Mikä sinua ärsyttää, FFX ja FFX-2 peleissä?

[Astril]

Elikkäs jatkoa Awnan tekemään ketjuun "Mikä sinua ärsyttää FF7-9?"

Kertokaa mikä teitä ärsyttää näissä peleissä, ja miksi?

Minua ärsyttää molemmissa peleissä ääninäyttely, sillä se on aivan surkeaa.
Vanha kunnon "puhekupla" -järjestelmä voittaa ääninäyttelemisen mennentullen.
Myös samojen hahmojen toistaminen ärsyttää hieman.

[Yaden]

Minua ärsyttää se, kun FFX-2 pilasi X:än juonen totaalisesti. Ei todellakaan Yunalle sovi sellainen looki, (FFX-2) eikä kyllä Rikkullekkaan.
X:ässä ei mikään ärsyttänyt (ainakaan pahemmin)
mutta FFX-2 on jo toinen asia. Ihan mukavaa pelattavuutta riitti, mutta olisivat kyllä minun puolestani saanut tehdä paremman.

[Fera]

Final Fantasy X:ssä häiritsi taustattomat hahmot ja vain Auron sai minut kiinnostumaan itsestään enemmän. Toisessa osassa oli jo hiukan kiinnostavampia hahmoja mutta molempia häiritsi sama tekijä; ääninäyttely. En tarkoita että se olisi ollut karseaa kuultavaa, vain hieman parannettavaa. Suoraan sanottuna pidän enemmän kun kuulen hahmojen äänet jolloin heidän luonteenpiirteensä tulevat nopeammin ilmi. Mutta varsinkin X saa miinusta näyttelystään, sillä dialogi ontui joissain kohti pahasti. Mutta koska olen tällainen nykyisti, pidän enemmän äänistä kuin puhekuplista jos se on hoidettu kunnolla. Mutta hieman kiinnostavuutta hahmoihin. Vaikka kaikki olivat erilaisia niin silti en haluaisi vain kuunnella ja katsella heitä vaan miettiä, mitä hänelle on aikaisemmin tapahtunut tai miksi hän on tuollainen. Toivon tämän korjaantuvan tulevaisuudessa.

//Unohtui myös X:n juonen ja lopun pilaus. Kauniit loput kunniaan! Liika tyttömäisyys, joka otti hermoon uusien lookien kera ja tuo spheren metsästys kokonaan. Yunalle vielä hattu ja ruoska niin vóíla! Voi taivas sentään...

[Harmonica]

Final fantasy X:ssä häiritsi eniten liiallinen "elokuvamaisuus", monesta kohtauksesta oli tehty turhan monimutkaisia.
Itseäni ääninäyttely ei niin hirveästi ärsyttänyt, mutta välillä dialogi oli niin täynnä kliseitä ettei voinut olla tuntematta myötähäpeää. Lisäksi surullisenkuuluisa "HAA HAA HAA HAA HAA HAA HAA HAA"-kohtaus herätti halun käpertyä yksin pimeään nurkkaan.

Minuakin häiritsi FFX-2:ssa kympin juonen pilaaminen, ja koko Final Fantasy Kiimaisille Teinipojille-konsepti aiheutti suurta järkytystä.

[Lord JF]

X:ssä ärsytti todellakin tuo ääninäyttelyn b-luokkaisuus. Samoin kuin pelin liika erilaisuus aiempiin FF:iin verrattuna ja aivan ylihelppo loppupomo.

X-2:ssa ärsytyksen kohteita olikin jo enemmän (tai ainakin ne ärsyttivät enemmän). Ärsytti tietysti tuo kunnon juonen puuttuminen, se kun tulee joku itemi se "scoretetaan" perinteisen löytämisen sijaan, liian pirteä musiikki, samoin kuin pirteys ylipäätään, taistelu ja hahmonkehitys järjestelmän meneminen taakse päin, päähahmojen vaatetus, ym, ym,ym.

[Amira]

Final Fantasy X:ssä rakastin ääninäyttelyä, mutta välillä esim. Yuna heitti jonkun herkän lauseen todella nopeasti. Kuin se olisi yhtäkkiä tullut täysin eri nauhalta kuin muu ääni, se suoranaisesti ärsytti niin paljon. Naurukohtaus oli hauska, tosin Tidus yllätti minut HAHAHA -äänellään niin, että ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen kun nauroin tuskissani etsien nolona kaukosäädintä jolla saisin ääntä hiljemmalle. Hahmot olivat kiinnostavia minusta tosin tietenkin Auron veti pisimmän korren tässä ja se oli ihan mukavaa että edes yksi vähän hämäräperäisempi hahmo oli sentään. Rikkukin oli hauska koska hän oli "se yksi Al Bhed tyttö" tuossa porukassa.


X-2:ssa sitten. Tässä ärsytti kaikki, jo idea siitä että X:n juoni saisi jatkoa ärsytti minua. Ei ollut kivaa että tuollainen tehtiin pilaamaan X:n upea juoni, kehtaavatkin. Peli on sitten täysin roskaa muutenkin. Uskomattoman paljon sivuhommia jotka on vedettävä että tulisi niitä vain lisää. Se sai sivutehtäviin sellaisen "pakko tehdä tämä väkisin" -olon ainakin minulla. Tylsiä minipelejä ja tylsä juoni. Painkin oli olevinaan niin hämärä ja upea hahmo, mutta eihän ämmällä ollut minkäänlaista taustaa ollenkaan. Taistelutsydeemikin on liian sotkuinen ja tylsä. Ei ei ja ei.
Ainiin joo, ja pelistä oli selvästi tehty nautinto pervo poika porukalle kun piti jotain hieromista harrastaa [uuh, aahh, juuri siitä!!] sekä perse aina ihan vahingossa oli suunnattu kameraan päin kun meinataan kiellekkeeltä tippua. Argh, kuinka he voivat raiskata FF-sarjan noin.

[Weirdo]

Ärsyttää? Ei kovinkaan monia asia, mutta vastapainoksi ne huonot jutut ovat pelin kannalta tärkeimmillä osa-alueilla. Ensinnäkin, miksi tehdä juonivetoinen peli jonka juoni ei vaan alkuunkaan kehity? Tai no, itse asiassa alku vaikutti lupaavalta, heti alkoi tapahtumaan ja näyttikin jo siltä että parin edellisen alkulämmittelystä oltiin luovuttu. Mutta ei, FFX teki asian päinvastoin ja siinä missä pari edellistä päästi viime hetkillä kytkimestä, tässä pidettiin kytkin pohjassa Besaidista suurinpiirtein sinne Zanarkandiin ja taistelu Yunalescaa vastaan oli alun jäkeen käytännössä ainoa juoneenkäänne, muilla tapahtumilla ja kohtauksilla ei ollut juonen kehityksen kannalta merkitystä. Sama pätee pääpahikseen: kuten Ananaz FF XII -topikissa sanoi, Seymour on juonen kannalta täysin yhdentekevä henkilö, josta jäi - ainakin minulle - pahasti sellainen maku, että jonkinlainen pääpahis peliin oli saatava joten tehdään nyt vaikka tollanen, kunhan joku on. Eipä ollenkaan ajateltu, että yleensä pääpahiksella - jos Seymouria voidaan pitää sellaisena - on myös oleellinen ja näkyvä osa juonessa. Mutta hankala pahikselle oli tehdä osaa sellaiseen, mitä ei ollut.

Tähän liitty myös seuraava asia, eli tuo pelien kohtauksien teennäisyys, joka johtui osittain jo siitä ettei pelissä revitään draamaa joko ei-yhtään-mistään tai vaihtoehtoisesti juonen kannalta olemattomista asioista. Kumpikin yhtä huono vaihtoehto, enemmän pohjaa pitää olla ja draaman pitäisi ennen kaikkea pohjautua juoneen. Ja kyllähän se tapa jolla tämän pelin tekodramatiikka tehtiin, oli aika huvittavaa: jonkinlainen ääninäyttely, lähikuviä niin niin surillisista naamoista ja luonnottoman kuuloista itkua, paikoin vielä elokuva-tyyliin hieman hidastettuna. Eipä tuo enää tarvinnut kuin helvetin huonon ohjauksen, eleet ja puhe menevät ihan miten sattuu.

Eipä kympissä muuten pahempia vikoja ole, ne vain sattuvat osumaan nihin asioihin joihin peli eniten keskittyy. Ja X-2:ta en ole pelannut. Ostin pari kuukautta sitten, mutta myin pois ennen kuin edes edes koittamaan sitä. Voi olla ihan hyväkin, varmaan säästyin paljolta.

[Ceassa]

Hnn... vähän aikaa näitä äwwsyttäviä puolia sai etsiä, mutta eivät nuo kaksi peliä toki mitään täydellisyyden perikuvia ole, vaikka lukeutuvatkin lemppareiksini FF-sarjassa. Tai ainakin tuo alkuperäinen äksä, jatko-osa vaan hiilautuu siinä rinnalla ikäänkuin pienenä lisämausteena. :>

No jaa, ääninäyttely. Se olisi voinut olla hyvinkin parempaa, vaikka toimi kieltämättä ihan kelvollisesti tällaisenaankin. Mutta parantamisen varaa olisi kuitenkin rutkasti ja tästä päästäänkin toiseen aiheeseen, joka on onnistunut tympäisemään minua X:ssä ihan vähäsen: nimittäin erinäisistä tunnepitoisista ja hätkähdyttävistä kohtauksista puuttui kokonaan Se Jokin, koska ääninäyttely ei aivan yltänyt sille tasolle jota olisin noilta kohtauksilta odottanut. Tietyt tärkeät kohdat pelissä jäivät nyt aivan turhan päiten liian värittömiksi sen takia, että ääninäyttelijät eivät olleet täysillä tunteessa mukana. Elokuvamaisuutta sun muita kivoja show-elementtejä oli kyllä vaikka muille jakaa, mutta ääninäyttely oltiin jätetty vähän puolitiehen. Ja sitten huulisynkka. Arf! Ainakin oma huomioni vetäytyi heti ensialkuun hahmojen suun liikkeisiin ("vau, ne puhuu! miten ne tekee sen!"), ja parannettavaa löytyisi tuoltakin sektorilta ihan kiitettävissä määrin. Pitemmän päälle alkoi toden totta häiritsemään se, kun pölinää kuului sieltä sun täältä ja huulet vaan lörpöttivät ihan omia aikojaan. SE:n kokemattomuus paistoi välistä harmittavan paljon läpi, mutta jostainhan se on pakko aloittaa, ja tästä Squaren poijjat eivät pääse kuin ylöspäin. Ja ei FFX:n kohdalla tokkiinsa missään pohjamudissakaan ryvetty, ei suinkaan! Mutta eipä tuo suoritus erityisemmin onnistunut häikäisemäänkään.

Sinänsä jännä (joskaan ei kyllä niin hirmu yllättävä) seikka, että jo X-2:ssa oli havaittavissa huomattavia muutoksia ääninäyttelyn suhteen - ja pelkästään parempaan suuntaan. Hahmot olivat saaneet huimasti lisää syvyyttä, ja huulisynkkakin toimi hienommin, joten siinä suhteessa jatko-osa kyllä pieksää X:n mennen, tullen ja palatessa. Tosin tapahtuihan jo kympissäkin pientä kehitystä äänien osalta sitä enemmän, mitä pidemmälle peli eteni; esim. Tidus kiekuu ja kotkottaa vielä tarinan alkumetreillä hyvinkin rasittavaan sävyyn, mutta loppua kohden hahmo jotenkuten kasvaa ja äänikin muuttuu sitä mukaa asteittain vakavammaksi. Mutta tämäkin on vaan yksittäistapaus, yleiseltä tasolta katsottuna homma on ihan eri.

//Ai niin ja vielä jos palataan hetkeksi tuohon ääninäyttelyyn, niin... noh, välillä homma osattiin vetää kyllä niin överiksi että Nykäsen Mattikin taatusti taipuisi kateudesta vihreäksi. Yksi tietty ilmaisu riittänee kiteyttämään tähän kaiken sen mitä ajan takaa: HAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAH

Pelin lineaarisuuden kanssa minulla on meneillään joku ihmeellinen viha/rakkaus-suhde. Itse peliä pelatessa tuo putkessajuoksu ei niinkään häiritse, mutta heti kun tarttuu johonkin aiempaan Finaliin ja pääsee siellä kurvailemaan ilmalaivalla ympäri maailmankarttaa niin vapaasti kuin vaan mieli tekee, niin väkiselläkin siinä tulee ajatelleeksi, että miten erilainen X:kin olisi, jos myös se olisi varustettu tuolla vanhalla kunnon kartta-systeemillä. Besaidit, Bevellet sun muut matkakohteet pikkuruisina härpäkkeinä kartalla, ja ilmalaiva valmiina viemään sinut mihin maailman kolkkaan tahansa - olisihan tuo aivan erilaista kuin mitä nykyinen "valitse määränpääsi ja olet saman tien siellä" -käytäntö. Mutta kyllä Spira oli maailmana ihan yhtä lumoava ja moniulotteinen jo tuollaisenaan, vaikka pelaaja ei saanutkaan täysin vapaasti liikkua tai lennellä paikasta toiseen. Jotenka sinänsä tämä ei ole mikään varsinainen huono puoli pelissä... mutta sellainen, josta olisin jo ihan pelkästä mielenkiinnosta halunnut nähdä, miten tunnelma olisi muuttunut jos oltaisiin päädytty tuohon erilaiseen vaihtoehtoon, eli tässä tapauksessa pysytty vaan tuossa vanhassa tutussa maailmankartassa. :}

Pompataan tästä sitten osittain tuonne äksä kakkosenkin puolelle ja puhellaan vähäsen X:n lopusta ja jatko-osan vaikutuksista siihen. Pilaajia juu

Spoiler! Viha ja rakkaus osittain ottavat yhteen tämänkin seikan kohdalla, nimittäin tykkäsin kympin lopusta aivan valtavasti sellaisenaan, ja olisin mieluusti voinut jättää kokemuksen siihen ja hyväksyä sen ajatuksen, että Tiittus on nyt kuollut ja kuopattu. Mutta sitten tuli X-2 Happy Endingeineen ja toi miekkosen takaisin maanpäällisiin kekkereihin. Enkä osaa päättää onko tämä loppupeleissä hyvä vai huono ratkaisu, mutta yhtä kaikki - jatko-osan läpi pelanneena ja tuon onnellisen lopun saaneena siitä ajatuksesta ei enää pääse yli eikä ympäri, että Tidus ei sittenkään kuole lopullisesti kympin lopussa, vaan tulee takaisin kuvioihin jatko-osassa. Tietyltä kantilta ajateltuna tämä syö suuren osan X:n lopun nautittavuudesta, mutta toisaalta samalla täydentää paljon suurempaa kokonaisuutta. Mutta kuitenkin jos pelaaja on tutustunut kymppikakkoseen, itse alkuperäinen peli menettää sen seurauksena tietyn makunsa juuri tuon loppuratkaisunsa osalta, joka ainakin itselleni tuli tuolloin ensimmäisellä läpipeluukerrallani hyvinkin shokeeraavana yllätyksenä. Ngff... näinpä, kyllä X-2:lla taitaa loppupeleissä olla hiukka negatiivinen vaikutus tuohon kympin loppuratkaisuun, sillä itse ainakin nykyään huomaan ajattelevani aina päätös-FMV:tä katsellessani että "big deal, se tulee kuitenkin takas", kun taas ennen X-2:sta tuntemukseni olivat aina jotain "NÖYYYYYYYYYY!!" -luokkaa. Siinä on vissi ero, ja voinpa kyllä sanoa nautiskelleeni tuosta jälkimmäisestä huomattavasti tuota toista vaihtoehtoa enemmän.

Iik ukkonen, tulen jatkamaan joskus myöhemmin ->

[Sisko ja sen Sisar]

Sisar: Minua ei X:ssä pahemmin mikään häirinnyt, tykkäsin siitä eniten kaikista pelaamistani Final fantasyistä. Olin vain iloinen, kun lopussa

Spoiler! Tidus häippäsee kuvioista, se oli rasittava tyyppi.

Kuolin kyllä surusta kun

Spoiler! Auronski lähetettiin pois.

Auron olikin melkein ainut mielenkiinnon herättävä tyyppi pelissä.
X-2 on jo eri maata. Minusta taistelujärjestelmä on rasittava, tällaiset hidasjärkiset niinkuin minä eivät ehdi hyökätä ollenkaan, kun vihollinen jyrää päälle.
En valita ääninäyttelystä, mutta asusteet ovet turhan paljastavia. Lisäksi jotkin Dress spheren asut ovat niin täyteenahdettuja, että oikein pahaa tekee. Yunan uusi lookki ei ehkä välttämättä pue häntä, ja koko pelissä ei saa pelata miehillä. Pirteä tyttöenergia alkaa ajan kanssa nyppimään, ja olette varmaan huomanneet, kuinka Brother lähentelee Yunaa. Tässä tekijät ovat tehneet töppäyksen, eivät nimittäin muistaneet että he (en tiedä onko tämä spoileri)

Spoiler! ovat serkuksia. Rikkun isähän oli Yunan äidin veli, näin Rikku on Yunan serkku ja eikös Brother ole Rikkun veli? Näin Brotherkin olisi Yunan serkku. Kauheita sukurukkareita!!!

Että näin. Lisäksi Tidus olisi saanut luvan pysyä kuopattuna. (ja pelistä meni idea kun Auronsi ei enää ole maisemissa)
Ja ne Spheret!!! Voi luoja kun se rätisee vaikka ne oltaisiin nauhoitettu samana päivänä!!! X:ssä 10 vuotta vanhatkin spheret oli paremmassa kunnossa.
Olisin ollut tyytyväinen, jos X-2 oltaisiin tehty kertomaan Braskan, Jectin ja Auronskin matkasta. Se olisi saattanut olla kiintoisampi.

[James Potkukelkka]

Ihme ettei tätä olla mainittu mutta allekirjoittanutta ärsyttää FFX:ssä se, että näyttejä ei voi skipata. Ensimmäisellä läpipeluu kerralla näytit katsoo mielellään, että saa tietää miten peli etenee,mutta toisella kerralla näyttien katseleminen maistuu puulta kun tietää mitä siinä tapahtuu, mitä hahmot tekevät ja sanovat ym. Sitten jos on joku vaikea vastus johon voi kuolla monta kertaa ja joka edeltää runsaasti näyttejä ennen taistelua(Yunalesca tulee ensimmäisenä mieleen), silloin alkaa säädin lennellä kun joutuu katsomaan samaa näyttiä kymmenen kertaa perätysten jos ei voita vihulaista. Jotkut hahmot ovat myös erittäin ärsyttäviä, Tidus eritoten. Sitten mainittakoon vielä se,että peliin pitää tunkea uberpomoja joilla on monia miljoonia HP:ta, joten pitää aloittaa se monien tuntien hahmonkehitys jossa joutuu vuodattamaan verta, hikeä ja kyyneleitä. Onneksi zanmato on keksitty.
Enhän minä tietenkään käytä sitä

FFX-2:ssa ärsyttää pelin kulku ja typerät minipelit sekä pelihahmojen vähäpukeisuus. Inhottavaa kun pitää tehdä "missioneja" että pääsee pelissä eteenpäin. Minipelit kuten Gunner's gauntlet ja ne Calm landsin susiravit olisi voitu jättää suosiolla pois. Mainittakoon vielä tämä vähäpukeisuus. FFX:ssä Yuna oli kuin joku nunna ja nyt se näyttää ihan joltain h... ööh prostituoidulta. Rikkukin on sen näköinen vaikka ei ole edes täysi-ikäinen.

//Se piti mainita, että X-2:ssa ärsyttää se, kun juoksee bridgellä, Rikku ravaa koko ajan perässä

[Roxsheena]

Kymppiä haukutaan ihan liikaa siihen nähden että niin moni on kuitenkin sen ostanut. On ehkä totta että grafiikkoihin panostettiin juonta enemmän, mutta en nyt kutsuisi X:ää ihan totaaliseksi katastrofiksi. Viihtellistä arvoa löytyy, vaikkei juoni oliskaan parhain mahdollinen, myös musiikit miellyttävät korvaa.

Kymppiä varjostaa jo jonkun tuolla edellä mainitsema jatko-osa X-2, joka pilasi ensimmäisen osan surullisen, mutta vaihteeksi erilaisen lopun. Kun näitä kahta Finalia vertaa toisiinsa, huomaa kyllä kumpi on onnistuneempi. Jatko-osa oli varmasti tarkoitettu niille jotka erityisesti pitivät FFX:stä eikä niille jotka sitä vihasivat. Onko järkeä edes ostaa se siinä toivossa että se olisi jotenkin edeltäjäänsä parempi?

Kympissä en pitänyt Blitzballista ja jatko-osassa pidin vielä vähemmän, blitzaamisesta oli tullut pelkkää katsomista johon ei voinut edes itse vaikuttaa, siksi en koskaan edes tehnyt tätä tehtävää.
FFx-2:sta löydän kuitenkin edeltäjäänsä paljon enemmän huonoja puolia, kuten hirvittävän musiikin, jota edustaa muunmuassa taisteluissa pauhaava casino-mökkälä. En myöskään pitänyt siitä että tapahtumat olivat tehtävien muodossa, jo ennestään rajattu maailma tuntui vieläkin putkimaisemmalta. Pidän enemmän FF8 tai FF9 tyylisistä laajoista maailmoista, joissa saa itse kulkea. On kuitenkin olemassa hyviäkin 'putkimaisia' pelejä, jotka yleensä sentään pelastaa hyvä juoni.

Inhosin FFX-2:n pientä hahmovalikoimaa ja sitä ettei yhdelläkään miespuolisella henkilölla saanut pelata. Gippal, Baralai ja Nooj olisivat olleet loistavia siihen tarkoitukseen, heillekin olisi voinut laittaa omat Dresspheret(kirjoitusasu?). Yunasta myös yritettiin pakolla vääntää iloisempaa ja positiivisempaa, mutta tulos oli aika epätoivoinen, olisi tyttö vaan pitänyt vanhat peittävät vaatteensa ja jättänyt paljaan pinnan muille.

Graafisesti kovin kauniita roolipelejä molemmat ja mukavaa ajanvietettä. Juonta olisi kyllä kummassakin pitänyt hioa toden teolla ennen julkaisua, mutta Squaren sedät ja tädit taisivat tuolloin olla jo liian väsyneitä sellaisten "pikkuseikkojen" muuttamiseen :/.

[Edgemistress]

X: Ääninäyttely. Se ärsyttää eniten, pilaa välillä tunnelman täysin kokonaan ja melko kehnosti toteutettu. Lisäksi taistelut ovat makuuni aivan liian hitaita. Pomotaisteluihin taktisempi systeemi toki sopii loistavasti, mutta rivihirviöiden kaataminen kestää rasittavan kauan. Musiikki on myöskin paikoin todella tylsää, vaikka toimiikin taustalla. Myös hahmoihin kaipaisi paljon lisää syvyyttä, melko kuivaa poppoota, jopa monien tämä kehuma Auron. Juonessa sen sijaan ei ole mitään vikaa, tosin en ole edelleenkään ymmärtänyt kaikkia sen hienouksia. Loppu ei oikein vakuuttanut.

X-2: En ole vielä pelannut loppuun, mutta pidän tästä pelistä paljon. Ääninäyttely toimii paremmin vaikkei vieläkään oikein loista, hahmoissa on paljon enemmän syvyyttä, nopeat taistelut miellyttävät vaikka uskomattoman helppoja ovatkin eikä mitään taktikointia tarvitsekaan (yksinkertaisuus ja helppous sopii minulle ). Musiikki ei ole Final Fantasy -mittakaavalla kovin hääppöistä, mutta ei se huono ole, eivätkä alkuperäisen kympinkään musiikit oikein iskeneet. Pidän onnellisista lopuista, joten vaikka Tiduksen takaisin tulo tavallaan pilaa X:n lopun, niin ei se haittaa Tosin en ole tätä loppukohtausta vielä nähnyt. Että mikä minua sitten ärsyttää, niin jotkut asut ovat liian paljastavia makuuni, varsinkin Rikkun puvut (Yunan uusi look on mielestäni itseasiassa oikein nätti ja muutos oli hahmolle ihan tervetullut), ja juoni on liian heppoinen. Useat minipelit ja tehtävät ovat sen sijaan ihan mukavia, vaikken toivokaan sarjan pelien jatkossa menevän tähän suuntaan.

[Fumi]

FF kympissä ärsytti eniten hahmojen puhetyylit.
Esimerkiksi Yuna ainakin kuulosti siltä kuin ei olisi paljoa harjoitellut replojaan.
Ainakin nämä ihme "Okay" huudahdukset ärrrsyyyttivät hiukkasen.
Miten se osasi puhua niin nopeasti..?
Hahmot sinänsä olivat kyllä minun mielestäni ihan ok, koska olivat jokainen erilaisia hahmoja ja ikäeroja löytyi jonkun verran.
Ja tietysti tämä kuuluisa naurukohtaus oli aika...erikoinen.

FF kymppikakkosessa ärsytti taas se, että ei ollut kuin kolme hahmoa ja nekin olivat kaikki naisia (vai oliko joku sittenkin mies?nääh...).
Vaattet olivat tiukkoja ja vähäisiä, mutta seksi myy.
Ääninäyttely tosiaankin parantui tässä osassa, varsinkin Yunan kohdalla sen huomasi.
Toki tämä osa pilasi alkuun edeltäjänsä, varsinkin kun tiesi,

Spoiler! että Tidus palaa lopussa.

Näin ajattelin aluksi, mutta nyt on kyllä suuret halut saada peli lopetettua parhaimmalla lopulla (yay, sain 100 % täyteen!). [Huomautus!En ole saanut parhainta loppua, koska unohdin puhua Maechenille!!Argh!]
Sitten tietysti kaikki ne minipelit on minusta turhia.
Mitä virkaa Blitzballilla on enää tässä pelissä?

Onhan se ehkä vähän tyhmää, että kymppikakkosessa joitakin prosentteja saa vain tietyillä valinnoilla, mutta en minäkään olisi saanut sataa prossaa täyteen ellen olisi käyttänyt New Game plussaa ja antanut yhtä Sphreä New Yevonille.Noh..

Kymppikakkosessa on kuitenkin minun mielestäni enemmän haittapuolia kuin kympissä.Varsinkin uusi taistelujärjestelmä oli täyttä hevosenkakkaa...

-Antakaa anteeksi sekava teksini...

[Fiyaa]

FFX :
Tidus ja Tiduksen AHAHAHAHAHAHA. Siihen tuli justiin äitin miesvieras kattomaan peliäni ja Tidus "AHAHAHAHAHAHAHA", miesvieras kyseli että onko tuo videopeli ( tyhymä setä ) ja nyökkäsin. ja AHAHAHAHAHA jatkui ja miesvieras lähti pois. Tidus on plöö. Seymourista en tykännyt myöskään, ärsyttävä, mutta olin niin ovela että aavistin alussa Seymourissa jotain epäilyttävää. Muhhah. Ja Wakka on myös ärsyttävä. "(jotainmölinääpuhetta), ya?" Argh. Ja Yunalesca. Kivaa kun se kuoli mun kauniissa käsissä. \o/ Ja vaikken ole sitä vielä todistanutkaan että Auron lähetetään, silti se on justiinsa ärsyttävää. Auron. ;___;

FFX-2 :
Sitä pelasin ennen X:ää. Taisi olla virhe. X oli parempi. X-2:sessa on ihan plöötä kun ei voi vaihtaa hahmoja. X:stä tykkäsin enemmän. Tyttöenergia on kivaa, mutta X-2:sessa sitä on liiaksi. Yunan ja Rikkun uudet tyylit ovat niin göö kun voi olla. X oli parempi.

//: Yuna ei muuten näytä Yunalta X-2:sessa, liian pissis.

[zZzMort_RaineyzZz]

Itse asiassa mä rakastin oikeestaan koko ffx:sää..
tykkäsin hahmoista ja tarinasta (eka jota oon pelannu.. )
loppu oli ihana ja surullinen.. ja surulliset loput on parempia ku
happy, happy ending.. Vaikka tykkäsinki Tiduksesta, seymourista ja
Auronista, oli hyvä että ne kuoli.. aattelin et tosi ihana loppu..
Sitten tuli se ffx-2.. se oli ihan ok pelata, mutta ärsytti
että hiljasesta ja rauhallisesta yunasta oli tenty joku
teini ihquttaja.. (tai siltä se vaikutti..) ffx:sää pilas
ffx-2... sitten lopussa Tidus palas jos sai ne endingit.... ihan ok joo..'
mut ei se loppu ollu yhtään koskettava, juoni pilattiin..
sit siinä ei ollu oikein mitään siistejä äijiä.. niiku auron yms..
Gippal, Baralai ja Nooj sentään toi jotain väritystä..
sit se ffx-2 taistelu järjestelmä oli ärsyttävä..

no täs oli mun sekava mielipide..