vaan joku pystyy mättämään toista vähän eri aikaan. Jippii. Innovaatiopalkinto.

No ei silti, aina kaikkea joka toimii ei tarvitse turhaan korjata.

[Weirdo]

Voieiiii. Toivottavasti en satuttanut pahasti.

No älä nyt noin pitkälle mene. Ei tässä ole mitään syytä, miksi antaisin muitten mielipiteitten omaani vaikuttaa, tartuinpa vaan muutamaan juttuun.

Koska kuitenkin kyseessä oli kyseisien riitaisten firmojen nerokkaimmat tuotokset, toisaalta voidaan kysyä, kumpaako peleistä voisi huonommalla mielialalla tituleerata pelisarjan lopun aluksi...

Eivät Square ja Nintendo olleet riidoissa jos siihen viittaat. Kyse oli ihan siitä, että Square hyppäsi Sonyn kelkkaan halvemman tekniikan takia ja suurin syy oli ennen kaikkea PSX:n käyttämät CD:t. Nytten Nintendo on taas saanut jalansijaa Squaren suunnetelmissa, mutta Cuben huono menestys on luonnollisesti heikentänyt sen asemia parin paremman vuoden jälkeen.

Kuulemma alun pitäen keskustelu meni näin:
Pääkehittäjä: "Urhoollinen sankarikuolema on niin loppunkaluttu juttu! Tapetaan yksi hahmo ihan muuten vain!"
Muut kehittäjät: "Jos halutaan sitä klisettä välttää, eikö olisi helpompaa vain olla tappamatta ketään hahmoa?"
Pääkehittäjä: "Suu kiinni! Täällä tehdään taidetta!"

En kommentoi.

Eli "me haluttais tehdä jotain uutta mutta kun me ei voida! Tää on japsirope!", häh?

Hyvä pointti ja nykyään kieltämättä varsin totta, mutta en tätä en hakenut. Japsiropehan on täysin juonivetoinen peli ja ainoa asia, mikä sitä kuljettaa eteenpäin on juonenkäänteet, kaikki muu tulee siinä sivussa - eli käytännössä japsirope on täysin juonensa varassa. Se on kieltämättä lineaarinen ja helppo tapa kirjoittaa juoni - toisaalta sanoisin, että siinä juuri piilee japsiropejen viehätys. Aina tulee jotain uusia paikkoja eteen, koskaan ei tiedä mitä juonessa tapahtuu seuravaaksi, kuka on lopulta pahan alku ja juuri ja millai sen ja päähahmo(jen) välillä tarina päättyy.

Kaikki riippuu siitä, millai juoni näissä asioissa onnistuu ja ennen kaikkea kuinka aidolta se saadaan tuntumaan. Tämä on tietysti jo enemmän mielipidekysymys, mutta tässä suhteessa FF VII on mielestäni ylivoimaisesti paras. Ei tämä toki ainoa tekijä ole, mutta varmasti se suurin.

Jos tuohon klise-quoteen ottaisin vielä kantaa, olet periaatteessa oikeassa mutta toisella tavalla mielestäni et. Myös Zeldassa löytyy kliseitä jos käytämme yhtä llöysiä rajoja.

Peliformaatilla ja juonella ei tarvitse olla tasan niin mitään yhteistä.

Kyllä itse ainakin pelaan ropeja ainoastaan tarinan takia, mutta sanoisin kanssa että melkein missä tahansa pelissä voi olla syvällinen ja mutkikas juoni, mutta pelin muiden osa-aludein pitää aina tukea juonta, toisinpäin se ei vaan voi toimia jos halutaan tehdä pelistä juonivetoinen. Toki Zeldassa toimii se systeemi, että juoni lähinnä yksinkertainen taustatarina ja antaa lähinnä tarkoituksen, miksi niitä niitä luolastoja kompataan (eli pitää hakea ne ja ne esineet), mutta pelin pääpainoa onkin kokonaan pelattavuudessa.

Ohitse pointista jotta pusikko kahahtaa.
Pelimekaniikkaa ei ole sentään jätetty aina ja kaikkialla täsmälleen samaksi kuin kultaisella 80-luvulla, jotkut jopa uskaltautuvat miettimään josko jokin muu toimisi paremmin. FF7:n suurin pelillinen innovaatio on se, että taisteluissa, oho, kaikki vuorot eivät enää mene samaan tahtiin vaan joku pystyy mättämään toista vähän eri aikaan. Jippii. Innovaatiopalkinto.

Tajusin kyllä, mitä tarkoitit, mutta mahdollisuus saivarteluun oli vain liian houkutteleva. Ja olen samaa mieltä, että FF-pelien suurimmat ongelmat ovat pelillisiä ja sen takia niiden on onnistuttava fiiliksessä/tunnelmassa, sillä ne eivät varmasti ole kovin addiktiivisia pelillisesti. Tämä on taas niitä älyttömän vaikeita kysymyksiä - kummman asettaa etusijelle: pelilliset ominaisuudet vai syvällisen juonen ja persoonalliset hahmot? Itse sanoisin, että riippuu täysin pelistä.

Ja onhan ropeissa myös kokeiltu näitä puoliksi tosiaikaisia taisteluita, joissa ohjataan itse yhtä hahmoa ja tietokone hoitaa loput. Muuten hyvä ja myös addiktiivisempi systeemi, mutta on melko ärsyttävää kun tietokone tuhlaa parhaat erikoisliikkeet johonkin hyttysiin ja leppäkerttuihin. Tekoäly pitää saada paremmaksi ensin. Baten kaitos oli mielestäni toimivin systeemi tuoda jotain uutta kieltämättä tylsiin taisteluihin, mutta se perustui liiaksi tuuriin, vaikka antoikin mukavan paljon varaa taktikointiin.

[Zenes]

Tämä on näitä mielipide kysymyksiä. Kuten tuolla monta sivua aiemmin taidan olla sanonut, niin ei FF VII huono peli ole. Itse asiassa se on todella hyvä ja sitä voidaan sanoa klassikoksi. Itse vain tykkään myös FF VIII:stä aivan yhtä paljon. Enkä osaa verrata näitä, koska näissäkin on niin paljon erovaisuuksia. Omassa tapauksessani FF VIII vain vie voiton pelkästään sen takia, että se on ensimmäinen FF, jota olen pelannut. Se tuo juuri sopivasti nostalgia pisteitä mukaan.

En voi sanoa itseäni FFVII-hateriksi, koska pidän pelistä erittäin paljon. Siinä on kiva juoni, moni puoliset hahmot. Kaikkea mahdollista. Mutta mielestäni tämä kaikki on myös FF VIII:ssä ja vähän päällekin (tykkään junction systeemistä enemmän kuin materioista). Ja ei voi tuomita peliä vain siksi, että se on ilmestynyt toisen jälkeen. Ihan sama jos rupeat vertaamaan jo aiemmin mainittua Prince of Persia: Sands of Timeä ja vanhaa Prince of Persia ykköstä. Itse ainakin pidän Sands of Timestä enemmän kuin ykkösestä, vaikka olen ykköstä pelannut aiemmin.

Itse en oikein edes tykkää näistä FF:n vertailemisesta, mutta muutamat kaverini vain pakottavat siihen, koska tulevat väittämään kaikkea mahdollista (mm. FF VIII:tä huonoksi, vaikka ovat pelanneet sitä alle tunnin). Siitä se keskustelu sitetn lähtee.

[Sunnu]

Voisipas postata tännekin päivitystä, kun eilen otin itseäni niskasta kiinni ja päätin aloittaa "urakan": pelaa ff-seiska loppuun. Ja sanokaa tyhmäksi, sanokaa mielenvikaiseksi, mutta mikä Mahti ja Ylistys, sillä minä olen nähnyt valon! No niih. Tämä tyttö pääsi, kuin pääsikin ulos sieltä Midgarista. Vaikkakin se saamarin heiluri-riippu-hyppää-kyytiin-ähäkutti-osio siinä ihan kiipeilyvaiheen lopussa koettelikin minun hermojani siihen malliin, että vähältä piti ettei ole nyt kovin tunnepitoista tekstiä vitutus-ketjussa luettavana. Mutta whooot! Pääsin ulos kaupungista, eteeni avautui maailmankartta ja oloni oli tällainen -> Okei, olin väsynyt ja kello oli jo siellä lähempänä jotain *mutinaaa köh kaksitoista köh mutinaa* ja minä tepastelin sinne kaupunkiin. (nimeä en jaksa muistaa, mutta kaikki pelanneet tietävät kyllä mikä se paikka oli)

No niin. Juoni pääsi alulleen ja sain selville muutamia erinäisiä seikkoja Cloudin menneisyydestä ja tapasinpas tämän mystisen Sephirothinkin ja olenkos nyt pahemmanlaatuisessa koukussa. Okei, voitte huutaa nyt kuorossa että "mitä minä sanoin", kas noin. Hitto tää pelihän on hyvä, ellei peräti loistava. On se niin hyvä, että en malta odottaa kotiin pääsyä, jotta saan napata pleikan auki ja ottaa ohjaimen kauniiseen käteeni. Pakko päästä pelaamaan. Must.

Luin aiempia postejani ja sen verran edelleen myhäilen, että kun se nyt ykösen peli on, niin grafiikka on mitä on. Hitusen harmittaa kun nyt on ollut kiivasta keskustelua PS3 ja FFVII-demosta, että harmi kun se jää vain demoksi. Olisi ollut mahtikokemus pelata paremmalla graffilla noin loistavalta vaikuttavaa peliä. Kun en vain voi mitään että ne kolmiokengät naurattavat yhä ja Tifan major boobsit taisteluvoittojen jälkeen pistävät posket hehkumaan punaisena. (ilmankos ne poitsut jaksaa kehitellä hahmojaan..) No mutta grafiikasta vielä sen verran, että olosuhteet huomioon ottaen, ne ovat kyllä taatusti sen aikansa huippulaatua ja kumma kyllä, silmä tottuu aika nopeaan. JOS ei katso niitä kääpiökenkiä. Musiikki edelleen rasittaa, en tiedä miksi. Ja kyllä sen ääninäyttelyn puutteen huomaa. Miten upea lisä sekin olisi tuohon peliin.

NO mutta mutta, ei siis frisbailla enää seiskan plätyillä, vaan ne isketään koneeseen ja istutaan pelaamaan. En ehkä parhaimmaksi finaliksi saa tätä ikunaan nostettua, kympissä on kuitenkin niin monia typeriä tunneseikkoja, jotka luovat sen oman viehätyksensä, mutta kyllä minä nyt pikkuhiljaa ymmärrän nämä lukuisat ja taas lukuisat Seppo-fanartit ja muut hehkutus-ketjut. Hieno peli ja en tyksi Barretista edelleenkään.. Tyhmis äijä. Auron Rulezzzz!