FF7 Advent Children - keskustelua elokuvasta (RUTKASTI SPOILEREITA!)

[Ceassa]

Keskustelua elokuvasta. Yritetään siis pysyä annetussa aiheessa. Itse pelille on pyhitetty monia muita ketjuja. Itse poistan tasan tarkkaan jokaisen postin, joka ei sivua elokuvaa vaan puuttuu pelin pikkuasioihin.
-Candy


Oukei, jossain tuolla irkin puolella oli jo eilen puhetta siitä että nyttemmin kun tuo AC näyttäisi levinneen jo melko monen foorumilaisen ihailtavaksi, niin tällainen ihka oma topikki elokuvan nähneille voisi olla tarpeen. Ettei aseteta tuota perus AC-topikkia minkään hirmu suuren kiusauksen valtaan, kun eri suuruisia juonipaljastuksia lentelee nytten takuulla sieltä sun täältä (ilman laatikoita tahi ei), ja moni varmasti haluaa pysytellä niistä vielä niin kaukana kuin vaan mahdollista. Jotenka, tämä areena olkoon vapaa kaikennäköiselle Advent Children -keskustelulle ja palautteelle, olipa kyseessä sitten rankimman luokan spoilereita tahi pelkästään jotain muuta mainittavaa.

Älä siis lue alaspäin jos et ole vielä Advent Childrenia nähnyt, tai et muuten vaan halua katselukokemustasi pilattavan! Sisältää taatusti monenlaista spoilaavaa materiaalia, joten liikutte etiäppäin ihan omalla vastuullanne.

































Vielä täällä? Hyvä.

Näin, mistäs nyt aloittaisin! Tässä voi nyt tulla kaikenlaista juttua ihan satunnaisessa järjestyksessä, kun kirjoitan sitä mukaa kun nämä mieleen pölähtävät (jos yritän pistää asiat ylös siinä järjestyksessä kuin ne elokuvassa ovat, niin unohdan taatusti puolet mitä halajan tuoda esille). Mutta juu, mainittakoon nyt ensin muutamia elokuvan huippuhetkiä.

Aeris-kohdat olivat jotain ihan älytsin kaunista. Jostain syystä pelkäsin hamaan loppuun saakka, että SE olisi keksinyt pistää tuon tyttösen vielä jollain muulla tapaa AC:n kuvioihin mukaan (henkiinherätys tjsp, jyy nou), mutta luojan kiitos tyttönen pysyi siellä minne kuuluikin. Hänet oltiin kuitenkin saatu elokuvaan mukaan jollain niin käsittämättömän kauniilla ja koskettavalla tavalla ettei toista. Pieniä välähdyksiä pitkin elokuvaa, ja sitten se ihkaviimeinen esiintyminen ja hiljokseen valkeuteen poistuminen Zack rinnallaan. Oih! Hirmuisen nätti ja viehko tyttö se on, ja täytyypi sanoa että Advent Childrenin myötä Aeriksen pisteet nousivat silmissäni ihan hitusen ylöspäin. Tähän asti hahmo ei ole ollut FF:ien saralla mikään erityinen suosikkini (lähinnä päinvastoin), mutta AC sai tyttöön jotain ihan uutta hehkua jajaja tykästyin.

Taistelukohtausten parasta antia oli ainakin se Bahamuttia vastaan käyty möykytimöykyti-pätkä. Sydäntä lämmitti eritoten se Cloudin viimoinen isku ja siihen valmistautuminen, tarkoittaen siis sitä kun kaikki nämä tutut ihanat sankarimme kukin vuorollaan avittivat Cloudia saavuttamaan vauhtinsa. Jotenkin se oli vaan niin kovin voimakas ja tietyllä tapaa kaunis kohtaus, että kylmät väreet lähtivät vauhtiin oitis. <3 Nuo samaiset hahmot, jotka kaksi vuotta sitten taistelivat Cloudin rinnalla ja sittemmin hävisivät kukin minnekin, saapuivat vielä kerran epäitsekkäästi pilviveikon avuksi. Iiiih, tämä arvostaa.

Yksi suosikkihetkistäni AC:ssa on myös sellainen ihan muutaman sekunnin mittainen hassu pätkä, joka tulee siinä vaiheessa kun Cloud on matkalla sinnesinne Forgotten Cityyn ja kohtaa jälleen Kadaj'n poppoon. Se melko lyhyt hetki siinä yhdessä välissä, kun Kadaj lähtee veljiensä keskeltä kävelemään kohti Cloudia heilutellen kättään silläviisiin hauskasti ilmassa, ja kaikki lapset pompahtavat hänen käskystään esiin. Täydellinen kohta! Oikeasti! xD Se "pumpumdumpum" musiikkikin siinä taustalla on jotenkin niin loistava ja aivan nappi valinta tuohon kohtaan. Minä en tiedä mikä tuossa on, mutta eilenkin huomasin kelailevani elokuvaa koko ajan tuohon samaiseen kohtaan ja tuijottelin sitä kerta toisensa jälkeen joku aivan typerä virne naamallani. Tämä kohtaus sai minut ihastumaan Kadajiin ihan kympillä jajaja... voi jee *tuijottelee pätkää jälleen silmät kiiluen*

Lozin kännykän soittoääni sai minut ihan aidosti hymyämään vallattomasti. Kun tuo tuttu voittofanfaari alkoi mölyämään taustalla, niin ajattelin ensin että "oh pu-LEASE, ette ole tosissanne", mutta sitten kun selvisi että mistä tuo ääni kantautui, niin ei siinä auttanut muu kuin naurahtaa ihan vilpittömästi Squaren kekseliäisyydelle. Kertakaikkisen täydellinen läppä tuohon väliin!

Cloud vs. Kadaj -taistelun aikana soinut Jenovan teema sai sekin kylmät väreet liikkeelle. Tai no tarkalleen ottaen värinä alkoi jo juuri ennen sitä yhteenottoa, kun tuo tuttu musaakki alkoi hiljalleen pilisemään taustalla. Minä pelkäsin tuota musiikkia ennen ihan tajuttomasti, ja yhäkin se saa sellaisen pienen *gulp*-olon päälle. :> Ja sitten... hetken aikaa soituaan, ja Cloudin ja Kadaj'n vähän aikaa oteltua, hetki ja musiikki pysähtyy ja kääntyy aivan päinvastaiseksi... ja taustalla alkaa soimaan aivan uusi, tuttuakin tutumpi kappale. Toden totta, kun Sephiroth yhtäkkiä ilmestyi kuvioihin niin sydämeni jätti taatusti pari lyöntiä väliin. Cloudin ilme kuvasi täydellisesti omiakin tuntemuksiani, ja koko tuon Sephirothin esilläolon ajan hädin tuskin uskalsin hengittää, kun tapitin silmä tarkkana ja kädet tuolin selkänojaan puristuneina, että miten tässä nyt käy. Sephiroth oli upea. UPEA! Tosin odotin jotain - en tiedä mitä, mutta jotain - hiukkasen enemmän tältä viimeiseltä kohtaamiselta, mutta tällaisenaankin kohtaus onnistui hätkäyttämään ja kutittelemaan sisuskalujani oikein mojovasti.

"Hei olen Ruden takamus ja teille katsojille on tärkeää, että näette minut tarkemmin kuin välttämättä haluaisitte" -kohta oli aika tahattoman koominen. xD Square-eeniksi on sairas, sairas yhtiö.

Reno ja Rude oli tosiaan tämän elokuvan "se pakollinen hauska parivaljakko". Aluksi hihittelin Renolle sydämellisesti, sitten katselin typertyneenä hänen käyttäytymistään, sitten hihittelin taas ja lopulta päädyin siihen tulokseen, että nuo Renotuksen hassuttelut olivat pelkästään hyvällä tavalla hupsuja. Rudekin yritti siinä Turks-kollegansa rinnalla olla niin coolia ja kovaa, mutta välistä hänenkin kuorensa sortui. ^^ Noiden poikien keimailuja oli kyllä hauska seurata. Yksi näiden kahden loistohetkistä oli myös se kohtaus siellä sillalla tutun Turks-teeman soidessa taustalla. Mahtavaa. :}

...Mröööh~ voi heissuliveissuntaas kun nyt pasahti vähän kiirus päälle enkä ehdi tämän enempää löpisemään, mutta tässäpä päästiin jo ihan nätisti alkuun. :] Palaan takuulla myöhemmin hehkuttamaan ja arvostelemaan AC:ta lisääkin, mutta sitä ennen: iskekäähän nyt tekin pöytään kaikki omat ajatuksenne tästä ihanaisesta elokuvasta!

Siissa kuittaa ja palanee astioille myöhemmin~

//Ai niin, ja tuo otsikko voisi olla joku parempikin, mutta laitoin nyt alustavasti tuollaisen. Muokatkaa joku sitä erilaiseksi jos tarve vaatii, tuo on nyt vähän... no joo tommonen noin. *osoittelee epämääräisesti sormella ja valuu hitaasti paikalta*

[Ryyni]

Jaahas....Sama kuin edeltäjällä, sitä mukaan kuin mieleen tulee niin paukutetaan.

Sephy....Ihanaa että vanha hopeaharja tuli takaisin, mutta tapa jolla hän lähti oli kyllä pettymys. Jatko-osalle jätettiin paikka, kun nyt näyttää siltä että Sphyä ei saa hengiltä, ei niin millään. Mutta One Winged Angel kappaleena on kyllä tyrmäävä.

Niin, ja miten on mahdollista että Cloud pieksee aina Sephyn, vaikka on tätä huomattavasti heikompi....Antakaa nyt realistisuuden takia Sephylle yksi voitto, muuten menee turhan Looney Tunes meiningiksi.

Kadaj ja muut Silver Haired Menit olivat osaava lisä hahmokaartiin, tosin heidän syntytaustaansa olisi hieman vielä valoittaa, minulle ei riitä että he ovat henkiä, jostain nekin sikisevät.

Ja muut heput olisivat kyllä voineet saada isomman roolin, koska Cloud ei olisi yksin pystynyt pysäyttämään Meteoria, ja taas turvautui muiden jeesiin, mutta näille apureille annettiin vain pari kommenttia. Lukuunottamatta Vincent Valentinea.

Reno ja Rude...Noh, Turksit ovat aina olleet lähellä sydäntä, joten nämä rentut saavat pelleillä juuri niin paljon kuin haluavat. Muistettakoon että jos VII:ssa he antoivat Cloudin jatkaa matkaansa Wutaissa koska olivat juotolla ja vapaalla. He tekevät hommansa, mutta omalla tavallaan.

Tähän väliin mainittakoon että Rude oli selkeästi tehty Dwayne "The Rock" Johnsoniksi.

Ja tempo oli kyllä turhan tiukka. Yksi pieni hetki olisi voitu tuhlata jälleennäkemiseen, ja pieneen jutteluun. Nanaki myös varmasti oli tietoinen Geostigman todellisesta luonteesta.

Materia oli hienosti käytetty koska elokuva olisi voinut kompastua tähän seikkaan. VII pelanneet varmasti tuntevat Knights of the Roundin, joten hienoa että materian käyttö oli tätä, että Yuffie piti sanansa, ja otti kaiken, ja SHM sai vain muutaman niitä, sekä Cloud ei suostunut käyttämään materiaa....

Kyllähän siinä herkistyi kun lopussa näki Zackin ja Aeriksen. Mutta niin monta kysymystä jäi auki, jotta nyt vain odotetaan seuraavaa SE:n tekelettä VII liittyen, joka julkaistaan ehkä joskus todennäköisesti.

Ja Cloud voisi jo pikkuhiljaa tajuta että Tifa on valmis muuhunkin kuin ystävyyteen.

Miksei SE voinut tehdä hieman syvällisempää alustusta tai auttaa hieman ihmisiä jotka eivät ole nähneet elokuvan 50 tunnin mittaista alkunäytöstä, koska tässä olisi ollut mahdollisuus täyttää ne saappaat jotka Spirits within jätti täyttämättä.

Nyt ei muuta tule mieleen. Voi vaikuttaa siltä että vihasin ja halveksuin elokuvaa tämän viestin perusteella, mutta päinvastoin. Oli vain pakko tuulettaa vähän jotta pystyy katsomaan toisella kerralla ilman pakkoa puhua kokoajan jollekin kuinka jotain pitäisi muuttaa.


Mutta se olen vain minä, ja minä olen Ryyni, ja Ryyni on hieman pikkutarkka joskus. Aina...

[Ben]

Jaa, tällänen kerittiin sitten tehdä. Mode voisi vaikka siirtää sen tähän topikkiin.

http://foorumit.fffin.com/showpost.p...&postcount=805

[Ryyni]

Mielellään ei, koska tuolla toisella olisi hyvä pitää ei spoilereita meininki. Parempi että ne jotka elokuvan ovat nähneet ovat toisaalla kuin ihmiset jotka haluavat vain tietää elokuvan saatavuuksista ja hieman mistä on kyse...

[Ananaz]

Huh huh.

Olipa kyllä aika melkoista jöötiä tämä Advent Children. Pistää jälleen kerran miettimään, miksi Square edes vaivautuu yrittämään näiden FF-leffojen tekemistä, kun talossa ei ilmeisesti ole ketään jolla olisi minkäänlaista käsitystä kokopitkän elokuvan tekemisestä. Advent Children ei oikein edes tuntunut kunnolliselta elokuvalta; siinä ei ollut juuri minkäänlaista jatkuvuuden tunnetta, kerronta oli kaikkea muuta kuin sujuvaa ja leffassa vain hypittiin kohtauksesta toiseen huteria aasinsiltoja pitkin. Tästä syntyi lähinnä vaikutelma siitä, ettei AC edes _yrittänyt_ olla elokuva, vaan enemminkin pino yhteen pötköön liimattuja, pelistä irrallisia FMV-kohtauksia, ja tästä johtuen kokonaisuus oli kamalan rikkonaista ja aivan mahdottoman työlästä katsottavaa. Ohjaaja Tetsuya Nomura tietää ehkä mitä hyvän videopelin tekemiseen vaaditaan, mutta elokuvan ohjaamiseen vaaditun dramaturgian päälle hän ei kyllä ymmärrä yhtikäs mitään. Eipä tosin paljoa auta typerä tarinakaan, joka sortuu teennäisiin kliseisiin ja jää vielä säälittävän ontoksi, kun valtaosa leffan kestosta kulutetaan taistelukohtauksiin.

Taistelut olivatkin leffan epäilemättä onnistunein osuus ja ensimmäisen puolikkaan ajan ne onnistuivatkin pitämään mielenkiintoa kohtuullisen hyvin yllä, mutta jatkuvan ylisyötön vuoksi niidenkin WOW!-tekijä katosi ennen pitkää, ja lopun taistelut lähinnä haukotuttivat täysin ylilyödyllä epäuskottavuudellaan. Eipä tälläiseltä tietysti minkäänlaista realismia voisikaan odottaa, mutta kun homma menee siihen että kaikkia fysiikan lakeja uhmaten hahmot vain lentävät pitkin taivaita suihkien aikaa ja avaruutta halkovia Limit Breakejään, ympäristön räjähdellessä ja geneerisen tekno-hevin soidessa taustalla, niin kyllä siinä pidemmän päälle alkaa tosiaan kaipaamaan jonkinlaista - edes pientä - maanläheisyyttä. Monet ovat valittaneet leffan lyhyydestä, mutta itse en kyllä tätä mielipidettä jaa. Mitä hyötyä jostain puolen tunnin lisäajasta olisi ollut, jos jo nyt käytössä ollut aika tärvättiin yksinomaan näyttäviin taistelukohtauksiin juonen unohtuessa jonnekin taka-alalle..?

Ja on kyllä pakko sanoa - vaikka kaivankin varmaan jo turhaan verta nenästäni - että eipä leffan audiovisuaalinen toteutuskaan järin suurta vaikutusta tehnyt, vaikka siitäkin kauheata mekkalaa ollaan pidetty. Olihan Advent Children tietysti nätti ja kaikkea, mutta kun neljä vuotta sitten julkaistu The Spirits Within on edelleen kauttaaltaan paljon, PALJON yksityiskohtaisempi ja näyttävämpi - puhumattakaan sitten jostain Onimusha 3:n alkuvideosta - niin ei AC ainakaan mitään suurempia Ooh-elämyksiä päässyt aiheuttamaan. Musiikki ei sekään juuri vakuuttanut, sillä ylikäytetty Black Mages -rokki ei istunut etenkään taistelukohtauksien ulkopuolelle lainkaan, ja seiskan taistelukappaleiden sovituksissakaan ei oikein ollut mitään muuta uutta kuin kamalat kitararevitykset ja tökerö taustajumpe. Musiikki tosin hukkui paikka paikoin äänitehosteiden sekaan, joten ihan tyystin en sitä viitsi vielä lähteä tuomitsemaan, vaan odotan soundtrack-julkaisua.

Tämän vinetyksen keskellä täytyy tosin sanoa, että Advent Children tuntui perustuvan pitkälti nostalgiaan, minkä vuoksi se ei minuun varmaan toiminutkaan. Itse en koskaan ole pitänyt FFVII:tä millään tapaa sarjan parhaana osana (saati sitten maailman parhaana pelinä), joten en ymmärrettävästi leffan varsinaiseen kohdeyleisöön kuulunutkaan. Leffa tuntui olevan suunnattu ennen kaikkea juuri niille kaikkein fanaattisimmille FFVII-faneille, joille riittää kun pääsee näkemään Cloudin ja Sephirothin tappelemassa ältsimageessa CG-kohtauksessa One-Winged Angelin soidessa taustalla. En kyllä odottanutkaan leffalta juuri mitään, mutta sen verran olisin kyllä toivonut, että tarinaan olisi panostettu edes _hiukan_ enemmän. Tälläisenään koko Geostigma jäi todella latteaksi, ja lopun puhdistava sade ja Cloudin "En ole yksin!!1" -jörgeni oli yksinkertaisesti aivan hirvittävän kliseistä.

Mainittakoon nyt vielä tähän loppuun, että Advent Childrenin huumori imee mutaa. Oikeesti. Joo, tokihan Reno ja Rude olivat alunperinkin varsin omalaatuisia tyyppejä, mutta heidän muuttamisensa täydellisiksi idiooteiksi pelkän komiikan vuoksi oli todella, todella huono ratkaisu, etenkin kun heidän säälittävä kohelluksensa ei missään vaiheessa ollut edes etäisesti hauskaa. Oikeastaan koko leffan ainoa kohta joka sai edes hymyilemään, oli Lozin Victory Fanfare -soittoääni.

Että silleen. Tälläinen jälkimaku minulle on kahden katsomiskerran jälkeen jäänyt. No, ainakin saatiin vaihteeksi pelileffa joka on uskollinen lähdemateriaalilleen, tällä kertaa vain vähän liiankin kanssa.

[Eetami]

Nähty on ja hienoinen pettymyshän siitä tuli. Odotin jotain paljon monimutkaisempaa tai jännittävämpää. No lievä pettymys, kyllä sen silti katsoi, ja kyllä sen silti tulen ostamaan.

Ensinnäkin, jotkut asiat elokuvassa oli tehty _aivan_ läpällä. Kävi jo loppuvaiheessa ärsyttämään tämä "tekohilpeys ja -hauskuus". Elokuvana se oli kohtalainen, ainakaan musiikin puute ei häirinnyt. Enemmänkin häiritsi jatkuva musiikki, ja jotkut musiikit ei johonkin kohtaan vain sopinut. Nauroin kyllä pahasti "voittotunnarille", joka alkoi Luzin puhelimessa soimaan =D. Loppujen lopuksi elokuva oli kuitenkin ihan mukavaa katsottavaa, kun ottaa huomioon, että se on _pelin_ jatko-osa.

[Yaden]

Siis hetkonen..
en ole oikein pysynyt ajan tasalla, missä ihmeessä olette nähneet kyseisen leffan??11

[Ryyni]

Kotona.

Minä ihan syvästä halveksunnastani Square-Enixin tyyliä kohtaan missä kusetetaan (harvoin kiroilen, nyt on pakko) asiakkaita, maksavia sellaisia, olen tämän hommannut tuolta internetistä. Se on se pyöreä paikka.

Maksan kyllä sitten joskus 2007-2008 kun elokuva Suomeen saapuu täyden hinnan, mutta enpä viitsi itseäni kiduttaa SE:n mokien takia...

[Prinsessa Garnet]

Pakko minunkin on sanoa sanani leffasta.

Advent Children on minusta hieno tekele kyllä ^^ Ja todella uskollinen itse pelille. Olisivat vaan voineet nyt tehdä siitä vähän pidemmän mitä se nyt oli. Ei se olisi ketään varmaan tappanut. Tuntui leffaa katsellessa että asioita on yritetty tunkea niin paljon tähän pieneen esitysaikaan että. Ja vieläkin enemmän sisältöä olisi voinut laittaa. Esimerkiksi muiden Avalancen jäsenten esittelyä ja muuten vaan heidän keskeistä juttelua olisi voinut olla enemmän. Vaikka Bahamut-tappelun jälkeen jossain vaiheessa, ennen kuin Kadajin perään olisi menty. Kyllä sen olisi jotenkin voitu järjestää. Niin että Rufus ei olisi tuosta noin vaan paljastanut Kadajille totuutta. Vaikka leffa olisikin paisunut tuntia pidemmäksi, ei se loppujen lopuksi niin pitkä aika silloinkaan olisi ollut. Katsokaa TSH leffojen pituutta. Ja itse ffVII:n juoni kesti noin 50 tuntia joten...

Taistelut olivat kyllä erittäin mahtavia ja hienoja. Vauhdikasta menoa ja kaikkea Mukava nähdä miten kaikki toimii näin "realistisesti" ffVII maailmassa. Eli siis ne mielettömät pomput ja iskujen kestothan ovat osa ffVII maailmaa... Mutta siis hienoa nähdä kuinka porukat pysyivät Bahamutin perässä, Vincent lataa asettaan kesken taistelun, limitit jne.
Plussaa olisi ollut jos materioita olisi selitetty hieman enemmän ja jos niiden käyttöä olisi näytetty vähän selvemmin. No Kadajhan kutsui Bahamutin sinne selvästi, mutta siis ihan normaalit hyökkäystaiat ja parannustaiat olisi ollut kanssa kiva nähdä. Materioiden koko ja niiden käyttö oli aika mielenkiintoinen asia. Siis ihan normaalistiko ne upotetaan käteen noin vaan vai oliko se vain Kadajin jengin juttu?

Ja se loppujuttu. Kaikkihan varmaan jo arvasivatkin että Sephiroth tulisi näyttäytymään leffassa jo ennen niitä tiettyjä trailereita. Pelkäsin ihan hirveästi että leffa pilaisi jotenkin Sephin, mutta loppujenlopuksi olen täysin tyytyväinen. herra näytti aivan itseltään ja siis hienolta ^^ ääninäyttelykin oli aivan loistava valinta. Hienoa että nyt tietää vihdoin millainen ääni hänellä on. Toivottavasti enkkuversiossakin on sitten hyvä ääninäyttelijä (vaikka uskon että pitäydyn näissä japskujen äänissä). Se Cloud vs. Sephiroth taistelu oli jotain aivan uskomatonta mielestäni. En nyt viitsi sen enempää ruveta ylistelemään mutta... ymmärrätte varmaan. Se musta siipi oli kiva ^^
En vain ymmärrä vielä kovin hyvin tuota Kadaj/Seph juttua. Siis Kadajilla oli jotenkin Sephirothin sielu? Kuinka mahdollista? Jotain sellaistahan muistaakseni Vincent sanoi... Ja toinen juttu oli se että Sephiroth ei vaikuttanut minusta ollenkaan vihaiselta eikä hän halunnut tosissaan maailmaa tuhota. Se jokin häneltä puuttui... Ei se sillä tavalla häirinnyt mutta vaan jäi mietityttämään. Hänen puheensakin oli hieman outoa. Aivan kuin hän olisi peräti vain yrittänyt... auttaa? Cloudia pääsemään taakkojensa yli. Siltä se jotenkin tuntui. Jos jaksan niin yritän laittaa jotain perusteluja jne tänne tuosta teoriasta.

Harmi kun Chocoboja ei näkynyt tässä leffassa... Olisivat olleet varmasti hauskoja. Yksi harvoista miinuksista mitä leffalle annankin on se että niitä moottoripyöriä käytettiin mielestäni hiukan liikaa.

Reno ja Rude olivat hieno lisä leffaan. Minä olenkin aina pitänyt Renoa vähän sellaisena huvittavana tyyppinä. Renon kiipeäminen sitä seinää pitkin Yazoon perään oli niin huvittava näky xD Ja olen varmaan sairas, mutta jostain syystä nauroin kun Rude sai sen ison rautamötikän päähänsä, huoppui vähän tajuttomuuden partaalla ja sitten tippuu Reno hänen päällensä viimesilaukseksi. Lozin soittoääni oli aika hieno (ja koominen) keksintö.

Minun on pakko hankkia tämän leffan OST kunhan se tulee... Musiikki oli aivan loistavaa!

[Ryyni]

.


En vain ymmärrä vielä kovin hyvin tuota Kadaj/Seph juttua. Siis Kadajilla oli jotenkin Sephirothin sielu? Kuinka mahdollista? Jotain sellaistahan muistaakseni Vincent sanoi... Ja toinen juttu oli se että Sephiroth ei vaikuttanut minusta ollenkaan vihaiselta...

Yritetään:

Silver Hair Manit olivat Sephyn henkiä, elikkä tavallaan tämän jonkinasteinen tajunta. Heistä olisi yhdessä loppujen lopuksi tullut Sephy, mutta Jenova mahdollisti Kadajin muuttumisen ilman muita.

Sephy on pahuudessaan jo luokkaa saatana, hänen ei tarvitse suuttua. Sephy haluaa olla jumala, ja ei jaksa reagoida matojen (ihmisten) tekemiseen. Paitsi Cloudin, joka on osa häntä....

Toivottavasti auttoi edes vähän, tuskin ei...

[Ben]

Hieno kirjoitus, Ananaz. Ajattelinkin, että milloin tulee ensimmäinen arvostelu, joka ei ole FFVII-hcfanin suusta. (Itse lukeudun myös tähän porukkaan "FFVII on paras")

Huh huh.

Olipa kyllä aika melkoista jöötiä tämä Advent Children. Pistää jälleen kerran miettimään, miksi Square edes vaivautuu yrittämään näiden FF-leffojen tekemistä, kun talossa ei ilmeisesti ole ketään jolla olisi minkäänlaista käsitystä kokopitkän elokuvan tekemisestä. Advent Children ei oikein edes tuntunut kunnolliselta elokuvalta; siinä ei ollut juuri minkäänlaista jatkuvuuden tunnetta, kerronta oli kaikkea muuta kuin sujuvaa ja leffassa vain hypittiin kohtauksesta toiseen huteria aasinsiltoja pitkin. Tästä syntyi lähinnä vaikutelma siitä, ettei AC edes _yrittänyt_ olla elokuva, vaan enemminkin pino yhteen pötköön liimattuja, pelistä irrallisia FMV-kohtauksia, ja tästä johtuen kokonaisuus oli kamalan rikkonaista ja aivan mahdottoman työlästä katsottavaa. Ohjaaja Tetsuya Nomura tietää ehkä mitä hyvän videopelin tekemiseen vaaditaan, mutta elokuvan ohjaamiseen vaaditun dramaturgian päälle hän ei kyllä ymmärrä yhtikäs mitään. Eipä tosin paljoa auta typerä tarinakaan, joka sortuu teennäisiin kliseisiin ja jää vielä säälittävän ontoksi, kun valtaosa leffan kestosta kulutetaan taistelukohtauksiin.

Tarina oli luvalla sanoen tylsä. Ei juuri tuonut mitään uutta tietoa mistään ja leffaa katsella tuntui välillä, että on tätä stooria väännetty väkisin. Mutta, mielestäni Squarejengi suoriutui ihan kohtalaisen hyvin, nimittäin paljon riskejä oli olemassa, pahimmassa tapauksessa tämä olisi voinut pilata koko pelin mielikuvitelman.

Ja varmasti niille, jotka eivät ole pelanneet FFVII:tä läpi, eivät arvosta elokuvaa juuri miksikään ja kommentit tulevat olemaan vieläkin negatiivisempia kuin mitä Ananaz antaa. Valitettavan tosi, mutta ei tätä muille voi suositella.

Taistelut olivatkin leffan epäilemättä onnistunein osuus ja ensimmäisen puolikkaan ajan ne onnistuivatkin pitämään mielenkiintoa kohtuullisen hyvin yllä, mutta jatkuvan ylisyötön vuoksi niidenkin WOW!-tekijä katosi ennen pitkää, ja lopun taistelut lähinnä haukotuttivat täysin ylilyödyllä epäuskottavuudellaan. Eipä tälläiseltä tietysti minkäänlaista realismia voisikaan odottaa, mutta kun homma menee siihen että kaikkia fysiikan lakeja uhmaten hahmot vain lentävät pitkin taivaita suihkien aikaa ja avaruutta halkovia Limit Breakejään, ympäristön räjähdellessä ja geneerisen tekno-hevin soidessa taustalla, niin kyllä siinä pidemmän päälle alkaa tosiaan kaipaamaan jonkinlaista - edes pientä - maanläheisyyttä. Monet ovat valittaneet leffan lyhyydestä, mutta itse en kyllä tätä mielipidettä jaa. Mitä hyötyä jostain puolen tunnin lisäajasta olisi ollut, jos jo nyt käytössä ollut aika tärvättiin yksinomaan näyttäviin taistelukohtauksiin juonen unohtuessa jonnekin taka-alalle..?

Juu, elokuva oli tismalleen sopivan pituinen. Mutta toisaalta tuosta hyppimisestä taivaaseen, olisiko sitten realistisempi ote olisi ollut parempi? Ei mielestäni, silloin leffasta olisi tullut vieläkin tylsempi. Hyvänä vertailuna voi ottaa "hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme" -elokuva, jossa uhmataan fysiikan lakeja, mutta minua se ei haittaa juuri yhtään ja pidänkin tuota leffaa ydestä paihaimmista mitä minun silmäni ovat todistaneet. Se mikä minua häiritsi tappeluissa oli epäselkeys. Olisin mielelläni halunnut nähdä Matrixmäistä meinikiä kun siihen olisi ollut mahdollisuudet. Tässähän leffassa kameraa voi kääntää mihin suuntaan tahansa jne. (tuntuu vähän saman toistolta kuin toisessa topikissa, mutta menköön )

Mainittakoon nyt vielä tähän loppuun, että Advent Childrenin huumori imee mutaa. Oikeesti. Joo, tokihan Reno ja Rude olivat alunperinkin varsin omalaatuisia tyyppejä, mutta heidän muuttamisensa täydellisiksi idiooteiksi pelkän komiikan vuoksi oli todella, todella huono ratkaisu, etenkin kun heidän säälittävä kohelluksensa ei missään vaiheessa ollut edes etäisesti hauskaa. Oikeastaan koko leffan ainoa kohta joka sai edes hymyilemään, oli Lozin Victory Fanfare -soittoääni.

No kieltämättä, tuo soittoääni oli ainoa, jossa hymyilytti, mutta japanilaisten huumori onkin vähän toisenlaista, joten osasin varautua. Petyin kyllä vähän Renoon ja Rudeen, odotin heiltä sellaista käytöstä kuin pukumieheltä odottaisi. Rude oli vähän siihen suuntaan, mutta ei siitä mitään vitsiä olisi tarvinnut tehdä =7

[Purity]

Minun käsitykseni mukaan elokuvan tarkoitus oli nimenomaan toimia nostalgiapläjäyksenä fanipojille ja -tytöille. Ja tällaisena se olikin oikein hyvä. Itselläni ei mitään kovin kummoisia ennakko-odotuksia elokuvalta ollut - pikkuisen (välillä vähän enemmänkin) pelotti, sillä FFVII on minulle kuitenkin erittäin rakas, enkä tahtoisi sitä täysin surkealla jatko-osalla pilattavan. Elokuvana ei mitenkään erityinen (joskin on sitä joitain surkeampiakin leffoja nähty - ja ihan oikeita elokuvia, minä kun en tätä Advent Childrenia oikeasti osaa sellaiseksi mieltää), juoni ei ole kovin kummoinen, peliä pelaamattomille ei varmasti tarjoa yhtään mitään - mutta kyllä sen tällainen fanityttö katsoo ja vuodattaa kyyneliä muistojen palautuessa mieleen.

Minä tosiaan purskahdin itkuun heti elokuvan alussa. Mielestäni alkukohtaus olikin oikein oiva valinta, oli ihan mukava tuo Red XIII -kohtaus nähdä paremmilla grafiikoilla. Tämä alku muistuttikin mieleeni miten loistava peli FFVII on (sehän on kuitenkin monin tavoin kuten KOTOR - joillain tavoin ajatellen jopa parempi, ja minua vähänkään tuntevat tietävät miten paljon tuo on sanuttu).

Haikeaksi mielen heittivät myös Aeris-kohtaukset. Minä en sitten ole vieläkään kaikkien näiden vuosien jälkeen päässyt yli sen tytön kuolemasta. Olkoonkin vain pelihahmo, mutta tunnustan nyt nörtteyteni ja sanon hänen olleen minulle vähän kuin oma sisko. Ja oikeastaan taidan tuosta pikselimössötyttösestä välittääkin jollain asteella enemmän kuin niistä ihan oikeista siskoistani. :] Mikäli Aeris olisi henkiin herätetty olisin kieltäytynyt tunnustamasta koko elokuvan olemassa oloa, mutta olen minäkin sitä mieltä, että tämä tapa millä tyttö elokuvaan tuotiin oli oikein hyvä, kaunis ja sopiva. Ehkä olisin halunnut häntä nähdä pikkuriikkisen lisää, mutta toisaalta ehkä näin oli kuitenkin hyvä. Mukava kuitenkin on nähdä, että tytön kuolema tekee pelihahmoillekin vielä kipeää, eikä tätä ole ihan vain unohdettu noiden vuosien jälkeen.

Tuli muuten Aeriksesta mieleen, että kaikkihan tietävät FFVII:n lopussa olevat sanat "Maybe we can meet her there" (tjsp, en nyt sentään kaikkia vuorosanoja ulkoa muista). Minä olin aina mieltänyt tuon "there" tarkoittavan Lifestreamia, mutta siitä kirkosta tuli mieleeni sellainen ajatus, että mahtoikohan Cloud tarkoittaa sillä sitä Aeriksen kirkkoa? Jos kerta herra siellä asui.

Kuolleista heräämisestä vielä sen verran, että sellaista tosiaan vastustan. Olen kovasti sitä mieltä, että jos hahmo kerran kuolee, niin pysykööt sitten kuolleena prkl. Senpä takia vähän kummastelenkin, ettei minua häirinnyt lainkaan vaikka useampikin hahmo palasi henkiin - kuten todettua, Aeriksen henkiin herättäminen ei olisi käynyt päinsä lainkaan, mutta nämä muut eivät häirinneet. Tseng, vaikka jäikin rooliltaan olemattomaksi elokuvassa, oli oikeastaan mukava nähdä hengissä. Olen aina tuosta hahmosta pitänyt, ja sitä paitsi Tseng ja Elena on söpö pari. Rufusta en olisi kaapumieheksi arvannut kyllä lainkaan, mutta kyllähän tuo herra oli myös mukava nähdä. Itseltään hän näytti myös. En ihan keksinyt mitä hitsiä varten se siihen kaapuun pukeutui kun kerta noin hyvässä kunnossa näytti olevan, mutmut, kiva kuitenkin.

Ja sitten tietenkin Sephiroth. Olin ajatellut tämän herran esiintymisen muutoin kuin flashbackeissa aiheuttavan samanmoisen vihastuksen kuin Aeriksen henkiin herättäminen (jos sellainen olisi siis tehty) olisi aiheuttanut. Mutta kyllähän tuokin tässä nostalgiapläjäyksessä toimi oikein hyvin. Elokuvan juoni ei kuitenkaan onneksi rakentunut niin, että "Sephiroth palasi - tapetaan Sephiroth" vaan tämä oli oikeastaan kohtuullisen lyhyt osa sitä. Mutta siis Cloud vs. Sephiroth! Näteillä grafiikoilla! Kyllä tämä fanityttö ainakin tykkää ja paljon.

Jos nyt sitten hahmojen uusista ulkonäöistä höpisisin. Sephirothin kasvoista en pidä, vaikka muutoin ulkonäkö onkin hyvä. Ääni taas sopii herralle oikein hyvin. Yuffie ja Cid olivat kokonaisuudessaan oikein onnistuneita ja muistuttivat pelihahmoja, Vincentistä voisi kait sanoa samaa. Barretin kampauksesta en tykännyt, ja äänikin oli vähän plöö. Red XIII toimi, vaikka ei ihan omia mielikuviani leijonahauvaotuksesta vastannutkaan. Tifa taas on siitä omituinen tapaus, että välillä muistutti ihan pelin Tifaa, kun taas välillä ei. Cloud toimii. Hiusset ovat paljon hillitymmät kuin pelissä, mikä on vain hyvä. Kuitenkin se Cloudimaisuus on siellä, niin äänessä, käytöksessä kuin ulkonäössäkin. Rude ja Rufus olivat myös ihan pop. Reno näytti Renolta, vaikkapa herran hiukset häiritsivät. Käytös sitten ei vain toiminut. Pelistä välittyi selvä kuva siitä millainen Reno on, ja Reno ei ole tuollainen. Välillä herra onnistui vähän muistuttamaan peliesikuvaansa, mutta välillä taas liikuttiin hyvinhyvin kaukana siitä mistä piti olla.

Renosta tuli mieleen "don't step on the flowers". Olisin toivonut Cloudilta jotain tämän tapaista repliikkiä kirkkotappelun aikana. On se nyt julmaa miten sitä Aeriksen kirkkoa noin kaltoin kohdeltiin, eikä kukaan välitä. :/

Hahmoista vielä sen verran, että hiukan jäi harmittavaan miten vähäisen roolin monet näistä saivat. Olisin nimittäin Rufusta ja tietenkin pelin päähahmoporukkaa mielelläni enemmänkin katsellut. Reeveä ei tainnut näkyä missään? Siihen puhelimeen tämä taisi jotain höpötellä, mutta tämäkin lasketaan kuulumiseksi eikä näkymiseksi. Ymmärränhän sen, että noin lyhyeen aikaan on hankala kovin paljoa mitään änkeä, mutta mutta olisivat sitten vaikka pidentäneet leffaa hiukan.

Graafisesta ilmeestä sanoisin, että mielestäni kovin onnistunutta. Nättiä katseltavaahan tuo oli, vaikka ehkä hieman häiritsi kun hahmot välillä liikuskelivat kovin tönkön oloisesti. Final Fantasyyn tuo tyyli kuitenkin mielestäni sopii parhaiten - oikeilla näyttelijöillähän ei tuttuja hahmoja mennä hitsi vieköön pilaamaan, ja realistisuuteen nyt on turha pyrkiä kun siihen ei kuitenkaan päästä.

Musiikit oli kivoja. Toimivat tässä pätkässä oikein hyvin, ja olivat useimmiten aseteltu oikeisiin kohtiin. On se mukava päästä taas kuulemaan FFVII:n hienoja kappaleita. Sen hassun tyypin soittoääni tosiaan nauratti minuakin. Naurahdin jo silloin kun se soittoääni pärähti soimaan ensimmäisen kerran, siis ennen kuin sen soittoääneksi tiesi, sillä kyllähän tuo koominen kohta oli. Sitten nauroin enemmänkin kun huomasin että soittoäänestähän oli kyse. Loistava oivallus kyllä. :) Oikein muita huvittavia kohtia ei löytynyt - Renon ja Ruden "it sure is flashy" -kohtaus oli tosin ihan kiva ja joillekin muillekin hymähtelin, mutta varsinaista huumoria ei elokuvassa juu paljoa ollutkaan. Mutta eipä tämän komedia ole tarkoitus ollakaan.

Taistelut olivat.. jotain. Asiaa mietittyäni totesin, että kyllä tuo ratkaisu mielestäni toimii. Tämähän on kuitenkin Final Fantasy, joten realistisuudesta ei tarvitse olla tietoakaan. Ehkä jotkut pomput hieman häiritsivät ja varsinkin se "annetaan Cloudille vauhtia" -kohtaus tuntui hassulta, silläpä heitot eivät näyttäneet lainkaan siltä että ne vauhtia olisivat erityisemmin antaneet. Mutta eipä tuo huonolla tavalla hassu ollut sekään.

Sitten... Bahamut? Oliko se Bahamut? Ei se minusta kyllä näyttänyt olevan Bahamut - FFVII:ssä on niitä lohikäärmeitä useampikin, mutta yksikään ei kyllä näytä tuolta. Ehkä se otus etäisesti muistutti FFX:n Bahamuttia, mutta tykkäisin kuitenkin ajatella tätä vain jonain random summoniörmynä. :/

Random valituksina haluan vielä mainita mooglepehmolelun. Mielestäni mooglepehmolelu ideana oli oikein hauska, mutta en tykkäillyt kun tähän piti erikseen vielä zoomata. Että kaikille nyt varmasti tuli selväksi, miten hienosti sinne on ujutettu tuollainen FF-viittaus. Toisena valituksena taas lopun jeesustelu. En tykkää.

Tiivistettynä oikein toimiva nostalgia- ja toimintapläjäys. Elokuvana ei jää erityisemmin mieleen, mutta jokaisen fanitytön ja -pojan pakkohankinta. Epäfaneille ei varmasti mitään tarjoa, mutta jotenkin tuntuu ettei sen ole tarkoituskaan. Tykkäilen tästä ratkaisusta enemmän kuin aiemmasta leffaviritelmästä, joka yritti sopia muillekin kuin faneille, ja päätyi olemaan kovin tylsä ja mitäänsanomaton. Vaikka tämäkin elokuva on aika mitäänsanomaton ja tyhjä, on se kuitenkin toimiva. Juoni ei ollut erikoinen, mutta poikkeuksellisesti pidän tätäkin hyvänä asiana. FFVII:n juoni on jo valmiiksi, pelissä, upea eikä sitä tarvitse millään elokuvilla mennä pitkittämään. Olen huojentunut kun elokuva ei tuonutkaan mitään juonta pilaavia (enkä tarkoita nyt spoilaamista) asioita mukanaan, kuten FF-sarjan edellinen jatko-osa, FFX-2. DVD tulee varmasti hankittua kyllä sitten joskus tulevaisuudessa.

[Fallen]

Tuntuu kuin olisin katsonut jonkun ihan eri elokuvan kuin muut . Siis Advent Childrenhan oli pelkkä ylipitkä välivideo pelistä. Juonesta ei ollut tietoakaan, pelkkää taistelukohtausta taistelukohtauksen perään, odotin että milloin se tarina nyt oikein alkaa. Kun leffa loppui minulla oli aivan tyhjä olo, tässäkö se nyt oli. Sephirotin tuleminenkin tuntui aivan väkinäiseltä, kuin tekijät olisivat ajatelleet että Sephi pitää jonneen väliin tunkea, niin pistetään nyt vaikka tähän. Final Fantasy 7:lla ja tällä ei ole minun silmissäni mitään muuta yhteistä kuin samat hahmot ja maailma.

Suoraan sanottuna ihan täyttä roskaa.

[Fera]

Nähty on ja kuten arvasinkin, on katsojat jakautuneet kahteen ryhmään. Itse suoraan töksäytettynä pidän tuosta elokuvasta paljon, vaikka se mikään huikea tajunnanräjäyttäjä ollutkaan.

Mutta mistäpä aloittaisin... Alku oli hyvin hieno, en ihan ole vielä alkuperäistä nähnyt kun en seiskaa aivan läpi päässyt ennen tätä iltaa, kiitos vastoinkäymisten. Mutta se Redin juoksu toi minulle heti hyvän fiiliksen ja saatoin aloittaa elokuvan toivon mittari täynnä. Myös kaikki ne alkutapahtumat olivat hienot, mutta se mikä jäi hampaankoloon kaivelemaan oli liian nopea taisteluun siirtyminen. Olisihan siinä hieman voitu enemmän selittää, vaikka sitä erämaakohtausta kovasti odotinkin.

Huonoja puolia oli selvästi alkupuolen nopea kerronta, pysyin mukana mutta silti siirryttiin turhan nopeasti kohtauksesta toiseen, mikä antoi irrallisuuden vivahteen, tosin pienen sellaisen. Elokuva jakautui selvästi kahteen osaan; alku- ja loppupuoliskoon. Alussa selitettiin ja tapeltiin mutta (toiston uhka kasvaa) oli se liian nopeaa, vaikka hyvin hienoa meininkiä tulikin. Lopussa meno tasaantui enemmän. Tulihan sieltä Tifa vs. Loz parempaakin juttua, ei se tunnelma mennyt pilalle. Juoni nyt oli sellainen tavallinen eikä erikoinen, mutta olisi sitä hieman voitu korostaa.

Lisäksi elokuva olisi saanut olla hieman pidempi, jolloin tapahtumia olisi saatu kokoon paremmin. Vanhat hahmot olivat liian vähässä roolissa; ''kokoonnutaan kaikki vain mättämään.'' Tosin en pidä siitäkään että kaikki yhtäkkiä kokoontuvat taas yhteen vaan olisi näytetty että mitä heille kuuluisi.

Ja sitten parempiin puoliin. Kokonaisuudessaan, kaikki asiat mukaan ottaen on Advent Children minun kohdallani odotuksen arvoinen ollutkin. Se ei ollut ''älyttömän sikahyvä'' eikä pettymys vaan juuri sellainen kuin odotinkin eli hieno, kaunis ja menevä. Hahmot olivat juuri sellaisia kuin on oltavakin, Tifa pääsi jonkin verran eroon siitä rasittavasta piirteestään, eikä pyörinyt Cloudin kimpussa kuin kärpänen lässyttäen. He eivät minun silmissäni ikinä tule olemaan pari, Aeris on se oikea, vaikka tämä näytti Zackin kanssa lopussa viihtyvän mikä harmitti minua; ''Eikö neitokaisella ollutkaan vahvoja tunteita Cloudia kohtaan?''

Aeris oli edelleen todella kaunis hahmo, en voi ymmärtää miksi häntä on nimitetty seiskassa tekopyhäksi? Hän ei herännyt henkiin mikä oli upea asia, ne kohtaukset saivat minut liikuttumaan. Varsinkin lopussa pääsi itku hänen kävellessään kirkossa ja näytettiinhän ne kasvotkin. Hänen esiintymisensä oli kaunis ja juuri oikealla tavalla tehty.

Grafiikat ja musiikit olivat loistavia ja hahmot paljon luonnollisempia kuin edellisessä elokuvassa, parempia ''näyttelijöitä.'' En halua tietokoneisiin perustuvien elokuvien olemaankaan yhtä realistisia kuin valokuvat, ihmiset ovat sitä varten.

Loppu oli juuri sopiva, Sephirothin esiintyminen hätkähdytti kovasti vaikka tiesin miten hän mukaan tulee. Taistelu oli todella sykähdyttävä ja Seppo juuri sellainen kuin pitääkin. Cloudin heikkous oli loistava mutta hän kuitenkin voitti Sephirothin hieman liian helposti. Kyllähän se pisto olkapäähän oli täydellinen mutta siihenpä se sitten jäi, turpaan vain. Olisi Seppo nyt edes kurkusta tarrannut niin olisin puristanut penkistä ilmat pihalle. Mutta loppu oli kaunis ja itkin hieman, myönnetään. Odotin koko ajan; ''Milloin hän kuolee?'' ja kun ajattelin Cloudin kuolevan ylväästi, oli se laukaus pieni järkytys, sitä kun en osannut odottaa ollenkaan. Pääsi oikein pieni ''Eih!!'' Mutta onneksi hän ei kuollutkaan, riemastuin suunnattomasti. Se ei olisi vain sopinut siihen, en tiedä miksi mutta se ei vain kävisi - parempi jättää mies eloon kun Aeriskin kerran ilman häntä viihtyi.

Taistelut olivat täydellisiä vaikka joissain kohti turhaa lentelyä olikin. Matrix meininki ei haitannut mutta loppupuolisko oli oikeastaan vain taistelua. Kun Cloud surmasi Bahamuttin kaikkien avustuksella ja kun Aeris vielä tuli auttamaan, henkäisin ja ristin käteni, täydellistä.

Ja Reno oli minusta parempi kuin seiskassa, anteeksi vain. En ihastunut häneen tai Rudeen erityisesti pelissä sillä sellaiset pikkupahikset eivät minua säväyttäneet. Joten he olivat oikea valinta pelleiksi, nauroin heille monesti ja elokuva olisi menettänyt pisteitään ilman heitä, eihän sen synkistelyä tarvitse koko ajan olla.

Ja tästä vertauksesta seiskaan, en osaa sanoa. VII on todellakin loistava ja tunnelmallinen peli jota ei varmaankaan tule toista. Ja AC täytti sen, mitä jatko-osilta ehdottomasti vaadin; Ne eivät saa muistuttaa toisiaan liikaa, piste. Jatko-osissa on aina oltava tiettyjä samankaltaisuuksia edeltäjiinsä mutta niiden on oltava mahdollisimman erilaisia, silloin minä pidän. Ja tämän AC täytti hyvin. Se ei ollut liikaa seiskan kaltainen vaan omanlaisensa mutta yhteyksiä tuohon klassikkoon kuitenkin oli.

Advent Children on hieno elokuva, josta olisi hieman paremmalla tarinankerronnalla ja kohtausten yhteen sulattamisella saanut todella loistavan elokuvan aikaiseksi. Spirits Withinin tämä hakkaa reilusti.

****

Ai niin ja DVD on sitten pakkohankinta.

[Meppu]

Minä katsoin leffan eilen illalla, aivan loistava.. Mutta tunnelmaa hieman häiritsi nopeasti vaihtuvat tekstit, sekä hirmu nopeasti menevät taistelukohtaukset... Ei oikein ottanut muista limiteistä selvää kuin FF kasin yojimbo hahmon iskun, jonka Cloud teki lopussa Sephirothille.. huippu liike.

Aeris oli kaunis kuin ennenkin ja oli mukava kun sitä ja Zackia näkyi myös.

Mutta paras oli mielestäni Reno ja Rude. Edelleen hassuja kuin ennenkin ja näkyihän siinä muutkin Turks-porukan jäsenet.

Pakko katsoa leffa uudestaan perjantaina.